Vireilletulo

Hallituksen esitys eduskunnalle eläinlääkintähuoltolaiksi sekä siihen liittyviksi laeiksi ( HE 83/2022 vp ): Asia on saapunut maa- ja metsätalousvaliokuntaan mietinnön antamista varten. Asia on lisäksi lähetetty perustuslakivaliokuntaan lausunnon antamista varten. 

Lausunto

Asiasta on annettu seuraava lausunto: 

perustuslakivaliokunta  PeVL 49/2022 vp

Asiantuntijat

Valiokunta on kuullut: 

• neuvotteleva virkamies  Kajsa  Hakulin  - maa- ja metsätalousministeriö
• lainsäädäntöneuvos  Johanna  Wallius  - maa- ja metsätalousministeriö
• finanssineuvos, yksikön päällikkö  Anne-Marie  Välikangas  - valtiovarainministeriö
• johtava asiantuntija  Samuli  Miettinen  - työ- ja elinkeinoministeriö
• osastonjohtaja  Terhi  Laaksonen  - Ruokavirasto
• johtava asiantuntija  Eija  Palo  - Kilpailu- ja kuluttajavirasto
• läänineläinlääkäri  Pirkko  Pirinen   - Lapin aluehallintovirasto
• ympäristöjohtaja  Leena  Tuuri  - Oulun seudun ympäristötoimi
• ympäristöterveydenhuollon erityisasiantuntija  Kaisa  Mäntynen  - Suomen Kuntaliitto
• työmarkkina-asiamies  Iikka  Niinimaa  - Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT
• Tuotantoeläinerikoiseläinlääkäri  Leena  Suojala  - Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry
• maatalouspoliittinen asiantuntija  Christoffer  Ingo  - Svenska Lantbruksproducenternas Centralförbund SLC ry
• toiminnanjohtaja  Kati  White  - SEY Suomen eläinsuojelu
• puheenjohtaja  Katri  Kiviniemi  - Suomen Eläinlääkäriliitto ry
• kunnaneläinlääkäri  Anu  Korpikallio  - Suomen Kunnaneläinlääkäriliitto ry

Valiokunta on saanut kirjallisen lausunnon: 

• oikeusministeriö
• Etelä-Suomen aluehallintovirasto
• Helsingin yliopisto
• ympäristöjohtaja  Leena  Tuuri  - Oulun seudun ympäristötoimi, ympäristöterveydenhuolto
• Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymä
• Siun sote - Pohjois-Karjalan sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymä
• Paliskuntain yhdistys
• Suomen Kennelliitto
• Suomen Hippos ry
• Suomen Siipikarjaliitto ry
• Suomen Sikayrittäjät ry
• Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liitto ry
• Suomen valvontaeläinlääkäriliitto ry

Valiokunta on saanut ilmoituksen, ei lausuttavaa: 

• Keski-Pohjanmaan ympäristöterveydenhuolto
• Kuluttajaliitto ry
• Suomen Lammasyhdistys ry

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi uusi eläinlääkintähuoltolaki, jolla kumottaisiin voimassa oleva eläinlääkintähuoltolaki. Esityksessä ehdotetaan muutettaviksi eläinlääkärinammatin harjoittamisesta annettua lakia, eläinten lääkitsemisestä annettua lakia, elintarvikelakia, eläintautilakia, terveydenhuoltolakia ja julkisten alojen eläkelakia. 

Uuden eläinlääkintähuoltolain mukaan kunnilla olevaa perustasoisten eläinlääkäripalvelujen järjestämisvastuuta täsmennettäisiin ja rajattaisiin. Järjestämisvastuu kattaisi laissa yksilöitävät palvelut, joiden riittävä saavutettavuus on eläinten terveyden ja hyvinvoinnin sekä kansanterveyden turvaamiseksi välttämätöntä varmistaa koko maassa.  

Seura- ja harrastuseläinten palvelujen osalta järjestämisvastuun muotoilut merkitsisivät rajausten ohella kuntien lakisääteisten velvollisuuksien laajenemista osalla alueista. Muutos on tarpeen turvaamaan yhteiskunnallisesti tärkeiden palvelujen ja koko eläinlääkintähuollon toimivuutta. Muutoksella pyrittäisiin poistamaan niitä tulkintaepäselvyyksiä ja ristiriitoja, joita liittyy julkisen ja yksityisen sektorin väliseen kilpailuneutraliteettiin vaikuttavien lakien samanaikaiseen soveltamiseen sekä estämään haitat, joita kunnallisen palvelukokonaisuuden tiettyyn osaan kohdistuva yhtiöittämisvelvollisuus järjestelmälle aiheuttaa. Palveluja ei ole käytännössä yhtiöitetty, ja tällä hetkellä lähes kaikki kunnat järjestävät palveluja ainakin ehdotetun järjestämisvastuun laajuudessa. 

Asiakasmaksuja koskeviin säännöksiin ehdotetut muutokset antaisivat kunnille mahdollisuuden saada merkittäviä lisätuloja kunnaneläinlääkärin vastaanotolla tuotettavista palveluista. Asiakasmaksuja koskevia säännöksiä väljennettäisiin myös tavalla, joka lisäisi valtakunnallisten työmarkkinaosapuolten sopimusvapautta palkkojen osalta ja antaisi niille mahdollisuuden halutessaan kehittää uudenlaisia, työelämän tarpeiden ja työvoiman saannin kannalta nykyistä tarkoituksenmukaisempia palkkausratkaisuja. 

Eläinlääkärikoulutusta järjestävälle julkisoikeudelliselle yliopistolle ehdotetaan säädettäväksi vastuu eläinlääkäripalvelujen tuottamisesta lain säännösten mukaisesti määrittyvällä toiminta-alueella. Muutoksella turvattaisiin Helsingin yliopiston Yliopistollisen eläinsairaalan toimintaan se potilasaines, jota eläinlääkäreiden koulutuksen ja eläinlääketieteellisen tutkimuksen tarkoituksenmukainen järjestäminen edellyttää. Yliopiston tuottamat julkiset eläinlääkäripalvelut rahoitettaisiin asiakasmaksujen lisäksi kuntakorvauksilla.  

Yksityisten eläinlääkäripalvelun tuottajien velvollisuuksia koskeva sääntely vastaisi olennaisilta osin voimassa olevaa sääntelyä. Potilasasiakirjojen säilyttämistä koskevaa vastuuta täsmennettäisiin.  

Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana. Tavoitteena on voimaantulo vuonna 2023. 

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi uusi eläinlääkintähuoltolaki sekä muutettaviksi eräitä kunnan eläinlääkäreiden tehtävien hoitamiseen liittyviä säädöksiä. Esityksen mukaan tavanomaisten eläinlääkäripalveluiden järjestämisvastuu säilyy kunnilla. Järjestämisvastuun piiriin ehdotetut palvelut kuuluvat voimassa olevassa eläinlääkintähuoltolaissa tarkoitettuun peruseläinlääkäripalveluun tai kiireelliseen eläinlääkärinapuun. Palvelut määritellään kuitenkin tarkemmin kuin voimassa olevassa laissa. Näin ollen esityksessä ei ehdoteta järjestämisvastuun laajentamista, vaan täsmentämistä. Kunnan järjestämisvastuu kuitenkin tosiasiassa laajenee seura- ja harrastuseläinten peruseläinlääkäripalveluiden osalta. Toisaalta nykyisin leikkauksia ja muita vastaavia toimenpiteitä tarjotaan kunnissa lakiehdotuksessa määriteltyä eläinlääkäripalvelua laajemmin. Tällainen laajemman palvelun tarjoaminen on jatkossakin kunnille mahdollista. Tarkoituksena on, että kunnan järjestämisvastuu kattaa sellaiset eläinten välttämättömät eläinlääkäripalvelut, joiden yhdenvertainen saatavuus on tarpeen varmistaa koko maassa. Tarve kunnan lakisääteisten tehtävien määrittelyyn liittyy eläinlääkäripalveluiden saatavuuden turvaamiseen sekä Euroopan unionin kilpailulainsäädännöstä seuraaviin vaatimuksiin. Hallituksen esityksestä ilmenevän ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää hallituksen esityksestä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena sekä puoltaa siihen sisältyvien lakiehdotusten hyväksymistä eräin muutoksin. 

Eläinlääkintähuollon järjestäminen

Hallituksen esityksen mukaan kunta tarjoaa peruseläinlääkäripalvelua joko tuottamalla palvelun itse tai hankkimalla palvelun yksityiseltä elinkeinonharjoittajalta taikka kunnan yhtiöltä. Jos kunta ei tuota palvelua itse, palveluntuottajan hankintaan sovelletaan hankintalainsäädäntöä, jolloin hankinta on lähtökohtaisesti kilpailutettava. Hallituksen esityksen mukaan on jossain määrin epävarmaa, voidaanko kunnan omalta yhtiöltä tekemään hankintaan soveltaa sidosyksikköhankintaa koskevia poikkeuksia kilpailuttamisvelvoitteeseen. Kunnan eläinlääkäripalvelun tuottajalle, mukaan lukien kunnan yhtiö, maksaman korvauksen ehtoihin sovelletaan tietyin edellytyksin EU:n valtiontukisääntöjä. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, ettei esityksessä ehdotettua mallia ole vielä notifioitu EU:n komissiolle, jolla on yksinomainen toimivalta arvioida mallin soveltuvuutta sisämarkkinoille. Esitykseen sisältyvät lakiehdotukset voivat tulla voimaan vasta, kun komissio on järjestelmän hyväksynyt tai ilmoittanut, ettei hyväksyntää tarvita. Näin ollen esitykseen sisältyvien lakiehdotusten voimaantulosta ehdotetaan säädettäväksi asetuksella.  

Kunta huolehtii jatkossakin eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvontatehtävien hoidon järjestämisestä. Kunnan peruseläinlääkäripalveluja tuottavat eläinlääkärit osallistuvat valtion toimeksiantotehtävänä näiden tehtävien hoitamiseen, ja niistä aiheutuvat kustannukset peritään valtiolta. Yksityisiä palveluntuottajia voidaan käyttää ainoastaan asiantuntija-apuna näiden tehtävien hoidossa. Lisäksi perustuslakivaliokunnan lausunnossa edellytetyllä tavalla on säädettävä asianmukaisesti hyvän hallinnon ja oikeusturvan vaatimusten varmistamisesta (PeVL 49/2022 vp). Valiokunta toteaa, että kunnan eläinlääkärit ovat korvaamaton voimavara eläintautien vastustamisessa ja eläinsuojelutyössä, vaikka päävastuu näistä tehtävistä on päätoimisilla valvontaeläinlääkäreillä. Tämän voimavaran toimintaedellytyksiä ei tule uudistuksessa heikentää.  

Kunta voi jatkossakin tuottaa peruseläinlääkäripalveluita laajempaa palvelua markkinaehtoisesti. Kunnalla on kuntalain mukaan velvollisuus yhtiöittää palvelut siinä tilanteessa, että vastaavia palveluita on saatavilla markkinoilla. Jos vastaavia palveluita on saatavilla markkinoilla, kunnan on hinnoiteltava palvelu markkinaperusteisesti sekä pidettävä toiminnasta erillistä kirjanpitoa. Nykyinen eläinlääkäreiden palkkiojärjestelmä ei mahdollista edellä mainittujen vaatimusten toteuttamista. Käytännössä ongelma on noussut esiin seura- ja harrastuseläinten kiireettömien eläinlääkäripalveluiden kohdalla, jossa tarjontaa esiintyy maan eri osissa. Valiokunnan saamissa lausunnoissa on kiinnitetty huomiota siihen, että edellä esitetty johtaa kunnan eläinlääkärinpalveluiden kokonaisvaltaiseen yhtiöittämiseen. Tämän pelätään puolestaan johtavan muun muassa asiakasmaksujen nousuun. Valitun mallin tarkoituksena ei kuitenkaan ole pakottaa kuntia yhtiöittämään eläinlääkäripalveluiden tarjoamista. Nykyisin osa kunnista tuottaa merkittävässä määrin seura- ja harrastuseläinten eläinlääkäripalveluita, joiden osalta tarjontaa on osassa maata myös yksityisellä sektorilla. Tämän palvelun osuus on siinä määrin merkittävä, ettei yhtiöittämistä voida käytännössä välttää kilpailuneutraliteetin näkökulmasta, mikäli nykyinen toimintamalli jatkuu. Toisaalta kunnan tuottamasta seura- ja harrastuseläinten peruseläinlääkäripalvelusta luopuminen tai palvelun siirtäminen yhtiöön vaarantaa koko julkisen eläinlääkäripalvelujärjestelmän, jonka edellytyksenä on riittävä potilasaines kohtuullisen kokoisella maantieteellisellä alueella.  

