Eduskunta on 10 päivänä syyskuuta 1993 lähettänyt lakivaliokuntaan valmistelevasti käsiteltäväksi otsikossa mainitun hallituksen esityksen n:o 94/1993 vp.

Lakivaliokunta on hankkinut asiasta työasiainvaliokunnan (TyVL 1) ja ympäristövaliokunnan (YmVL 3) lausunnot, jotka on otettu tämän mietinnön liitteiksi.

Asiantuntijat

Valiokunnassa ovat olleet kuultavina lainsäädäntöjohtaja Jan Törnqvist, lainsäädäntöneuvos Jarmo Littunen, lainsäädäntöneuvos Mikko Puumalainen, lainsäädäntöneuvos Ilkka Rautio ja hovioikeudenneuvos Matti Lahti oikeusministeriöstä, rikoslakiprojektin puheenjohtaja, professori Pekka Koskinen, lainsäädäntöneuvos Arto Kosonen ulkoasiainministeriöstä, osastopäällikkö Juhani Uusitalo ja poliisiylitarkastaja Reijo Pöyhönen sisäasiainministeriöstä, hallitusneuvos Pekka Pitkänen puolustusministeriöstä, hallitusneuvos Esa Lonka ja vanhempi hallitussihteeri Antti Posio työministeriöstä, ympäristönsuojeluneuvos Matti Vehkalahti, ylitarkastaja Jukka Nurmio ja nuorempi hallitussihteeri Tuomas Aarnio ympäristöministeriöstä, osastopäällikkö Vesa Palonen ja hallitusneuvos Jaakko Pohjola liikenneministeriöstä, hallitusneuvos Yrjö Sahrakorpi ja hallitussihteeri Eero Mantere kauppa- ja teollisuusministeriöstä, neuvotteleva virkamies Jukka Liedes opetusministeriöstä, hallitusneuvos Mervi Virtanen ja vt. nuorempi hallitussihteeri Pia-Liisa Heiliö sosiaali- ja terveysministeriöstä, eduskunnan apulaisoikeusasiamies Pirkko K. Koskinen, kansliapäällikkö Klaus Helminen oikeuskanslerinvirastosta, presidentti Olavi Heinonen korkeimmasta oikeudesta, presidentti Olli Huopaniemi ja hovioikeudenneuvos Jukka Kemppinen Helsingin hovioikeudesta, hovioikeudenneuvos Raija Liljenfeldt Vaasan hovioikeudesta, hovioikeudenneuvos Harri Mäkinen Rovaniemen hovioikeudesta, hovioikeudenneuvos Juha Hyvärinen Itä-Suomen hovioikeudesta, käräjätuomari Olli Myllykangas ja käräjätuomari Pirkko Kauppinen Helsingin käräjäoikeudesta, päällikkö, poliisineuvos Eero Kekomäki suojelupoliisista, päällikkö, poliisineuvos Rauno Ranta keskusrikospoliisista, apulaisosastopäällikkö Kalevi Klefström pääesikunnasta, lakimies Jouko Tuomainen vesi- ja ympäristöhallituksesta, toimistopäällikkö, lakimies Hannu Makkonen merenkulkuhallituksesta, johtaja Patrik Törnudd oikeuspoliittisesta tutkimuslaitoksesta, apulaisjohtaja Jarmo Nyholm ilmailulaitoksesta, ylitarkastaja Inari Paukkula museovirastosta, hallintojohtaja Antti Niittylä säteilyturvakeskuksesta, tasa-arvovaltuutettu Tuulikki Petäjäniemi, tietosuojavaltuutettu Jorma Kuopus, erikoistutkija Pirkko Kiviaho tasa-arvoasiain neuvottelukunnasta, oikeusyksikön päällikkö, varatuomari Timo Jaakonsalo Valtionrautateiltä, rikosylikonstaapeli Jarmo Heino Helsingin poliisilaitokselta, neuvotteleva lakimies Synnöve Amberla Suomen Kuntaliitosta, lakimies Ulla Liukkunen Uudenmaan työsuojelupiiristä, apulaisnimismies Heikki Poukka Suomen Nimismiesyhdistyksestä, apulaisprofessori Martti Majanen Suomen Lakimiesliitosta, asianajaja Matti Nurmela Suomen Asianajajaliitosta, kaupunginviskaali Antti Pihlajamäki Suomen Kaupunginviskaaliyhdistyksestä, varatoimitusjohtaja Håkan Gabrielsson Sanomalehtien liitosta, rikosylikomisario Paul Kokko Poliisijärjestöjen liitosta, puheenjohtaja, asianajaja Matti Wuori Ihmisoikeusjuristit ry:stä, päätoimittaja Timo Vuortama Suomen Journalistiliitosta, oikeustieteen kandidaatti Markku Uotila, toimitusjohtaja Juhani Saari ja konsultti Matti Karvinen Tietotekniikan liitosta, oikeustieteen kandidaatti Antti Hannula Suomen ATK-oikeudellisesta yhdistyksestä, lakimies Seppo Virtanen VTKK-Yhtymästä, lakimies Pertti Suortti Telehallintokeskuksesta, päälakimies Pekka Leskinen ja johtaja Hannu Halme Suomen PT Oy:stä, johtaja Risto Ikäheimo Puhelinlaitosten liitosta, varatuomari Mika Seppälä Suomen luonnonsuojeluliitosta, osastopäällikkö Tuomas Nylund Suomen Varustamoyhdistyksestä, toimitusjohtaja Hans Ahlström Ålands Redarförening rf -nimisestä yhdistyksestä, varatuomari Hannu Rautiainen Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitto TT:stä, varatuomari Arjo Suonperä Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:sta, lakimies Timo Vuori Keskuskauppakamarista, lakimies Satu Lahtinen Säveltäjäin tekijänoikeustoimisto Teostosta, osastopäällikkö Martti Kivistö Kopiosto ry:stä, hallituksen puheenjohtaja, asianajaja Risto Ryti Esittävien taiteilijoiden ja äänitteiden tuottajien tekijänoikeusyhdistys Gramex ry:stä, professori Eero Backman, professori Niklas Bruun, professori Erkki Hollo, professori Raimo Lahti, professori Vesa Majamaa, professori Jorma Palo, professori Kari-Pekka Tiitinen, professori P. O. Träskman, professori Terttu Utriainen, apulaisprofessori Matti Pellonpää, oikeustieteen tohtori Jorma Saloheimo, dosentti, filosofian tohtori Heta Häyry, oikeustieteen tohtori, oikeusneuvos Pirkko-Liisa Haarman, lakimies Juhani Kortteinen ja päätoimittaja Simopekka Nortamo.

Hallituksen esitys

Rikoslain kokonaisuudistuksen toisen vaiheen osauudistuksessa ehdotetaan jatkettavaksi eri rikoksia koskevien säännösten uudistamista. Kokonaisuudistuksen ensimmäisen vaiheen sisältävä osauudistus, joka koski omaisuus-, vaihdanta- ja talousrikoksia, tuli voimaan 1 päivänä tammikuuta 1991.

Esitykseen sisältyy ehdotus rikoslain yhdentoista eri luvun uudistamisesta kokonaan ja eräiden rikoslain muiden säännösten uudistamisesta. Uudistettavat rikossäännökset koostuvat osittain ensimmäisen vaiheen ulkopuolelle jääneistä taloudelliseen rikollisuuteen läheisesti liittyvistä rikoksista tai ne liittyvät rikosoikeuden perinteiseen ydinalueeseen taikka niissä on kysymys selvästi vanhentuneista säännöksistä.

Työrikoksia koskeva rikoslain uusi luku sisältäisi muun muassa säännökset työturvallisuusrikoksesta, työaikasuojelurikoksesta, työsyrjinnästä sekä työntekijöiden edustajan oikeuksien ja järjestäytymisvapauden loukkaamisesta. Nykyisin työrikoksia koskevat rangaistussäännökset ovat pääosin rikoslain ulkopuolella. Uudet säännökset eivät merkittävästi muuttaisi rangaistavan käyttäytymisen alaa, mutta kaikkien vankeusuhan sisältävien säännösten siirtäminen rikoslakiin helpottaisi keskeisten rangaistusuhkien hahmottamista ja lisäisi rangaistussäännösten ennalta estävää tehoa.

Myös ympäristörikoksia koskevat vankeusuhan sisältävät säännökset siirrettäisiin muista laeista rikoslakiin. Rikoslain ympäristörikoksia koskevassa luvussa olisivat säännökset muun muassa ympäristön turmelemisesta, rakennussuojelurikoksesta ja luonnonsuojelurikoksesta. Ympäristörikoksiin voitaisiin soveltaa myös erikseen säädettävää oikeushenkilön rangaistusvastuuta.

Eräiden aineettomien oikeuksien loukkaamista koskeva luku sisältäisi säännökset tekijänoikeusrikoksesta ja teollisoikeusrikoksesta. Säännökset vastaavat pääpiirteittäin nykyisin rikoslain ulkopuolella olevia rangaistussäännöksiä.

Tieto- ja viestintärikoksia koskevassa uudistuksessa keskitettäisiin monissa kymmenissä eri laeissa olevat yksityisen salassapitovelvollisuuden rikkomista koskevat rangaistussäännökset rikoslakiin. Virkamiehen sekä julkisyhteisön työntekijän salassapitorikosta koskevat säännökset olisivat edelleen virkarikoksia ja julkisyhteisön työntekijän rikoksia koskevassa luvussa. Tietotekniikan kehitys on pyritty ottamaan huomioon viestintäsalaisuuden loukkausta, tietoliikenteen häirintää ja tietomurtoa koskevia uusia rangaistussäännöksiä laadittaessa.

Henkeen ja terveyteen kohdistuvia rikoksia koskevat rangaistussäännökset ehdotetaan uudistettaviksi, koska niillä on rikoslaissa keskeinen asema. Näin voidaan myös verrata keskenään väkivaltarikosten ja kokonaisuudistuksen ensimmäiseen vaiheeseen kuuluneiden omaisuusrikosten rangaistustasoa. Myös vapauteen kohdistuvia rikoksia ja yleisvaarallisia rikoksia koskevat rangaistussäännökset ehdotetaan uudistettaviksi nykyajan olosuhteita nykyistä paremmin vastaaviksi.

Valtiollisia rikoksia koskevat nykyiset säännökset perustuvat osin tilanteeseen, jolloin Suomi ei ollut vielä itsenäinen valtio, ja osin ne eivät vastaa nykyistä käsitystä rangaistavuuden tarpeesta. Tämän vuoksi ehdotetaan maanpetos- ja valtiopetosrikoksia sekä poliittisia oikeuksia vastaan tehtyjä rikoksia koskevat säännökset uudistettaviksi. Samalla uudistettaisiin myös sotarikoksia ja ihmisyyttä vastaan tehtyjä rikoksia koskevat säännökset.

Rikoslakimuutosten lisäksi ehdotetaan 158 muun lain muuttamista. Muutokset johtuvat pääasiassa siitä, että useat nykyisin muualla lainsäädännössä olevat rangaistussäännökset korvattaisiin rikoslaissa olevalla säännöksellä. Tällöin muissa laeissa olevat rangaistussäännökset olisi muutettava viittauksiksi rikoslain säännökseen tai ne olisi kumottava.

Ehdotetut lait on tarkoitettu tulemaan voimaan noin puolen vuoden kuluttua siitä, kun ne on hyväksytty ja vahvistettu.

Valiokunnan kannanotot

YLEISPERUSTELUT

Nykyinen rikoslaki vahvistettiin vuonna 1889 ja se tuli voimaan vuonna 1894. Lakia on muutettu useaan otteeseen ja ennen kokonaisuudistuksen ensimmäistä vaihetta lain alkuperäisistä 44 luvusta vain kahta lukua ei ollut lainkaan muutettu. Koska alkuperäiset tai aikojen kuluessa osittaisuudistuksissa muutetut säännökset eivät vastanneet nykyaikaiselle rikoslaille asetettavia vaatimuksia, rikoslain perusteellinen uudistustyö aloitettiin 1970-luvulla.

Rikoslain kokonaisuudistuksen keskeisinä tavoitteina on rikoslailla edistettävien ja suojattavien päämäärien, etuuksien ja arvojen yhtenäinen tarkastelu ja arviointi. Kokonaisuudistus on jouduttu jakamaan käytettävinä olevista voimavaroista johtuen osauudistuksiin, mikä voi hankaloittaa asetettujen tavoitteiden toteuttamista. Toisaalta koko rikoslain ja siihen liittyvien muiden lakien käsitteleminen yhdellä kertaa olisi vaikeuttanut asian riittävän perusteellista käsittelyä.

Tähän hallituksen esitykseen sisältyvät rikoslain luvut eivät muodosta yhtenäistä kokonaisuutta. Osa luvuista täydentää ensimmäiseen vaiheeseen sisältyneitä taloudelliseen toimintaan liittyviä rangaistussäännöksiä.

Maanpetosta ja valtiopetosta koskevat rikoslain säännökset ovat osittain alkuperäisessä tai itsenäisyyden alkuvuosina ja sotien aikana uudistetussa muodossa, eivätkä ne vastaa nykyisiä yhteiskunnallisia oloja. Näiden lukujen sekä niiden kanssa kokonaisuuden muodostavien 13-15 lukujen perusteellinen uudistaminen on tarpeellista.

