Tämä ohje on voimassa 1.11.2013 alkaen toistaiseksi. Ohje korvaa 1.7.1999 annetun ohjeen ST 1.5, Säteilyn käytön vapauttaminen turvallisuusluvasta ja ilmoitusvelvollisuudesta.

Helsinki 2013
ISSN 0789-4368
ISBN 978-952-478-797-0 (nid.)
Erweko Oy/Oulu 2013
ISBN 978-952-478-798-7 (pdf)
ISBN 978-952-478-799-4 (html)

Säteilytoiminnan turvallisuudesta vastaa säteilylain mukaan säteilytoiminnan harjoittaja. Toiminnan harjoittaja on velvollinen huolehtimaan siitä, että ST-ohjeissa esitetyn mukainen turvallisuustaso toteutetaan ja ylläpidetään.

Säteilyturvakeskus antaa säteilyn käytön ja muun säteilytoiminnan turvallisuutta koskevat yleiset ohjeet, säteilyturvallisuusohjeet (ST-ohjeet), säteilylain (592/1991) 70 §:n 2 momentin nojalla.

Tämä ohje sisältää neuvoston direktiivin 96/29/Euratom; EYVL N:o L 159, 29.6.1996, s. 1 täytäntöönpanoon liittyviä vaatimuksia.

Säteilyn käytön keskeisin valvontamuoto on turvallisuuslupa. Säteilylaissa on tietyt toiminnot vapautettu turvallisuusluvasta. Näiden toimintojen lisäksi Säteilyturvakeskus voi tietyin ehdoin päätöksellään vapauttaa turvallisuusluvasta muunkinlaisen säteilyn käytön. Luvasta vapauttamisen yhteydessä kyseinen säteilyn käyttö voidaan määrätä ilmoitettavaksi Säteilyturvakeskukselle ja säteilyn käyttöön liittyvät säteilylaitteet rekisteröitäväksi Säteilyturvakeskuksen ylläpitämään rekisteriin.

Tässä ohjeessa esitetään kriteerit ja vaatimukset, joiden täyttyessä Säteilyturvakeskus voi vapauttaa säteilyn käytön turvallisuusluvasta. Ohjeessa esitetään myös radioaktiivisten aineiden vapaarajat ja radioaktiivisten materiaalien vapauttamisrajat, joita sovelletaan radioaktiivisten materiaalien uudelleenkäyttöön, kierrätykseen ja jätteenä hävittämiseen silloin, kun radioaktiiviset materiaalit vapautetaan kaikesta jatkovalvonnasta. Lisäksi ohjeessa esitetään milloin ionisoivaa säteilyä sähköisesti tuottavien laitteiden käyttö on vapautettu turvallisuusluvasta ilman Säteilyturvakeskuksen erillistä päätöstä.

Tämä ohje ei koske toimintaa, jonka yh­teydessä käsitellään tai pidetään hallussa vain luonnon radioaktiivisia materiaaleja.

Tämä ohje ei koske ydinenergian käyttöä.

Luonnollinen taustasäteily, jonka aiheuttajana ovat avaruussäteily maanpinnan tasossa, luonnontilassa olevan maankuoren sisältämät radioaktiiviset aineet ja kehossa luonnostaan olevat radioaktiiviset aineet, ei kuulu säteilylainsäädännön piiriin.

Ohjetta koskevat määritelmät ovat liitteessä A.

Turvallisuusluvasta ja sen myöntämisestä säädetään säteilylain (592/1991) 16 §:ssä. Eräiden toimintojen vapauttamisesta turvallisuusluvasta, Säteilyturvakeskuksen oikeudesta vapauttaa luvasta muunkinlainen säteilyn käyttö ja luvasta vapautetun toiminnan ilmoittamisesta Säteilyturvakeskukselle säädetään säteilylain 17 §:ssä. Luvasta vapautettujen säteilylaitteiden ilmoittamisesta Säteilyturvakeskuksen ylläpitämään rekisteriin säädetään säteilyasetuksen (1512/1991) 20 §:ssä.

Luonnon radioaktiivisiin materiaaleihin liittyvää toimintaa koskevista ilmoituksista on säädetty säteilyasetuksen 29 §:ssä.

Ydinenergian käytöstä ja tarvittavista ilmoituksista on säädetty ydinenergialaissa (990/1987) ja ydinenergia-asetuksessa (161/1988).