Hallituksen esityksen mukaan on luultavaa, että seura- ja harrastuseläinten peruseläinlääkäripalveluiden yhtiöittäminen johtaisi kaikkien kunnallisten eläinlääkäripalveluiden yhtiöittämiseen. Tähän liittyy esityksen mukaan suuria ongelmia muun muassa kunnan eläinlääkäreiden lakisääteisten valvontatehtävien ja palveluntarjoajan kilpailutuksen näkökulmasta. Kunnan eläinlääkärin tehtävän houkuttelevuuden ja käytännön toiminnan näkökulmasta ongelmia liittyy myös sellaiseen ratkaisuun, jossa eläinlääkärit hoitavat valvontatehtävien osalta toimensa osa-aikaisessa virassa ja osittain tuottavat palveluja kunnan määräysvallassa olevalle yhtiölle. Edellä kuvatut vaihtoehdot voivat johtaa muun muassa tuotantoeläinten hoitamisesta perittävien maksujen nousuun. Valiokunta pitää tärkeänä, ettei esityksessä ehdotettu malli johda peruseläinlääkäripalveluista perittävien asiakasmaksujen korotuksiin. Uudistus ei myöskään saa vaarantaa kuntien mahdollisuuksia rekrytoida eläinlääkäreitä ja toisaalta hankkia näille sijaisia. 

Hallituksen esityksen mukaan nykyinen eläinlääkintähuoltolaki ja kunnaneläinlääkäreiden palkkiojärjestelmä ovat mahdollistaneet vain yhdenlaisen palveluiden hinnoittelutavan riippumatta siitä, voidaanko palveluiden katsoa sisältyvän peruseläinlääkäripalvelun määritelmään. Näin ollen sellainen pidemmälle menevä palvelu, jota kunta on järjestänyt vapaaehtoisuuden ja itsehallintoonsa kuuluvan palveluiden järjestämismahdollisuuden puitteissa, on ollut saman hinnoittelun piirissä kuin kunnan lakisääteinen palvelu. Tähän liittyen esityksessä ehdotetaan säännöksiä kunnan järjestämisvastuun piiriin kuuluvien asiakasmaksujen kohtuullisuudesta. Sen sijaan kunnan tarjoama muu vapaaehtoinen eläinlääkäripalvelu tulee määritellä jatkossa markkinaperusteisesti. Tämän odotetaan johtavan kunnan eläinlääkärien tarjoamien, perustason ylittävien palveluiden hintojen nousuun. 

Lakiehdotuksen 15 ja 16 §:ään ehdotetaan säännöstä, jonka mukaan kunnan järjestämisvastuun piiriin kuuluvista palveluista perittävien maksujen tulee olla asiakkaan kannalta kohtuullisia. Säännös koskee myös ostopalveluja. Perustuslakivaliokunta on pitänyt perusteltuna, että lakiehdotuksessa säädetään maksun voivan olla enintään palvelun tuottamisesta aiheutuneiden kustannusten suuruinen (PeVL 49/2022 vp.). Lisäksi lakiehdotuksen 14 ja 16 §:ssä ehdotetaan säännöksiä eläimen pitopaikassa annettavien lakisääteisten eläinlääkäripalveluiden käyntipalkkioiden ja matkakustannusten korvausten tasaamisesta siten, että kohtuuttomat etäisyyksistä johtuvat erot maksujen suuruudessa poistuvat. Valiokunta pitää ehdotettuja säännöksiä lähtökohtaisesti tarpeellisina ja palaa niitä koskeviin täsmennystarpeisiin jäljempänä. 

Julkisten eläinlääkäripalveluiden kattavuus

Eläinlääkintähuoltolakiehdotuksen 9 §:ssä yksilöidään ne eläinlääkäripalvelut, jotka kuuluvat kunnan järjestämisvastuuseen. Kysymys on yleistä taloudellista etua koskevasta palvelusta, sillä tehtävä ei ole julkisen vallan käyttöä tai viranomaistehtävän hoitamista, ja näitä palveluita tarjotaan myös markkinoilla. Jotta valtio tai itsehallinnollinen organisaatio voi ottaa tällaisen palvelun tuottamisen hoitaakseen, valtion tulee osoittaa, että näiden palveluiden osalta markkinoilla on puute, joka edellyttää julkisen sektorin toimia. Yleistä taloudellista etua koskevien palveluiden tulee vastata johonkin yhteiskunnalliseen tarpeeseen, jonka toteuttamiseen tarvitaan valtion toimia. Säännöksen tarkoituksena on selkiyttää nykytilaa sen suhteen, mitkä palvelut ovat kunnan lakisääteisiä eläinlääkäripalveluita, joihin sovelletaan lähtökohtaisesti EU:n yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen sääntöjä. Jos valtio tai kunta maksaa korvausta tällaisen palvelun tuottamisesta, korvaukseen sovelletaan lähtökohtaisesti valtiontukisääntöjä.  

Eläinlääkäripalveluja tuottavia yrityksiä toimii osassa Suomea varsin kattavasti. Eläinlääkäripalveluiden saatavuutta ei kuitenkaan voida taata kaikissa osissa maata ja kaikille kotieläimille. Erityisesti kiireellisen eläinlääkäriavun palveluiden saatavuudessa joudutaan ongelmiin, mikäli kattavaa eläinlääkäripalvelujärjestelmää ei ylläpidetä koko Suomessa. Lisäksi palveluiden saatavuus vaihtelee eläinlaji- ja käyttötarkoituskohtaisesti eri puolilla maata. Eläinlääkäripalvelut on turvattava myös niissä osissa maata, joissa esimerkiksi tuotantoeläinten määrä ei muodostu sellaiseksi, että palveluiden tarjoaminen on kannattavaa. Lähes 70 prosenttia Suomen alueesta on harvaan asuttua maaseutua, jolle ovat tyypillistä pitkät etäisyydet palveluihin ja jatkuvasti harveneva palveluverkosto. Sairaiden ja loukkaantuneiden eläinten kuljetusmatkat voivat näissä oloissa muodostua sellaisiksi, että ainoaksi vaihtoehdoksi jää eläimen lopettaminen. Kaikissa tapauksissa sairasta eläintä ei voida eläinsuojelullisista syistä kuljettaa saamaan hoitoa. Siinäkin tilanteessa, että alueella toimii eläinlääkäripalveluita tuottava yritys, palveluiden hinta voi muodostua sellaiseksi, ettei eläintenomistajalla ole varaa käyttää palvelua. Nämä tekijät ovat eläinten terveyden ja hyvinvoinnin kannalta sellaisia riskitekijöitä, joita pyritään hallitsemaan kunnan järjestämisvastuuseen kuuluvien palveluiden määrittelyssä. Kuten edellä on todettu, kunnan eläinlääkäriverkosto hoitaa myös julkisen vallan käyttöä sisältäviä eläintautien torjuntaan ja eläinsuojeluun liittyviä tehtäviä. Valiokunta pitää välttämättömänä, että nykyisen kaltainen kunnan järjestämisvastuulla oleva peruseläinlääkäripalvelu sekä kiireellinen eläinlääkäriapu voidaan jatkossakin toteuttaa joko kunnan itsensä hoitamana tai yksityiseltä palveluntuottajalta hankittuna palveluna. 

