Sisällysluettelo

YmVM 17/2022 vp HE 76/2022 vp
Hallituksen esitys eduskunnalle luonnonsuojelulaiksi ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta

JOHDANTO

Vireilletulo

Hallituksen esitys eduskunnalle luonnonsuojelulaiksi ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta ( HE 76/2022 vp ): Asia on saapunut ympäristövaliokuntaan mietinnön antamista varten. Asia on lisäksi lähetetty perustuslakivaliokuntaan, hallintovaliokuntaan, lakivaliokuntaan, maa- ja metsätalousvaliokuntaan ja talousvaliokuntaan lausunnon antamista varten. 

Eduskunta-aloitteet

Esityksen yhteydessä valiokunta on käsitellyt seuraavat aloitteet: 

     LA  19 /2021 vp   

    Jari  Myllykoski  /vas  /ym.   


    Lakialoite laiksi luonnonsuojelulain 49 §:n muuttamisesta
     TPA  69 /2020 vp   

    Sanna  Antikainen  /ps   


    Toimenpidealoite valkoposkihanhien metsästyksen sallivien poikkeuslupien laajemmasta myöntämisestä sekä satovahinkokorvausten nostamisesta todellisia kuluja vastaavalle tasolle
     TPA  19 /2021 vp   

    Merja  Kyllönen  /vas  /ym.   


    Toimenpidealoite trofeiden maahantuonnin kieltämisestä

Lausunnot

Asiasta on annettu seuraavat lausunnot: 

Perustuslakivaliokunta  PeVL 67/2022 vp

Hallintovaliokunta  HaVL 25/2022 vp

Lakivaliokunta  LaVL 25/2022 vp

Maa- ja metsätalousvaliokunta  MmML 30/2022 vp

Talousvaliokunta  TaVL 44/2022 vp

Asiantuntijat

Valiokunta on kuullut: 

  • lainsäädäntöneuvos  Pasi  Kallio  - ympäristöministeriö
  • lainsäädäntöjohtaja  Johanna  Korpi  - ympäristöministeriö
  • ympäristöneuvos  Hanna-Leena  Keskinen  - ympäristöministeriö
  • lainsäädäntöneuvos  Leila  Suvantola  - ympäristöministeriö
  • metsäneuvos  Erno  Järvinen  - maa- ja metsätalousministeriö
  • hallitusneuvos  Vilppu  Talvitie  - maa- ja metsätalousministeriö
  • erityisasiantuntija  Antti  Leinonen  - maa- ja metsätalousministeriö
  • lainsäädäntöneuvos  Elina  Nyholm  - oikeusministeriö
  • johtava asiantuntija  Eeva-Maija  Puheloinen  - työ- ja elinkeinoministeriö
  • hallitussihteeri  Eeva  Ovaska  - liikenne- ja viestintäministeriö
  • lakimiessihteeri  Kalle  Varis  - saamelaiskäräjät
  • erikoissyyttäjä  Jarmo  Rintala  - Syyttäjälaitos
  • ympäristöneuvos  Satu  Lyytikäinen  - Aluehallintovirastot, ympäristölupavastuualueet
  • yksikön päällikkö  Eero  Melantie  - Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
  • tutkimuspäällikkö  Riikka  Venesjärvi  - Luonnonvarakeskus
  • kehittämispäällikkö  Minna  Pekkonen  - Suomen ympäristökeskus
  • ryhmäpäällikkö  Anne  Raunio  - Suomen ympäristökeskus
  • maankäyttöpäällikkö  Riikka  Myllylä  - Metsähallitus
  • strategiapäällikkö  Jussi  Päivinen  - Metsähallitus
  • metsälainsäädännön johtava asiantuntija  Janne  Uitamo  - Suomen metsäkeskus
  • riistasuunnittelija  Tapio  Kangas  - Suomen riistakeskus
  • tutkijatohtori, dosentti  Tuomas  Aivelo  - Helsingin yliopisto
  • akatemiaprofessori  Craig  Primmer  - Helsingin yliopisto
  • apulaisprofessori  Marjo  Saastamoinen  - Helsingin yliopisto
  • tutkijatohtori  Joel  Jalkanen  - Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsingin yliopisto
  • yli-intendentti  Aleksi  Lehikoinen  - Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsingin yliopisto
  • senior lecturer  Panu  Halme  - Jyväskylän yliopisto
  • tutkijatohtori  Kaisa J.  Raatikainen  - Jyväskylän yliopisto
  • puheenjohtaja  Markku  Ollikainen  - Suomen ilmastopaneeli
  • puheenjohtaja, professori  Janne  Kotiaho  - Suomen Luontopaneeli
  • lakimies  Arto  Soisalo  - Suomen Malminjalostus Oy - Finnish Minerals Group
  • sidosryhmäsuhdejohtaja  Sami  Oksa  - UPM-Kymmene Oyj
  • johtava asiantuntija  Minna  Ojanperä  - Elinkeinoelämän keskusliitto EK ry
  • asiantuntija  Heidi  Lettojärvi  - Energiateollisuus ry
  • lakimies  Anna-Rosa  Asikainen  - Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry
  • lakimies  Sami  Hämäläinen  - Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa ry
  • toimitusjohtaja  Kimmo  Järvinen  - Metallinjalostajat ry
  • kestävän kehityksen päällikkö  Tiina  Vuoristo  - Metsäteollisuus ry
  • toiminnanjohtaja  Camilla  Sederholm  - Natur och Miljö ry
  • toiminnanjohtaja  Pekka  Suomela  - Kaivosteollisuus ry
  • lakimies  Minna  Mättö  - Suomen Kuntaliitto
  • toiminnanjohtaja  Tapani  Veistola  - Suomen luonnonsuojeluliitto ry
  • ympäristöjuristi  Matti  Kattainen  - Suomen luonnonsuojeluliitto ry
  • järjestöpäällikkö  Teemu  Simenius  - Suomen Metsästäjäliitto
  • toiminnanjohtaja  Olli  Saari  - Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö ry
  • pääsihteeri  Liisa  Rohweder  - WWF Suomi

Valiokunta on saanut kirjallisen lausunnon: 

  • Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra
  • Etelä-Karjalan liitto
  • Etelä-Pohjanmaan liitto
  • Etelä-Savon maakuntaliitto
  • Kainuun liitto
  • Hämeen liitto
  • Keski-Suomen liitto
  • Keski-Pohjanmaan liitto
  • Kymenlaakson liitto
  • Lapin liitto
  • Pirkanmaan liitto
  • Pohjanmaan liitto
  • Satakuntaliitto
  • Uudenmaan liitto
  • Varsinais-Suomen liitto
  • Espoon kaupunki
  • Lahden kaupunki
  • Geologian tutkimuskeskus GTK
  • John Nurmisen Säätiö
  • Luonnonperintösäätiö
  • Kemijoki Oy
  • Suomen riistakeskus
  • BirdLife Suomi ry
  • Energiateollisuus ry
  • INFRA ry
  • Svenska Lantbruksproducenternas Centralförbund SLC ry
  • Kalatalouden Keskusliitto
  • Keskisen Suomen liito-oravayhdistys ry
  • SEY Suomen eläinsuojelu
  • Suomen luonto- ja ympäristökoulujen liitto ry

Valiokunta on saanut ilmoituksen, ei lausuttavaa: 

  • Pohjois-Karjalan maakuntaliitto
  • Pohjois-Pohjanmaan liitto
  • Pohjois-Savon liitto
  • Päijät-Hämeen liitto
  • Baltic Sea Action Group
  • Finnish Business & Society ry (FIBS)

HALLITUKSEN ESITYS JA EDUSKUNTA-ALOITTEET

Hallituksen esitys

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi uusi luonnonsuojelulaki. Samalla nykyinen vuodelta 1997 oleva samanniminen luonnonsuojelulaki kumottaisiin. Lain uudistaminen on tarpeen, koska luonnon monimuotoisuuden heikentymistä ei ole saatu pysäytettyä, luontotyyppien ja lajien uhanalaisuudesta on saatu runsaasti uutta tietoa ja myös ilmastonmuutos nopeuttaa ja voimistaa entisestään monia luonnossa tapahtuvia muutoksia. Lisäksi muu lainsäädäntö, ohjauskeinot ja hallinto ovat muuttuneet nykyisen luonnonsuojelulain voimassaoloaikana. 

Uudistuksella ajantasaistettaisiin lain säännöksiä ja sen vaikuttavuutta parannettaisiin luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön edistämiseksi tehostamalla lajien ja luontotyyppien suojelua, kehittämällä luontotiedon hallintaa, vahvistamalla luonnonsuojelun suunnittelua ja myös vapaaehtoisen suojelun edellytyksiä sekä edistämällä ilmastonmuutokseen sopeutumista. Uudistuksella toteutettaisiin pääministeri Sanna Marinin hallituksen hallitusohjelman tavoitetta pysäyttää luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen Suomessa. 

Voimassa olevaan luonnonsuojelulakiin verrattuna uuden lain rakenne ja sen useat pykälät säilyisivät sisällöllisesti pitkälti ennallaan, mutta lakia täydennettäisiin ja tarkistettaisiin monilta osin. Kokonaan uusissa luvuissa säädettäisiin luonnonsuojelun hallinnosta, eliölajien vaihdannasta, maahantuonnista ja maastaviennistä, luontotiedon hallinnasta sekä luonnonarvojen heikentymisen hyvittämistä koskevasta vapaaehtoisesta ekologisesta kompensaatiosta. 

Lain tavoitteiden muotoiluja ajantasaistettaisiin ja niihin lisättäisiin ilmastonmuutokseen sopeutuminen. Lisäksi uutena laissa säädettäisiin yleisestä velvollisuudesta ryhtyä toimenpiteisiin luonnon monimuotoisuuden merkittävän vähenemisen tai häviämisen uhan torjumiseksi myös tieteellisen epävarmuuden vallitessa sekä ympäristötietoisuuden edistämisestä. Lakiin ehdotetaan myös säännöksiä saamelaisten oikeuksien nykyistä vahvemmasta huomioon ottamisesta. Luonnonsuojeluviranomaisten tehtävien määrittelyä ajantasaistettaisiin, selkeytettäisiin ja yhtenäistettäisiin suhteessa muuhun ympäristölainsäädäntöön. Lisäksi säädettäisiin kunnalle asetetusta luonnon monimuotoisuuden edistämisestä sekä uutena Suomen luontopaneelin tehtävistä.  

Luonnonsuojelusuunnittelua koskevaa lukua täydennettäisiin kauttaaltaan vastaamaan paremmin nykyistä käytäntöä vahvistamalla luonnon monimuotoisuusstrategian ja toimintaohjelman säädösperustaa sekä osallistumismenettelyitä edistämällä. Luvussa säädettäisiin myös luonnonsuojelun vapaaehtoisten toimenpideohjelmien oikeusperustasta. 

Lakiin sisältyisi nykyisen lain tapaan säännökset tavaroina ja palveluina toteutettavasta tuesta, jota voitaisiin myöntää hankkeisiin ja toimenpiteisiin luonnon monimuotoisuuden ja luonnon- ja kulttuurimaiseman suojelun ja hoidon edistämiseksi. Tukimuotoihin ehdotetaan lisättäväksi säännökset myös rahallisesta avustuksesta samaan tarkoitukseen. 

Luonnonsuojelualueita koskevaan lukuun ehdotetaan useita tarkennuksia ja teknisluonteisia ajantasaistuksia. Esimerkiksi nykyisen lain mukaisiin luonnonsuojelualueiden perustamisedellytyksiin lisättäisiin sopeutuminen ilmastonmuutoksen vaikutuksiin, luonnonsuojelualueiden rauhoitussäännöksiä täsmennettäisiin ja hallinnollisia menettelyitä kevennettäisiin. Lisäksi eräiden metsästykseen liittyvien toimintojen sekä vieraslajien poistamisen sallittavuutta luonnonsuojelualueilla selkeytettäisiin ja sujuvoitettaisiin. Voimassa olevasta laista poiketen kansallispuistoihin ja luonnonpuistoihin ei voisi enää myöntää luonnonsuojelulain nojalla lupaa malmien etsintään.  

Luontotyyppien suojelua vahvistettaisiin ja keinovalikoimaa laajennettaisiin muun muassa ajantasaistamalla suojeltujen luontotyyppien luetteloa ja niiden määrittelyä. Lisäksi uutena säädettäisiin uhanalaisista luontotyypeistä, niiden huomioon ottamisesta sekä eräistä tiukasti suojelluista luontotyypeistä. Eliölajien suojelua koskevaa lukua selkiytettäisiin verrattuna voimassa olevaan lakiin ja uhanalaisten lajien suojaa myös vahvistettaisiin. Lakiin otettaisiin esimerkiksi uudet säännökset Suomessa uutena löydettyjen tai tieteelle ennestään tuntemattomien eliölajien suojelusta sekä lajien avustetusta leviämisestä niiden häviämisen estämiseksi. 

Luonnonsuojelun toteuttamista koskevaa lukua täydennettäisiin menettelysäännöksellä, joka koskee alueiden hankintaa valtiolle. Laissa säädettäisiin luonnonsuojelutarkoituksiin tehtävistä hankinnoista ja todettaisiin niihin liittyvät viranomaisten vastuut. Myös korvauksiin liittyvää sääntelyä tarkennettaisiin ja täydennettäisiin vastaamaan suojelun vahvistamiseksi tehtyjä säännösehdotuksia. 

Luonnonsuojelua koskevan tiedon saatavuutta ja hyödyntämistä edistettäisiin uudella luvulla luonnonsuojelun tiedonhallinnasta. Lisäksi ekologista kompensaatiota koskevassa uudessa luvussa säädettäisiin luonnonarvojen tuottamisesta ja vapaaehtoisen hyvittämisen varmentamisesta. 

Lain noudattamisen valvontaa tehostettaisiin lisäämällä sitä koskevaan lukuun säännökset valvonnan järjestämisestä, sitä toteuttavista viranomaisista ja viranomaisten tiedonsaanti- ja tarkastusoikeuksista sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen asianomistajuudesta rikosasiassa. Rangaistussäännökset ajantasaistettaisiin vastaamaan rangaistussääntelyltä nykyisin edellytettävää tarkkuutta ja selkeyttä. 

Samassa yhteydessä vahvistettaisiin myös esimerkiksi vesilain luontotyyppejä koskevaa suojelua lisäämällä sen soveltamisalaan purot, lähteiköt ja kalkkilammet. Lisäksi useisiin muihin lakeihin tehtäisiin ehdotettavasta luonnonsuojelulaista johtuvia teknisiä korjauksia ja muutoksia.  

Esitys liittyy valtion vuoden 2023 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä. 

Ehdotetut lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.6.2023. 

Lakialoite

Lakialoitteessa LA 19/2021 vp ehdotetaan luonnonsuojelulain 49 §:n muuttamista siten, että direktiivissä sallittu luvanvarainen ammuttujen valkoposkihanhien ja merimetsojen haltuunotto ja hyötykäyttö ruoaksi on lain mukaan mahdollista. 

Toimenpidealoitteet

Toimenpidealoitteessa TPA 69/2020 vp ehdotetaan, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin mahdollistaakseen entistä laajemman metsästyksen sallivien poikkeuslupien käytön valkoposkihanhien kevät- ja syysmuuttojen yhteydessä satovahinkojen torjumiseksi sekä nostaakseen satovahinkokorvaukset todellisia kuluja vastaavalle tasolle 

Toimenpidealoitteessa TPA 19/2021 vp ehdotetaan, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin metsästysmuistojen eli trofeiden maahantuonnin kieltämiseksi Suomessa. 

VALIOKUNNAN YLEISPERUSTELUT

Hallituksen esityksestä ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta esittää lakiehdotusten hyväksymistä muutettuina seuraavin huomautuksin.  

Kokonaisuudistuksen tavoitteet

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi uusi luonnonsuojelulaki. Samalla nykyinen vuodelta 1997 oleva samanniminen luonnonsuojelulaki kumottaisiin. Uudistuksella ajantasaistettaisiin lain säännöksiä ja sen vaikuttavuutta parannettaisiin luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön edistämiseksi muun muassa tehostamalla lajien ja luontotyyppien suojelua, kehittämällä luontotiedon hallintaa, ja vahvistamalla luonnonsuojelun suunnittelua ja vapaaehtoisen suojelun edellytyksiä. Uudistuksella toteutetaan pääministeri Sanna Marinin hallituksen hallitusohjelman tavoitetta pysäyttää luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen Suomessa. Tähän tavoitteeseen pyritään muun ohella vahvistamalla luonnonsuojelusuunnittelun vaikuttavuutta, lisäämällä valmistelun vuorovaikutteisuutta, laajentamalla suojelun tarpeessa olevien luontotyyppien ja eliölajien oikeudellista suojaa sekä edistämällä luontoarvoille aiheutuvien heikennysten hyvittämistä. Lakiehdotuksella sisällytetään luonnonsuojelulainsäädäntöön uutena asiana vapaaehtoinen ekologisen kompensaation periaate ja tunnistetaan ilmastonmuutoksen merkitys ja yhteys luonnonsuojeluun. 

Myös YK:n biodiversiteettisopimuksen (SopS 78/1994) ja EU:n biodiversiteettistrategian tavoitteena on pysäyttää luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen ja kääntää sen kehitys myönteiseksi vuoteen 2030 mennessä. Kansainvälisesti ja kansallisesti asetetuista tavoitteista ja erilaisista toimintaohjelmista huolimatta luonnon monimuotoisuuden heikkenevää kehitystä ei ole kyetty estämään, vaan luonnon monimuotoisuus hupenee edelleen. Luonnon monimuotoisuus liittyy myös läpileikkaavasti kaikkeen yhteiskunnalliseen toimintaan, ja viime kädessä asettaa sille myös reunaehtoja. Luonnon monimuotoisuus mahdollistaa muun muassa luonnonvarojen ja ekosysteemipalvelujen varaan rakentuvan hyvinvoinnin. Luonnon monimuotoisuuden sosiaalisia ulottuvuuksia tai sen työllisyys- ja aluekehitysvaikutuksia ei useinkaan voi erottaa esimerkiksi taloudellisista tai ympäristövaikutuksista, vaan ne kytkeytyvät monisäikeisesti toisiinsa. 

Luonnonsuojelulaki on yleislaki, jota sovelletaan kaikkiin luonnonsuojelulain soveltamis-alaan kuuluviin hankkeisiin ja toimenpiteisiin. Tämä tarkoittaa sitä, että luonnonsuojelulaki on soveltamisalaltaan yleinen, muuta lainsäädäntöä läpäisevä ja sitä soveltavat myös muut kuin varsinaiset luonnonsuojeluviranomaiset. Nykyisen luonnonsuojelulain on arvioitu toimivan rakenteellisesti suhteellisen hyvin, joten kokonaisvaltaista järjestelmätason muutosta ei pidetty tarkoituksenmukaisena. Luonnonsuojelulain tavoitteena oleva monimuotoisuuden turvaaminen ei kuitenkaan voi olla vain luonnonsuojelulain tarkoittamien toimenpiteiden varassa, eikä monimuotoisuuden suojelua voida kytkeä kapeasti esimerkiksi vain uhanalaisten lajien tai luontotyyppien suojeluun. Kyse on laajemmasta kokonaisuudesta, joka liittyy kaikkeen ympäristönkäyttöön ja sitä koskevaan lainsäädäntöön. Luonnonsuojelulain ehdotuksilla pyritään osaltaan vastaamaan monimuotoisuuden heikkenemisen aiheuttamiin haasteisiin, mutta on tarpeen tunnistaa, ettei luonnonsuojelulaki yksinään pysty pysäyttämään monimuotoisuuden heikkenemistä. Sen avuksi tarvitaan muun lainsäädännön, poliittisten päätösten, taloudellisten valintojen sekä viime kädessä myös ihmisten arvovalintojen tukea. 

Uhanalaisuusarviointien tulosten perusteella Suomen luonto köyhtyy edelleen. Tuoreita arviointiraportteja ovat Suomen luontotyyppien uhanalaisuus 2018; Luontotyyppien punainen kirja, osat I ja II, lajien uhanalaisuusraportointi sekä Suomen kuudes maaraportti luonnon monimuotoisuudesta. Uhanalaisia lajeja kaikista Suomessa arvioiduista lajeista on nyt 11,9 prosenttia. Vastaava luku vuonna 2000 oli 8,0 prosenttia ja vuonna 2010 10,5 prosenttia. Metsien uhanalaisista lajeista noin 80 prosenttia on vanhojen kangasmetsien ja lehtometsien lajeja, ja 55 prosenttia esiintyy sellaisissa lehdoissa ja paahderinteillä, joita on vain noin 1,5 prosenttia metsäpinta-alasta. Ekosysteemien vuorovaikutussuhteet ovat monimutkaisia, joten uhanalaisuutta ei voida arvioida vain lajien määrän perusteella. Suomen luontotyypeistä uhanalaisia on lähes puolet, 48 prosenttia. Etelä-Suomessa uhanalaisten metsäluontotyyppien osuus on selvästi suurempi kuin Pohjois-Suomessa. Esimerkiksi lehtojen pinta-alasta 96 prosenttia sijaitsee Etelä-Suomessa, ja näistä lehtoluontotyypeistä 77 prosenttia on uhanalaisia. 

Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan kiinnittänyt huomiota valtiosääntönäkökulmasta viiteen eri kokonaisuuteen, jotka liittyvät kansallisen täytäntöönpanon EU-oikeudenmukaisuuteen, osallistumisoikeuksiin, omaisuudensuojaan, asetuksenantovaltuuksiin ja oikeusturvaan. Perustuslakivaliokunta on esittänyt näiden osalta huomautuksia siitä, miltä osin ympäristövaliokunnan tulee vielä tarkastella sääntelyehdotuksia tai sitä muuttaa. Ympäristövaliokunta esittää näihin huomautuksiin perustuvat arvionsa kussakin asiakohdassa tässä mietinnössä myöhemmin erikseen. 

Lakivaliokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä esittäen eräitä huomioita ja muutosesityksiä koskien toimialaansa kuuluvin osin erityisesti rikosoikeudellisia seuraamuksia ja rangaistussäännöksiä sekä muutoksenhakuun ja oikeusturvaan liittyvää sääntelyä. Ympäristövaliokunta ehdottaa tähän perustuen eräitä pykälämuutoksia sekä lausuman hyväksymistä. 

Hallintovaliokunta korostaa lausunnossaan, että Suomen ja koko Euroopan turvallisuusympäristö on muuttunut perustavanlaatuisesti Venäjän hyökättyä Ukrainaan helmikuussa 2022. Hallintovaliokunta tähdentää Rajavartiolaitoksen ja toimivan rajaturvallisuusjärjestelmän keskeistä merkitystä etenkin nykyisessä turvallisuustilanteessa ja sitä, että Rajavartiolaitoksen on kyettävä hoitamaan lakisääteiset tehtävänsä kaikissa olosuhteissa. Ympäristövaliokunta ehdottaa tähän liittyen 50 ja 52 §:n muuttamista siten kuin yksityiskohtaisissa perusteluissa esitetään. 

Talousvaliokunta on arvioinut hallituksen esitystä toimialansa näkökulmasta keskittyen erityisesti sen taloudellista toimintaympäristöä koskeviin vaikutuksiin laajasti ymmärrettynä. Talousvaliokunta korostaa, ettei sääntely tai sen soveltaminen saa johtaa tilanteeseen, jossa ilmasto- ja ympäristötavoitteidenkin kannalta välttämättömien hankkeiden toteutuminen estyisi tai tarpeettomasti pitkittyisi tavalla, joka toimisi viime kädessä myös luonnonsuojelulain tavoitteita vastaan sekä arvioinut erityisesti 64 §:n ja 67 §:n soveltamiseen liittyviä epävarmuuksia. Ympäristövaliokunta ehdottaa mietinnössään näiden säännösten täsmentämistä ja poistamista. 

Maa- ja metsätalousvaliokunta on antanut kriittisen lausunnon katsoen, että 64, 65 ja 78 § tulee poistaa ja kaiken suojelun laajennustarpeen tulee tapahtua 66 §:n kautta. Lisäksi maa- ja metsätalousvaliokunta esittää kriittisiä huomioita purojen, kalkkilampien ja lähteiköiden suojelun vahvistamisesta, valitusoikeuden määrittelystä sekä vaatimuksen siitä, että 86 §:n tulee sisältää myös asiallinen hyötykäyttö. Lausuntoon sisältyy 2 eriävää mielipidettä. Ympäristövaliokunta käsittelee kaikkia näitä kysymyksiä laajasti mietinnössään ja ehdottaa mietinnössään muun ohella 1. lakiehdotuksen 64 ja 65 §:n poistamista, 78 §:n muuttamista sekä lausumaehdotuksia esitettyjen näkökohtien huomioon ottamiseksi ja oikeustilan selventämiseksi. Valiokunta katsoo, että maa- ja metsätalousvaliokunnan esittämät painavimmat huomiot kohdistuvat pääasiassa samoihin asiakohtiin kuin perustuslakivaliokunnan huomautukset siitä, miltä osin sääntelyä tulee tarkentaa. Perustuslakivaliokunta ei kuitenkaan ole lausunnossaan pitänyt ehdotettua sääntelyä ongelmallisena perustuslain 15 §:n omaisuudensuojan kannalta, kunhan ympäristövaliokunta täsmentää sääntelyä valiokunnan esittämiltä osin. 

Ilmastonmuutoksen hillintä ja luonnon monimuotoisuus

Ilmastonmuutos on nopeasti etenevä uhka Suomen luonnon monimuotoisuudelle ja edellyttää toimenpiteitä myös luonnonsuojelulaissa. Luonnon muutokset vaikuttavat ihmisille tärkeisiin hyödykkeisiin ja luonnonympäristön tarjoamiin palveluihin. Esimerkiksi pölyttäjien uhanalaistuminen voi heijastua ruokaturvaan. Ilmastonmuutos voimistaa nykyisiä ihmisen aiheuttamia muutoksia, kuten rehevöitymistä, kuivumista ja avointen luontotyyppien sulkeutumista, ja lisää vieraslajeista aiheutuvia riskejä. Myös luonnonsuojelualueet, luontotyypit ja eliölajien elinympäristöt ovat vaarassa heikentyä ilmaston muuttuessa.  

Yhteys luonnon monimuotoisuuden suojelun ja ilmastonmuutokseen sopeutumisen välillä on kaksisuuntainen. Turvaamalla lainsäädännön keinoin luonnon monimuotoisuutta voidaan samalla tukea yleistä sopeutumista ilmastonmuutokseen. Tietyntyyppisillä sopeutumistoimilla voidaan puolestaan rajoittaa monimuotoisuuden heikkenemistä ilmastonmuutoksen edetessä. Esimerkiksi luonnonsuojelusuunnittelulla ja kehittämällä luontotyyppisuojelua voidaan oikein kohdennettuna edistää ilmastonmuutokseen sopeutumista. Myös monimuotoisuuden turvaamisen ja ilmastonmuutoksen hillinnän välillä on selvä yhteys. Valtaosa Suomen uhanalaisista lajeista elää metsissä, ja metsäalueiden turvaaminen tukee osaltaan myös globaalin hillintätavoitteen saavuttamista sekä kansallisten hiilivarastojen ylläpitämistä. On myös tärkeää tunnistaa, että luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi ja luonnon ennallistamiseksi tehtävillä toimilla voi olla joissain tilanteissa ilmastotavoitteiden tai vesiensuojelun näkökulmasta haitallisia vaikutuksia. Luonnonsuojelua ja ilmastoa koskevan sääntelyn johdonmukaisuus ja ennakoitavuus on edellä esiin nostetun yhteiskunnallisen hyväksyttävyyden kannalta myös keskeistä. 

Valiokunta korostaa kattavan tietopohjan ja jatkuvan luonnon tilan seurannan merkitystä monimuotoisuuden turvaamiseksi tehtävien päätösten tukena. Siten lakiin sisältyvät luonnonsuojelun tietojärjestelmää, sen ylläpitoa ja tiedon laatua koskevat säännökset ovat tärkeitä. Sääntelyn selkeyden kannalta on perusteltua, että laissa asetetaan ilmastonmuutoksen osalta tavoitteeksi vain ilmastonmuutokseen sopeutuminen, koska laki keskittyy nimenomaan luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen ja pyrkii parantamaan erityisesti luonnon edellytyksiä sopeutua ilmastonmuutokseen. 

Valiokunta pitää hyvänä, että lakiehdotuksen vapaaehtoisia luonnonsuojelun toimenpideohjelmia koskeva 14 § vahvistaa myös vapaaehtoisten toimenpideohjelmien, kuten metsiensuojelua koskevan METSO-ohjelman, arvokkaita luonnonympäristöjä koskevan Helmi-ennallistamisohjelman sekä Sotka-lintuvesiohjelman asemaa osana luonnonsuojelua. Näillä maanomistajien vapaaehtoisuuteen perustuvilla ohjelmilla on toteutettu tärkeää työtä uhanalaisten luontotyyppien ja lajien suojelemiseksi yhteistyössä maanomistajien ja metsästysjärjestöjen kanssa. Myös lakiehdotuksen luontotyyppien suojelua koskevaan 7 lukuun sisältyvän 69 §:n mukaan uhanalaisten luontotyyppien kunnostukseen ja hoitoon voidaan myöntää tukea ja avustusta lain 4 luvussa säädetyn mukaisesti. Ehdotettu uusi säännös lajien elinympäristöjen vapaaehtoisten hoito- ja kunnostustoimien taloudelliseksi tukemiseksi valtion varoin tarjoaa maanomistajille ja muille paikallisille tahoille uusia liiketoimintamahdollisuuksia. 

Varovaisuusperiaate

Varovaisuusperiaate on sekä kansainvälisesti että EU-oikeudessa vakiintunut ympäristöoikeudellinen periaate. Biologista monimuotoisuutta koskevassa yleissopimuksessa varovaisuusperiaate on määritelty seuraavasti: biologisen monimuotoisuuden merkittävän vähenemisen tai häviön uhatessa varmistettujen tieteellisten todisteiden puuttumista ei tulisi käyttää syynä uhan torjumiseen tai sen vaikutusten vähentämiseen tähtäävien toimien lykkäämiseen. Varovaisuusperiaate edellyttää siten puuttumista epävarmoihin ympäristöön kohdistuviin uhkiin, vaikka varmaa tieteellistä näyttöä haittojen syntymisestä tai niiden vakavuudesta ei vielä olisi.  

Talousvaliokunta korostaa lausunnossaan, että varovaisuusperiaatteen ohjaava vaikutus ei saa johtaa tulkintaan, joka muodostuisi esteeksi ilmasto- ja ympäristötavoitteiden edellyttämien uusiutuvan energian hankkeiden luvitukselle tavalla, joka voisi johtaa myös luonnonsuojelulain tavoitteiden vastaisiin lopputuloksiin. Ympäristövaliokunta selventää, että varovaisuusperiaate on osa voimassa olevaa oikeutta, jota sovelletaan vakiintuneesti ilman, että se on nimenomaisesti mainittu lain tasolla. Valiokunta pitää hyvänä, että lakiehdotuksen 7 §:ään sisältyvä sääntely periaatteesta tekee sen näkyväksi korostaen, ettei se edelleenkään ole aineellisoikeudellinen periaate. Varovaisuusperiaatteen sisällyttäminen lakiin ja sen tapauskohtainen soveltaminen ei ole sinänsä kannanotto toiminnan sallittavuuteen, vaan se ohjaisi viranomaisen päätöksentekoa, jotta mahdolliset tiedolliset puutteet ja epävarmuudet otetaan asianmukaisesti huomioon. Varovaisuusperiaate itsessään ei muodosta esimerkiksi luvan myöntämiseen liittyvää estettä vaan se lähinnä ohjaisi muun yksityiskohtaisemman sääntelyn tulkintaa. Valiokunta pitää kuitenkin tarpeellisena selventää pykälän sanamuotoa siten, että se ohjaa selkeämmin perustelujen mukaiseen tulkintaan ja korostaa, että kysymys ei ole aineellisoikeudellisesta periaatteesta. 

Valiokunta toteaa vielä, että varovaisuusperiaatetta sovelletaan aina kulloinkin soveltuvan sääntelyn mukaisesti: esimerkiksi epävarmuus päästöistä aiheutuvan pilaantumisen merkittävyydestä tai todennäköisyydestä on luonteeltaan toisenlaista kuin epävarmuus maankäytön muutoksesta mahdollisesti aiheutuvan uhanalaisen eliölajin elinympäristön heikentymisestä. Varovaisuusperiaate tukeutuu voimassa olevaan kansainväliseen, EU:n ja Suomen oikeuteen ja oikeuskäytäntöön, joten sen kirjaaminen lakiin vahvistaa vallitsevan oikeus- ja soveltamiskäytännön ja samalla tukee ympäristöperusoikeuden toteutumista.  

Selvilläolovelvollisuudesta ei säädetä

Hallituksen esityksen valmistelussa on pohdittu myös selvilläolovelvollisuuden sisällyttämistä lakiehdotukseen, vaikka ehdotukseen ei tätä sisällytetty. Valiokunta toteaa, että selvilläolovelvollisuuden käsite sisältyy muun muassa ympäristönsuojelulakiin ja lakiin ympäristövaikutusten arvioinnista, mutta käsite ei ole suoraan siirrettävissä luonnonsuojelulakiin lakien erilaisen luonteen ja soveltamisalan johdosta. Selvilläolovelvollisuudesta säätäminen saattaisi aiheuttaa epäselvyyttä sen tosiasiallisesta vaikutuksesta lain säännösten soveltamiseen. On myös otettava huomioon, että esimerkiksi tiettyjen luontotyyppien tunnistaminen on asiantuntijallekin usein haasteellista, eikä siten ole mahdollista asettaa jokaiselle luonnon käyttäjälle yleistä velvollisuutta olla tietoinen toimintansa vaikutuksista. Valiokunta katsoo, että tällainen sääntely olisi edellyttänyt myös perusoikeuksien yhteensovittamista ja laajempaa arviointia. Myös hallituksen esityksessä todetaan, ettei selvilläolovelvollisuudesta ollut perusteltua säätää, koska sääntelyn sisällyttäminen lakiin olisi saattanut johtaa tulkinnalliseen epäselvyyteen sen velvoittavuudesta, erityisesti suhteessa maanomistajaan tai muuhun toimijaan arvioitaessa toimenpiteiden rangaistavuutta ja yleisemminkin sitä, mitä maanomistajalta tai toiminnanharjoittajalta tulee edellyttää luontoon kohdistuvia toimenpiteitä suunniteltaessa.  

Luontotiedon hallinta

Luontotiedolla on keskeinen rooli esimerkiksi luonnonsuojelualueiden perustamisessa ja hoidossa, lajien elinympäristöjen ja luontotyyppien rajausmenettelyssä, Natura 2000 -alueiden turvaamisessa, poikkeuslupien harkinnassa sekä valvonnan toteuttamisessa. Näin ollen luontotiedon hallintaa koskevan sääntelyn vahvistaminen palvelee samalla koko luonnonsuojelulain sääntelyjärjestelmää. Myös luonnonsuojeluviranomaisten antaessa lausuntoja muun ympäristölainsäädännön mukaisessa päätöksenteossa muun muassa kaavoituksen ja ympäristölupien yhteydessä siltä osin kuin ne kytkeytyvät yleisen luonnonsuojeluedun turvaamiseen, on luontotiedon ajantasaisuudella, luotettavuudella ja saatavuudella on keskeinen merkitys. Valiokunta pitää tarpeellisena, että sääntelyä luontotiedon hallinnan parantamiseksi ja sääntelyn ajantasaistamiseksi kehitetään, ja luonnonsuojelun tietojärjestelmästä säädetään lain tasolla asetuksen sijaan. 

Luontopaneeli ja luonnonsuojelun asiantuntijaviranomaiset

Lakiehdotuksen 12 § sisältää säännökset Luontopaneelista, joka olisi lähtökohdiltaan ilmastolain Ilmastopaneelia vastaava. Luontopaneelin tehtävä on tukea luonnonsuojelulain toimeenpanoa tuottamalla tieteellistä tietoa päätöksenteon tueksi, antamalla lausuntoja monimuotoisuuden vaikuttavista suunnitelmista ja viestimällä monimuotoisuuden merkityksestä kansalaisille ja päätöksentekijöille. 

Lakiehdotuksen 10 §:n mukaan luonnonsuojelun asiantuntijaviranomaisina toimivat Suomen ympäristökeskus ja Luonnontieteellinen keskusmuseo. Luonnontieteellinen keskusmuseo on opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalla toimiva Helsingin yliopiston erillislaitos, joka säilyttää ja ylläpitää luonnontieteellisiä kansalliskokoelmia sekä harjoittaa niihin liittyvää tutkimusta. Luonnontieteellisen keskusmuseon tehtäviin kuuluu muun muassa lajiston seurantoja, luonnonsuojelun tietoaineistojen ylläpitoa sekä niiden käsittelyä ja tulkintaa. Lisäksi Luonnontieteellinen keskusmuseo toimii CITES-asetuksessa tarkoitettuna tieteellisenä viranomaisena. Luonnontieteellinen keskusmuseo on Helsingin yliopiston alainen laitos, ja sen myötä sen rahoitus tulee opetus- ja kulttuuriministeriöltä. Valiokunta korostaa, että luonnontieteellisen keskusmuseon resurssien riittävyyteen on tarpeen kiinnittää erityistä huomiota luonnonsuojelulaissa asetettujen tehtävien hoitamisen turvaamiseksi.Valiokunta ehdottaa tätä koskevan lausumaehdotuksen hyväksymistä (Valiokunnan lausumaehdotus 1)

Saamelaisten oikeudet

Lakiin ehdotetaan lisättäviksi säännökset saamelaisten oikeuksien huomioon ottamisesta. Säännösten tarkoituksena on varmistaa saamelaisten alkuperäiskansaoikeuksien huomioon ottaminen luonnonsuojelulain toimeenpanossa. Viranomaisten tulee ehdotettavan säännöksen mukaan huolehtia siitä, ettei luonnonsuojelulain toimeenpanosta aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa vähäistä suurempaa heikennystä saamelaiskulttuurin harjoittamisen edellytyksiin. Luonnonsuojelualueen ja maisemanhoitoalueen hoito- ja käyttösuunnittelussa otettaisiin jatkossa erityisesti huomioon saamelaisten oikeudet ja perinteisen tiedon merkitys. Hoito- ja käyttösuunnitelma tulisi laatia saamelaisten kotiseutualueella vuorovaikutuksessa asianomaisten saamelaisyhteisöjen ja yhteistyössä Saamelaiskäräjien kanssa siten, että saamelaisten perinteinen tieto on osa suunnittelun tietoaineistoa. 

Luonnonsuojelusuunnittelu ja osallistuminen

Luonnonsuojelulakiehdotuksen 3 luvussa ehdotetaan säädettäväksi luonnonsuojelua koskevasta suunnittelujärjestelmästä täydentämällä sääntelyä vastaamaan nykyistä käytäntöä. Luonnonsuojeluohjelmien ohella laissa ehdotetaan säädettäväksi kansallisesta luonnon monimuotoisuusstrategiasta ja toimintaohjelmasta. Lisäksi ELY-keskus voisi laatia alueelleen luonnon monimuotoisuusstrategiaa ja toimintaohjelmaa koskevan luonnon monimuotoisuuden alueellisen toimeenpanosuunnitelman. Lakiehdotuksen 14 §:ssä säädettäisiin oikeusperusta myös vapaaehtoisille luonnonsuojelun toimenpideohjelmille. Osallistumista koskevaa sääntelyä ehdotetaan tarkennettavaksi ja koottavaksi omaan pykälään luonnonsuojelusuunnittelua koskevassa luvussa.  

Perustuslakivaliokunta kiinnittää lausunnossaan huomiota perustuslain 20 §:n 2 momentin mukaisten vaikuttamismahdollisuuksien kannalta luonnonsuojelulain ehdotettuun 3 lukuun luonnonsuojelusuunnittelusta. Perustuslakivaliokunnan mielestä 3 luvussa ei säädösperusteisesti varata yleisölle kovinkaan laajasti mahdollisuuksia osallistua suunnitteluun, mistä syystä valiokunnan on syytä vielä harkita mahdollisuuksia muuttaa sääntelyä tältä osin. 

Ympäristövaliokunta ehdottaa perustuslakivaliokunnan lausuntoon viitaten säännöksen tarkentamista siten, että se huomioi yleisön osallistumisen ehdotettua selkeämmin ja samaan tapaan kuin esimerkiksi ilmastolain 10 §:ssä säädetään ilmastolain mukaisten suunnitelmien osalta. Valiokunta katsoo, että tämä on ollut sääntelyn tarkoitus, kun hallituksen esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan, että pykälän mukaan suunnitelmista ja ohjelmista tulisi tiedottaa suurelle yleisölle mahdollisimman aktiivisesti ja ymmärrettävällä tavalla, eri kansalaisryhmien osallistumismahdollisuudet huomioiden. Tiedottamisessa tulisi mahdollisuuksien mukaan hyödyntää monipuolisia keinoja, kuten kuulemistilaisuuksia, digitaalisia järjestelmiä, sosiaalista mediaa tai muita tapauskohtaiseen harkintaan perustuvia tiedottamisen välineitä. Vuorovaikutuksella ja tiedottamisella vahvistettaisiin suuren yleisön mahdollisuuksia saada tietoa luonnon monimuotoisuuden tilasta ja toimista monimuotoisuuden edistämiseksi sekä edistettäisiin kansalaisyhteiskunnan osallistumista luonnonsuojelun suunnitteluun. 

Edellä esitetyn perusteella valiokunta ehdottaa säännöksen täydentämistä nimenomaisella yleisön oikeutta koskevalla täsmennyksellä siten kuin yksityiskohtaisissa perusteluissa esitetään. Tämän lisäksi yleisölle on varattava tilaisuus tutustua suunnitelma- ja ohjelmaluonnoksiin sekä esittää niistä mielipiteensä. 

Luonnonsuojelualueet

Valtion omistuksessa olevia suojelutarkoituksiin varattuja sekä suojelualueiksi perustettuja alueita on vuoden 2022 alun tietojen mukaan yhteensä 4 068 568 hehtaaria. Yksityisiä suojelualueita on perustettu yhteensä 374 094 hehtaaria, mukaan lukien määräaikaisen suojelun piirissä olevat alueet. Valtion hallinnassa on kaikkiaan hieman yli puoli miljoonaa hehtaaria luonnonsuojelutarkoitukseen hankittuja tai varattuja alueita, jotka perustetaan lähivuosina luonnonsuojelualueiksi. Kyse on pitkäjänteisen, valtioneuvoston hyväksymien luonnonsuojeluohjelmien ja päätösten toteuttamiseen liittyvän suojelutyön saattamisesta loppuun eri puolilla Suomea. Luonnonsuojelualueiden ulkopuolella olevien erityisesti suojeltavien lajien rajauspäätösten kokonaispinta-ala on yhteensä 745 hehtaaria ja luontotyyppien rajauspäätösten kokonaispinta-ala oli 2 238 hehtaaria. 

Luonnonsuojelualueita koskevaan sääntelyyn lakiehdotuksen 6 luvussa ehdotetaan tehtäväksi useita tarkennuksia ja teknisluonteisia ajantasaistuksia, joihin valiokunnalla ei ole huomauttamista. Muut ehdotetut muutokset luonnonsuojelualueiden käyttöä koskevaan sääntelyyn merkitsevät käytännössä alueiden suojelutavoitteita vaarantamattoman käytön joustavoittamista ja helpottamista, mitä valiokunta pitää myönteisenä. 

Luonnonsuojelulain 49 §:n mukaisesti kansallispuistossa, luonnonpuistossa ja valtion muulla luonnonsuojelualueella on kiellettyä ottaa maa-aineksia tai kaivosmineraaleja tai vahingoittaa maa- tai kallioperää taikka ryhtyä muihinkaan toimiin, jotka vaikuttavat epäedullisesti alueen luonnonoloihin, maisemaan, eliölajien säilymiseen taikka alueen perustamistarkoitukseen. Malminetsinnän edellytyksistä säädetään varsinaisesti kaivoslaissa, ja luonnonsuojelulailla ehdotetaan säädettäväksi vain malminetsinnän ja geologisen tutkimuksen edellytyksistä valtion luonnonsuojelualueilla. Malminetsinnän kieltämistä kokonaan ei ehdoteta, vaan sen huomattavaa rajoittamista. Ehdotus rajaisi malminetsintää valtion muilla luonnonsuojelualueilla, mutta rajoituksen tosiasiallinen merkitys elinkeinotoiminnalle on todennäköisesti vähäinen. Ehdotuksen mukaan Metsähallitus ei enää jatkossa voi myöntää lupaa malminetsintään kansallis- ja luonnonpuistoissa. Käytännössä malminetsintää ei ole tähänkään asti harjoitettu kansallis- ja luonnonpuistoissa, joten ehdotetut muutokset koskisivat lähinnä valtion muita luonnonsuojelualueita. Näillä alueilla olisi kuitenkin mahdollisuus saada lupa malminetsintään laissa erikseen säädettyjen edellytysten täyttyessä. 

Lakiehdotuksen 50 §:ssä ehdotetaan, että kansallispuistoissa ja luonnonpuistoissa on suoraan lain nojalla sallittua ilman poikkeuslupaa haitallisten vieraskasvilajien torjuminen ja poistaminen. Myös metsästystä koskevaa sääntelyä kansallispuistoissa ja muilla valtion luonnonsuojelualueilla ehdotetaan muutettavaksi siten, että haitallisten vieraslajien minkin ja supikoiran pyydystäminen ja tappaminen sallitaan suoraan lain nojalla ilman poikkeuslupaa, samoin kuin hirvenajo ja valkohäntäkauriin ajo. Myös haavoittuneen eläimen lopettaminen ja saaliin haltuunotto olisi mahdollista ilman lupaa pelkän ilmoituksen nojalla. Valiokunta pitää muutosta kannatettavana, sillä se vähentää lupamenettelyyn liittyvää hallinnollista taakkaa ja nopeuttaa toimenpiteitä, joilla eläin voidaan lopettaa eettiseltä kannalta asianmukaisemmin.  