Hallituksen esitykseen sisältyy yksilöön kohdistuvia rikoksia koskevat rikoslain 21 ja 25 luvut. Rikoslain 21 luku on aikaisemmin kokonaan uudistettuna melko hyvin ajan tasalla, mutta osa 25 luvun säännöksistä on alkuperäisessä muodossaan pahoin vanhentunut. Näiden lukujen uudistamista puoltaa säännösten osittaisen vanhentuneisuuden ohella niiden keskeinen asema rikosoikeuden ydinalueella.

Kokonaan uudet 47-49 luvut sisältävät nykyisin rikoslain ulkopuolella olevat työ- ja ympäristörikoksia sekä eräiden aineettomien oikeuksien loukkaamisia koskevat rangaistussäännökset. Rangaistussäännösten keskittämisellä rikoslakiin toteutetaan yhtä rikoslain kokonaisuudistuksen tärkeätä periaatetta.

Valiokunta puoltaa hallituksen esitykseen sisältyvien lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja muutosehdotuksin.*)

*) Muutosehdotusten havainnollistamiseksi mietinnön liitteenä on hallituksen esityksen ja valiokunnan ehdottamien muutosten rinnakkaislakitekstit rikoslain osalta.

Rikosoikeuden yleiset opit

Valiokunta on uudistuksen ensimmäistä vaihetta käsitellessään arvostellut sitä, että rikosoikeuden yleisiin oppeihin liittyvät kysymykset käsitellään vasta uudistuksen myöhäisemmässä vaiheessa. Rikoslain yleisen osan luvut eivät sisälly myöskään nyt käsiteltävänä olevaan esitykseen, minkä vuoksi erityisesti epätietoisuus syyksiluettavuutta ja rikokseen osallisuutta koskevista säännöksistä on luonut epävarmuutta säännösehdotusten arviointiin.

Hallituksen esityksen perustelujen mukaan rikostunnusmerkistöt on pyritty laatimaan sellaisiksi, että niin sanottuja lainkonkurrenssitilanteita syntyisi mahdollisimman vähän. Valiokunta on esitystä käsitellessään ja asiantuntijoita kuullessaan havainnut, että käsitykset rikosten yhtymistä koskevista säännöksistä ja lainkonkurrenssista eroavat suuresti toisistaan. Valiokunnan mielestä tulkintakannanottojen eroavuus on niin merkittävä epäkohta, että tuomioistuinkäytännön yhteneväisyyttä on seurattava ja arvioitava mahdollisuuksia esimerkiksi yleissäännöksin selkeyttää nykyistä tilannetta.

Keskittämisperiaate

Valiokunta piti rikoslain kokonaisuudistuksen ensimmäistä vaihetta käsitellessään vankeusrangaistusuhkaisten rangaistussäännösten keskittämistä periaatteessa myönteisenä ja kannatettavana tavoitteena. Periaatteen noudattamista uudistyön jatkossa kannatettiin, mutta katsottiin, että siitä voi olla joissakin tapauksissa järkevää poiketa.

Keskittämisperiaatteen noudattaminen on ollut rikoslain uudistuksen toisessa vaiheessa huomattavasti vaikeampaa kuin ensimmäisessä vaiheessa. Tässä esityksessä on rikoslakiin siirretty pääasiassa rikoslain ulkopuolella olevat vankeusuhkaiset rangaistussäännökset muun muassa tieto- ja viestintärikoksista, työ- ja ympäristörikoksista ja eräiden aineettomien oikeuksien loukkaamisesta. Työasiain- ja ympäristövaliokunnat sekä useat valiokunnan kuulemat asiantuntijat ovat suhtautuneet keskittämisperiaatteeseen ja sen toteuttamiseen myönteisesti. Periaatetta on toisaalta kritisoitu, koska nykyisin aineellisessa lainsäädännössä olevien rangaistussäännöksien tilalle tulevat rikoslain huomattavasti yleisemmässä muodossa olevat rangaistussäännökset. On epäilty, etteivät erityislain ominaispiirteet tule riittävästi huomioiduiksi yleislaissa.

Valiokunnan mielestä hallituksen esityksessä on keskittämisperiaatteen toteuttamisessa onnistuttu varsin hyvin, ottaen huomioon eräistä erityisaloista aiheutuvat vaikeudet. Eräiltä osin rangaistussäännökset ovat kuitenkin suhteellisen yleisluonteisia, eikä rangaistavuuden edellytyksiä ole tyhjentävästi sisällytetty rikoslakiin. Keskittämisperiaatteen toteuttaminen siten, että rangaistavuuden edellytykset olisivat kokonaisuudessaan luettavissa rikoslaista, ei ole mahdollista, kuten säännösehdotukset lukuisine lakiviittauksineen osoittavat.

Erityisesti työ- ja ympäristörikoslukuja käsitellessään valiokunta on todennut, että vankeusuhkaisten rangaistussäännösten keskittäminen rikoslakiin on helpompaa silloin, kun asianomaisen oikeudenalan aineellinen lainsäädäntö on riittävän yhteneväistä. Erityisesti ympäristölainsäädännön pirstoutuneisuus ja lupia koskevien säännösten hajanaisuus vaikeuttaa ympäristöä vahingoittavien tekojen kokonaisvaltaista arviointia ja selkeiden rangaistussäännösten kirjoittamista.

Vankeusuhkaisten rangaistussäännösten keskittäminen rikoslakiin antaa hyvän tilaisuuden arvioida säännösten keskinäisiä suhteita ja rangaistusasteikoita, joka on rikoslain kokonaisuudistuksen keskeisiä tavoitteita. Käsiteltävänä olevan hallituksen esityksen perusteella valiokunta on aikaisempaa vakuuttuneempi siitä, että periaatetta on pyrittävä noudattamaan rikoslain uudistuksen seuraavissa vaiheissa.

Valiokunta korostaa, että rikoslain uudistamisessa noudatettavien periaatteiden toteuttaminen edellyttää nykyistä parempaa yhteistyötä eri ministeriöiden välillä. Tämän hallituksen esityksen eduskuntakäsittelyn aikana on useaan otteeseen ilmennyt, että yhteistyössä ja omaksuttujen kirjoittamistapojen noudattamisessa on huomattavasti parantamisen varaa. Keskittämisperiaatteen soveltamista helpottaisi huomattavasti, mikäli eri lainsäädäntöhankkeista olisi olemassa ajan tasalla oleva keskitetty tietojärjestelmä.

Valiokunta edellyttää, että rikoslain kokonaisuudistuksessa omaksutut ja eduskunnassa hyväksytyt periaatteet saatetaan riittävässä laajuudessa kaikkien ministeriöiden lainvalmistelusta vastaavien virkamiesten tietoon. Sellaisia rangaistussäännöksiä valmisteltaessa, joihin on tarkoitus sisällyttää vankeusrangaistusuhka, on yhteistyössä oikeusministeriön kanssa varmistauduttava siitä, että ehdotettava säännös on sopusoinnussa rikoslain ja sen uudistamisessa noudatettavien periaatteiden kanssa.

Syyteoikeuden vanhentuminen

Sekä työasiainvaliokunta että ympäristövaliokunta käsittelevät lausunnoissaan rikosten vanhentumista omaan alaansa liittyvien rikosten osalta. Syyteoikeuden vanhentuminen on rikosoikeudellista järjestelmää koskeva yleinen ongelma, mutta mainittujen valiokuntien esiintuomat rikokset ovat kuvaavia esimerkkejä sen ilmenemismuodoista ja mahdollisista syistä.

Nykyinen rikoksen rangaistusasteikon mukaan porrastettu syyteoikeuden vanhentuminen on lähtökohdiltaan selkeä, mutta käytännössä se voi toisinaan johtaa epäoikeudenmukaisiksi koettuihin lopputuloksiin. Vanhentumisajan pidentäminen edellyttäisi nykyisessä järjestelmässä rangaistusasteikon ankaroittamista, mikä ei ole oikea ratkaisu. Rikosten rangaistukset on määrättävä niiden moitittavuuden ja haitallisuuden perusteella eikä vanhentumisaikojen perusteella.

Useiden rikosten ilmituleminen ja tutkiminen saattaa viedä niin pitkän ajan, että ne ovat vanhentuneita jo ennen syyteharkintaa. Tällaisista rikoksista esimerkkejä ovat ympäristörikokset ja useat talousrikokset. Tästä syystä syyteoikeuden vanhentumisaikaa on esitetty eriytettäväksi rikostyypeittäin tai asetettavaksi erityinen vähimmäisaika vanhentumiselle, kuten on jo tehty virkarikosten osalta.

Asianomistajarikoksissa asianomistajaa koskee erityinen yhden vuoden pituinen vanhentumisaika. Rikoslain uudistuksessa on varovaisesti lisätty asianomistajarikosten lukumäärää, jolloin erityinen vanhentumisaika koskee uudentyyppisiä rikoksia. Erityisen vanhentumisajan alkamisaika on joissakin tapauksissa osoittautunut epämääräiseksi ja vaikeasti todennettavaksi. Tulkintavaikeuksia on aiheuttanut myös virallisen syyttäjän syyteoikeus asianomistajarikoksissa erittäin tärkeän yleisen edun perusteella.

Valiokunta esittää, että mainitut näkökohdat otetaan huomioon työryhmässä, joka valmistelee syyteoikeuden vanhentumissäännösten uudistamista.

Samalla valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että poliisiresurssien riittämättömyys sekä myös eräät poliisin organisaatiomuutokset viivyttävät erityisesti erikoisasiantuntemusta vaativien rikosten, esimerkiksi työ- ja ympäristörikosten, tutkintaa. Sen vuoksi valiokunta pitää tärkeänä, että poliisin voimavarat mitoitetaan niin, ettei esitutkinnan viipyminen aiheuta tällaisten vaikeasti selvitettävien ja monimutkaisten rikosten syyteoikeuden vanhentumista.

Pakolaisvakoilu

Eräät asiantuntijat ovat ehdottaneet niin sanottua pakolaisvakoilua koskevan rangaistussäännöksen lisäämistä rikoslakiin. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan tällainen toiminta on ainakin Ruotsissa ja Norjassa säädetty rangaistavaksi. Myös Suomessa on havaittu esiintyneen pakolaisvakoilun kaltaista toimintaa.

Pakolaisvakoilulla tarkoitetaan vierasta valtiota hyödyntävää tietojen hankintaa toisen henkilökohtaisista olosuhteista, poliittisista mielipiteistä tai muista vastaavanlaisista seikoista. Keskeistä on toiminnalla aiheutettava vaara, että henkilö, josta tietoja kerätään, tai hänelle läheiset henkilöt joutuvat vainon tai painostuksen kohteeksi rotunsa, uskontonsa, poliittisten mielipiteidensä tai vastaavan syyn takia. Esimerkkimaiden lainsäädäntö edellyttää tiedustelun tapahtuvan salaisesti, petollisia tai laittomia keinoja käyttäen.

Pakolaisvakoilu kohdistuu usein henkilöihin, jotka ovat muuttaneet kotimaastaan jouduttuaan siellä syrjinnän tai väkivallan kohteeksi henkilökohtaisten mielipiteidensä, vakaumuksensa, kansallisen alkuperänsä tai muun vastaavan seikan perusteella. Tietoja ovat hankkineet esimerkiksi totaalitääriset valtiot omista kansalaisistaan, jotka asuvat kotimaansa ulkopuolella. Tällaisella toiminnalla voidaan aiheuttaa pelkoa ja epävarmuutta sekä niille henkilöille, joista tietoja hankitaan, että niille, joita vastaan tietoja mahdollisesti käytetään.

Osittain pakolaisvakoiluksi nimitetty toiminta voi täyttää muiden rangaistussäännösten tunnusmerkistön. On kuitenkin selvää, että tekomuotojen ja seurausten vaihdellessa suuresti nykyiset tai nyt käsiteltävinä olevat säännökset eivät kokonaisuudessaan kata toimintaa. Rikosoikeudellisten keinojen lisäksi viranomaisten käytettävissä on eräitä muita tapoja, esimerkiksi karkottaminen, puuttua tällaiseen toimintaan, mikäli tekijänä on ulkomaalainen.

Rangaistussäännöksen laatimista hankaloittaa erityisesti tekotapojen riittävän selkeä määritteleminen, koska tietojen hankinta voi tapahtua luvallisella toiminnalla, esimerkiksi osallistumalla yleiseen kokoukseen. Käytännössä taas rangaistavuuden edellytyksenä olevan seuraustunnusmerkistön toteennäyttäminen voi olla vaikeaa.

Valiokunta pitää tärkeänä, että pakolaisvakoiluksi kutsutun toiminnan esiintymistä seurataan ja lainsäädäntöä täydennetään tarvittaessa. Esitettyä ongelmaa ei kuitenkaan tässä vaiheessa tunneta riittävästi, jotta olisi kaikilta osin mahdollista arvioida rangaistussäännöksen tarpeellisuutta, tarkoituksenmukaisuutta ja käytännön merkitystä.

Elintoimintoja ylläpitävistä hoitotoimista luopuminen

Lääketieteen kehitys on tehnyt mahdolliseksi ylläpitää kuolemansairaan potilaan elintoimintoja tilanteissa, joissa tiedetään hoidolla enintään viivytettävän kuolemaa. Nykyisin kuolemansairaan potilaan kuolin- eli saattohoito on vakiintunut hyväksyttäväksi lääkintäkäytännöksi. Laki potilaan asemasta ja oikeuksista (785/92) sisältää säännökset potilaan itsemääräämisoikeudesta ja oikeudesta kieltäytyä hoitotoimenpiteistä. Vastaavasti laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä (559/94) velvoittaa alan ammattihenkilön ottamaan huomioon potilaan oikeudet.

