Tämä ohje korvaa Säteilyturvakeskuksen julkaiseman ohjeen VAL 1.3 ”Kannettavat säteilymittarit. Ohje käytöstä varmistusmittauksiin sekä mittareiden tarkastus- ja laatuvaatimukset”, 5.9.2001.

Helsinki 2008

ISSN 1457-7801
ISBN 978-952-478-414-6 (nid.) Edita Prima Oy 2008
ISBN 978-952-478-415-3 (pdf)
ISBN 978-952-478-416-0 (html)

Valtakunnallisen säteilytilanteen jatkuva valvonta perustuu ulkoisen säteilyn annosnopeutta mittaaviin automaattisiin säteilymittausasemiin. Kannettavilla säteilymittareilla tehtävät ulkoisen säteilyn annosnopeuden mittaukset ovat tarpeen esimerkiksi automaattisten mittausasemien poikkeuksellisten havaintojen varmentamisessa. Lisäksi kannettavia mittareita käytetään raja- ja tullivalvonnassa, pelastus- ja väestönsuojelutoiminnassa sekä omatoimisessa varautumisessa.

Tämän ohjeen kohderyhmä ovat pelastuslaitokset, joilla on tärkeä osuus säteilytilanteen valvonnassa, sekä muutkin kannettavien mittarien käyttäjät. Ohje soveltuu myös omatoimiseen varautumiseen.

Ohjeessa esitetään vaatimukset kannettaville säteilymittareille ja niiden testaukselle. Näiltä osin ohjeen kohderyhmänä ovat myös kannettavien säteilymittarien tarkastuksia tekevät organisaatiot, mittarien valmistajat ja maahantuojat sekä mittareita testaavat laboratoriot.

Tämän ohjeen päätarkoitus on antaa käytännön toimintaohjeet pelastustoiminnassa ja väestönsuojelussa käytettävien kannettavien ulkoisen säteilyn annosnopeusmittarien tarkastuksesta. Lisäksi ohjeessa esitetään pelastustoiminnassa ja väestönsuojelussa käytettäville kannettaville säteilymittareille asetettavat laatu- ja tekniset vaatimukset.

2.1 Kannettavien mittarien laatuvaatimukset

Pelastusviranomaisille annetun ulkoisen säteilyn valvontaohjeen (Ulkoisen säteilyn valvontaohje pelastusviranomaisille, VAL 3) mukaisesti automaattisilla säteilymittausasemilla on oltava yksi tai useampi säteilyn yleis- tai perusmittari. Kyseisiä mittareita käytetään ensisijaisesti varmistusmittauksiin mittausaseman ilmoittaessa poikkeavasta havainnosta. Säteilyturvakeskus hankkii kannettavat säteilymittarit automaattisille mittausasemille. Säteilyturvakeskus myös vastaa näiden mittareiden tarkastuksesta.

Pelastustoiminnan ja väestönsuojelun kannettavilla säteilymittareilla täydennetään mittausasemien tuottamaa säteily­tilannekuvaa. Kan­nettavilla mittareilla tehtävissä säteilymittauksissa on usein kyse väestön turvallisuudesta ja mittauksia saatetaan joutua tekemään yllättävissä olosuhteissa vähäisen kokemuksen turvin. Siksi on tärkeää, että mittari on helppokäyttöinen ja toimintakuntoinen ja että sillä voidaan mitata ulkoisen säteilyn annosnopeus luotettavasti. Yleiset ohjeet kannettavien mittarien asianmukaiseen käyttöön on annettu ohjeen VAL 3 luvussa 7, Varmistusmittauksen tekeminen kannettavalla säteilymittarilla.