Ehdotuksen mukaan metsästyksen sallimisesta valtion luonnonsuojelualueiden perustamisen yhteydessä voidaan jatkossa päättää myös alle 100 hehtaarin suuruisen luonnonsuojelualueen perustamisasetuksella. Valiokunta yhtyy hallituksen esityksessä esitettyyn arvioon siitä, että metsästyksen salliminen voi tuoda välillisesti positiivisia monimuotoisuusvaikutuksia mahdollisesti parantamalla luonnonsuojelualueiden perustamisen hyväksyttävyyttä ja helpottamalla näin suojelualueiden perustamista. 

Luontotyyppien suojelu

Luontotyypit ovat luonnon monimuotoisuuden keskeinen osa, ja niiden suojelu turvaa samalla useita muita, osin toisistaan riippuvaisia saman elinympäristön eliölajeja, sillä lajienkin uhanalaisuuden tärkein syy on niiden elinympäristöjen heikkeneminen. Luontotyyppien suojelulla turvataan myös luonnon alueellista ja ekologista vaihtelua, luontokohteiden kytkeytyvyyttä ja luonnon kestävyyttä muuttuvissa oloissa. Osa luontotyypeistä vaatii ominaispiirteidensä säilymiseksi myös hoitoa ja kunnostusta suojelun ohella tai jopa sen sijaan. Uhanalaisia luontotyyppejä, toisin kuin eliölajeja, ei ole sisällytetty voimassa olevaan luonnonsuojelulakiin, sillä lakia säädettäessä tietämys luontotyyppien määrittelystä ja uhanalaisuudesta oli osin hyvin puutteellista. Voimassa oleva laki tunnistaa vain 9 suojeltua luontotyyppiä (29 §). Lisäksi luonnonsuojelulain luontotyyppisuojelu koskee vain sellaisia laissa lueteltuja luontotyyppeihin kuuluvia alueita, jotka ovat luonnontilaisia tai luonnontilaiseen verrattavia. Lisäksi metsälain 10 § ja vesilain 2 luvun 11 § sisältävät säännöksiä tiettyjen luontotyyppien suojelusta.  

Lisääntynyt tieto on kasvattanut tarvetta vahvistaa luontotyyppien suojelua, ja luontotyyppien turvaaminen edistää samalla myös uhanalaisen lajiston suojelua. Luonnon monimuotoisuuden turvaamisen kannalta luontotyyppien oikeudellisen suojan vahvistaminen on yksi keskeisimmistä keinoista. Voimassa oleva luonnonsuojelulaki ei ole riittävästi turvannut ekologisesti toimivien luontotyyppikokonaisuuksien säilymistä tai uhanalaisten luontotyyppien suojelua. Luontotyyppien uhanalaisuusarviointien yhteydessä laadittujen arvioiden ja tutkimusten mukaan avainasemassa luontotyyppien suojelun vahvistamisessa on niiden parempi huomioiminen alueidenkäytön suunnittelussa ja luonnonvarojen hyödyntämisessä. 

Lakiehdotuksessa luontotyyppien suojelua tehostetaan myös täydentämällä lakia valtion korvausvelvollisuuden osalta. Kiinteistön omistaja tai erityisen oikeuden haltija saisi valtiolta täyden korvauksen, jos suojellun tai tiukasti suojellun luontotyypin heikentämiskiellosta aiheutuisi merkityksellistä haittaa eikä elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskus myöntäisi poikkeuslupaa luontotyyppiä muuttavaan toimintaan. 

Valiokunta korostaa, että pakottavan suojelun rinnalla on tärkeää kehittää luontotyyppien vapaaehtoisen suojelun muotoja ja kannustimia. On tarpeen myös kehittää luonnonhoitoon ja ennallistamiseen kannustavia rahoitusinstrumentteja, jotka soveltuvat niin luontotyypeille, yksityisille luonnonsuojelualueille kuin erityisesti suojeltavien lajien elinympäristöille. Yleisemminkin luonnonsuojelulakia ja myös muuta lainsäädäntöä ja ohjauskeinoja tulisi kehittää vastaamaan paremmin tarpeisiin luonnon monimuotoisuuden vahvistamiseksi, ei ainoastaan säilyttämiseksi. 

Luontotyyppien suojelu jakautuu luonnonsuojelulakiehdotuksen 7 luvussa kolmeen kokonaisuuteen: 1) 64 § koskee uhanalaisia luontotyyppejä ja 65 § niiden huomioon ottamista muun lainsäädännön mukaisessa päätöksenteossa, 2) 66 § koskee suojeltuja luontotyyppejä ja 3) 67 § koskee tiukasti suojeltuja luontotyyppejä. 

Uhanalaiset luontotyypit (64 §) ja niiden huomioon ottaminen (65 §)

Lakiehdotuksen 64 §:n mukaan valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää uhanalaiseksi luontotyypiksi sellainen luontotyyppi, jonka riski hävitä luonnosta on uhanalaisuusarvioinnin mukaan vähintään korkea. Asetuksen luontotyyppiluettelo tulisi saattaa ajan tasalle kahden vuoden kuluessa koko maata koskevan luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnin valmistuttua. Asetuksessa uhanalaisiksi määriteltäviä luontotyyppejä tai -ryhmiä arvioidaan olevan yhteensä 79. Elinympäristöittäin ne jakautuisivat alustavasti seuraavasti: Itämeri 9, Itämeren rannikko 10, sisävedet ja rannat 8, suot 23, metsät 6, kalliot 4, perinnebiotoopit 12 ja tunturit 7 luontotyyppiä. Hallituksen esityksen yksityiskohtaisten perustelujen mukaan luontotyypin säätämisellä uhanalaiseksi ei olisi kansalaisiin tai oikeushenkilöihin kohdistuvia välittömiä oikeusvaikutuksia, eikä asetus sellaisenaan aiheuttaisi uusia sääntelytarpeita. 

Hallituksen esityksen lähtökohta on, että uhanalaisten luontotyyppien säätäminen valtioneuvoston asetuksella parantaisi menettelyn ennakoitavuutta ja kohdistaisi päätöksentekomenettelyihin liittyviä selvittämistarpeita aiempaa selkeämmin. Tieto luontotyypeistä ja niiden uhanalaisuudesta on aiempaa parempi, mikä mahdollistaa luontotyyppien ja eliölajien suojelua koskevien säännösten yhdenmukaistamisen ja parantaa uhanalaisuusarvioinnin vaikuttavuutta, kun se saadaan käytettävämpään muotoon. Lain tasolla yksittäisten luontotyyppien luetteloimista ei pidetä perusteltuna, koska määritelmät edellyttävät melko laajaa ja yksityiskohtaista kuvausta kunkin luontotyypin ominaisuuspiirteistä. 

Perustuslakivaliokunta katsoo lausunnossaan, että ehdotettua uhanalaisen luontotyypin sisällöllisten kriteerien ja niiden arvioinnin laintasoista määrittelyä voidaan pitää riittävän täsmällisenä. Uhanalaisten luontotyyppien määritelmät edellyttävät perustelujen valossa melko laajaa ja yksityiskohtaista kuvausta kunkin luontotyypin ominaisuuspiirteistä. Merkitystä asetuksenantovaltuuden arvioinnissa on myös sillä, ettei uhanalaisuuden määrittely sellaisenaan saa aikaan välittömiä oikeusvaikutuksia. Perustuslakivaliokunta katsoo kuitenkin, että ympäristövaliokunnan on syytä mietinnössään vielä pyrkiä parantamaan sääntelyn ennakoitavuutta ja konkretisoimaan uhanalaisuuden vaikutuksia.  

Uhanalaisiin luontotyyppeihin liittyy kiinteästi lakiehdotuksen 65 §, joka esityksen mukaan on informaatioluonteinen säännös niiden huomioon ottamisesta siten kuin muussa lainsäädännössä luontoarvojen huomioimisesta erikseen säädetään. Säännöksen tavoitteena on edistää uhanalaisten luontotyyppien huomioimista muiden lakien mukaisissa päätöksentekomenettelyissä, mutta se ei muuttaisi muiden lakien mukaisia luvan tai suunnitelman myöntämisen edellytyksiä. Perustuslakivaliokunta on arvioinut 64 §:ään sisältyvää asetuksenantovaltuutta myös 65 § huomioon ottaen todeten, että merkitystä asetuksenantovaltuuden arvioinnissa on myös sillä, ettei uhanalaisuuden määrittely sellaisenaan saa aikaan välittömiä oikeusvaikutuksia. Perustuslakivaliokunta katsoo kuitenkin, että ympäristövaliokunnan on syytä mietinnössään vielä pyrkiä parantamaan sääntelyn ennakoitavuutta ja konkretisoimaan uhanalaisuuden vaikutuksia 

Ympäristövaliokunta katsoo viitaten lausuntovaliokuntien lausuntoihin ja asiantuntijakuulemiseen, että 64 ja 65 § on perusteltua poistaa niiden merkityksestä vallitsevien erilaisten näkemysten johdosta. Pykälien muutosmahdollisuuksia pohdittuaan valiokunta katsoo, että muutettunakaan ei olisi mahdollista hälventää esitettyjä epäilyksiä siitä, että säännöksellä olisi välillisiä vaikutuksia ottaen huomioon, että myös perustuslakivaliokunta on kytkenyt 64 §:n asetuksenantovaltuuden asianmukaisuuden arvioinnin osaltaan siihen, ettei uhanalaisuuden määrittely sellaisenaan saa aikaan välittömiä oikeusvaikutuksia. 

Suojellut luontotyypit (66 §)

Lakiehdotuksen 66 § sisältää voimassa olevan lain tapaan eräitä suojeltavia luontotyyppejä koskevan hävittämis- ja heikentämiskiellon, joka tulisi voimaan vasta, kun elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on päätöksellään määritellyt suojellun luontotyypin esiintymän rajat ja antanut päätöksen tiedoksi alueen omistajille ja haltijoille. Rajauspäätöstä edellyttäviä luontotyyppejä ovat säännöksessä mainitut 13 luontotyyppiä nykyisen yhdeksän sijaan. Nämä luontotyypit ovat siis kuten edellä on todettu myös lain 64 §:ssä tarkoitettuja uhanalaisia luontotyyppejä ja siten ne tulisi ottaa ennen rajauspäätöksen tekemistä päätöksenteossa huomioon 65 §:n mukaisesti. Valiokunta pitää ehdotettua 66 §:ää kannatettavana, sillä kuten voimassa olevassa laissa, rajauspäätösmenettely on selkeä ja turvaa myös maanomistajan oikeudet riittävällä tavalla. Rajauspäätöksiä tekevän viranomaisen riittävät resurssit tulee kuitenkin turvata, jotta sääntelyllä saavutetaan tavoitteena olevat suojelutavoitteet. Valiokunta korostaa, että 66 §:ssä luetellut suojellut luontotyypit ovat harvinaisia ja usein pinta-alaltaan pieniä, mutta luonnon monimuotoisuuden kannalta hyvin arvokkaita kohteita. 

Rajauspäätösmenettely voisi kohdistua metsätalouskäyttönäkökulmasta enintään noin 12 600 hehtaariin sellaisia suojeltuja luontotyyppejä, joiden suojelua ei ole vielä toteutettu, ja jotka voivat sijoittua metsätalousalueille. Tällaisia puustoisia luontotyyppejä ovat jalopuumetsät, pähkinäpensaikot, tervaleppämetsät, rannikon metsäiset dyynit, sisämaan tulvametsät ja harjumetsien valorinteet. Monia mainittuja luontotyyppejä suojaa myös metsälain 10 §, sillä jalopuumetsien, pähkinäpensaikoiden, tervaleppämetsien ja sisämaan tulvametsien pienialaiset kohteet voivat täyttää myös metsälain 10 §:n rehevän lehtolaikun tai luhdan tunnusmerkistön taikka ne voivat olla muusta syystä käytännössä jo metsätalouskäsittelyn ulkopuolella. Tosiasiallisia vaikutuksia rajaa myös päätösten kohdentaminen vain luontotyypin säilymiselle tärkeisiin luontotyyppeihin. 

Tiukasti suojellut luontotyypit (67 §)

Lakiehdotuksen 67 §:ssä esitetään säädettäväksi uutena luontotyyppien suojelukeinona tiettyjen uhanalaisten tiukasti suojeltavien luontotyyppien esiintymien hävittämisen ja heikentämisen kiellosta, joka olisi voimassa suoraan lain nojalla. Näitä luontotyyppejä on hallituksen esityksen mukaan kuitenkin vain kaksi: serpentiinikalliot, -kivikot ja soraikot sekä rannikon avoimet dyynit. Nämä harvalukuiset luontotyypit ovat lähtökohtaisesti helposti tunnistettavissa (rannikon avoimet dyynit) tai kohteet voidaan osoittaa avoimissa tietojärjestelmissä ja -rekistereissä (serpentiinikalliot, -kivikot ja -soraikot). 

Luontotyyppien tiukkaa suojelua koskevassa ehdotuksessa on kyse varsin rajallisesta sääntelystä, koska tiukka suojelu koskee vain kahta harvinaista luontotyyppiä. Tiukasti suojellun luontotyypin hävittämis- ja heikentämiskiellosta on mahdollista hakea lakiehdotuksen 68 §:n mukaista poikkeamista elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta, ja siihen on kytketty myös 113 §:n mukainen korvausmahdollisuus. Kielteisestä poikkeuspäätöksestä on myös muutoksenhakumahdollisuus ja kieltojen rikkominen on rangaistavaa vain tahallisena tai törkeästä huolimattomuudesta. 

Perustuslakivaliokunta katsoo lausunnossaan, että ehdotetun hävittämis- ja heikentämiskiellon arvioinnin kannalta merkityksellistä on, että sääntelyllä pyritään turvaamaan erityisen harvinaisia ja erityisen haavoittuvia luontotyyppejä. Sääntelystä seuraavan omaisuuden suojan rajoituksen oikeasuhtaisuutta parantaa se, että laissa säädettävään kieltoon on mahdollista saada poikkeus lakiehdotuksen 68 §:ssä määritellyin edellytyksin ja että valtiolla on velvollisuus lain 113 §:n perusteella korvata kiellon aiheuttama merkityksellinen haitta. Perustuslakivaliokunta kiinnittää lisäksi perusoikeuksien rajoittamiseen liittyvän riittäviä oikeussuojakeinoja koskevan vaatimuksen kannalta huomiota siihen, että 68 §:n mukaista poikkeusta ja 128 §:n mukaisia pakkokeinoja koskeviin päätöksiin voidaan hakea muutosta. Ehdotettu sääntely 67 §:ssä ei siten muodostu perustuslain 15 §:n kannalta ongelmalliseksi. Perustuslakivaliokunta katsoo kuitenkin, että ympäristövaliokunnan on syytä tarkastella sääntelyä ennakoitavuuden kannalta kiinnittäen huomiota siihen, millaiset mahdollisuudet kiinteistönomistajilla on tunnistaa tiukasti suojeltujen luontotyyppien esiintymät omistamillaan alueilla ja korostaen, että erityistä huomiota tulee kiinnittää tiukasti suojeltujen luontotyyppien tehokkaaseen inventointiin ja tietojen tallentamiseen luonnonsuojelun tietojärjestelmään.  

Ympäristövaliokunta ehdottaa perustuslakivaliokunnan lausuntoon viitaten serpentiinikallioita koskevan 67 §:n 1 momentin 1 kohdan täsmentämistä siten kuin yksityiskohtaisista perusteluista lähemmin ilmenee. Valiokunta korostaa samalla, että serpentiinikasvilajiston tunnistaminen on asiantuntijallekin haasteellista ja siksi viranomaisen tulee informoida maanomistajaa hänen omistamallaan kiinteistöllä mahdollisesti sijaitsevasta tiukasti suojellusta luontotyypistä ja sen heikentämiskiellosta. Maanomistajalla ei voi olla velvollisuutta tutustua asiaa koskeviin tietorekistereihin, vaan viranomaisen tulee informoida näiden sijainneista asian selvitettyään. Rannikon avoimet dyynit ovat Itämeren rannikolla tai saaristossa sijaitsevia, tuulen kulutus- ja kasaustyön tuloksena hiekasta muodostuneita dyynejä ja niiden painanteisiin syntyneitä kosteikkoja tai kausikosteikkoja, joilla esiintyy hiekkadyyneille ominaista eliölajistoa. Tämän luontotyypin harvalukuisten esiintymien tunnistamista ei pidetä haasteellisena. 

Valiokunta korostaa, että serpentiinikallioiden määritelmä on kytketty serpentiinikasvilajiston esiintymiseen, joten hävittämis- ja heikentämiskielto kohdistuu nimenomaisesti maan pinnalla oleviin luontotyyppeihin. Näitä koskeva tieto tarkentuu meneillään olevien kartoitushankkeiden edetessä. Serpentiinikallioiden luontotyyppisuojelu kohdistuu kuitenkin ainoastaan maanpäällisiin kalliopaljastumiin, joten valiokunta ehdottaa pykäläänkin suojelun rajaamista maan päällisiin osiin. Laajoille alueille kohdistuvissa malmipotentiaalin selvityksissä tulee siis jatkossa huomioida alueella mahdollisesti esiintyvät tiukasti suojellut luontotyypit, jotta malminetsintä ja kaivoshankkeet voidaan suunnitella ja toteuttaa kestävällä tavalla, maanpäälliset luontotyypit suojaten. Hallituksen esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa tiukasti suojeltujen luontotyyppien esiintymien yhteispinta-alaksi arvioidaan 1 150 hehtaaria. Serpentiinikallioita-, kivikoita ja sorakoita arvioidaan olevan 150 hehtaaria, josta 40 prosenttia (60 hehtaaria) sijoittuu luonnonsuojelualueille. Rannikon avoimia dyynejä on arviolta 1 000 hehtaaria, ja näistä 40 prosenttia sijoittuu luonnonsuojelualueille.Tiukasti suojellut luontotyypit ovat lähtökohtaisesti pienialaisia. Serpentiinikallioesiintymien keskikooksi arvioidaan 0,5—1 hehtaaria, ja rannikon avointen dyynien edustavimpien esiintymien suojelurajauspääökset ovat olleet keskimäärän yhdeksän hehtaarin kokoisia. Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa saama täsmällisempi pinta-ala-arvio serpentiinikallioille, -kivikoille ja soraikoille on 400—700 hehtaaria sisältäen noin 350 pistemäistä kohdetta. Arviointi on todettu edelleen haastavaksi, koska serpentiinikallioita ei ole helppo tunnistaa eikä aiemman maastoinventoinnin tavoitteenakaan ollut niiden kattava arviointi. 

Perustuslakivaliokunta toteaa, että erityistä huomiota tulee kiinnittää tiukasti suojeltujen luontotyyppien tehokkaaseen inventointiin ja tietojen tallentamiseen luonnonsuojelun tietojärjestelmään. Valiokunta toteaa, että tämä työ on käynnissä ja kohteiden sijainti tarkentuu sen myötä. Pinta-alat ovat verraten pieniä, mutta maanomistajien oikeusturvan edistämiseksi on tärkeää, että inventointien tehostamiseksi työhön varmistetaan myös riittävät resurssit. 

Valiokunta toteaa, että 67 §:ään sisältyvä heikentämiskielto on verrattavissa metsälain 10 §:ään ja vesilain 2 luvun 11 §:ään sisältyviin tiettyjen luontotyyppien suojelua koskeviin säännöksiin. Tiukasti suojeltujen luontotyyppien kartoittamista ja paikkatiedon kehittämistä voidaan siis verrata vastaavaan prosessiin metsälain arvokkaiden elinympäristöjen osalta. Merkittävänä erona on kuitenkin se, että luonnonsuojelulain tiukasti suojeltavaksi esitettyjen luontotyyppien pinta-ala on huomattavasti vähäisempi ja kartoitustilanne parempi kuin metsälain 10 §:n tarkoittamien elinympäristöjen tilanne oli metsälain tullessa voimaan 1996. Lisäksi tiukkaan suojeluun esitettävät luontotyypit ovat merkittävästi metsälain arvokkaita elinympäristöjä harvinaisempia ja uhanalaisempia, jolloin niiden yksittäisenkin esiintymän heikentyminen tai häviäminen vaikuttaa suoraan luontotyypin suojelutasoon. 

Vesilain luontotyyppisuojelu

Hallituksen esityksessä ehdotetaan vesilain 2 luvun 11 §:n nojalla suojeltuihin luontotyyppeihin lisättäväksi kalkkilammet ja purot. Lähteiden sijaan suojelu laajenisi kattamaan lähteiköt. Vesilakiin tehtävien muutosten tarkoitus on parantaa vesiympäristön monimuotoisuuden turvaamista. Lukumääräisesti kalkkialueilla esiintyviä, enintään 10 hehtaarin kokoisia lampia on enintään muutamia satoja. Luontotyypin ulottuvuus on itse lampi ja sen lähiympäristö. Luonnontilaisen lähteikön lisääminen vesilain nojalla suojeltuihin luontotyyppeihin selkeyttäisi oikeustilaa siinä suhteessa, että jatkossa ei olisi enää tarvetta arvioida lähdettä koskevan sääntelyn soveltamista lähteikköjen yksittäisiin silmäkkeisiin. Ehdotettu lähteikköjen luontotyyppisuojelu vaikuttaisi todennäköisesti ojituksiin ja mahdollisesti myös vedenottohankkeisiin. Sen sijaan vesilain mukaisen luontotyyppisuojelun ei lähtökohtaisesti voida katsoa ohjaavan esimerkiksi metsätalouden harjoittamista ja rajoittavan metsänkäsittelytoimia.  

Valiokunta korostaa, että vesilain mukaiset kiellot eivät ole luonteeltaan ehdottomia, koska suojelun edellytyksenä on luontotyypin luonnontilaisuus ja sen vaarantaminen, minkä ohella kiellosta voidaan hakea poikkeusta. Erona luonnonsuojelulakiin on, ettei vesilakiin sisälly tältä osin korvausmenettelyä eikä rajauspäätöstä ja siihen liittyvää korvausta. Vesilaista aiheutuvaa mahdollista käyttörajoitusta arvioitaessa on myös otettava huomioon vesiluonnon ja sen monimuotoisuuden suojelutarve. Tämän vuoksi vesilain suojeltavien kohteiden on perusteltua olla omaisuudensuoja-arvioinnin hyväksyttävyyden kannalta pienialaisia sekä helposti tunnistettavia ja rajattavia. Edellä mainituin perustein valiokunta on päätynyt ehdottamaan 28. lakiehdotukseen sisältyviä vesilain 2 luvun 11 §:n muutoksia. 

Poikkeus luontotyypin hävittämis- ja heikentämiskiellosta (68 §)

Lakiehdotuksen 68 §:n 1 momentin mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi yksittäistapauksessa myöntää poikkeuksen luontotyypin suojelusta, jos kyseisen luontotyypin suojelutavoitteet eivät huomattavasti vaarannu tai luontotyypin suojelu estää yleisen edun kannalta erittäin tärkeän hankkeen tai suunnitelman toteuttamisen.  

Hallituksen esityksen yksityiskohtaisten perustelujen mukaan säännöksessä tarkoitetaan suojeltavan luontotyypin suojelutavoitteen vaarantumisen kokonaisarviota, jossa on otettava huomioon luontotyypin yksittäisen esiintymän ohella sen suhde koko luontotyypin suojelun tavoitteisiin. Arvioinnissa tulee tältä osin kiinnittää huomiota myös lain 1 §:n 2 momentissa säädettyyn suotuisan suojelutason tavoitteeseen. Yleisen edun osalta huomiota tulee kiinnittää siihen, onko hanketta tai suunnitelmaa pidettävä yleisen edun kannalta erittäin tärkeänä. Yleisen edun kannalta erittäin tärkeä hanke voi koskea esimerkiksi maanpuolustusta tai kansallista turvallisuutta. Poikkeuksen myöntämisen edellytyksiä täsmennetään lisäksi lieventämishierarkialla siten, ettei hankkeelle tai suunnitelmalle olisi olemassa muuta teknisesti ja taloudellisesti toteutettavissa olevaa vaihtoehtoa. Lieventämishierarkian mukaan luonnonarvoille aiheutuvan heikennyksen hyvittämisen tulee olla viimesijainen keino, kun haittaa ei voida välttää eikä ei-vältettävää haittaa lieventää, ja se tulee kysymykseen vain niin sanotun jäännöshaitan osalta. 

Yleisen edun edellytystä ehdotetaan voimassa olevaan sääntelyyn verrattuna täsmennettäväksi siten, että poikkeusta ei voida myöntää, jos hankkeelle tai suunnitelmalle on sekä teknisesti että taloudellisesti toteutettavissa oleva vaihtoehto. Valiokunnalle on perusteltu, että vaatimus yleisen edun kannalta erittäin tärkeän hankkeen estymisestä sisältää periaatteessa jo implisiittisen teknistaloudellisen vaihtoehdottomuusvaatimuksen, koska muuten suojelu ei sinänsä "estä" hankkeen toteuttamista. Näin ollen täsmennys ei tosiasiassa muuttaisi oikeudellista tilannetta, vaan selkeyttäisi säännöstä ja varmistaisi yhdenvertaisen päätöksenteon. 

Eliölajien suojelu

Suomen lajien viidennen uhanalaisuusarvioinnin (2019) tulokset osoittavat, että lajiston uhanalaistuminen on jatkunut ja luonto köyhtyy. Arviointi kattaa yli 22 400 lajia, joista 11,9 prosenttia on luokiteltu uhanalaiseksi. Lajien uhanalaistumisen suurin syy on elinympäristöjen väheneminen ja laadun heikkeneminen erilaisen ihmistoiminnan vuoksi. 

Eliölajien suojelun tehostamiseksi hallituksen esityksessä ehdotetaan, että nykyistä luonnonsuojelulain eliölajien suojelua koskevaa lukua selkiytetään, uhanalaisten lajien suojaa vahvistetaan sekä kauppaa ja vaihdantaa koskevat säännökset erotetaan omaksi luvukseen. Eliölajien suojelua koskevan 8 luvun soveltamisalaa esitetään lisäksi muutettavaksi siten, että luvun säännöksiä ei jatkossa sovelleta kaloihin tai rapuihin, vaan niistä säädetään yksinomaan kalastuslaissa. Valiokunta katsoo, että kalastuslain säännöksillä voidaan turvata kala- ja rapulajien säilyminen riittävällä tavalla, eikä kalalajien monimuotoisuuden turvaaminen luonnonsuojelulaissa ole tarpeen. 

Luonnonsuojelulakiehdotuksen 78 §:ssä säädetään uhanalaisten eliölajien suojelusta. Säännösehdotuksen mukaan viranomaisten on otettava uhanalaiset eliölajit huomioon päätöksenteossa noudattaen muussa lainsäädännössä luontoarvojen turvaamisesta erikseen säädettyä. Säännös on luonteeltaan informatiivinen. Uhanalaisuudella ei ole lajienkaan kannalta välittömiä oikeusvaikutuksia, vaan oikeusvaikutus on kytketty lajin määräämiseen erityisesti suojeltavaksi lajiksi tai luonto- ja lintudirektiivien suoriin vaikutuksiin kyseisten direktiivien kattamiin lajeihin. 

Eduskunta on 22.10.2022 hyväksynyt maa- ja metsätalousvaliokunnan kansalaisaloitetta koskevan mietinnön perusteella hyväksyttäväksi esittämän lausuman, jossa edellytetään, että poikkeusluvalla ammuttujen valkoposkihanhien hyödyntäminen sallitaan ja että hallitus valmistelee esityksen luonnonsuojelulain muuttamisesta siten, että lintudirektiivin 9 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisen poikkeuksen perusteella mahdollistetaan poikkeusluvalla tapetun valkoposkihanhen haltuunotto ja asiallinen hyötykäyttö (EK 42/2022 vp—MmVM 8/2022 vp—KAA 3/2020 vp). Ympäristövaliokunta toteaa, että se on myös yhdistänyt hallituksen esityksen käsittelyyn poikkeusluvalla pyydetyn valkoposkihanhen hyödyntämiseen liittyvän lakialoitteen LA 19/2021 vp, jossa ehdotetaan, että lintudirektiivin 9 artiklan 1 kohdan mukaisella poikkeusluvalla ammutun valkoposkihanhen ja merimetson haltuunotto ja hyödyntäminen sallitaan. Voimassa olevaan luonnonsuojelulakiin sisältyy mahdollisuus tällaisen poikkeusluvan myöntämiseen siltä osin kuin sen 49 §:n 4 momentissa viitataan kaikkiin EU:n lintudirektiivin 9 artiklassa mainittuihin poikkeusperusteisiin.  

Valiokunta katsoo, että käytettävissä olevan ajan puitteissa ei ole mahdollista toteuttaa suoraan valiokunnan toimin eduskunnan edellä mainitussa lausumassa edellyttämää lainsäädäntömuutosta siten, että se täyttää asianmukaiselle lainvalmistelulle asetetut vaatimukset. Valiokunta edellyttää siten toistaen eduskunnan jo hyväksymän lausuman, että ympäristöministeriö valmistelee välittömästi esityksen luonnonsuojelulain muuttamisesta eduskunnan edellyttämällä tavoin siten, että lintudirektiivin 9 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisen poikkeuksen perusteella mahdollistetaan poikkeusluvalla tapetun valkoposkihanhen haltuunotto ja asiallinen hyötykäyttö (Valiokunnan lausumaehdotus 2).  

Korvaussääntely

Lakiehdotuksen 113 §:ään sisältyvää korvaussääntelyä ehdotetaan tarkennettavaksi. Pykälää ehdotetaan myös täydennettäväksi laissa ehdotettavien uusien suojelupäätösten osalta, joita ovat 83 §:n uusina tavattujen eliölajien rajauspäätös, 79 §:n 3 momentin esiintymispaikan määräaikainen rajauspäätös, 75 §:n pesäpuun suojelua koskeva kielto ja 67 §:n tiukasti suojellun luontotyypin heikentämistä koskeva kielto. Valiokunta kannattaa muutosehdotuksia. Tärkeä on myös ehdotettu kumulatiivisten haittojen huomioon ottaminen määriteltäessä laissa tarkoitettua merkityksellistä haittaa, joka päätöksistä mahdollisesti koituu kiinteistön omistajalle tai erityisen oikeuden haltijalle. Luonnonsuojelulain sääntelystä maanomistajille aiheutuvista taloudellisista vaikutuksista keskeisimmät liittyvät käytännössä luontotyyppien ja lajien suojelusta aiheutuviin rajoituksiin sekä lunastustarvetta koskeviin tilanteisiin. Hallituksen esityksen mukaan vaikutukset maanomistajien taloudelliseen asemaan ovat pääsääntöisesti melko vähäiset valtion korvausvelvollisuuden vuoksi. Valiokunta pitää tärkeänä, että maanomistajilla on oikeus korvaukseen kaikissa sellaisissa tilanteissa, joissa luonnonsuojelulain säännöksistä aiheutuu käyttörajoitusten kautta korvattavaa haittaa. Toimivilla ja oikeudenmukaisiksi koetuilla korvaussäännöksillä on tärkeä merkitys omaisuudensuojan ja luonnonsuojelun yleisen hyväksyttävyyden kannalta, ja ne edistävät siten lain perimmäisten tavoitteiden toteutumista käytännössä. 

Omaisuudensuoja

Perustuslakivaliokunta on ympäristövastuun toteutumisen edistämiseen liittyviä omaisuudensuojan rajoituksia tarkastellessaan kiinnittänyt erityistä huomiota perustuslain omaisuudensuojasäännöksen ja ympäristövastuusäännöksen punnintaan perustuvaan keskinäissuhteeseen. Yhtäältä valiokunta on todennut, että perustuslain 20 §:n ympäristöperusoikeussäännös ei perusta yksilöittäin todennettavissa olevia velvoitteita eikä se myöskään muodostu erilliseksi perusteeksi kohdistaa maanomistajiin erityisesti ulottuvia sietämisvelvoitteita. Toisaalta saman perusoikeussäännöstön osina niillä kummallakin voi olla vaikutusta toistensa tulkintoihin sen kaltaisessa yhteydessä, jossa pyritään ihmisen ja ympäristön välistä tasapainoa edistäviin lainsäädäntöratkaisuihin.  

Hallituksen esityksessä ei korvausjärjestelmän osalta ehdoteta lakiin merkittäviä muutoksia suhteessa voimassa olevaan sääntelyyn.  Korvauksen  edellytyksenä voimassa olevassa laissa olevaa merkityksellisen haitan kynnystä ei ehdoteta muutettavaksi. Sääntely perustuu siten ehdotuksen mukaan edelleen täyden korvauksen periaatteelle.  Perustuslakivaliokunta toteaa lausunnossaan, että käytännön mukaan omaisuuden käyttörajoituksen korvaaminen on yksi kokonaisarviointiin vaikuttava osatekijä, joka otetaan huomioon valtiosääntöoikeudellisessa arvioinnissa siitä, onko käyttöoikeuden rajoitus omaisuuden perustuslainsuojan kannalta sallittua. Valiokunta on vakiintuneesti katsonut, ettei perustuslain 15 §:n 1 momentin säännöksestä johdu vaatimusta korvata omistajalle mitä tahansa käyttörajoitusta eikä myöskään täyden korvauksen vaatimusta korvauksia myönnettäessä. Perustuslaista ei toisaalta seuraa estettäkään siinä edellytettyä paremmalle korvaustasolle, ellei korvausten määrä tämän vuoksi nouse niin korkeaksi, että perustuslain 20 §:n 1 momentissa tarkoitettu suojeluvastuu joutuu väistymään suojelusta koituvan taloudellisen rasituksen kasvaessa. Nyt ehdotettu sääntely käyttörajoitusten korvauksista ei siten muodostu ongelmalliseksi perustuslain 15 §:n kannalta.  

Lakiehdotuksen 64 §:ään sisältyvää sääntelyä ja siihen liittyvää asetuksenantovaltuutta arvioidessaan perustuslakivaliokunta katsoo, että merkitystä on myös sillä, ettei uhanalaisuuden määrittely sellaisenaan saa aikaan välittömiä oikeusvaikutuksia. Sääntelyn ennakoitavuutta tulisi silti parantaa ja uhanalaisuuden vaikutuksia konkretisoida.  

Ympäristövaliokunta pitää tärkeänä, että perustuslakivaliokunta on lakiehdotusta arvioidessaan vahvistanut viitatun pitkäaikaisen käytännön siitä, että myös luonnonsuojelulaissa lähtökohta on edelleen se, että mahdollisista rajoituksista maanomistajalle aiheutuva merkittävä haitta on korvattava. Myös 67 §:ssä ehdotetun hävittämis- ja heikentämiskiellon arvioinnin kannalta merkitystä on samanaikaisesti sillä, että sääntelyllä pyritään turvaamaan erityisen harvinaisia ja erityisen haavoittuvia luontotyyppejä ja sillä, että sääntelystä seuraavan omaisuuden suojan rajoituksen oikeasuhtaisuutta parantaa mahdollisuus saada kiellosta poikkeus lakiehdotuksen 68 §:ssä määritellyin edellytyksin ja että valtiolla on velvollisuus lain 113 §:n perusteella korvata kiellon aiheuttama merkityksellinen haitta. Vastaavasti sääntelyn tulee olla ennakoitavaa ja sääntelyn vaikutuksia on voitava konkretisoida. 

Alueiden erityiset tarpeet ja huoltovarmuus

Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on noussut esiin, että usein alueilla, joille ehdotetaan luonnonsuojelualueen perustamista, voi olla erityisiä tarpeita turvata esimerkiksi elinkeinotoiminnan, energiantuotannon, kalastuksen ja kalankasvatuksen jatkuminen tai laajentaminen siten, että toimenpiteet eivät vaaranna alueen perustamistarkoitusta. Esimerkiksi Merenkurkun alueella on tarpeita varmistaa vesiliikenteen turvallisuus ruoppaamalla myös mahdollisesti perustettavalla luonnonsuojelualueella. Valiokunta korostaa, että jos suojelualueen perustamisen yhteydessä ilmenee sellaisia yhteiskunnan kannalta merkittäviä tarpeita, jotka eivät ole edellä esitetysti suojelualueen rauhoitussäännösten kanssa yhteensopivia, tällaiset alueet on käytännössä rajattu perustettavan suojelualueen ulkopuolelle. Lailla perustettavilla suojelualueilla, kuten kansallispuistoissa, on lain säännöksin mahdollistettu myös elinkeinotoiminta esimerkiksi Pallas-Ylläksen kansallispuistossa ja Kolin kansallispuistossa. Valiokunta toteaa, että esimerkiksi Merenkurkun luonnonsuojelualueita koskevan asetuksen valmistelu on parhaillaan käynnissä, ja siinä yhteydessä on mahdollista käsitellä myös alueen ominaispiirteiden mahdollisesti edellyttämiä kokonaisratkaisuja. 

Valiokunta toteaa, että luonnonsuojelulaki liittyy välillisesti huoltovarmuuden turvaamisen tavoitteisiin monin tavoin. Yleisellä tasolla huoltovarmuutta voidaan osaltaan edistää vihreän siirtymän avulla, esimerkiksi kehittämällä lainsäädäntöä ja ohjausta sekä arvioimalla ja luomalla kriteereitä uusille hankkeille. Tavoitteena on vahvistaa vakaata sääntely-ympäristöä sekä luoda kannusteita toteuttaa uudistuksia ja investointeja. Vihreän siirtymän ytimessä on samalla se, että silloin kun esimerkiksi päästöjä vähennetään, ei samalla aiheuteta haittaa toisille ympäristötavoitteille. Turvaamalla monimuotoisuutta voidaan yleisesti edistää ekosysteemien kykyä vastustaa erilaisia häiriötilanteita ja palautua niistä. Esimerkiksi luontopohjaiset ratkaisut tulvien hallinnassa ovat riippuvaisia monimuotoisista valuma-alueista ja tietyntyyppisillä sopeutumistoimilla voidaan puolestaan rajoittaa monimuotoisuuden heikkenemistä ilmastonmuutoksen edetessä. Lakiehdotuksen tavoitteisiin lisättäväksi ehdotettu ilmastonmuutoksen sopeutumisen edistäminen ja ylipäätään ilmastonmuutoksen huomioon ottaminen osaltaan vahvistavat myös huoltovarmuuden turvaamista. Toisaalta huoltovarmuuden näkökulmasta on merkitystä myös sääntelyn joustavuudella. luonnonsuojelulain säännöksistä on pääsääntöisesti mahdollisuus poiketa tiettyjen kriteerien täyttyessä. Vaikka poikkeamisen edellytykset ovat melko tiukat, poikkeaminen on usein mahdollista esimerkiksi tärkeän yleisen edun perusteella, jolloin myös huoltovarmuuteen liittyvät kansalliset kysymykset voidaan ottaa tapauskohtaisesti huomioon.  

Valiokunta toteaa lisäksi, että lakiehdotuksen uudessa 62 §:ssä säädettäisiin valtion luonnonsuojelualueen lakkauttamisessa ja rauhoitussäännösten lieventämisen edellytyksistä. Säännöksen mukaan valtion muun luonnonsuojelualueen lakkauttaminen tai rauhoitussäännösten lieventäminen olisi mahdollista, jos alueen rauhoitus estäisi yleisen edun kannalta erittäin tärkeän hankkeen tai suunnitelman toteuttamisen. Ehtona olisi lisäksi, ettei tälle hankkeelle tai suunnitelmalle olisi teknisesti ja taloudellisesti toteutettavissa olevaa vaihtoehtoa. 

Vapaaehtoinen ekologinen kompensaatio

Luonnonsuojelulakiin ehdotetaan lisättäväksi säännökset ekologisesta kompensaatiosta eli luonnonarvoille aiheutuvien heikennysten hyvittämisestä vapaaehtoisena toimintana. Yksityinen maanomistaja, yritys, kunta tai valtion liikelaitos voi taloudellisena toimintana tuottaa luonnonarvoja, joilla taloudellisesta toiminnasta johtuva heikennys suojelluille luonnonarvoille voitaisiin hyvittää toisessa paikassa kuin missä heikennys tapahtuu. Lakiin perustuva vapaaehtoinen kompensaatio ja siihen liittyvä viranomaisvarmennus voivat osaltaan kannustaa toimijoita ekologisen kompensaation käyttöön ja vahvistaa myös yritysten toimintaedellytyksiä kansainvälisillä markkinoilla. 

Valiokunta toteaa, että vapaaehtoinen ekologinen kompensaatio voidaan kuitenkin toteuttaa myös sopimalla eli se ei välttämättä vaadi tuekseen sääntelyä. Valiokunnalle annetuissa lausunnoissa on yhtäältä kritisoitu sitä, ettei ekologinen kompensaatio ole pakollista vaan vapaaehtoista ja toisaalta katsottu vapaaehtoista kompensaatiota koskevan sääntelyn olevan kompensaatiota koskeviin vähäisiin käytännön kokemuksiin nähden ennenaikaista. Ekologista kompensaatiota koskevan sääntelyn riskinä nähdään, että se voi kaventaa liikaa vapaaehtoisiin toimintamalleihin liittyvää joustavuutta ja supistaa taloudellisten toimijoiden mahdollisuuksia tehdä kannattavaa liiketoimintaa.  

Valiokunta katsoo asiantuntijakuulemiseen perustuen, että ekologista kompensaatiota koskevalle sääntelylle on laaja hyväksyntä. Sille arvioidaan olevan maankäytön suunnittelussa ja elinkeinoelämässä laajemminkin tarvetta, ja maanomistajien kannalta se tarjoaa uudenlaisia taloudellisia, luonnon monimuotoisuuden kannalta kestäviä mahdollisuuksia. Yhteiset vähimmäiskriteerit ja selkeät säännöt, joita toimijoiden on noudatettava, tulisi laatia yhteistyössä alan toimijoiden kanssa. Selkeät säännöt ovat edellytys sille, että kompensaatiotoiminta on luotettavaa ja toiminnassa toteutuu kuluttajansuoja. Tilanne on verrattavissa päästökompensaatioihin, jossa valtion toiminnan roolin selkeyttämisen ohella kehitetään markkinalähtöisen toiminnan sääntöjä. Muilla kuin lainsäädäntöön perustuvilla kriteereillä arvioituja ja viranomaisen varmentamattomia kompensaatioita ei voida kirjata viranomaisen ylläpitämään ja julkista luotettavuutta nauttivaan rekisteriin, jota voidaan pitää olennaisena järjestelmän läpinäkyvyyden kannalta. Hyvitettävien arvojen pysyvyyttä ei myöskään voida todentaa mitenkään, ellei maanomistaja hae alueen perustamista esimerkiksi luonnonsuojelualueeksi.  

Valiokunta korostaa, että ehdotettavalla lainsäädännöllä ei myöskään luoda markkinoita, vaan edellytykset markkinoiden syntymiselle. Viranomainen ei osallistu markkinatoimintaan millään tavalla ja säännöksillä jätetään tilaa markkinatoimijoille. Mikäli viranomaisvarmennetuilla hyvityksillä käydään kauppaa, se tapahtuu osapuolten välisessä neuvottelussa. Tällaisen neuvottelun tukemisessa erilaiset välittäjäorganisaatiot ja markkinapaikat ovat tärkeitä, koska ne mahdollistavat kysynnän ja tarjonnan kohtaannon, vähentävät neuvottelukustannuksia ja myös välillisesti viestittävät maanomistajille, millaisista hyvityksistä on kysyntää sekä mahdollisesti hyvitysten hinnasta eli toiminnan kannattavuudesta. Vapaaehtoisen sääntelyn käyttöönottoa tukevassa Suomen Akatemian strategisen tutkimuksen BOOST-hankkeessa laaditaan parhaillaan syntyvien markkinoiden tueksi sopimusmalleja. Hankkeen tavoitteena on tukea kompensaatiojärjestelmän käynnistämistä huomioiden kompensoinnin eri vaiheet luontohaittojen laskennasta toimenpiteiden vaikutusten seurantaan. Osana hanketta rakennetaan käytännön toteutuksessa tarvittavat laskenta- ja raportointiohjelmistot. Lisäksi siinä suunnitellaan ja kokeillaan ulkoistettujen luontohaittojen laskentaa talouskirjanpitoon pohjautuen pilottihankkeen kautta ja selvitetään kansallisen kompensaatiorekisterin perustamista. Pilottikuntien kanssa toteutetaan ekologisen kompensaation pilottihankkeita, joista saatujen kokemusten pohjalta luodaan yleismalli, joka edistäisi kuntien mahdollisuutta ottaa ekologinen kompensaatio osaksi kaupunkien maankäytön suunnittelun rutiineja. Valiokunta ehdottaa lausumaa hyväksyttäväksi siitä, että vapaaehtoisen ekologisen kompensaation edistämiseksi kerätään ekologisen kompensaation pilottihankkeiden kautta parhaita käytäntöjä järjestelmän vapaaehtoisen käyttöönoton ja luotettavuuden kehittämiseksi (Valiokunnan lausumaehdotus 3)

Hallituksen esitykseen sisältyvän arvion mukaan kaikkien lakiehdotukseen liittyvien uusien tehtävien hoitaminen edellyttää 22,5 henkilötyövuoden lisäresurssitarvetta luonnonsuojelun viranomaisissa, mikä vuositasolla tarkoittaisi 1,575 miljoonan euron lisäystä luonnonsuojeluun kohdennettavaan talousarviorahoitukseen. Ympäristöministeriö valmistautuu toteuttamaan laajan, erityisesti ekologiseen kompensaatioon liittyvän koulutuksen ennen lain voimaantuloa. Koulutus suunnataan viranomaisten lisäksi ympäristökonsulteille, yrityksille ja maanomistajaorganisaatioille. 