Hallituksen esitykseen ei sisälly ehdotusta rikoslain säännökseksi, jolla selkeytettäisiin kuolemansairasta potilasta hoitavan henkilön oikeudellista asemaa luovuttaessa elintoimintoja ylläpitävistä hoitotoimista. Asiasta keskusteltuaan valiokunta pitää tärkeänä, että asia selvitetään perusteellisesti ottaen huomioon sen suuri periaatteellinen merkitys.

Tietokonevirusten valmistaminen ja levittäminen

Hallituksen esityksessä selvitetään varsin laajasti tietokonerikossäännöksiä ja rikoslain yleisten rangaistussäännösten soveltuvuutta tietokoneisiin, niiden ohjelmiin ja tietojärjestelmiin kohdistuviin vahingollisiin tekoihin. Esitykseen ei sisälly erillistä rangaistussäännöstä niin sanottujen tietokonevirusten valmistamisesta tai levittämisestä.

Tietokonevirusten aiheuttamien seurausten vahingollisuudesta ollaan yksimielisiä. Sen sijaan käsitykset tietokonevirusten valmistamisen ja levittämisen säätämisestä erityissäännöksin rangaistavaksi vaihtelevat suuresti. Tekojen haitallisuus ja moitittavuus puoltavat sinänsä rangaistusuhan käyttöä, mutta mahdollisten rangaistussäännösten yksityiskohtainen sisältö ja käytännön merkitys edellyttää tarkempaa selvitystä ja tilanteen seurantaa.

Hallituksen esityksessä todetaan, että tietokoneviruksen levittäminen on vahingontekona rangaistavaa, jos vahingoitetaan tietojärjestelmään tallennettua tietoa tai sen käyttökelpoisuutta. Viruksen levittäminen voi olla rangaistavaa myös luvattomana käyttönä tai tässä esityksessä ehdotettuina tietomurtona tai tuhotyönä. Virusten levittämisellä tarkoitetaan myös sellaista toimintaa, jota ei voida rangaista esimerkiksi vahingontekona, koska niin sanottua tietovahinkoa ei ole aiheutettu. Kyse on tällöin virusohjelmien tai niitä koskevien ohjeiden tarjoamisesta niitä haluavien saataville.Tällaisen toiminnan tai virusohjelman valmistuksen kriminalisointi ei ole itsestään selvä ratkaisu. Kyse on valmistelutyyppisen ja osittain rikokseen osallisuuteen rinnastettavan toiminnan kriminalisoinnista.

Valiokunta pitää tässä vaiheessa perusteltuna hyväksyä hallituksen esityksessä omaksutut ratkaisut ja katsoo, että voimassa olevat ja nyt ehdotetut säännökset vastaavat hyvin kansainvälisestä yhteistyöstä saatuja kokemuksia. Tietokoneisiin ja ohjelmiin kohdistuvilta väärinkäytöksiltä on vastaisuudessakin suojauduttava ensisijaisesti teknisin ratkaisuin ja muin tietoturvallisuutta parantavin keinoin. Mikäli käytettävissä olevat menetelmät ja rangaistussäännökset osoittautuvat riittämättömiksi, on harkittava uudestaan kriminalisoinnin ulottamista viruksen levittämisen tai valmistamisen sellaisiin muotoihin, joita nykyiset säännökset eivät kata. Valiokunta pitää tärkeänä, että tietokonerikollisuuden kehitystä ja sen eri ilmenemismuotoja seurataan tarkoin kansainvälisessä yhteistyössä ja lainsäädäntöä uudistetaan tarvittaessa.

Rikoslain kokonaisuudistukseen liittyvä muu lainsäädäntö

Hallituksen esitykseen liittyy 158 ns. liitännäislakia, voimassa olevien lakien muutosehdotuksia, jotka on muutettava rikoslain uusien säännösten takia. Hallituksen esityksen antamisen jälkeen useita näistä laeista on muutettu tai kumottu muun muassa Euroopan integraatiokehitykseen liittyvän lainsäädäntöprosessin vuoksi. Tämän takia valiokunta joutuu ehdottamaan näihin lakiehdotuksiin useita muutoksia sekä niitä korvaavia lakiehdotuksia.

Liitelakien suuresta määrästä huolimatta hallituksen esitykseen ei vielä ollut voitu sisällyttää kaikkia niitä lakeja, joiden muuttaminen on välttämätöntä uuden lainsäädännön johdosta. Tämä johtuu ennen kaikkea siitä, että hallituksen esityksen antamisen jälkeen on hyväksytty lukuisia uusia lakeja, joihin on sisällytetty salassapitovelvollisuutta ja sen rikkomista koskevat säännökset. Rikoslain voimaantulosäännös on kirjoitettu niin, että rikoslain 38 ja 40 luvun salassapitosäännökset syrjäyttävät aina yksittäisessä laissa olevan salassapitovelvollisuuden rikkomista koskevan säännöksen. Kun on hyvän lainsäädäntötavan mukaista muuttaa tällaiset lait tosiasiallista tilannetta vastaaviksi, valiokunta ehdottaa kahdenkymmenen uuden lakiehdotuksen hyväksymistä tässä yhteydessä.

Eduskunnassa on lisäksi parhaillaan vireillä useita sellaisia hallituksen esityksiä, jotka pitäisi ottaa huomioon tähän esitykseen sisältyvissä säännöksissä tai joihin uusien rikoslain säännösten pitäisi vaikuttaa. Tällaisia ovat muun muassa esitys sähkömarkkinalaiksi (HE 138), esitys kemiallisten aseiden kieltämistä ja hävittämistä koskevan yleissopimuksen hyväksymisestä (HE 247), esitys saamelaisten kulttuuri-itsehallintoa koskevista säännöksistä (HE 248), esitys tekijänoikeuslainsäädännön muuttamiseksi (HE 287), esitys elintarvikelaiksi (HE 325), esitykset eri vakuutusyhteisöjä koskevien lakien muuttamisesta (HE 330, 348 ja 357), esitys geenitekniikkalaiksi (HE 349) sekä esitys Euroopan parlamenttiin valittavien edustajien vaaleista (HE 351).

Lakiteknisistä syistä näitä muutoksia ei kuitenkaan voida tässä yhteydessä tehdä. Sen vuoksi tarpeelliset muutosehdotukset on esitettävä uuden eduskunnan hyväksyttäviksi vielä tämän kevään aikana.

Rikoslain kokonaisuudistuksen loppuun saattaminen

Rikoslain kokonaisuudistusta koskevan uudistustyön jatkaminen ja loppuun saattaminen on sen vaatimasta suuresta työmäärästä ja pitkästä ajasta huolimatta välttämätöntä. Jotta uudistustyön tavoitteet voidaan saavuttaa, on rikoslain yleisen ja erityisen osan säännöksiä sekä rangaistusasteikkoja ja rangaistustasoa arvioitava kokonaisuudistuksen viimeisessä vaiheessa yhtenä kokonaisuutena.

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

Rikoslakiehdotusta koskevat huomautukset ja muutosehdotukset

2 luku. Rangaistuksista

14 a §

Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että maanpetos- tai valtiopetosrikoksesta vankeusrangaistukseen tai muusta rikoksesta vankeuteen vähintään kahdeksi vuodeksi tuomittu menettää sotilasarvonsa. Nykyisin sotilasarvon menetys ei maanpetos- ja valtiopetosrikosten osalta edellytä vankeusrangaistukseen tuomitsemista, vaan muukin rangaistus riittää.

Valiokunnan käsityksen mukaan tuomioistuinten harkintavaltaa päättää lisärangaistuksen luonteisesta sotilasarvon menettämisestä voidaan lisätä. Valiokunta ehdottaakin pykälän muuttamista niin, että sotilasarvon menettäminen voi liittyä myös sakkorangaistuksella sovitettaviin maanpetos- tai valtiopetosrikoksiin, mutta sotilasarvon menettäminen ei ole ehdoton seuraamus.

Tuomioistuin voi jättää sotilasarvon menettämisen tuomitsematta, mikäli se olisi kohtuutonta. Kohtuuttomuutta arvioitaessa on otettava huomioon rikoksen laatu, rikokseen johtaneet ja siitä ilmenevät seikat sekä sotilasarvon menettämisestä tekijälle aiheutuvat seuraukset. Sotilasarvon menettämistä voidaan pitää kohtuuttomana esimerkiksi silloin, kun kyseessä on suhteellisen vähäinen maanpetos, josta tuomitaan vain sakkorangaistus tai lyhyt ehdollinen vankeusrangaistus, ja sotilasarvon menetyksellä on erityistä merkitystä tekijälle. Muiden kuin maanpetos- ja valtiopetosrikosten osalta tästä seuraamuksesta voidaan luopua vakavammissakin rikoksissa, jos sotilasarvon menettäminen aiheuttaisi esimerkiksi työpaikan menetyksen.

Jos rikoksen laatu osoittaa, että tekijä on sopimaton tehtävään, joka hänelle kuuluu hänen sotilasarvonsa johdosta, sotilasarvo olisi yleensä tuomittava menetetyksi. Harkinnassa voidaan noudattaa tältä osin samoja periaatteita, joita on noudatettava rikoslain 2 luvun 10 §:n 1 momentin mukaista viraltapanoa tuomittaessa.

11 luku. Sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan

6 § Joukkotuhonta

Pykälän mukaan rangaistaan kansanryhmän hävittämiseksi kokonaan tai osittain sen tässä ominaisuudessa tehdyt tietyt teot. Valiokunta ehdottaa sanojen "sen tässä ominaisuudessa" poistamista, koska ne ovat tarpeettomia ja tekevät säännöksestä kielellisesti kömpelön. Hallituksen esityksen perusteluiden mukaan näillä kansainvälisestä sopimuksesta peräisin olevilla sanoilla korostetaan sitä, että joukkotuhonnassa on tarkoituksena hävittää rikoksen kohde ryhmänä. Kansanryhmän jäsenten surmaaminen jostakin muusta syystä kuin ryhmän hävittämiseksi ei ole joukkotuhontana rangaistava rikos.

Ehdotetun säännöksen tarkoituksena on suojata kansallista, rodullista, etnistä, uskonnollista tai niihin rinnastettavaa ryhmää hävittämiseltä. Valiokunnan käsityksen mukaan sanojen poistaminen ei muuta tai tee epäselväksi säännöksen sisältöä. Joukkotuhontasäännös antaa oikeussuojaa ryhmälle kollektiivina, eikä ensisijaisesti siihen kuuluville henkilöille yksilöinä. Tämä ilmenee ehdotetusta pykälästä selkeästi, koska siinä nimenomaisesti edellytetään, että teko tehdään ryhmän hävittämiseksi osittain tai kokonaan.

8 § Kiihottaminen kansanryhmää vastaan

Hallituksen esityksessä olevalla rangaistussäännöksellä on tiukemmat soveltamisedellytykset kuin voimassa olevassa laissa. Ehdotetun säännöksen mukaan tekoa voitaisiin pitää kiihottamisena kansanryhmää vastaan vain, jos se on omiaan aiheuttamaan ryhmään kohdistuvaa väkivaltaisuutta, vihamielisyyttä tai syrjintää ja mikäli tekijän tarkoituksena on ollut tällaisen seurauksen aiheuttaminen.

Vaatimuksella teon tosiasiallisesta vaarallisuudesta halutaan sulkea rangaistavuuden ulkopuolelle teot, jotka eivät vähäisen haitallisuutensa vuoksi edellytä rikosoikeudellista seuraamusta. Esimerkkeinä tällaisista teoista mainitaan harkitsemattomat ja leikilliset huomautukset. Tahallisuusvaatimuksen tiukennuksella puolestaan pyritään turvaamaan normaali tiedonvälitys. Kansainvälisessä ihmisoikeuskäytännössä on jouduttu arvioimaan ilmaisuvapauden ja kansanryhmän suojaamisen välistä rajaa, ja ehdotuksessa esitetty mahdollisuus intressien välisestä ristiriidasta on todellinen.

Valiokunnan käsityksen mukaan soveltamisedellytysten tiukennukset ovat kuitenkin liian pitkälle meneviä, sillä nykyisen säännöksen soveltamisessa ei ole ilmennyt tällaisia muutoksia puoltavia epäkohtia. Säännöksessä mainitut teot ovat sellaisenaan, ilman ehdotuksessa mainittuja seurauksia, niin haitallisia, että rikosoikeudellinen sanktiouhka on perusteltu. Viime kädessä tuomioistuinten on arvioitava, onko esimerkiksi tiedonvälityksessä tai taiteellisessa esityksessä syyllistytty rangaistavaan tekoon, ottaen huomioon erilaiset intressit ja niitä koskevat oikeusnormit.

Valiokunta ehdottaa sanojen "aiheuttaakseen ryhmään kohdistuvaa väkivaltaisuutta, vihamielisyyttä tai syrjintää, ja teko on omiaan aiheuttamaan sanotunlaisen seurauksen, hänet" poistamista sekä sanojen "[J]os joku" korvaamista sanalla "[J]oka". Lisäksi valiokunta ehdottaa enimmäisrangaistuksen säilyttämistä nykyisellään eli vankeutta enintään kaksi vuotta.