Hankittaessa kannettava säteilymittari pelastustoimintaan ja väestönsuojeluun tulisi suosia sellaisia mittareita, joilla annosnopeuden mittausalueen alaraja on riittävän alhainen (ulkoisen säteilyn normaalin annosnopeuden luokkaa). Havaitsemiskynnyksen tulisi olla 0,1 mikrosievertiä tunnissa (µSv/h) tai sitä pienempi. Liitteessä A on kuvattu kannettavien mittareiden laatu- ja tekniset vaatimukset. Vaatimukset täyttävien mittareiden tarkkuus on riittävä ja ne toimivat luotettavasti vaativissakin olosuhteissa. Liitteessä B on esimerkkejä ulkoisen säteilyn annosnopeuksista.

2.2 Mittarin vastuuhenkilö

Kaikilla pelastustoimintaa ja väestönsuojelua varten hankituilla kannettavilla säteilymittareilla täytyy olla paikallinen vastuuhenkilö (säteilysuojeluvastaava tms.). Vastuu­henkilön tehtävänä on huolehtia siitä, että mittari on asianmukaisesti tarkastettu (kohta 3.2) ja huollettu, sekä varmistua paristojen käyttökunnosta. Lisäksi mittarin vastuuhenkilön on varmistettava, että mittaria osataan käyttää oikein. Käyttöohjeiden on oltava aina saatavilla ja ne on säilytettävä samassa paikassa kuin kyseinen mittari.

Vastuuhenkilön on varmistettava, että mittarin käyttäjät tuntevat erilaisten hälytysäänien ja symbolien merkityksen. Esimerkiksi annosnopeus- ja annoshälytyksiä ei saa sekoittaa keskenään.

3.1 Perusteet mittareiden tarkastukselle

Pelastustoiminnan ja väestönsuojelun käyttöön tarkoitettujen kannettavien mittareiden luotettavuus ja käytettävyys on otettu huomioon mittareille asetetuissa vaatimuksissa. Mittareiden käyttöikä on yleensä pitkä, ja yksittäiset mittarit saattavat ajan kuluessa vikaantua tai niiden mittausominaisuudet muuttua siinä määrin, että mittarien antamia tuloksia ei enää voi pitää luotettavina. Tämän vuoksi mittareiden mittaus­tulosten luotettavuus on määrävälein tarkastettava ja tarvittaessa mittarit on kalibroitava. Tällaisen tarkastuksen tekemiseen tarvitaan säteilylähde (ks. kohta 3.3).

Mittareiden käyttäjien on syytä omaehtoi­sesti varmistua mittareiden toimintakunnosta säännöllisesti, esimerkiksi kerran kuukaudessa. Toimintakunto varmistetaan kytkemällä mittari päälle ja toteamalla, että annosnopeuslukema on samaa tasoa kuin normaalisti kyseisellä paikalla havaittu taustasäteilyn annosnopeus. Jos mittarin ilmoittama annosnopeus eroaa aikaisemmin samalla paikalla havaitusta taustasäteilystä enemmän kuin 50 %, mittarin toiminta on tarkastettava.

3.2 Vastuu kannettavien mittareiden tarkastamisesta ja tarkastusaikaväli

Mittarin omistaja huolehtii yhdessä mittarin vastuuhenkilön kanssa siitä, että pelastustoimen ja väestönsuojelun käytössä olevat säteilymittarit ovat asianmukaisesti tarkastettuja. Pelastustoiminnassa pelastuslaitoksen tulee nimetä mittarin vastuuhenkilöksi paikallinen pelastusviranomainen.

Viranomaisten määräämät tai säädöksissä vaaditut hälytyslaitteet ja muut onnettomuuden vaaraa ilmaisevat laitteet, joihin säteilymittarit katsotaan kuuluviksi, on pidettävä toimintakunnossa sekä huollettuna ja ne on tarkastettava asianmukaisesti (ks. PeL 22 §). Asianmukaiseksi tarkastusväliksi suositellaan viittä vuotta. Oma­toimisessa varautumisessa käytettävät kannettavat säteilymittarit suositellaan myös tarkastettavaksi viiden vuoden välein.