Metsästysmuistojen maahantuonti

Lakiehdotuksen 90 §:n 4 momentin mukaan metsästysmuistojen eli trofeiden maahantuontia ehdotetaan rajoitettavaksi nykyisestä siten, että kansainvälisen kaupan vuoksi maailmanlaajuisesti uhanalaisten, CITES-asetuksen liitteessä A mainittujen eläinlajien ja CITES-asetuksen liitteessä B mainituista lajeista afrikannorsun, argaalin, isosarvikuonon, jääkarhun, leijonan ja virtahevon yksilöitä tai niiden osia ei saa tuoda maahan metsästysmuistona. 

Ehdotettu säännös on uusi ja rajoittaisi metsästysmuistojen maahantuontia CITES-sopimusta ja EU:n yhteistä CITES-sääntelyä enemmän. Koska kielto olisi rajattu edellä esitetyllä tavalla, voisi kuitenkin jatkossakin valtaosaa CITES-sääntelyn piiriin kuuluvista trofee-metsästyksen kohteena olevista lajeista tuoda maahan metsästysmuistoina. Kiellon tarkoituksena on varmistaa, ettei maailmanlaajuisesti uhanalaisten lajien yksilöiden metsästyksellä ja niistä peräisin olevien metsästysmuistojen tuonnilla Suomeen edistetä näiden lajien häviämistä luonnosta. Tarkoituksena on myös edistää kansainvälistä työtä uhanalaisten lajien laittoman kaupan torjumiseksi.  

Perustuslakivaliokunta toteaa lausunnossaan, että luonnonsuojelulainsäädäntö pohjautuu paljolti myös Suomea sitoviin kansainvälisiin velvoitteisiin ja EU-oikeuteen, joista on tehty selkoa lakiehdotuksen perusteluissa. Perustuslakivaliokunta on vakiintuneesti todennut, ettei sen valtiosääntöisiin tehtäviin lähtökohtaisesti kuulu kansallisen täytäntöönpanosääntelyn arviointi EU:n aineellisen lainsäädännön kannalta. Toisaalta valiokunnan mukaan on sinänsä selvää, että Euroopan unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin lainsäädäntö on ensisijaista suhteessa kansallisiin säännöksiin oikeuskäytännössä määriteltyjen edellytysten mukaisesti, eikä suomalaisessa lainsäädännössä ole syytä pyrkiä EU-oikeuden kanssa ristiriidassa oleviin ratkaisuihin. Täten ympäristövaliokunnan on vielä syytä tarkastella sääntelyä tältä kannalta. 

Valiokunta ehdottaa perustuslakivaliokunnan lausunnon johdosta ehdotuksen muuttamista siten, että sen soveltamisala rajataan selkeämmin koskemaan vain maahantuontia EU:n ulkopuolelta.  

Muutoksenhaku

Luonnonsuojelulakiehdotuksen 136 §:ssä ehdotetaan säädettäväksi muutoksenhausta. Pykälä laajentaisi osin voimassa olevan lain 61 §:ää muutoksenhakuoikeuden kohteena olevien päätösten osalta, mutta muutoksenhakuun oikeutettujen piiri säilyisi ennallaan. Pykälään ehdotetaan sisällytettäväksi voimassa olevan lain 62 §:ää vastaavat säännökset, jotka koskevat valitusta hallinto-oikeuden päätöksestä. 

Perustuslakivaliokunta toteaa, että lain mukaiseen päätökseen saa pykäläehdotuksen mukaan hakea muutosta valittamalla noudattaen, mitä oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa säädetään, jollei jäljempänä toisin säädetä. Valitusoikeus on pykälän 4 momentin pääsäännön mukaan niillä, joiden oikeutta tai etua asia saattaa koskea. Valitusoikeuden ehdotetaan siten olevan osin laajempi kuin oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa. Ehdotetussa sääntelyssä jää kuitenkin epäselväksi, miksei valitusoikeutta ole myös niillä, joiden velvollisuutta asia saattaa koskea. Ottaen huomioon sääntelyn perusoikeusliitynnät ja selkeyden muutoksenhakusäännöstä voisi olla perusteltua täydentää. 

Ympäristövaliokunta ehdottaa pykälän täsmentämistä siten, että sen 4 momentin 1. virkkeeseen lisätään sana ”velvollisuutta”. 

Rangaistussäännökset

Luonnonsuojelulain uudistuksessa ei ollut tavoitteena muuttaa seuraamusjärjestelmää, eikä tarvetta tällaiseen nostettu myöskään esiin missään valmistelun vaiheessa. Näin ollen muutoksen edellyttämää yhteiskunnallista keskustelua hallinnollisen sanktioinnin soveltuvuudesta luonnonsuojelulain vastaiseen toimintaan, seuraamustason riittävyydestä ja suhteesta menettämisseuraamuksiin ei ole käyty. Tältä osin kyse olisi varsin isosta, jopa periaatteellisesta muutoksesta luonnonsuojelulain seuraamusjärjestelmään, joka vaatisi laajamittaisempaa arviointia. 

Rangaistussäännöksiä koskevien ehdotusten taustalla on tarve perustuslain edellyttämällä tavalla säätää nykyistä huomattavasti tarkemmin ja yksilöidymmin luonnonsuojelulain tai sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten vastaisten tekojen, laiminlyöntien tai muiden toimien rangaistavuudesta. Ehdotuksen tarkoituksena ei ole ollut varsinaisesti muuttaa nykyistä oikeustilaa, vaan saattaa rangaistuksia koskeva sääntely vastaamaan sille asetettuja tarkkuus- ja täsmällisyysvaatimuksia. 

Syyksiluettavuus

Lakivaliokunta toteaa luonnonsuojelulakiehdotuksen 133 §:n osalta, että syyksiluettavuutta koskevat ratkaisut ja säännösten keskinäinen loogisuus herättävät tietyiltä osin kysymyksiä. Kaikilta osin ei ole selvää, miksi valittu syyksiluettavuuden aste olisi perusteltu kunkin teon kohdalla ja millaisiksi käytännön soveltamistilanteet muodostuisivat syyksiluettavuutta koskevien erojen johdosta. Käytännössä kyse on pitkälti tahallisuuden ja huolimattomuuden välisestä rajanvedosta rangaistavaksi säädettyjen tekojen syyksiluettavuuden osalta. Esimerkkinä tästä on asiantuntijalausunnoissa esitetty, miksi esimerkiksi ehdotetun 133 §:n mukaan rauhoitetun eläinlajin tappaminen on rangaistavaa vasta tahallisena, mutta 75 §:ssä tarkoitetun suuren petolinnun pesäpuun hävittäminen tai vahingoittaminen, rauhoitetun linnun pesän tai munien haltuun ottaminen ja rauhoitetun eläinlajin yksilön vaihdanta ja kaupallinen hyödyntäminen olisi rangaistavaa jo huolimattomuudesta tehtynä. 

Tarkoituksena ei ole ollut muuttaa nykyistä oikeustilaa, vaan saattaa rangaistuksia koskeva sääntely vastaamaan sille asetettuja tarkkuus- ja täsmällisyysvaatimuksia. Sama koskee syyksiluettavuuden asteen määrittelyä. Ehdotetun 133 §:n 1 momentissa on siten noudatettu voimassa olevan lain lähtökohtaa siitä, että myös huolimattomuudesta tehty teko on rangaistavaa. Pykälän 2 momentissa puolestaan säädettäisiin niiden tekojen rangaistavuudesta, joiden osalta rangaistavuus edellyttäisi korkeampaa tahallisuusastetta kuin huolimattomuutta. 

Lakiin ehdotettu tarkennus eläinlajin yksilöiden tappamiselta edellytetyltä syyksiluettavuudelta (133 §:n 2 momentti) korjaisi voimassa olevassa laissa olevan ristiriidan eli sen, että voimassa olevan luonnonsuojelulain 39 §:n 1 momentin 1 kohdassa on kielletty ehdotetun lain mukaisesti rauhoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden tahallinen tappaminen tai pyydystäminen, mutta voimassa olevassa rangaistussäännöksessä (58 §) edellytetään tahallisuutta tai huolimattomuutta. Koska ehdotetussa 72 §:ssä on kielletty tahallinen tappaminen, syyksiluettavuuden asteen on oltava vastaava. Rangaistussäännös ei voi olla syyksiluettavuuden kannalta ankarampi kuin sen perusteena oleva aineellinen kielto. 

Valiokunta katsoo, että sääntelyn johdonmukaisuuden varmistaminen edellyttää huolellista lainvalmistelua ja oikeuskäytännön tuntemusta, jota ei ole mahdollista asianmukaisesti lyhyellä aikavälillä suorittaa. Valiokunta katsoo, että ympäristöministeriön tulee selvittää jatkossa lakivaliokunnan edellyttämällä tavalla luonnonsuojelulain rikkomiseen liittyvien rangaistussäännösten osalta syyksiluettavuutta koskevien säännösten johdonmukaisuuden ja esittää tarvittavat korjausehdotukset (Valiokunnan lausumaehdotus 4)

Menettämisseuraamukset

Hallituksen esityksen 1. lakiehdotuksen 134 §:n 1 momentin mukaan se, joka on syyllistynyt 132 §:ssä tai 133 §:ssä tarkoitettuun tekoon, on tuomittava menettämään rikoksen kohteen valtiolle. Lisäksi on tuomittava 72 tai 76 §:n säännöksiä rikkonut menettämään valtiolle se arvo, joka rauhoitetulla eläimellä tai kasvilla on lajinsa edustajana. 

Ehdotetussa 134 §:ssä on tarkoitus hieman rajoittaa voimassa olevaan lakiin verrattuna mahdollisuutta tuomita menetetyksi arvo, joka rauhoitetulla eläimellä tai kasvilla on lajinsa edustajana. Jatkossa tällainen menettämisseuraamus voitaisiin ehdotuksen mukaan kohdistaa siihen, joka on rikkonut 72 ja 76 §:n rauhoitussäännöksiä, mikä tarkoittaa eläimen tai kasvin alun perin luonnosta erottanutta henkilöä. Ehdotus sulkisi kyseisen menettämisseuraamuksen soveltamisalan ulkopuolelle esimerkiksi luonnosta laillisesti ennen rauhoittamista erotetut kokoelmat ja rauhoitettujen lajien maahantuonnin. Menettämisseuraamusta kuvaillaan säännöskohtaisissa perusteluissa vahingonkorvausluonteiseksi. 

Lakivaliokunta katsoo, että ehdotetun sääntelyn ei tule heikentää rikosoikeuden ennalta ehkäisevää vaikutusta rauhoitettujen ja uhanalaisten lajien yksilöillä käytävään kauppaan. Lakivaliokunta esittää, että ympäristövaliokunta arvioi 134 §:n menettämisseuraamuksia koskevan sääntelyn asianmukaisuuden erityisesti siltä osin kuin sillä rajoitetaan menettämisseuraamuksen käyttöä nykyisestä.  

Hallintovaliokunta esittää, että ehdotetun lain 134 §:ää muutetaan siten, että myös ehdotetun lain 89 (eliöiden hallussapito, vaihdanta ja kaupallinen hyödyntäminen) ja 90 §:n (eliölajien maahantuonti ja maastavienti) perusteella rangaistavaksi säädettävään menettelyyn syyllistyneet henkilöt voidaan saattaa vastuullisiksi teon kohteena olleiden eläin- ja kasvilajien luonnonsuojelullisen arvon korvaamisesta. 

Voimassa oleva sääntely on johtanut tilanteisiin, joissa menettämisseuraamusta on vaadittu sinänsä laillisesti kotimaassa haltuun saaduista yksilöistä. Hallituksen esityksen mukainen yksilön arvoa lajinsa edustaja koskeva menettämisseuraamus ei jatkossa koskisi laillisesti haltuun saadun yksilön vaihdannan, hallussapidon tai maastaviennin kiellon rikkomista. Tällaiseen rikokseen syyllistynyt voitaisiin kuitenkin edelleen tuomita menettämään valtiolle rikoksen kohde eli rauhoitettu eläin tai kasvi ehdotetun 134 §:n ensimmäisen virkkeen nojalla. 

VALIOKUNNAN YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1. Luonnonsuojelulaki

1 luku. Yleiset säännökset

2 §. Lain soveltamisala.

Valiokunta on tehnyt pykälään teknisiä korjauksia, koska 64 ja 65 §:n poiston johdosta niitä seuraavien pykälien numerot muuttuvat kahta pienemmiksi. 

3 §. Määritelmät.

Edellä viitattu tekninen muutos. 

7 §. Varovaisuusperiaate.

Valiokunta on muuttanut varovaisuusperiaatetta koskevaa säännöstä selkeämmäksi, sillä hallituksen esityksen muotoilussa jäi epäselväksi, mihin siinä tarkoitetuilla toimenpiteillä viitataan. Muutokset selventävät samalla säännöksen merkitystä yleisenä periaatteena, johon on tarpeen kiinnittää huomiota, mutta joka ei ole aineellisoikeudellinen säännös. 

2 luku. Luonnonsuojelun viranomaiset ja muut toimijat

3 luku. Luonnonsuojelusuunnittelu

13 §. Kansallinen luonnon monimuotoisuusstrategia ja toimintaohjelma.

Valiokunta on tehnyt 6 momenttiin teknisen korjauksen muuttamalla viittaukset ilmastolain 9—11 §:ssä tarkoitettuihin suunnitelmiin. 

15 §. Luonnonsuojeluohjelmat.

Valiokunta ehdottaa tarpeellisen asetuksenantovaltuuden säätämistä pykälän uudessa 5 momentissa. 

17 §. Osallistuminen ja vuorovaikutus.

Valiokunta ehdottaa pykälän 1 momentin täsmentämistä perustuslakivaliokunnan lausuntoon viitaten lisäämällä siihen velvoitteen varata yleisölle tilaisuus tutustua suunnitelma- ja ohjelmaluonnoksiin sekä esittää niistä mielipiteensä. Vastaava yleisön kuulemisvelvoite on esimerkiksi ilmastolain 13 §:ssä ilmastolain mukaisista suunnitelmista. 

4 luku. Luonnon monimuotoisuuden suojelun ja hoidon tukeminen

5 luku. Euroopan unionin Natura 2000 -verkosto

40 §. Erinäisiä tapauksia.

Edellä viitattu tekninen muutos. 

6 luku. Luonnonsuojelualueet

43 §. Luonnonsuojelualueet ja niiden perustamisedellytykset.

Edellä viitattu tekninen muutos 

50 §. Poikkeukset kansallispuistojen ja luonnonpuistojen rauhoitussäännöksistä.

Valiokunta on tarkentanut pykälän koskevan tilanteen niin vaatiessa maanpuolustuksen ja Rajavartiolaitoksen tehtävien hoitamisen mahdollistamista. 

52 §. Valtion muun luonnonsuojelualueen rauhoitusmääräykset.

Valiokunta pitää tarpeellisena muuttaa pykälän 6 momentin sisältämää perustamissäännöksistä poikkeamista koskevaa valtuutta siten, että siinä sallitaan nimenomaisesti Rajavartiolaitoksen harjoitus- ja koulutustoiminta valtion muilla luonnonsuojelualueilla. 

55 §. Eräiden oikeuksien turvaaminen.

Edellä viitattu tekninen muutos. 

56 §. Liikkumisen rajoittaminen.

Valiokunta katsoo, että pykälää tulee muuttaa, jotta se vastaa hallituksen esityksen perusteluissa esitettyjä tavoitteita. Ehdotetussa pykälässä säädetään liikkumisrajoituksista valtion luonnonsuojelualueilla. Valiokunta ehdottaa siten, että pykälään lisätään täsmennys, jonka mukaan silloin, kun tietty toiminta kuten poronhoito tai tietyn viranomaistehtävän hoitaminen on luonnonpuistossa sallittua, on selvää, että myös tähän toimintaan liittyvä liikkuminen on siihen oikeutetuille sallittua säännöksen kiellosta riippumatta. Sama koskee paikallisille asukkaille eräissä luonnonpuistoissa annettuja, luonnon käyttöön liittyviä oikeuksia. 

61 §. Yksityisen luonnonsuojelualueen lakkauttaminen ja rauhoitusmääräysten lieventäminen.

Edellä kuvattu tekninen muutos. 

7 luku. Luontotyyppien suojelu

64 §. Uhanalaiset luontotyypit.

Valiokunta ehdottaa pykälän poistamista.  

65 §. Uhanalaisen luontotyypin huomioon ottaminen.

Valiokunta ehdottaa pykälän poistamista. Pykälien poiston johdosta niitä seuraavien pykälien numerot muuttuvat kahta pienemmiksi. 

67 (uusi 65) §. Tiukasti suojellun luontotyypin heikentämiskielto.

Valiokunta ehdottaa pykälän tarkentamista siten, että siitä paremmin ilmenee sen tarkoitus kytkeä serpentiinikallioiden määritelmä nimenomaisesti serpentiinikasvilajiston esiintymiseen. Tämä tarkoittaa, että hävittämis- ja heikentämiskielto kohdistuu nimenomaisesti maan pinnalla oleviin luontotyyppeihin, eikä kallioihin itsessään. Pykälästä on siten tarpeen poistaa viittaus emäksisiin kivilajeihin ja tarkentaa luontotyyppi koskemaan serpentiinikallioiden ja muiden kohdassa lueteltujen esiintymien maan päällisiä osia, joilla esiintyy serpentiinikasvilajistoa. Maanomistajaa on informoitava hänen omistamallaan alueella olevasta esiintymästä. 

68 (uusi 66 §). Poikkeus luontotyypin hävittämis- ja heikentämiskiellosta.

Tekninen muutos. 

69 (uusi 67 §). Uhanalaisten luontotyyppien hoito.

Tekninen muutos. 

8 luku. Eliölajien suojelu

70, 73, 74, 79, 82, 84, 85, 86 ja 87 §.

Sisäisissä viittauksissa numerointi muutettu kahta pienemmäksi. 

78 (uusi 76 §). Uhanalaisten eliölajien huomioon ottaminen.

Valiokunta ehdottaa pykälän täsmentämistä ilmentämään selkeämmin sen informaatioluonteisuutta lisäämällä siihen viittauksen asianomaisen lain mukaiseen lupaharkintaan tai kaavoitusta koskevaan päätöksentekoon. 

9 luku. Eliölajien yksilöiden hallussapito, vaihdanta, maahantuonti ja maastavienti

90 (uusi 88 §). Eliölajien maahantuonti ja maastavienti.

Valiokunta ehdottaa kuten yleisperusteluissa on jo todettu pykälän täsmentämistä koskemaan vain EU:n ulkopuolisesta maasta tuotavia tiettyjä metsästysmuistoja. Pykälässä myös tekninen korjaus 

88, 91 ja 92 §.

Pykälien numerointi muutettu. 

10 luku. Maiseman suojelu ja hoito sekä luonnonmuistomerkit

Luvun pykälien numerointi muutettu. 

11 luku. Vapaaehtoinen ekologinen kompensaatio

100—109 §.

Pykälien numerointi on muuutettu. 

100, 102, 105, 106, 107 §.

Sisäisissä viittauksissa pykälien numerot korjattu. 

105 §. Luonnonarvojen tuottaminen.

Valiokunta on korjannut pykälän 7 momentissa hyvittämissuunnitelman nimen hyvityssuunnitelmaksi. Pykälän mukaan ELY-keskus antaa maanomistajan hakemuksesta lausunnon hyvityssuunnitelmasta kunnalle. Valiokunta on lisännyt lisäksi velvollisuuden toimittaa lausunto tiedoksi myös maakunnan liittoon, jossa suunnitelmassa tarkoitettu alue sijaitsee.  

12 luku. Alueiden hankinta luonnonsuojelutarkoitukseen ja korvaukset

Luvun pykälien numerointi muutettu. 

111, 113, 114, 115, 117, 118 §.

Sisäisissä viittauksissa pykälien numerot korjattu. 

113 §. Valtion korvausvelvollisuus.

Valiokunta on korjannut 1 momentin 1) kohdassa olevan kirjoitusvirheen. 

13 luku. Luonnonsuojelun tiedonhallinta ja päätöksistä tiedottaminen

Luvun pykälien numerointi muutettu. 

119, 120, 123 §.

Sisäisissä viittauksissa pykälien numerot korjattu. 

14 luku. Luonnonsuojelun valvonta, hallintopakko ja rangaistukset

Luvun pykälien numerointi muutettu. 

126, 127, 129, 130, 131, 133, 134 §.

Sisäisissä viittauksissa pykälien numerot korjattu. 

124 (uusi 122 §). Valvonnan järjestäminen.

Perustuslakivaliokunta kiinnittää lausunnossaan huomiota valvonnan järjestämistä koskevan 124 §:n 3 momenttiin, jonka mukaan valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen toimista valvonnan turvaamiseksi. Säännöksen sanamuodon ja sen perustelujen valossa jää epäselväksi, mistä seikoista valtuuden nojalla olisi tarkoitus säätää. Perusteluista käy kuitenkin ilmi, ettei 124 §:stä ole tarkoitus seurata yksityiskohtaisia toimintavelvoitteita viranomaisille. Valtionhallinnon toimielinten yleisistä perusteista on perustuslain 119 §:n mukaan säädettävä lailla, jos niiden tehtäviin kuuluu julkisen vallan käyttöä. Yleisillä perusteilla tarkoitetaan muun muassa pääasiallisia tehtäviä ja toimivaltuuksia. Valtion alue- ja paikallishallinnon perusteista säädetään niin ikään lailla. Ympäristövaliokunta ehdottaa asetuksenantovaltuuden poistamista, koska perustuslakivaliokunta katsoo, ettei valtuus vaikuta kuvaaminsa perustein asianmukaiselta. 

133 (uusi 131 §). Luonnonsuojelurikkomus.

Valiokunta on muuttanut 1 momentin 3) kohtaa siten, että se kattaa myös luonnonpuistojen liikkumisrajoituksen rikkomisen, kuten on ollut tarkoitus. 

Pykälän 3) kohdan edellytys ”vähäistä vakavammin rikkoo” on käytännössä päällekkäinen 131 §:n sisältämän ilmoituskynnyksen kanssa, joten sitä ei ole tarpeen sisällyttää tähän kohtaan. Lisäksi 3 kohdan muotoilu on avoin siten, että siitä ei käy ilmi, missä kyseisessä kohdassa tarkoitetuista valtion luonnonsuojelualueen rauhoitussäännöksistä tai yksityisen luonnonsuojelualueen rauhoitusmääräyksistä säädetään. Valiokunta muuttaa kohtaa täsmentämällä, että luonnonsuojelualueiden rauhoitusmääräykset asetetaan kunkin valtion luonnonsuojelualueen osalta perustamissäädöksessä eli joko laissa tai valtioneuvoston taikka ympäristöministeriön asetuksessa ja yksityisen luonnonsuojelualueen rauhoitussäännökset asetetaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen päätöksessä. Ehdotettavalla lailla jätetään voimaan sekä vuoden 1923 luonnonsuojelulain että vuoden 1996 luonnonsuojelulain nojalla perustetut luonnonsuojelualueet.  

Esityksen valiokunta korjaa 1 momentin 4 kohdassa olevan virheellisen viittauksen 83 §:n 1 momenttiin viittaukseksi 2 momenttiin. Lisäksi valiokunta täsmentää viittauksen 106 §:n 2 momenttiin viittaukseksi siinä tarkoitetussa päätöksessä määrättyyn, sillä momentti itsessään ei sisällä kieltoa tai velvollisuutta, joka voitaisiin rikkoa, jolloin jäisi epäselväksi, mikä menettely on tältä osin kriminalisoitu. 

Pykälän 1 momentin 14 ja 15 kohdissa viitataan CITES-asetukseen viittaamatta EU-asetuksen niihin artikloihin, joiden kriminalisoinnista on kyse. Valiokunta on täsmentänyt momentin 14 kohdassa viittaukset CITES-asetuksen 4, 5 ja 9 artiklaan ja momentin 15 kohdassa asetuksen 4 artiklaan. 

Valiokunta on täsmentänyt viittausketjua siten, että 1 momentin 16 kohdan mukaan rangaistavaa on rikkoa maisemanhoitoaluetta koskevia määräyksiä 95 §:n 2 momentissa säädetyn vastaisesti.  

134 §. Menettämisseuraamus.

Lakivaliokunta on kiinnittänyt huomiota siihen, että voimassa olevan luonnonsuojelulain menettämisseuraamusta koskevassa 59 §:ssä viitataan lisäksi rikoslain 10 luvun säännösten soveltumiseen. Voimassa olevan viittaussäännöksen osalta nyt käsiteltävän hallituksen esityksen ei ole ollut tarkoitus muuttaa oikeustilaa tältä osin. Lähtökohtaisesti rikoslain 10 luvun säännöksiä sovelletaan riippumatta siitä, viitataanko siihen aineellisessa lainsäädännössä vai ei, ellei tarkoitus ole nimenomaisesti sulkea sen sovellettavuutta pois. Ympäristövaliokunta ehdottaa selkeyssyistä pykälän tarkistamista sisällyttämällä siihen voimassa olevan luonnonsuojelulain 59 §:ää vastaavan viittauksen rikoslain 10 luvun säännösten soveltumiseen. 

15 luku. Muutoksenhaku

Luvun pykälien numerot on muutettu. 

136 (uusi 134 §). Muutoksenhaku.

Pykälän mukaan luonnonsuojelulain mukaiseen päätökseen saa hakea muutosta valittamalla noudattaen, mitä oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa säädetään, jollei jäljempänä toisin säädetä. Valitusoikeus on pykälän 4 momentin pääsäännön mukaan niillä, joiden oikeutta tai etua asia saattaa koskea. Valitusoikeuden ehdotetaan siten olevan osin laajempi kuin oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa. Perustuslakivaliokunta katsoo, että sääntelyssä jää kuitenkin epäselväksi, miksei valitusoikeutta ole myös niillä, joiden velvollisuutta asia saattaa koskea. Ottaen huomioon sääntelyn perusoikeusliitynnät ja selkeyden muutoksenhakusäännöstä voisi olla perusteltua täydentää. Viitaten perustuslakivaliokunnan kantaan, ympäristövaliokunta ehdottaa pykälän muuttamista lisäämällä 4 momentin 1. virkkeeseen sanan ”velvollisuutta”. 

16 luku. Voimaantulosäännökset

Luvun pykälien numerot on muutettu. 

138, 140, 142, 143, 144, 146 §.

Sisäisissä viittauksissa pykälien numerot korjattu. 

139 §. Kumotun lain nojalla perustetut valtion luonnonsuojelualueet.

Kumottavan lain nojalla on annettu useita voimassa olevia valtioneuvoston ja ympäristöministeriön asetuksia. Pykälän 1 momentissa luetellut asetukset jäävät edelleen voimaan, kunnes ne kumotaan tai niiden tilalle annetaan uudet asetukset tämän lain nojalla. Pykälän 1 momentin luettelo voimaan jätettävistä asetuksista sisältää kuitenkin myös muita kuin valtion luonnonsuojelualueita koskevia asetuksia, vastoin otsikkoa, kuten luettelon kohdat 2, 4, 10, 11 ja 21. Valiokunta on selvyyden vuoksi siirtänyt mainitut kohdat uuteen 145 §:ään, jonka otsikko on eräitä asetuksia koskevat siirtymäsäännökset. 

145 § (Uusi). Eräitä asetuksia koskeva siirtymäsäännös.

Valiokunta on siirtänyt selvyyden vuoksi uuteen pykälään voimaan jäävät asetukset 139 §:stä lukuun ottamatta kohtaa 6, joka on uusi. 

5. Laki eräiden ympäristöllisten lupamenettelyjen yhteensovittamista koskevan lain 2 ja 3 §:n muuttamisesta

3 §. Yhteensovitettavat lupamenettelyt.

Valiokunta on korjannut pykälänumerot. 

7. Laki maankäyttö- ja rakennuslain muuttamisesta

28 §. Maakuntakaavan sisältövaatimukset.

Valiokunta on korjannut pykälänumerot. 

12. Laki metsälain 2 ja 7 a §:n muuttamisesta

2 §. Soveltamisala.

Valiokunta on korjannut pykälänumerot. 

13. Laki metsätuhojen torjunnasta annetun lain 21 §:n muuttamisesta

21 §. Valtion vahingonkorvausvastuu.

Valiokunta on korjannut pykälänumerot. 

14. Laki kestävän metsätalouden määräaikaisen rahoituslain 2 ja 25 §:n muuttamisesta

2 §. Soveltamisala ja rahoituksen kohdentamista koskevat rajoitukset.

Valiokunta on korjannut pykälänumerot. 

25 §. Metsäkeskuksen selvittämisvelvollisuus.

Valiokunta on korjannut pykälänumerot. 

16. Laki Metsähallituksen erävalvonnasta annetun lain 9 §:n muuttamisesta

9 §. Haltuunotto.

Valiokunta on korjannut pykälänumerot. 

21. Laki maatalouden tukien toimeenpanosta annetun lain 25 §:n muuttamisesta

25 §. Täydentäviä ehtoja koskevat erityiset säännökset.

Valiokunta ehdottaa koko lakiehdotuksen hylättäväksi, koska laki kumoutuu 2023 alusta (HE 165/2022 vp—EV 164/2022 vp) 

22. Laki Euroopan unionin suorista tuista maataloudelle annetun lain 2 §:n muuttamisesta

2 §. Määritelmät.

Valiokunta ehdottaa koko lakiehdotuksen hylättäväksi, koska laki kumoutuu 2023 alusta (HE 165/2022 vp—EV 164/2022 vp) 

28. Laki vesilain muuttamisesta

2 luku. Yleiset oikeudet, velvollisuudet ja rajoitukset

11 §. Eräiden vesiluontotyyppien suojelu.

Valiokunta ehdottaa hallituksen esityksessä ehdotettujen muutosten hylkäämistä tarpeettomana. Näin ollen pykälä jää voimaan kuten voimassa olevassa lainsäädännössä. 

32. Laki uusiutuvan energian tuotantolaitosten lupamenettelyistä ja eräistä muista hallinnollisista menettelyistä annetun lain muuttamisesta

5 §. Yhteyspisteviranomaisen neuvontavelvollisuuden piirissä olevat lupamenettelyt ja muut hallinnolliset menettelyt.

Valiokunta on korjannut pykälänumerot. 

6 §. Sähköiseen asiointiin ja neuvontaan sisältyvät lupamenettelyt ja muut hallinnolliset menettelyt.

Valiokunta on korjannut pykälänumerot. 

9 §. Määräaikoihin sisältyvät lupamenettelyt ja muut hallinnolliset hyväksymismenettelyt.

Valiokunta on korjannut pykälänumerot. 

13 §. Määräajan pidentäminen ja määräajan laskemisen keskeyttäminen.

Valiokunta on korjannut pykälänumerot. 

34. Laki yksityistielain muuttamisesta

19 §. Tien rakentaminen.

Valiokunta on korjannut pykälänumerot. 

LA 19/2021 vp

Valiokunta ehdottaa lausuman hyväksymistä lakialoitteessa tarkoitetun lainmuutoksen tekemiseksi. Siksi valiokunta ehdottaa, että lakialoite hylätään. 

TPA 69/2020 vp

Valiokunta on yhdistänyt aloitteen käsittelyn hallituksen esityksen käsittelyyn, vaikka se koskee hyvin yleisellä tasolla esitykseen liittyviä tavoitteita ehdottaen valkoposkihanhen laajemman metsästyksen sallimista. Koska tämän hallituksen esityksen yhteydessä ei ehdoteta metsästyksen laajentamista, valiokunta ehdottaa, että toimenpidealoite hylätään. 

TPA 19/2021 vp

Valiokunta puoltaa 1. lakiehdotuksen hyväksymistä aloitteessa tarkoitetulta osin lähes muuttamattomana. Siksi valiokunta ehdottaa, että toimenpidealoite hylätään. 

VALIOKUNNAN PÄÄTÖSEHDOTUS

Ympäristövaliokunnan päätösehdotus:

Eduskunta hyväksyy muuttamattomana hallituksen esitykseen HE 76/2022 vp sisältyvät 2.—4., 6., 8.—11., 15., 17.—20., 23.—27., 29.—31., 33., 35.—41. ja 43.—55. lakiehdotuksen. 

Eduskunta hyväksyy muutettuna hallituksen esitykseen HE 76/2022 vp sisältyvät 1., 5., 7., 12.—14., 16., 28., 32., 34. ja 42. lakiehdotuksen. (Valiokunnan muutosehdotukset) 

Eduskunta hylkää hallituksen esitykseen HE 76/2022 vp sisältyvät 21. ja 22. lakiehdotuksen. 

Eduskunta hylkää lakialoitteeseen LA 19/2021 vp sisältyvän lakiehdotuksen. 

Eduskunta hylkää toimenpidealoitteet TPA 69/2020 vp ja TPA 19/2021 vp. 

Eduskunta hyväksyy neljä lausumaa. (Valiokunnan lausumaehdotukset) 

Valiokunnan muutosehdotukset

1.  Luonnonsuojelulaki 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään seuraavasti: 

1 luku 

Yleiset säännökset 

1 § 

Lain tavoite 

Tämän lain tavoitteena on: 

1) luonnon monimuotoisuuden turvaaminen; 

2) luonnonkauneuden ja maisema-arvojen vaaliminen; 

3) ilmastonmuutokseen sopeutumisen edistäminen; 

4) luonnonvarojen ja luonnonympäristön kestävän käytön tukeminen; 

5) kansalaisten luonnontuntemuksen ja ympäristötietoisuuden lisääminen;  

6) luonnontutkimuksen edistäminen. 

Edellä 1 momentissa tarkoitettujen tavoitteiden saavuttamiseksi luonnonsuojelussa on tähdättävä maamme luontotyyppien ja luonnonvaraisten eliölajien suotuisan suojelutason saavuttamiseen ja säilyttämiseen. 

2 § 

Lain soveltamisala 

Tätä lakia sovelletaan luonnon ja maiseman suojeluun ja hoitoon. 

Metsien hoitamiseen ja käyttämiseen niiltä osin kuin niistä säädetään metsälaissa (1093/1996) sovelletaan kuitenkin vain 4, 16, 72 70, 75 73, 76 74, 78–81 76-79, 83–85 81-83, 87 85, 106 104, 126 124, 127 125 ja 129 127 §:ää sekä 5—7 ja 10 lukua.  

Jos hanke edellyttää 68 66 tai 85 83 §:ssä tarkoitettua poikkeamista sekä ympäristönsuojelulain (527/2014) mukaista ympäristölupaa, vesilain (587/2011) mukaista lupaa tai maa-aineslain (555/1981) mukaista ainesten ottamislupaa, noudatetaan asian käsittelyssä, mitä eräiden ympäristöllisten lupamenettelyjen yhteensovittamisesta annetussa laissa säädetään (764/2019) lupahakemusten käsittelyn yhteensovittamisesta. 

3 §  

Määritelmät  

Tässä laissa tarkoitetaan: 

1) luonnon monimuotoisuudella manner-, meri- tai muuhun vesiperäiseen ekosysteemiin tai ekologiseen kokonaisuuteen kuuluvien elävien eliöiden vaihtelevuutta sekä lajien sisäistä ja lajien välistä sekä ekosysteemien monimuotoisuutta;  

2) luontotyypeillä rajattavissa olevia maa- tai vesialueita, joilla vallitsevat samankaltaiset ympäristöolot sekä luonteenomainen kasvi- ja eläinlajisto; 

3) luontotyypin suotuisalla suojelutasolla sitä, että luontotyypin luontainen levinneisyys ja esiintymisalueet säilyvät tai laajenevat, luontotyypin pitkän aikavälisen säilymisen edellyttämä rakenne ja toiminta säilyvät ja luontotyypille luonteenomaisten eliölajien suojelutaso on suotuisa;  

4) eliölajin suotuisalla suojelutasolla sitä, että laji pystyy pitkällä aikavälillä säilymään elinvoimaisena luontaisissa elinympäristöissään; 

5) ekologisella kompensaatiolla eliölajeille ja luontotyypeille aiheutettavien heikennysten hyvittämistä parantamalla eliölajien ja luontotyyppien tilaa heikennysalueen ulkopuolella, kun heikennyksiä on ensisijaisesti vältetty, toissijaisesti minimoitu ja, jos mahdollista, heikennettyjen eliölajien ja luontotyyppien tilaa on ennallistettu heikennysalueella; 

6) luonnon monimuotoisuuden kestävällä käytöllä biologisen monimuotoisuuden osien sellaista käyttöä, että käytön laatu tai määrä ei pitkällä aikavälillä johda biologisen monimuotoisuuden vähenemiseen, ja joka siten tukee mahdollisuuksia tyydyttää nykyisten ja tulevien sukupolvien tarpeet ja toiveet; 

7) luontovahingolla luontotyyppien ja eliölajien suotuisan suojelutason saavuttamisen tai säilyttämisen kannalta merkittävää, mitattavissa olevaa suoraa tai välillistä haitallista vaikutusta, jonka aiheuttamiseen ei ole myönnetty poikkeusta 39 §:n 2 momentin tai 85 83 §:n nojalla, ja joka aiheutuu:

a) 5 luvussa tarkoitettujen Natura 2000 -verkostoon sisältyvien alueiden niille luonnonarvoille, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty verkostoon;

b) luonnonvaraisten lintujen suojelusta annetun neuvoston direktiivin 2009/147/EY (lintudirektiivi) 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuille ja direktiivin liitteessä I luetelluille lajeille sekä luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY (luontodirektiivi) liitteessä II luetelluille lajeille;

c) b alakohdassa tarkoitettujen eliölajien sellaisille esiintymispaikoille, joiden hävittäminen tai heikentäminen on kielletty 81 79 §:ssä säädetyllä tavalla;

d) 80 78 §:ssä tarkoitetuille lajeille tai siinä tarkoitettuihin eläinlajeihin kuuluvan yksilön lisääntymis- tai levähdyspaikoille.

 

4 §  

Kansainväliset sopimukset 

Sen lisäksi, mitä tässä laissa säädetään, Suomea velvoittavissa kansainvälisissä sopimuksissa määrätään luonnon ja luonnonvaraisten eliölajien suojelusta. 

5 §  

Euroopan unionin direktiivit 

Tällä lailla pannaan täytäntöön luontodirektiivi ja lintudirektiivi muilta osin kuin metsästyslain (615/1993) 5 §:ssä tarkoitettujen eläinlajien osalta, sekä ympäristövastuusta ympäristövahinkojen ehkäisemisen ja korjaamisen osalta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/35/EY (ympäristövastuudirektiivi), jollei sen täytäntöönpanosta muussa laissa muuta säädetä. 

6 §  

Saamelaiskulttuurin suoja 

Tämän lain toimeenpanosta vastaavien viranomaisten tulee huolehtia siitä, että lain toimeenpanosta ei aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa vähäistä suurempaa heikennystä saamelaiskulttuurin harjoittamisen edellytyksiin ja että saamelaiskulttuurin harjoittamisedellytykset voidaan turvata ja niiden kehittymistä mahdollisuuksien mukaan edistää. 

Tämän lain nojalla annettavasta päätöksestä ei saa aiheutua yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa vähäistä suurempaa heikennystä edellytyksiin harjoittaa saamelaiskäräjistä annetun lain (974/1995) 4 §:ssä tarkoitetulla saamelaisten kotiseutualueella perinteisiä saamelaiselinkeinoja tai muutoin ylläpitää ja kehittää saamelaiskulttuuria taikka vähäistä suurempaa heikennystä kolttien elinolosuhteisiin tai mahdollisuuksiin harjoittaa kolttalaissa (253/1995) tarkoitettuja luontaiselinkeinoja koltta-alueella. 

7 §  

Varovaisuusperiaate 

Toimenpiteitä luonnon monimuotoisuuden merkittävän vähenemisen tai häviämisen uhan torjumiseksi ei tämän lain soveltamisessa ja sen mukaisessa päätöksenteossa saa lykätä tieteellisen tiedon puutteen tai sen epävarmuuden perusteella. Tämän lain tai sen nojalla annetun asetuksen mukaisessa päätöksenteossa kiinnitetään huomiota luonnon monimuotoisuuden merkittävän vähenemisen tai häviämisen uhkaan, vaikka siitä ei olisi olemassa varmistettua tieteellistä tietoa

8 §  

Ympäristötietoisuuden edistäminen 

Luvussa 2 tarkoitettujen viranomaisten on edistettävä toiminnassaan ympäristökasvatusta sekä kansalaisten, yksityisten ja julkisten toimijoiden ympäristötietoisuutta luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi.  

2 luku  

Luonnonsuojelun viranomaiset ja muut toimijat 

9 §  

Luonnonsuojelun valtion viranomaiset  

Ympäristöministeriö vastaa luonnon- ja maisemansuojelun yleisestä ohjauksesta, seurannasta ja kehittämisestä. Ympäristöministeriö on luonnonvaraisten kasvien ja eläinten suojelemisesta niiden kauppaa sääntelemällä annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 338/97 (CITES-asetus) tarkoitettu hallintoviranomainen. 

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus edistää luonnon monimuotoisuuden suojelua ja kestävää käyttöä sekä maiseman suojelua alueellaan, vastaa tässä laissa sille säädetyistä viranomaistehtävistä, valvoo luonnonsuojelulain säännösten noudattamista ja käyttää luonnonsuojelun yleisen edun puhevaltaa. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus toimii lisäksi 4 luvun mukaisena tukiviranomaisena ja ohjaa, valvoo ja edistää tuen toimeenpanoa sekä tukee mahdollisuuksien mukaan kunnan toimintaa toimialaansa kuuluvissa asioissa. 

Metsähallitus vastaa valtion luonnonsuojelualueverkoston hallintaan, käyttöön ja hoitoon liittyvistä tehtävistä sekä muista sille tässä laissa osoitetuista viranomaistehtävistä.  

Rajavartiolaitos osallistuu tämän lain noudattamisen valvontaan luonnonsuojelualueilla.  

Tulli valvoo tämän lain ja CITES-asetuksen noudattamista maahantuonnissa, maastaviennissä, jälleenviennissä ja kauttakuljetuksessa. 

10 §  

Luonnonsuojelun asiantuntijaviranomaiset 

Suomen ympäristökeskus tuottaa luonnon monimuotoisuutta koskevaa tietoa ja toteuttaa seurantaan liittyviä tehtäviä. Suomen ympäristökeskus on CITES-asetuksessa tarkoitettu lupien ja todistusten myöntämiseen toimivaltainen viranomainen.  

Luonnontieteellinen keskusmuseo vastaa osaltaan eliölajien suojeluun, seurantaan ja tiedonhallintaan liittyvistä tehtävistä sekä toimii CITES-asetuksessa tarkoitettuna tieteellisenä viranomaisena. 

Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä asiantuntijaviranomaisten tehtävistä. 

11 § 

Kunta 

Kunta edistää luonnon monimuotoisuuden suojelua sekä maisemansuojelua alueellaan.  

12 §  

Suomen luontopaneeli  

Valtioneuvosto asettaa neljän vuoden määräajaksi kerrallaan Suomen luontopaneelin, joka on riippumaton tieteellinen asiantuntijaelin. Luontopaneelissa tulee olla edustus eri tieteenaloilta. 

Luontopaneelin tehtävänä on tuottaa, koostaa ja eritellä tieteellistä tietoa luonnon monimuotoisuutta koskevien politiikkatoimien suunnittelua, toimeenpanoa, seurantaa ja päätöksentekoa varten. Näitä tehtäviä varten luontopaneeli voi antaa myös lausuntoja luonnon monimuotoisuuteen vaikuttavista suunnitelmista ja muista asiakirjoista. Luontopaneeli voi tuottaa myös muita selvityksiä ja materiaaleja, joista se viestii tarpeen mukaan yleisölle ja päätöksentekijöille. Suomen luontopaneelin jäsenelle voidaan maksaa tehtävän hoitamisesta kohtuullinen palkkio. 

Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä luontopaneelin tehtävistä, kokoonpanosta ja muista luontopaneelin toimintaa koskevista menettelyistä sekä jäsenten valinnasta, toimikaudesta ja palkkioista. 

3 luku  

Luonnonsuojelusuunnittelu 

13 §  

Kansallinen luonnon monimuotoisuusstrategia ja toimintaohjelma 

Ympäristöministeriö laatii kansallisen luonnon monimuotoisuusstrategian ja strategian toimeenpanevan toimintaohjelman yhteistyössä muiden ministeriöiden ja keskeisten tahojen kanssa. Luonnon monimuotoisuusstrategiassa asetetaan valtakunnalliset toiminnalliset, määrälliset ja ajalliset tavoitteet luonnon monimuotoisuuden vähenemisen pysäyttämiseksi ja tilan parantamiseksi.  

Luonnon monimuotoisuuden toimintaohjelmassa on yksilöitävä luonnon monimuotoisuusstrategian toteuttamiseksi tarvittavat toimenpiteet ja nimettävä vastuutahot niiden toteuttamiselle sekä toimenpiteiden vaikuttavuuden seurannalle. Ympäristöministeriö vastaa luonnon monimuotoisuusstrategian ja toimintaohjelman seurannasta ja raportoi strategian toteutumisesta valtioneuvostolle.  

Kansallisen luonnon monimuotoisuusstrategian hyväksyy valtioneuvosto. 

Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä luonnon monimuotoisuusstrategian ja toimintaohjelman laatimisesta. 

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi laatia alueelleen 1 momentissa tarkoitettua luonnon monimuotoisuusstrategiaa ja toimintaohjelmaa koskevan luonnon monimuotoisuuden toimeenpanosuunnitelman. Toimeenpanosuunnitelman laatimisessa tulee varmistaa riittävä vuorovaikutus alueen keskeisten toimijoiden kanssa.  