9 § Syrjintä

Ehdotettu säännös on syrjintää koskeva yleissäännös, jota perusteluiden mukaan sovelletaan kaikissa muissa syrjintäkieltojen alaan kuuluvissa tilanteissa paitsi työsyrjinnässä. Pykälän toissijaisuuslausekkeen perusteella tämä ei ole mahdollista, koska säännöksessä edellytetään muualla laissa säädettyä ankarampaa rangaistusta ja työsyrjinnän ja syrjinnän rangaistusasteikot ovat samat. Valiokunta ehdottaa, että toissijaisuuslauseke täsmennetään tämän mukaisesti koskemaan pelkästään työsyrjintää.

12 luku. Maanpetosrikoksista

5 § Ulkopoliittisen luottamusaseman väärinkäyttö

Pykälän mukaan rangaistaisiin henkilöä, joka ylittää toimivaltuutensa tai laiminlyö tehtävänsä edustaessaan Suomea kansainvälisessä yhteistyössä.

Valiokunnan käsityksen mukaan ehdotetulla säännöksellä ei ole kovin suurta merkitystä, koska teot, joihin ehdotettua säännöstä voidaan soveltaa, ovat rangaistavia yleensä myös virkarikoksina. Säännöksen tavoitteena on korostaa tällaisia tehtäviä hoitavien henkilöiden vastuuta ja varmistaa teon rangaistavuus niissä ilmeisen harvinaisissa tapauksissa, joihin muut rangaistussäännökset eivät sovellu. Ehdotettu säännös on laillisuusperiaatteen kannalta tosin parannus rikoslain nykyiseen 12 luvun 6 §:ään verrattuna, mutta riittävää täsmällisyyttä ei ole kuitenkaan valiokunnan mielestä saavutettu. Näistä syistä valiokunta pitää säännöstä tarpeettomana ja ehdottaa sen poistamista.

Pykälän poistamisen johdosta jäljempänä seuraavien pykälien numerointi ja törkeää vakoilua koskevassa 6 (7) §:ssä oleva pykäläviittaus muuttuvat.

11 § Kansainvälisten suhteiden vaarantaminen

Säännöksessä määrättäisiin rangaistavaksi Suomen kansainvälisten suhteiden vaarantaminen osallistumalla valtiopetokseen vierasta valtiota vastaan. Valiokunnan kuulemat asiantuntijat ovat pitäneet säännöstä nykyisessä kansainvälisessä tilanteessa tarpeettomana ja epäilleet, että sen soveltamisala saattaisi laajentua liian laajaksi.

Valiokunta ei pidä säännöstä kansainvälisten suhteiden vaarantamisesta tarpeellisena ja ehdottaa sen poistamista lakiehdotuksesta.

14 § Syyteoikeus

Syytteen nostaminen ulkopoliittisen luottamusaseman väärinkäytöstä, kansainvälisten suhteiden vaarantamisesta ja maanpetoksellisesta yhteydenpidosta näiden rikosten tekemiseksi edellyttäisi ehdotuksen mukaan tasavallan presidentin syytemääräystä.

Valiokunta on edellä ehdottanut ulkopoliittisen luottamusaseman väärinkäyttöä ja kansainvälisten suhteiden vaarantamista koskevien säännösten poistamista. Syyteoikeussäännöksellä ei ole tällöin merkitystä ja valiokunta ehdottaa sen poistamista.

14 luku. Rikoksista poliittisia oikeuksia vastaan

2 § Vaalilahjonta

Epäasiallinen vaikuttaminen äänestyskäyttäytymiseen ehdotetaan rangaistavaksi vaalilahjontana. Pykälän 1 kohdassa luetellaan tekotapoina palkkion tai muun edun lupaaminen, tarjoaminen ja antaminen. Perusteluiden mukaan rangaistavaa ei olisi esimerkiksi tavanomaisten vaalilupausten tekeminen, äänestäjien kuljettaminen äänestyspaikalle tai äänestämisestä aiheutuvien matkakustannusten korvaaminen, koska säännöksessä vaaditaan pyrkimystä vaikuttamaan äänestämiseen.

Ehdotetun säännöksen sanamuoto ei täysin vastaa perusteluissa esitettyjä rajauksia. Pykälässä teon tarkoitusta kuvaava sana "vaikuttaakseen" on liian neutraali ja epätäsmällinen, jotta säännöksen sovellettavuus olisi selkeästi kohdistettu pelkästään epäasialliseen äänestyspäätökseen vaikuttamiseen.

Vaalitilaisuuksien ohjelmalla, tarjoilulla ja kuljetuksilla äänestyspaikoille luodaan myönteistä mielikuvaa ja tunnelmaa ilman, että epäasiallisesti pyrittäisiin vaikuttamaan äänestämiseen. Jotta erilaiset yleisesti käytettävät ja hyväksyttävät vaikuttamistavat kuuluisivat selkeästi vaalilahjontasäännöksen ulkopuolelle, valiokunta ehdottaa säännöksen selkiinnyttämistä siten, että ilmaisun "vaikuttaakseen" asemesta käytetään ilmaisua "taivuttaakseen". Tällöin rangaistavuus edellyttää tekijältä selkeää ja riittävän voimakasta pyrkimystä moitittavalla tavalla vaikuttaa äänestäjän toimintaan.

16 luku. Rikoksista julkista viranomaista ja yleistä järjestystä vastaan

19 §

Hallituksen esityksessä pykälään ehdotetaan tehtäväksi siinä mainittujen rikosten uusista rikosnimistä tai muuttuneista lainkohdista aiheutuvat lakitekniset muutokset.

Valiokunta ehdottaa, että säännökseen lisätään törkeä huumausainerikos. Se puuttuu ehdotetusta säännöksestä, koska huumausaineita koskevat rangaistussäännökset olivat eduskunnan käsiteltävinä silloin, kun tämä hallituksen esitys annettiin eduskunnalle.

21 luku. Henkeen ja terveyteen kohdistuvista rikoksista

2 § Murha

Hallituksen esityksessä ehdotetaan virkamiehen tappamista koskevan ankaroittamisperusteen supistamista. Ankaroittamisperuste koskisi ainoastaan virkamiehen tappamista yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämisen estämiseksi.

Useat valiokunnan kuulemat asiantuntijat ovat arvostelleet muutosehdotusta. Ehdotettu säännös suojaisi vain niitä virkamiehiä, joiden tehtävänä on yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen. Sen ulkopuolelle jäisivät perusteettomasti virkamiehet, joilla ei ole tällaista erityistehtävää, mutta jotka työssään voivat joutua väkivallan kohteeksi ja joiden rikosoikeudellisen suojan tarve on yhtä suuri. Lisäksi säännöksessä edellytetyn tekijän tarkoituksen toteennäyttäminen on käytännössä varsin vaikeaa.

Näistä syistä valiokunta pitää ehdotettua ankaroittamisperustetta liian suppeana ja ehdottaa, että 1 momentin 4 kohta muutettaisiin seuraavaan muotoon: "4) tappamalla virkamies hänen ollessaan ylläpitämässä järjestystä tai turvallisuutta taikka virkatoimen vuoksi". Virkamiehen käsite määräytyy rikoslain 2 luvun 12 §:n mukaan.

Teon törkeyden arviointiperusteena mainitaan voimassa olevan säännöksen mukaisesti myös tappaminen virkatoimen vuoksi. Valiokunta pitää sitä selkeyden takia tarpeellisena, vaikka virkatoimen vuoksi surmaamista yleensä voidaan pitää murhana myös momentin 1 kohdan perusteella.

Hallituksen esityksessä ei ole mainittu omanvoitonpyyntöä erillisenä ankaroittamisperusteena. Valiokunta pitää hallituksen esityksessä omaksuttua kantaa perusteltuna, koska omanvoitonpyyntiin liittyy yleensä pykälän 1 momentin 1 kohdan edellyttämä vakaa harkinta. Näin ollen oman edun tavoittelemiseksi tehty tappo on syytä katsoa murhaksi, kun se perustuu sellaiseen edun tavoitteluun, joka osoittaa vakaata harkintaa.

Hallituksen esityksessä ehdotetaan elinkautisen vankeusrangaistuksen vaihtoehdoksi määräaikaista 12 vuoden vankeusrangaistusta. Valiokunta ei tässä vaiheessa hyväksy ehdotusta, vaikka se pitää perusteluina esitettyjä kannanottoja varteenotettavina. Murhan vaihtoehtoista rangaistusta voidaan harkita sitten, kun tiedetään, miten ehdonalaisen vapauden edellytyksiä tullaan muuttamaan.

3 § Surma

Hallituksen esityksessä surmasäännöksen soveltamisedellytykseksi ehdotetaan, että kokonaisuutena arvostellen teko on tehty lieventävien asianhaarojen vallitessa. Voimassa olevan lain mukaan taposta tuomitaan normaalia lievemmän rangaistusasteikon mukaan, jos surmaaminen on tehty erittäin lieventävien asianhaarojen vallitessa. Esityksen perusteluissa korostetaan, ettei sanan "erittäin" poisjättämisellä ole tarkoitus muuttaa nykytilaa, joten säännöstä on edelleen sovellettava poikkeuksellisesti.

6 § Törkeä pahoinpitely

Hallituksen esityksessä ehdotetaan ankaroittamisperusteisiin eräitä vähäisiä muutoksia. Törkeyden arviointiperusteet ovat samat kuin törkeää ryöstöä koskevassa rangaistussäännöksessä, joka uudistettiin rikoslain kokonaisuudistuksen ensimmäisessä vaiheessa. Silloin lakivaliokunnan ehdotuksesta hallituksen esitystä täsmennettiin korvaamalla sana "hengenvaara" ilmaisulla "hengenvaarallinen tila". Täsmennystä perusteltiin sillä, että törkeysarvostelu edellyttää toteutunutta konkreettista seurausta: hengenvaarallista tilaa eikä vain konkreettista vaaraa. On johdonmukaista käyttää törkeässä pahoinpitelyssä ja törkeässä ryöstössä soveltuvin osin yhdenmukaisia ankaroittamisperusteita. Perusteiden soveltamisessa ei ole ilmennyt epäkohtia, joiden takia rikoslain ensimmäisessä vaiheessa omaksutusta kirjoitustavasta pitäisi luopua.

Valiokunta hyväksyy ehdotetun tyyppiasteikosta poikkeavan ja varsin laajan rangaistusasteikon. Se on sama kuin nykyisin eikä sen alentamiseen ole syytä, koska väkivaltarikoksiin suhtaudutaan entistä ankarammin. Asteikon laajuutta, 6 kuukautta - 10 vuotta vankeutta, puoltaa se, että törkeät pahoinpitelyt saattavat törkeydeltään poiketa huomattavasti toisistaan.

Tässä yhteydessä valiokunta on myös kiinnittänyt huomiota Suomessa käytyyn keskusteluun siitä, onko tarpeen kriminalisoida naisten ympärileikkaus rikoslaissa omana tekomuotonaan. Valiokunta katsoo, ettei tämä ole tarpeen, koska naisen ympärileikkaus täyttää törkeän pahoinpitelyn tunnusmerkistön.

9 § Törkeä kuolemantuottamus

Hallituksen esityksessä törkeän kuolemantuottamuksen rangaistusasteikoksi ehdotetaan törkeän rikoksen tyyppiasteikkoa: vankeutta 4 kuukautta - 4 vuotta. Enimmäisrangaistusta perustellaan sillä, että tähän rikokseen syyllistynyt henkilö tuomitaan usein myös muustakin rikoksesta, mikä ankaroittaa tuomittavaa rangaistusta.

Ehdotettua enimmäisrangaistusta on pidetty liian alhaisena ja esitettyjä perusteluita riittämättöminä. Enimmäisrangaistusta on ehdotettu korotettavaksi, koska rajanveto törkeän kuolemantuottamuksen ja tahallisen henkirikoksen välillä voi olla käytännössä vaikeaa. Törkeänä kuolemantuottamuksena on jouduttu arvostelemaan tekoja, joiden tekijään voidaan kohdistaa yhtä voimakas moitearvostelu kuin tahallisen henkirikoksen tekijään. Asiantuntijoiden mukaan tällaisissa rajatapauksissa olisi oltava mahdollista tuomita suurin piirtein yhtä ankara rangaistus riippumatta siitä, mikä rikos tekijän syyksi luetaan.

Valiokunta pitää perusteltuna, että törkeän kuolemantuottamuksen ja tapon rangaistusasteikot peittävät osittain toisensa, ja ehdottaa, että törkeän kuolemantuottamuksen enimmäisrangaistus korotetaan 6 vuoteen vankeutta.

12 § Tappeluun osallistuminen (uusi)

Hallituksen esitykseen ei sisälly ehdotusta tappelua koskevaksi säännökseksi. Esityksen perustelujen mukaan voimassa olevan rikoslain 21 luvun 8 §:n mukaista säännöstä tappeluun osallistumisesta voidaan arvostella periaatteelliselta kannalta, koska sen on katsottu ilmentävän seurausvastuuajattelua. Säännöksen katsotaan voivan johtaa siihen, että henkilöä rangaistaan jostakin, mitä muut ovat tehneet. Myöskään säännöksen ilmentämää kollektiivisen syyllisyyden ajatusta ei pidetä hyväksyttävänä yhtä vähän kuin säännöksen säilyttämistä näyttövaikeuksien vähentämiseksi.