Eläinlääkintähuoltolakiehdotuksen 9 §:ään sisältyvä peruseläinlääkäripalveluiden määritelmä pohjautuu pitkälti Ruokaviraston laatimaan Eläinlääkintähuollon valtakunnalliseen ohjelmaan (EHO). Pykälään sisältyvät peruseläinlääkäripalvelut on hallituksen esityksen mukaan rajattu seuraavin perustein: Ne sisältävät toimenpiteitä, joita voidaan suorittaa eläinten pitopaikoissa tai tavanomaisissa eläinlääkärin vastaanottotiloissa ilman erikoiskoulutusta tai erikoislaitteistoa. Näitä toimenpiteitä tehdään nykyisin niissä kunnissa, joissa tuotetaan eläinlääkäripalveluita. Toimenpiteet ovat tarpeellisia eläinten hyvinvoinnin, eläinterveyden ja kansanterveyden turvaamiseksi sekä osaksi myös Suomen huoltovarmuuden kannalta keskeisen maataloustuotannon turvaamiseksi. Valiokunta pitää näitä lähtökohtia sinänsä hyväksyttävinä, mutta näkee lausuntopalautteessa esitetyn kritiikin osin perusteltuna. Kritiikki kohdistuu erityisesti siihen, vastaako kunnan järjestämisvastuulle ehdotettujen toimenpiteiden luettelo käytännön tarpeeseen. 

Eläinlääkintähuoltolakiehdotuksen 9 §:n mukaan peruseläinlääkäripalveluun kuuluvat eläinten yleistutkimus ja terveydentilan arviointi eläinten terveyden todentamiseksi. Tällaisilla terveystodistuksilla estetään tarttuvien eläintautien leviäminen ja varmistetaan, ettei sairaita eläimiä myydä eteenpäin. Yleistutkimukseen ei sisälly kuvantamispalveluja eikä erikoiseläinlääkärin tutkintoa tai erikoislaitteita vaativia tutkimuksia tai tarkastuksia. Lisäksi palveluun kuuluvat kissojen ja koirien tunnistusmerkintä, eläinten rokotukset sekä loisten häätöön ja ehkäisyyn liittyvät toimenpiteet. Lisäksi peruseläinlääkäripalveluun luetaan suun terveydenhuoltoon liittyvät välttämättömät toimenpiteet tai jatkohoitoon lähettäminen. Tuotantoeläinten lakisääteisiin eläinlääkäripalveluihin kuuluvat sarvien tai sarven aiheiden poistaminen naudoilta ja vuohilta. Valiokunta pitää näiden eläinlääkäripalveluiden sisällyttämistä kunnan järjestämisvastuuseen perusteltuna. Eläinten hyvinvointilakia koskevan hallituksen esityksen (HE 186/2022 vp) yhteydessä ehdotetaan säädettäväksi eläinlääkärin velvollisuudesta ilmoittaa kissojen ja koirien jalostuskäyttöä rajoittavista vioista ja sairauksista viranomaisille. Valiokunnan mielestä on jonkin verran epäselvää, missä määrin kunnan eläinlääkärit voivat ilmoitusvelvollisuuden täyttää, jollei kunnan järjestämisvastuuseen sisällytetä pieneläinten kuvantamispalveluita ja muita tutkimuksia.  

Eläinlääkintähuoltolakiehdotuksen mukaan naudoille, sioille, lampaille, vuohille ja poroille tarjotaan lisääntymiseen liittyviä tarkastuksia ja lisääntymisongelmien hoitoa, jos kyse on elintarviketuotantoa varten pidettävistä eläimistä. Lisääntymiseen liittyviin tarkastuksiin ja tutkimuksiin sisältyvät myös ultraäänitutkimukset. Muille kuin elintarviketuotantoa varten pidettäville eläimille voidaan tarjota eläinten lisääntymiseen liittyviä tarkastuksia, tutkimuksia ja muita palveluja, mutta ne eivät kuulu kuntien järjestämisvastuun piiriin. Valiokunnan saamassa lausuntopalautteessa on esitetty, että hevosten lisääntymiseen liittyvät tarkastukset ja tutkimukset sekä lisääntymisongelmien hoito sisällytetään järjestämisvastuun piiriin. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan perusteena rajaukseen on se, ettei hevosten ja muiden seura- ja harraste-eläinten hedelmällisyyteen liittyviä tarkastuksia ja hoitoja voida perustella kansanterveyteen, eläinten terveyteen ja hyvinvointiin tai elintarviketuotantoon liittyvillä syillä. Edellä mainittujen syiden ja elintarvikehuoltovarmuuden perusteella voidaan pitää välttämättömänä järjestää lisääntymiseen liittyviä eläinlääkäripalveluja vain tuotantoeläimille.  

Kuntien järjestämisvastuun piiriin kuuluvat lisäksi nautojen, sikojen, lampaiden, vuohien, porojen ja koirien kastraatiot sekä kissojen kastraatiot ja sterilisaatiot. Koirien sterilisaatiot ja kanien kastraatio ja sterilisaatio eivät kuulu peruseläinlääkäripalveluun. Tämä on muutos nykytilaan nähden. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan palveluille ei katsota olevan eläinten terveyden, hyvinvoinnin tai kansanterveyden turvaamiseen liittyviä yhteiskunnallisia perusteita. Kissojen erityisasemaa perustellaan hallituksen esityksessä kissakriisin hallinnalla. Jos kissoja ei steriloida tai kastroida, seurauksena on populaation hallitsematon kasvu. Järjestämisvastuun piiriin ehdotetaan kuuluvaksi koirien kastraatio. Valiokunnalle on todettu, että näitä leikkauksia tehdään jo nyt kaikissa kunnissa eivätkä ne lisää kuntien kustannuksia.  