Strategian ja toimintaohjelman sekä alueellisen toimeenpanosuunnitelman valmistelun ja seurannan tulee perustua parhaaseen käytettävissä olevaan tieteelliseen tietoon. Valmistelussa on otettava huomioon ilmastolain (423/2022) 9—12 §:ssä tarkoitetut suunnitelmat. 

14 §  

Vapaaehtoisen luonnonsuojelun toimenpideohjelmat 

Luonnon monimuotoisuuden edistämiseksi vapaaehtoisin keinoin voidaan laatia elinympäristöjen, luontotyyppien ja eliölajien suojelua ja niiden tilan parantamista koskevia toimenpideohjelmia. Toimenpideohjelman laatii toimivaltainen ministeriö. 

Toimenpideohjelmissa on määriteltävä usean vuoden määrälliset ja laadulliset tavoitteet luonnon monimuotoisuutta edistäville toimenpiteille, ministeriöiden ja valtion viranomaisten vastuut sekä toteutumisen ja vaikuttavuuden seuranta. 

Toimenpideohjelma laaditaan valtakunnallisesti merkittävien luonnonarvojen edistämiseksi ja turvaamiseksi, mutta ohjelma voidaan laatia myös alueelliseksi.  

Vapaaehtoisen luonnonsuojelun toimenpideohjelman hyväksyy valtioneuvosto. 

 

15 §  

Luonnonsuojeluohjelmat 

Valtakunnallisesti merkittävien luonnonarvojen turvaamiseksi voidaan laatia luonnonsuojeluohjelmia, joilla alueita varataan luonnonsuojelutarkoituksiin. 

Luonnonsuojeluohjelmasta on käytävä ilmi, millaisten toimenpiteiden on katsottava vaarantavan ohjelman tarkoituksen. 

Luonnonsuojeluohjelman laatii ympäristöministeriö. Luonnonsuojeluohjelmaa laadittaessa on niille, joiden etua tai oikeutta asia koskee, varattava tilaisuus tulla kuulluiksi. Asianosaisten kuulemisesta ohjelmaa laadittaessa säädetään hallintolain (434/2003) 34 §:ssä.  

Luonnonsuojeluohjelman hyväksyy valtioneuvosto. 

Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä luonnonsuojeluohjelman laatimisesta ja sen sisällöstä. (Uusi 5 mom.) 

16 §  

Luonnonsuojeluohjelman oikeusvaikutukset 

Valtioneuvoston hyväksymään luonnonsuojeluohjelmaan kuuluvalla alueella ei saa suorittaa sellaista toimenpidettä, joka vaarantaa alueen suojelun tarkoituksen. Toimenpiderajoitus on voimassa mahdollisesta valituksesta huolimatta, jollei valitusviranomainen toisin päätä. 

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi myöntää luvan poiketa 1 momentissa säädetystä rajoituksesta, jos suojelun tarkoitus ei mainittavasti vaarannu.  

Valtion viranomaisen ja laitoksen on suunnitellessaan toimenpiteitään ja päättäessään niiden toteuttamisesta huolehdittava siitä, ettei toimenpiteillä vaikeuteta luonnonsuojeluohjelman toteuttamista. 

17 §  

Osallistuminen ja vuorovaikutus 

Luonnonsuojelusuunnittelussa on otettava huomioon taloudelliset, sosiaaliset, kulttuuriset ja sivistykselliset näkökohdat sekä alueelliset ja paikalliset erityispiirteet. Suunnitelmia ja ohjelmia valmisteltaessa on varmistettava riittävä julkinen viestintä sekä yhteistyö ja vuorovaikutus eri viranomaisten ja muiden tahojen kanssa. Tämän lisäksi yleisölle on varattava tilaisuus tutustua suunnitelma- ja ohjelmaluonnoksiin sekä esittää niistä mielipiteensä. 

Luonnonsuojeluohjelman laatimisen käynnistyessä ympäristöministeriön on tiedotettava asiasta sillä tavoin, että luodaan edellytykset asiasta käytävälle julkiselle keskustelulle. 

18 §  

Luonnonsuojelun seuranta 

Ympäristöministeriön on yhteistyössä muiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa järjestettävä luontotyyppien ja luonnonvaraisten eliölajien levinneisyyden, esiintymisen ja runsauden seuranta sekä arvioitava eliölajien ja luontotyyppien suojelutaso ja sen muutokset. Tällöin on erityisesti otettava huomioon uhanalaiset eliölajit ja luontotyypit ja niiden uhanalaistumiskehityksen seuranta, luontodirektiivissä tarkoitetut Euroopan unionin tärkeinä pitämät luontotyypit ja eliölajit sekä lintudirektiivissä tarkoitetut luonnonvaraisina elävät lintulajit. 

Jos seurannan perusteella on arvioitavissa, että eliölajin tai luontotyypin suojelutaso ei ole suotuisa, ympäristöministeriön on yhteistyössä muiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa ryhdyttävä toimenpiteisiin suotuisan suojelutason saavuttamiseksi. 

Metsähallitus ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus vastaavat luonnonsuojelualueiden ja luonnonmuistomerkkien määrää ja pinta-alaa sekä niiden ekologista tilaa koskevasta seurannasta.  

Suomen ympäristökeskus vastaa lintudirektiivin 12 artiklassa ja luontodirektiivin 17 artiklassa tarkoitettuja kertomuksia varten tarvittavien tietojen kokoamisesta. 

Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä seurannan järjestämisestä ja siihen liittyvistä viranomaisten tehtävistä. 

4 luku  

Luonnon monimuotoisuuden suojelun ja hoidon tukeminen 

19 §  

Tukemisen muodot  

Luonnon monimuotoisuuden suojelua ja hoitoa voidaan tukea rahallisesti (avustus), ja tavaroina tai palveluina (tuki). 

20 §  

Avustus luonnon monimuotoisuuden suojelun ja hoidon edistämiseen 

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi myöntää valtion talousarvion rajoissa avustusta hankkeisiin ja toimenpiteisiin luonnon monimuotoisuuden ja luonnon- ja kulttuurimaiseman suojelun ja hoidon edistämiseksi. Avustusta voidaan myöntää myös tutkimukseen ja kehitystyöhön. 

Avustuksen maksamisesta, maksatuksen keskeytyksestä ja takaisinperinnästä säädetään valtionavustuslaissa (688/2001). Sen 12, 19, 21 ja 22 §:ssä tarkoitetut tehtävät hoitaa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten sekä työ- ja elinkeinotoimistojen kehittämis- ja hallintokeskus. Kehittämis- ja hallintokeskus hoitaa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen lisäksi myös valtionavustuslain 15 §:ssä tarkoitettuja valvontatehtäviä. 

Avustusta voidaan myöntää luonnollisille henkilöille, yrityksille, julkisille yhteisöille ja muille yhteisöille valtion kirjanpitoyksiköitä lukuun ottamatta. 

Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä valtionavustuksen valtion talousarvion mukaisesta myöntämisestä, maksamisesta ja käytöstä. 

21 §  

Tuki 

Tässä laissa tarkoitettujen eliölajien elinympäristöjen sekä luontotyyppien ja luonnon- tai kulttuurimaiseman ennallistamista, kunnostusta ja hoitoa edistäviin toimenpiteisiin voidaan myöntää harkinnanvaraista tukea valtion talousarviossa vahvistetun enimmäismäärän rajoissa. Tuki koostuu tavaroista ja palveluista.  

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi myöntää tukea hakemuksesta tai maanomistajan kirjallisella suostumuksella. Jos tuki edistää tuen saajan taloudellista toimintaa, se voidaan myöntää ainoastaan hakemuksen perusteella. 

Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä tuen sisällöstä. 

22 §  

Euroopan unionin valtion tukea koskevan lainsäädännön soveltaminen 

Siltä osin kuin tässä luvussa tarkoitettu tuki kohdistuu yrityksen tai muun yhteisön taloudelliseen toimintaan, myönnettävästä tuesta säädetään lisäksi valtiontukea koskevissa Euroopan unionin säädöksissä. 

Tarkempia säännöksiä luonnon monimuotoisuuden suojeluun ja hoitoon tarkoitetun tuen myöntämisestä, myöntämisen edellytyksistä, käytöstä ja tuen saajan velvollisuuksista sekä tukiehdoista voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella sen mukaan kuin tiettyjen maa- ja metsätalousalan ja maaseutualueiden tukimuotojen toteamisesta sisämarkkinoille soveltuviksi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 ja 108 artiklan mukaisesti annetussa komission asetuksessa (EU) N:o 702/2014, tiettyjen tukimuotojen toteamisesta sisämarkkinoille soveltuviksi perussopimuksen 107 ja 108 artiklan mukaisesti annetussa komission asetuksessa (EU) N:o 651/2014 ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 ja 108 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen annetussa komission asetuksessa (EU) N:o 1407/2013 säädetään. 

23 §  

Tuen järjestäminen 

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus järjestää tuen hankinnan ja sen luovuttamisen tuen saajalle. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tehtäviin kuuluu tukemisen suunnittelu, tuen hankinnan valmistelu, hankintapäätöksen ja -sopimuksen tekeminen, tavaroiden tai palveluiden maksaminen sekä hankinnan ja tuen luovuttamisen järjestäminen tukipäätökseen perustuen sekä muut tukemisen edellyttämät järjestämistehtävät. 

Tavaroiden ja palvelujen hankinnasta säädetään julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetussa laissa (1397/2016).  

24 §  

Tuen saaja 

Tukea voidaan myöntää luonnollisille henkilöille, yrityksille, muille yhteisöille ja julkisyhteisöille lukuun ottamatta valtion kirjanpitoyksiköitä.  

25 §  

Tuen hakeminen ja suostumuksen antaminen 

Tukea on haettava kirjallisesti elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksesta tai maanomistajan on annettava siihen kirjallinen suostumuksensa ennen tuettavan toimen aloittamista. Tukea ei saa myöntää ennen kuin toimeen aikaisemmin myönnetyn tuen vaikutusaika on päättynyt. 

Tukihakemuksen on sisällettävä tiedot: 

1) hakijasta;  

2) hankkeesta tai toimenpiteestä, johon tukea haetaan; 

3) hankkeen arvioiduista tukikelpoisista kustannuksista ja niiden laskentaperusteista; 

4) hankkeeseen tai toimenpiteeseen saadun muun julkisen rahoituksen muodosta ja määrästä; 

5) hankkeesta tai toimenpiteestä tässä laissa tarkoitetuille eliölajeille, luontotyypeille taikka luonnon- tai kulttuurimaisemille koituvista hyödyistä. 

Jos tukea myönnetään maanomistajan kirjallisen suostumuksen nojalla, on elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen varmistettava, että sillä on 2 momentissa tarkoitetut tiedot. 

Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä tukihakemuksen sisällöstä. 

26 §  

Tuen myöntämisen edellytykset  

Tuen myöntämisen edellytyksenä on, että tuki kokonaisuutena arvioiden edistää luonnon monimuotoisuuden suojelua koskevien tavoitteiden saavuttamista eikä toimenpiteeseen ole myönnetty muuta julkista rahoitusta. 

Tuki voi kattaa kustannukset osaksi tai kokonaan. Myönnettävän tuen laskentaperusteena on tavarasta tai palvelusta elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle aiheutuva arvonlisäverollinen kustannus.  

Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä tuen myöntämisen edellytyksistä ja tuen määrästä sekä tuen määräytymisen perusteista.  

27 §  

Tukihakemuksen tai suostumuksen peruuttaminen 

Tuen hakija saa peruuttaa hakemuksensa tai maanomistaja tuen myöntämiseen annetun suostumuksensa kokonaan tai osittain tukipäätöksen tiedoksi saamiseen saakka. Hakijan tai maanomistajan on viivytyksettä ilmoitettava peruuttamisesta kirjallisesti elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle.  

Hakemuksen tai suostumuksen saa kuitenkin peruuttaa tukipäätöksen tiedoksi saamisen jälkeen, jos kyse on ylivoimaisesta esteestä tai poikkeuksellisesta tuettavan toimenpiteen estävästä luonnonolosuhteesta. Peruutus on tehtävä välittömästi, kun ylivoimainen este tai poikkeuksellinen luonnonolosuhde on tullut tuen saajan tietoon. 

28 §  

Päätös ja sopimus tuesta 

Myönteisen tukipäätöksen on sisällettävä arvio tuen rahallisesta arvosta ja tuen rahallinen enimmäismäärä, tuen ehdot, tuen myöntämisen perusteet sekä tuen keskeyttämisen ja takaisinperinnän ja tuen käytön valvonnan perusteet.  

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen on ilmoitettava tuen saajalle tuen toteutunut rahallinen arvo toimenpiteiden valmistuttua. 

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi tehdä tuensaajan kanssa sopimuksen toimen toteuttamisen ja tuen luovuttamisen yksityiskohdista. Sopimuksen on tarvittaessa sisällettävä määräykset sopijapuolten tehtävistä ja vastuista tukitoimien toteuttamisessa ja muista tukemisen käytännön toteuttamisen yksityiskohdista.  

Jos tuki myönnetään maanomistajan suostumuksen perusteella, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ei saa antaa myönteistä päätöstä ennen kuin se on tehnyt sopimuksen maanomistajan kanssa toimen toteuttamisen ja tuen luovuttamisen yksityiskohdista. 

Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä tukipäätöksen ja sopimuksen sisällöstä. 

29 §  

Tuen keskeyttäminen ja takaisinperintä 

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen on keskeytettävä tukeminen, jos on ilmeistä, että:  

1) tuen saaja on jättänyt ilmoittamatta tai antanut väärän tai harhaanjohtavan tiedon ja tämä on olennaisesti vaikuttanut tuen saantiin, määrään tai ehtoihin; 

2) tuen saaja käyttää tukea olennaisesti muuhun tarkoitukseen kuin mihin tuki on myönnetty; 

3) tuen saaja muutoin olennaisesti rikkoo tuen ehtoja. 

Tukeminen on keskeytettävä myös, jos tukeen sovellettavissa Euroopan unionin valtiontukisäännöissä tätä edellytetään. 

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen on määrättävä jo luovutettu tuki tai sen arvo kokonaan tai osittain perittäväksi takaisin 1 ja 2 momentissa tarkoitetuilla perusteilla. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi kuitenkin olla perimättä tuen tai sen osan takaisin, jos tuen saaja on oikaissut 1 momentissa tarkoitetun menettelynsä ja tuen tavoitteiden saavuttaminen ei ole vaarantunut. 

30 §  

Takaisinperittävälle tuelle määrättävä korko ja viivästyskorko 

Takaisin perittävän tuen rahamäärälle on maksettava tuen myöntämispäivästä korkolain (633/1982) 3 §:n 2 momentissa tarkoitettua vuotuista korkoa lisättynä kolmella prosenttiyksiköllä. Jos takaisin perittävää määrää ei makseta viimeistään elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen asettamana eräpäivänä, sille on maksettava vuotuista viivästyskorkoa mainitun lain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan. 

31 §  

Kirjanpito 

Tuetusta tai avustetusta hankkeesta on pidettävä kirjanpitolain (1336/1997) mukaista kirjanpitoa erillisellä kustannuspaikalla tai muulla tavalla siten, että tuen tai avustuksen käytön valvonta on vaikeudetta mahdollista. Kaikki hankkeen toteuttamiseen liittyvät tositteet on säilytettävä kirjanpitolain mukaisesti. Tuen osalta kirjanpitovelvollinen on tuen hankinnasta vastaava elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ja avustuksen osalta avustuksen saaja. 

32 §  

Hakuaika ja tiedottaminen  

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi asettaa tuen tai avustuksen hakemiselle hakuajan. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen on tiedotettava mahdollisuudesta hakea tukea tai avustusta, hakemisessa noudatettavasta menettelystä sekä tuen tai avustuksen myöntämisen edellytyksistä ja ehdoista. 

5 luku  

Euroopan unionin Natura 2000 -verkosto 

33 §  

Natura 2000 -verkosto 

Euroopan unionin Natura 2000 -verkosto Suomessa koostuu: 

1) lintudirektiivin perusteella Euroopan komissiolle ilmoitetuista erityisistä suojelualueista; 

2) erityisten suojelutoimien alueista, joista on säädetty ympäristöministeriön asetuksella sen jälkeen, kun Euroopan komissio tai Euroopan unionin neuvosto on luontodirektiivin perusteella hyväksynyt kyseiset alueet Euroopan unionin tärkeinä pitämiksi alueiksi. 

Mitä 15 §:ssä säädetään luonnonsuojeluohjelman laatimisesta ja hyväksymisestä, on noudatettava laadittaessa ehdotusta Natura 2000 -verkostoon sisällytettävistä alueista.  

Natura 2000 -verkostoon sisältyvää aluetta koskevien luonnontieteellisten tietojen muuttamisesta päättää valtioneuvoston yleisistunto.  

Suomen Natura 2000 -verkostoon sisältyvien alueiden luettelo ja kartat julkaistaan ympäristöministeriön asetuksella. Alueita koskeva luettelo sisältää alueen tunnusnumeron, nimen, keskipisteen koordinaatit, alueen suojelun perusteen ja tiedon siitä, esiintyykö alueella luontodirektiivin liitteessä I tarkoitettu ensisijaisesti suojeltava luontotyyppi tai liitteessä II tarkoitettu ensisijaisesti suojeltava eliölaji.  

34 §  

Heikentämiskielto 

Natura 2000 -verkostoon kuuluvan alueen suojelun perusteena olevia luonnonarvoja ei saa merkittävästi heikentää. 

35 §  

Hankkeiden ja suunnitelmien arviointi 

Jos hanke tai suunnitelma joko yksinään tai tarkasteltuna yhdessä muiden hankkeiden ja suunnitelmien kanssa todennäköisesti merkittävästi heikentää valtioneuvoston Natura 2000 -verkostoon ehdottaman tai verkostoon sisällytetyn alueen niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura 2000 -verkostoon, hankkeen toteuttajan tai suunnitelman laatijan on asianmukaisella tavalla arvioitava nämä vaikutukset sen kannalta, miten ne vaikuttavat alueen suojelutavoitteisiin. Sama koskee sellaista hanketta tai suunnitelmaa alueen ulkopuolella, jolla todennäköisesti on alueelle ulottuvia merkittäviä haitallisia vaikutuksia.  

Luvan myöntävän tai suunnitelman hyväksyvän viranomaisen on valvottava, että 1 momentissa tarkoitettu arviointi tehdään. Viranomaisen on pyydettävä arvioinnista lausunto elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta ja siltä, jonka hallinnassa Natura 2000 -verkostoon kuuluva alue on. Jos elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus itse on hankkeen suunnittelija tai toteuttaja, ympäristöministeriö päättää, mikä toinen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus antaa lausunnon. Ympäristöministeriön päätökseen ei saa erikseen valittamalla hakea muutosta. 

Edellä 2 momentissa tarkoitettu lausunto on annettava viivytyksettä ja viimeistään kuuden kuukauden kuluttua siitä, kun lausuntopyyntö on saapunut elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukseen tai kun keskus on saanut tiedoksi ympäristöministeriön 2 momentissa tarkoitetun päätöksen. 

Jos hankkeeseen sovelletaan ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain (252/2017) 3 luvussa tarkoitettua arviointimenettelyä tämän pykälän 1 momentissa tarkoitettu arviointi tehdään tapauskohtaisesti arviointimenettelyn yhteydessä. Mainitussa laissa tarkoitetun yhteysviranomaisen on sisällytettävä tämän pykälän 2 momentissa tarkoitetut elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ja luonnonsuojelualueen haltijan lausunnot mainitun lain 23 §:ssä tarkoitettuun perusteltuun päätelmään. 

36 §  

Viranomaisen keskeyttämis- ja ilmoitusvelvollisuus 

Viranomaisen, jolle laissa säädetyn ilmoitusvelvollisuuden perusteella on tehty ilmoitus 35 §:n 1 momentissa tarkoitetusta hankkeesta tai suunnitelmasta, on ryhdyttävä toimivallassaan oleviin toimenpiteisiin hankkeen tai suunnitelman toteuttamisen keskeyttämiseksi, kunnes mainitussa momentissa tarkoitettu arviointi on suoritettu. Viranomaisen on myös välittömästi ilmoitettava asiasta elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle. 

37 §  

Toimenpiteestä vastaavan ilmoitusvelvollisuus 

Jos toimenpide saattaa merkittävästi heikentää Natura 2000 -verkostoon kuuluvan alueen suojelun perusteena olevia luonnonarvoja, toimenpiteestä vastaavan on ilmoitettava siitä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle. Ilmoitusta ei tarvitse tehdä, jos toimenpide edellyttää viranomaisen lupaa tai 36 §:ssä tarkoitettua ilmoitusta. 

Ilmoitus on tehtävä kirjallisesti vähintään 30 vuorokautta ennen toimenpiteeseen ryhtymistä. Se katsotaan toimitetuksi elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle, kun se on saapunut sille. Ilmoituksen tulee sisältää tiedot toimenpiteestä, sen toteuttamistavasta ja vaikutuksista alueen suojelutavoitteisiin. Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä ilmoituksen sisällöstä. 

38 §  

Toimenpiteen kieltäminen tai rajoittaminen 

Jos elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle 36 tai 37 §:n nojalla ilmoitettu toimenpide voisi merkittävästi heikentää Natura 2000 -verkostoon kuuluvan alueen suojelun perusteena olevia luonnonarvoja, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen on 30 vuorokauden kuluessa ilmoituksen saapumisesta kiellettävä toimenpiteeseen ryhtyminen tai rajoitettava sitä. Ennen päätöksen tekemistä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen on pyrittävä neuvottelemaan toimenpiteen toteuttamisen vaihtoehdoista toimenpiteestä vastaavan kanssa 34 §:ssä kielletyn seurauksen estämiseksi. 

39 §  

Luvan myöntäminen sekä suunnitelman hyväksyminen ja vahvistaminen 

Viranomainen ei saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseen eikä hyväksyä tai vahvistaa suunnitelmaa, jos 35 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettu arviointi- ja lausuntomenettely osoittaa hankkeen tai suunnitelman merkittävästi heikentävän niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura 2000 -verkostoon.  

Sen estämättä mitä 1 momentissa säädetään, saadaan lupa muutoin lainsäädännössä säädetyt edellytykset täyttävälle hankkeelle kuitenkin myöntää tai suunnitelma hyväksyä tai vahvistaa, jos hankkeelle tai suunnitelmalle ei ole vaihtoehtoista ratkaisua ja valtioneuvosto yleisistunnossa päättää, että hanke tai suunnitelma on toteutettava erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavasta syystä. 

Jos alueella on luontodirektiivin liitteessä I mainittu ensisijaisesti suojeltava luontotyyppi tai liitteessä II tarkoitettu ensisijaisesti suojeltava eliölaji, on luvan myöntämisen tai suunnitelman hyväksymisen tai vahvistamisen edellytyksenä, että ihmisten terveyteen, yleiseen turvallisuuteen tai ympäristölle muualla koituviin ensisijaisen tärkeisiin suotuisiin vaikutuksiin liittyvä syy taikka muu erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottava syy vaatii luvan myöntämistä taikka suunnitelman hyväksymistä tai vahvistamista. Viimeksi mainitussa tapauksessa asiasta on hankittava komission lausunto. 

Valtioneuvoston on 2 tai 3 momentin nojalla tekemässään hankkeen tai suunnitelman toteuttamista koskevassa päätöksessä määrättävä Natura 2000 -verkoston yhtenäisyydelle tai luonnonarvoille aiheutuvien heikennysten korvaamiseksi tarvittavista toimenpiteistä. Toimenpiteiden kustannuksista vastaa hankkeen tai suunnitelman toteuttaja. Valtioneuvosto voi kohtuullistaa kustannusvastuuta ottaen huomioon hankkeen tai suunnitelman perusteena oleva yleisen edun kannalta pakottava syy.  

40 §  

Erinäisiä tapauksia 

Mitä 35 ja 39 §:ssä säädetään, koskee myös aluetta, josta Euroopan komissio on ilmoittanut käynnistävänsä neuvottelun alueen sisällyttämiseksi Natura 2000 -verkostoon. 

Jos Euroopan komissio ei hyväksy valtioneuvoston Natura 2000 -verkostoon ehdottamaa aluetta tai jos Euroopan unionin neuvosto ei päätä sisällyttää neuvottelun kohteena ollutta aluetta Natura 2000 -verkostoon, lakkaa 35 ja 39 §:n soveltaminen. Tällöin on noudatettava, mitä 126 124 §:n 2 momentissa säädetään. 

41 §  

Natura 2000 -verkoston toteuttaminen 

Natura 2000 -verkostoon sisällytetyillä alueilla on toteutettava suojelutavoitteita vastaava suojelu mahdollisimman nopeasti ja viimeistään kuuden vuoden kuluttua siitä, kun Euroopan komissio tai Euroopan unionin neuvosto on hyväksynyt alueen Euroopan unionin tärkeänä pitämäksi alueeksi. Edellä 33 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetuilla erityisillä suojelualueilla suojelu on kuitenkin toteutettava viipymättä sen jälkeen, kun alueesta on tehty ilmoitus Euroopan komissiolle. 

Alueiden suojelutavoitteiden perusteet sisältyvät Natura 2000 -tietokannan aluekohtaisiin tietolomakkeisiin. Viranomaisten on toteutettava Natura 2000 -verkoston alueiden suojelun perusteena olevien luontotyyppien ja eliölajien ekologisia vaatimuksia vastaavia, niiden säilyttämiseen, lisäämiseen tai parantamiseen tähtääviä toimenpiteitä luonnonsuojelualueita perustettaessa ja muista tämän lain mukaisista toimenpiteistä päätettäessä. Vastaavia toimenpiteitä on toteutettava myös laadittaessa erämaalain (62/1991) mukaisten erämaa-alueiden ja ulkoilulain (606/1973) nojalla perustettujen valtion retkeilyalueiden hoito- ja käyttösuunnitelmia sekä Natura 2000 -alueita koskevia elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten ja Metsähallituksen hoito- ja käyttösuunnitelmia samoin kuin Natura 2000 -alueiden tilaa koskevia arvioita. Suojelutavoitteet on otettava huomioon myös maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) mukaisia kaavoja laadittaessa kaavan tehtävän ja tarkoituksen edellyttämällä tavalla sekä tehtäessä ympäristönhoitoa koskevia tukipäätöksiä. 

42 §  

Suojelun lakkauttaminen ja verkoston heikentymisen korvaaminen 

Natura 2000 -verkostoon sisällytetyn alueen tähän lukuun perustuva suojelu saadaan lakkauttaa kokonaan tai osittain tai sen rauhoitussäännöksiä tai -määräyksiä lieventää vain 35 §:n 1 ja 2 momentissa sekä 39 §:n 2 ja 3 momentissa mainituin edellytyksin. 

Jos Natura 2000 -verkostoon sisällytetyn alueen suojelu lakkautetaan kokonaan tai osittain, sen rauhoitussäännöksiä tai -määräyksiä lievennetään tai viranomainen 39 §:n 2 tai 3 momentin nojalla on myöntänyt luvan taikka hyväksynyt tai vahvistanut suunnitelman ja se johtaa Natura 2000 -verkoston yhtenäisyyden tai luonnonarvojen heikentymiseen, ympäristöministeriön on välittömästi ryhdyttävä valtioneuvoston 39 §:n 4 momentin nojalla määräämiin toimenpiteisiin.  

6 luku  

Luonnonsuojelualueet 

43 §  

Luonnonsuojelualueet ja niiden perustamisedellytykset 

Luonnonsuojelualueita ovat: 

1) kansallispuistot; 

2) luonnonpuistot; 

3) valtion muut luonnonsuojelualueet;  

4) yksityiset luonnonsuojelualueet. 

Luonnonsuojelualueen perustamisen yleisenä edellytyksenä on, että: 

1) alueella elää tai on uhanalainen, harvinainen tai harvinaistuva eliölaji, eliöyhteisö, luontotyyppi tai ekosysteemi; 

2) alueella on 80 78 §:ssä tarkoitetun tiukkaa suojelua edellyttävän eläinlajin yksilön lisääntymis- tai levähdyspaikkoja; 

3) alueella on erikoinen tai harvinainen luonnonmuodostuma; 

4) alueella on erityistä maisemallista arvoa; 

5) luontotyypin tai eliölajin suotuisan suojelutason säilyttäminen tai saavuttaminen sitä vaatii; 

6) alueella on erityistä merkitystä luontotyyppien tai eliölajien mahdollisuuksille sopeutua ilmastonmuutoksen vaikutuksiin;  

7) alue on muutoin kuin 1–6 kohdassa tarkoitetuilla tavalla niin edustava, tyypillinen tai arvokas, että sen suojelu voidaan katsoa luonnon monimuotoisuuden tai kauneuden säilyttämisen kannalta tarpeelliseksi. 

44 §  

Kansallispuisto 

Kansallispuiston perustamisesta ja tarkoituksesta säädetään lailla. Kansallispuisto voidaan perustaa vain valtion omistamalle alueelle. 

Kansallispuiston pinta-alan on oltava vähintään 1 000 hehtaaria. Alueella on oltava merkitystä yleisenä luonnonnähtävyytenä tai luonnontuntemuksen lisäämisen tai yleisen luonnonharrastuksen kannalta. 

45 §  

Luonnonpuisto 

Luonnonpuiston perustamisesta ja tarkoituksesta säädetään lailla, jos alue on vähintään 1 000 hehtaarin suuruinen, muussa tapauksessa valtioneuvoston asetuksella. Luonnonpuisto voidaan perustaa vain valtion omistamalle alueelle. 

Luonnonpuistolla on oltava merkitystä luonnonmukaisen kehityksen turvaamiselle, tieteelliselle tutkimukselle tai opetukselle. 

46 §  

Valtion muu luonnonsuojelualue 

Valtion muun luonnonsuojelualueen perustamisesta ja alueen tarkoituksesta säädetään valtioneuvoston asetuksella tai, jos muuksi luonnonsuojelualueeksi perustettava alue on enintään 100 hehtaaria, ympäristöministeriön asetuksella (perustamisasetus). 

Valtion muun luonnonsuojelualueen perustamisesta Suomen talousvyöhykkeelle säädetään valtioneuvoston asetuksella. Tällöin otetaan huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen (SopS 49—50/1996) V ja XII osassa määrätyt rajoitukset rantavaltion toimivallalle. Suomen talousvyöhykkeelle perustettavaan valtion muuhun luonnonsuojelualueeseen ei sovelleta, mitä 57—60 §:ssä säädetään. 

47 §  

Yksityinen luonnonsuojelualue  

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi maanomistajan hakemuksesta tai suostumuksella päätöksellään perustaa yksityisen luonnonsuojelualueen 43 §:n 2 momentissa tarkoitetut perustamisedellytykset täyttävälle alueelle. Harkittaessa alueen perustamista on otettava huomioon myös muut yleiseen etuun liittyvät näkökohdat. Yksityistä luonnonsuojelualuetta ei saa perustaa, elleivät maanomistaja ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ole sopineet alueen rauhoitusmääräyksistä ja aluetta koskevista korvauksista. 

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi ilman maanomistajan hakemusta tai suostumusta päätöksellään perustaa luonnonsuojelualueeksi sellaisen yksityisen alueen, joka sisältyy valtioneuvoston hyväksymään luonnonsuojeluohjelmaan tai jonka suojelu on valtioneuvoston Natura 2000 -verkoston toteuttamista koskevan periaatepäätöksen mukaan toteutettava tässä laissa säädetysti.  

Luonnonsuojelualueen merkitsemisestä säädetään 59 §:ssä. Tieto luonnonsuojelualueen perustamisesta on myös tallennettava kiinteistötietojärjestelmään. 

48 § 

Yksityisen omistaman alueen määräaikainen rauhoittaminen 

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ja yksityinen maanomistaja voivat luonnon- tai maisemansuojelun edistämiseksi tehdä sopimuksen 43 §:n 2 momentissa tarkoitetut perustamisedellytykset täyttävän alueen määräaikaisesta rauhoittamisesta joko kokonaan tai tiettyjen toimenpiteiden osalta. Sopimus saadaan tehdä enintään 20 vuodeksi kerrallaan. 

Edellä 1 momentissa tarkoitettu sopimus on voimassa, vaikka alue siirtyy uudelle omistajalle. 

Tieto sopimuksesta on tallennettava kiinteistötietojärjestelmään. 

49 §  

Kansallispuistojen ja luonnonpuistojen rauhoitussäännökset 

Kansallispuistossa ja luonnonpuistossa on luontoa muuttava toiminta kielletty. Näillä alueilla ei saa: 

1) rakentaa rakennuksia, rakennelmia eikä teitä; 

2) ottaa maa-aineksia tai kaivoskivennäisiä eikä vahingoittaa maa- tai kallioperää; 

3) ojittaa; 

4) ottaa taikka vahingoittaa sieniä, puita, pensaita tai muita kasveja tai niiden osia; 

5) pyydystää, tappaa tai hätyyttää luonnonvaraisia selkärankaisia eläimiä tai hävittää niiden pesiä eikä pyydystää tai kerätä selkärangattomia eläimiä; eikä 

6) ryhtyä muihin kuin 1—5 kohdassa tarkoitettuihin toimiin, jotka vaikuttavat epäedullisesti alueen luonnonoloihin, maisemaan, eliölajien säilymiseen taikka alueen perustamistarkoitukseen. 

Oikeudesta kieltää tai rajoittaa liikkumista, leiriytymistä, maihinnousua sekä kulkuneuvon pitämistä luonnonsuojelualueella säädetään 56 §:ssä. 

50 §  

Poikkeukset kansallispuistojen ja luonnonpuistojen rauhoitussäännöksistä 

Kansallispuistossa ja luonnonpuistossa ovat 49 §:n estämättä sallittuja sellaiset toimenpiteet, joita luonnonsuojelualueen asianmukainen hoito tai käyttö edellyttää ja jotka eivät vaaranna alueen perustamistarkoitusta. Näillä alueilla saa: 

1) rakentaa, entistää ja kunnostaa alueen hoitoa, valvontaa, tutkimusta, yleisön opastamista ja kävijäturvallisuutta sekä retkeilyä ja alueeseen tutustumista varten tarpeellisia rakennuksia, rakennelmia ja polkuja; 

2) hoitaa ja kunnostaa luonnon- ja kulttuuriympäristöjä, perinneluontotyyppejä ja rakennusperintöä sekä palauttaa ennallistamalla heikentyneiden elinympäristöjen luontainen kehitys; 

3) rakentaa sellaisen tien, joka on tarpeen alueen opastustoiminnan kannalta; 

4) poimia marjoja ja hyötysieniä; 

5) kalastaa kalastuslain (379/2015) 7 §:ssä säädettyjen yleiskalastusoikeuksien mukaisesti;  

6) harjoittaa poronhoitoa poronhoitolain (848/1990) mukaisesti; 

7) käyttää ja kunnostaa alueella olevia teitä, yhdyskuntateknisiä rakenteita sekä näihin liittyviä laitteita; 

8) kunnostaa merenkulun turvalaitteita ja vesistön kulkuväyliä sekä tehdä vähäisiä turvalaitteiden edellyttämiä raivauksia;  

9) kartoittaa ja tehdä maanmittaustöitä; 

10) ajaa hirveä ja valkohäntäkaurista noudattaen, mitä metsästyslaissa säädetään; 

11) lopettaa haavoittunut eläin sekä ottaa haltuun alueelle kuollut riistaeläin alueen ulkopuolella tapahtuvaan metsästykseen liittyvässä tilanteessa noudattaen, mitä metsästyslaissa säädetään.  

Haavoittuneen eläimen jäljittämisestä luonnonsuojelualueella, tarpeesta tällaisen eläimen lopettamiseen sekä alueelle kuolleen riistaeläimen haltuunotosta tulee ilmoittaa viipymättä Metsähallitukselle. 

Kansallispuistossa ja luonnonpuistossa saadaan torjua tai poistaa sellaisia kasvilajeja, jotka ovat vieraslajeista aiheutuvien riskien hallinnasta annetussa laissa (1709/2015) tarkoitettuja haitallisia vieraslajeja. Sallittua on myös minkin ja supikoiran pyydystäminen ja tappaminen metsästyslain 7 luvussa säädetyn mukaisesti.  

Kansallispuistossa ja luonnonpuistossa saadaan tilanteen niin vaatiessa ryhtyä maanpuolustuksen, Rajavartiolaitoksen tehtävien, pelastustoiminnan, rajavalvonnan, ihmisiin tai eläimiin tarttuvien tautien ja kasvintuhoojien torjunnan tai eläinsuojelun edellyttämiin välttämättömiin toimenpiteisiin sekä kaataa naapurikiinteistölle ilmeistä vaaraa aiheuttava puu. Toimenpiteet tulee toteuttaa siten, ettei niillä aiheuteta alueen perustamistarkoitukselle suurempaa haittaa, kuin on välttämätöntä. Metsähallitus voi antaa pyynnöstä virka-apua valtion viranomaiselle tässä momentissa tarkoitetun kasvintuhoojien tai ihmisiin tai eläimiin tarttuvien tautien torjuntavelvollisuuden toteuttamiseksi. 

Siitä poiketen, mitä 1 momentin 6 kohdassa säädetään, Metsähallitus voi luonnontutkimukseen liittyvästä tai muusta erityisestä syystä rajoittaa porojen laiduntamista luonnonpuistossa. Rajoittamisesta aiheutuvat aitaamis- ja muut kustannukset suoritetaan valtion varoista. 

51 §  

Luvanvaraiset poikkeukset kansallispuistojen ja luonnonpuistojen rauhoitussäännöksistä 

Kansallispuistossa ja luonnonpuistossa saadaan sen perustamistarkoitusta vaarantamatta Metsähallituksen luvalla: 

1) pyydystää tai tappaa eläimiä, kerätä sieniä ja kasveja tai niiden osia, eläinten pesiä ja kivennäisnäytteitä tutkimusta tai muuta tieteellistä tarkoitusta tai opetusta varten; 

2) vähentää muiden kuin 50 §:n 3 momentissa tarkoitettujen kasvi- ja eläinlajien yksilöiden lukumäärää, jos ne ovat liian runsaslukuisia tai muutoin vahingollisia;  

3) poistaa sellaisia riistaeläinlajien yksilöitä, jotka aiheuttavat ilmeisen uhan ihmisen turvallisuudelle tai uhkaavat aiheuttaa omaisuudelle merkittävää taloudellista vahinkoa; 

4) kalastaa muutoinkin kuin kalastuslain 7 §:ssä tarkoitetulla tavalla;  

5) rakentaa poronhoitoon liittyviä rakennuksia ja rakennelmia; 

6) laskeutua ilma-aluksella;  

7) entistää ja kunnostaa muitakin kuin 50 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja rakennuksia ja rakennelmia. 

Metsähallitus voi antaa luvan geologiseen tutkimukseen, jos toiminta ei vaaranna alueen perustamistarkoitusta. Geologiset tutkimukset on tällöin järjestettävä niin, ettei niillä aiheuteta alueen lajeille, luontotyypeille, vesitaloudelle tai maisemalle vähäistä suurempaa haittaa. 

Lupa poiketa rauhoitussäännöksistä annetaan määräaikaisena ja se saa olla voimassa enintään kymmenen vuotta kerrallaan. 

Tässä pykälässä tarkoitettuun lupaan saadaan liittää ehtoja. Ehdot voivat sisältää ajallisia tai alueellisia rajoituksia taikka toimia, joita hakijan on noudatettava toiminnasta suojeluarvoille aiheutuvien haittojen välttämiseksi tai rajoittamiseksi.  

Jos lupaan perustuva oikeus siirretään toiselle, on siirrosta viipymättä ilmoitettava Metsähallitukselle. Luvan aikaisempi haltija vastaa kaikista lupaan liittyvistä velvoitteista, kunnes hänen tilalleen on hakemuksesta hyväksytty toinen. 

52 §  

Valtion muun luonnonsuojelualueen rauhoitussäännökset 

Valtion muuhun luonnonsuojelualueeseen sovelletaan, mitä 49—51 §:ssä säädetään kansallis- ja luonnonpuistosta, jollei jäljempänä tässä pykälässä toisin säädetä. 

Metsästyslain 8 §:ssä tarkoitetun kunnan alueella sijaitsevalla valtion muulla luonnonsuojelualueella metsästys on sallittu. Valtioneuvoston asetuksella voidaan kuitenkin säätää metsästyksen rajoittamisesta tällaisessa kunnassa sijaitsevalla valtion muulla luonnonsuojelualueella, jos metsästys vaarantaa alueen perustamistarkoitusta tai aiheuttaa haittaa alueen muulle käytölle. Rajoitukset voivat olla alueellisia, ajallisia tai kohdistua tiettyyn riistaeläinlajiin. Valtioneuvoston asetuksella voidaan myös säätää, että metsästys on sallittu vain mainituissa pykälässä tarkoitetulle kuntalaiselle, jos se on tarpeen riistakantojen turvaamiseksi tai hoitamiseksi. 

Muualla kuin metsästyslain 8 §:ssä tarkoitetulla alueella sijaitsevalla valtion muulla luonnonsuojelualueella eläinten tappamiseen, pyydystämiseen ja hätyyttämiseen sovelletaan, mitä tämän lain 49 §:n 1 momentin 5 kohdassa säädetään. Perustamisasetuksella voidaan kuitenkin säätää metsästyksen sallimisesta valtion muulla luonnonsuojelualueella, jos metsästys ei vaaranna alueen perustamistarkoitusta eikä aiheuta haittaa alueen muulle käytölle. Säännökset voivat olla ajallisesti tai alueellisesti rajoitettuja taikka kohdistua tiettyyn riistaeläinlajiin. 

Kalastuksesta yleisellä vesialueella meressä ja Suomen talousvyöhykkeellä sijaitsevalla valtion muulla luonnonsuojelualueella säädetään kalastuslain 8 §:n 1 ja 3 momenteissa. Valtioneuvoston asetuksella voidaan kuitenkin säätää kalastuksen rajoittamisesta yleisellä vesialueella meressä tai Suomen talousvyöhykkeellä sijaitsevalla valtion muulla luonnonsuojelualueella, jos kalastus vaarantaa alueen perustamistarkoitusta tai aiheuttaa haittaa alueen muulle käytölle. Rajoitukset voivat olla alueellisia tai ajallisia. 

Siitä poiketen mitä 49 §:n 1 momentissa säädetään, Metsähallitus voi antaa luvan etsiä malmeja valtion muulla luonnonsuojelualueella. Luvan myöntämisen edellytyksenä on, ettei toiminta vaaranna alueen perustamistarkoitusta, eikä aiheuta suojelun perusteena oleville lajeille tai luontotyypeille, vesitaloudelle, maisemalle taikka saamelaisten oikeuksille alkuperäiskansana vähäistä suurempaa haittaa, ellei haittaa saada lupaehdoin poistettua. 

Perustamisasetuksella voidaan säätää Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen harjoitus- ja koulutustoiminnasta sellaisella valtion muulla luonnonsuojelualueella, johon Puolustusvoimilla tai Rajavartiolaitoksella on käyttöoikeus, ja muutoinkin muuhun luonnonsuojelualueeseen kuuluvalla vesialueella, jos toiminta ei vaaranna alueen perustamistarkoitusta. Perustamisasetuksella voidaan säätää myös lentotoiminnan ja merenkulun turvalaitteiden sijoittamisesta ja kunnossapidosta sekä muista vastaavista viranomaisen toimenpiteistä valtion muulla luonnonsuojelualueella sekä säätää tien, johdon ja kaapelin rakentamisen, ojan kaivamisen, vesikulkuväylän ruoppaamisen ja muun vastaavan toimenpiteen sallimisesta valtion muulla luonnonsuojelualueella, jos toimenpiteet eivät vaaranna alueen perustamistarkoitusta. Perustamisasetuksella voidaan lisäksi säätää saamelaisten alkuperäiskansaoikeuksien toteuttamisen kannalta välttämättömien rakennusten ja rakennelmien sallimisesta saamelaisten kotiseutualueella sijaitsevalla valtion muulla luonnonsuojelualueella, jos sillä ei vaaranneta alueen perustamistarkoitusta. 

53 §  

Yksityisen luonnonsuojelualueen rauhoitusmääräykset 

Päätökseen 47 §:ssä tarkoitetun yksityisen luonnonsuojelualueen perustamisesta on otettava tarpeelliset rauhoitusmääräykset alueen luonnon suojelemisesta ja tarvittaessa sen hoidosta. Päätökseen voidaan sisällyttää 56 §:n 2 momentissa tarkoitettua vastaava kielto tai rajoitus edellyttäen, että alueen eliölajien tai luontotyyppien säilyminen sitä vaatii. 

Perustettaessa yksityinen luonnonsuojelualue 47 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla ilman maanomistajan suostumusta päätökseen otettavat rauhoitusmääräykset eivät saa rajoittaa maankäyttöä enempää kuin aluetta koskevasta luonnonsuojeluohjelmasta tai Natura 2000 -verkostoon kuuluvan alueen suojeluperusteista johtuu, ellei maanomistaja ole muuhun suostunut. Asianosaisten lisäksi kunnalle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi ennen päätöksen antamista.  

Muutettaessa yksityisen luonnonsuojelualueen rauhoitusmääräyksiä noudatetaan 1 ja 2 momenttien mukaista menettelyä. 

Elinkeino- ja liikenne- ja ympäristökeskus ja Metsähallitus saavat maanomistajan suostumuksella toteuttaa yksityisen luonnonsuojelualueen luonnonhoidon tehtäviä.  