Valiokunta pitää esitykseen sisältyvää arvostelua sinänsä perusteltuna, mutta katsoo, että edelleen on tarpeen myös rikoslainsäädännössä osoittaa vaaralliseen tappeluun osallistumisen paheksuttavuus. Samalla tavalla paheksuttavaa on provosoimattoman hyökkäyksen kohdistaminen puolustuskyvyttömään sivulliseen henkilöön. Tappeluun osallistumisen tulisi olla rangaistavaa silloin, kun joku itsekin väkivaltaa käyttäen tai muuten aktiivisesti osallistuu tappeluun, vaikka hänen oli syytä varoa, että tappelussa aiheutetaan toiselle vaikea ruumiinvamma tai vakava sairaus taikka että joku surmataan tappelussa. Rangaistavuuden tavoitteena on korostaa sen vaaran aiheuttamisen paheksuttavuutta, jonka tällaiseen vaaralliseen tappeluun osallistuva osaltaan saa aikaan. Rangaistavaa tulee olla myös vastaavankaltaisen toisiin kohdistuvaan hyökkäykseen osallistumisen.

Valiokunta ehdottaa 21 lukuun lisättäväksi tappeluun osallistumista koskevan rangaistussäännöksen. Uusi säännös on jokseenkin voimassa olevan tappelusäännöksen kaltainen, mutta tappeluun tai hyökkäykseen osallistumisen vaatimus on kuvattu nykyistä tarkemmin.

Tappelulla tarkoitetaan useamman henkilön samassa tilaisuudessa toisiinsa kohdistamaa ruumiillista väkivaltaa. Tappelussa ilmenee käytännössä useimmiten jakautumista ryhmiin, jotka kohdistavat toisiinsa väkivaltaa, mutta tällainen ryhmittyminen ei ole ehdoton edellytys. Hyökkäyksellä sen sijaan viitataan tekoon, jossa useammat yhdessä ryhtyvät väkivaltaan toista tai toisia kohtaan. Osallistujia tulee olla vähintään kolme, joskin muutaman ihmisen välinen pahoinpitely vain harvoin voinee täyttää tappelun edellytykset. Muunlaiset pahoinpitelyt on arvosteltava edelleen luvun muiden säännösten nojalla.

Rangaistavuus edellyttää, että tekijä itsekin käyttää ruumiillista väkivaltaa tai muulla teolla osallistuu tappeluun tai hyökkäykseen. Osallistuminen voi ilmetä paitsi välittömän väkivallan tekemisenä myös muuna tekona, kuten toisen tekemää väkivaltaa edistävänä toisten paon tai puolustautumisen estämisenä. Jos tekijä ainoastaan pyrkii irtautumaan tappelusta, esimerkiksi jouduttuaan tappelevan joukon sekaan vasten tahtoaan tai havaittuaan tappelun muuttuneen vaaralliseksi, hänen ei voida katsoa osallistuvan tappeluun. Ei myöskään henkilön, joka vain yrittää erottaa tappelevat osapuolet toisistaan.

Rangaistavuus edellyttää myös sitä, että tappelussa tai hyökkäyksessä joku surmataan tai jollekulle tahallaan aiheutetaan vaikea ruumiinvamma tai vakava sairaus ja että tekijän oli syytä varoa tällaisen seurauksen aiheutuvan tappelusta tai hyökkäyksestä. Tällaista seurausta tekijän on ollut syytä varoa silloin, kun tappelussa käytetty väkivalta on ollut niin voimakasta, että edellytetyn vakavan seurauksen mahdollisuus on ollut todellinen. Tähän voivat vaikuttaa monet seikat, kuten mahdollinen aseiden käyttäminen, vaaraa lisäävä ympäristö tai väkivallan kohdistaminen kehon helposti vammautuviin osiin, esimerkiksi päähän.

Säännös ei korvaa surmaa, pahoinpitelyä taikka ruumiinvamman tai kuoleman tuottamuksellista aiheuttamista koskevia erityisiä säännöksiä. Kysymys on vaarantamisrikoksesta. Sen vuoksi ja huomioon ottaen rikoslain 7 luvun vaikutuksen enimmäisrangaistukseen useasta teosta tuomittaessa valiokunta katsoo, että tappeluun osallistumisen enimmäisrangaistukseksi riittää kaksi vuotta vankeutta.

14 § Heitteillepano (uusi)

Hallituksen esityksessä ei ole nykyistä heitteillepanoa vastaavaa säännöstä, joka määrää rangaistavaksi toisen tahallisen saattamisen ja jättämisen avuttomaan tilaan. Säännöksen poisjättämistä perustellaan sillä, että tällainen teko tai laiminlyönti on rangaistavaa muiden henkeä ja terveyttä tai vapautta suojaavien säännösten perusteella.

Mikäli teolla tai laiminlyönnillä aiheutetaan ruumiinvamma tai sairaus taikka vakavaa vaaraa toisen hengelle tai terveydelle, muiden 21 luvun säännösten soveltaminen ei aiheuttane erityisiä ongelmia. Sen sijaan vapautta suojaavien rikoslain 25 luvun rangaistussäännösten soveltuvuus on valiokunnan käsityksen mukaan epäselvä.

Valiokunta pitää perusteltuna erityisen heitteillepanoa koskevan rangaistussäännöksen säilyttämistä. Se korostaa velvollisuutta huolehtia avuttomaan tilaan joutuneesta, kun tekijä on aiheuttanut tämän tilan tai on tehtävänsä tai asemansa perusteella taikka muuten erityisesti velvollinen huolehtimaan tästä. Esityksen mukaan joissakin tapauksissa jouduttaisiin tällaisiin tilanteisiin soveltamaan niihin kovin huonosti soveltuvia tunnusmerkistöjä, kuten vapaudenriistoa koskevaa säännöstä.

Valiokunta ehdottaakin rikoslain 21 lukuun lisättäväksi uuden 14 §:n heitteillepanosta.

Valiokunnan ehdottama säännös on asiallisesti jokseenkin voimassa olevan heitteillepanosäännöksen kaltainen. Lievää ja vakavaa tekomuotoa ei enää kuitenkaan erotella. Lisäksi vaarantamisvaatimus todetaan säännöksessä nimenomaisesti.

Säännöksessä on kysymys ensinnäkin toisen saattamisesta avuttomaan tilaan. Uhri voidaan saattaa tällaiseen tilaan millä tahansa aktiivisella toiminnalla. Rangaistavuuden edellytyksenä ei tässä tapauksessa ole, että tekijällä olisi erityinen velvollisuus huolehtia uhristaan.

Toiseksi rangaistavaksi säädetään sellaisen henkilön jättäminen avuttomaan tilaan, josta tekijä on velvollinen huolehtimaan. Rikosoikeudessa on yleensä seurauksen aiheuttaminen laiminlyönnillä katsottu mahdolliseksi, vaikkei sitä olisikaan erikseen mainittu rikoksen tunnusmerkistössä. Avuttomaan tilaan jättäminen on kuitenkin niin tyypillinen heitteillepanon tekotapa, että sen rangaistavuutta ei ole syytä jättää pelkän tulkinnan varaan.

Jotta toisen avuttomaan tilaan jättäminen olisi rangaistavaa, tekijällä tulee olla velvollisuus huolehtia uhrista. Rikosoikeuden yleisten periaatteiden mukaan tällainen velvollisuus voi johtua muun muassa perhesuhteista, tehtäväksi ottamisesta, työtehtävistä taikka tekijän aikaisemmasta toiminnasta.

Säännöksessä ei ole tarkemmin kuvattu, mitä avuttomalla tilalla tarkoitetaan. Avuttomuus voi johtua esimerkiksi uhrin iästä tai terveydentilasta, mutta myös ulkoisista olosuhteista. Selvyyden vuoksi ehdotetaan laissa nimenomaan mainittavaksi, että rangaistavuus edellyttää vaaraa kohteena olevan hengelle tai terveydelle.

Valiokunta pitää heitteillepanon nykyistä enimmäisrangaistusta tarpeettoman korkeana ja sen vuoksi ehdottaa rangaistusasteikoksi sakkoa tai enintään kahta vuotta vankeutta. Asteikko on sama kuin vaaran aiheuttamisessa, jossa edellytetään aiheutettavan vakavaa vaaraa toisen hengelle tahallisesti tai törkeästä tuottamuksesta. Heitteillepanossa riittää vähäisempi vaara, mutta rikoksen tulee olla tahallinen.

17 § Toimenpiteistä luopuminen (uusi)

Voimassa olevan lain mukaan pahoinpitely ja lievä pahoinpitely ovat pääsääntöisesti asianomistajarikoksia. Ne ovat virallisen syytteen alaisia esimerkiksi silloin, kun ne on tehty julkisella paikalla. Hallituksen esityksessä ehdotetaan luovuttavaksi tästä keinotekoisesta ja käytännössä ongelmalliseksi osoittautuneesta poikkeussäännöksestä. Ehdotuksen mukaan pahoinpitely on aina virallisen syytteen alainen rikos ja lievä pahoinpitely asianomistajarikos, jos uhri on yli viisitoistavuotias. Pahoinpitelyn muuttamista kokonaan virallisen syytteen alaiseksi perustellaan sillä, että erityisesti läheisissä henkilösuhteissa rikoksentekijä saattaa painostaa uhria luopumaan syytepyynnöstä.

Valiokunta on rikoslain kokonaisuudistuksen ensimmäisessä vaiheessa suhtautunut myönteisesti asianomistajarikosten varovaiseen lisäämiseen. Vähäiset rikokset voisivat olla mahdollisimman pitkälle asianomistajarikoksia, jolloin ne jäisivät asianosaisten kesken sovittaviksi asioiksi. Tällöin on kuitenkin huolehdittava siitä, ettei kumpikaan asianosaisista käytä hyväkseen asemaansa ja painosta toista osapuolta kohtuuttomaan lopputulokseen.

Valiokunnan mielestä syytteen nostaminen lievästä pahoinpitelystä voidaan antaa asianomistajan päätettäväksi hallituksen esityksessä ehdotetulla tavalla. Lievää pahoinpitelyä koskevan rangaistussäännöksen tarkoituksena on suojata yksilön ruumiillista koskemattomuutta, eikä sillä seikalla, tapahtuuko rikos yksityisellä tai julkisella paikalla, ole tässä yhteydessä merkitystä.

Sen sijaan pahoinpitelyn perustekomuodon muuttaminen poikkeuksetta virallisen syytteen alaiseksi on valiokunnan käsityksen mukaan liian kaavamainen ratkaisu. Uhrin suojaaminen rikoksentekijän painostukselta ei saa johtaa siihen, ettei asianomistajan mielipiteellä ole lainkaan merkitystä syyteharkinnassa. Valiokunnan mielestä pahoinpitelyn on lähtökohtaisesti oltava virallisen syytteen alainen, koska uhrin asema helpottuu, syyteoikeuden vanhentumisaika ei lyhene ja poliisin velvollisuus ryhtyä rikoksen esitutkintaan selkeytyy.

Valiokunta ehdottaa, että 21 lukuun lisätään uusi 17 § Toimenpiteistä luopuminen, joka sallii virallisen syyttäjän jättää syytteen nostamatta pahoinpitelystä, mikäli asianomistaja sitä haluaa. Harkintavalta koskee vain 5 §:n mukaista pahoinpitelyä. Toimenpiteistä luopumisen edellytyksenä on asianomistajan vapaa ja harkittu pyyntö, ettei häneen kohdistuneesta pahoinpitelystä nosteta syytettä. Asianomistajan on tehtävä päätöksensä vapaaehtoisesti, ilman minkäänlaista painostusta ja tietoisena päätöksensä oikeudellisista vaikutuksista. Virallisen syyttäjän tulee kuitenkin näissäkin tapauksissa nostaa syyte, mikäli erittäin tärkeä yleinen tai yksityinen etu sitä vaatii.

25 luku. Vapauteen kohdistuvista rikoksista

5 § Lapsen omavaltainen huostaanotto (uusi)

Hallituksen esityksessä ei ole erillistä säännöstä lapsen luvattomasta huostaanotosta. Useat valiokunnan kuulemat asiantuntijat ovat ehdottaneet tällaisen erillissäännöksen lisäämistä rikoslakiprojektin ehdotuksen (Oikeusministeriön lainvalmisteluosaston julkaisuja 1/1989) mukaisesti.

Säännöstä on pidetty tarpeellisena, koska muutoin lapsen lähipiiriin kuuluvat henkilöt tuomittaisiin yleisten vapaudenriistoa koskevien rangaistussäännösten nojalla, mikäli he omavaltaisesti muotoavat huoltosuhdetta. Näiden rikosten rangaistusasteikot saattavat olla liian ankaria tällaisten, usein lapsen vanhempien huoltajuuskiistoihin liittyvien tekojen rankaisemiseen.

Lapsen ja aikuisen vapautta on hallituksen esityksessä todetun periaatteen mukaisesti suojattava rikosoikeudellisesti samalla tavoin. Lapsen omavaltaista huostaanottoa koskevan erityissäännöksen lisääminen ei ole ristiriidassa tämän lähtökohdan kanssa. Valiokunta ehdottaakin, että 25 luvun 5 §:ksi lisätään uusi rangaistussäännös lapsen omavaltaisesta huostaanotosta.

