EYVL L 66 13.3.1999

Muutettu säädöksillä:

• EPNAs (EY) 1882/2003 (EUVL L 284 31.10.2003)
• EPNAs (EY) 1137/2008 (EUVL L 311 21.11.2008)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 100 a artiklan,

ottavat huomioon komission ehdotukset (EYVL C 336, 30.12.1988, s. 7 ja EYVL C 303, 2.12.1989, s. 15.),

ottavat huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (EYVL C 194, 31.7.1989, s. 14),

noudattavat perustamissopimuksen 189 b artiklassa määrättyä menettelyä (Euroopan parlamentin lausunto annettu 11. lokakuuta 1989 (EYVL C 291, 20.11.1989, s. 58), neuvoston yhteinen kanta vahvistettu 27. lokakuuta 1997 (EYVL C 389, 22.12,1997, s. 36) ja Euroopan parlamentin päätös tehty 18. helmikuuta 1998 (EYVL C 80, 16.3.1998, s. 130). Neuvoston päätös tehty 25. tammikuuta 1999. Euroopan parlamentin päätös tehty 28. tammikuuta 1999.) sovittelukomitean 9 päivänä joulukuuta 1998 hyväksymän yhteisen ehdotuksen perusteella,

sekä katsovat, että

(1) elintarvikkeiden ja elintarvikkeiden ainesosien ionisoivalla säteilyllä käsittelyä ja tämän edellytyksiä koskevien kansallisten lakien väliset erot vaikeuttavat elintarvikkeiden vapaata liikkuvuutta ja voivat johtaa eriarvoisten kilpailun edellytysten muodostumiseen ja vaikuttaa siten suoraan sisämarkkinoiden toimintaan,

(2) on tarpeen hyväksyä toimenpiteitä sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa varten; sisämarkkinat käsittävät alueen, jolla ei ole sisäisiä rajoja ja jolla tavaroiden, henkilöiden, palvelujen ja pääomien vapaa liikkuvuus varmistetaan; näin ei tällä hetkellä ole, koska käsittelyssä on eroja jäsenvaltioiden välillä elintarvikkeiden säteilytyksen ollessa sallittua joissakin jäsenvaltioissa ja kiellettyä toisissa,

(3) tätä puitedirektiiviä täydennetään ionisoivalla säteilyllä käsiteltyjä elintarvikkeita ja elintarvikkeiden ainesosia koskevan yhteisön luettelon vahvistamisesta 22 päivänä helmikuuta 1999 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 1999/3/EY (Ks. tämän virallisen lehden sivu 24), jäljempänä ’soveltamisdirektiivi’,

(4) useissa jäsenvaltioissa elintarvikkeiden säteilyttäminen on julkisessa keskustelussa arkaluonteinen asia, ja kuluttajilla saattaa olla aihetta huoleen elintarvikkeiden säteilytyksen käytön seurauksista,

(5) siihen saakka, kunnes yhteisön luettelo elintarvikkeista ja elintarvikkeiden ainesosista, joiden käsittely ionisoivalla säteilyllä sallitaan, tulee voimaan, jäsenvaltioiden olisi voitava perustamissopimuksen sääntöjä noudattaen soveltaa edelleen elintarvikkeiden ja elintarvikkeiden ainesosien ionisoivalla säteilyllä käsittelyä sekä säteilytettyjen elintarvikkeiden kauppaa koskevia kansallisia rajoituksia tai kieltoja sellaisten elintarvikkeiden osalta, jotka eivät kuulu soveltamisdirektiivillä vahvistettuun alustavaan luetteloon,

(6) elintarvikkeiden käsittelyä ionisoivalla säteilyllä koskevissa säännöissä olisi otettava ensisijaisesti huomioon ihmisten terveyden suojelemiseen liittyvät vaatimukset, mutta myös taloudelliset ja tekniset tarpeet terveyden suojelemisen asettamissa rajoissa,

(7) perusnormien vahvistamisesta työntekijöiden ja väestön terveyden suojelemiseksi ionisoivasta säteilystä aiheutuvilta vaaroilta 13 päivänä toukokuuta 1996 annettua neuvoston direktiiviä N:o 96/29/ Euratom (EYVL L 159, 29.6.1996, s. 1) sovelletaan,