3.3 Tarkastustoiminnan turvallisuuslupa

Kannettavien säteilymittarien tarkastukseen tarvitaan ¹³⁷Cs säteilylähde, jonka käyttö edellyttää Säteilyturvakeskuksen myöntämää turvallisuuslupaa. Liitteessä C on lisätietoja turvallisuusluvasta ja säteilyn käytön turvallisuudesta vastaavan johtajan pätevyysvaatimuksista.

3.4 Tarkastustoimenpiteet

Ensimmäiseksi tarkastetaan mittarin yleiskunto: mittarin kuori ei saa olla vaurioitunut ja kaikkien toimintojen on käynnistyttävä siten kuin laitteen käyttöohjeessa on mainittu. Mittarin yleisen kunnon tarkastuksen jälkeen on tehtävä kolme säteilymittausta, jotka on kuvattu liitteessä D.

Tarkastajan tulee varmistaa, että mittarin käyttöohje on tallessa ja helposti saatavilla. Mikäli tarkastus tapahtuu jossain muualla kuin mittarin käyttöpaikalla, tarkastajalle on mittarin lisäksi toimitettava nähtäväksi kyseisen mittarin käyttöohje.

Säteilymittarin tarkastaja laatii tarkastuksesta pöytäkirjan (liite E), joka toimii tarkastustodistuksena. Tarkastuksen jälkeen tarkastajan on kiinnitettävä säteilymittariin tarra, josta käy ilmi tarkastuksen lopputulos (Hyväksytty/Hylätty), tarkastuksen suorittaja ja tarkastuspäivämäärä.

3.5 Mittarin hylkääminen ja tarkastuksen yhteydessä havaitut puutteet

Mikäli mittari on vikaantunut tai ei läpäise tarkastusta hyväksytysti, sitä ei saa käyttää säteilymittaukseen ennen kuin se on korjattu ja/tai kalibroitu uudelleen. Jos mittaria ei korjata tai kalibroida uudelleen, on se poistettava käytöstä. Mikäli mittarissa ei ole omaa sisäistä tarkistussäteilylähdettä, se voidaan hävittää esimerkiksi viemällä mittari elektroniikkaromun keräyspisteeseen. Jos mittarissa on oma sisäinen säteilylähde, asianmukaista hävittämistapaa on tiedusteltava Säteilyturvakeskuksesta.

Mikäli mittarin korjaus ja kalibrointi pystytään tekemään tarkastuksen yhteydessä, muutosten jälkeen on tehtävä uusintatarkastus. Tällöin on kuitenkin huolehdittava siitä, että myös ensimmäisen tarkastuksen tulos kirjataan tarkastuspöytäkirjan Huomioita ja lisätietoja -kohtaan (ks. liite E).

Kaikista mittarin toiminnassa tarkastuksessa havaituista puutteista on tehtävä tarkastuspöytäkirjaan merkintä Huomioita ja lisätietoja -kohtaan. Nämä huomautukset ovat samalla mittarin vastuuhenkilölle annettuja kehotuksia korjata havaitut puutteet.

A.1 Yleistä

Pelastustoiminnan ja väestönsuojelun säteilymittareille on niiden erityisen käytön vuoksi omat vaatimukset, joiden tarkoituksena on varmistaa, että mittausten tarkkuus on riittävä ja mittarit toimivat luotettavasti vaikeissakin olosuhteissa. Nämä vaatimukset poikkeavat jossain määrin kansainvälisistä säteilymittaristandardien suosituksista.

Tässä liitteessä esitetään vaatimukset säteilyn yleis- ja perusmittareiden ominaisuuksille. Kohdassa A.5 on standardin IEC 60846 (2002-06) mukaiset suositukset mittareiden ominaisuuksille. Ne ovat englanniksi, jotta niiden vertailu lähdestandardin kanssa olisi helppoa.