Eläinlääkintähuoltolakiehdotuksen 9 §:n 1 momentin 10 kohdassa peruseläinlääkäripalveluun ehdotetaan sisällytettäviksi sairaan eläimen kliininen tutkimus ja hoitotarpeen arviointi riippumatta eläinlajista tai eläinten pidon tarkoituksesta. Kohtaan sisältyvät myös tavanomaisten näytteiden, kuten verinäytteiden, ottaminen ja toimittaminen laboratoriotutkimuksiin eläimen sairauden syyn selvittämiseksi. Valiokunta ehdottaa jäljempänä täsmennyksiä näytteiden ottamisen osalta. Säännöksen perusteluiden mukaan tarkoituksena on, ettei kunnan eläinlääkäriltä edellytetä vaativien näytteiden ottamista tai kuvantamispalveluita sairauden syyn selvittämiseksi. Näin ollen kuntien järjestämisvastuuseen ei kuulu muun muassa ultraäänitutkimus tai röntgenkuvaus. Näin siitäkin huolimatta, että kunnan järjestämisvastuulla oleva ultraäänitutkimus kuuluu tuotantoeläimille tarjottaviin lisääntymiseen liittyviin tutkimuksiin. Valiokunta pitää tätä puutteena, mutta viittaa tältä osin saamaansa selvitykseen, jonka mukaan ultraäänitutkimus ei kuulu voimassa olevan lain mukaiseen järjestämisvastuuseen ja laitteiston hankinta lisäisi kuntien kustannuksia.  

Eläinlääkintähuoltolakiehdotuksen 9 §:n 1 momentin 11—14 kohdassa ehdotetaan säädettäväksi hoidosta, jota voidaan tutkimuksen jälkeen peruseläinlääkäripalveluna tarjota. Elintarvike- tai turkistuotantoa varten pidettävälle eläimelle voidaan tarjota hoitoa pitopaikassa, mukaan lukien nautojen juoksutusmahaleikkaus. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan juoksutusmahaleikkaus kuuluu peruseläinlääkäripalveluiden piiriin riippumatta leikkauksen suoritustavasta. Muiden kuin elintarvike- ja turkistuotannossa olevien eläinten osalta järjestämisvastuuseen kuuluu perustasoinen ensiapuluonteinen hoito. Säännöksen perusteluiden mukaan kaikki lemmikkieläiminä pidettävät eläimet kuuluvat kohdan soveltamisalaan. Lemmikki- ja harraste-eläinten lisäksi kohta koskee esimerkiksi matkailuelinkeinossa pidettäviä koiria sekä hevosia, joita pidetään elinkeinotoimintana pidettävässä urheilutoiminnassa. Perustasoinen hoito viittaa siihen, että hoitoa voidaan antaa ilman erityislaitteistoa ja erikoistason osaamista. Luettelo sisältää ruoansulatuskanavan ja virtsateiden häiriöiden konservatiivisen hoidon, tulehdus- ja kiputilojen hoidon, sokin hoidon, metabolisten häiriöiden hoidon ja haavojen ompelun. Pykälän perusteluissa on todettu, ettei säännökseen sisältyvä listaus ole täysin tyhjentävä hoitotoimenpiteiden listaus, mutta luettelon avulla pyritään mahdollisimman tarkkarajaisesti selkeyttämään rajanvetoa kunnan järjestämisvastuulle kuuluvan hoidon ja sen ulkopuolelle jäävän hoidon välillä. Valiokunta pitää tärkeänä, ettei luetteloa tulkita tyhjentäväksi, vaan sairaalle eläimelle voidaan kunnassa tarjota ensiapuluonteista hoitoa käytettävissä olevin keinoin. Lisäksi hoitoa tulee voida tarjota eläimen pitopaikassa, jos eläimen kuljettaminen vastaanotolle ei ole tarkoituksenmukaista tilojen tai eläimen voinnin kannalta. Tätä vaativat eläinsuojelunäkökohdat. Järjestämisvastuuseen kuuluu esityksen mukaan myös kaikkien kotieläinten synnytysapu. Synnytysapuun tulee sisällyttää mahdollisuus keisarileikkaukseen naudoille, lampaille ja vuohille sekä kissoille.  

Hallituksen esityksen mukaan jatkossa kunnan järjestämisvastuuseen kuuluvat lemmikkieläinten sairauksien hoidon osalta vain vähäiset, ensiavunluonteiset kirurgiset toimenpiteet. Valiokunnan saamassa lausuntopalautteessa on ehdotettu, että edellä kuvattuja säännöksiä täydennetään siten, että luetteloon lisätään ensiapuluonteinen kiireellinen leikkaushoito, kuten esimerkiksi koiran märkäisen kohtutulehduksen leikkaushoito ja keisarinleikkaus tilanteissa, joissa jatkohoitoon lähettäminen huonontaa ennustetta tai ei ole muutoin mahdollista. Tällaisen hoidon sisällyttäminen kunnan järjestämisvastuuseen edistäisi kunnaneläinlääkärin ammattitaidon ylläpitämistä erityisesti niillä alueilla, joissa päivystysluonteisten kiireellisten leikkausten osalta ei ole yksityistä palveluntarjontaa. Voimassa olevaa lakia on kunnissa tulkittu siten, että kunnilla on velvollisuus tarjota näitä palveluita ainakin, jos alueella ei ole niitä tarjoavia yksityisiä palveluntuottajia. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan nykyisin kunnalle kuuluu järjestämisvastuu kirurgisista leikkauksista vain, jos ne kyetään suorittamaan peruseläinlääkärikoulutuksella, tavanomaisissa vastaanottotiloissa ja eläinsuojissa ilman erityistyövälineitä. Järjestämisvastuun ulottaminen vaativampiin leikkauksiin edellyttäisi nukutuslaitteita ja avustajan, joita ei kaikissa kunnissa ole. Näiden vaatimusten myötä kuntien kustannukset nousisivat. Lisäksi yksityiseltä sektorilta on hankittavissa monenlaisia kirurgisia toimenpiteitä, kuten vierasesineiden poistoleikkaus, erilaisten kasvainten poistot, hampaiden kirurgiset poistot sekä ortopediset leikkaukset. Valiokunta toteaa, ettei ensiapuluonteisen kirurgisen leikkaushoidon järjestämisen jättäminen kuntien harkintaan ole täysin ongelmatonta tulevassa mallissa.  