54 §  

Poikkeaminen yksityisen luonnonsuojelualueen rauhoitusmääräyksistä 

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi yksittäistapauksessa myöntää luvan poiketa yksityistä luonnonsuojelualuetta koskevista rauhoitusmääräyksistä, jos poikkeaminen ei vaaranna alueen perustamistarkoitusta ja on tarpeen alueen hoidon, käytön tai olemassa olevien yhdyskuntateknisten rakenteiden tai niihin liittyvien laitteiden kunnostamisen taikka tutkimuksen kannalta.  

Jos 1 momentissa tarkoitettu oikeus siirretään toiselle, siirrosta on viipymättä ilmoitettava elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle. Luvan aikaisempi haltija vastaa kaikista lupaan liittyvistä velvoitteista, kunnes hänen tilalleen on hakemuksesta hyväksytty toinen. 

55 §  

Eräiden oikeuksien turvaaminen 

Sen lisäksi, mitä 6 §:ssä säädetään, saamelaisten kotiseutualueella sijaitsevilla valtion luonnonsuojelualueilla on turvattava saamelaisten kulttuurin ylläpitämisen ja kehittämisen edellytykset. Aluetta perustettaessa on sen suojelun erityiset tavoitteet ja kansallispuistossa myös alueella kävijöiden edut otettava asianmukaisella tavalla huomioon. 

Metsästyslain 8 §:ssä tarkoitetun henkilön oikeudesta metsästää kotikunnassaan sijaitsevan kansallispuiston alueella säädetään erikseen lailla.  

Tässä laissa säädetystä poiketen saa käyttää sellaista oikeutta, joka ennen rauhoitusmääräysten voimaantuloa perustettuna rasitteena, vuokraoikeutena tai muuna vastaavana oikeutena kohdistuu luonnonsuojelualueeseen. Tällainen oikeus voidaan kuitenkin lunastaa valtiolle 116 114 §:n mukaisesti. 

56 §  

Liikkumisen rajoittaminen  

Luonnonpuistossa saa muualla kuin erikseen osoitetuilla teillä, poluilla tai alueilla liikkua vain Metsähallituksen luvalla.  

Kansallispuistossa ja valtion muulla luonnonsuojelualueella saadaan joko alueen perustamissäädöksen tai 58 §:ssä tarkoitettuun järjestyssääntöön otettavalla määräyksellä kieltää tai rajoittaa liikkumista, leiriytymistä, maihinnousua sekä veneen, laivan tai muun kulkuneuvon pitämistä. Liikkumisen ja maihinnousun kieltämisen tai rajoituksen edellytyksenä on, että se on välttämätöntä alueen eliölajien tai luontotyyppien säilymiselle. 

Metsähallitus saa antaa luvan poiketa 2 momentissa tarkoitetusta kiellosta tai rajoituksesta. 

Mitä 1 momentissa säädetään, ei koske liikkumista tehtävissä, jotka ovat tarpeen poronhoitoa tai aluetta koskevissa rauhoitussäännöksissä sallitun viranomaistehtävän hoitoa varten taikka paikallisille asukkaille säädettyjen erityisten oikeuksien käyttämiseen. 

57 §  

Luonnonsuojelualueen hoito- ja käyttösuunnitelma  

Kansallispuiston hoidon ja käytön järjestämistä varten on laadittava hoito- ja käyttösuunnitelma, jossa määritellään toimenpiteet puiston perustamistavoitteiden toteuttamiseksi. Hoito- ja käyttösuunnitelma voidaan laatia myös luonnonpuistolle ja valtion muulle luonnonsuojelualueelle.  

Hoito- ja käyttösuunnitelman kansallispuistolle, luonnonpuistolle ja valtion muulle luonnonsuojelualueelle valmistelee ja hyväksyy Metsähallitus. Metsähallituksen tulee hoito- ja käyttösuunnitelman valmistelussa varmistaa riittävä vuorovaikutus alueen eri käyttäjäryhmien kanssa. Hoito- ja käyttösuunnitelma laaditaan saamelaisten kotiseutualueella vuorovaikutuksessa asianomaisten saamelaisyhteisöjen ja yhteistyössä Saamelaiskäräjien kanssa siten, että saamelaisten perinteinen tieto on osa suunnittelun tietoaineistoa. Kansallispuiston hoito- ja käyttösuunnitelmasta on suunnitelmaa valmisteltaessa pyydettävä ympäristöministeriön lausunto.  

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi hyväksyä hoito- ja käyttösuunnitelman yksityiselle luonnonsuojelualueelle, jos suunnitelmalle on maanomistajan suostumus. 

Hoito- ja käyttösuunnitelman hyväksymistä koskevaan päätökseen ei saa valittamalla hakea muutosta.  

58 §  

Järjestyssääntö valtion luonnonsuojelualueella 

Metsähallituksen on laadittava kansallispuistolle sen käyttäjiä varten järjestyssääntö, jossa annetaan tarpeelliset, 56 §:n 2 momenttiin perustuvat rajoitukset alueen käytölle. Metsähallitus voi tarvittaessa laatia järjestyssäännön myös luonnonpuistolle ja valtion muulle luonnonsuojelualueelle. 

59 §  

Luonnonsuojelualueen rajojen määrääminen ja merkitseminen 

Valtion luonnonsuojelualueen muodostamisesta kiinteistöksi säädetään kiinteistönmuodostamislaissa (554/1995). 

Metsähallituksen on merkittävä kansallis- ja luonnonpuiston raja sekä 56 §:n 2 momentin nojalla määrätty kielto tai rajoitus maastoon selvästi havaittavalla tavalla. Lisäksi yksityiseen luonnonsuojelualueeseen kohdistuva liikkumista tai maihinnousua koskeva kielto tai rajoitus on merkittävä maastoon. Myös valtion muun luonnonsuojelualueen ja yksityisen luonnonsuojelualueen raja saadaan merkitä maastoon. Alueen rajat vesialueilla merkitään vain karttaan. 

Merkinnän tekeminen maastossa voidaan sopimuksella antaa tehtäväksi yksityiselle asiantuntijalle, jolla on tehtävän hoitamiseen tarvittava pätevyys. Tehtävää ei kuitenkaan saa antaa yksityiselle asiantuntijalle, jos merkinnän tekeminen maastossa edellyttää alueen perustamissäädöksen tai -päätöksen tulkintaa. 

Viranomaisen ja yksityisen asiantuntijan välisessä sopimuksessa sovitaan tehtävän sisällöstä ja muista tehtävän hoitamisen kannalta tarpeellisista seikoista. Viranomaisen on valvottava asiantuntijaa tämän suorittaessa annettuja tehtäviä. Asiantuntijaan sovelletaan tässä tehtävässä rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä. Vahingonkorvausvastuusta säädetään vahingonkorvauslaissa (412/1974). 

Ympäristöministeriön asetuksella säädetään tarkemmin luonnonsuojelualueen rajojen ja aluetta koskevien kieltojen ja rajoitusten merkitsemistavoista sekä merkitsemisessä käytettävistä tunnuksista. 

60 §  

Alueen liittäminen valtion luonnonsuojelualueeseen 

Sellainen valtion omistukseen siirtynyt alue, jonka käytöstä luonnonsuojelualueen laajennusalueeksi on tehty päätös hankinnan tai muun saannon yhteydessä, luetaan kuuluvaksi kyseiseen luonnonsuojelualueeseen. Metsähallituksen hakemuksesta valtion luonnonsuojelualueeseen voidaan liittää kiinteistötoimituksessa tai kiinteistöjen yhdistämispäätöksellä muukin sellainen alue, joka kuuluu Metsähallituksesta annetun lain (234/2016) 5 §:ssä tarkoitettuun julkisten hallintotehtävien hoitamista varten olevaan omaisuuteen lukuun ottamatta yleiseen vesialueeseen kuuluvaa aluetta.  

Kansallispuistoon liittyvä, muun julkisoikeudellisen yhteisön kuin valtion omistama alue voidaan yhteisön suostumuksella liittää kansallispuistoon. 

Jos luonnonsuojelualueeseen liitetään valtion omistukseen siirtynyt yksityinen luonnonsuojelualue, poistetaan rauhoitusta koskeva merkintä liittämisen yhteydessä kiinteistötietojärjestelmästä. Samalla lakkaavat aluetta koskevat rauhoitusmääräykset olemasta voimassa. Sama koskee tilannetta, jossa valtion omistukseen siirtynyt yksityinen luonnonsuojelualue sisältyy perustettavaan valtion luonnonsuojelualueeseen.  

61 §  

Yksityisen luonnonsuojelualueen lakkauttaminen ja rauhoitusmääräysten lieventäminen 

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi alueen omistajan tai sen, jolla asiassa on intressi, hakemuksesta taikka ympäristöministeriön esityksestä kokonaan tai osittain lakkauttaa yksityisen omistaman alueen suojelun tai lieventää sen rauhoitusmääräyksiä, jos alueen luonnonarvot ovat oleellisesti vähentyneet. Sama koskee tilannetta, jossa alueen rauhoitus estää yleisen edun kannalta erittäin tärkeän hankkeen tai suunnitelman toteuttamisen eikä tälle hankkeelle tai suunnitelmalle ole teknisesti ja taloudellisesti toteutettavissa olevaa vaihtoehtoa. Hakemuksesta on hankittava ympäristöministeriön lausunto.  

Edellä 1 momentissa tarkoitetun päätöksen ehdoksi voidaan asettaa, että omistaja tai erityisen oikeuden haltija maksaa takaisin hänelle 47 § 1 momentin tai 113 111 §:n nojalla maksetun korvauksen kokonaan tai osittain, jos sitä on pidettävä kohtuullisena. 

Tieto suojelun purkamisesta on tallennettava kiinteistötietojärjestelmään.  

62 § 

Valtion luonnonsuojelualueen lakkauttaminen ja rauhoitussäännösten lieventäminen 

Asetuksella perustettu valtion luonnonsuojelualue voidaan kokonaan tai osittain lakkauttaa tai alueen rauhoitussäännöksiä voidaan lieventää vain, jos alueen rauhoitus estää yleisen edun kannalta erittäin tärkeän hankkeen tai suunnitelman toteuttamisen eikä tälle hankkeelle tai suunnitelmalle ole teknisesti ja taloudellisesti toteutettavissa olevaa vaihtoehtoa.  

Tieto suojelun lakkauttamista on tallennettava kiinteistötietojärjestelmään. 

63 § 

Itämeren rannikko- ja merialueiden suojelualueverkostoa koskeva erityissäännös  

Itämeren alueen merellisen ympäristön suojelua koskevaan yleissopimukseen (SopS 12/1980) perustuvaan suojelualueverkostoon sisällytettäviä alueita koskevaa ehdotusta laadittaessa on noudatettava tämän lain 15 §:ää.  

7 luku  

Luontotyyppien suojelu 

64 § 

Uhanalaiset luontotyypit 

Valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää uhanalaiseksi luontotyypiksi sellainen luontotyyppi, jonka riski hävitä luonnosta on Suomen luontotyyppien kansallisen uhanalaisuuden arvioinnin mukaan vähintään korkea. Häviämisriski arvioidaan perustuen parhaaseen saatavilla olevaan tietoon luontotyypin määrän vähenemisen, levinneisyys- tai esiintymisalueen suppeuden, elottoman ympäristön laadun heikennyksen, eliöyhteisön prosessien tai vuorovaikutussuhteiden häiriöiden tai häviämisriskin määrällisen analyysin perusteella.  

Ympäristöministeriön on laadittava ehdotus 1 momentissa tarkoitetun asetuksen tarkistamiseksi Suomen luontotyyppien kansallisen uhanalaisuuden arvioinnin perusteella aina kahden vuoden kuluessa arvioinnin valmistumisesta. 

Valtioneuvoston asetuksella annetaan tarkempia säännöksiä 1 momentissa tarkoitettujen luontotyyppien määrittelyperusteista. 

65 § 

Uhanalaisen luontotyypin huomioon ottaminen  

Viranomaisten on otettava uhanalaiset luontotyypit huomioon päätöksenteossaan noudattaen muussa lainsäädännössä luontoarvojen turvaamisesta erikseen säädettyä. 

66 64 §  

Suojellut luontotyypit  

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi päättää suojella seuraavien luontotyyppien (suojeltu luontotyyppi) luonnontilaisen tai luonnontilaiseen verrattavan esiintymän, joka on suojellun luontotyypin säilymiselle tärkeä: 

1) hiekkarannat; 

2) jalopuumetsiköt; 

3) pähkinäpensaikot; 

4) tervaleppämetsät; 

5) merenrantaniityt; 

6) lehdesniityt; 

7) kedot; 

8) rannikon metsäiset dyynit; 

9) sisämaan tulvametsät; 

10) harjumetsien valorinteet; 

11) meriajokaspohjat; 

12) suojaisat näkinpartaispohjat; 

13) kalkkikalliot. 

Suojelupäätöksessä on määriteltävä suojellun luontotyypin esiintymän rajat. Suojellun luontotyypin esiintymää ei saa hävittää eikä heikentää. Kielto tulee voimaan, kun päätös on annettu tiedoksi alueen omistajille ja haltijoille.  

Edellä 2 momentissa tarkoitettu päätös on voimassa valituksesta huolimatta, jollei valitusviranomainen toisin päätä. Päätöksestä on tehtävä merkintä kiinteistörekisteriin. 

Jos 2 momentissa tarkoitetulla päätöksellä määritelty suojellun luontotyypin esiintymä on menettänyt merkityksensä luontotyypin suotuisan suojelutason saavuttamiselle tai säilyttämiselle, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi lakkauttaa esiintymän suojelun.  

Valtioneuvoston asetuksella annetaan tarkempia säännöksiä 1 momentissa tarkoitettujen luontotyyppien määrittelyperusteista. 

67 65 §  

Tiukasti suojellun luontotyypin heikentämiskielto 

Seuraavia harvinaisia ja uhanalaisia luontotyyppejä ei saa hävittää eikä heikentää: 

1) serpentiinikalliot, -kivikot ja soraikot, jotka ovat serpentiniitistä tai muusta ultraemäksisestä tai emäksisestä kivilajista muodostuvien kallio-, kivikko- tai soraikkoesiintymien maan päällisiä osia , joilla esiintyy serpentiinikasvilajistoa; sekä 

2) rannikon avoimet dyynit, jotka ovat Itämeren rannikolla tai saaristossa olevia, tuulen kulutus- ja kasaustyön tuloksena hiekasta muodostuneita dyynejä ja niiden painanteisiin syntyneitä kosteikkoja tai kausikosteikkoja, joilla esiintyy hiekkadyyneille ominaista eliölajistoa. 

Valtioneuvoston asetuksella annetaan tarkempia säännöksiä 1 momentissa tarkoitettujen luontotyyppien määrittelyperusteista. 

68 66 §  

Poikkeus luontotyypin hävittämis- ja heikentämiskiellosta  

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi yksittäistapauksessa myöntää poikkeuksen 66 64 §:n 2 momentissa tai 67 65 §:n 1 momentissa tarkoitetusta kiellosta, jos kyseisen luontotyypin suojelutavoitteet eivät huomattavasti vaarannu tai luontotyypin suojelu estää yleisen edun kannalta erittäin tärkeän hankkeen tai suunnitelman toteuttamisen eikä hankkeelle tai suunnitelmalle ole teknisesti ja taloudellisesti toteutettavissa olevaa vaihtoehtoa.  

Edellä 1 momentissa tarkoitettu lupa annetaan määräaikaisena ja se saa olla voimassa enintään kymmenen vuotta kerrallaan. 

Edellä 1 momentissa tarkoitettuun lupaan voidaan liittää ehtoja, joita hakijan on noudatettava toiminnasta suojeluarvoille aiheutuvien haittojen välttämiseksi tai rajoittamiseksi. Ehdot voivat sisältää ajallisia tai alueellisia rajoituksia tai muita velvoitteita. 

Jos hanke tai toimenpide, jota varten lupa on myönnetty, siirtyy toiselle, luvan siirtoa on haettava elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta. Luvan saanut vastaa kaikista lupapäätöksen mukaisista velvollisuuksista, kunnes hänen tilalleen on hyväksytty toinen. 

69 67 §  

Uhanalaisten luontotyyppien hoito 

Tässä luvussa tarkoitettujen uhanalaisten luontotyyppien, lukuun ottamatta metsälain 10 §:ssä mainittuja erityisen tärkeitä elinympäristöjä, kunnostukseen ja hoitoon voidaan myöntää tukea ja avustusta 4 luvussa säädetyn mukaisesti. 

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ja Metsähallitus voivat lisäksi maanomistajan suostumuksella toteuttaa tarpeellisia hoito- ja kunnostustoimenpiteitä tiukasti suojellulla luontotyypillä sekä suojellulla luontotyypillä sen jälkeen, kun elinkeino, liikenne- ja ympäristökeskus on tehnyt 66 64 §:ssä tarkoitetun päätöksen.  

8 luku 

Eliölajien suojelu 

70 68 §  

Luvun soveltamisalaan kuuluvat eliölajit  

Tämän luvun säännöksiä sovelletaan Suomessa ja Suomen talousvyöhykkeellä luontaisella levinneisyysalueellaan luonnonvaraisina esiintyviin eläin- ja kasvilajeihin lukuun ottamatta metsästyslain 5 §:ssä mainittuja riistaeläimiä ja rauhoittamattomia eläimiä sekä kala- ja rapulajeja. Tästä poiketen 80 78, 81 79 ja 85 83 §:ssä säädettyä sovelletaan kuitenkin myös karhuun, ilvekseen ja saukkoon sekä suteen muualla kuin poronhoitoalueella. 

Mitä tässä luvussa säädetään eliölajista, sovelletaan myös alalajiin, rotuun, kantaan ja muotoon.  

Mitä tässä luvussa säädetään kasveista ja kasvilajeista, sovelletaan myös sieniin ja sienilajeihin. 

71 69 §  

Eläin- ja kasvilajien rauhoittaminen  

Tämän luvun soveltamisalaan kuuluvat nisäkkäät, linnut, matelijat ja sammakkoeläimet ovat rauhoitettuja. 

Jos jonkin selkärangattoman eläinlajin tai kasvilajin säilyminen käy uhatuksi tai rauhoittaminen muusta syystä osoittautuu tarpeelliseksi, voidaan tällainen laji valtioneuvoston asetuksella säätää rauhoitetuksi koko maassa tai jossakin osassa maata. 

72 70 §  

Eläinlajien rauhoitus  

Kiellettyä on rauhoitettujen eläinlajien: 

1) yksilöiden tahallinen tappaminen tai pyydystäminen; 

2) pesien sekä munien ja yksilöiden muiden kehitysasteiden ottaminen haltuun, siirtäminen toiseen paikkaan tai muu tahallinen vahingoittaminen;  

3) yksilöiden tahallinen häiritseminen, erityisesti eläinten lisääntymisaikana, tärkeillä muuton aikaisilla levähdysalueilla tai muutoin niiden elämänkierron kannalta tärkeillä paikoilla. 

Edellä 1 momentissa säädetyn estämättä pihapiirissä olevan tai muutoin ihmiselle tai kotieläimelle vaaraa aiheuttavan kyyn saa tarvittaessa ottaa kiinni ja siirtää, ja jos se ei ole mahdollista, tappaa. 

Edellä 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettu pesän vahingoittaminen on kiellettyä lisääntymiskauden ulkopuolella vain, jos kyse on eläimen tekemästä pesästä, jota se käyttää toistuvasti. Valtioneuvoston asetuksella yksilöidään tässä momentissa tarkoitetut eläinlajit. 

Selkärangattoman eläimen sellainen pyyntikeino, joka luonnonsuojelun kannalta on haitallinen, on kielletty. Tarkemmat säännökset kielletyistä pyyntikeinoista annetaan valtioneuvoston asetuksella. 

73 71 §  

Avuttomassa tilassa löydetty rauhoitettu eläin 

Poiketen 72 70 §:ssä säädetystä sairaana, vahingoittuneena tai muutoin avuttomassa tilassa tavatun rauhoitetun eläimen auttamiseen sovelletaan eläinsuojelulaissa (247/1996) säädettyä. 

74 72 §  

Kuolleena löydetty rauhoitettu eläin 

Kuolleena löydettyä rauhoitettua eläintä ei saa ottaa haltuun. Eläimen saa kuitenkin toimittaa valtion tutkimuslaitokselle tutkittavaksi kuolinsyyn ja tarttuvien eläintautien toteamiseksi.  

Jos 1 momentissa tarkoitetulla eläimellä asianmukaisesti käsiteltynä on tieteellistä tai opetuksellista arvoa, se saadaan ottaa talteen ja ilman aiheetonta viivytystä luovuttaa Luonnontieteelliselle keskusmuseolle, muulle luonnontieteelliselle museolle tai laitokselle tai korkeakoululle, jonka on haettava hallussapitoon 91 89 §:ssä tarkoitettu elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen lupa. 

75 73 §  

Suurten petolintujen pesäpuiden suojelu 

Maakotkan, merikotkan, kiljukotkan, pikkukiljukotkan tai sääksen pesäpuu, jossa oleva pesä on toistuvasti käytössä ja selvästi nähtävissä, on rauhoitettu.  

Edellä 1 momentissa tarkoitettujen pesäpuiden sijaintitietoja ylläpidetään 13 luvussa tarkoitetussa luonnonsuojelun tietojärjestelmässä. 

76 74 §  

Kasvilajien rauhoitus  

Rauhoitettua kasvia, sen osaa tai siemeniä ei saa poimia, kerätä, leikata irti, ottaa juurineen eikä hävittää.  

77 75 §  

Uhanalaiset eliölajit  

Valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää uhanalaiseksi lajiksi sellainen luonnonvarainen eliölaji, jonka riski hävitä luonnosta on Suomessa esiintyvien lajien kansallisen uhanalaisuuden arvioinnin perusteella vähintään korkea. Häviämisriski arvioidaan perustuen parhaaseen saatavilla olevaan tietoon eliölajin populaation tai levinneisyys- ja esiintymisalueen koosta, muutoksista, pirstoutumisesta ja jatkuvasta taantumisesta tai häviämisriskin määrällisen analyysin perusteella.  

Ympäristöministeriön on laadittava ehdotus 1 momentissa tarkoitetun asetuksen tarkistamisesta Suomessa esiintyvien lajien kansallisen uhanalaisuuden arvioinnin perusteella aina kahden vuoden kuluessa arvioinnin valmistumisesta. 

78 76 § 

Uhanalaisten eliölajien huomioon ottaminen  

Viranomaiset ottavat uhanalaiset eliölajit huomioon asianomaisen lain mukaisessa lupaharkinnassa tai kaavoitusta koskevassa päätöksenteossa noudattaen muussa lainsäädännössä luontoarvojen turvaamisesta erikseen säädettyä. 

79 77 §  

Erityisesti suojeltavien eliölajien esiintymispaikkojen suojelu 

Valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää erityisesti suojeltavaksi lajiksi sellainen 77 75 §:ssä tarkoitettu uhanalainen eliölaji, jonka riski hävitä luonnosta on vähintään hyvin korkea. Erityisesti suojeltavaksi eliölajiksi voidaan säätää myös sellainen uhanalainen eliölaji, jolla on hyvin vähän esiintymispaikkoja ja niiden säilyminen on uhattuna.  

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi päättää suojella erityisesti suojeltavan lajin säilymiselle tärkeän esiintymispaikan. Suojelupäätöksessä on määriteltävä esiintymispaikan rajat. Esiintymispaikkaa ei saa hävittää eikä heikentää. Kielto tulee voimaan, kun päätös on annettu tiedoksi alueen omistajille ja haltijoille.  

Jos erityisesti suojeltavan eläinlajin esiintymispaikan pysyvyyttä ei voida luotettavasti ennalta arvioida, voidaan 2 momentissa tarkoitettu päätös tehdä enintään kymmeneksi vuodeksi.  

Jos 2 momentissa tarkoitettu esiintymispaikka on menettänyt merkityksensä eliölajin suotuisan suojelutason saavuttamiselle tai säilyttämiselle, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi lakkauttaa esiintymispaikan suojelun.  

80 78 §  

Euroopan unionin tiukkaa suojelua edellyttävien eliölajien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen suojelu 

Luontodirektiivin liitteessä IV a mainitut eläinlajit ja liitteessä IV b mainitut kasvilajit ovat tiukkaa suojelua edellyttäviä eliölajeja. Suomessa esiintyvistä tiukkaa suojelua edellyttävistä eliölajeista säädetään valtioneuvoston asetuksella.  

Tiukkaa suojelua edellyttävään eläinlajiin kuuluvien yksilöiden lisääntymis- tai levähdyspaikkoja ei saa hävittää eikä heikentää.  

81 79 § 

Euroopan unionin tärkeinä pitämien eliölajien esiintymispaikkojen suojelu 

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi päättää suojella lintudirektiivin 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun tai direktiivin liitteessä I mainitun eliölajin taikka luontodirektiivin liitteessä II mainitun eliölajin suotuisan suojelutason saavuttamisen tai säilyttämisen kannalta merkittävän esiintymispaikan.  

Suojelupäätöksessä on määriteltävä esiintymispaikan rajat. Esiintymispaikkaa ei saa hävittää eikä heikentää. Kielto tulee voimaan, kun päätös on annettu tiedoksi alueen omistajille ja haltijoille.  

82 80 §  

Uhanalaisten eliölajien elinympäristöjen hoito 

Tässä luvussa tarkoitettujen uhanalaisten eliölajien elinympäristöjen kunnostukseen ja hoitoon voidaan myöntää tukea ja avustusta 4 luvussa säädetyn mukaisesti. 

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ja Metsähallitus voivat maanomistajan suostumuksella toteuttaa tarpeellisia hoito- ja kunnostustoimenpiteitä 80 78 §:ssä tarkoitetulla lisääntymis- ja levähdyspaikalla sekä 79 77 §:ssä tarkoitetulla erityisesti suojeltavan lajin esiintymispaikalla ja 81 79 §:ssä tarkoitetulla Euroopan unionin tärkeänä pitämän eliölajin esiintymispaikalla sen jälkeen, kun esiintymispaikan suojelusta on tehty päätös. 

83 81 §  

Uusina tavattujen eliölajien suojelu  

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi päättää suojella Suomessa uutena löydetyn tai tieteelle ennestään tuntemattoman eliölajin esiintymispaikan, jos se on välttämätöntä eliölajin tutkimiselle ja säilymiselle. 

Suojelupäätöksessä on määriteltävä esiintymispaikan rajat. Esiintymispaikkaa ei saa hävittää eikä heikentää. Kielto tulee voimaan, kun päätös on annettu tiedoksi alueen omistajille ja haltijoille. Kielto on voimassa enintään kymmenen vuotta.  

Edellä 2 momentissa tarkoitettu päätös on voimassa valituksesta huolimatta, jollei valitusviranomainen toisin päätä. Päätöksestä on tehtävä merkintä kiinteistörekisteriin. 

84 82 §  

Yleispoikkeus eräistä rauhoitussäännöksistä  

Poiketen siitä, mitä 72 70 ja 76 74 §:ssä säädetään, aluetta saa käyttää maa- ja metsätalouteen tai rakennustoimintaan ja rakennuksia sekä laitteita tarkoituksensa mukaisesti. Tällöin on kuitenkin vältettävä vahingoittamasta tai häiritsemästä rauhoitettuja eläimiä ja kasveja, jos se on mahdollista ilman merkittäviä lisäkustannuksia. 

Edellä momentissa 1 tarkoitettu poikkeus ei koske lintulajeja eikä 80 78 §:ssä tarkoitettuja tiukkaa suojelua edellyttäviä eliölajeja. 

85 83 §  

Poikkeus eliölajin suojelua koskevista säännöksistä 

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi myöntää luvan poiketa 72 70, 75 73, 76 74, 79 77, 80 78 ja 81 79 §:ssä säädetystä, jos siitä ei ole haittaa eliölajin suotuisan suojelutason säilyttämiselle tai sen saavuttamiselle. 

Lintulajien osalta poikkeamisen edellytyksenä on 1 momentissa säädetyn lisäksi, ettei sille ole muuta tyydyttävää ratkaisua, ja että poikkeus on tarpeen  

1) eläimistön tai kasviston suojelemiseksi; 

2) kansanterveyden, lentoturvallisuuden tai muun yleisen turvallisuuden turvaamiseksi; 

3) viljelmille, kotieläimille, metsille, kalataloudelle tai vesistöille koituvan vakavan vahingon estämiseksi; 

4) tutkimus- ja opetustarkoituksen, kannan lisäämis- tai uudelleenistutustarkoituksen taikka näitä varten tapahtuvan kasvatuksen mahdollistamiseksi. 

Edellä 80 78 §:ssä tarkoitettujen tiukkaa suojelua edellyttävien eliölajien osalta poikkeamisen edellytyksenä on 1 momentissa säädetyn lisäksi, ettei sille ole muuta tyydyttävää ratkaisua, ja että poikkeus on tarpeen  

1) luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelemiseksi tai luontotyyppien säilyttämiseksi; 

2) erityisen merkittävien vahinkojen ehkäisemiseksi, jotka koskevat viljelmiä, karjankasvatusta, metsiä, kalataloutta tai vesistöjä taikka muuta omaisuutta;  

3) kansanterveyttä tai yleistä turvallisuutta koskevista taikka muista erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavista syistä, mukaan lukien sosiaaliset ja taloudelliset syyt, sekä jos poikkeamisesta on ensisijaisen merkittävää hyötyä ympäristölle;  

4) näiden eliölajien tutkimus- ja koulutus-, uudelleensijoittamis- tai uudelleenistuttamistarkoituksessa taikka näiden tarkoitusten kannalta tarvittavien lisääntymistoimenpiteiden vuoksi, mukaan lukien kasvien keinotekoinen lisääminen.  

Lupa annetaan määräaikaisena ja se voi olla voimassa enintään kymmenen vuotta kerrallaan. 

Lupapäätökseen voidaan liittää ehtoja, joita hakijan on noudatettava toiminnasta suojeluarvoille aiheutuvien haittojen välttämiseksi tai rajoittamiseksi. Ehdot voivat sisältää ajallisia tai alueellisia rajoituksia tai muita velvoitteita. 

Jos hanke tai toimenpide, jota varten lupa on myönnetty, siirtyy toiselle, luvan siirtoa on haettava elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta. Luvan saanut vastaa kaikista lupapäätöksen mukaisista velvollisuuksista, kunnes hänen tilalleen on hyväksytty toinen.  

86 84 § 

Alueellinen poikkeus eliölajin suojelua koskevista säännöksistä 

Edellä 85 83 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettu poikkeuslupa rauhoitetun lintulajin häiritsemiskiellosta voidaan antaa yhden tai useamman kunnan alueelle, jos lajin runsaslukuisuudesta johtuen on todennäköistä, että lajin yksilöt aiheuttavat ennakoimattomasti kohdentuvaa, erityisen merkittävää vahinkoa viljelmille, kalankasvatukselle tai ammattikalastukselle. Päätöksen edellytyksenä on, että lajin muutonaikaiseen ruokailuun, levähtämiseen tai vastaavaan tarpeeseen on osoitettavissa riittävästi alueita. 

87 85 §  

Erityisesti suojeltavan eliölajin avustettu leviäminen  

Edellä 85 83 §:ssä säädetystä poiketen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi antaa 85 83 §:ssä tarkoitetun luvan erityisesti suojeltavan eliölajin yksilöiden tai niiden osien siirtämiseen eliölajin luontaisen levinneisyysalueen ulkopuolelle vain, jos se on eliölajin säilyttämisen tai suotuisan suojelutason saavuttamisen ja eliölajin ilmastonmuutokseen sopeutumisen kannalta välttämätöntä.  

Edellä 1 momentissa tarkoitettu päätös voidaan muulla kuin valtion omistamalla alueella tehdä vain maanomistajan suostumuksella. Päätöksen edellytyksenä on, että maanomistaja ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ovat sopineet toimenpiteiden toteuttamisen yksityiskohdista. 

9 luku  

Eliölajien yksilöiden hallussapito, vaihdanta, maahantuonti ja maastavienti 

88 86 §  

Luvun soveltamisala 

Tätä lukua sovelletaan 8 luvun soveltamisalaan kuuluvien eliölajien, luonnonvaraisena Euroopan unionin jäsenmaissa esiintyvien lintulajien ja luontodirektiivin liitteessä IV lueteltujen Euroopan unionin tiukkaa suojelua edellyttävien eliölajien sekä CITES-asetuksessa tarkoitettujen eliölajien yksilöiden hallussapitoon, vaihdantaan, maahantuontiin, maastavientiin ja kauttakuljetukseen.  

89 87 §  

Eliölajien hallussapito, vaihdanta ja kaupallinen hyödyntäminen 

Rauhoitettua eläin- tai kasvilajin yksilöä ei saa pitää hallussa, kuljettaa, myydä ja vaihtaa taikka tarjota myytäväksi tai vaihdettavaksi. Sama koskee Euroopan unionin tiukkaa suojelua edellyttäviin eliölajeihin ja Euroopan unionin jäsenvaltioiden Eurooppaan kuuluvalla alueella luonnonvaraisina esiintyviin lintulajeihin kuuluvia yksilöitä lukuun ottamatta metsästyslain 5 §:ssä tarkoitettuja riistaeläimiä ja rauhoittamattomia eläimiä sekä lintudirektiivin liitteessä III lueteltuja lajeja. 

Mitä 1 momentissa säädetään yksilöstä, koskee myös eliölajin yksilön osia, johdannaisia ja munia. Lisäksi CITES-asetuksessa säädetään asetuksessa tarkoitettujen eläin- ja kasvilajien yksilöiden, niiden osien tai johdannaisten ostamisesta, myymisestä, ostajaksi tarjoutumisesta, myytäväksi tarjoamisesta, myyntitarkoituksessa hallussapidosta ja kuljettamisesta, kaupalliseen tarkoitukseen hankkimisesta tai siinä tarkoituksessa näytteille asettamisesta sekä käytöstä taloudellisessa hyötymistarkoituksessa sekä elävien yksilöiden siirrosta.  

90 88 §  

Eliölajien maahantuonti ja maastavienti  

Rauhoitetun eläin- tai kasvilajin yksilöitä, niiden osia tai johdannaisia ei saa tuoda maahan tai viedä maasta.  

Eläviä päiväpetolintuja, pöllöjä ja jalohaukkoja ei saa tuoda maahan. 

Lisäksi CITES-asetuksessa säädetään siinä tarkoitettujen eläin- ja kasvilajien yksilöiden, niiden osien tai johdannaisten maahantuonnista Euroopan unionin ulkopuolisista maista, viennistä ja jälleenviennistä Euroopan unionin ulkopuolisiin maihin sekä kauttakuljetuksesta. 

Kansainvälisen kaupan vuoksi maailmanlaajuisesti uhanalaisten, CITES-asetuksen liitteessä A mainittujen eläinlajien ja CITES-asetuksen liitteessä B mainituista lajeista afrikannorsun, argaalin, isosarvikuonon, jääkarhun, leijonan ja virtahevon yksilöitä tai niiden osia ei saa tuoda maahan metsästysmuistona Euroopan unionin ulkopuolisesta maasta. 

91 89 §  

Poikkeukset eliölajien hallussapidon, vaihdannan, maahantuonnin ja maastaviennin kiellosta 

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi myöntää poikkeuksen 89 87 ja 90 88 §:ssä säädetyistä kielloista eliölajien tutkimus- ja suojelutarkoitukseen tai koulutustarkoitukseen. 

Edellä 90 88 §:n 1 momentissa säädetty ei koske Luonnontieteellisen keskusmuseon eikä yliopistojen harjoittamaa tieteellisen kokoelman vaihtotoimintaa.  

92 90 §  

CITES-asetuksen kansallinen täytäntöönpano 

Suomen ympäristökeskus antaa CITES-asetuksessa tarkoitetut luvat ja todistukset.  

Euroopan unioniin kuulumattomista maista Suomeen tuotavat, Suomesta edellä tarkoitettuihin maihin vietävät sekä Euroopan unionin kautta kuljetettavat CITES-asetuksessa mainitut eläimet ja kasvit, sekä niiden osat ja johdannaiset on tuotava maahan, vietävä maasta ja kauttakuljetettava seuraavien rajatarkastusasemien kautta: 

1) Helsingin satama; 

2) Helsinki-Vantaan lentoasema; 

3) Turun satama; 

4) Turun lentoasema; 

5) Niirala; 

6) Vaalimaa; 

7) Raja-Jooseppi; 

8) Kilpisjärvi. 

Tulliviranomaisten on tarvittaessa ohjattava yksilöiden, niiden osien ja johdannaisten kuljettaminen 2 momentissa mainitulle rajatarkastusasemalle tullivalvonnassa. 

10 luku 

Maiseman suojelu ja hoito sekä luonnonmuistomerkit 

93 91 §  

Maisemanhoitoalueet 

Luonnon- tai kulttuurimaiseman kauneuden, historiallisten ominaispiirteiden tai maisemaan liittyvien muiden erityisten arvojen suojelemiseksi ja hoitamiseksi voidaan perustaa valtakunnallinen maisemanhoitoalue tai maakunnallinen maisemanhoitoalue.  

94 92 §  

Maisemanhoitoalueen perustaminen  

Valtakunnallisen maisemanhoitoalueen perustamisesta ja tarkoituksesta päättää ympäristöministeriö maakunnan liiton tai elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen esityksestä.  

Maakunnallisen maisemanhoitoalueen perustamisesta ja tarkoituksesta päättää elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus rekisteröidyn paikallisen tai alueellisen yhdistyksen, kunnan tai maakunnan liiton esityksestä. 

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi laatia maisemanhoitoalueelle hoito- ja käyttösuunnitelman. Valtakunnallisen maisemanhoitoalueen hoito- ja käyttösuunnitelmasta on sen valmisteluvaiheessa pyydettävä ympäristöministeriön lausunto. 

Hoito- ja käyttösuunnitelman laadinta tulee järjestää vuorovaikutuksessa maisemanhoitoalueeseen kuuluvien alueiden omistajien ja muiden keskeisten paikallisten tahojen kanssa. Saamelaisten kotiseutualueella hoito- ja käyttösuunnitelma tulee laatia vuorovaikutuksessa asianomaisten saamelaisyhteisöjen ja yhteistyössä Saamelaiskäräjien kanssa siten, että saamelaisten perinteinen tieto on osa suunnittelun tietoaineistoa.  

Hoito- ja käyttösuunnitelman hyväksymistä koskevaan päätökseen ei saa valittamalla hakea muutosta.  

Ympäristöministeriön asetuksella voidaan säätää tarkemmin maisemanhoitoalueiden perustamisessa ja hoito- ja käyttösuunnitelman laadinnassa noudatettavasta vuorovaikutuksellisesta menettelystä. 

95 93 §  

Maisemanhoitoaluetta koskevat määräykset 

Maisemanhoitoalueen perustamista koskevaan päätökseen voidaan ottaa maiseman olennaisten piirteiden suojelemiseksi tarpeellisia määräyksiä ja suosituksia. Määräykset eivät kuitenkaan saa aiheuttaa kiinteistön omistajalle merkityksellistä haittaa. 

Maisemanhoitoaluetta koskevia määräyksiä ei saa rikkoa.  

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi myöntää luvan poiketa maisemanhoitoaluetta koskevista määräyksistä.  

Maisemanhoitoaluetta koskevia maankäyttö- ja rakennuslain soveltamisalaan kuuluvia 1 momentissa tarkoitettuja määräyksiä ei sovelleta alueella, jolla on voimassa asemakaava tai oikeusvaikutteinen yleiskaava.  

96 94 §  

Maisemanhoitoalueen lakkauttaminen 

Maisemanhoitoalue voidaan lakkauttaa tai sen suojelumääräyksiä lieventää, jos alueen maisema-arvo on olennaisesti vähentynyt tai jos suojelu estää yleisen edun kannalta tärkeän hankkeen tai suunnitelman toteuttamisen. 

Ympäristöministeriö voi lakkauttaa valtakunnallisen maisemanhoitoalueen tai muuttaa sitä koskevaa päätöstä. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi kunnan tai maakuntaliiton esityksestä lakkauttaa maakunnallisen maisemanhoitoalueen tai muuttaa sitä koskevaa päätöstä. 

97 95 §  

Luonnonmuistomerkit 

Puu, puuryhmä, siirtolohkare tai muu niitä vastaava luonnonmuodostuma, jota sen kauneuden, harvinaisuuden, maisemallisen merkityksen, tieteellisen arvon tai muun vastaavan syyn vuoksi on aihetta erityisesti suojella, voidaan määrätä rauhoitetuksi luonnonmuistomerkiksi. 

Luonnonmuistomerkin rauhoittamisesta päättää valtion omistamalla alueella aluetta hallinnoiva viranomainen. Luonnonmuistomerkki on merkittävä selvästi havaittavalla tavalla. 

Yksityisen omistamalla alueella olevan luonnonmuistomerkin rauhoittamisesta päättää alueen omistajan hakemuksesta tai suostumuksella kunta. Kunnan on huolehdittava yksityisen omistamalla alueella olevan luonnonmuistomerkin merkitsemisestä selvästi havaittavalla tavalla. 

Rauhoitettua luonnonmuistomerkkiä ei saa vahingoittaa eikä turmella.  

98 96 § 

Luonnonmuistomerkin rauhoituksen lakkauttaminen 

Aluetta, jolla luonnonmuistomerkki sijaitsee, hallinnoiva viranomainen voi osittain tai kokonaan lakkauttaa luonnonmuistomerkin rauhoituksen valtion omistamalla alueella, jos rauhoitukselle ei ole enää perusteita tai jos rauhoitus estää yleisen edun kannalta merkittävän hankkeen tai suunnitelman toteuttamisen. 

Kunta voi yksityisen omistamalla alueella omistajan hakemuksesta tai elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen esityksestä osittain tai kokonaan lakkauttaa luonnonmuistomerkin rauhoituksen, jos rauhoitukselle ei ole enää perusteita tai jos rauhoitus estää yleisen edun kannalta merkittävän hankkeen tai suunnitelman toteuttamisen. 

Yksityisen alueen omistajan hakemuksesta on hankittava elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen lausunto.  

99 97 §  

Kieltotaulut 

Maa- tai vesialueelle ei saa pystyttää sellaista kulkemisen, maihinnousun tai muun jokamiehen oikeuden käyttämisen kieltävää taulua, jonka asettamiseen ei ole laillista perustetta. 

11 luku 

Vapaaehtoinen ekologinen kompensaatio 

100 98 §  

Heikennyksen hyvittäminen 

Luonnonarvoja toiminnassaan heikentävä toimija (heikennyksen aiheuttaja) voi hyvittää toiminnastaan luontotyypille tai eliölajin elinympäristölle aiheutuvan heikennyksen 101 99 §:ssä mainituilla hyvittävillä toimenpiteillä tuotetuilla luonnonarvoilla tai 102 100 §:ssä mainittujen edellytysten täyttyessä suojeluhyvityksellä.  

Korvaavuus voi olla joko heikennystä vastaavaa tai sen ylittävää.  

101 99 §  

Hyvittävät toimenpiteet 

Hyvittävillä toimenpiteillä tarkoitetaan toimenpiteitä, joilla korvataan luontotyypille tai eliölajin elinympäristölle aiheutuva heikennys vähintään täysimääräisesti. 

Hyvittäviä toimenpiteitä ovat toimenpiteet, joihin ei ole velvollisuutta lainsäädäntöön tai muuhun velvoitteeseen perustuen, ja joilla 

1) palautetaan luonnonarvoiltaan tai kunnoltaan heikentynyt alue ennallistumaan kohti luonnontilaa tai luonnon monimuotoisuuden kannalta tavoiteltua tilaa; 

2) lisätään luontotyypin tai eliölajin elinympäristön pinta-alaa; tai  

3) parannetaan luontotyypin tai eliölajin elinympäristön ekologista laatua.  

102 100 § 

Suojeluhyvitys 

Suojeluhyvityksellä tarkoitetaan uhanalaisen luontotyypin luonnontilaltaan edustavan esiintymän pysyvää suojelua, joka  

1) ylläpitää tai parantaa luonnontilaa tai luonnon monimuotoisuuden kannalta tavoiteltua tilaa estämällä luonnontilan heikentymistä aiheuttavan toiminnan ja 

2) tuottaa paremman ekologisen lopputuloksen kuin 101 99 §:ssä tarkoitetut hyvittävät toimenpiteet. 

103 101 §  

Hyvittämisen kriteerit 

Hyvittävät toimenpiteet on toteutettava:  

1) samalla tai siihen rajautuvalla metsäkasvillisuusvyöhykkeen osa-alueella, samalla merialueella ja saman tai rajautuvan päävesistöalueen samassa vesimuodostuma- tai vesiluontotyypissä, jolla heikennys aiheutuu; ja 

2) sen saamelaisyhteisön alueella, jonka alueella heikennys tapahtuu. 

Uhanalaiseen luontotyyppiin tai uhanalaisen eliölajin elinympäristöön kohdistuva heikennys on hyvitettävä saman eliölajin elinympäristöön tai samaan luontotyyppiin kohdistuvin toimenpitein. Jos heikennystä ei voida luonnontieteellisistä syistä hyvittää samaan luonnonarvoon kohdistuvin toimenpitein, heikennys on hyvitettävä heikennettävää vastaavaan, yhtä uhanalaiseen tai uhanalaisempaan luonnonarvoon kohdistuvin toimenpitein. 

Ympäristöministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä hyvittävien toimenpiteiden luonnonarvoihin liittyvästä ja alueellisesta vastaavuudesta. 

104 102 § 

Hyvityksen toteuttamisen ajankohta 

Ennen heikentävien toimenpiteiden aloittamista on toteutettava toimenpiteet, joilla luodaan edellytykset tavoitellun tilan saavuttamiselle (perustavat toimenpiteet). Tarvittaessa on toteutettava toistuvat, tavoitellun tilan saavuttamisen edellyttämät hoitotoimenpiteet.  

Suojeluhyvitys on aina toteutettava ennen heikennystä.  