A.2 Säteilyn yleismittari

Mitattavat suureet ovat vapaa annosekvivalenttinopeus (lyhyesti annosnopeus) ja vapaa annos­ekvivalentti (lyhyesti annos). Säteilyn yleismittari on tarkoitettu toimimaan laajalla annosnopeusalueella ja monissa mittaustarkoituksissa. Säteilyn yleismittarin perusvaatimukset esitetään taulukossa A.I.

Muut vaatimukset:

• Mittarin on oltava helppokäyttöinen, sen on toimittava ulkokäytössä (kylmässä, kosteassa, pimeässä), sen on oltava hyvin häiriösuojattu ja se on voitava puhdistaa helposti pesemällä.
• Mittarissa on oltava tai siihen on voitava liittää erillinen anturi pintakontaminaation mittaamista varten. Pintakontaminaation havaitsemiskynnyksen (pienimmän havaittavissa olevan aktiivisuuskatteen) suurenergisille beetasäteilijöille (⁹⁰Y/⁹⁰Sr) on oltava 4 Bq/cm². Tämän vaatimuksen katsotaan toteutuneen, jos aktiivisuuskatteen 4 Bq/cm² aiheuttama lukeman kasvu on vähintään kolminkertainen taustalukemien keskihajontaan nähden, kun tausta-annosnopeus on 0,2 μSv/h.
• Paristojen on oltava tyyppiä, joka on luetteloitu pidettäväksi poikkeusolojen valmiusvarastoissa.
• Mittarissa on oltava jatkuvatoiminen äänisignaali annosnopeuden ja sen muutoksen havaitsemista varten.
• Mittarissa on oltava selvä merkintä annosnopeusalueesta, jolle mittari on tarkoitettu. Kulloinkin käytössä olevan mittayksikön (esimerkiksi µSv/h tai mSv/h) tulee näkyä joko käyttökytkimistä tai näytöstä.
• Annosmuisti ei saa tyhjentyä, kun mittari kytketään pois toiminnasta tai siihen vaihdetaan paristot.
• Toimintojen asettelujen on oltava loogisia. Mittausanturin vaihto tai muu vastaava toimenpide ei saa aiheuttaa turvallisuutta vaarantavaa käyttövirhettä. Hälytyskynnykset on voitava kytkeä pois käytöstä, kun jatkuvatoiminen äänisignaali on käytössä.
• Suomen- ja ruotsinkieliset käyttöohjeet.

Lisäksi suositellaan, että mittariin voidaan liittää

• pitkävartinen anturi etäältä tehtäviin suurten annosnopeuksien mittauksiin
• herkkä ulkoinen anturi laajalla alueella olevien pienten säteilylähteiden etsimiseen.

Edelleen suositellaan, että mittarissa on

• tietoliikenneliitäntä
• selkeä äänisignaali, joka kytkeytyy toimintaan kun annosnopeus tai annos ylittää asetetun hälytysrajan
• analoginen näyttö annosnopeuden muutoksen nopeaa havaitsemista varten
• suojapussi mittarin kontaminoitumisen välttämiseksi.

Mittarin ja sen kaikkien lisävarusteiden on kestettävä pitkäaikaista varastointia ja kuljetusta ulkoilmassa.

Kohdassa A.5 esitetään taulukot hyvän mittarin ominaisuuksista ja niiden testauksesta.

A.3 Säteilyn perusmittari

Mitattavat suureet ovat vapaa annosekvivalenttinopeus (lyhyesti annosnopeus) ja vapaa annos­ekvivalentti (lyhyesti annos). Säteilyn perusmittarin perusvaatimukset ovat taulukossa A.II.

Lisäksi:

• Suomen- ja ruotsinkieliset käyttöohjeet.
• Paristojen on oltava tyyppiä, joka on luetteloitu pidettäväksi poikkeusolojen valmiusvarastoissa.
• Mittarissa on oltava jatkuvatoiminen äänisignaali annosnopeuden ja sen muutoksen havaitsemista varten.

Kohdassa A.5 esitetään taulukot hyvän mittarin ominaisuuksista ja niiden testauksesta.