Monet tekijät voivat vaikuttaa kuntien tahtoon järjestää jatkossa peruseläinlääkäripalveluita pidemmälle meneviä palveluja. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan satunnaisesti tarvittavat hätäleikkaukset ja kuvantamistutkimukset ovat yleensä sellaista vähäistä toimintaa lakisääteisen toiminnan rinnalla, jonka järjestäminen muuten kuin järjestämisvastuuseen kuuluvana eläinlääkäripalveluna, ei välttämättä johda velvollisuuteen yhtiöittää nämä palvelut. Tämä kysymys on kuitenkin jossain määrin tulkinnanvarainen ja saattaa johtaa kuntien haluttomuuteen järjestää tällaista palvelua. Tämä puolestaan johtaa eläinten terveyden ja hyvinvoinnin vaarantumiseen erityisesti niillä alueilla, joilla myöskään yksityistä palveluntarjontaa ei ole tai se on ajallisesti taikka eläinlajikohtaisesti hyvin rajoitettua. Alueella voi olla tarjontaa pieneläinkääripalveluista, mutta ei palveluntarjontaa hevosille. Järjestämisvastuun ulkopuolelle jäävien palvelujen markkinaehtoinen hinnoittelu sekä mahdollinen yhtiöittäminen voivat johtaa käytännössä siihen, että välttämättömien eläinlääkäripalveluiden saatavuus vaarantuu. Toisaalta valiokunnalle on tuotu esiin, että kunnan edun mukaista on muodostaa eläinlääkäripalveluiden kokonaisuus sellaiseksi, että järjestämisvastuun piiriin kuuluvien palveluiden lisäksi tarjotaan jonkin verran perustason ylittävää palvelua, jos tähän on alueella eläinlääkintähuoltojärjestelmän toimivuuden näkökulmasta tarvetta. Valiokunnan mielestä ongelmaksi muodostuu se, ettei ehdotettu laki turvaa tällaisten perustasoa pidemmälle menevien leikkausten ja kuvantamistutkimusten järjestämistä niillä alueilla, joilla yksityistä tarjontaa ei ole tai sitä on vain osittain.  

Eläinlääkäripalveluiden alueellinen saatavuus

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan eläinlääkäripalveluiden yhtiöittämisvelvollisuus ja markkinaperusteisen hinnoittelun vaatimus koskevat vain alueita, joilla toimivat kilpaillut markkinat. Jos jollakin alueella ei ole lakisääteisen peruseläinlääkäripalveluiden ulkopuolelle jäävien palvelujen osalta yksityistä palveluntarjontaa eikä riittäviä edellytyksiä yksityisen tarjonnan syntymiselle, alueella vallitsee näitä palveluja koskeva markkinapuute. Tällöin kunta- ja kilpailulainsäädäntö eivät estä kuntaa tuottamasta esimerkiksi kuvantamistutkimuksia ja kirurgisia leikkauksia itse markkinahintaa alemmalla hinnalla. Kunta on kuitenkin itse vastuussa sen selvittämisestä, onko alueella toimivat markkinat ja miltä osin alueella on markkinapuute. Jos kunta päättää markkinapuutteen vuoksi hankkia perustason ylittäviä eläinlääkäripalveluita korvausta vastaan, tällainen toiminta voi kuulua yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin myönnettävänä tukena EU:n valtiontukisääntöjen soveltamisalaan. Jatkossakin kunnan tulee selvittää tällaisen tuen soveltuvuus sisämarkkinoille, sillä tuki ei kuulu valtion toimesta mahdollisesti ilmoitettavaan, lakisääteisiä peruseläinlääkäripalveluita koskevaan järjestelmään. Lähtökohtaisesti markkinapuutetilanteessa toimiva kunta päättää itse siitä, miten kattavasti se tukee palvelutuotantoa. Näin on myös eri-koiseläinlääkäripalvelujen osalta. Eläinlääkintähuoltolain 17 §:ään ehdotetaan otettaviksi säännökset asiakasmaksuista niissä tilanteissa, joissa kunta järjestää muita kuin lakisääteisiä eläinlääkäripalveluja kunnan niin sanotun yleisen toimialan perusteella. Pykälän mukaan kunnaneläinlääkäri saisi periä tarjoamistaan lakisääteisen tason ylittävistä palveluista virkaehtosopimuksen mukaisen palkkion sekä korvauksen matkakustannuksistaan ja hankkimiensa lääkkeiden ja tarvikkeiden käytöstä. Kunta perisi lisäksi asiakkaalta maksun, jonka tulisi olla markkinaperusteinen vain silloin, kun kunta toimii kilpailutilanteessa. 

Saamansa selvityksen perusteella valiokunta katsoo, että kunnilla on jatkossakin laaja harkintavalta sen suhteen, järjestävätkö ne peruseläinlääkäripalvelua pidemmälle menevää palvelua. Lisäksi kunta päättää siitä, tuotetaanko palveluja syrjäisillä alueilla markkinahinnalla vai tätä alemmalla hinnalla. On selvää, että eläinlääkintähuoltolakiehdotuksen vaikutukset tulevat olemaan erilaisia eri osissa Suomea. Kaiken kaikkiaan lain toimeenpano vaatii tuekseen kattavaa ohjeistusta siitä, miten kunta- ja kilpailulainsäädäntö vaikuttavat eläinlääkäripalveluiden tuottamiseen erilaisissa markkinaolosuhteissa ja erilaisen asiakaspohjan tilanteessa. Valiokunta pitää tärkeänä, että valtioneuvosto varmistaa tarvittavan ohjeistuksen olemassaolon. Lisäksi valiokunta pitää välttämättömänä, että lain vaikutuksia eläinlääkäripalveluiden alueelliseen saatavuuteen sekä eläinten terveyteen ja hyvinvointiin seurataan ja näistä tekijöistä toimitetaan selvitys eduskunnalle kahden vuoden kuluessa eläinlääkintähuoltolain voimaantulosta. (Valiokunnan lausumaehdotus) 

1. Laki eläinlääkintähuoltolaiksi 

3. luku. Julkiset eläinlääkäripalvelut

9 §. Järjestämisvastuuseen kuuluvat eläinlääkäripalvelut.