2.1 Yleiset vaatimukset

Säteilyn käyttö voidaan vapauttaa turvallisuusluvasta, jos se ei aiheuta terveydellistä haittaa tai vaaraa. Vapauttaakseen säteilyn käytön turvallisuusluvasta Säteilyturvakeskuksen on voitava riittävän luotettavasti varmistua siitä, että

• ihmisille aiheutuvat säteilyriskit ovat niin vähäiset, että kyseiseen säteilyn käyttöön ei ole tarkoituksenmukaista soveltaa turvallisuuslupamenettelyä
• kyseisestä toiminnasta väestölle aiheutuva säteilyaltistus on kokonaisuudessaan niin pieni, ettei toimintaa vallitsevissa olosuhteissa ole tarkoituksenmukaista sisällyttää valvonnan piiriin
• säteilysuojelun kannalta toiminnasta aiheutuva altistus on jo itsessään merkityksetöntä ja todennäköisyys, että toiminnasta aiheutuisi tilanteita, joiden johdosta edellä mainitut kriteerit eivät täyttyisi, on merkityksetön.

Seuratessaan näiden peruskriteerien täyttymistä Säteilyturvakeskus arvioi liitteessä B esitettyjen lisävaatimusten täyttymistä.

Säteilyturvakeskuksen oikeudesta vapauttaa säteilyn käyttö turvallisuusluvasta säädetään säteilylain 17 §:ssä.

Päätökset turvallisuusluvasta vapautetuista toiminnoista on esitetty Säteilyturvakeskuksen www-sivuilla.

2.2 Turvallisuusluvasta vapautettu, ilmoitusta edellyttävä toiminta

Säteilyturvakeskus voi oikeutus- ja optimointitarkastelun perusteella vapauttaa toiminnan turvallisuusluvasta, vaikka kaikki kohdassa 2.1 esitetyt kriteerit ja liitteessä B esitetyt lisävaatimukset eivät täyttyisikään. Tällöin toiminta määrätään ilmoitettavaksi Säteilyturvakeskukselle. Luvasta vapauttamispäätöksessä määrätään tällöin myös mahdollisesta rekisteröintitarpeesta.

Säteilyturvakeskuksen oikeudesta vapauttaa säteilyn käyttö turvallisuusluvasta tietyin ehdoin ja määrätä se ilmoitettavaksi Säteilyturvakeskukselle säädetään säteilylain 17 §:ssä.

Vapautettujen laitteiden rekisteröimisestä Säteilyturvakeskuksen ylläpitämään rekisteriin säädetään säteilyasetuksen 20 §:ssä.

Päätökset turvallisuusluvasta vapautetuista, ilmoitusta edellyttävistä toiminnoista on esitetty Säteilyturvakeskuksen www-sivuilla.

3.1 Vapaarajat

Radioaktiivisen aineen käyttöön ei tarvita turvallisuuslupaa, jos toiminnassa käytettävän radioaktiivisen aineen aktiivisuus tai aktiivisuuspitoisuus on pienempi tai yhtä suuri kuin kyseiselle radionuklidille asetettu vapaaraja. Vapaarajan alittavista radioaktiivisista aineista on kuitenkin pidettävä kirjaa.

Radioaktiivisten aineiden aktiivisuuden tai aktiivisuuspitoisuuden vapaarajat on radionuk­lideittain esitetty liitteessä C. Eräille radionuk­lideilla merkityille yhdisteille, joille vapaaraja määräytyy sisäisestä säteilystä aiheutuvan altistuksen perusteella (esim. tritioitu tymidiini), Säteilyturvakeskus voi vahvistaa vapaarajat liitteessä C esitettyjä arvoja pienemmiksi. Liitteessä D on esitetty radioaktiiviset hajoamissarjat, joissa vapaarajoja määritettäessä on jo otettu huomioon tytärnuklidien esiintyminen pysyvässä tasapainossa emonuklidin kanssa. Niille radionuklideille, joita ei ole mainittu liitteessä C, vapaarajat vahvistaa tarvittaessa Säteilyturvakeskus turvallisuusluvasta vapauttamisen peruskriteerejä noudat­taen.

Kun kyseessä on radionuklidiseos tai useampi kuin yksi radionuklidi, säteilyn käyttöä varten ei tarvita turvallisuuslupaa eikä siitä tarvitse tehdä ilmoitusta, jos seuraava ehto toteutuu:

          (1)

jossa

Ehdon toteutumista on seurattava pitämällä kirjaa vapaarajan alittavista radioaktiivisista aineista.

Vapaarajat on annettu Säteilyturvakeskuksen päätöksessä 5/3020/2013.