(8) hyväksyttyjä säteilytyslaitoksia olisi valvottava virallisesti tätä direktiiviä varten perustettavan tarkastusjärjestelmän avulla,

(9) hyväksyttyjen laitosten olisi pidettävä rekisteriä toiminnastaan sen varmistamiseksi, että tämän direktiivin sääntöjä noudatetaan,

(10) kuluttajalle myytäväksi tarkoitettujen elintarvikkeiden merkintöjä, esillepanoa ja mainontaa koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 18 päivänä joulukuuta 1978 annetulla neuvoston direktiivillä 79/112/ETY (EYVL L 33, 8.2.1979, s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 97/4/EY (EYVL L 43, 14.2.1997, ( s. 21)) on jo annettu säännöt, jotka koskevat lopulliselle kuluttajalle myytäväksi tarkoitettujen säteilytettyjen elintarvikkeiden merkintöjä,

(11) on annettava asianmukaiset säännöt merkinnöistä myös sellaisille ionisoivalla säteilyllä käsitellyille elintarvikkeille, joita ei ole tarkoitettu lopulliselle kuluttajalle,

(12) päätöksellä 74/234/ETY (EYVL L 136, 20.5.1974, s. 1) perustettua elintarvikealan tiedekomiteaa olisi kuultava direktiiviin liittyvissä kysymyksissä, jotka mahdollisesti vaikuttavat kansanterveyteen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta perustamissopimuksessa ja tässä direktiivissä säädettyjä päätöksentekomenettelyjä,

(13) elintarvikkeita saa käsitellä ionisoivalla säteilyllä ainoastaan, jos se on tarpeen elintarvikehygienian vuoksi tai jos siitä on todistettavasti teknologisia tai muita etuja tai hyötyä kuluttajalle ja jos elintarvikkeet ovat terveellisiä ja hyvälaatuisia, koska ionisoivaa säteilyä ei olisi käytettävä hygieniaan ja terveyteen liittyvien käytäntöjen tai hyvien valmistus- tai viljelytapojen korvikkeena,

(14) menettely ei saa olla korvike hyville valmistusmenetelmille; tämä edellytys täyttyy soveltamisdirektiivin liitteessä lueteltujen elintarvikkeiden osalta,

(15) kaikissa tapauksissa, joissa neuvosto valtuuttaa komission panemaan täytäntöön elintarvikkeiden säteilytystä koskevia sääntöjä, on säädettävä menettelystä läheisen yhteistyön luomiseksi jäsenvaltioiden ja komission välillä pysyvässä elintarvikekomiteassa ja tarvittaessa pysyvässä eläinlääkintäkomiteassa tai pysyvässä kasvinsuojelukomiteassa,

(16) jos ionisoivalla säteilyllä käsittelyn tai sellaisen elintarvikkeen käyttö, jonka käsittely ionisoivalla säteilyllä on sallittu tämän direktiivin perusteella, näyttää aiheuttavan vaaraa terveydelle, jäsenvaltioille olisi annettava lupa keskeyttää kyseinen käyttö tai rajoittaa sitä tai alentaa raja-arvoja, kunnes yhteisön tasolla tehdään päätös asiasta,

(17) virallisesta elintarvikkeiden tarkastuksesta 14 päivänä kesäkuuta 1989 annetun neuvoston direktiivin 89/ 397/ETY (EYVL L 186, 30.6.1989, s. 23) mukaisesti keinojen ja menettelyjen valinta kuuluu kansallisille valvontaviranomaisille; elintarvikkeiden virallista valvontaa koskevista lisätoimenpiteistä 29 päivänä lokakuuta 1993 annetussa neuvoston direktiivissä 93/99/ETY (EYVL L 290, 24.11.1993, s. 14) säädetään laboratorioita koskevista laatustandardeista ja edellytetään validoitujen analyysimenetelmien käyttöä aina, kun se on mahdollista; viimeksi mainitun direktiivin 5 artiklaa voidaan soveltaa tämän direktiivin täytäntöönpanon seurantaan, ja