A.4 Henkilöannosmittari

Henkilöannosmittarilla tarkoitetaan henkilökohtaisen säteilyannoksen seurantaan käytettävää mittaria.

A.4.1 Aktiivinen annosnopeus-annosmittari

Mitattava suure on henkilöannosekvivalentti¹ H_p(10) (lyhyesti syväannos). Sopiva annosalue on 1 µSv...10 Sv.

¹ Rintataskussa/rinnassa käytettäviksi tarkoitetuissa mittareissa annos tarkoittaa eri suuretta kuin kehosta loitommalla pidettävissä mittareissa (vrt. kohdat A.2 ja A.3) kehosta siroavan säteilyn vuoksi. Käytännössä ero on kuitenkin merkityksetön.

Kotelointiluokan tulee olla vähintään IP 54, standardin SFS-EN 60529 mukaan siten, että testin jälkeen mittarin sisällä ei ole lainkaan vettä

Lämpötilavälillä –30...+55 °C mittarin tarkkuuden on oltava ±20 %.

Aktiivisen annosnopeus-annosmittarin ominaisuuksia ja niiden testausta koskevat vaatimukset on esitetty standardissa IEC 61526.

A.4.2 Passiivinen annosmittari

Mitattava suure on henkilöannosekvivalentti H_p(10) (lyhyesti syväannos). Annosalueen on oltava 0...500 mSv.

Suhteellinen sisäinen virhe saa olla enintään ±20 %. Tämän vaatimuksen on täytyttävä vähintään kuukauden mittausjaksolla normaaleissa huoneolosuhteissa.

Passiivisille annosmittareille voidaan tehdä muitakin laatutestejä standardiluonnoksen IEC FDIS 62387-1 mukaan. Mittarien teknisistä tiedoista tulee käydä ilmi niiden ympäristöolosuhteiden (lämpötila, kosteus, jne.) arvot, joilla mittarit läpäisevät testit.

A.5 Säteilyn yleis- ja perusmittareilta vaadittavat yleiset ominaisuudet ja niiden testaus

* H₀ is the lower limit of the effective range of measurement

** A: Device works properly during and after the test;
B: Device works properly after the test;
For details see IEC 61000-6-2

A.6 Kirjallisuutta

1. IEC 60846 (2002-06). Radiation protection instrumentation—Ambient and/or directional dose equivalent (rate) meters and/or monitors for beta, X and gamma radiation.
2. IEC 61017-1 (1991-04). Portable, transportable or installed X or gamma radiation ratemeters for environmental monitoring—Part 1: Ratemeters.
3. IEC 61017-2 (1994-01). Radiation protection instrumentation—Portable, transportable or installed equipment to measure X or gamma radiation for environmental monitoring—Part 2: Integrating assemblies.
4. IEC 61526 (2005-02). Radiation protection instrumentation—Measurement of personal dose equivalents Hp(10) and Hp(0,07) for X, gamma and beta radiations—Direct reading personal dose equivalent and/or dose equivalent rate dosemeters.
5. IEC 62387-1 (FDIS 2007) Passive integrating dosimetry systems for environmental and personal monitoring for external photon and beta radiation using electronic devices for data evaluation—Part 1: General characteristics and performance requirements.
6. IEC 60068-2-1 (2007-03). Environmental testing—Part 2-1: Tests. Test A: Cold.
7. IEC 60068-2-2 (1974-01). Environmental testing—Part 2: Tests. Test B: Dry heat.
8. IEC 60068-2-6 (1995-03). Environmental testing—Part 2: Tests. Test Fc: Vibration (sinusoidal).
9. IEC 60068-2-27 (1987-06). Environmental testing. Part 2: Tests. Test Ea and guidance: Shock.
10. IEC 60068-2-32 (1975-01). Environmental testing. Part 2: Tests. Test Ed: Free fall.
11. IEC 60529 (2001-02). Degrees of protection provided by enclosures (IP Code).
12. SFS-EN 60529. Sähkölaitteiden kotelointiluokat (IP-koodi).
13. IEC 60950-1 (2005-12). Information technology equipment—Safety—Part 1: General requirements.
14. SFS-EN 60950/A11 (1995). Safety of Information Technology Equipment.
15. ISO/IEC 17025 (2005). General requirements for the competence of testing and calibration laboratories.
16. SFS-EN ISO/IEC 17025 (1999). Testaus­laboratorioiden teknillinen pätevyys. Yleiset vaatimukset.
17. ISO 7503-1 (1988). Evaluation of surface contamination—Part 1: Beta emitters (maximum beta energy greater than 0,15 MeV) and alpha emitters.