Erityissäännöksellä suojataan lapsen tosiasiallisen huoltosuhteen jatkumista oikeudettomilta muutoksilta. Ehdotettu tunnusmerkistö edellyttää, että lapsi siirtyy omavaltaisella toiminnalla toisen huostaan siltä, jonka huostassa lapsi tosiasiallisesti on. Jos sen sijaan esimerkiksi 12 vuotta täyttänyt lapsi itse muuttaa tai haluaa jäädä sen vanhemman luo, jolla on vain tapaamisoikeus lapseen, ei vanhempi salliessaan lapsen jäädä asumaan hänen luokseen toimi omavaltaisesti.

Huostassaolo tarkoittaa pitempiaikaisempaa suhdetta kuin pelkkä vierailu tai hetkellinen huolenpito. Lapsi ei esimerkiksi ole sen vanhemman huostassa, jonka luona hän viettää sovitun tapaamisoikeuden mukaista viikonloppua. Jos vanhempi estää lapsen paluun huoltajan luo esimerkiksi lähtemällä lapsen kanssa ulkomaille, hän ottaa lapsen huostaansa tunnusmerkistössä tarkoitetulla tavalla. Jos tapaamisoikeuteen perustuva vierailu on kestänyt viikkoja, menettelee kuitenkin lapsen huoltaja, joka omavaltaisesti hakee lapsen pois, säännöksessä rangaistavaksi tarkoitetulla tavalla.

Jos lapsi elää molempien vanhempiensa huostassa ja toinen vanhemmista lähtee yhteistaloudesta lapsi omavaltaisesti mukanaan ja estää siten toista vanhempaa osallistumasta lapsen huoltoon, hän saattaa syyllistyä tunnusmerkistössä tarkoitettuun omavaltaiseen huostaanottoon.

Säännös koskee lapsen vanhempia, kasvatusvanhempia, huoltajaa ja lapselle läheisiä henkilöitä. Kasvatusvanhemmat mainitaan siitä syystä, että heillä, toisin kuin ottovanhemmilla, ei ole huoltaja-asemaa, mutta saattaa olla hyvinkin läheinen suhde lapseen. Lapselle läheisiä henkilöitä voivat olla esimerkiksi isovanhemmat. Sukulaisuus ei ole sinänsä keskeinen seikka arvioitaessa lapsen ja hänet huostaansa ottaneen henkilön välistä suhdetta, vaan suhteen tosiasiallinen sisältö ja merkitys lapsen kannalta.

Säännös koskee vain 16 vuotta nuorempien lasten huostaanottoa. Tätä vanhempien lasten huostaanottotapauksiin ei ole tarpeen soveltaa täysi-ikäisistä henkilöistä poikkeavia säännöksiä. Ehdotettu ikäraja vastaa kansainvälisestä lapsikaappauksesta Haagissa vuonna 1980 tehdyn yleissopimuksen 4 artiklan määräystä, jonka mukaan yleissopimuksen soveltaminen lakkaa lapsen täyttäessä 16 vuotta.

Ehdotettu rangaistussäännös on erityissäännös, joka koskee lapseen läheisessä asemassa olevan henkilön tekemää huoltosuhteen omavaltaista muotoamista. Se voi syrjäyttää esimerkiksi vapaudenriistoa, pakottamista ja omankädenoikeutta koskevat säännökset. Mikäli lapsi kuljetetaan hänelle täysin vieraaseen ympäristöön, hänen vapautensa rajoitetaan hyvin vähäiseksi tai hänet esimerkiksi sidotaan teon toteuttamiseksi, ei huostaanottoa koskeva erityissäännös syrjäytä rikoslain vapaudenriistoa koskevia säännöksiä.

Edellä esitetyn perusteella valiokunta ehdottaa, että rikoslain 25 lukuun lisätään uusi 5 § Lapsen omavaltainen huostaanotto.

6 (5) § Tuottamuksellinen vapaudenriisto

Pykälän 1 momentissa edellytetään, ettei teko ole vähäinen huomioon ottaen sen aiheuttama haitta tai vahinko. Tällaista edellytystä ei ole asetettu pykälän 2 momentin soveltamiselle, vaan lyhyenkin ajan kestänyt vapaudenriisto voisi täyttää teon tunnusmerkistön.

Tällaisen eron tekeminen ei ole perusteltua. Pykälän 2 momentin mukaan rangaistaan esimerkiksi kansalaisia, jotka hyvässä uskossa tulkitsevat jokamiehen kiinniotto-oikeutta liian laajasti. Teko ei ole tällöin erityisen moitittava, eikä rangaistusuhan käytölle ole perusteluja, mikäli teon haitallisuus vähäistä. Tästä syystä valiokunta ehdottaa, että pykälän 2 momenttiin lisätään 1 momentin mukaisesti sanat "jollei teko huomioon ottaen sen aiheuttama haitta tai vahinko ole vähäinen".

7 (6) § Laiton uhkaus

Hallituksen esityksessä ehdotetaan laittoman uhkauksen enimmäisrangaistuksen alentamista kahdesta vuodesta yhteen vuoteen vankeutta. Perusteluna esitetään, ettei vain uhkaukseksi jääneestä rikoksesta ole tarvetta säätää ankarampaa rangaistusta. Valiokunnan käsityksen mukaan laittomassa uhkauksessa voi olla kyse niin törkeistä teoista, ettei nykyisen enimmäisrangaistuksen alentamiselle ole perusteita. Valiokunta ehdottaa, että laittoman uhkauksen enimmäisrangaistus korotetaan kahteen vuoteen vankeutta.

8 (7) § Pakottaminen

Hallituksen esityksessä ehdotetaan pakottamisen enimmäisrangaistuksen alentamista kahdesta vuodesta yhteen vuoteen vankeutta. Ankarampaa rangaistusta ei ole ehdotuksessa pidetty tarpeellisena, koska rangaistussäännös syrjäytyy, mikäli teosta muualla laissa on säädetty ankarampi rangaistus.

Säännöksen toissijaisuudesta huolimatta valiokunta ei hyväksy enimmäisrangaistuksen alentamista. Vaikeudet rangaistusasteikon valinnassa aiheutuvat rikoksen varsin avoimesta tunnusmerkistöstä, jolloin törkeydeltään hyvin erilaiset teot tulevat arvosteltavaksi saman säännöksen perusteella. Pakottamiskeinot, tavoiteltavat päämäärät ja aiheutetut seuraukset voivat törkeydeltään ja haitallisuudeltaan poiketa huomattavasti toisistaan. Rikoslain uudistamisen yhteydessä on pyritty porrastamaan vakavuusasteeltaan erilaiset teot eri törkeysluokkiin. Ilmeisesti erillisen, riittävän täsmällisen törkeän tekomuodon laatiminen on pakottamisen osalta mahdotonta.

Edellä mainituilla perusteilla valiokunta ehdottaa, että pakottamisen enimmäisrangaistus korotetaan enintään kahdeksi vuodeksi vankeutta.

9 (8) § Syyteoikeus

Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että tuottamuksellinen vapaudenriisto, pakottaminen ja laiton uhkaus ovat pääsääntöisesti asianomistajarikoksia. Valiokunta on edellä kiinnittänyt huomiota siihen, että pakottamisessa ja laittomassa uhkauksessa saattaa olla kyse varsin törkeästä rikoksesta. Tästä syystä valiokunta ehdottaa, että virallisella syyttäjällä on oikeus nostaa syyte säännöksessä mainituista rikoksista, mikäli erittäin tärkeä yleinen etu sitä vaatii.

Lisäksi valiokunta ehdottaa, että pykälään lisätään uusi 2 momentti. Siinä kielletään virallista syyttäjää nostamasta syytettä lapsen omavaltaisesta huostaanotosta, mikäli se on lapsen etujen vastaista. Lisäksi syyttäjä velvoitetaan kuulemaan lapsen edun selvittämiseksi sen kunnan sosiaalilautakuntaa, jossa lapsella on asuinpaikka tai jossa lapsi oleskelee tai jolla muuten ilmeisesti on parhaat tiedot lapsesta. Käytännössä parhaat tiedot lapsesta on yleensä lapsen kotikunnan sosiaalilautakunnalla, mutta esimerkiksi silloin, kun lapsi on oleskellut pitkään ulkomailla tai vastikään vaihtanut asuinpaikkaansa, jonkin muun kunnan sosiaalilautakunnalla voi olla parhaimmat edellytykset arvioida lapsen etua.

34 luku. Yleisvaarallisista rikoksista

1 § Tuhotyö

Hallituksen esityksen perusteluissa on todettu, että tuhotyösäännös korvaa nykyiset murhapolttoa, räjäyttämistä ja vedentulvan aiheuttamista koskevat säännökset. Kun ehdotetun säännöksen sanamuoto poikkeaa merkittävästi voimassa olevista hyvin yksityiskohtaisista mutta samalla vanhahtavista soveltamisalan kuvauksista, saattaa tuhotyösäännöksen tulkinta tuottaa vaikeuksia.

Valiokunta hyväksyy sen perusajatuksen, että myös yleisvaarallisia rikoksia koskevissa säännöksissä nykyistä yleisluonteisemmin kuvataan rangaistavat teot. Valiokunta kiinnittää kuitenkin huomiota siihen vaaraan, että tuhotyösäännöstä tulkittaisiin liian suppeasti ja siten aiheutettaisiin ilmeisiä rangaistavuusaukkoja.

Erityisesti eräät esityksen perusteluissa yleisen vaaran käsitteelle annetut luonnehdinnat voivat rajata tuhotyösäännöksen soveltamisalan kapeammaksi kuin mitä perustelujenkin mukaan toisaalta on ilmeisesti tavoiteltu. Jos yleisen vaaran täyttymisen katsotaan suoraviivaisesti edellyttävän määrältään tai muilta ominaisuuksiltaan määrittelemättömän ja ennalta rajaamattoman ihmisjoukon vaarantamista, voi jokin edellytyksistä jäädä täyttymättä teossa, johon säännöstä aivan ilmeisesti on tarkoitettu soveltaa ja johon sitä valiokunnankin käsityksen mukaan tulisi soveltaa. Myös ihmisjoukolla tarkoitetun henkilömäärän määrittelyssä saatetaan päätyä tulkintaan, joka ei vastaa säännöksen tarkoitusta.

Käytännössä yleisin ongelmatilanne liittynee asutun asunnon tuleen sytyttämiseen. Jos katsottaisiin, ettei muutamaa ihmistä voida pitää ihmisjoukkona, säännöstä ei voitaisi useinkaan soveltaa pienen asuinrakennuksen tuleen sytyttämiseen. Samoin vaaran yleisyyden jäykkä arvioiminen vaaran kohteen määrittelemättömyyden ja rajaamattomuuden perusteella voi johtaa esityksen tarkoituksen vastaiseen tulkintaan. Esimerkiksi laivassa hengenvaaraan joutuvien henkilöiden määrä voi olla tarkasti tiedossa, mutta yksin tämä seikka ei estä säännöksen soveltamista.

Valiokunta katsoo, että yleisen vaaran vaatimusta on tulkittava siten, että esimerkiksi asutun rakennuksen tuleen sytyttäminen lähtökohtaisesti kuuluu tuhotyösäännöksen soveltamisalaan. Vaikka vaarannettuja henkilöitä olisi vain muutama, käsillä voi tyypillisesti olla tällainen yleistä vaaraa säännöksessä tarkoitetussa mielessä aiheuttava teko. Ratkaisevaa ei ole myöskään se, tiesikö tekijä henkilöiden lukumäärän edeltä.

On omiaan - lausekkeen tulee valiokunnan käsityksen mukaan merkitä lähinnä sitä, että säännöksen soveltaminen ei edellytä joidenkin henkilöiden todella olleen vaarassa. Esimerkiksi perheen asunnon sytyttäminen tuleen on tuhotyö, vaikka perhe ei juuri tuolloin olekaan ollut kotona. Säännöstä ei voida soveltaa, jos tekijä olisi ensin tarkkaan varmistautunut siitä, että kukaan ei joudu vaaraan.

Pykälän 2 momentin soveltaminen edellyttää, että tuotanto-, jakelu- tai tietojärjestelmän toimintaan puututaan oikeudettomasti. Säännöksen perusteluissa todetaan, että edellytys lähtökohtaisesti sulkee pois tuhotyösäännöksen soveltuvuuden työtaistelu- ja järjestötoimiin, vaikka ne voivat vaarantaa yhteiskunnalle tärkeää toimintaa. Oikeudettomuus on säännöksen soveltamisen kannalta tärkeä käsite, jonka tarkka määritteleminen ei ole onnistunut muidenkaan rikosten yhteydessä. Esimerkiksi työ- tai virkaehtosopimusjärjestelmän mukaan laiton lakko ei ole säännöksen tarkoittamassa merkityksessä oikeudeton.

4 § Terveyden vaarantaminen

Terveyden vaarantamisena rangaistaan tietyt teot, jotka ovat omiaan aiheuttamaan yleistä hengen tai terveyden vaaraa. Terveyden vaarantaminen voidaan aiheuttaa kolmella, 1 momentin 1-3 kohdassa, määritellyllä tavalla. Momentin 3 kohta koskee säteilylähteen, ydinaineen ja ydinjätteen käyttöä sekä toimintaa ydinenergialain vastaisesti.