Lakiehdotuksen 9 §:n 1 momentin 10 kohtaa ehdotetaan täydennettäväksi siten, että se sisältää laboratorionäytteiden keräämisen ja laboratoriotutkimuksiin toimittamisen ohella eläinlääkärin vastaanotolla tapahtuvan laboratorionäytteiden tutkimisen, jota kutsutaan pikatestaukseksi.  

12 §. Palvelujen järjestämistavat.

Perustuslakivaliokunnan lausunnossa esitetyin perustein valiokunta ehdottaa, että pykälän 2 momenttiin lisätään säännös rikosoikeudellista virkavastuuta koskevien säännösten soveltamisesta silloin, kun yksityinen palveluntuottaja tuottaa eläinlääkäripalvelua sopimuksen perusteella. 

15 §. Järjestäjän perimät maksut järjestämisvastuuseen kuuluvista eläinlääkäripalveluista.

Perustuslakivaliokunnan lausunnosta ilmenevin perustein valiokunta ehdottaa, että pykälän 1 ja 2 momentissa säädetään maksun määräytyvän kustannusvastaavuusperiaatteen mukaisesti ja että säännöksessä nimenomaisesti todetaan maksun voivan olla enintään palvelun tuottamisesta syntyneiden kustannusten suuruinen. 

18 §. Yliopistollisen eläinsairaalan tuottamat julkiset eläinlääkäripalvelut.

Perustuslakivaliokunnan lausunnosta ilmenevin perustein valiokunta ehdottaa, että Yliopistollisen eläinsairaalan toiminta-alue ja palveluvelvoitteen sisältämä palvelukokonaisuus rajataan pykälässä täsmällisemmin kuin viittaamalla lakiehdotuksen 38 §:ssä määriteltyyn olemassa olevaan toiminta-alueeseen. Samalla ehdotetaan täsmennyksiä, joiden tarkoituksena on varmistaa, että yliopistolle säädettävä palvelujen tuottamistehtävä rajautuu sellaiseen laajuuteen, jota eläinlääkäreiden koulutuksen ja eläinlääketieteellisen tutkimuksen tarkoituksenmukainen järjestäminen vaatii.  

Yliopistollisen eläinsairaalan julkisen palvelutuotannon laajuus vaihtelee kunta- ja sopimuskohtaisesti. Sopimussuhteissa on niin ikään tapahtunut muutoksia. Tämä estää palvelukokonaisuuden yksiselitteisen rajaamisen kuntajakoon perustuen. Toisaalta yliopistolle säädettävän palvelutehtävän asianmukainen rajaaminen eläinlääkäreiden koulutuksen ja tutkimustehtävän kannalta tarkoituksenmukaisella tavalla edellyttää, että Helsingin yliopisto ja kunta tai kuntayhtymä voivat sopia muutoksista olemassa oleviin sopimuksiin. On mahdollista, että kuntien elinkeinorakenteessa tapahtuvien muutosten, erityisesti maatalouden rakennemuutoksen, myötä kuntajakoon perustuva Yliopistollisen eläinsairaalan toiminta-alue ei enää tulevaisuudessa ole kliinisen koulutuksen ja tutkimuksen kannalta tarkoituksenmukainen riittävän potilasaineksen saavuttamiseksi. Alueen kuntarakenne saattaa myös muuttua kuntaliitosten johdosta. Jos eläinlääkärikoulutuksen tutkintomäärissä tapahtuu huomattavia muutoksia ja alan aloituspaikkoja päätetään lisätä, myös potilasaineksen tarve voi kasvaa. Näin ollen pykälän 1 momenttia on tarkoituksenmukaista muuttaa siten, että toiminta-alue rajataan maakuntien tarkkuudella. Toiminta-alueen kuntajakoon perustuvista rajoista säädettäisiin tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Pykälän 5 momenttiin lisättäisiin tätä varten asetuksenantovaltuus. Jäljempänä 38 §:n yhteydessä täsmennetään julkisen palvelukokonaisuuden rajaamisen perusteita.  

7. luku. Erinäiset säännökset

34 §. Valtionosuus.

Perustuslakivaliokunnan lausunnossa esitetyn mukaisesti pykälää ehdotetaan täsmennettäväksi siten, että kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annettua lakia sovelletaan myös niihin kuntakorvauksiin, joita kunnat maksavat lakiehdotuksen 18 §:n mukaisesti Helsingin yliopistolle. 

38 §. Siirtymäsäännökset.

Edellä 18 §:n yhteydessä esitetyillä perusteilla valiokunta ehdottaa pykälän 4 momenttia täsmennettäväksi siten, että Yliopistollisen eläinsairaalan julkisen palvelutuotannon laajuuden määrää sellainen peruseläinlääkäripalveluiden kokonaisuus, jonka eläinsairaala on ehdotetun lain voimaantuloa edeltävien viiden vuoden aikana tuottanut vähintään kolmen vuoden ajan kyseisessä toiminta-alueen osassa. Kunnat ja eläinsairaala voivat kuitenkin sopia muutoksista palvelukokonaisuuksiin. Toiminta-alue määriteltäisiin tarkemmin 18 §:n 5 momentin nojalla annettavalla asetuksella.  

Maa- ja metsätalousvaliokunnan päätösehdotus:

Eduskunta hyväksyy muuttamattomana hallituksen esitykseen HE 83/2022 vp sisältyvät 2.—7. lakiehdotuksen. 

Eduskunta hyväksyy muutettuna hallituksen esitykseen HE 83/2022 vp sisältyvän 1. lakiehdotuksen. (Valiokunnan muutosehdotukset) 

Eduskunta hyväksyy yhden lausuman. (Valiokunnan lausumaehdotus) 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään: 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti 

muutetaan eläinlääkärinammatin harjoittamisesta annetun lain (29/2000) 15, 22 ja 43 §, sellaisina kuin niistä ovat 22 § laissa 301/2006 ja 43 § osaksi laissa 1094/2007, seuraavasti: 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti 

muutetaan eläinten lääkitsemisestä annetun lain (387/2014) 6 §:n 14 kohta ja 16 §:n 1 momentti, sellaisena kuin niistä on 6 §:n 14 kohta laissa 16/2022, seuraavasti: 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti 

lisätään elintarvikelain (297/2021) 73 §:ään uusi 5 momentti seuraavasti: 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti 

muutetaan eläintautilain (76/2021) 67 §:n 3 momentti ja 98 § seuraavasti: 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti 

muutetaan terveydenhuoltolain (1326/2010) 21 §:n 2 momentti, sellaisena kuin se on laissa 552/2016, seuraavasti: 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti 

muutetaan julkisten alojen eläkelain (81/2016) 85 §:n 5 momentti seuraavasti: 

Eduskunta edellyttää, että eläinlääkintähuoltolain vaikutuksia eläinlääkäripalveluiden alueelliseen saatavuuteen sekä eläinten terveyteen ja hyvinvointiin seurataan ja että valtioneuvosto ryhtyy tarvittaessa toimenpiteisiin, joilla turvataan kohtuuhintaiset eläinlääkäripalvelut koko maassa. Edellä tarkoitetuista vaikutuksista toimitetaan selvitys eduskunnalle kahden vuoden kuluessa eläinlääkintähuoltolain voimaantulosta. 