(18) Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio ovat 20 päivänä joulukuuta 1994 tehneet sopimuksen yhteistoimintatavasta Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 189 b artiklassa määrätyn menettelyn mukaisesti annettujen säädösten täytäntöönpanomenettelystä (EYVL C 102, 4.4.1996, s. 1),

OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

1. Tätä direktiiviä sovelletaan ionisoivalla säteilyllä käsiteltyjen elintarvikkeiden ja niiden ainesosien, jäljempänä ’elintarvikkeet’, valmistukseen, kaupan pitämiseen ja tuontiin.

2. Tätä direktiiviä ei sovelleta:

a) elintarvikkeisiin, jotka ovat alttiina mittaus- ja tarkastuslaitteista peräisin olevalle ionisoivalle säteilylle, jos absorboitunut annos on korkeintaan 0,01 Gy neutroneja käyttävien tarkastuslaitteiden osalta ja 0,5 Gy muissa tapauksissa ja suurimman energiatason ollessa korkeintaan 10 MeV käytettäessä röntgensäteitä, 14 MeV käytettäessä neutroneja ja 5 MeV muissa tapauksissa,

b) steriloitua ravintoa tarvitseville, lääkärin hoidossa oleville potilaille valmistettujen elintarvikkeiden säteilytykseen.

2 artikla

Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että säteilytettyjä elintarvikkeita voidaan saattaa markkinoille vain, jos ne ovat tämän direktiivin säännösten mukaisia.

3 artikla

1. Liitteessä I mainitaan edellytykset, jotka on täytettävä luvan saamiseksi elintarvikkeiden käsittelylle ionisoivalla säteilyllä. Näiden elintarvikkeiden on käsittelyhetkellä täytettävä asianmukaiset terveellisyysvaatimukset.

2. Säteilytys voi tapahtua vain liitteessä II lueteltujen säteilylähteiden avulla ja 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen menettelytapaohjeiden mukaisesti. Absorboitunut keskimääräinen kokonaisannos on laskettava liitteen III säännösten mukaisesti.

4 artikla

1. Yhteisön luettelo elintarvikkeista, joita saadaan muista poiketen käsitellä ionisoivalla säteilyllä, sekä suurimmat sallitut säteilytysannokset esitetään soveltamisdirektiivissä, joka annetaan perustamissopimuksen 100 a artiklassa määrätyn menettelyn mukaisesti ottaen huomioon liitteessä I mainitut luvan saamisen edellytykset.

2. Tätä luetteloa laaditaan vaiheittain.

3. Komissio tutkii voimassaolevat kansalliset luvat ja esittää elintarvikealan tiedekomiteaa kuultuaan perustamissopimuksen 100 a artiklassa määrätyn menettelytavan mukaisesti ehdotuksia luettelon laatimiseksi.

Komissio tekee viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2000 perustamissopimuksen 100 a artiklan mukaisesti ehdotuksen 1 kohdassa säädetyn käsiteltäviksi sallittujen elintarvikkeiden luettelon täydentämiseksi.

4. Jäsenvaltiot voivat edellä 3 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetun ehdotuksen perusteella annettavan direktiivin voimaantuloon asti pitää olemassa olevat elintarvikkeiden käsittelylle ionisoivalla säteilyllä annetut luvat voimassa sillä edellytyksellä, että:

a) elintarvikealan tiedekomitea on antanut myönteisen lausunnon kyseisen elintarvikkeen käsittelystä;

b) absorboituneen säteilyn keskimääräinen kokonaisannos ei ylitä elintarvikealan tiedekomitean suosittelemia raja-arvoja;

c) ionisoivalla säteilyllä käsittely ja markkinoille saattaminen tapahtuvat tämän direktiivin mukaisesti.

5. Jäsenvaltio voi sallia edellä 3 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetun ehdotuksen perusteella annettavan direktiivin voimaantuloon asti sellaisten elintarvikkeiden käsittelyn, joiden osalta jokin muu jäsenvaltio on pitänyt luvat voimassa 4 kohdan mukaisesti, jos 4 kohdassa mainitut edellytykset täyttyvät.