105 103 §  

Luonnonarvojen tuottaminen 

Maanomistaja voi tuottaa hyvittävillä toimenpiteillä luonnonarvoja käytettäväksi ekologiseen kompensaatioon. 

Luonnonarvojen tuottamisesta on laadittava hyvityssuunnitelma, jossa on esitettävä: 

1) tiedot hyvittämiseen käytettävästä alueesta ( hyvitysalue ), sen luonnonarvoista ja niiden tilasta ennen hyvittäviä toimenpiteitä; 

2) tiedot parannettavista luonnonarvoista, tavoiteltavasta tilasta sekä hyvittävistä toimenpiteistä, joilla luonnonarvojen parantaminen toteutetaan; 

3) aikataulu, jossa hyvittävät toimenpiteet suoritetaan; 

4) tiedot hyvittävien toimenpiteiden toteuttamisen seurannasta;  

5) arvio hyvittävien toimenpiteiden toteutumisen riskeistä ja suunnitelma niihin varautumisesta sekä vaihtoehtoisista toteutustavoista; 

6) tiedot perustavien toimenpiteiden käytännön toteuttajasta ja tämän pätevyydestä tehtävään. 

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus antaa maanomistajan hakemuksesta lausunnon hyvityssuunnitelmasta. Lausunto on toimitettava tiedoksi kunnalle ja maakunnan liitolle, jonka alueella suunnitelmassa tarkoitettu alue sijaitsee.  

Hyvityssuunnitelman mukaisten perustavien toimenpiteiden toteutuksen jälkeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus antaa maanomistajan hakemuksesta lausunnon toimenpiteillä tuotettavien luonnonarvojen laadusta ja määrästä.  

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus tallentaa maanomistajan hakemuksesta tiedon toimenpiteillä tuotettavien luonnonarvojen laadusta ja määrästä luonnonsuojelun tietojärjestelmään kuuluvaan rekisteriin. 

Hyvitysalueella tuotettuihin luonnonarvoihin ei sovelleta 66 64 ja 79 77 §:ssä säädettyä ilman maanomistajan suostumusta. 

Ympäristöministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä hyvitysssuunnitelman sisällöstä. 

106 104 § 

Päätös hyvityksen korvaavuudesta 

Heikennyksen aiheuttaja voi hakea elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta päätöstä hyvityksen korvaavuudesta. Hakemuksessa on esitettävä:  

1) tiedot heikennettävästä alueesta, sen luonnonarvoista ja niiden tilasta ennen heikennystä sekä arvio luonnonarvoille aiheutuvasta heikennyksestä; 

2) tiedot niistä 105 103 §:n mukaisesti tuotetusta luonnonarvosta tai 102 100 §:ssä tarkoitetusta suojeluhyvityksestä, jolla luontotyypille tai eliölajin elinympäristölle aiheutuva heikennys hyvitetään. 

Jos hakijan esittämä hyvitys täyttää 101–103 99—101 §:ssä säädetyt edellytykset, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen on hyväksyttävä hakemus. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen on päätöksessä kiellettävä hyvitysalueen luonnonarvojen hävittäminen ja heikentäminen ja määriteltävä hyvitysalueen rajat. Kielto tulee voimaan, kun päätös on annettu tiedoksi alueen omistajille ja haltijoille. 

Edellä 2 momentissa tarkoitettu päätös on voimassa valituksesta huolimatta, jollei valitusviranomainen toisin päätä. Päätöksestä on lisäksi tehtävä merkintä kiinteistörekisteriin. 

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus tallentaa tiedon hyvittämisestä luonnonsuojelun tietojärjestelmään kuuluvaan rekisteriin.  

107 105 §  

Poikkeus hyvitysalueen suojelusta 

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi myöntää poikkeuksen 106 104 §:n 2 momentissa säädetystä kiellosta, jos kielto estää yleisen edun kannalta erittäin tärkeän hankkeen tai suunnitelman toteuttamisen eikä hankkeelle tai suunnitelmalle ole teknisesti ja taloudellisesti toteutettavissa olevaa vaihtoehtoa.  

Päätöksessä on velvoitettava heikennyksen aiheuttaja hyvittäviin toimenpiteisiin, joilla hyvitetään hyvitysalueella olevat ja hyvittävillä toimenpiteillä tavoitellut luonnonarvot. 

108 106 §  

Hyvittämistietojen saatavuus 

Jokaisella on oikeus saada tieto tuotetuista luonnonarvoista ja niiden käyttämisestä ennakollisena hyvityksenä luonnonsuojelun tietojärjestelmään kuuluvasta rekisteristä. 

109 107 §  

Kustannusvastuu 

Heikennyksen aiheuttaja ja luonnonarvojen tuottaja vastaavat kustannuksista, jotka aiheutuvat: 

1) hyvittävien toimenpiteiden suunnittelusta ja toteutuksesta;  

2) viranomaiselle hyvittämissuunnitelman hyväksymisestä sekä rekisteriin merkitsemisestä.  

Heikennyksen aiheuttaja vastaa lisäksi kustannuksista, jotka aiheutuvat:  

1) heikennyksen arvioinnista;  

2) hyvittämistoimenpiteiden toteuttamisen valvonnasta; 

3) hyvittämistoimenpiteiden vaikuttavuuden seurannasta. 

12 luku 

Alueiden hankinta luonnonsuojelutarkoitukseen ja korvaukset 

110 108 §  

Alueiden hankinta valtiolle 

Edellä 14 ja 15 §:ssä tarkoitettujen ohjelmien ja Natura 2000 -verkoston suojelun toteuttamiseksi tai olemassa olevan luonnonsuojelualueverkoston täydentämiseksi taikka muutoin luonnonsuojelutarkoituksessa voidaan hankkia alueita valtion omistukseen.  

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ja Metsähallitus hoitavat alueiden luonnonsuojelutarkoituksessa tapahtuvaan hankintaan liittyvät tehtävät. Alueiden hankintaan liittyvistä tehtävistä säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. 

111 109 §  

Luonnonsuojeluohjelman toteuttaminen 

Ympäristöministeriön on viipymättä ryhdyttävä toteuttamaan 15 §:ssä tarkoitettua luonnonsuojeluohjelmaa, kun valtioneuvoston hyväksymispäätös on lainvoimainen. Toteuttamisjärjestystä harkittaessa on sen lisäksi, mitä edellä 110 108 §:n 2 momentissa säädetään, pyrittävä ottamaan huomioon suojeltavien arvojen merkittävyys ja niitä uhkaavat tekijät. 

Suojelun toteuttamistapa on sovitettava suojelun tarkoituksen mukaan ja suojelu on pyrittävä toteuttamaan ensisijaisesti vapaaehtoisin keinoin. 

Ympäristöministeriö voi päättää luopua luonnonsuojeluohjelman toteuttamisesta joltakin osin, jos alueen luonnonarvot ovat olennaisesti vähentyneet, jos suojelun tarkoitus ei merkittävästi vaarannu tai jos ohjelma estää tärkeän yleisen edun kannalta välttämättömän hankkeen toteuttamisen. 

112 110 §  

Omistajan oikeus vaatia lunastusta  

Kun neljä vuotta on kulunut luonnonsuojeluohjelman hyväksymistä koskevasta päätöksestä ja päätös on saanut lainvoiman, luonnonsuojeluohjelmaan kuuluvan alueen omistajalla on oikeus, jollei ohjelmaa ole hänen alueensa osalta toteutettu tai toteuttamisesta sovittu, vaatia alueen lunastamista. Sama oikeus on alueen omistajalla, jos alueen suojelu on lainvoimaisen valtioneuvoston Natura 2000 -verkostoa koskevan päätöksen mukaan toteutettava tämän lain nojalla ja neljä vuotta on kulunut valtioneuvoston periaatepäätöksen antamisesta. 

Lunastus pannaan vireille hakemalla Maanmittauslaitokselta määräystä lunastustoimitukseen.  

113 111 §  

Valtion korvausvelvollisuus 

Valtio on velvollinen korvaamaan kiinteistön omistajalle tai erityisen oikeuden haltijalle merkityksellisen haitan, joka aiheutuu:  

1) 66 64 §:n 2 momentin, 79 77 §:n 2 ja 3 momentin, 81 79 §:n 2 momentin tai 83 81 §:n 2 momentin nojalla tehdystä päätöksestä; 

2) 67 65 §:n 1 momentissa, 75 73 §:n 1 momentissa tai 80 78 §:n 2 momentissa, säädetystä kiellosta;  

3) 47 §:n 2 momentin nojalla perustetun luonnonsuojelualueen rauhoitussäännöksistä; 

4) 38 §:n nojalla tehdystä kielto- tai rajoituspäätöksestä tai 39 §:n 1 momentin nojalla tehdystä luvan epäämisestä, jos luvan myöntämiselle tai toimenpiteen toteuttamiselle ei olisi muutoin estettä. 

Edellä 1 momentissa tarkoitettua merkityksellistä haittaa arvioitaessa on otettava huomioon mainitussa momentissa tarkoitettujen kieltojen, päätösten ja rauhoitussäännösten aiheuttamat yhteisvaikutukset. 

Edellä 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetussa asiassa korvausvelvollisuuden edellytyksenä on, että omistaja on 68 66 §:n tai 85 83 §:n nojalla hakenut lupaa poiketa kiellosta ja hakemus on hylätty. 

Haitasta on suoritettava täysi korvaus. Jos 80 78 §:n 2 momentissa säädetystä kiellosta aiheutuvan merkityksellisen haitan pysyvyyttä ei voida luotettavasti ennalta arvioida, korvaus on suoritettava enintään kymmenen vuoden ajalta. Tämän jälkeen korvaus on suoritettava pysyvästä haitasta, jos on todennäköistä, että lisääntymis- tai levähdyspaikka on pysyvä. 

Maankäyttö- ja rakennuslaissa ja maa-aineslaissa tarkoitettujen lupien epäämisestä aiheutuvan haitan korvaamisesta säädetään erikseen. Metsälain 10 §:n mukaisen, metsien käyttöä koskevan erityisen velvoitteen kohtuullistamisesta säädetään metsälain 11 §:ssä. 

114 112 § 

Korvausvelvollisuuden rajoitukset 

Edellä 113 111 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettua oikeutta korvaukseen ei ole, jos haitta aiheutuu: 

1) vesilaissa tarkoitetun luvan epäämisestä; 

2) ympäristönsuojelulaissa tarkoitetun luvan epäämisestä; 

3) kaivoslaissa (621/2011) tarkoitettua malminetsintälupaa, kaivoslupaa tai kullanhuuhdontalupaa koskevan asian ratkaisemisesta;  

4) kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetussa laissa (603/1977) tarkoitetun lunastusluvan epäämisestä; taikka 

5) valtiolle, kunnalle tai kuntayhtymälle. 

115 113 § 

Menettely korvausasiassa 

Jos korvauksesta tai suojelun muusta vaihtoehtoisesta toteuttamistavasta ei ole voitu sopia, toimitusta 113 111 §:n 1 momentissa tarkoitettujen korvausten määräämiseksi voidaan hakea Maanmittauslaitokselta.  

Edellä 113 111 §:n 3 momentissa tarkoitetussa tilanteessa hakemukseen tulee liittää selvitys mainitussa momentissa tarkoitetusta luvan epäämisestä. Jos kuitenkin on ilmeistä, että luvan myöntämiselle ei ole edellytyksiä, määräys toimituksen suorittamiseen voidaan antaa ilman sanotun selvityksen esittämistä. 

Menettelystä ja korvausten määräämisestä säädetään kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetussa laissa. Alueen käyttöoikeuden rajoituksesta on maksettava mainitun lain 95 §:n 1 momentissa säädetyn suuruista korkoa siitä päivästä, jolloin alueen omistaja on hakenut Maanmittauslaitokselta määräystä korvaustoimitukseen. 

116 114 §  

Valtion lunastusoikeus  

Valtioneuvostolla on oikeus päättää luonnonsuojelualueen perustamista varten tai muutoin tässä laissa tarkoitetun suojelun toteuttamiseksi kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastamisesta valtiolle. Lunastamisesta säädetään kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetussa laissa. 

Lunastuslupa-asian voi ratkaista ympäristöministeriö, jos kysymys on alueesta, joka sisältyy lainvoimaiseen luonnonsuojeluohjelmaan tai kuuluu lainvoimaisen valtioneuvoston päätöksen mukaan Natura 2000 -verkostoon tämän lain nojalla toteutettavaksi tarkoitettuna kohteena. Ympäristöministeriö voi ratkaista lunastuslupa-asian siinäkin tapauksessa, että lunastuslupahakemuksen kohteena olevaan alueeseen sisältyy vähäisessä määrin luonnonsuojeluohjelman tai Natura 2000 -verkoston kohteen ulkopuolista aluetta. Mitä edellä tässä momentissa säädetään alueesta, sovelletaan tällaiseen alueeseen kohdistuvaan käyttöoikeuteen.  

Ennen 1 tai 2 momentissa tarkoitettuun lunastukseen ryhtymistä on, jos se on mahdollista ilman huomattavia vaikeuksia, neuvoteltava asiasta maanomistajan kanssa. 

117 115 §  

Korvausten jaksottaminen 

Poiketen kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetun lain 52 §:stä edellä 113 111 §:ssä tarkoitetun korvauksen maksatus voidaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen vaatimuksesta jaksottaa enintään neljään vuotuiseen maksuerään. 

Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä korvausten jaksottamisesta. 

118 116 §  

Erinäisten päätösten maksuttomuus  

Tämän lain nojalla annetut luonnonsuojelualueita, maisemanhoitoalueita ja luonnonmuistomerkkejä koskevat päätökset samoin kuin 66 64 §:n 2 momentin, 79 77 §:n 2 ja 3 momentin, 81 79 §:n 2 momentin, sekä 83 81 §:n nojalla annetut päätökset ovat maksuttomia. Muilta osin päätösten maksullisuudesta säädetään valtion maksuperustelaissa (150/1992). 

13 luku  

Luonnonsuojelun tiedonhallinta ja päätöksistä tiedottaminen  

119 117 §  

Luonnonsuojelun tietojärjestelmä 

Luonnonsuojelun tietojärjestelmä muodostuu luonnon monimuotoisuutta ja siihen vaikuttavia toimintoja koskevista tiedoista. Tietojärjestelmää käytetään tämän lain soveltamiseen ja toimeenpanoon liittyvien tietojen hallintaan ja käsittelyyn, luonnonsuojelusuunnitteluun ja tämän lain mukaisen valvonnan toteuttamiseen sekä luonnon monimuotoisuuteen liittyvään seurantaan, arviointiin ja tutkimukseen. 

Luonnonsuojelun tietojärjestelmä koostuu tiedoista, jotka tallennetaan tai on tallennettu ympäristöministeriön, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten, Metsähallituksen, Suomen ympäristökeskuksen ja Luonnontieteellisen keskusmuseon (ylläpitäjät) ylläpitämiin tietojärjestelmiin, rekistereihin ja asianhallintajärjestelmiin. Tietojärjestelmään tallennettavista tiedoista säädetään 120 118 §:ssä sekä vesilain 18 luvun 1 ja 2 §:ssä.  

Ympäristöministeriö, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, Metsähallitus, Suomen ympäristökeskus ja Luonnontieteellinen keskusmuseo ovat kukin luonnonsuojelun tietojärjestelmän rekisterinpitäjiä järjestelmään tallentamiensa tietojen osalta. 

Ympäristöministeriö vastaa luonnonsuojelun tietojärjestelmän sisällöllisestä ja toiminnallisesta kehittämisestä yhteistyössä ylläpitäjien kanssa. 

Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä 2 momentissa tarkoitetuista tietojärjestelmistä ja rekistereistä, asianhallintajärjestelmästä sekä järjestelmien ylläpitoon liittyvistä viranomaisten tehtävistä.  

120 118 §  

Luonnonsuojelun tietojärjestelmään tallennettavat tiedot 

Ympäristöministeriön on tallennettava luonnonsuojelun tietojärjestelmään:  

1) tämän lain nojalla tekemänsä päätökset sekä tiedot niihin liittyvistä hallinto-oikeuksien ja korkeimman hallinto-oikeuden päätöksistä; 

2) 57 §:n 2 momentissa, 61 §:n 1 momentissa ja 94 92 §:n 3 momentissa tarkoitetut lausunnot; 

3) luonnonsuojelun seurannan järjestämiseen liittyvät tiedot ja kertomukset. 

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen on tallennettava tietojärjestelmään  

1) tämän lain nojalla tekemänsä päätökset sekä tiedot niihin liittyvistä hallinto-oikeuksien ja korkeimman hallinto-oikeuden päätöksistä; 

2) 35 §:n 2 momentissa ja 94 92 §:ssä tarkoitetut lausunnot ja aloitteet sekä 110 108 §:ssä tarkoitettuun alueiden hankintaan liittyvät asiakirjat. 

Metsähallituksen on tallennettava järjestelmään:  

1) tämän lain nojalla tekemänsä päätökset sekä tiedot niihin liittyvistä hallinto-oikeuksien ja korkeimman hallinto-oikeuden päätöksistä;  

2) 35 §:n 2 momentissa tarkoitettu lausunto Natura-arvioinnista, 60 §:n 1 momentissa tarkoitettu hakemus alueen liittämiseksi luonnonsuojelualueeseen sekä 110 108 §:ssä tarkoitettuun alueiden hankintaan liittyvät asiakirjat. 

Ympäristöministeriö vastaa lisäksi 13, 14, 15, 33, 39 ja 116 114 §:ssä tarkoitettujen valtioneuvoston päätösten ja 39 §:ssä tarkoitetun Euroopan komission lausunnon tallentamisesta luonnonsuojelun tietojärjestelmään. 

Luonnon monimuotoisuuden tilaa seuraavien viranomaisten ja Suomen ympäristökeskuksen sekä Luonnontieteellisen keskusmuseon on tallennettava 18 §:ssä tarkoitetut luonnonsuojelun seurantaa koskevat tiedot tietojärjestelmään. Seurantatietoja saavat tallettaa myös kyseisten viranomaisten hyväksymät muut tahot. 

Kunnan ja maakunnan liiton on mahdollisuuksien mukaan toimitettava kunnan toiminnassa syntyviä luonnon monimuotoisuutta ja siihen vaikuttavia toimintoja koskevia tietoja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle tallennettaviksi luonnonsuojelun tietojärjestelmään, jos tietojen suora tallentaminen tietojärjestelmään ei ole mahdollista. 

121 119 §  

Tiedon laatu 

Ylläpitäjät päivittävät luonnonsuojelun tietojärjestelmän tietoja laissa säädettyjen velvoitteidensa hoitamisen yhteydessä. Lisäksi tietoja voidaan päivittää ylläpitäjille toimitettujen tietojen perusteella. Tiedon tuottaja vastaa tiedon oikeellisuudesta. 

Ylläpitäjä vastaa siitä, että tietojärjestelmään merkitään tiedon laatua kuvaavat tiedot tiedon lähteestä ja tiedon hankkimisen ja tallentamisen ajankohdasta. 

122 120 §  

Tietojen luovuttaminen ja oikeus saada tietoja 

Luonnonsuojelun tietojärjestelmään tallennetut tiedot ovat ympäristötiedon julkisesta saatavuudesta ja neuvoston direktiivin 90/313/ETY kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2003/4/EY tarkoitettuja julkisia ympäristötietoja, ellei viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999) tai muussa laissa toisin säädetä.  

Ylläpitäjillä sekä Suomen Metsäkeskuksella, aluehallintovirastoilla, kunnilla ja maakunnan liitoilla, Suomen riistakeskuksella ja Turvallisuus- ja kemikaalivirastolla on salassapitosäännösten estämättä ja maksutta oikeus saada luonnonsuojelun tietojärjestelmästä tiedot, jotka ovat välttämättömiä niille säädettyjen tehtävien hoitamiseksi.  

123 121 §  

Päätösten tiedoksi antaminen ja päätöksistä tiedottaminen 

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen on annettava 66 64, 79 77, 81 79, 83 81 ja 106 104 §:ssä ja Metsähallituksen on annettava 60 §:ssä tarkoitettu päätös tiedoksi hallintolain 62 a §:ssä tarkoitetulla julkisella kuulutuksella, ja tieto kuulutuksesta on julkaistava asianomaisessa kunnassa kuntalain (410/2015) 108 §:ssä säädetyn mukaisesti. Päätökset on lisäksi tallennettava kiinteistötietojärjestelmään.  

Ympäristöministeriön on annettava ehdotus 33 §:ssä tarkoitetusta Natura 2000 -verkostoon kuuluvasta alueesta tiedoksi hallintolain 62 a §:ssä tarkoitetulla julkisella kuulutuksella ja tieto kuulutuksesta on julkaistava lisäksi asianomaisessa kunnassa kuntalain 108 §:n mukaisesti.  

Ympäristöministeriön, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ja Metsähallituksen on julkaistava tämän lain nojalla tekemänsä päätökset internetsivuillaan. Internetissä julkaistava päätös saa viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 16 §:n 3 momentin estämättä sisältää sijaintitietoja.  

14 luku  

Luonnonsuojelun valvonta, hallintopakko ja rangaistukset 

124 122 §  

Valvonnan järjestäminen 

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen on valvottava tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja päätösten sekä Euroopan unionin säännösten noudattamista.  

Metsähallitus valvoo tämän lain noudattamista valtion luonnonsuojelualueilla. 

Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen toimista valvonnan turvaamiseksi. 

125 123 §  

Tiedonsaanti- ja tarkastusoikeus  

Luonnonsuojelua koskevien säännösten ja päätösten noudattamista valvovalla viranomaisella tai sen määräämällä virkamiehellä tai viranhaltijalla on oikeus tehtävänsä suorittamista varten: 

1) saada salassapitovelvollisuuden estämättä välttämättömiä tietoja muilta viranomaisilta ja toiminnanharjoittajilta; 

2) kulkea toisen alueella ja päästä paikkaan, jossa toimintaa harjoitetaan; 

3) tehdä tarkastuksia, suorittaa mittauksia ja ottaa tarvittaessa näytteitä; 

4) tarkkailla toimintaa ja sen vaikutuksia luontoon ja ympäristöön. 

Tarkastusta toimittavalla virkamiehellä tai viranhaltijalla on oikeus saada jäljennöksiä tarkastettavista asiakirjoista ja tulosteita tietojärjestelmissä olevista tallenteista. 

Lisäksi tarkastuksesta säädetään hallintolain 39 §:ssä. 

126 124 §  

Väliaikainen toimenpidekielto 

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi enintään kahdeksi vuodeksi kieltää 43 §:n 2 momentissa tarkoitetun alueen sellaisen käyttämisen, joka voi vaarantaa alueen suojelun tarkoituksen. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen päätöstä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei valitusviranomainen toisin määrää. 

Jos suojelu raukeaa tai luonnonsuojeluohjelman toteuttamisesta luovutaan 111 109 §:n 3 momentin nojalla ja alueen omistajalle on aiheutunut toimenpidekiellosta merkityksellistä haittaa, hänellä on oikeus saada siitä valtiolta täysi korvaus.  

Korvauksen määrittämisessä noudatetaan, mitä 115 113 §:ssä säädetään. 

127 125 §  

Toimenpidekielto lunastuksen ollessa vireillä 

Jos 116 114 §:n nojalla on myönnetty lupa alueen tai erityisen oikeuden lunastamiseen, ei alueella saa ryhtyä sellaiseen toimenpiteeseen, joka voi vaarantaa lunastuksen tarkoituksen. Kielto on voimassa siitä alkaen, kun päätös myönnetystä lunastusluvasta on annettu tiedoksi alueen omistajalle ja haltijalle.  

128 126 §  

Pakkokeinot 

Jos joku lyö laimin tämän lain tai sen nojalla annettujen säännösten ja päätösten noudattamisen taikka ryhtyy niiden vastaiseen toimeen, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi kieltää asianomaista jatkamasta tai toistamasta tekoa tai laiminlyöntiä ja sakon tai keskeyttämisen uhalla velvoittaa hänet määräajassa poistamaan oikeudenvastaisen tilan tai korjaamaan laiminlyönnin taikka asettaa uhan, että tarpeelliset toimenpiteet teetetään asianomaisen kustannuksella. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen päätöstä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei valitusviranomainen toisin päätä. 

Esitutkinnassa, syyteharkinnassa tai oikeudenkäynnissä ei saa luonnollisen henkilön rikosvastuuseen saattamiseksi käyttää sellaisia luonnollisen henkilön tässä laissa säädetyn tai sen nojalla määrätyn tiedonantovelvollisuuden perusteella antamia tietoja, jotka on saatu asettamalla hänelle sakon uhka velvollisuuden täyttämiseksi. 

Uhkasakosta, teettämisuhasta ja keskeyttämisuhasta säädetään uhkasakkolaissa (1113/1990). 

129 127 §  

Luontovahingon ehkäiseminen ja korjaaminen 

Jos luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, joka harjoittaa ammatillista toimintaa tai joka tosiasiassa määrää tästä toiminnasta (toiminnanharjoittaja), tahallaan tai huolimattomuudesta aiheuttaa tai uhkaa välittömästi aiheuttaa tämän lain tai sen nojalla annettujen säännösten tai päätösten vastaisella toimenpiteellä tai laiminlyönnillä 3 §:n 7 kohdassa tarkoitetun luontovahingon, toiminnanharjoittajan on ilmoitettava luontovahingosta tai sen välittömästä uhasta viipymättä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle ja ryhdyttävä tarpeellisiin toimenpiteisiin haitallisten vaikutusten ehkäisemiseksi tai rajoittamiseksi mahdollisimman vähäisiksi. 

Saatuaan tiedon luontovahingosta tai sen välittömästä uhasta, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen on, sen lisäksi, mitä 128 126 §:ssä säädetään, määrättävä haitan aiheuttanut toiminnanharjoittaja tarvittaessa ryhtymään toimenpiteisiin haitallisten vaikutusten ehkäisemiseksi tai rajoittamiseksi mahdollisimman vähäisiksi sekä määrättävä toiminnanharjoittaja ryhtymään eräiden ympäristölle aiheutuneiden vahinkojen korjaamisesta annetussa laissa (383/2009) tarkoitettuihin korjaaviin toimenpiteisiin. Vireillepano-oikeuteen sovelletaan tämän lain 130 128 §:n 1 momenttia. 

Tässä pykälässä tarkoitetun haitallisen vaikutuksen merkittävyyttä on arvioitava suhteessa asianomaisen luontotyypin tai eliölajin suojelun tasoon vahingon tapahtumahetkellä sekä niiden tuottamiin palveluihin ja luonnolliseen uudistumiskykyyn. Haitallisen vaikutuksen merkittävyyttä määrittävistä seikoista säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. 

Mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, ei sovelleta luontovahinkoon, jonka ehkäisemisestä ja korjaamisesta säädetään ympäristönsuojelulaissa, vesilaissa tai geenitekniikkalaissa (377/1995). 

130 128 §  

Erityinen vireillepano-oikeus 

Haittaa kärsivällä henkilöllä on oikeus saattaa 128 126 §:ssä tarkoitettu asia vireille elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksessa, jos vireillepanon tarkoituksena on estää luonnon tuhoutuminen tai luonnonarvojen heikentyminen, joka ei ole merkitykseltään vähäinen, tai käynnistää luontovahingon korjaaminen. Sama oikeus on 136 134 §:n 4 momentissa tarkoitetulla rekisteröidyllä yhteisöllä toiminta-alueellaan ja kunnalla.  

Erityisen vireillepanon mukainen asia on ratkaistava kiireellisenä. 

131 129 §  

Toiminta rikosasiassa 

Edellä 124 122 §:ssä mainittujen luonnonsuojelun valvontaviranomaisten on tehtävä ilmoitus 132 130 ja 133 131 §:ssä tarkoitetuista teoista tai laiminlyönneistä poliisille esitutkintaa varten. Ilmoitus saadaan kuitenkin jättää tekemättä, jos teolla tai laiminlyönnillä ei ole ollut olennaista vaikutusta suojeltuihin luonnonarvoihin, sillä ei ole tavoiteltu vähäistä suurempaa taloudellista hyötyä ja sitä on muutoinkin pidettävä olosuhteet huomioon ottaen erittäin vähäisenä. 

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on rikosasiassa asianomistaja. 

132 130 §  

Viittaus rikoslakiin 

Rangaistus ympäristön turmelemisesta säädetään rikoslain (39/1889) 48 luvun 1—4 §:ssä, ja rangaistus luonnonsuojelurikoksesta 48 luvun 5 ja 5 a §:ssä.  

133 131 § 

Luonnonsuojelurikkomus 

Joka tahallaan tai huolimattomuudesta oikeudettomasti: 

1) suorittaa luonnonsuojeluohjelmaan kuuluvalla alueella alueen suojelun tarkoituksen vaarantavan toimenpiteen 16 §:n 1 momentissa säädetyn vastaisesti, 

2) heikentää merkittävästi Natura 2000 -verkostoon kuuluvan alueen suojelun perusteena olevia luonnonarvoja 34 §:ssä säädetyn vastaisesti, 

3) vähäistä vakavammin rikkoo valtion luonnonsuojelualueen perustamissäädöksessä säädettyjä rauhoitussäännöksiä tai yksityisen luonnonsuojelualueen perustamispäätöksessä annettuja rauhoitusmääräyksiä taikka lain 56 §:n 1 momentissa säädettyä tai sen 2 momentin ja 58 §:n nojalla järjestyssäännössä määrättyä liikkumis-, leiriytymis-, maihinnousukieltoa tai -rajoitusta tai veneen, laivan tai muun kulkuneuvon pitämiskieltoa tai -rajoitusta, 

4) hävittää tai heikentää rajauspäätöksellä määritetyn suojellun luontotyypin esiintymän, erityisesti suojeltavan eliölajin esiintymispaikan, Euroopan unionin tärkeänä pitämän eliölajin esiintymispaikan, uutena tavatun eliölajin esiintymispaikan tai hyvitysalueen 66 64 §:n 2 momentissa, 79 77 §:n 2 momentissa, 81 79 §:n 2 momentissa, 83 81 §:n 2 momentissa tai 106 104 §:n 2 momentissa säädetyn tarkoitetussa päätöksessä määrätyn vastaisesti, 

5) ottaa haltuun rauhoitetun eläinlajin pesän, munan tai yksilön muun kehitysasteen tai siirtää sen toiseen paikkaan 72 70 §:n 1 momentin 2 kohdassa säädetyn vastaisesti, 

6) hävittää suuren petolinnun pesäpuun tai vahingoittaa sitä 75 73 §:n 1 momentissa säädetyn vastaisesti,  

7) rikkoo 76 74 §:ssä säädettyjä kasvilajien rauhoitussäännöksiä,  

8) pitää hallussaan rauhoitetun eläin eliölajin yksilöä, osaa, johdannaista tai munaa, joka on erotettu luonnosta 31 joulukuuta 1996 jälkeen, 89 87 §:n 1 momentissa säädetyn vastaisesti,  

9) myy ja vaihtaa, tarjoaa myytäväksi tai vaihdettavaksi rauhoitetun eläin- tai kasvilajin yksilön, osan, johdannaisen tai munan 89 87 §:n 1 momentissa säädetyn vastaisesti, 

10) ostaa, tarjoutuu ostamaan, hankkii kaupallisiin tarkoituksiin, esittelee julkisesti kaupallisessa tarkoituksessa, käyttää taloudellisessa hyötymistarkoituksessa, myy, pitää hallussa myyntiä varten, tarjoaa tai kuljettaa myytäväksi CITES-asetuksen liitteessä A tai B mainitun eläin- tai kasvilajin yksilön taikka sen osan tai johdannaisen asetuksen 8 artiklassa säädetyn vastaisesti tai siirtää asetuksen liitteessä A mainitun eliölajin elävän yksilön 9 artiklassa säädetyn vastaisesti,  

11) tuo maahan rauhoitetun eläin- tai kasvilajin yksilön, sen osan tai johdannaisen, elävän päiväpetolinnun, pöllön tai jalohaukan 90 88 §:n 1 tai 2 momentissa säädetyn vastaisesti, 

12) tuo maahan metsästysmuistona uhanalaisen eläinlajin yksilön tai sen osan 90 88 §:n 4 momentissa säädetyn vastaisesti, 

13) vie maasta rauhoitetun eläin- tai kasvilajin yksilön, sen osan tai johdannaisen 90 88 §:n 1 momentissa säädetyn vastaisesti, 

14) tuo maahan, vie maasta tai kuljettaa Suomen alueen kautta CITES- asetuksessa mainitun eläin- tai kasvilajin yksilön tai sen osan taikka johdannaisen ilman asetuksessa mainitun asetuksen 4, 5 ja 9 artiklassa edellytettyä lupaa tai todistusta, tai jättää noudattamatta mainitussa luvassa tai todistuksessa asetettuja ehtoja;  

15) tuo maahan kolmannesta maasta tai vie maasta kolmanteen maahan CITES-asetuksessa mainitun eläin- tai kasvilajin yksilön tai sen osan taikka johdannaisen muun kuin 92 90 § 2 momentissa mainitun rajanylityspaikan kautta taikka jättää tekemättä mainitussa asetuksessa mainitun asetuksen 4 artiklassa edellytetyn tuonti-ilmoituksen,  

16) rikkoo maisemanhoitoaluetta koskevia koskevassa päätöksessä annettuja määräyksiä 95 93  §:n 2 momentissa säädetyn vastaisesti, 

17) vahingoittaa tai turmelee rauhoitetun luonnonmuistomerkin 97 95 §:n 4 momentissa säädetyn vastaisesti,  

on tuomittava, jollei teko ole luonnonsuojelurikoksena rangaistava, luonnonsuojelurikkomuksesta sakkoon. 

Luonnonsuojelurikkomuksesta tuomitaan myös se, joka tahallaan tappaa tai pyydystää rauhoitetun eläinlajin yksilön, vahingoittaa tällaisen lajin yksilön pesää, munia tai yksilöiden muita kehitysasteita taikka häiritsee yksilöitä 72 70 §:n 1 momentin 1–3 kohdassa säädetyn vastaisesti sekä se, joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta hävittää tai heikentää oikeudettomasti tiukasti suojellun luontotyypin esiintymän tai tiukkaa suojelua edellyttävän eläinlajin yksilön lisääntymis- tai levähdyspaikan 67 65 §:n 1 momentissa tai 80 78 §:ssä säädetyn vastaisesti.  

Luonnonsuojelurikkomuksena ei pidetä leiriytymistä maastossa eikä moottorikäyttöisen ajoneuvon pysäyttämistä tai pysäköintiä maastossa tien välittömään läheisyyteen 53 tai 56 §:n nojalla määrätyn kiellon tai rajoituksen vastaisesti, jos kieltoa tai rajoitusta ei ole merkitty maastoon selvästi havaittavalla tavalla.  

134 132 §  

Menettämisseuraamus 

Joka on syyllistynyt 132 130 §:ssä tai 133 131 §:ssä tarkoitettuun tekoon, on tuomittava menettämään rikoksen kohteen valtiolle. Lisäksi on tuomittava 72 70 tai 76 74 §:n säännöksiä rikkonut menettämään valtiolle se arvo, joka rauhoitetulla eläimellä tai kasvilla on lajinsa edustajana. Menettämisseuraamuksista säädetään lisäksi rikoslain 10 luvussa

Ympäristöministeriön asetuksella säädetään rauhoitettujen eläinten ja kasvien arvoista.  

135 133 §  

Haltuunotto-oikeus 

Metsähallituksen erävalvonnasta annetussa laissa (1157/2005) tarkoitetulla erätarkastajalla on oikeus ottaa haltuunsa metsästys-, keräily- ja muut välineet, joita on käytetty tai ilmeisesti aiotaan käyttää vastoin luonnonsuojelualuetta koskevia rauhoitussäännöksiä tai -määräyksiä. Sama haltuunotto-oikeus koskee luonnonsuojelualueelta luvattomasti pyydystettyjä eläimiä ja luvattomasti otettuja kasveja sekä kaikkea muuta sellaista, mitä luonnonsuojelualueelta ei saa ottaa tai siellä käyttää. 

Lisäksi haltuunotto-oikeudesta säädetään metsästyslain 81 §:ssä ja kalastuslain 108 ja 109 §:ssä. 

15 luku 

Muutoksenhaku 

136 134 §  

Muutoksenhaku 

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen 4 luvun mukaiseen päätökseen saa vaatia oikaisua. Oikaisuvaatimuksesta säädetään hallintolaissa. 

Tämän lain mukaiseen päätökseen saa hakea muutosta valittamalla noudattaen, mitä oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa (808/2019) säädetään, jollei jäljempänä toisin säädetä. 

Poiketen siitä, mitä oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa säädetään, 13 §:ssä tarkoitettuun valtioneuvoston päätökseen, joka koskee kansallista luonnon monimuotoisuusstrategiaa, ei saa hakea muutosta. 

Valitusoikeus on niillä, joiden oikeutta, velvollisuutta tai etua asia saattaa koskea. Muissa kuin korvausta, tukea, avustusta tai vapaaehtoisen hyvittämisen korvaavuutta koskevasta päätöksestä valitusoikeus on myös asianomaisella kunnalla ja toiminta-alueellaan sellaisella rekisteröidyllä paikallisella tai alueellisella yhteisöllä, jonka tarkoituksena on luonnon- tai ympäristönsuojelun edistäminen. Luonnonsuojeluohjelman hyväksymistä koskevasta valtioneuvoston päätöksestä on valitusoikeus myös valtakunnallisella yhteisöllä, joka valvoo maanomistajien etua tai edistää luonnon- taikka ympäristönsuojelua. Lisäksi valitusoikeus on myös Saamelaiskäräjillä, jos päätös heikentää saamelaisten oikeutta alkuperäiskansana ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. 

137 135 §  

Valitus muun lain nojalla tehdystä päätöksestä 

Sen lisäksi, mitä muutoksenhausta erikseen säädetään, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksella on oikeus valittaa muun lain mukaisesta luvan myöntämistä tai suunnitelman hyväksymistä koskevasta päätöksestä sillä perusteella, että päätös on tämän lain tai sen nojalla annettujen säännösten tai päätösten vastainen. 

16 luku 

Voimaantulosäännökset 

138 136 §  

Voimaantulo 

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .  

Tällä lailla kumotaan luonnonsuojelulaki (1096/1996), jäljempänä kumottu laki.  

Ennen tämän lain voimaantuloa hankitun metsästysmuiston saa tuoda maahan 90 88 §:n 4 momentin estämättä. 

Jos muualla lainsäädännössä viitataan kumottuun tai vuoden 1923 luonnonsuojelulakiin (71/1923), sovelletaan sen asemesta tätä lakia. 

139 137 §  

Kumotun lain nojalla perustetut valtion luonnonsuojelualueet 

Seuraavat kumotun lain nojalla annetut säädökset jäävät voimaan: 

1) valtioneuvoston asetus hylkeidensuojelualueista (736/2001); 

2) ympäristöministeriön asetus rauhoitettujen eläinten ja kasvien ohjeellisista arvoista (9/2002);  

2) 3) valtioneuvoston asetus Meikon luonnonsuojelualueesta (1382/2006); 

4) valtioneuvoston asetus eräiden ympäristölle aiheutuneiden vahinkojen korjaamisesta (713/2009);  

3) 5) valtioneuvoston asetus luonnonsuojelualueiden perustamiseksi eräille Suomussalmen ja Puolangan kunnissa sijaitseville valtion omistamille alueille (203/2014); 

4) 6) valtioneuvoston asetus Kalevalapuiston luonnonsuojelualueista (204/2014); 

5) 7) valtioneuvoston asetus Varsinais-Suomen maakunnan luonnonsuojelualueista (214/2014); 

6) 8) ympäristöministeriön asetus luonnonsuojelualueiden perustamisesta Varsinais-Suomen maakuntaan (215/2014); 

7) 9) valtioneuvoston asetus Saimaan luonnonsuojelualueista (441/2014); 

10) ympäristöministeriön asetus Natura 2000 -verkostoon kuuluvien alueiden luettelosta (354/2015);  

11) ympäristöministeriön asetus luonnonsuojelualueen merkitsemisestä maastoon (261/2016);  

8) 12) valtioneuvoston asetus Pohjois-Pohjanmaan maakunnan eteläosien luonnonsuojelualueista (644/2017); 

9) 13) ympäristöministeriön asetus Pohjois-Pohjanmaan maakunnan eteläosien luonnonsuojelualueista (645/2017); 

10) 14) valtioneuvoston asetus Itä-Lapin luonnonsuojelualueista (646/2017); 

11) 15) ympäristöministeriön asetus Itä-Lapin luonnonsuojelualueista (647/2017); 

12) 16) valtioneuvoston asetus Patanajärvenkankaan luonnonsuojelualueesta (278/2018); 

13) 17) valtioneuvoston asetus Etelä-Savon maakunnan luonnonsuojelualueista (204/2019); 

14) 18) ympäristöministeriön asetus Etelä-Savon maakunnan luonnonsuojelualueista (205/2019); 

15) 19) valtioneuvoston asetus Etelä-Karjalan maakunnan luonnonsuojelualueista (1076/2019); 

16) 20) ympäristönministeriön asetus Etelä-Karjalan maakunnan luonnonsuojelualueista (1077/2019); 

21) valtioneuvoston asetus perinnebiotooppien kunnostukseen ja hoitoon vuosina 2020–2025 myönnettävästä tuesta (953/2020) kuitenkin enintään 31 päivään joulukuuta 2025;  

17) 22) valtioneuvoston asetus Pohjois-Karjalan maakunnan luonnonsuojelualueista (140/2021); 

18) 23) ympäristöministeriön asetus Pohjois-Karjalan maakunnan luonnonsuojelualueista (141/2021); 

19) 24) valtioneuvoston asetus Uudenmaan maakunnan luonnonsuojelualueista (332/2021); 

20) 25) ympäristöministeriön asetus Uudenmaan maakunnan luonnonsuojelualueista (333/2021). 

Edellä 1 momentissa mainituissa säädöksissä viitattujen kumotun luonnonsuojelulain säännösten asemesta sovelletaan tämän lain säännöksiä seuraavasti: 

1) kumotun lain 13 §:n asemesta sovelletaan tämän lain 49 §:ää; 

2) kumotun lain 14 §:n asemesta sovelletaan tämän lain 50 §:ää; 

3) kumotun lain 15 §:n asemesta sovelletaan tämän lain 51 §:ää; 

4) kumotun lain 17 a §:n asemesta sovelletaan tämän lain 52 §:ää, 

5) kumotun lain 71 §:n asemasta sovelletaan tämän lain 55 §:ää. 

Edellä 1 momentissa mainituissa säädöksissä tarkoitettuja luonnonsuojelualueita koskevat järjestyssäännöt sekä kansallispuiston hoito- ja käyttösuunnitelmat jäävät voimaan. 

140 138 § 

Vuoden 1923 luonnonsuojelulain mukaiset luonnonsuojelualueet ja luonnonmuistomerkit  

Vuoden 1923 luonnonsuojelulain nojalla annetut valtion luonnonsuojelualueita koskevat perustamissäädökset ja niissä annetut rauhoitussäännökset sekä mainitun lain nojalla annetut yksityisiä luonnonsuojelualueita koskevat perustamispäätökset ja niissä annetut rahoitusmääräykset jäävät voimaan. Sama koskee päätöksiä valtion luonnonsuojelualueen järjestyssäännöstä sekä kansallispuiston hoito- ja käyttösuunnitelman vahvistamisesta.  

Poiketen 1 momentissa säädetystä valtion suojelualueisiin sovelletaan, mitä tässä laissa säädetään liikkumisen rajoittamisesta valtion luonnonsuojelualueella, luonnonsuojelualueen hoito- ja käyttösuunnitelmasta, järjestyssäännöstä valtion luonnonsuojelualueella, luonnonsuojelualueen rajojen määräämisestä ja merkitsemisestä, alueen liittämisestä valtion luonnonsuojelualueeseen sekä yleiskalastusoikeuksiin perustuvasta kalastuksesta. 

Poiketen 1 momentissa säädetystä poikkeukseen yksityisen luonnonsuojelualueen rauhoitusmääräyksistä sovelletaan 54 §:ää.  

Vuoden 1923 luonnonsuojelulain nojalla annetut päätökset luonnonmuistomerkkien rauhoittamisesta jäävät voimaan ja niihin sovelletaan 97 95 ja 98 96 §:ää. 

141 139 § 

Kumotun lain nojalla annetut viranomaispäätökset 

Kumotun lain nojalla annettua viranomaisen päätöstä tai lupaa, joka on voimassa tämän lain voimaan tullessa, on noudatettava, ellei jäljempänä toisin säädetä.  

Edellä 1 momentissa säädetystä poiketen kumotun lain 29 §:n 1 momentin 9 kohdassa tarkoitettua luontotyyppiä avointa maisemaa hallitsevat suuret yksittäiset puut ja puuryhmät koskevat päätökset raukeavat tämän lain voimaantulon yhteydessä. 

142 140 § 

Kumotun lain mukaiset suojellut luontotyypit 

Kumotun lain 29–30 §:n nojalla tehtyihin suojeltuja luontotyyppejä koskeviin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen päätöksiin sovelletaan tämän lain säännöksiä seuraavasti: 

1) kumotun lain 29 §:n 1 momentin 1–5, 7 ja 8 kohdissa tarkoitettuihin luontotyyppeihin sovelletaan tämän lain 66 64 , 68 66 ja 69 67 §:ää; 

2) kumotun lain 29 §:n 1 momentin 6 kohdassa tarkoitettuun puuttomat tai luontaisesti vähäpuustoiset hiekkadyynit luontotyyppiin sovelletaan tämän lain 67–69 65-67 §:ää. 