Annosnopeus ilmaisee kuinka suuren annoksen ihminen saa tietyssä ajassa ollessaan säteilyn vaikutuspiirissä.

Annosnopeuden yksikkö on sievertiä tunnissa (Sv/h). Kyseinen yksikkö on altistuksen kannalta suuri, minkä vuoksi ulkoisen säteilyn valvonnassa käytetään usein sen miljoonasosaa mikroSv/h (µSv/h) tai sen tuhannesosaa milliSv/h (mSv/h). Esimerkki: 1000 µSv/h = 1 mSv/h.

Taulukossa B.I on esimerkkejä ulkoisen säteilyn annosnopeuksista.

Joissakin vielä käytössä olevissa vanhoissa mittareissa ulkoisen säteilyn annosnopeus ilmaistaan yksikössä röntgen tunnissa (R/h). Yksiköiden R/h ja Sv/h sekä niiden kerrannaisyksiköiden välillä voidaan näiden mittausten yhteydessä käyttää taulukossa B.II esitettyjä yksinkertaisia muunnoksia.

Jotta kannettavia säteilymittareita tarkastettaessa voitaisiin aikaansaada tämän ohjeen liitteessä D esitetyt vertailuannosnopeudet, on tarkastuksissa käytettävän ¹³⁷Cs-lähteen oltava niin voimakas, että sen aktiivisuus ylittää vapaarajan (Säteilyturvakeskuksen ohje ST 1.5 ”Säteilyn käytön vapauttaminen turvallisuusluvasta ja ilmoitusvelvollisuudesta”, 1.7.1999). Tällaisen säteilylähteen käyttöön vaaditaan turvallisuuslupa, jonka Säteilyturvakeskus myöntää kirjallisesta hakemuksesta.

Säteilyn turvallisen käytön perusedellytyksiä on, että säteilyn käyttöön liittyvät tehtävät on selkeästi määritelty ja että käyttöorganisaatiossa toimivat henkilöt ovat päteviä tehtäviinsä. Säteilylain (592/1991) 18 §:n mukaan säteilytoiminnan harjoittaja on turvallisuuslupaa hakiessaan velvollinen esittämään organisaatioselvityksen, jossa nimetään säteilyn käytön turvallisuudesta vastaava johtaja ja esitetään tiedot säteilyä käyttävän henkilöstön pätevyydestä, tehtävistä, vastuunjaosta ja muista järjestelyistä. Säteilyn käyttöorganisaation yleiset vaatimukset on esitetty Säteilyturvakeskuksen ohjeessa ST 1.4 ”Säteilyn käyttöorganisaatio”.

Säteilyn käytön turvallisuudesta vastaavan johtajan pätevyysalat on esitetty Säteily­turva­keskuksen ohjeessa ST 1.8 ”Säteilyn käyttöorganisaatiossa toimivien henkilöiden pätevyys ja pätevyyden edellyttämä säteilysuojelukoulutus”. Kannettavien säteilymittarien tarkastustoiminnan turvallisuudesta vastaavan johtajan sopiva pätevyysala on umpilähteiden ja röntgenlaitteiden käyttö teollisuudessa, tutkimuksessa ja opetuksessa (ks. ohje ST 1.8, liite A).