6. Jäsenvaltioiden on viipymättä ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille 4 kohdan mukaisesti voimassa pidetyt tai 5 kohdan mukaisesti myönnetyt luvat ja niihin liittyvät edellytykset. Komissio julkaisee nämä ilmoitukset Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

7. Jäsenvaltiot voivat edellä 3 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetun ehdotuksen perusteella annettavan direktiivin voimaantuloon asti ja perustamissopimuksen sääntöjä noudattaen jatkaa elintarvikkeiden ionisoivalla säteilyllä käsittelyä ja säteilytettyjen elintarvikkeiden kauppaa koskevien voimassa olevien kansallisten rajoitusten tai kieltojen soveltamista sellaisten elintarvikkeiden osalta, jotka eivät kuulu soveltamisdirektiivillä annettuun alustavaan luetteloon elintarvikkeista, joiden käsittely ionisoivalla säteilyllä sallitaan.

5 artikla

1. Elintarvikkeiden säteilytyksen enimmäisannos voidaan antaa osa-annoksina; 4 artiklan mukaisesti vahvistettua enimmäisannosta ei kuitenkaan saa ylittää. Säteilyttämiskäsittelyä ei saa yhdistää samaan tarkoitukseen käytettävään kemialliseen käsittelyyn.

2. Komissio voi päättää poikkeuksista 1 kohdan säännöksiin. Nämä toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia täydentämällä sitä, hyväksytään 12 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen. (1137/2008)

6 artikla

Säteilytettyjen elintarvikkeiden pakkausmerkintöjä koskevat seuraavat säännökset:

1) Lopullisille kuluttajille ja suurkeittiöille tarkoitettujen tuotteiden osalta:

a) jos tuotteet myydään sellaisinaan, pakkausmerkinnöissä on oltava maininta ”säteilytetty” tai ”käsitelty ionisoivalla säteilyllä” direktiivin 79/112/ETY 5 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

Pakkaamatta myytävien tuotteiden osalta maininnan on oltava yhdessä tuotenimen kanssa sen astian päällä tai vieressä olevassa taulussa tai kyltissä, johon tuotteet on pantu esille;

b) jos säteilytettyä tuotetta käytetään elintarvikkeen ainesosana, tämän saman maininnan on oltava sen nimen yhteydessä ainesosaluettelossa.

Pakkaamatta myytävien tuotteiden osalta maininnan on oltava yhdessä tuotenimen kanssa sen astian päällä tai vieressä olevassa taulussa tai kyltissä, johon tuotteet on pantu esille;

c) direktiivin 79/112/ETY 6 artiklan 7 kohdan säännöksistä poiketen tämä sama maininta vaaditaan myös sellaisten säteilytettyjen ainesosien ilmoittamiseksi, joita käytetään ainesosina koostetuissa elintarvikkeissa, vaikka näitä olisi lopputuotteessa alle 25 %.

2) Sellaisten tuotteiden osalta, joita ei ole tarkoitettu lopullisille kuluttajille ja suurkeittiöille:

a) edellisessä kohdassa säädetyssä maininnassa on ilmoitettava sekä elintarvikkeiden että säteilyttämättömän elintarvikkeen ainesosien käsittelystä;

b) säteilytyksen suorittaneen laitoksen nimi ja osoite tai 7 artiklassa tarkoitettu viitenumero on ilmoitettava.

3) Käsittelyä koskevan maininnan on aina oltava säteilytettyihin elintarvikkeisiin liittyvissä tai niihin viittaavissa asiakirjoissa.

7 artikla

1. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle sen toimivaltaisen viranomaisen nimi tai niiden toimivaltaisten viranomaisten nimet, joka vastaa tai jotka vastaavat:

— säteilytyslaitoksille etukäteen annettavasta hyväksynnästä,

— virallisen viitenumeron myöntämisestä hyväksytyille säteilytyslaitoksille,

— virallisesta valvonnasta ja tarkastuksesta,

— hyväksynnän peruuttamisesta tai muutoksista.