3.2 Toiminnat, joissa vapaarajoja ei sovelleta

Vapaarajoja ei sovelleta säteilyn käyttöön, kun kyseessä ovat seuraavat toiminnat:

• säteilylain 38 §:ssä tarkoitettu säteilyn lääketieteellinen käyttö
• radioaktiivisten lääkkeiden valmistus, kauppa sekä tuonti ja vienti
• radioaktiivisten aineiden antaminen eläimille diagnostiikassa, hoidossa tai tutkimustarkoituksessa
• radioaktiivista ainetta sisältävien kulutustavaroiden valmistus, markkinoille saattaminen, kauppa sekä tuonti ja vienti.

Edellä mainittuja toimintoja varten on oltava aina turvallisuuslupa, mikäli kyseessä ei ole kulutustavarana käytettävä säteilylähde, jonka käytön Säteilyturvakeskus on vapauttanut erillispäätöksellä turvallisuusluvasta.

Vapaarajoja ei sovelleta luonnon radioaktiivisia aineita sisältävien materiaalien hyödyntämiseen.

3.3 Radioaktiivisen materiaalin uudelleenkäyttö, kierrätys ja hävittäminen jätteenä

Turvallisuuslupamenettelyn tai ilmoitusvelvollisuuden alaisista toiminnoista peräisin olevien radioaktiivisten materiaalien uudelleenkäytölle, kierrätykselle ja jätteenä hävittämiselle on haettava Säteilyturvakeskuksen hyväksyntä. Hyväksynnässä päätetään, voidaanko kyseiset materiaalit vapauttaa kaikesta jatkovalvonnasta. Säteilyturvakeskuksen hyväksyntää ei tarvita, jos uudelleenkäytettävän, kierrätettävän tai jätteenä hävitettävän radioaktiivisen mate­riaalin aktiivisuuspitoisuus on pienempi tai yhtä suuri kuin kyseiselle radionuklidille asetettu vapauttamisraja. Radionuklidikohtaiset vapauttamisrajat on esitetty liitteessä E. Liitteessä D on esitetty radioaktiiviset hajoamissarjat, joissa vapaarajoja määritettäessä on jo otettu huomioon tytärnuklidien esiintyminen pysyvässä tasapainossa emonuklidin kanssa. Niille radionuklideille, joita ei ole mainittu liitteessä E, vapauttamisrajat vahvistaa tarvittaessa Säteilyturvakeskus.

Jos radioaktiivinen materiaali sisältää useita eri radionuklideita, ei hyväksyntää tarvita, jos seuraava ehto toteutuu:

          (2)

jossa

Vaatimukset radioaktiivisten jätteiden käsittelylle annetaan ohjeessa ST 6.2.

Vapauttamisrajat on annettu Säteilyturvakeskuksen päätöksessä 4/3020/2013.

Ionisoivaa säteilyä sähköisesti tuottavan laitteen käyttö ei edellytä turvallisuuslupaa eikä siitä tarvitse ilmoittaa Säteilyturvakeskukselle, jos kyseessä on laite,

• jossa ei ole yli 5 kV:n jännitteellä toimivia osia
• joka toimii enintään 30 kV:n jännitteellä ja joka ei aiheuta missään kohdassa 10 cm:n etäisyydellä laitteen luoksepäästävistä pinnoista suurempaa annosnopeutta kuin 1 µSv/h.

Ionisoivaa säteilyä alle 5 kV:n jännitteellä tuottavien sähköisten laitteiden käyttö on vapautettu turvallisuusluvasta Säteilyturvakeskuksen päätöksellä 7/3020/2013.

Ionisoivaa säteilyä alle 30 kV:n jännitteellä tuottavien sähköisten laitteiden käyttö on vapautettu turvallisuusluvasta Säteilyturvakeskuksen päätöksellä 6/3020/2013.

1. Neuvoston direktiivi 96/29/Euratom, annettu 13 päivänä toukokuuta 1996, perusnor­mien vahvistamisesta työntekijöiden ja väestön suojelemiseksi ionisoivasta säteilystä aiheutuvilta vaaroilta. Euroopan yhteisöjen virallinen lehti N:o L 159, 29.6.1996.
2. National Radiological Protection Board. Exempt Concentrations and Quantities for Radionuclides not Included in the European Basic Safety Standards Directive. NRPB Report R306. Didcot: NRPB; 1999.
3. International Atomic Energy Agency. Application of the concepts of exclusion, exemption and clearance. IAEA Safety Standards Series. Safety Guide RS-G-1.7. Vienna: IAEA; 2004.