Vastaavaksi johtajaksi voidaan pätevöityä suorittamalla hyväksytysti eräiden oppilaitosten ja koulutusorganisaatioiden opetusohjelmiin kuuluvat säteilyn käytön turvallisuuteen liittyvät opinnot tai erikseen järjestettävä kuulustelu. Ajantasainen luettelo vastaavan johtajan koulutuksen ja kuulustelun järjestäjistä on mm. Säteilyturvakeskuksen verkkosivuilla ProInfo-sivustolla kohdassa ”Säteilysuojelukoulutus”, ”Vastaavan johtajan koulutus” (www.stuk.fi/proinfo/koulutus/sateilysuojelu/fi_FI/koulutusorganisaatiot_1/).

Turvallisuuslupahakemuksesta täytyy käydä ilmi, että lupaa haetaan säteilymittarien tarkastus- ja kalibrointityöhön.

1 ) Taustasäteilyn annosnopeuden mittaus

Mittarin lukemaa (5 minuutin mittausjaksolla) verrataan toisen säteilymittarin¹ lukemaan olosuhteissa, joissa taustasäteilyn vertailuannosnopeus on suurempi tai yhtä suuri kuin 0,1 mikroSv/h. Suurin sallittu poikkeama vertailumittarin lukemaan on ± 50 %.

¹ Vertailumittarin suhteellisen mittausepävarmuuden kattavuuskertoimella 1 tulee olla pienempi kuin ±10 %. Vertailulaitteen kalibrointi on tarkastutettava kerran kahdessa vuodessa. Kalibroinnin on oltava metrologisesti jäljitettävissä.

2 ) Mittaukset 137Cs-gammasäteilylähteellä

Kahdessa erisuuruisessa annosnopeuskentässä tehdyillä mittauksilla varmistetaan, että mittari toimii oikein koko mittausalueellaan². Mittari asetetaan tunnetun ¹³⁷Cs-lähteen säteilykenttään ensin sellaiselle etäisyydelle, että vallitseva todellinen – joko laskennallisesti arvioitu tai toisella, oikein toimivalla säteilymittarilla varmistettu – vertailuannosnopeus mittarin kohdalla on 10 mikroSv/h … 2 milliSv/h. Toisessa mittauksessa etäisyys lähteestä valitaan sellaiseksi, että vertailuannosnopeus mittarin kohdalla on suurempi kuin 20 milliSv/h; etäisyyden muuttamisen sijasta voidaan käyttää myös toista, voimakkaampaa säteilylähdettä. Näissä mittauksissa suurin sallittu poikkeama on ±30 %.

² Useissa mittareissa on kaksi eri herkkyyksistä GM-anturia, joista toinen toimii pienillä annosnopeuksilla ja toinen suurilla annosnopeuksilla.

3 ) Hälytysrajojen tarkastus

Mikäli tarkastettavassa säteilymittarissa on annosnopeuden hälytystoiminto, hälytysrajaksi asetetaan ennen tarkastusta arvo 0,4 mikroSv/h, joka on sama kuin valvontaverkon automaattiasemien ensimmäinen ns. ilmoitusraja. Tämä arvo myös jätetään tarkastuksen jälkeen mittarin hälytysrajaksi.

Hälytystoiminto tarkastetaan ¹³⁷Cs-lähteen säteilykentässä seuraavasti: mittari asetetaan sille etäisyydelle lähteestä, jossa annosnopeus on enintään kaksi kertaa suurempi kuin asetettu hälytysraja. Hälytyksen tulee laueta viimeistään 60 sekunnin kuluttua mittarin asettamisesta.

Lähes kaikilla ulkoisen säteilyn annosnopeutta mittaavilla säteilymittareilla on myös mahdollista mitata kertynyttä annosta. Tarkastuksessa varmistetaan, että mittarin annosmittaus toimii oikein. Annosrekisteri nollataan ennen ja jälkeen tarkastuksen.