Eräät valiokunnan kuulemat asiantuntijat ovat arvostelleet säteily- ja ydinenergialaissa olevien vankeusuhkaisten rangaistussäännösten kumoamista ja niiden keskittämistä rikoslain yleisluonteisiin rangaistussäännöksiin. Valiokunta on edellä yleisperusteluissaan käsitellyt laajemmin rikoslain kokonaisuudistuksessa noudatettuja periaatteita. Valiokunnan näkemyksen mukaan niistä ei ole syytä luopua myöskään ydinenergia- ja ydinräjähde- sekä säteilyrikoksien kohdalla.

Valiokunta ehdottaa, että 3 kohta jaetaan selkeyden vuoksi kahdeksi eri kohdaksi 3 ja 4 sekä sanamuotoa muutetaan seuraavasti:

"3) käyttää säteilylähdettä säteilylain (591/91) vastaisesti tai

4) käyttää ydinainetta tai ydinjätettä taikka toimii ydinenergiaa käytettäessä ydinenergialain (990/87) vastaisesti".

38 luku. Tieto- ja viestintärikoksista

1 § Yksityisen salassapitorikos

Valiokunta pitää sanaa "yksityisen" pykälän nimessä harhaanjohtavana ja ehdottaa sen poistamista. Pykälän nimen muuttaminen edellyttää myös rikoslain 40 luvun 5 §:n muuttamista, koska muutoin kahdelle eri rikokselle tulisi sama nimi.

2 § Salassapitorikkomus

Valiokunta ehdottaa, että 1 §:n nimenmuutoksen johdosta säännöksestä poistetaan sana "yksityisen".

3 § Viestintäsalaisuuden loukkaus

Viestintäsalaisuuden loukkauksena rangaistaan erilaisia viestinnän luottamuksellisuuteen kohdistuvia tekoja. Säännöksellä suojataan kirjesalaisuutta ja sähköisesti tallennettua viestiä, puheviestintää sekä puhelin-, lennätin- ja muuta telesalaisuutta. Kirjeen tai muun viestin vahingoittaminen tai hävittäminen voi tulla arvosteltavaksi ehdotettujen tietoliikenteen häirintää tai nykyisten vahingontekoa koskevien säännösten perusteella.

Liikenneministeriö on epäillyt, että rangaistavuuden ulottaminen televiestin tunnistetietojen hankintaan voisi merkitä olennaista muutosta nykyisten puhelinvaihteiden käyttöön. Telepäätelaitteissa on usein toiminne, joka rekisteröi vaihteesta lähtevät puhelut puhelinlaskun seurantaa ja erittelyä varten. Nykyinen lainsäädäntö ei estä käyttämästä tällaisia telepäätelaitteita, jotka ovat Euroopassa yleisesti hyväksyttyjä. Teletoimintalain uudistuksella (676/92) siirryttiin Euroopan yhteisöjen antaman direktiivin (91/263/ETY) mukaiseen tyyppihyväksyntään.

Hallituksen esityksen perusteluissa on todettu, että tietoja puhelun tilaajan ja vastaanottajan puhelinnumeroista ja heidän henkilöllisyydestään sekä puhelun tapahtuma-ajasta ja kestosta on pidetty osana perustuslaissa suojattua puhelinsalaisuutta. Puhelinsalaisuuden rikkomisen rangaistavuus on syytä selkeästi ulottaa koskemaan myös näiden tietojen oikeudetonta hankkimista. Rikoslailla ei ole kuitenkaan tarkoitettu puuttua nykyisten keskusten rakenneominaisuuksiin, mihin viittaa myös säännöksen perusteluissa oleva maininta. Valiokunta katsoo, ettei sellainen tietojen saanti, joka perustuu telelainsäädännön hyväksymien laitteiden asianmukaiseen käyttöön, ole säännöksessä tarkoitettua oikeudetonta tietojen hankkimista. Jos telelainsäädännössä vastaisuudessa asetetaan uusia vaatimuksia telelaitteiden puheluja rekisteröiville ominaisuuksille, säännöstä on sovellettava näiden vaatimusten mukaisesti.

6 § Törkeä tietoliikenteen häirintä

Valiokunta ehdottaa, että pykälän 1 kohtaan lisätään selvyyden vuoksi sanat "kaapelilähetystoiminnasta annetun lain (307/87) mukaista kaapelilähetystoimintaa".

8 § Tietomurto

Pykälän 4 momentin toissijaisuuslausekkeessa määrätään, että pykälää sovelletaan ainoastaan tekoon, josta ei ole muualla laissa säädetty ankarampaa tai yhtä ankaraa rangaistusta.

Valiokunta toteaa, että momentin perustelut ovat virheelliset siltä osin kuin ne koskevat tietomurtosäännöksen toissijaisuutta luvattoman käytön yritykseen. Enimmäisrangaistukset tietomurrossa ja luvattomassa käytössä ovat yhtä suuret. Rikoksen jääminen yritysasteelle on yleinen rangaistuksen vähentämisperuste, joten rangaistus tietomurrosta on ankarampi kuin rangaistus luvattoman käytön yrityksestä.

9 § Henkilörekisteririkos

Hallituksen esityksen perusteluissa todetaan, että henkilörekisteririkoksen tekijänä on aina rekisterinpitäjä tai tämän edustaja. Perustelukannanotto on valiokunnan käsityksen mukaan liian ehdoton ja säännöksen soveltamisalaa rajoittava, koska rekisterinpitoon saattaa osallistua muitakin henkilöitä.

10 § Syyteoikeus

Pykälän 1 ja 2 momentin mukaan salassapitorikos ja salassapitorikkomus ovat pääsääntöisesti asianomistajarikoksia, jos ne kohdistuvat henkilökohtaisiin, taloudellisiin tai elinkeinoa koskeviin asioihin.

Säännökset ovat lähtökohdiltaan perusteltuja, koska loukattu pystyy näissä tapauksissa yleensä parhaiten arvioimaan rikosoikeudenkäynnin tarpeen ja vaikutukset. Valiokunnan käsityksen mukaan virallisella syyttäjällä pitää kuitenkin olla syyteoikeus, mikäli erittäin tärkeä yleinen vaatii syytteen nostamista. Syytteen nostaminen saattaa olla perusteltua esimerkiksi silloin, kun on rikottu henkilörekisteriä koskevaa salassapitovelvollisuutta, loukattu useiden henkilöiden yksityisyyttä tai teko on kohdistunut arkaluontoisiin tietoihin. Virallisen syyttäjän syyteoikeuden laajentamista puoltaa myös se, että salassapitorikokset eivät ole enää aikaisemmassa määrin virkarikoksina virallisen syytteen alaisia, kun tehtävien hoito on yhtiöitetty tai yksityistetty. Tästä syystä valiokunta ehdottaa pykälän 1 ja 2 momentin muuttamista siten, että rikos on virallisen syytteen alainen, kun rikoksen tekijä on postitoimintaa harjoittavan laitoksen palveluksessa.

Pykälän 3 momentin mukaan tuomioistuimen on momentissa lueteltuja rikoksia käsitellessään varattava tietosuojavaltuutetulle tilaisuus tulla kuulluksi. Valiokunta ehdottaa, että tietosuojavaltuutetun kuulemisvelvollisuus laajennetaan koskemaan viestintäsalaisuuden loukkausta ja törkeää viestintäsalaisuuden loukkausta. Laajennus on tarpeen, jottei tietomurron toissijaisuussäännös sulje pois tietosuojavaltuutetun puheoikeutta sellaisissa teoissa, jotka toteuttavat useamman tieto- ja viestintärikoksen tunnusmerkistön.

40 luku. Virkarikoksista ja julkisyhteisön työntekijän rikoksista

5 § Salassapitorikos ja tuottamuksellinen salassapitorikos (uusi)

Valiokunta on edellä ehdottanut rikoslain 38 luvun 1 §:n nimen muuttamista salassapitorikokseksi. Siitä syystä tämän pykälän nimi ja siinä säänneltyjen rikosten nimiä on muutettava. Valiokunta ehdottaa salassapitorikoksen uudeksi nimeksi "virkasalaisuuden rikkominen" ja tuottamuksellisen salassapitorikoksen uudeksi nimeksi "tuottamuksellinen virkasalaisuuden rikkominen". Vastaavasti pykälän otsikko ehdotetaan muutettavaksi muotoon "Virkasalaisuuden rikkominen ja tuottamuksellinen virkasalaisuuden rikkominen".

44 luku. Hengen, terveyden tahi omaisuuden suojelemiseksi annettujen määräysten rikkomisesta

9 § (uusi)

Valtionrautatiet (VR) muutetaan osakeyhtiöksi 1.7.1995 lukien (20/95). VR:n palveluksessa oleva henkilöstö siirtyy osakeyhtiön tai perustettavan Ratahallintokeskuksen palvelukseen. Tämän jälkeen VR:n henkilöstö ei enää miltään osin ole virkasuhteessa valtioon eikä siten myöskään virkarikossäännösten alaista, jollei tehtävään liity julkisen vallan käyttöä. Ehdotettuun rikoslain 34 lukuun ei sisälly nykyistä 9 §:n 3 momenttia vastaavaa rangaistussäännöstä vaaran tuottamuksesta rautatien käyttämisessä. Nämä kaksi muutosta yhdessä johtavat siihen, ettei laissa enää olisi rangaistussäännöstä, jonka mukaan voitaisiin arvostella VR:n henkilöstön tuottamuksellinen rautatieliikennettä vaarantava teko tai laiminlyönti. Rikoslain kokonaisuudistuksen yhteydessä liikennerikoksia koskeviin säännöksiin on ehdotettu yleistä liikenteen vaarantamista koskevaa säännöstä, joka kattaisi myös raideliikenteen vaarantamisen (oikeusministeriön lainvalmisteluosaston julkaisu 4/1994). Tällainen ehdotus voi kuitenkin toteutua aikaisintaan vasta vuoden 1996 aikana.

Rautatieliikenteen vaarantamisesta on syytä olla rangaistussäännös jo ennen liikennerikosuudistuksen voimaantuloa. Tarve koskee erityisesti junaliikennettä. Muun raideliikenteen vaarantaminen voidaan jo nykyisin riittävästi arvostella muun muassa liikenteen vaarantamista ja ruumiinvamman tuottamusta koskevien säännösten nojalla. Sen vuoksi valiokunta ehdottaa, että tätä tarkoittava säännös lisätään 44 luvun 9 §:n 2 momentiksi.

Uusi säännös koskee sekä junan kuljettamista että junan turvalliseen kulkuun olennaisesti vaikuttaviin muihin toimiin osallistumista junassa tai sen ulkopuolella. Muita junaturvallisuuteen olennaisesti vaikuttavia tehtäviä ovat esimerkiksi tähystäminen, josta veturinkuljettajan apulainenkin vastaa, taikka liikennepaikalla tai ratapihalla junansuorittajan velvollisuuksiin kuuluva kulkutien turvaaminen. Tämän perusteella esimerkiksi junansuorittaja ja veturimiehistöön kuuluvat jäsenet rinnastetaan junankuljettajaan heidän toimiessaan heille osoitetussa junaturvallisuuteen vaikuttavassa tehtävässä.

Säännöksen tarkoittama juna on joko matkustaja- tai tavaravaunujen ja veturin muodostama kokonaisuus, mutta myös jompikumpi osa yksinkin. Metrojunakin on säännöksen tarkoittama juna. Samoin säännöstä sovelletaan huolto- ja korjaustöissä sekä esimerkiksi ratatyössä käytettäviin junaan rinnastettaviin kiskoilla liikuteltaviin rakennus- ja työkoneisiin. Sen sijaan resiina ei enää ole tällainen säännöksen tarkoittama junaan rinnastettava laite.

Säännöksen mainitsemat "junaturvallisuutta koskevat määräykset" koostuvat valtionrautateiden junaturvallisuusäännöstä, sen soveltamisohjeiden velvoittamista määräyksistä, junaturvallisuussääntöön liittyvistä teknisistä määräyksistä sekä paikallisista (liikennepaikan, ratapihan tai turvalaitoksen) turvallisuusmääräyksistä. Näiden säännösten junaturvallisuutta koskevia määräyksiä ja velvoittavia ohjeita ovat esimerkiksi junan kulkutietä ja sen turvaamista sekä veturimiehistön tähystystä koskevat säännöt.

Junaturvallisuutta koskevat määräykset on laadittu valtionrautateiden omaa liikennettä varten, mutta erikseen VR:n kanssa tehdyllä sopimuksella ne on saatettu myös muussa rataliikenteessä voimaan. Siten niin sanottu vaihtoratatyö eli teollisuusalueilla ja muilla yksityisillä radoilla tapahtuva liikenne ja kaupallinen matkailuliikenne ovat myös säännöksen tarkoittamaa liikennettä. On mahdollista, että tulevaisuudessa raideliikennettä harjoittavat laajemmin muutkin liikenteenharjoittajat kuin VR. Tällaisessa liikenteessä tehdyt edellä mainittujen tai vastaavien sääntöjen rikkomukset ovat yhtä lailla ehdotuksen mukaisesti rangaistavia.

Samoin kuin voimassa oleva rikoslain 34 luvun 9 §:n 3 momentti myös ehdotettu uusi säännös edellyttää vaaran aiheuttamista hengelle, terveydelle tai omaisuudelle. Rangaistusasteikko on sama kuin voimassa olevassa laissa.