Määritelmät

Vapaaraja (excemption value)

Radioaktiivisen aineen aktiivisuus tai aktiivisuuspitoisuus, jolloin aineen käyttöön ei tarvita turvallisuuslupaa eikä käytöstä tarvitse tehdä ilmoitusta.

Vapauttamisraja (clearance level)

Turvallisuuslupamenettelyn tai ilmoitusvelvollisuuden alaisista toiminnoista sivutuotteena syntyvien kiinteiden radioaktiivisten materiaalien aktiivisuuspitoisuus, jolloin materiaalin loppusijoitus, kierrätys tai uudelleenkäyttö on vapautettu kaikesta valvonnasta, eikä se vaadi erillistä hyväksyntää Säteilyturvakeskukselta.

Radioaktiivinen aine (radioactive substance)

Aine, joka hajoaa itsestään ja lähettää ionisoivaa säteilyä.

Radioaktiivinen materiaali (radio­active material)

Kiinteä aine, joka sisältää radioaktiivista ainetta tai on kontaminoitunut radioaktiivisella aineella.

Lisävaatimukset säteilyn käytön vapauttamiselle turvallisuusluvasta

Säteilyn käyttö voidaan vapauttaa turvallisuusluvasta kohdassa 3.1 esitettyjä peruskriteerejä noudattaen, jos seuraavat lisävaatimukset täyttyvät kaikissa mahdollisissa olosuhteissa:

• Käytettävä säteilylaite ei missään kohdassa 10 cm:n etäisyydellä laitteen luoksepäästävistä pinnoista aiheuta suurempaa annosnopeutta kuin 1 µSv/h.
• Toiminnasta aiheutuva efektiivinen annos kenelle tahansa ihmiselle on enintään 10 µSv vuodessa.
• Toiminnasta aiheutuva väestön kollektiivinen efektiivinen annos on enintään 1 manSv vuodessa.
• Toiminnan tuottaman säteilyaltistuksen arvioiminen ei edellytä yksittäistapausten tutkimista, ja toiminta toteutetaan noudattaen säteilylainsäädännön määräyksiä.

Jos vapautettavaan säteilyn käyttöön liittyy laite, joka sisältää vapaarajan ylittävän määrän radioaktiivista ainetta, on laitteen lisäksi täytettävä seuraavat ehdot:

• radioaktiivinen aine on umpilähde
• Säteilyturvakeskus on määritellyt radioaktiivisen aineen loppusijoitusta koskevat ehdot.

Säteilyturvakeskus voi vapauttaa turvallisuusluvasta muunkinlaisen säteilyn käytön silloin, kun Säteilyturvakeskuksen tekemä oikeutus- ja optimointitarkastelu osoittaa, että säteilyn käytön vapauttaminen on parempi vaihtoehto kuin turvallisuuslupamenettely.

Radioaktiivisten aineiden vapaarajat

Lisäyksellä ” +” tai ”sec” merkityt nuklidit ovat emonuklideja, jotka ovat tasapainossa liitteessä D lueteltujen vastaavien tytärnuklidien kanssa. Näissä tapauksissa vapaarajat viittaavat vain emonuklidiin, mutta niissä on otettu huomioon myös tytärnuklidin tai nuklidien mukanaolo.

*) Vapaarajojen aktiivisuuspitoisuuksia ei sovelleta suuriin materiaalieriin (> 1 000 kg).

Lähteet:

1. Neuvoston direktiivi 96/29/Euratom, annettu 13 päivänä toukokuuta 1996, perusnor­mien vahvistamisesta työntekijöiden ja väestön suojelemiseksi ionisoivasta säteilystä aiheutuvilta vaaroilta. Euroopan yhteisöjen virallinen lehti N:o L 159, 29.6.1996.
2. National Radiological Protection Board. Exempt Concentrations and Quantities for Radionuclides not Included in the European Basic Safety Standards Directive. NRPB Report R306. Didcot: NRPB; 1999.

Luettelo pysyvässä tasapainossa olevista radionuklideista

Radioaktiivisten materiaalien vapauttamisrajat

Lisäyksellä ”*” merkittyjen nuklidien puoliintumisaika on lyhyempi kuin 1 vuorokausi.

Lähde:

1. International Atomic Energy Agency. Application of the concepts of exclus­ion, exemption and clearance. IAEA Safety Standards Series. Safety Guide RS-G-1.7. Vienna: IAEA; 2004.