2. Hyväksyntä myönnetään vain, jos laitos:

— täyttää FAO/WHO:n Codex Alimentarius -komission suosittelemat elintarvikkeiden säteilytyslaitosten kansainvälisten menettelytapaohjeiden vaatimukset (viite FAO/WHO/CAC/Vol. XV 1. painos) ja mahdolliset lisämääräykset, joita komissio voi antaa. Kyseiset toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia täydentämällä sitä, hyväksytään 12 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen,

— nimeää henkilön, joka vastaa kaikkien menetelmän käytön kannalta välttämättömien edellytysten noudattamisesta.

(1137/2008)

3. Kunkin jäsenvaltion on toimitettava komissiolle:

— hyväksymiensä säteilytyslaitosten nimet, osoitteet ja viitenumerot, hyväksymisasiakirjan sisältö sekä kaikki kyseisen luvan mahdolliset keskeyttämis- tai peruuttamispäätökset.

Lisäksi jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle vuosittain:

— säteilyttämislaitoksissa tehtyjen tarkastusten tulokset, erityisesti käsitellyt tuoteryhmät, -määrät sekä käytetyt annokset,

— tuotteen kaupan pitämisen aikana tehtyjen tarkastusten tulokset. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että elintarvikkeiden ionisoivalla säteilyllä tapahtuneen käsittelyn paljastamiseksi käytettävät menetelmät ovat direktiivin 85/591/ETY (EYVL L 372, 31.12.1985, s. 50) liitteessä olevan 1 ja 2 kohdan säännösten mukaisia ja ovat standardoituja tai validoituja jo nyt tai mahdollisimman pian, viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2003. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle, mitä menetelmiä käytetään, ja komissio arvioi näiden menetelmien käyttöä ja kehitystä ottaen huomioon elintarvikealan tiedekomitean lausunnon.

4. Komissio julkaisee Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä 3 kohdan mukaisesti annettujen tietojen pohjalta:

— tarkat tiedot laitoksista ja mahdollisista muutoksista niiden asemassa,

— kansallisten valvontaviranomaisten vuosittain antamiin tietoihin perustuvan selvityksen.

8 artikla

1. Edellä olevan 7 artiklan säännösten mukaisesti hyväksyttyjen säteilytyslaitosten on pidettävä kustakin käytettävästä ionisoivan säteilyn lähteestä rekisteriä, jossa ilmoitetaan jokaisesta käsitellystä elintarvike-erästä:

a) säteilytettyjen elintarvikkeiden laatu ja määrä;

b) erän numero;

c) käsittelymääräyksen antaja;

d) käsiteltyjen elintarvikkeiden vastaanottaja;

e) säteilyttämispäivä;

f) käsittelyn aikana käytetyt pakkausmateriaalit;

g) liitteessä III säädetyt tiedot säteilytysmenetelmän valvontaa varten, suoritetut annosmittaukset ja niiden tulokset mainitsemalla erityisesti absorboituneen annoksen ala- ja yläraja-arvot ja ionisoivan säteilyn tyyppi;

h) viittaus ennen säteilytystä suoritettuihin varmennusmittauksiin.

2. Edellä 1 kohdassa mainitut rekisterit on säilytettävä viiden vuoden ajan.

3. Tämän artiklan yksityiskohtaiset soveltamissäännöt annetaan 12 artiklan 2 kohdassa esitetyn menettelyn mukaisesti. (1137/2008)

9 artikla

1. Ionisoivalla säteilyllä käsitelty elintarvike saadaan tuoda maahan kolmannesta maasta vain, jos:

— se täyttää kyseisiä elintarvikkeita koskevat edellytykset,

— siihen on liitetty asiakirjat, joissa ilmoitetaan säteilytyksen suorittaneen laitoksen nimi ja osoite sekä 8 artiklassa tarkoitetut tiedot,

— se on käsitelty yhteisön hyväksymässä säteilytyslaitoksessa, joka mainitaan tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa luettelossa.