143 141 § 

Kumotun lain mukaiset eliölajien esiintymispaikat 

Kumotun lain 47 §:n 2 ja 3 momentin nojalla tehtyihin erityisesti suojeltavien eliölajien esiintymispaikkojen suojelua koskeviin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen päätöksiin sovelletaan tämän lain 79 77, 82 80 ja 85 83 §:ää. 

Kumotun lain 47 §:n 5 momentin nojalla tehtyihin lajien esiintymispaikkojen suojelua koskeviin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen päätöksiin sovelletaan tämän lain 81 79, 82 80 ja 85 83 §:ää.  

144 142 § 

Kumotun lain mukaiset maisema-alueet ja luonnonmuistomerkit  

Kumotun lain 33 §:n ja 34 §:n 1 ja 2 momentin mukaisiin maisema-alueisiin sovelletaan tämän lain 94 92 ja 95 93 §:ää. 

Kumotun lain 23 §:n mukaisiin luonnonmuistomerkkeihin sovelletaan tämän lain 97 95 ja 98 96 §:ää. 

145 143 §  

Vireillä olevat asiat 

Hallintoviranomaisessa tai tuomioistuimessa tämän lain voimaan tullessa vireillä olevaan asiaan sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä. 

Jos muutoksenhakutuomioistuin kumoaa päätöksen, johon on sovellettava tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä ja palauttaa asian kokonaisuudessaan uudelleen käsiteltäväksi, asia käsitellään ja ratkaistaan tämän lain säännösten mukaisesti. 

146 144 § 

Soveltaminen ennen kumotun lain voimaantuloa hyväksyttyihin luonnonsuojeluohjelmiin ja -päätöksiin 

Mitä 47 §:n 2 momentissa, 53 §:n 2 momentissa ja 116 114 §:ssä säädetään luonnonsuojeluohjelmasta, sovelletaan myös seuraaviin valtioneuvoston ennen kumotun lain voimaantuloa hyväksymiin suojeluohjelmiin ja -päätöksiin: 

1) 24 päivänä helmikuuta 1978 hyväksytty kansallis- ja luonnonpuistojen kehittämisohjelma siihen myöhemmin tehtyine täydennyksineen; 

2) 19 päivänä huhtikuuta 1979 ja 26 päivänä maaliskuuta 1981 hyväksytty soidensuojelun perusohjelma; 

3) 3 päivänä kesäkuuta 1981 hyväksytty lintuvesiensuojeluohjelma; 

4) 13 päivänä huhtikuuta 1989 hyväksytty lehtojensuojeluohjelma; 

5) 24 päivänä elokuuta 1989 hyväksytty Mikkelinsaarten saariryhmän suojelupäätös; 

6) 20 päivänä joulukuuta 1990 hyväksytty rantojensuojeluohjelma; 

7) 27 päivänä kesäkuuta 1996 hyväksytty vanhojen metsien suojeluohjelma. 

145 § (uusi) 

Eräitä asetuksia koskeva siirtymäsäännös 

Seuraavat kumotun lain nojalla annetut säädökset jäävät voimaan:  

1) ympäristöministeriön asetus rauhoitettujen eläinten ja kasvien ohjeellisista arvoista (9/2002);  

2) valtioneuvoston asetus eräiden ympäristölle aiheutuneiden vahinkojen korjaamisesta (713/2009);  

3) ympäristöministeriön asetus Natura 2000 -verkostoon kuuluvien alueiden luettelosta (354/2015);  

4) ympäristöministeriön asetus luonnonsuojelualueen merkitsemisestä maastoon (261/2016);  

5) valtioneuvoston asetus perinnebiotooppien kunnostukseen ja hoitoon vuosina 2020—2025 myönnettävästä tuesta (953/2020) kuitenkin enintään 31 päivään joulukuuta 2025;  

6) valtioneuvoston asetus vuosina 2022—2027 myönnettävästä tuesta (800/2022) puustoisten elinympäristöjen ennallistamiseen, kunnostukseen ja hoitoon kuitenkin enintään 31 päivään joulukuuta 2027.  


2.  Laki  ympäristönsuojelulain 39 ja 176 §:n muuttamisesta 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti  

muutetaan ympäristönsuojelulain (527/2014) 39 §:n 2 momentti ja 176 §:n 1 momentti, sellaisena kuin niistä on 39 §:n 2 momentti laissa 504/2019, seuraavasti: 

39 § 

Lupahakemus 


Hakemukseen on liitettävä lupaharkinnan kannalta tarpeellinen selvitys toiminnasta, sen vaikutuksista, asianosaisista ja muista merkityksellisistä seikoista. Jos hakemus koskee ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetussa laissa tarkoitettua toimintaa, hakemukseen on liitettävä mainitun lain mukainen ympäristövaikutusten arviointiselostus ja yhteysviranomaisen perusteltu päätelmä ennen päätöksentekoa. Hakemukseen on lisäksi tarvittaessa liitettävä luonnonsuojelulain ( / ) 35 §:ssä tarkoitettu arviointi. 


176 § 

Määräys vesistön merkittävän pilaantumisen ja luontovahingon korjaamiseksi 

Jos 175 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetun rikkomuksen tai laiminlyönnin seurauksena aiheutuu merkittävää vesistön pilaantumista tai luonnonsuojelulain 3 §:n 7 kohdassa tarkoitettu luontovahinko, on sen lisäksi, mitä tämän lain 175 §:ssä säädetään, valtion valvontaviranomaisen määrättävä toiminnanharjoittaja ryhtymään eräiden ympäristölle aiheutuneiden vahinkojen korjaamisesta annetussa laissa tarkoitettuihin korjaaviin toimenpiteisiin. 



Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 . 


3.  Laki  ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 4 §:n muuttamisesta 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti  

muutetaan ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain (252/2017) 4 §:n 2 momentti seuraavasti: 

4 § 

Suhde muuhun lainsäädäntöön ja muihin menettelyihin 


Ympäristövaikutusten arviointiselostuksen käyttämisestä muun lain mukaisena selvityksenä säädetään erikseen. Arviointiselostuksen käyttämisestä luonnonsuojelulain ( / ) 35 §:n mukaisena arviointina säädetään mainitun pykälän 4 momentissa. 


Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 . 


4.  Laki  viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista annetun lain 4 §:n muuttamisesta 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti  

muutetaan viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista annetun lain (200/2005) 4 §:n 1 momentin 2 kohta seuraavasti: 

4 § 

Ympäristöarviointia edellyttävät suunnitelmat ja ohjelmat 

Lakiin, asetukseen tai hallinnolliseen määräykseen perustuvasta viranomaisen suunnitelmasta ja ohjelmasta on tehtävä ympäristöarviointi, jos: 


2) suunnitelmaa tai ohjelmaa koskee luonnonsuojelulain ( / ) 35 §:ssä tarkoitettu arviointivelvollisuus. 



Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 . 


5.  Laki  eräiden ympäristöllisten lupamenettelyjen yhteensovittamista koskevan lain 2 ja 3 §:n muuttamisesta 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti  

muutetaan eräiden ympäristöllisten lupamenettelyjen yhteensovittamista koskevan lain (764/2019) 2 § ja 3 §:n 1 kohta seuraavasti: 

2 § 

Lain soveltamisala 

Tätä lakia sovelletaan ympäristönsuojelulain (527/2014), vesilain (587/2011), maa-aineslain (555/1981), kaivoslain (621/2011), luonnonsuojelulain ( / ), maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) sekä vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta annetun lain (390/2005) mukaisen lupa-asian käsittelyyn. 

3 § 

Yhteensovitettavat lupamenettelyt 

Jos hankkeen toteuttaminen edellyttää ympäristönsuojelulain mukaisen ympäristöluvan, vesilain mukaisen luvan tai maa-aineslain mukaisen ainesten ottamisluvan, lupahakemuksen käsittely voidaan hakijan pyynnöstä sovittaa yhteen seuraavia lupia koskevien hakemusten kanssa: 

1) luonnonsuojelulain 68 66 §:n ja 85 83 §:n mukainen poikkeus; 



Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 . 


6.  Laki  valaiden ja arktisten hylkeiden suojelusta annetun lain 2 ja 3 §:n muuttamisesta 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti  

muutetaan valaiden ja arktisten hylkeiden suojelusta annetun lain (1112/1982) 3 §:n 1 momentti, sellaisena kuin se on laissa 1070/2004, sekä  

lisätään 2 §:ään uusi 3 momentti seuraavasti: 

2 § 


Kiellettyä on myös käyttää Suomen aluetta kauttakulkuna siirrettäessä 1 momentissa esitettyjä tuotteita maasta toiseen. 

3 § 

Valaat ovat rauhoitettuja Suomen alueella ja talousvyöhykkeellä luonnonsuojelulaissa ( / ) säädetyn mukaisesti. 



Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 . 


7.  Laki  maankäyttö- ja rakennuslain muuttamisesta 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti  

kumotaan maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999)207 §:n 4 momentti sekä 

muutetaan 28 §:n 2 momentti ja 197 §:n 1 ja 2 momentti seuraavasti: 

28 § 

Maakuntakaavan sisältövaatimukset 


Luonnonsuojelulain ( / ) 15 §:ssä ja 146 144 §:ssä tarkoitettujen luonnonsuojeluohjelmien ja -päätösten sekä 93 91 §:ssä tarkoitettua maisemanhoitoaluetta koskevien perustamispäätösten tulee olla ohjeena kaavaa laadittaessa. 


197 §  

Suhde muuhun lainsäädäntöön 

Kaavaa hyväksyttäessä ja vahvistettaessa on tämän lain lisäksi noudatettava luonnonsuojelulain 5 lukua. Lupa-asiaa ratkaistaessa ja muuta viranomaispäätöstä tehtäessä on lisäksi noudatettava luonnonsuojelulakia. 

Jos rakennus- tai toimenpidelupahakemus on hylätty luonnonsuojelulain 39 §:stä johtuvan rajoituksen vuoksi eikä luvan myöntämiselle olisi ollut muutoin estettä, maanomistajalla on, jollei hän luvan epäämisen johdosta voi käyttää maataan kohtuullista hyötyä tuottavalla tavalla, oikeus saada haitasta valtiolta korvaus. Korvausvelvollisuutta arvioitaessa ei oteta huomioon kiinteistöjaotuksessa tai omistussuhteissa 20 päivän elokuuta 1998 jälkeen tapahtuneita muutoksia. Jos alue on rakennuslain nojalla ennen mainittua päivää vahvistetussa seutu- tai yleiskaavassa osoitettu suojelu- tai virkistysalueeksi, ei korvausvelvollisuutta arvioitaessa oteta myöskään huomioon kiinteistöjaotuksessa tai omistussuhteissa seutu- tai yleiskaavan vahvistamisen jälkeen tapahtuneita muutoksia. 



Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 . 


8.  Laki  maa-aineslain 1 §:n muuttamisesta 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti  

muutetaan maa-aineslain (555/1981) 1 §:n 2 momentti, sellaisena kuin se on laissa 1098/1996, seuraavasti: 

1 § 

Soveltamisala 


Ainesten ottamisessa on tämän lain lisäksi noudatettava, mitä muualla laissa säädetään. Lupa-asiaa ratkaistaessa ja muuta viranomaispäätöstä tehtäessä on lisäksi noudatettava luonnonsuojelulakia ( / ). 


Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 . 


9.  Laki  erämaalain 2 §:n muuttamisesta 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti  

muutetaan erämaalain (62/1991) 2 §, sellaisena kuin se on laissa 1104/1996, seuraavasti: 

2 § 

Soveltamisala 

Erämaa-alueiden säilyttämisessä ja käytössä on noudatettava, mitä tässä laissa säädetään. Tämän lisäksi on alueiden säilyttämisessä ja käytössä noudatettava, mitä muualla laissa säädetään. Lupa-asiaa ratkaistaessa ja muuta viranomaispäätöstä tehtäessä on lisäksi noudatettava luonnonsuojelulakia ( / ). 


Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 . 


10.  Laki  maastoliikennelain 13 §:n muuttamisesta 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti  

muutetaan maastoliikennelain (1710/1995) 13 §:n 3 momentti, sellaisena kuin se on laissa 93/2021, seuraavasti: 

13 § 

Moottorikelkkailureitti 


Moottorikelkkailureitin perustamisesta ja lakkauttamisesta luonnonsuojelulaissa ( / ) tarkoitetulla valtion luonnonsuojelualueella päättää Metsähallitus. Tämän luvun sijasta, lukuun ottamatta 20 ja 21 §:ää, näihin reitteihin sovelletaan Metsähallituksen päätöksessä määrättyjä ehtoja. Perustettaessa moottorikelkkailureittiä yksityiselle luonnonsuojelualueelle noudatetaan, mitä näiden alueiden perustamisesta säädetään luonnonsuojelulaissa. 



Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 . 


11.  Laki  eräiden ympäristölle aiheutuneiden vahinkojen korjaamisesta annetun lain 1 ja 3 §:n muuttamisesta 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti  

muutetaan eräiden ympäristölle aiheutuneiden vahinkojen korjaamisesta annetun lain (383/2009) 1 §:n 1 momentin 1 kohta ja 3 §:n 2 kohdan a alakohta, sellaisena kuin niistä on 3 §:n 2 kohdan a alakohta laissa 558/2014, seuraavasti: 

1 § 

Soveltamisala 

Tätä lakia sovelletaan seuraavien ympäristölle aiheutuvien vahinkojen korjaamiseen: 

1) luonnonsuojelulain ( / ) 3 §:n 7 kohdassa tarkoitettu luontovahinko; 


3 § 

Määritelmät 

Tässä laissa tarkoitetaan: 


2) luonnonvaralla:

a) luonnonsuojelulain 3 §:n 7 kohdassa tarkoitettuja luontotyyppejä ja eliölajien elinympäristöjä samoin kuin lajeja sekä niiden esiintymis-, lisääntymis- ja levähdyspaikkoja;

 



Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 . 


12.  Laki  metsälain 2 ja 7 a §:n muuttamisesta 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti  

muutetaan metsälain (1093/1996) 2 §:n 1 momentin 1 kohta ja 2 momentti sekä 7 a §:n 2 momentin 2 kohta, sellaisina kuin ne ovat laissa 1085/2013, seuraavasti: 

2 § 

Soveltamisala 


Tätä lakia sovelletaan metsän hoitamiseen ja käyttämiseen metsätalousmaaksi luettavilla alueilla. Lakia ei kuitenkaan sovelleta: 

1) luonnonsuojelulain ( / ) nojalla muodostetuilla luonnonsuojelualueilla, valtion luonnonsuojelutarkoitukseen hankkimilla alueilla eikä muilla valtion omistamilla alueilla, joita hoidetaan Metsähallituksen tai valtion maata hallinnoivan viranomaisen suojelupäätöksen mukaisesti; 


Metsän hoitamisessa ja käyttämisessä on tämän lain lisäksi noudatettava, mitä muinaismuistolain (295/1963) 1, 4, 5 ja 13–16 §:ssä, luonnonsuojelulain 4, 16, 72 70, 75 73, 76 74, 78–81 76-79, 83–85 81-83, 87 85, 106 104, 126 124, 127 125 ja 129 127 §:ssä sekä 5–7 ja 10 luvussa, sekä muussa laissa säädetään.  


7 a §  

Maanomistajan ja metsäkeskuksen ilmoitusvelvollisuus 


Metsäkeskuksen on ilmoitettava välittömästi maanomistajalle, tiedossaan olevalle maanomistajan edustajalle ja metsänhakkuuoikeuden haltijalle, jos metsäkeskukselle on toimitettu metsänkäyttöilmoitus, johon sisältyvällä käsittelyalueella tai sen läheisyydessä on tai sitä koskee metsäkeskuksen tiedossa oleva: 


2) luonnonsuojelulaissa tarkoitettua erityisesti suojeltavan eliölajin tai suojellun luontotyypin esiintymää koskeva päätös, uusina tavattujen eliölajien suojelua koskeva päätös, erityisesti suojeltavan eliölajin avustettua leviämistä koskeva päätös tai hyvittämisalueen rajauspäätös; 



Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 . 


13.  Laki  metsätuhojen torjunnasta annetun lain 21 §:n muuttamisesta 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti  

muutetaan metsätuhojen torjunnasta annetun lain (1087/2013) 21 §:n 1 momentti seuraavasti: 

21 § 

Valtion vahingonkorvausvastuu 

Luonnonsuojelulain ( / ) 43 §:ssä tarkoitetulta valtion luonnonsuojelualueelta, 48 §:ssä tarkoitetulta määräaikaisesti rauhoitetulta alueelta, 66 64 §:ssä tarkoitetulta suojellun luontotyypin rajatulta esiintymisalueelta, 67 65 §:ssä tarkoitetulta tiukasti suojellun luontotyypin esiintymisalueelta, 79 77 §:ssä tarkoitetulta erityisesti suojeltavan eliölajin esiintymispaikalta, 83 81 §:ssä tarkoitetulta uutena tavatun eliölajin suojelemiseksi rajatulta esiintymispaikalta, 87 85 §:ssä tarkoitetulta erityisesti suojeltavan eliölajin avustetun leviämisen paikalta, 97 95 §:ssä tarkoitetun rauhoitetun luonnonmuistomerkin paikalta, 106 104 §:ssä tarkoitetulta hyvitysalueelta, 126 124 §:ssä tarkoitetulta toimenpidekieltoon asetetulta alueelta, valtiolle luonnonsuojelutarkoitukseen hankitulta alueelta sekä muulta sellaiselta valtion omistamalta alueelta, jota hoidetaan Metsähallituksen tai valtion maata hallinnoivan viranomaisen suojelupäätöksen mukaisesti, todennäköisesti levinneiden metsätuhojen aiheuttamat vahingot korvataan valtion varoista siten kuin jäljempänä säädetään. Syy-yhteyden todennäköisyyttä arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota muun ohella vahingon laatuun ja vahingon mahdollisiin muihin syihin. 



Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 . 


14.  Laki  kestävän metsätalouden määräaikaisen rahoituslain 2 ja 25 §:n muuttamisesta 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti  

muutetaan kestävän metsätalouden määräaikaisen rahoituslain (34/2015) 2 §:n 2 momentti ja 25 § seuraavasti: 

2 § 

Soveltamisala ja rahoituksen kohdentamista koskevat rajoitukset 


Tässä laissa tarkoitettua rahoitusta ei saa käyttää luonnonsuojelulain ( / ) 48 §:n nojalla alueen määräaikaisesta rauhoittamisesta tehdyn sopimuksen perusteella maksettaviin korvauksiin tai korvauksiin, joista mainitun lain 111 113 §:ssä tai 124 126 §:n 2 momentissa taikka muutoin erikseen säädetään, eikä myöskään korvauksiin, jotka perustuvat ennen mainittuja säännöksiä voimassa olleisiin vastaaviin säännöksiin. 


25 § 

Metsäkeskuksen selvittämisvelvollisuus 

Metsäkeskuksen tulee ennen asian ratkaisemista selvittää, kohdistuuko aiottuun toimenpiteeseen luonnonsuojelulain 16 §:stä, 5 luvusta, 47, 53, 66 64, 67 65, 79–81 77—79, 83 81, 87 85, 93–96 91—94, 106 104, 126 124 ja 127 125 §:stä johtuvia rajoitteita. Metsäkeskuksen tulee tarvittaessa pyytää hakemuksesta lausunto siltä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta, jonka toimialueella toimenpide on tarkoitus toteuttaa. Metsäkeskus saa kuitenkin ratkaista asian ilman elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen lausuntoa sen jälkeen, kun kaksi kuukautta on kulunut lausuntopyynnön lähettämisestä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukseen. 


Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 . 


15.  Laki  Metsähallituksesta annetun lain 5 §:n muuttamisesta 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti  

muutetaan Metsähallituksesta annetun lain (234/2016) 5 §:n 2 momentin 1 kohta seuraavasti: 

5 § 

Julkiset hallintotehtävät 


Metsähallitus hoitaa sille säädetyt julkiset hallintotehtävät, joita ovat: 

1) luonnonsuojelulaissa ( / ) säädetyt sekä sen ja vuoden 1923 luonnonsuojelulain (71/1923) ja vuoden 1996 luonnonsuojelulain (1096/1996) nojalla perustettuja luonnonsuojelualueita koskeviin säädöksiin perustuvat tehtävät, muut luontotyyppien ja eliölajien suojeluun liittyvät tehtävät sekä luonnonsuojelualueiden hankinta; 



Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 . 


16.  Laki  Metsähallituksen erävalvonnasta annetun lain 9 §:n muuttamisesta 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti  

muutetaan Metsähallituksen erävalvonnasta annetun lain (1157/2005) 9 §:n 4 momentti, sellaisena kuin se on laissa 1687/2015,seuraavasti: 

9 § 

Haltuunotto 


Erätarkastajalla on oikeus ottaa haltuun luonnonsuojelulain ( / ) 132 130 §:ssä tarkoitetun luonnonsuojelurikoksen tai törkeän luonnonsuojelurikoksen taikka 133 131 §:ssä tarkoitetun luonnonsuojelurikkomuksen kohde ja sen tekemisessä käytetty väline mainitun lain 135 133 §:n mukaisesti. Erätarkastajalla on lisäksi oikeus ottaa haltuun rikoksen kohde, joka luonnonsuojelulain nojalla on tuomittava valtiolle menetetyksi. Haltuun otettu rikoksen kohde saalista lukuun ottamatta ja rikoksentekoväline on luovutettava poliisille ilman aiheetonta viivytystä, kuitenkin viimeistään seitsemän vuorokauden kuluttua haltuun ottamisesta. 


Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 . 


17.  Laki  luopumiseläkelain 6 §:n muuttamisesta 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti  

muutetaan luopumiseläkelain (16/1974) 6 §:n 2 momentin 1 ja 3 kohta, sellaisina kuin ne ovat laissa 372/1990,seuraavasti: 

6 § 


Niin ikään katsotaan maatilan omistajan luopuneen tässä laissa tarkoitetuin tavoin maatalouden harjoittamisesta, jos hän: 

1) luovuttaa 1 momentissa tarkoitetulle luovutuksensaajalle maatilansa pellon ja antaa samalla sitoumuksen siitä, että hän ei luovuta pidättämäänsä tilan metsämaata eikä sen joutomaata muutoin kuin mainitun momentin 1–4 kohdassa tarkoitetulle luovutuksensaajalle, sille kunnalle, jossa pidätetty alue sijaitsee, ympäristöministeriölle luonnonsuojelulaissa ( / ) tarkoitetuksi luonnonsuojelualueeksi, ammattikasvatushallitukselle alan opetuksen harjoitusalueeksi tai, jos maatilahallitus ei osta metsämaata metsälisäalueena käytettäväksi, Metsähallitukselle ( myyntirajoitussitoumus ); 


3) antaa sitoumukset siitä, että hän ei käytä eikä vuokraa maatilan peltoa eikä talousrakennuksia maataloustuotantoon ( maataloustuotannosta luopumissitoumus ), ja siitä, että hän ei kuuden vuoden kuluessa eläkkeen alkamisesta luovuta tilan peltoa eikä tämän jälkeenkään muutoin kuin 1 momentin 1—3 kohdassa tarkoitetulle luovutuksensaajalle tai ympäristöministeriölle luonnonsuojelulaissa tarkoitetuksi luonnonsuojelualueeksi taikka ammattikasvatushallitukselle alan opetuksen harjoitusalueeksi ( pellon myyntirajoitussitoumus ), ja antaa pidättämästään tilan metsämaasta ja joutomaasta 1 kohdassa tarkoitetun myyntirajoitussitoumuksen. 



Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 . 


18.  Laki  maatalousyrittäjien luopumiskorvauksesta annetun lain 25 §:n muuttamisesta 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti  

muutetaan maatalousyrittäjien luopumiskorvauksesta annetun lain (1330/1992) 25 §:n 2 momentti, sellaisena kuin se on laissa 1286/2006, seuraavasti: 

25 § 


Jos 1 momentissa tarkoitettua toimintaa tai sitoumuksen laiminlyöntiä on pidettävä vähäisenä taikka jos tälle toiminnalle tai laiminlyönnille on ollut olemassa muu erityinen syy, luopumiskorvaus voidaan lakkauttaa määräajaksi taikka päättää, että luopumiskorvaus maksetaan entisen suuruisena. Luopumislisä voidaan lakkauttaa myös osaksi. Sitoumuksen laiminlyönnille on olemassa tässä momentissa tarkoitettu erityinen syy, jos sitoumuksen alaista maata on luovutettu tai vuokrattu vähintään viideksi vuodeksi tehdyllä vuokrasopimuksella maatalouden harjoittamista varten lisämaaksi henkilölle, joka luovutusajankohtana harjoittaa maataloutta maatilalla siten, että hän on ottanut maatalousyrittäjän eläkelain 10 §:n mukaisesti mainitussa laissa säädettyä vähimmäiseläketurvaa koskevan vakuutuksen. Lisäksi edellytyksenä on, että luovutuksensaaja on sitoutunut pitämään hallinnassaan ja viljelemään luovutettavaa tai vuokrattavaa aluetta vähintään viiden vuoden ajan. Tässä momentissa tarkoitettuna erityisenä syynä pidetään myös sitoumuksen alaisen maan luovuttamista käytettäväksi luonnonsuojelulaissa ( / ) tarkoitettuna luonnonsuojelu- tai maisemanhoitoalueena. 



Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 . 


19.  Laki  kiinteistörekisterilain 2 §:n muuttamisesta 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti  

muutetaan kiinteistörekisterilain (392/1985) 2 §:n 1 momentin 5 kohta, sellaisena kuin se on laissa 464/2018,seuraavasti: 

2 § 

Kiinteistörekisteriin merkitään kiinteistöinä: 


5) valtion omistamalle alueelle luonnonsuojelulain ( / ) tai sitä ennen voimassa olleen lainsäädännön mukaisesti perustetut luonnonsuojelualueet ( luonnonsuojelualue ); 



Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 . 


20.  Laki  metsästyslain muuttamisesta 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti  

muutetaan metsästyslain (615/1993) 1 §:n 2 momentti sekä 41 a §:n 1 momentin johdantokappaleen, 41 b §:n 1 momentin johdantokappaleen ja 41 b §:n 3 momentin johdantokappaleen ruotsinkielinen sanamuoto, sellaisina kuin ne ovat, 1 §:n 2 momentti laissa 206/2013, 41 a §:n 1 momentin johdantokappaleen ja 41 b §:n 1 momentin johdantokappaleen ruotsinkielinen sanamuoto laissa 159/2011 sekä 41 b §:n 3 momentin johdantokappaleen ruotsinkielinen sanamuoto laissa 504/2017, seuraavasti: 

1 § 

Lain soveltamisala 


Tämä laki koskee soveltuvin osin myös luonnonsuojelulain ( / ) nojalla rauhoitettujen nisäkkäiden ja lintujen pyydystämistä tai tappamista. 



Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 . 


23.  Laki  tieteellisiin tai opetustarkoituksiin käytettävien eläinten suojelusta annetun lain 4 §:n muuttamisesta 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti  

muutetaan tieteellisiin tai opetustarkoituksiin käytettävien eläinten suojelusta annetun lain (497/2013) 4 §:n 2 momentti seuraavasti: 

4 § 

Suhde muuhun lainsäädäntöön 


Geenitekniikan soveltamisesta eläimiin säädetään geenitekniikkalaissa (377/1995). Eläinten kuljetuksesta säädetään eläinten suojelusta kuljetuksen ja siihen liittyvien toimenpiteiden aikana sekä direktiivien 64/432/ETY ja 93/119/EY ja asetuksen (EY) N:o 1255/97 muuttamisesta annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1/2005 sekä eläinten kuljetuksesta annetussa laissa (1429/2006). Eläinten käytöstä kosmeettisten valmisteiden testauksessa säädetään kosmeettisista valmisteista annetussa laissa (492/2013). Luonnonvaraisten eläinten pyydystämisestä, hallussapidosta ja tappamisesta säädetään lisäksi luonnonsuojelulaissa ( / ) ja metsästyslaissa (615/1993). Kliinisistä eläinlääketutkimuksista säädetään lääkelaissa (395/1987). 


Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 . 


24.  Laki  kalastuslain 59 §:n muuttamisesta 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti  

muutetaan kalastuslain (379/2015) 59 §:n 1 momentti seuraavasti: 

59 § 

Uhanalaisten eläinlajien suojelu 

Valtioneuvoston asetuksella voidaan enintään viideksi vuodeksi kerrallaan kieltää tietynlaisen pyydyksen tai kalastustavan käyttäminen tietyllä vesialueella ja antaa säännöksiä pyydysten käyttöajoista, jos se on tarpeen luonnonsuojelulain ( / ) nojalla uhanalaiseksi määritellyn eläinlajin elinvoimaisena säilymiseksi ja eliölajin suotuisan suojelutason saavuttamiseksi. 



Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 . 


25.  Laki  vieraslajeista aiheutuvien riskien hallinnasta annetun lain 16 §:n muuttamisesta 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti  

muutetaan vieraslajeista aiheutuvien riskien hallinnasta annetun lain (1709/2015) 16 §:n 2 momentti, sellaisena kuin se on laissa 682/2019, seuraavasti: 

16 § 

Ympäristöön päässeen lintu- tai nisäkäslajin pyydystäminen ja tappaminen 


Mitä 1 momentissa säädetään, sovelletaan myös muuhun vieraslajina pidettävään lintu- tai nisäkäslajiin, josta ei säädetä metsästyslaissa tai luonnonsuojelulaissa ( / ). 



Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 . 


26.  Laki  valtion metsätalousosakeyhtiöstä annetun lain 4 §:n muuttamisesta 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti  

muutetaan valtion metsätalousosakeyhtiöstä annetun lain (235/2016) 4 §:n 1 momentin 2 kohta seuraavasti: 

4 § 

Oikeus edustaa valtiota eräissä tapauksissa 

Osakeyhtiö on valtion alueella, jolla sillä on oikeus harjoittaa metsätaloutta, oikeutettu edustamaan Metsähallitusta ja käyttämään valtiolle maanomistajana kuuluvaa puhevaltaa asiassa, joka koskee: 


2) muun alueen kuin luonnonsuojelulaissa ( / ) tarkoitetun luonnonsuojelualueen ja muinaismuistolaissa (295/1963) rauhoitetutuksi säädetyn muinaismuiston suoja-alueen rajankäyntiä; 



Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 . 


27.  Laki  eläintautilain 32 §:n muuttamisesta 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti  

muutetaan eläintautilain (76/2021) 32 §:n 2 momentti seuraavasti: 

32 § 

Tautitilanteen selvittäminen ja taudin leviämisen estäminen 


Jos muun torjuttavan eläintaudin epäilyä ei voida sulkea pois tai eläintaudin esiintymistä vahvistaa eläintä lopettamatta, aluehallintovirasto voi määrätä pidettävän eläimen lopetettavaksi. Jos luonnonvaraisia eläimiä koskeviin toimenpiteisiin ryhtyminen edellyttää luonnonsuojelulaissa ( / ), metsästyslaissa (615/1993) tai kalastuslaissa (379/2015) tarkoitettua lupaa, aluehallintovirasto vastaa luvan hakemisesta. 



Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 . 


28.  Laki  vesilain muuttamisesta 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti  

muutetaan vesilain (587/2011) 1 luvun 2 §:n 2 momentti, 2 luvun 11 §, 11 luvun 3 §:n 2 momentti, 14 luvun 6 §:n 1 momentti, 18 luvun 1 §:n 1 momentti ja 2 §:n 1 momentti, sellaisina kuin niistä ovat 11 luvun 3 §:n 2 momentti laissa 766/2019 ja 18 luvun 1 §:n 1 momentti laissa 531/2014, seuraavasti: 

1 luku 

Yleiset säännökset 

2 § 

Lain soveltamisala ja suhde muuhun lainsäädäntöön 


Tätä lakia sovellettaessa ja muutoin tämän lain mukaan toimittaessa on noudatettava luonnonsuojelulakia ( / ), muinaismuistolakia (295/1963) ja maankäyttö- ja rakennuslakia (132/1999). 


2 luku 

Yleiset oikeudet, velvollisuudet ja rajoitukset 

11 § 

Eräiden vesiluontotyyppien suojelu 

Suojeltuja vesiluontotyyppejä ovat luonnontilaisena: 

1) enintään kymmenen hehtaarin suuruinen flada, kluuvijärvi ja kalkkilampi;  

2) lähde ja lähteikkö;  

3) muualla kuin Lapin maakunnassa sijaitseva puro, noro ja enintään yhden hehtaarin suuruinen lampi tai järvi.  

Edellä 1 momentissa tarkoitetun yksittäisen luontotyypin luonnontilaa ei saa vaarantaa. Lupaviranomainen voi yksittäistapauksessa hakemuksesta myöntää poikkeuksen kiellosta, jos kohteena olevan vesiluontotyypin suojelutavoitteet eivät kokonaisuutena huomattavasti vaarannu. Jos luontotyypin luonnontilan vaarantuminen aiheutuisi hankkeesta, johon on haettu tämän lain mukaista lupaa, lupa-asian yhteydessä on viran puolesta tutkittava kysymys poikkeuksen myöntämisestä. Lupa-asiasta erillisen poikkeamisasian käsittelyyn sovelletaan, mitä 3 luvussa säädetään lupapäätöksessä annettavista määräyksistä ja vaikutusten tarkkailusta, 11 luvussa hakemusasian käsittelystä ja päätöksen antamisesta sekä 15 luvussa päätöksen täytäntöönpanosta ja muutoksenhausta. 

(Kuten voimassaoleva 2 luvun 11 §) 

11 luku 

Hakemusmenettely 

3 § 

Lupahakemuksen sisältö 


Jos hakemus koskee luvan myöntämistä ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetussa laissa (252/2017) tarkoitetulle hankkeelle, hakemusasiakirjoihin on liitettävä mainitun lain 19 §:n mukainen arviointiselostus ja yhteysviranomaisen perusteltu päätelmä ennen päätöksentekoa. Siltä osin kuin selostukseen sisältyy tämän lain soveltamiseksi tarpeelliset tiedot ympäristövaikutuksista, tätä selvitystä ei ole esitettävä uudestaan. Hakemukseen on tarvittaessa liitettävä luonnonsuojelulain 35 §:ssä tarkoitettu arviointi. 


14 luku 

Valvonta ja hallintopakko 

6 § 

Luontovahingon korjaaminen 

Jos tämän lain säännösten vastainen patoamiseen taikka vedenottoon liittyvä toimenpide tai velvollisuuksien laiminlyönti aiheuttaa tai uhkaa välittömästi aiheuttaa huomattavan haitallisen muutoksen vesistössä tai pohjavedessä taikka luonnonsuojelulain 3 §:n 7 kohdassa tarkoitetun luontovahingon, lupaviranomaisen on, sen lisäksi, mitä tämän luvun 4 §:ssä säädetään, määrättävä haitan aiheuttanut ryhtymään tarpeellisiin toimenpiteisiin haitallisten vaikutusten ehkäisemiseksi tai rajoittamiseksi mahdollisimman vähäisiksi taikka ryhtymään eräiden ympäristölle aiheutuneiden vahinkojen korjaamisesta annetussa laissa (383/2009) tarkoitettuihin korjaaviin toimenpiteisiin. Asian käsittelyssä noudatetaan tämän luvun 5 §:ssä säädettyä menettelyä. 


18 luku 

Erinäisiä säännöksiä 

1 § 

Ympäristönsuojelun ja luonnonsuojelun tietojärjestelmiin merkittävät tiedot 

Ympäristönsuojelun tietojärjestelmään merkitään tiedot lupaviranomaisen, Vaasan hallinto-oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden tämän lain nojalla antamista päätöksistä. Luonnonsuojelun tietojärjestelmään merkitään tiedot lupaviranomaisen, Vaasan hallinto-oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden 2 luvun 11 §:n 2 momentissa tarkoitetuista päätöksistä ja poikkeamisista.  


2 § 

Tietojen merkitseminen 

Merkinnän ympäristönsuojelun tietojärjestelmään ja luonnonsuojelun tietojärjestelmään tekee asian ratkaissut viranomainen. Jos asia on ratkaistu ojitustoimituksessa, merkinnän tekee ojitustoimitukseen määräyksen antanut valtion valvontaviranomainen. 



Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 . 


29.  Laki  rikoslain 48 luvun 5 §:n muuttamisesta 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti  

muutetaan rikoslain (39/1889) 48 luvun 5 §:n 1 momentin 1 kohta, sellaisena kuin se on laissa 1073/2010,seuraavasti: 

48 luku 

Ympäristörikoksista 

5 § 

Luonnonsuojelurikos 

Joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta 

1) oikeudettomasti hävittää tai turmelee luonnonsuojelulaissa ( / ) tai sen nojalla suojeltavaksi tai rauhoitetuksi säädetyn tai määrätyn taikka toimenpiderajoituksen alaisen tai toimenpidekieltoon määrätyn luonnonalueen, eläimen, kasvin tai muun luontoon kuuluvan kohteen, 


on tuomittava luonnonsuojelurikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. 


Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 . 


30.  Laki  kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetun lain 5 §:n muuttamisesta 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti  

muutetaan kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetun lain (603/1977) 5 §:n 5 momentti, sellaisena kuin se on laissa 264/2017,seuraavasti: 

5 § 


Jos lunastuslupahakemus koskee sellaista hanketta, jolla ilmeisesti on luonnonsuojelulaissa ( / ) tarkoitettuja vaikutuksia, on lisäksi noudatettava luonnonsuojelulakia. 


Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 . 


31.  Laki  kaivoslain muuttamisesta 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti  

muutetaan kaivoslain (621/2011) 3 §, 32 §:n 1 ja 3 momentti, 34 §:n 3 momentin 2 kohta ja 34 §:n 5 momentti, sellaisina kuin ne ovat, 3 § laissa 530/2014, 32 §:n 1 ja 3 momentti sekä 34 §:n 5 momentti laissa 578/2019 sekä 34:n § 3 momentin 2 kohta laissa 259/2017, seuraavasti: 

3 § 

Lain suhde muuhun lainsäädäntöön 

Sen lisäksi, mitä tässä laissa säädetään, tämän lain mukaista lupa- tai muuta asiaa ratkaistaessa ja muutoin tämän lain mukaan toimittaessa on noudatettava luonnonsuojelulakia ( / ), ympäristönsuojelulakia (527/2014), erämaalakia (62/1991), maankäyttö- ja rakennuslakia (132/1999), vesilakia (587/2011), poronhoitolakia (848/1990), säteilylakia (859/2018), ydinenergialakia (990/1987), muinaismuistolakia (295/1963), maastoliikennelakia (1710/1995) ja patoturvallisuuslakia (494/2009). 

32 § 

Etuoikeusjärjestys 

Etuoikeus malminetsintälupaan, kaivoslupaan ja kullanhuuhdontalupaan on sillä, joka on ensimmäisenä hakenut lupaa 34 §:ssä säädetyllä tavalla. Mainitun pykälän 3 momentin 2 kohdassa tarkoitettu selvitys luonnonsuojelulain 35 §:n mukaisesta arvioinnista ja ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain (252/2017) mukaiset arviointiselostus ja yhteysviranomaisen perusteltu päätelmä voidaan kuitenkin toimittaa kaivosviranomaiselle etuoikeutta menettämättä myös lupahakemuksen jättämisen jälkeen, mutta ennen tämän lain 37 §:ssä tarkoitettua lausuntomenettelyä ja 40 §:n mukaista lupahakemuksesta tiedottamista.  


Edellä 2 momentissa tarkoitettu etuoikeus kaivoslupaan säilyy malminetsintäluvan haltijalla myös siinä tapauksessa, että 34 §:n 3 momentin 2 kohdassa tarkoitettu selvitys luonnonsuojelulain 35 §:n mukaisesta arvioinnista sekä ympäristövaikutusten arviointiselostus ja yhteysviranomaisen perusteltu päätelmä toimitetaan kaivosviranomaiselle vasta malminetsintäluvan raukeamisen tai peruuttamisen jälkeen.  


34 § 

Lupahakemus 


Lupahakemukseen on liitettävä: 


2) tarvittaessa selvitys luonnonsuojelulain 35 §:ssä tarkoitetusta arvioinnista ja ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain mukainen ympäristövaikutusten arviointiselostus ja yhteysviranomaisen perusteltu päätelmä; sekä 


Niiltä osin kuin 2 momentin 2 ja 5–7 kohdassa tarkoitetut selvitykset sisältyvät 3 momentin 2 kohdassa tarkoitettuun selvitykseen luonnonsuojelulain 35 §:n mukaisesta arvioinnista tai ympäristövaikutusten arviointiselostukseen, niitä ei kuitenkaan ole tarpeen esittää malminetsintälupaa, kaivoslupaa tai kullanhuuhdontalupaa koskevassa hakemuksessa. Hakemuksessa tulee tällöin mainita, mitkä 2 momentissa vaadituista selvityksistä sisältyvät 3 momentin 2 kohdassa tarkoitettuihin asiakirjoihin sekä arvio asiakirjojen toimittamisajankohdasta. 



Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 . 


32.  Laki  uusiutuvan energian tuotantolaitosten lupamenettelyistä ja eräistä muista hallinnollisista menettelyistä annetun lain muuttamisesta  

Eduskunnan päätöksen mukaisesti  

muutetaan uusiutuvan energian tuotantolaitosten lupamenettelyistä ja eräistä muista hallinnollisista menettelyistä annetun lain (1145/2020) 2 §:n 2 momentti, 5 §:n 1 momentin 3 kohta, 6 §:n 1 momentin 3 kohta, 9 §:n 1 momentin 3 kohta ja 13 §:n 1 momentin 1 kohta seuraavasti: 

2 § 

Lain soveltamisala ja suhde muuhun lainsäädäntöön 


Tätä lakia sovelletaan tässä laissa erikseen mainittuihin ympäristönsuojelulain (527/2014), vesilain (587/2011), luonnonsuojelulain ( / ), muinaismuistolain (295/1963), vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta annetun lain (390/2005), lannoitevalmistelain (539/2006), eläimistä saatavista sivutuotteista annetun lain (517/2015), muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden terveyssäännöistä sekä asetuksen (EY) N:o 1774/2002 kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1069/2009 (sivutuoteasetus), ilmailulain (864/2014), maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999), kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetun lain (603/1977), Suomen talousvyöhykkeestä annetun lain (1058/2004), sähkömarkkinalain (588/2013), päästökauppalain (311/2011), tuulivoiman kompensaatioalueista annetun lain (490/2013), aluevalvontalain (755/2000), ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain (252/2017) ja painelaitelain (1144/2016) mukaisiin lupamenettelyihin ja muihin hallinnollisiin menettelyihin, siten kuin jäljempänä tässä laissa tarkemmin säädetään. 


5 § 

Yhteyspisteviranomaisen neuvontavelvollisuuden piirissä olevat lupamenettelyt ja muut hallinnolliset menettelyt 

Yhteyspisteviranomaisen 4 §:n 3 momentissa tarkoitettua neuvontavelvollisuutta sovelletaan: 


3) luonnonsuojelulain 68 66 §:n mukaiseen poikkeusmenettelyyn luontotyyppien hävittämis- ja heikentämiskiellosta, 85 83 §:n mukaiseen poikkeukseen eliölajien suojelua koskevista säännöksistä, 35 §:n mukaiseen Natura 2000 -verkostoon kuuluvaa aluetta koskevaan arviointimenettelyyn sekä 37 §:n mukaiseen ilmoitusmenettelyyn Natura 2000 -verkostoon kuuluvaan alueeseen vaikuttavasta toimenpiteestä; 


6 § 

Sähköiseen asiointiin ja neuvontaan sisältyvät lupamenettelyt ja muut hallinnolliset menettelyt 

Tässä luvussa säädettyä sähköistä asiointia ja neuvontaa sovelletaan: 


3) luonnonsuojelulain 68 66 §:n mukaiseen poikkeusmenettelyyn luontotyyppien hävittämis- ja heikentämiskiellosta, 85 83 §:n mukaiseen poikkeukseen eliölajien suojelua koskevista säännöksistä sekä 37 §:n mukaiseen ilmoitusmenettelyyn; 


9 § 

Määräaikoihin sisältyvät lupamenettelyt ja muut hallinnolliset hyväksymismenettelyt 

Tässä luvussa säädettyjä määräaikoja sovelletaan: 


3) luonnonsuojelulain 68 66 §:n mukaiseen poikkeusmenettelyyn luontotyyppien hävittämis- ja heikentämiskiellosta; 


13 § 

Määräajan pidentäminen ja määräajan laskemisen keskeyttäminen 

Edellä 10 §:ssä säädettyä määräaikaa pidennetään vastaavalla ajalla, joka kuluu: 

1) luonnonsuojelulain 85 83 §:n mukaisessa poikkeusmenettelyssä; 



Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 . 


33.  Laki  geenitekniikkalain 23 §:n muuttamisesta 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti  

muutetaan geenitekniikkalain (377/1995) 23 §:n 1 momentti, sellaisena kuin se on laissa 551/2014, seuraavasti: 

23 § 

Määräys merkittävän ympäristöhaitan ehkäisemiseksi ja korjaamiseksi 

Jos 22 §:n 1 momentissa tarkoitetun säännösten vastaisen toiminnan seurauksena aiheutuu tai uhkaa välittömästi aiheutua ympäristönsuojelulain (527/2014) 176 §:ssä tarkoitettua merkittävää vesistön pilaantumista tai luonnonsuojelulain ( / ) 3 §:n 7 kohdassa tarkoitettu luontovahinko, geenitekniikanlautakunnan on, sen lisäksi, mitä tämän lain 22 §:ssä säädetään, määrättävä vahingon tai sen uhan aiheuttanut toiminnanharjoittaja ryhtymään tarpeellisiin toimenpiteisiin vahingon ehkäisemiseksi tai rajoittamiseksi mahdollisimman vähäiseksi taikka ryhtymään eräiden ympäristölle aiheutuneiden vahinkojen korjaamisesta annetussa laissa (383/2009) tarkoitettuihin korjaaviin toimenpiteisiin. Määräyksen antamisessa noudatetaan tämän lain 22 §:ssä säädettyä menettelyä. 



Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 . 


34.  Laki  yksityistielain muuttamisesta 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti  

muutetaan yksityistielain (560/2018) 19 §:n 3 momentti, 21 §:n 3 momentti ja 74 §:n 3 momentti seuraavasti: 

19 § 

Tien rakentaminen 


Tien rakentamisessa on tämän lain lisäksi noudatettava luonnonsuojelulakia ( / ), vesilakia (587/2011), muinaismuistolakia (295/1963), metsälain (1093/1996) 3 lukua, ympäristönsuojelulakia (527/2014) sekä muita lakeja. Jos tien rakentamiseen tai käyttämiseen muun lain mukaan vaaditaan viranomaisen lupa, tien rakentamiseen ei saa ryhtyä, ennen kuin lupa on myönnetty. 

21 § 

Tien rakentaminen Natura 2000 -verkostoon sisältyvällä alueella tai sen läheisyydessä 


Natura 2000 -verkostosta säädetään muilta osin luonnonsuojelulain 5 luvussa. Tien rakentamisen kokonaan estymisestä aiheutuva tämän pykälän 2 momentissa tarkoitettu haitan korvaaminen tai alueen lunastaminen käsitellään ja ratkaistaan luonnonsuojelulain 115 113 §:n mukaisesti. 

74 § 

Kunnan ja viranomaisten asianosaisuus 


Jos tie johdetaan Natura 2000 -verkostoon kuuluvan alueen tai muun erityisiä luontoarvoja sisältävän alueen läheisyyteen, luonnonsuojelulain 9 §:n 2 momentissa tarkoitettu viranomainen on asianosainen. Yleistä etua valvova viranomainen on asianosainen muissakin sen valvomaan etuun vaikuttavissa toimituksissa. 


Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 . 


35.  Laki  liikennejärjestelmästä ja maanteistä annetun lain 17 §:n muuttamisesta 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti  

muutetaan liikennejärjestelmästä ja maanteistä annetun lain (503/2005) 17 §:n 4 momentti, sellaisena kuin se on laissa 572/2018, seuraavasti 

17 § 

Tien suunnittelu ja alueiden käytön suunnittelu 


Yleissuunnitelmaa ja tiesuunnitelmaa laadittaessa on noudatettava luonnonsuojelulakia ( / ). 


Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 . 


36.  Laki  ratalain 10 §:n muuttamisesta 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti  

muutetaan ratalain (110/2007) 10 §:n 5 momentti, sellaisena kuin se on laissa 567/2016, seuraavasti: 

10 § 

Rautatiealueen suunnittelu ja alueiden käytön suunnittelu 


Yleis- ja ratasuunnitelmaa laadittaessa on noudatettava luonnonsuojelulakia ( / ). 


Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 . 


37.  Laki  vaarallisten aineiden kuljetuksesta annetun lain 23 d §:n muuttamisesta 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti  

muutetaan vaarallisten aineiden kuljetuksesta annetun lain (719/1994) 23 d §, sellaisena kuin se on laissa 1095/2014, seuraavasti: 

23 d § 

Ympäristövahingon korjaaminen 

Kuljetuksesta aiheutuneen pohjaveden tai vesistön merkittävän pilaantumisen taikka luonnonsuojelulain ( / ) 3 §:n 7 kohdassa tarkoitetun luontovahingon korjaamisessa noudatetaan ympäristönsuojelulain (527/2014) 137 §:ä ja 176 §:n 2 momenttia. 


Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 . 


38.  Laki  elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 §:n muuttamisesta 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti  

muutetaan elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (360/1968) 6 §:n 1 momentin 7 kohta ja 5 momentti, sellaisina kuin ne ovat, 6 §:n 1 momentin 7 kohta laissa 1075/2020 ja 6 §:n 5 momentti laissa 1219/2006, seuraavasti: 

6 § 

Veronalaista tuloa eivät ole: 


7) luonnonsuojelulain ( / ) 4 luvussa eikä vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain (1299/2004) 1 a luvussa tarkoitettu tuki, jos tuki myönnetään tuensaajalle tavarana tai palveluna. 


Verovelvollisen vaatimuksesta verotuksessa ei pidetä luovutuksena luonnonsuojelulaissa tarkoitetuksi luonnonsuojelualueeksi luovutettavan kiinteistön luovutusta siltä osin kuin kiinteistö vaihdetaan toiseen kiinteistöön. Vaihdossa vastaanotetun kiinteistön verotuksessa vähennyskelpoisena hankintamenona pidetään luovutetun kiinteistön verotuksessa poistamatta olevaa hankintamenon osaa. 



Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 . 


39.  Laki  tuloverolain 48 ja 92 d §:n muuttamisesta  

Eduskunnan päätöksen mukaisesti  

muutetaan tuloverolain (1535/1992) 48 §:n 1 momentin 4 kohta ja 4 momentti sekä 92 d §, sellaisina kuin ne ovat, 48 §:n 1 momentin 4 kohta laissa 1251/2009, 48 §:n 4 momentti laissa 1218/2006 ja 92 d § laissa 1077/2020, seuraavasti: 

48 § 

Verovapaat luovutusvoitot 

Omaisuuden luovutuksesta saatu voitto ei ole veronalaista tuloa, jos verovelvollinen luovuttaa 


4) kiinteää omaisuutta valtiolle tai valtion liikelaitokselle luonnonsuojelulaissa ( / ) tarkoitetuksi luonnonsuojelualueeksi. 


Luonnonsuojelulaissa tarkoitetuksi suojelualueeksi luovutetusta kiinteästä omaisuudesta saatu voitto ei ole veronalaista tuloa siltä osin kuin kiinteistö vaihdetaan toiseen kiinteistöön. Vaihdossa vastikkeeksi saadun kiinteän omaisuuden hankinta-aika lasketaan luovutetun omaisuuden hankinta-ajasta. 


92 d § 

Eräät luonnonsuojelulliset sekä vesien- ja merenhoidolliset tuet 

Veronalaista tuloa ei ole luonnonsuojelulain 4 luvussa eikä vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain (1299/2004) 1 a luvussa tarkoitettu tuki, jos tuki myönnetään tuensaajalle tavarana tai palveluna. 


Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 . 


40.  Laki  maatilatalouden tuloverolain 4 §:n muuttamisesta 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti  

muutetaan maatilatalouden tuloverolain (543/1967) 4 §:n 5 momentti, sellaisena kuin se on laissa 1076/2020,seuraavasti: 

4 § 


Maatalouden veronalaiseksi tuloksi ei lueta luonnonsuojelulain ( / ) 4 luvussa eikä vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain (1299/2004) 1 a luvussa tarkoitettua tukea, jos tuki myönnetään tuensaajalle tavarana tai palveluna. 


Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 . 


41.  Laki  kiinteistöverolain 3 §:n muuttamisesta 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti  

muutetaan kiinteistöverolain (654/1992) 3 §:n 1 momentin 4 kohta, sellaisena kuin se on laissa 1060/2020,seuraavasti: 

3 § 

Verosta kokonaan tai osittain vapaat kiinteistöt 

Kiinteistöveroa ei ole suoritettava: 


4) luonnonsuojelulain ( / ) 47 §:n nojalla suojellusta alueesta, lukuun ottamatta sillä olevia rakennuksia ja rakennelmia rakennuspaikkoineen; 



Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 . 


42.  Laki  Suomen talousvyöhykkeestä annetun lain 11 §:n muuttamisesta 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti  

muutetaan Suomen talousvyöhykkeestä annetun lain (1058/2004) 11 §:n 2 momentti, sellaisena kuin se on laissa 1686/2015, seuraavasti: 

11 § 

Ympäristörikokset talousvyöhykkeellä 


Rangaistus talousvyöhykkeellä tehdystä ympäristönsuojelulain rikkomisesta tuomitaan ympäristönsuojelulain 225 §:n mukaan, rangaistus talousvyöhykkeellä tehdystä jätelain rikkomisesta jätelain 147 §:n mukaan ja rangaistus talousvyöhykkeellä tehdystä luonnonsuojelurikkomuksesta luonnonsuojelulain ( / ) 133 131 §:n mukaan. 


Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 . 


43.  Laki  Kurjenrahkan kansallispuistosta annetun lain muuttamisesta 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti  

kumotaan Kurjenrahkan kansallispuistosta annetun lain (1295/1997) 4 § sekä 

muutetaan 3 §seuraavasti: 

3 § 

Rauhoitussäännökset 

Kurjenrahkan kansallispuistossa kielletyistä toiminnoista säädetään luonnonsuojelulain ( / ) 49 §:ssä ja rauhoitussäännöksiä koskevista poikkeuksista mainitun lain 50 §:ssä ja 51 §:n 1 ja 3–5 momentissa. Hirveä ja valkohäntäpeuraa saa kuitenkin ajaa luonnonsuojelulain 50 §:n 1 momentin 10 kohdassa tarkoitetulla tavalla ainoastaan Lammenrahkan osa-alueella.  


Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 . 


44.  Laki  Syötteen kansallispuistosta annetun lain muuttamisesta 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti  

kumotaan Syötteen kansallispuistosta annetun lain (512/2000) 4 § sekä 

muutetaan 3 § seuraavasti: 

3 § 

Rauhoitussäännökset 

Syötteen kansallispuistossa kielletyistä toiminnoista säädetään luonnonsuojelulain ( / ) 49 §:ssä ja rauhoitussäännöksiä koskevista poikkeuksista mainitun lain 50 ja 51 §:ssä. 

Paikalliset asukkaat saavat metsästää Syötteen kansallispuiston alueella metsästyslain (615/1993) 8 §:n mukaisesti. Kansallispuiston alueella saavat myös muut paikallisiin metsästysseuroihin kuuluvat henkilöt metsästää hirveä. Kansallispuistossa ei kuitenkaan saa metsästää Lomaojan eteläpuolisella Päätuoreen – Selkävaaran alueella.  

Kansallispuiston järjestyssäännössä osoitetulta alueelta voidaan keräillä korukiviä vähäisessä määrin. 

Syötteen kansallispuiston alueelta voidaan Metsähallituksen luvalla kerätä ja kuljettaa korukiviä korujen valmistusta varten. 


Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 . 


45.  Laki  Repoveden kansallispuistosta annetun lain muuttamisesta 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti  

kumotaan Repoveden kansallispuistosta annetun lain (993/2002) 5 § sekä  

muutetaan 1, 3 § ja 4 §:n 1 momentti seuraavasti: 

1 § 

Kansallispuiston perustamistarkoitus  

Kaakkois-Suomessa sijaitsevien, poikkeuksellisen edustavien kalliomuodostumien, järvi- ja metsäluonnon ja näillä esiintyvien eliölajien suojelemiseksi ja hoitamiseksi sekä retkeilyä, opetusta ja tutkimusta varten perustetaan vuoden 1996 luonnonsuojelulain (1096/1996) mukainen Repoveden kansallispuisto. 

3 § 

Rauhoitussäännökset 

Repoveden kansallispuistossa kielletyistä toiminnoista säädetään luonnonsuojelulain ( / ) 49 §:ssä ja rauhoitussäännöksiä koskevista poikkeuksista mainitun lain 50 §:ssä ja 51 §:n 1 ja 3–5 momentissa. 

Repoveden kansallispuiston siinä osassa, joka kuuluu puolustusvoimien käytössä olevaan Pahkajärven ampuma- ja harjoitusalueeseen, on alueen perustamistarkoitusta vaarantamatta sallittu puolustusvoimien sissi-, tiedustelu- ja muu vastaava koulutus kansallispuiston hoito- ja käyttösuunnitelmassa tarkemmin määrättävän mukaisesti. Hoito- ja käyttösuunnitelma laaditaan edellä mainituilta osin yhteistyössä puolustushallinnon kanssa. 

4 § 

Liikkumisen rajoittaminen 

Repoveden kansallispuistoa voidaan alueella liikkuminen kieltää tai sitä rajoittaa muullakin kuin luonnonsuojelulain 56 §:n mukaisella perusteella puolustusvoimista annetun lain (551/2007) mukaisesti. 



Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 . 


46.  Laki  Leivonmäen kansallispuistosta annetun lain muuttamisesta 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti  

kumotaan Leivonmäen kansallispuistosta annetun lain (45/2003) 4 § sekä 

muutetaan 3 § seuraavasti: 

3 § 

Rauhoitussäännökset 

Leivonmäen kansallispuistossa kielletyistä toiminnoista säädetään luonnonsuojelulain ( / ) 49 §:ssä ja rauhoitussäännöksiä koskevista poikkeuksista mainitun lain 50 §:ssä ja 51 §:n 1 ja 3–5 momentissa. 


Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 . 


47.  Laki  Pallas-Yllästunturin kansallispuistosta annetun lain muuttamisesta 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti  

kumotaan Pallas-Yllätunturin kansallispuistosta annetun lain (1430/2004) 4 §:n 3 ja 4 momentti sekä 

muutetaan 1 ja 3 § sekä 4 a §:n 1 momentti, sellaisena kuin niistä on 4 a §:n 1 momentti laissa 489/2010, seuraavasti: 

1 § 

Kansallispuiston perustaminen 

Länsi-Lapin edustavimman tunturijakson sekä tähän liittyvien, luonnontilaisina ja erämaisina säilyneiden metsä- ja suoalueiden ja niillä esiintyvien eliölajien suojelemiseksi sekä retkeilyä, tutkimusta ja opetusta varten perustetaan vuoden 1996 luonnonsuojelulain (1096/1996) mukainen Pallas-Yllästunturin kansallispuisto. 

3 § 

Rauhoitussäännökset 

Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa kielletyistä toiminnoista säädetään luonnonsuojelulain ( / ) 49 §:ssä ja rauhoitussäännöksiä koskevista poikkeuksista mainitun lain 50 ja 51 §:ssä. 

Poiketen siitä, mitä luonnonsuojelulain 51 §:n 1 momentin 4 kohdassa säädetään, kansallispuistossa ei saa kalastaa Pallasjärvessä esiintyvän taimenen kutuvesissä, vesissä, joissa on luontainen purotaimenkanta eikä vesissä, jotka ovat tunturinieriän esiintymisalueita. Näitä ovat seuraavat vedet sekä niiden sivupurot ja latvavedet:  

1) Onnasjoki sekä Onnasjärvet; 

2) Siosjoki, Pippojoki ja Ruotajoki; 

3) Hannujoki sekä pienet Raasikaltiot; 

4) Pahajoki sekä Hukkajärvi; 

5) Kuoppajoki lukuun ottamatta Kuoppajärveä; 

6) Saariselänoja, Ylijoki ja Nammalajoki; 

7) kaikki Muonion Vuontisjärveen laskevat purot ja ojat sekä Riivinjärvet; 

8) Pyhäjoki sekä Killinpoikainjärvet ja Hanhijärvi; 

9) Ylisenpäänoja sekä Rautujärvi ja Ylisenpääjärvi; 

10) Lompolonoja, Rautujärvi, Pahtajärvi ja Maanselkäjärvi; 

11) Saarijärvi ja viereinen Hietajärvi; 

12) Palsijärvi ja Suaskurun lammet. 

Pallasjärvessä, Keimiöjärvessä ja Aakenustunturin Pyhäjärvessä saa tehdä kalaston hoitoon liittyviä toimenpiteitä. Kalaston hoidon järjestämisestä määrätään tarkemmin luonnonsuojelulain 57 §:n nojalla laadittavassa hoito- ja käyttösuunnitelmassa. 

4 a § 

Rakentaminen Pallastunturin matkailukeskuksen alueella 

Pallas-Yllästunturin kansallispuiston Pallastunturin matkailukeskuksen alueella saa, sen estämättä, mitä luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentin 1 kohdassa säädetään, kunnostaa ja rakentaa kansallispuiston matkailua palvelevan hotellin majoitus-, ravintola- ja muita palvelutiloja sekä laskettelurakennelmia. Rakentaminen ei saa vaarantaa kansallispuiston perustamistarkoitusta tai suojeltujen luonnonarvojen säilymistä. Rakentamisen yhteydessä on myös varmistettava kansallispuiston maisemallisten sekä rakennetun ympäristön erityisarvojen säilyminen. Kansallispuistoa koskevien luonnonsuojelullisten erityisvaatimusten vuoksi edellä mainittujen matkailupalveluiden välittömät ja välilliset vaikutukset eivät saa olla laajuudeltaan tai nykyisestä tilasta niin poikkeavia, että ne muuttavat merkittävästi kansallispuiston luonnetta tai olosuhteita. 



Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 . 


48.  Laki  Pyhä-Luoston kansallispuistosta annetun lain 3 §:n muuttamisesta 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti  

muutetaan Pyhä-Luoston kansallispuistosta annetun lain (76/2005) 3 § seuraavasti: 

3 § 

Rauhoitussäännökset 

Pyhä-Luoston kansallispuistossa kielletyistä toiminnoista säädetään luonnonsuojelulain ( / ) 49 §:ssä ja rauhoitussäännöksiä koskevista poikkeuksista mainitun lain 50 ja 51 §:ssä. 


Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 . 


49.  Laki  Selkämeren kansallispuistosta annetun lain muuttamisesta  

Eduskunnan päätöksen mukaisesti  

muutetaan Selkämeren kansallispuistosta annetun lain (326/2011) 1 §:n 1 momentti, 3 ja 4 §, 5 §:n 1 momentti ja 6 §:n 1 momentti seuraavasti: 

1 § 

Kansallispuisto 

Selkämeren aavan meren vedenalaisen luonnon, saaristojen ja luotojen, rannikon kosteikkojen sekä näihin liittyvien eliölajien suojelemiseksi ja niiden elinympäristöjen hoitamiseksi, luonnon- ja kulttuuriperinnön säilyttämiseksi sekä yleistä luonnonharrastusta, opetusta ja tutkimusta samoin kuin ympäristömuutosten seurantaa varten perustetaan vuoden 1996 luonnonsuojelulain (1096/1996) mukainen Selkämeren kansallispuisto. 


3 § 

Rauhoitussäännökset 

Selkämeren kansallispuistossa kielletyistä toiminnoista säädetään luonnonsuojelulain ( / ) 49 §:ssä ja rauhoitussäännöksiä koskevista poikkeuksista mainitun lain 50 ja 51 §:ssä. 

4 § 

Kalastus 

Selkämeren kansallispuistossa valtion alueella saa, sen estämättä, mitä luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentin 4 kohdassa säädetään, kalastaa kalastuslain (379/2015) 8 §:ssä tarkoitetulla tavalla. 

5 § 

Metsästys ja eläinkantojen sääntely 

Selkämeren kansallispuistossa saa, sen estämättä, mitä luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentin 4 kohdassa säädetään, metsästää harmaahyljettä. Kansallispuistoon liitettävillä yleisillä vesialueilla saa metsästää harmaahyljettä metsästyslain (615/1993) 7 ja 10 §:ssä tarkoitetulla tavalla. 


6 § 

Liikkumisen rajoittaminen 

Osassa Selkämeren kansallispuistoa voidaan alueella liikkuminen tarvittaessa kieltää tai sitä rajoittaa muullakin kuin luonnonsuojelulain 56 §:n mukaisella perusteella puolustusvoimista annetun lain (551/2007) mukaisesti. 



Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 . 


50.  Laki  Sipoonkorven kansallispuistosta annetun lain muuttamisesta 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti  

muutetaan Sipoonkorven kansallispuistosta annetun lain (325/2011) 1 ja 3 § sekä 4 §:n 1 momenttiseuraavasti: 

1 § 

Kansallispuiston perustamistarkoitus 

Metsäluonnon monimuotoisuuden, kallioiden ja perinneympäristöjen sekä näihin liittyvien eliölajien suojelua ja eliölajien elinympäristöjen hoitamista, yleisön virkistäytymistä ja retkeilyä sekä yleisen luonnonharrastuksen edistämistä ja opetusta varten perustetaan vuoden 1996 luonnonsuojelulain (1096/1996) mukainen Sipoonkorven kansallispuisto. 

3 § 

Rauhoitussäännökset 

Sipoonkorven kansallispuistossa kielletyistä toiminnoista säädetään luonnonsuojelulain ( / ) 49 §:ssä ja rauhoitussäännöksiä koskevista poikkeuksista mainitun lain 50 ja 51 §:ssä. 

4 §  

Liikkumisen rajoittaminen  

Osassa Sipoonkorven kansallispuistoa voidaan alueella liikkuminen tarvittaessa kieltää tai sitä rajoittaa muullakin kuin luonnonsuojelulain 56 §:n mukaisella perusteella puolustusvoimista annetun lain (551/2007) mukaisesti. 



Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 . 


51.  Laki  Koloveden kansallispuistosta annetun lain muuttamisesta 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti  

muutetaan Koloveden kansallispuistosta annetun lain (401/2013) 1, 3 ja 4 § seuraavasti: 

1 § 

Perustamistarkoitus 

Saimaan saaristoluonnon, saimaannorpan elinympäristön ja Etelä-Suomen metsä- ja kallioluonnon suojelemiseksi ja hoitamiseksi sekä luonnonharrastusta, virkistystä ja ympäristöntutkimusta varten perustetaan vuoden 1996 luonnonsuojelulain (1096/1996) mukainen Koloveden kansallispuisto. 

3 § 

Rauhoitussäännökset 

Koloveden kansallispuistossa kielletyistä toiminnoista säädetään luonnonsuojelulain ( / ) 49 §:ssä ja rauhoitussäännöksiä koskevista poikkeuksista mainitun lain 50 ja 51 §:ssä. 

4 § 

Metsästys 

Sen estämättä, mitä luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentin 5 kohdassa säädetään, Koloveden kansallispuistossa alueen hallinnasta vastaavan viranomaisen luvalla tämän lain 2 §:ssä mainittujen kuntien asukkaat saavat metsästää hirveä liitteenä olevaan karttaan merkityillä alueilla. 


Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 . 


52.  Laki  Teijon kansallispuistosta annetun lain 3 §:n muuttamisesta 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti  

muutetaan Teijon kansallispuistosta annetun lain (1260/2014) 3 §:n 1 momentti seuraavasti: 

3 § 

Rauhoitussäännökset 

Teijon kansallispuistossa kielletyistä toiminnoista säädetään luonnonsuojelulain ( / ) 49 §:ssä ja rauhoitussäännöksiä koskevista poikkeuksista mainitun lain 50 ja 51 §:ssä. 



Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 . 


53.  Laki  Etelä-Konneveden kansallispuistosta annetun lain 3 §:n muuttamisesta 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti  

muutetaan Etelä-Konneveden kansallispuistosta annetun lain (661/2014) 3 § seuraavasti: 

3 § 

Rauhoitussäännökset 

Etelä-Konneveden kansallispuistossa kielletyistä toiminnoista säädetään luonnonsuojelulain ( / ) 49 §:ssä ja rauhoitussäännöksiä koskevista poikkeuksista mainitun lain 50 ja 51 §:ssä. 


Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 . 


54.  Laki  Hossan kansallispuistosta annetun lain 3 §:n muuttamisesta 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti  

muutetaan Hossan kansallispuistosta annetun lain (296/2017) 3 §:n 1 ja 3 momentti seuraavasti: 

3 § 

Rauhoitussäännökset 

Hossan kansallispuistossa kielletyistä toiminnoista säädetään luonnonsuojelulain ( / ) 49 §:ssä ja rauhoitussäännöksiä koskevista poikkeuksista mainitun lain 50 ja 51 §:ssä. 


Sen estämättä, mitä luonnonsuojelulain 49 §:ssä säädetään, Hossan kansallispuistossa on niillä, joiden kotipaikka on metsästyslain (615/1993) 8 §:ssä tarkoitetussa kunnassa, oikeus metsästää kotikunnassaan kansallispuiston alueella. Kansallispuistossa toimivan paliskunnan osakkailla sekä Suomen riistakeskuksen tähän tarkoitukseen erikseen nimeämillä henkilöillä on kuitenkin kotikunnasta riippumatta oikeus luonnonsuojelulain 51 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettuun riistaeläinlajien yksilöiden luvanvaraiseen poistamiseen. Kuusamon yhteismetsän osakaskunnalla on lisäksi oikeus metsästää hirveä Kuusamon kunnassa sijaitsevilla kansallispuistoon kuuluvilla alueilla. 


Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 . 


55.  Laki  Sallan kansallispuistosta annetun lain 1 ja 3 §:n muuttamisesta 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti  

muutetaan Sallan kansallispuistosta annetun lain (1155/2021) 1 § ja 3 §:n 1 ja 2 momentti seuraavasti: 

1 § 

Kansallispuiston perustaminen 

Itä-Lapin vaaramaiseman, siihen kuuluvien metsien, soiden ja harjujen ja niillä esiintyvien eliölajien suojelemiseksi sekä yleistä virkistys- ja retkeilykäyttöä, luonnonharrastusta, tutkimusta ja opetusta varten on vuoden 1996 luonnonsuojelulain (1096/1996) mukainen Sallan kansallispuisto. 

3 § 

Rauhoitussäännökset 

Sallan kansallispuistossa kielletyistä toiminnoista säädetään luonnonsuojelulain ( / ) 49 §:ssä ja rauhoitussäännöksiä koskevista poikkeuksista mainitun lain 50 ja 51 §:ssä.  

Niillä, joiden kotikunta on Sallan kunta, on oikeus metsästää Sallan kansallispuistossa metsästyslain (615/1993) 8 §:n nojalla, sen estämättä, mitä luonnonsuojelulain 49 §:ssä säädetään. Luonnonsuojelulain 51 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettuun riistaeläinlajien yksilön poistamiseen on lisäksi oikeus kansallispuistossa toimivan paliskunnan osakkailla ja Suomen riistakeskuksen tähän tarkoitukseen erikseen nimeämillä henkilöillä kotikunnasta riippumatta. 



Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 . 


Valiokunnan lausumaehdotukset

1.

Eduskunta edellyttää, että hallitus huolehtii luonnontieteellisen keskusmuseon resurssien riittävyydestä luonnonsuojelulaissa asetettujen tehtävien hoitamisen turvaamiseksi. 

2.

Eduskunta edellyttää toistaen kirjelmän EK 42/2022 vp mukaisen lausuman, että poikkeusluvalla ammuttujen valkoposkihanhien hyödyntäminen sallitaan ja että hallitus valmistelee välittömästi esityksen luonnonsuojelulain muuttamisesta siten, että lintudirektiivin 9 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisen poikkeuksen perusteella mahdollistetaan poikkeusluvalla tapetun valkoposkihanhen haltuunotto ja asiallinen hyötykäyttö. 

3.

Eduskunta edellyttää, että hallitus edistää ekologisen kompensaation pilottihankkeiden kautta parhaiden käytäntöjen keräämistä järjestelmän vapaaehtoisen käyttöönoton ja luotettavuuden kehittämiseksi. 

4.

Eduskunta edellyttää, että hallitus selvittää luonnonsuojelulain rikkomiseen liittyvien rangaistussäännösten osalta syyksiluettavuutta koskevien säännösten johdonmukaisuuden ja valmistelee tarvittavat korjausehdotukset

Helsingissä 29.11.2022 

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa

puheenjohtaja  Hanna  Kosonen  /kesk   

varapuheenjohtaja  Tiina  Elo  /vihr   

jäsen  Petri  Huru  /ps   

jäsen  Emma  Kari  /vihr   

jäsen  Mai  Kivelä  /vas   

jäsen  Johan  Kvarnström  /sd   

jäsen  Niina  Malm  /sd   

jäsen  Kai  Mykkänen  /kok   

jäsen  Saara-Sofia  Sirén  /kok   

jäsen  Hussein  al-Taee  /sd   

jäsen  Katja  Taimela  /sd   

jäsen  Mari-Leena  Talvitie  /kok   

jäsen  Ari  Torniainen  /kesk   

varajäsen  Hanna  Huttunen  /kesk   

varajäsen  Jouni  Kotiaho  /ps   

varajäsen  Rami  Lehto  /ps   

varajäsen  Pirkka-Pekka  Petelius  /vihr   

Valiokunnan sihteerinä on toiminut

valiokuntaneuvos  Marja  Ekroos  /   

Vastalause

Perustelut

Varovaisuusperiaate 7§

Muutetaan pykälä vastaamaan hallituksen esityksen muotoilua. 

Uhanalaiset luontotyypit (64 §) ja niiden huomioon ottaminen (65 §)

Lakiehdotuksen 64 §:n mukaan valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää uhanalaiseksi luontotyypiksi sellainen luontotyyppi, jonka riski hävitä luonnosta on uhanalaisuusarvioinnin mukaan vähintään korkea. Asetuksen luontotyyppiluettelo tulisi saattaa ajan tasalle kahden vuoden kuluessa koko maata koskevan luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnin valmistuttua. Asetuksessa uhanalaisiksi määriteltäviä luontotyyppejä tai -ryhmiä arvioidaan olevan yhteensä 79. Elinympäristöittäin ne jakautuisivat alustavasti seuraavasti: Itämeri 9, Itämeren rannikko 10, sisävedet ja rannat 8, suot 23, metsät 6, kalliot 4, perinnebiotoopit 12 ja tunturit 7 luontotyyppiä. Hallituksen esityksen yksityiskohtaisten perustelujen mukaan luontotyypin säätämisellä uhanalaiseksi ei olisi kansalaisiin tai oikeushenkilöihin kohdistuvia välittömiä oikeusvaikutuksia, eikä asetus sellaisenaan aiheuttaisi uusia sääntelytarpeita. 

Perustuslakivaliokunta katsoo lausunnossaan, että ehdotettua uhanalaisen luontotyypin sisällöllisten kriteerien ja niiden arvioinnin laintasoista määrittelyä voidaan pitää riittävän täsmällisenä. Uhanalaisten luontotyyppien määritelmät edellyttävät perustelujen valossa melko laajaa ja yksityiskohtaista kuvausta kunkin luontotyypin ominaisuuspiirteistä. Merkitystä asetuksenantovaltuuden arvioinnissa on myös sillä, ettei uhanalaisuuden määrittely sellaisenaan saa aikaan välittömiä oikeusvaikutuksia. Perustuslakivaliokunta katsoo kuitenkin, että ympäristövaliokunnan on syytä mietinnössään vielä pyrkiä parantamaan sääntelyn ennakoitavuutta ja konkretisoimaan uhanalaisuuden vaikutuksia. 

Hallituksen esityksen lähtökohta on, että uhanalaisten luontotyyppien säätäminen valtioneuvoston asetuksella parantaisi menettelyn ennakoitavuutta ja kohdistaisi päätöksentekomenettelyihin liittyviä selvittämistarpeita aiempaa selkeämmin. Tieto luontotyypeistä ja niiden uhanalaisuudesta on aiempaa parempi, mikä mahdollistaa luontotyyppien ja eliölajien suojelua koskevien säännösten yhdenmukaistamisen ja parantaa uhanalaisuusarvioinnin vaikuttavuutta, kun se saadaan käytettävämpään muotoon. Lain tasolla yksittäisten luontotyyppien luetteloimista ei pidetä perusteltuna, koska määritelmät edellyttävät melko laajaa ja yksityiskohtaista kuvausta kunkin luontotyypin ominaisuuspiirteistä. 

Lakiehdotuksen 64 §:n tarkoituksena on edistää uhanalaisista luontotyypeistä olemassa olevan tiedon käytettävyyttä. Luontotyyppien uhanalaisuus perustuu tieteelliseen tietoon ja ne ovat uhanalaisia siitä riippumatta, säädetäänkö niistä erikseen laissa tai asetuksessa. Niistä säätämisen tarkoitus on edistää yleisemmin päätöksenteon tietopohjaa. Säännöksellä ei luoda uusia velvoitteita uhanalaisten luontotyyppien suojeluun. Luontotyypin säätämisellä uhanalaiseksi olisi vaikutusta esimerkiksi lakiehdotuksen 18 §:ssä tarkemmin säädetyn viranomaisten seurantavelvoitteen noudattamiseen, joka kohdistuu osaltaan myös uhanalaisiin luontotyyppeihin. Seurannasta saatujen tietojen perusteella viranomaisen tulee 18 §:n 2 momentin mukaan ryhtyä tarvittaessa muihin toimenpiteisiin luontotyypin suojelutason parantamiseksi. 

Valiokunta on saanut käyttöönsä alustavan luonnoksen asetuksella luetteloitavista uhanalaisista luontotyypeistä. Ympäristöministeriön tulee pykälän 2 momentin mukaan laatia ehdotus luettelon tarkistamiseksi Suomen luontotyyppien kansallisen uhanalaisuuden arvioinnin perusteella aina kahden vuoden kuluessa arvioinnin valmistumisesta. Uhanalaisten luontotyyppien luettelo kuvauksineen on tarkoitus sisällyttää myös Suomen ympäristökeskuksen Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi -oppaaseen, joka on tarkoitettu kaikille luontoselvitysten ja luontovaikutusten arvioinnin parissa työskenteleville, eli niin selvitysten tilaajille ja tekijöille, viranomaisille kuin lausuntojen antajillekin. 

On tärkeää, että asetuksen valmistelussa noudatetaan avoimuuden ja osallistamisen periaatteita ja kuvataan mahdollisimman konkreettisesti luetteloitavien luontotyyppien ominaispiirteitä ja alueellista esiintymistä, pinta-alatietoja sekä sitä, miten uhanalaisten luontotyyppien kehityssuunnat etenevät eri elinympäristöissä. 

Uhanalaisiin luontotyyppeihin liittyy kiinteästi lakiehdotuksen 65 §, joka esityksen mukaan on informaatioluonteinen säännös niiden huomioon ottamisesta siten kuin muussa lainsäädännössä luontoarvojen huomioimisesta erikseen säädetään. Säännöksen tavoitteena on edistää uhanalaisten luontotyyppien huomioimista muiden lakien mukaisissa päätöksentekomenettelyissä, mutta se ei muuttaisi muiden lakien mukaisia luvan tai suunnitelman myöntämisen edellytyksiä. Perustuslakivaliokunta on arvioinut 64 §:ään sisältyvää asetuksenantovaltuutta myös 65 § huomioon ottaen todeten, että merkitystä asetuksenantovaltuuden arvioinnissa on myös sillä, ettei uhanalaisuuden määrittely sellaisenaan saa aikaan välittömiä oikeusvaikutuksia. Perustuslakivaliokunta katsoo kuitenkin, että ympäristövaliokunnan on syytä mietinnössään vielä pyrkiä parantamaan sääntelyn ennakoitavuutta ja konkretisoimaan uhanalaisuuden vaikutuksia. 

Uhanalaisten luontotyyppien huomioon ottaminen tarkoittaisi käytännössä esimerkiksi sitä, että muun lain mukaista päätöstä tehtäessä olisi tarpeen kiinnittää huomiota tarkastelualueen tärkeisiin ja luontotyypin säilymisen kannalta merkittäviin esiintymiin, siinä määrin kuin luontoarvojen turvaamisesta erikseen on laissa säädetty. Vastaavasti vähemmälle huomiolle voisivat jäädä esimerkiksi ihmistoimien vuoksi voimakkaasti muuttuneet tai muuten ei-merkittävät uhanalaisten luontotyyppien esiintymät. Uhanalaisten luontotyyppien esiintymien täsmällinen määrä ja niiden sijainti selviävät alueellisissa selvityksissä. Käytännössä esimerkiksi elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskus ja Metsähallitus voivat muun lainsäädännön mukaisten lupien ja suunnitelmien hyväksymismenettelyihin usein kuuluvan lausuntomenettelyn yhteydessä tuoda esiin tietoja niistä uhanalaisista luontotyypeistä, joihin hankkeella tai suunnitelmalla voisi olla vaikutusta. Näin ollen uhanalaisen luontotyypin huomioon ottamisen tarve vaihtelee soveltuvasta lainsäädännöstä, luontotyypistä, päätöksenteon kohteena olevan hankkeen tai suunnitelman luonteesta, sijainnista ja sen vaikutuksista riippuen. 

Ehdotettu 65 § ei muuttaisi muiden lakien mukaisia luvan tai suunnitelman myöntämisen edellytyksiä, eikä sellaisenaan olisi myöskään esimerkiksi muun lain mukaisen luvan myöntämisen tai suunnitelman hyväksymisen esteenä. Näistä ja niiden edellyttämistä selvityksistä säädetään edelleen kussakin laissa erikseen. Ehdotetun huomioon ottoa koskevan säännöksen tarkoituksena on käytännössä edistää uhanalaisista luontotyypeistä jo olemassa olevan tiedon käyttämistä viranomaisen päätöksenteon tukena. Paremman tiedon perusteella luvanvaraisia toimia voitaisiin esimerkiksi pyrkiä sijoittamaan siten, että haitallisia luontovaikutuksia voitaisiin vähentää alueen uhanalaisimmilla luontotyypeillä. 

Luontotyyppien uhanalaisuus ei ole sinänsä riippuvainen lainsäädännöstä, vaan luontotyypit ovat uhanalaisia siitä riippumatta, säädetäänkö niistä erikseen laissa tai asetuksessa. Esimerkiksi voimassa olevaan ympäristöä koskevaan lainsäädäntöön sisältyy jo useita säännöksiä, joissa on edellytetty luonnonarvojen kuten luontotyyppien ja lajien huomioon ottamista. Näitä ovat esimerkiksi ympäristönsuojelulain 13 § (turvetuotannon sijoittaminen) ja 49 § (ympäristöluvan edellytykset) sekä maankäyttö- ja rakennuslain 28 §, 39 § ja 54 § (kaavojen sisältövaatimukset). Muuta lainsäädäntöä, jonka mukaisesti tietoa käytettäisiin, olisivat esimerkiksi kaivoslaki, maa-aineslaki, vesilaki ja tielainsäädäntö. 

Edellä kuvatun selventämiseksi lain tasolla pidämme pitää tarpeellisena täsmentää ehdotettua 65 §:ää siten, että siihen lisätään nimenomainen viittaus sen informatiivisesta luonteesta ja siten ottamisesta huomioon asianomaisen muun lain mukaisessa lupaharkinnassa tai kaavoitusta koskevassa päätöksenteossa siten kuin valiokunta yksityiskohtaisissa perusteluissa esittää. Pykälämuutoksen tarkoitus on hälventää asiantuntijakuulemisissa esitettyjä epäilyksiä siitä, että säännöksellä olisi aineellisoikeudellisia vaikutuksia ottaen huomioon, että myös perustuslakivaliokunta on kytkenyt 64 §:n asetuksenantovaltuuden asianmukaisuuden arvioinnin osaltaan siihen, ettei uhanalaisuuden määrittely sellaisenaan saa aikaan välittömiä oikeusvaikutuksia. 

Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on tuotu esiin, että vaikka 64 ja 65 §:llä ei luoda uusia velvoitteita uhanalaisten luontotyyppien suojeluun, ne voivat kuitenkin välillisesti vaikuttaa esimerkiksi puukauppaan aiheuttaen maanomistajalle taloudellista vahinkoa. Myös maa- ja metsätalousvaliokunta katsoo lausunnossaan, että tällainen vaikutus syntyy markkinakysynnän kautta ja aiheutuva metsävarallisuuden arvon merkittävä alentuminen jää maanomistajan sietovelvollisuuden piiriin. Ympäristövaliokunta katsoo, että uhanalaisten luontotyyppien mahdolliset välilliset vaikutukset voivat perustua esimerkiksi tapauskohtaiseen luontotyyppien alueelliseen sijoittumiseen, toiminnan luonteeseen tai erilaisiin yhteiskunnallisiin tekijöihin tai markkinamekanismeihin, joihin luonnonsuojelulain vaikutus on hyvin pieni. Uhanalaisten luontotyyppien välillinen vaikutus metsävarallisuuteen markkinakysynnän kautta on voinut syntyä jo nyt perustuen esimerkiksi uhanalaisuutta koskevassa punaisessa kirjassa olevaan tietopohjaan. 

Korostamme, että uhanalaiset luontotyypit ovat uhanalaisia nimenomaan siksi, että luonto on laaja-alaisesti aktiivisen maankäytön piirissä, ja laajapinta-alaisetkin luontotyypit heikkenevät, koska ne sijoittuvat suojelualueiden ulkopuolelle eikä niitä siksi ja tiedonpuutteen vuoksi ole aina otettu huomioon, vaan ne väistyvät muun maankäytön tieltä. Tämän heikkenemiskehityksen vuoksi on tärkeää, että uhanalaiset luontotyypit tunnistetaan lainsäädännössä, ja tämä tieto otetaan huomioon aikaisempaa jäsentyneemmin niissä päätösprosesseissa, joissa luontoarvot on säädetty huomioon otettaviksi. 

Huomautamme, että asiantuntijakuulemisessa on esitetty myös suurta huolta siitä, että ehdotetut 64 ja 65 § eivät suojaa luonnon monimuotoisuutta riittävästi, vaan sen käyttöön tulisi ottaa velvoittavampaa sääntelyä. On myös selvää, että jos aikaisempaa parempi tietämys sekä luontotyypeistä että niiden heikkenemisestä johtaa arvioon siitä, että niiden oikeudellista suojaa on vahvistettava, on harkittava velvoittavan lainsäädännön lisäämistä rajaus-, poikkeus- ja korvausmekanismeineen ehdotetun 64 §:n osalta vain informatiivisen asetuksen sijaan. 

Vesilain 11 §

Hallituksen esityksessä vahvistettaisiin myös vesilain luontotyyppejä koskevaa suojelua lisäämällä sen soveltamisalaan purot, lähteiköt ja kalkkilammet. Tämä pykälä on tärkeää palauttaa takaisin hallituksen esityksessä esitetyllä tavalla. 

Ehdotus

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että lakiehdotukset hyväksytään muutoin valiokunnan mietinnön mukaisena, paitsi 1. lakiehdotuksen 7, 64 ja 65 § ja 28. lakiehdotuksen 2 luvun 11 § muutettuina (Vastalauseen muutosehdotukset)

Vastalauseen muutosehdotukset


7 § 

Varovaisuusperiaate 

Tämän lain tai sen nojalla annetun asetuksen mukaisessa päätöksenteossa kiinnitetään huomiota luonnon monimuotoisuuden merkittävän vähenemisen tai häviämisen uhkaan, vaikka siitä ei olisi olemassa varmistettua tieteellistä tietoa. 

Toimenpiteitä luonnon monimuotoisuuden merkittävän vähenemisen tai häviämisen uhan torjumiseksi ei tämän lain soveltamisessa ja sen mukaisessa päätöksenteossa saa lykätä tieteellisen tiedon puutteen tai sen epävarmuuden perusteella. 

64 § 

Uhanalaiset luontotyypit 

Valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää uhanalaiseksi luontotyypiksi sellainen luontotyyppi, jonka riski hävitä luonnosta on Suomen luontotyyppien kansallisen uhanalaisuuden arvioinnin mukaan vähintään korkea. Häviämisriski arvioidaan perustuen parhaaseen saatavilla olevaan tietoon luontotyypin määrän vähenemisen, levinneisyys- tai esiintymisalueen suppeuden, elottoman ympäristön laadun heikennyksen, eliöyhteisön prosessien tai vuorovaikutussuhteiden häiriöiden tai häviämisriskin määrällisen analyysin perusteella. Ympäristöministeriön on laadittava ehdotus 1 momentissa tarkoitetun asetuksen tarkistamiseksi Suomen luontotyyppien kansallisen uhanalaisuuden arvioinnin perusteella aina kahden vuoden kuluessa arvioinnin valmistumisesta. Valtioneuvoston asetuksella annetaan tarkempia säännöksiä 1 momentissa tarkoitettujen luontotyyppien määrittelyperusteista. 


65 § 

Uhanalaisen luontotyypin huomioon ottaminen 

Viranomaiset ottavat 64 §:n nojalla annetun asetuksen informatiiviseen luetteloon sisältyvät uhanalaiset luontotyypit huomioon asianomaisen lain mukaisessa lupaharkinnassa tai kaavoitusta koskevassa päätöksenteossaan noudattaen muussa lainsäädännössä luontoarvojen turvaamisesta erikseen säädettyä. 



11 § 

Eräiden vesiluontotyyppien suojelu 

Suojeltuja vesiluontotyyppejä ovat luonnontilaisena: 

1) enintään kymmenen hehtaarin suuruinen flada, kluuvijärvi ja kalkkilampi; 

2) lähde ja lähteikkö; 

3) muualla kuin Lapin maakunnassa sijaitseva puro, noro ja enintään yhden hehtaarin suuruinen lampi tai järvi. 

Edellä 1 momentissa tarkoitetun yksittäisen luontotyypin luonnontilaa ei saa vaarantaa. Lupaviranomainen voi yksittäistapauksessa hakemuksesta myöntää poikkeuksen kiellosta, jos kohteena olevan vesiluontotyypin suojelutavoitteet eivät kokonaisuutena huomattavasti vaarannu. Jos luontotyypin luonnontilan vaarantuminen aiheutuisi hankkeesta, johon on haettu tämän lain mukaista lupaa, lupa-asian yhteydessä on viran puolesta tutkittava kysymys poikkeuksen myöntämisestä. Lupa-asiasta erillisen poikkeamisasian käsittelyyn sovelletaan, mitä 3 luvussa säädetään lupapäätöksessä annettavista määräyksistä ja vaikutusten tarkkailusta, 11 luvussa hakemusasian käsittelystä ja päätöksen antamisesta sekä 15 luvussa päätöksen täytäntöönpanosta ja muutoksenhausta. 


Helsingissä 29.11.2022

Katja  Taimela  /sd   

Johan  Kvarnström  /sd   

Niina  Malm  /sd   

Hussein  al-Taee  /sd   

Tiina  Elo  /vihr   

Emma  Kari  /vihr   

Mai  Kivelä  /vas   

Pirkka-Pekka  Petelius  /vihr