Helsingissä 25.1.2023 

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa

puheenjohtaja  Anne  Kalmari  /kesk   

varapuheenjohtaja  Ritva  Elomaa  /ps   

jäsen  Markku  Eestilä  /kok   

jäsen  Seppo  Eskelinen  /sd   

jäsen  Mikko  Kärnä  /kesk   

jäsen  Mikko  Lundén  /ps   

jäsen  Anders  Norrback  /r   

jäsen  Raimo  Piirainen  /sd   

jäsen  Jenni  Pitko  /vihr   

jäsen  Piritta  Rantanen  /sd   

jäsen  Arto  Satonen  /kok   

jäsen  Jenna  Simula  /ps   

jäsen  Peter  Östman  /kd   

Valiokunnan sihteerinä on toiminut

valiokuntaneuvos  Susanna  Paakkola   

Eläinlääkintähuoltolain uudistamisen tavoite on säilyttää eläintautivalmiuden ja muiden virkatehtävien kannalta tarpeellinen virkaeläinlääkäriverkosto. Se on puolestaan ehdoton edellytys sille, että lain vaatima eläinlääkäripäivystys voidaan toteuttaa koko maassa.  

Päivystyksen toimivuus maan eri alueilla on perustavaa laatua oleva eläinsuojelukysymys. Eläinten omistajien on saatava vuorokauden kaikkina aikoina kohtuullisen etäisyyden säteellä kohtuulliseen hintaan apua tapauksissa, jotka aiheuttavat eläimelle suurta kipua ja hätää.  

Valitettavasti hallituksen esittämä laki on sisältönsä suhteen ristiriidassa itsensä kanssa. Samaan aikaan ei voi vaatia ympärivuorokautista päivystystä ja heikentää kunnan virkaeläinlääkärin oikeutta harjoittaa ammattiaan ja kehittää itseään.  

Kokoomuksen, perussuomalaisten ja kristillisdemokraattien valiokuntaryhmien mielestä tällä esitetyllä lailla heikennetään juuri niitä tekijöitä, joiden ansiosta kunnaneläinlääkärit pysyvät viroissaan, hankkivat itselleen jonkinmoisen elintason ja suostuvat päivystämään. Toisin sanoen lain 9. pykälä on huonosti perusteltu ja vahingollinen eläinlääkintähuollon kokonaisvaltaisen toimivuuden kannalta. Pykälän poistokaan ei esitettyä lakia tee hyväksyttäväksi, koska koko muu pykäläsääntely on sen varaan rakennettu.  

Edellä mainitun lisäksi koko eläinlääkintähuolto saatetaan epäselvään ja tulkinnanvaraiseen oikeustilaan, mikä johtaa suurella todennäköisyydellä toimintaa entisestään haittaaviin oikeudenkäynteihin.  

Jos lain toimeenpano vaatii tuekseen vielä kattavaa ohjeistusta ja tulkintaa, on sen säätäminen kyseenalaista, varsinkin jos samalla kertaa ei muuteta praktisoivien kunnaneläinlääkäreiden palkkausjärjestelmää.  

Kilpailuneutraliteetti ja markkinaehtoinen toiminta ovat sinänsä ymmärrettäviä tavoitteita, mutta niiden säätäminen lakiin ei saa johtaa liian korkeaan riskiin, ettei kunnaneläinlääkärin virkoihin ole enää hakijoita. Jos kunnaneläinlääkärin viran hakeminen merkitsee jo etukäteen ammatillisen kehityksen pysähtymistä, niin lopputulosta ei ole vaikea veikata. 

Riski sille, että eläimet eivät saa tämän lain kerrannaisvaikutusten takia asianmukaista hoitoa kohtuullisen läheltä ja kohtuulliseen hintaan, on todella suuri sen lisäksi, että koko vuosikymmeniä hyvin palvellut ja yhteiskunnalle suhteellisen edullinen eläinlääkintähuolto invalidisoituu vakavasti. Valitettavasti myös eläinsuojelu ottaa samalla kertaa monta askelta taaksepäin.  

Eläinten kärsimysten lievittäminen ja eläinten omistajien tosiasialliset mahdollisuudet viedä hallussaan oleva eläin hädän hetkellä eläinlääkärille kuuluu eläinsuojelulain velvoitteiden piiriin. Tämä on ainakin tähän saakka ollut vahva arvopohja, jolle koko eläinlääkintäjärjestelmä Suomessa on rakennettu eläinsuojelu vahvasti huomioon ottaen. 

Järjestelmän toiminta päivystyksineen on turvattava, vaikka se aiheuttaisi jonkinasteista ristiriitaa kilpailuneutraliteetin kanssa. On myös tunnistettava, että lemmikkieläinten hoito kunnaneläinlääkärin vastaanotolla ilman keinotekoisia rajoituksia on vahvassa yhteydessä siihen, että hyötyeläinten eläinlääkäripalvelut yleensäkin toimivat. 

Edellä olevan perusteella kokoomuksen, perussuomalaisten ja kristillisdemokraattien valiokuntaryhmät esittävät, että laki hylätään sekä asiakkaille, eläimille että koko eläinlääkintähuollolle vahingollisena. Laki tulee valmistella uudelleen silloin, kun ympäristöterveydenhuollon asema suhteessa hyvinvointialueiden toimintaan tulee ratkaistavaksi.  

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

Helsingissä 25.1.2023

Markku  Eestilä  /kok   

Arto  Satonen  /kok   

Peter  Östman  /kd   

Jenna  Simula  /ps   

Mikko  Lundén  /ps   

Ritva  Elomaa  /ps