2. a) Komissio laatii 12 artiklan 2 kohdassa säädetyn menettelyn mukaisesti luettelon hyväksytyistä laitoksista, joiden virallinen valvonta takaa, että 7 artiklan säännöksiä noudatetaan. (1137/2008)

Edellä tarkoitetun luettelon laatimiseksi komissio voi direktiivin 93/99/ETY 5 artiklan mukaisesti valtuuttaa asiantuntijoita suorittamaan säteilytyslaitosten arviointi- ja tarkastustehtäviä kolmansissa maissa.

Komissio julkaisee kyseisen luettelon ja siihen tehdyt muutokset Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

b) Komissio voi sopia kolmansien maiden toimivaltaisten elinten kanssa teknisistä järjestelyistä, jotka koskevat a kohdassa tarkoitettuja arviointi- ja tarkastusmenettelyjä.

10 artikla

Säteilytettävien elintarvikkeiden pakkaamiseen käytettyjen materiaalien on oltava tähän tarkoitukseen soveltuvia.

11 artikla

Liitteisiin tehtävät muutokset tieteellisen ja teknisen kehityksen huomioon ottamiseksi hyväksytään perustamissopimuksen 100 a artiklassa määrätyn menettelyn mukaisesti.

12 artikla (1137/2008)

1. Komissiota avustaa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 178/2002 (EYVL L 31, 1.2.2002, s. 1.) perustettu elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevä pysyvä komitea.

2. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa säädetyksi määräajaksi vahvistetaan kolme kuukautta.

3. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklan 1–4 kohtaa sekä 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

4. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklan 1–4 kohtaa ja 5 kohdan b alakohtaa sekä 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

Päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklan 3 kohdan c alakohdassa säädetyksi määräajaksi vahvistetaan kaksi kuukautta, 4 kohdan b alakohdassa säädetyksi määräajaksi yksi kuukausi ja 4 kohdan e alakohdassa säädetyksi määräajaksi kaksi kuukautta.

5. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklan 1, 2, 4 ja 6 kohtaa sekä 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

13 artikla

Elintarvikealan tiedekomiteaa kuullaan kaikissa tämän direktiivin alaan kuuluvissa kysymyksissä, joilla voi olla vaikutusta kansanterveyteen.

14 artikla

1. Jäsenvaltio voi väliaikaisesti keskeyttää kyseessä olevien säännösten soveltamisen tai väliaikaisesti rajoittaa niiden soveltamista alueellaan, jos sillä uusien tietojen tai tämän direktiivin hyväksymisen jälkeen tapahtuneen tietojen uudelleenarvioinnin seurauksena on selviä todisteita siitä, että tiettyjen elintarvikkeiden säteilytys on ihmisten terveydelle haitallinen siitä huolimatta, että säteilytys on tämän direktiivin säännösten mukaista. Kyseisen jäsenvaltion on ilmoitettava asiasta välittömästi muille jäsenvaltioille ja komissiolle ilmoittaen samalla perusteet päätöksellensä.

2. Komissio tutkii niin pian kuin mahdollista 1 kohdassa tarkoitetut perusteet pysyvässä elintarvikekomiteassa ja toteuttaa 12 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen aiheelliset toimenpiteet. Jäsenvaltio, joka on tehnyt 1 kohdassa tarkoitetun päätöksen, voi pitää päätöksen voimassa näiden toimenpiteiden voimaantuloon saakka. (1137/2008)

3. Komissio voi tehdä mukautuksia tähän direktiiviin tai täytäntöönpanodirektiiviin ainoastaan siinä laajuudessa kuin kansanterveyden suojelun varmistamisen kannalta on välttämätöntä, ja mukautukset saavat joka tapauksessa olla vain kieltoja tai rajoituksia verrattuna aikaisempaan oikeudelliseen tilanteeseen. Nämä toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia, myös täydentämällä sitä, hyväksytään 12 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen. Jos on kyse erittäin kiireellisestä tapauksesta, komissio voi käyttää 12 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua kiireellistä menettelyä. (1137/2008)

15 artikla

Jäsenvaltioiden on saatettava voimaan tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset:

— säteilytettyjen elintarvikkeiden kaupan pitämisen ja käytön sallimiseksi viimeistään 20 päivänä syyskuuta 2000

— sellaisten säteilytettyjen elintarvikkeiden, jotka eivät ole tämän direktiivin säännösten mukaisia, kaupan pitämisen ja käytön kieltämiseksi viimeistään 20 päivänä maaliskuuta 2001.

Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niitä virallisesti julkaistaessa niihin on liitettävä viittaus tähän direktiiviin. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

16 artikla

Tämä direktiivi tulee voimaan seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

17 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Liite I Edellytykset elintarvikkeiden säteilytyksen sallimiseksi

1. Elintarvikkeiden säteilytys voidaan sallia vain, jos:

— sille on riittävä teknologinen tarve,

— siitä ei ole vaaraa terveydelle ja se tehdään esitettyjen edellytysten mukaisesti,

— siitä on hyötyä kuluttajalle,

— sitä ei käytetä hygieniaan ja terveyteen liittyvien käytäntöjen tai hyvien valmistus- tai viljelytapojen korvikkeena.

2. Elintarvikkeiden säteilytystä saadaan käyttää ainoastaan seuraaviin tarkoituksiin:

— vähentämään elintarvikkeista johtuvia sairastumisriskejä hävittämällä patogeenisiä organismeja,

— vähentämään elintarvikkeiden pilaantumista hidastamalla hajoamisprosesseja tai pysäyttämällä ne ja tuhoamalla pilaantumista aiheuttavia organismeja,

— vähentämään ennenaikaisesta kypsymisestä, kasvusta tai itämisestä johtuvaa elintarvikkeiden hävikkiä,

— poistamaan elintarvikkeista kasveille ja kasviperäisille tuotteille haitalliset organismit.

Liite II Ionisoivan säteilyn lähteet

Elintarvikkeita voidaan käsitellä vain seuraavilla ionisoivan säteilyn lähteillä:

a) koboltti 60:n tai cesium 137:n lähettämillä gamma-säteillä;

b) röntgensäteillä, joita tuottavat korkeintaan 5 MeV:n nimellisenergialla (maksimaalinen kvanttienergia) käytettävät laitteet;

c) elektroneilla, joita tuottavat korkeintaan 10 MeV:n nimellisenergialla (maksimaalinen kvanttienergia) käytettävät laitteet.

Liite III

1. ANNOSMITTAUS

Keskimääräinen absorboitunut kokonaisannos

Keskimääräisellä korkeintaan 10 kGy:n kokonaisannoksella käsiteltyjen elintarvikkeiden terveellisyyden määrittelemiseksi voidaan olettaa, että kaikki säteilyn kemialliset vaikutukset annosten tällä nimenomaisella vaihteluvälillä ovat suhteessa annokseen.

jossa

Μ = käsitellyn näytteen kokonaismassa

p = paikallinen tiheys tai tiheys pisteessä (x,y,z)

d = paikallisesti pisteessä (x,y,z) absorboitunut annos

dV = dx, dy, dz, äärettömän pieni tilavuus, jota käytännössä edustavat tilavuuden murto-osat.

Tasa-aineisten tuotteiden tai pakkaamattomien tiheydeltään ilmeisten tasa-aineisten tuotteiden keskimää- räinen absorboitunut kokonaisannos voidaan määrittää suoraan sijoittamalla riittävä määrä annosmittareita suunnitelmallisesti ja satunnaisesti koko tuotemassaan. Näin määritetyn annosten jakautumisen perusteella voidaan laskea keskiarvo, joka on keskimääräinen absorboitunut kokonaisannos.

Jos annosten jakautumista tuotteessa kuvaava käyrä on hyvin määritelty, voidaan päätellä suurimman ja pienimmän annoksen sijainnit. Annosten jakautuminen näissä kahdessa paikassa voidaan mitata sarjasta tuotenäytteitä keskimääräisen kokonaisannoksen arvioimiseksi.

2. MENETTELYT

2.1 Ennen kuin ryhdytään säännöllisesti säteilyttämään tiettyä elintarvikeryhmää säteilytyslaitoksessa, määriteään pienimmän ja suurimman annoksen paikat suorittamalla annosmittauksia koko tuotemassassa. Nämä varmennusmittaukset on suoritettava riittävän monta kertaa (esimerkiksi 3–5 kertaa) tuotteiden tiheyden tai muodon vaihteluiden huomioon ottamiseksi.

2.2 Toimenpiteet on toistettava aina, kun tuotetta, sen muotoa tai säteilytysolosuhteita muutetaan.

2.3 Säteilytyksen aikana suoritetaan rutiinimittauksia sen varmistamiseksi, että annosrajat eivät ylity. Mittausten suorittamiseksi annosmittarit sijoitetaan pienimmän ja suurimman annoksen paikkaan tai vertailupisteeseen. Vertailupisteessä olevan annoksen on oltava määrällisessä suhteessa pienimpään ja suurimpaan annokseen. Vertailupisteen on oltava sopivassa kohdassa tuotteessa tai sen pinnalla eli kohdassa, jossa annosten vaihtelut ovat vähäiset.

2.4 Jokaisesta erästä on suoritettava rutiinimittauksia säännöllisin väliajoin tuotannon aikana.

2.5 Kun nestemäisiä ja pakkaamattomia tuotteita säilytetään, pienimmän ja suurimman annoksen paikkaa ei voida määrittää. Tässä tapauksessa on parempi ottaa satunnaisia mittausnäytteitä annosten ääriarvojen määrittämiseksi.

2.6 Mittaukset olisi suoritettava hyväksytyillä annosmittausmenetelmillä, ja niiden olisi oltava jäljitettäviä alkuperäisiin mittanormaaleihin.

2.7 Säteilytyksen aikana laitteistojen tiettyjä parametrejä on valvottava ja jatkuvasti rekisteröitävä. Radionuklidilaitteistojen osalta parametreihin kuuluvat tuotteen kuljetusnopeus ja aika, jonka tuotteet ovat säteilytysalueella, sekä lähteen oikean sijainnin ilmaisevat tiedot. Hiukkaskiihdytinlaitteistojen osalta parametreihin kuuluvat tuotteen kuljetusnopeus ja energiataso, elektronivirta ja laitteen pyyhkäisyleveys.

Komission lausuma

Johdanto-osan 17. kappaleesta

Komissio korostaa, että sen jälkeen kun uusi päätös komitologiauudistuksesta on tehty, se ehdottaa lainsäätäjälle, että kaikissa edellisissä säädöksissä olevat komiteoiden hallintaa koskevat säännökset muutetaan yhdenmukaisiksi uuden komitologiapäätöksen kanssa. Komissio lupaa soveltaa täysin tämän uuden päätöksen johdosta tehtyjä toimielinten välisiä sopimuksia.

Neuvoston ja komission lausuma

7 artiklan 3 kohdan kolmannesta luetelmakohdasta

Varmistaakseen, että kyseiset menetelmät ovat olemassa kaikille tuotteille, komissio ja jäsenvaltiot edistävät standardoitujen ja luotettaviksi todettujen valvontamenetelmien luomista, jotka soveltuvat sen tarkistamiseen, onko elintarvikkeet käsitelty ionisoivalla säteilyllä. Komissio vahvistaa, että 7 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu kertomus sisältää aikanaan tietoja tämän kysymyksen kehityksestä. Komissio liittää vuonna 2001 tehtävään vuosikertomukseensa selvityksen näiden säännösten soveltamisesta, jotta voidaan määrittää, aiheuttaako standardoitujen ja luotettaviksi todettujen menetelmien käyttö ongelmia. Komissio toteuttaa tarvittaessa ja noudattaen perustamissopimuksissa tai tässä direktiivissä määriteltyjä päätöksentekomenettelyjä sellaisia toimenpiteitä, joilla pyritään ratkaisemaan nämä ongelmat sekä ne ongelmat, jotka tästä saattavat aiheutua. Kyseiset tiedot annetaan myös Euroopan parlamentin käytettäviksi.

Muutokset