47 luku. Työrikoksista

1 § Työturvallisuusrikos

Valiokunta ehdottaa pykälän 1 momentin 2 kohdan tarkentamista siten, että sanan "määräysten" sijasta käytetään molemmissa kohdissa sanaa "työturvallisuusmääräysten".

Pykälän 2 momentin viittaussäännöksen mukaan rangaistus kuolemantuottamuksesta, vammantuottamuksesta ja vaaran aiheuttamisesta säädetään rikoslain 21 luvun 8-12 §:ssä. Perusteluissa säännöstä luonnehditaan puhtaaksi viittaussäännökseksi, jolla muistutetaan, että momentissa mainittuja rikoslain 21 luvun säännöksiä voidaan soveltaa myös työturvallisuussäännösten tultua rikotuiksi. Rikoslain 21 luvun ja työturvallisuussäännösten soveltamisen arvioidaan pääosin säilyvän nykyisellään.

Hallituksen esityksen mukaan vaaran aiheuttamisen suhde työturvallisuussäännökseen muuttuu kuitenkin nykyisestä, koska em. 21 luvun 12 §:n toissijaisuuslauseke poikkeaa voimassa olevasta. On selvää, että ehdotettu vaaran aiheuttamisen toissijaisuuslauseke mahdollistaa rangaistuksen tuomitsemisen sekä vaaran aiheuttamisesta että työturvallisuusrikoksesta. Tätä rajoittavat yleiset lainkonkurrenssiopit, joista ei ole rikoslaissa säännöksiä.

Valiokunnassa kuullut asiantuntijat ovat olleet keskenään erimielisiä siitä, miten rikoslain 21 luvun säännöksiä ja työturvallisuussäännöksiä sovelletaan keskenään. Valiokunta katsoo, että lainkonkurrenssiin liittyvät kysymykset on tässä yhteydessä jätettävä oikeuskäytännön varaan. Mikäli säännösten soveltamisessa esiintyy merkittäviä epäkohtia, niiden keskinäistä suhdetta voidaan myöhemmin selkeyttää toissijaisuuslausekkeen täsmentämisellä tai mahdollisesti konkurrenssia koskevalla yleissäännöksellä.

2 § Työaikasuojelurikos

Hallituksen esitykseen sisältyy ankaruusvertailua edellyttävä toissijaisuuslauseke. Säännöksen perustelut ovat virheelliset, koska työaika- tai vuosilomakirjanpidon väärentäminen ei voi tulla arvosteltavaksi rikoslain 30 luvun 9 §:n säädettynä kirjanpitorikoksena tai 10 §:n tuottamuksellisena kirjanpitorikoksena. Tästä syystä valiokunta ehdottaa, että toissijaisuuslauseke poistetaan.

4 § Työntekijöiden edustajan oikeuksien loukkaaminen

Ehdotetusta säännöksestä ei ilmene, ettei se koske työsuhteen päättämiseen tai lomauttamiseen liittyvien menettelytapasäännösten rikkomista. Rajaus on todettu perusteluissa. Säännöksen selventämiseksi valiokunta ehdottaa, että sana "oikeudettomasti" korvataan täsmällisemmällä ilmaisulla: "ilman laissa säädettyä tai työehto- tai virkaehtosopimuksessa määrättyä perustetta". Tällöin säännöksen piiriin kuuluvat irtisanomissuojasopimuksissa ja työsopimuslaissa olevat luottamusmiehen irtisanomista koskevat menettelytapasäännökset, jotka ovat osa irtisanomisperustetta.

Ehdotettu säännös suojaa työntekijöiden edustajia irtisanomiselta, muunlaiselta erottamiselta sekä lomauttamiselta. Valiokunta ehdottaa, että siihen lisätään työsuhteen osa-aikaistaminen, joka taloudellisilta vaikutuksiltaan saattaa olla verrattavissa lomauttamiseen ja työ- tai palvelussuhteen päättymiseen.

Säännöksellä on tarkoitus suojata työntekijöiden edustajan aseman pysyvyyttä. Tämän kannalta ei ole suurta merkitystä sillä, tapahtuuko erottaminen irtisanomisella vai työsuhteen purkamisella. Tästä syystä säännös ei sovellu esimerkiksi tilanteeseen, jossa työsuhde puretaan perusteella, joka ei ole purkuperuste, mutta kylläkin riittävä irtisanomisperusteeksi.

Osa valiokunnan kuulemista asiantuntijoista on arvostellut säännöksellä suojattavien henkilöpiirin rajausta ja pitäneet varaedustajien asemaa tulkinnanvaraisena. Ehdotuksessa on noudatettu periaatetta, että vain haitallisen käyttäytymisen ydinalue on syytä sisällyttää rikoslain rangaistussäännösten piiriin. Valiokunnan käsityksen mukaan ehdotetulla säännöksellä suojattavilla työntekijöiden edustajilla on huomattavasti suurempi käytännön merkitys kuin muilla työntekijöiden edustajilla. Ehdotettu säännös kattaa luottamusmiesten ohella vain varaluottamusmiehet, kun he hoitavat luottamusmiehen tehtäviä.

5 § Työntekijöiden järjestäytymisvapauden loukkaaminen

Hallituksen esityksessä oleva pykälän sanamuoto ja sen perustelut ovat epäselvät sen suhteen, onko työntekijän pakottaminen liittymään yhdistykseen rangaistavaa. Valiokunta ehdottaa, että säännöstä selkeytetään lisäämällä siihen sanat "liittymään tai". Lisäksi valiokunta huomauttaa siitä, että 3 momentin perustelut ovat harhaanjohtavat siltä osin kuin niistä saa käsityksen, ettei 2 momentin yritys ole rangaistava.

6 § Työnvälitysrikos

Työasiainvaliokunta ehdottaa lausunnossaan työnvälitysrikosta koskevaa säännöstä muutettavaksi vastaamaan uuden työvoimapalvelulain (1005/93) sekä työsuojelun valvonnasta ja muutoksenhausta työsuojeluasioissa annetun lain muutettuja säännöksiä (1035/93). Lakivaliokunta ehdottaa pykälän muuttamista työasiainvaliokunnan ehdotuksen mukaisesti.

7 § Vastuun kohdentuminen

Vastuun kohdentumista koskevan säännöksen mukaan työrikosluvussa rangaistavaksi säädetystä työnantajan tai tämän edustajan menettelystä tuomitaan se, jonka velvollisuuksien rikkomiseksi teko tai laiminlyönti on katsottava.

Säännösehdotuksessa luetellaan vastuun arvioinnissa huomioitavat tekijät. Vastuun kohdentumisen perusteeksi ei ehdoteta asianomaisen asemaa. Työasiainvaliokunnan käsityksen mukaan sen lisääminen saattaisi selventää pykälää. Työasiainvaliokunta korostaa, etteivät muodollinen asema ja tosiasialliset tehtävät sekä toimivaltuudet välttämättä vastaa toisiaan. Tällaisissa tapauksissa ratkaiseva merkitys vastuuta kohdennettaessa on annettava todellisille valta- ja vastuusuhteille. Lakivaliokunta yhtyy työasiainvaliokunnan mielipiteeseen ja ehdottaa, että säännöksen selventämiseksi siihen lisätään sana "asema".

Työasiainvaliokunta huomauttaa, että tehtävien ja toimivaltuuksien selvyys vastuun kohdentumisperusteena ohjaa tulkintaa kahteen suuntaan. Vastuuta voidaan siirtää organisaatiossa alaspäin selkeillä tehtävien ja toimivaltuuksien delegoinnilla. Vastuu säilyy organisaation ylätasolla, mikäli tehtävät on määritelty epäselvästi ja toimivaltuudet ovat riittämättömiä. Ammatillinen pätevyys on lakivaliokunnan mielestä tässä yhteydessä samalla tavoin moniselitteinen vastuuperuste. Tästä syystä valiokunta ehdottaa, että sanat "selvyys" ja "ammatillinen pätevyys" poistetaan pykälästä.

Lisäksi valiokunta ehdottaa säännökseen kielellistä korjausta siten, että ilmaisun " se, jonka velvollisuuksien rikkomiseksi teko tai laiminlyönti on katsottava" sijasta käytetään ilmaisua "se, jonka velvollisuuksien vastainen teko tai laiminlyönti on."

8 § Määritelmät

Pykälässä määritellään työrikosluvussa käytetyt keskeiset käsitteet.

Työnantajan määritelmä on valiokunnan käsityksen mukaan liian suppea, sillä se ei kata työnantajan vastuuta konsernissa eikä jaettua työnantajavastuuta. Valiokunta ehdottaa, että pykälän 1 momentin 1 kohtaan lisätään sanat "sekä sitä, joka tosiasiallisesti käyttää työnantajalle kuuluvaa päätösvaltaa".

Hallituksen esityksessä ei ole tarkoitus määrätä rangaistavaksi työntekijän velvollisuutta huolehtia omasta turvallisuudestaan. Pykälän 1 momentin 4 kohdan sanamuodosta kuitenkin johtuu, että rangaistusuhka koskisi työturvallisuuslain 6 §:n 4 momentissa (509/93) tarkoitettuja rakennustyömaan itsenäisiä työnsuorittajia ja rakennustyöhön henkilökohtaisesti osallistuvia työnantajia. Tästä syystä valiokunta ehdottaa sanojen "joita on noudatettava toisen suojelemiseksi" lisäämistä 1 momentin 4 kohtaan.

Valiokuntakäsittelyssä on ilmennyt, ettei pykälän 1 momentin 4 kohdan ilmaisu "muu työturvallisuutta koskeva laki" kata työterveyshuoltolakia, jonka eräiden säännösten rikkominen on tarkoitus saattaa työturvallisuusrikoksena rangaistavaksi. Valiokunta ehdottaa, että 4 kohtaan lisätään maininta työterveyshuoltolaista.

48 luku. Ympäristörikoksista

1 § Ympäristön turmeleminen

Hallituksen esityksen antamisen jälkeen jätehuoltolaki (673/78) on kumottu jätelailla (1072/93). Pykälän 1 momentin 2 ja 3 kohtaa on tästä syystä muutettava vastaamaan jätelain säännöksiä. Valiokunta ehdottaa, että 2 kohtaan lisätään uusina tekomuotoina aineen, valmisteen tai tuotteen kuljettaminen, käsitteleminen ja säilyttäminen.

Ympäristövaliokunta huomauttaa lausunnossaan, ettei 2 kohdan sanamuoto kata ilmansuojelulain 9 §:n 1 momentin 6 kohdan nojalla annettujen yleisten määräysten rikkomista, vaikka perusteluiden mukaan näin on tarkoitettu. Mainitut määräykset koskevat laitteiden käyttämistä, kun ehdotetussa rikoslain säännöksessä mainitaan vain aineen, valmisteen tai tuotteen käyttäminen yleisen määräyksen vastaisesti. Lakivaliokunta ehdottaa ympäristövaliokunnan lausunnon mukaisesti, että 2 kohtaan lisätään laitteen käyttäminen.

Pykälän 1 momentin 3 kohta koskee jätteiden määräystenvastaista maahantuontia. Jätteiden kansainvälisiä siirtoja koskevia säännöksiä on muutettu kahteen kertaan hallituksen esityksen valmistumisen jälkeen. Tästä syystä valiokunta ehdottaa, että 3 kohta muutetaan vastaamaan jätelain nyt voimassa olevia säännöksiä. Lisäksi valiokunta ehdottaa, että tämän kohdan mukainen rikoksen yritys on rangaistava. Yrityksen rangaistavuus rajoitetaan koskemaan pelkästään 1 momentin 3 kohtaa, koska muut 1 ja 2 momentissa tarkoitetut teot täyttyvät niin aikaisessa vaiheessa, ettei yrityksen rangaistavuudelle ole tarvetta.

Pykälän 1 momentissa edellytetään, että ympäristöä turmeleva teko on omiaan aiheuttamaan ympäristön pilaantumisen tai roskaantumisen vaaraa taikka vaaraa terveydelle. Valiokunta ehdottaa, että edellytyksenä on, että "teko on omiaan aiheuttamaan ympäristön pilaantumista tai roskaantumista taikka vaaraa terveydelle".

Pykälän 2 momentissa määritelty teko on rangaistava, mikäli se on omiaan aiheuttamaan ympäristön huonontumisen vaaraa. Ympäristövaliokunnan mielestä ilmaisu on tulkinnanvarainen ja tuntematon nykyisessä lainsäädännössä. Lakivaliokunta ehdottaa, että 2 momenttia muutetaan tulkintavaikeuksien välttämiseksi ympäristövaliokunnan ehdotuksen mukaisesti muotoon "vakavuudeltaan ympäristön pilaantumiseen rinnastettavaa muuttumista".

2 § Törkeä ympäristön turmeleminen

Pykälän 1 kohdan mukaan ympäristön turmeleminen on törkeää, jos ympäristölle tai terveydelle aiheutettu vahinko tai vaara on erityisen suuri ottaen huomioon aiheutetun tai uhkaavan vahingon pitkäaikaisuus, laaja ulottuvuus ja muut seikat.

Säännöksen sanamuodosta saa sen käsityksen, että säännös edellyttää näiden kolmen perusteen yhtäaikaisuutta. Valiokunnan käsityksen mukaan tämä ei ole voinut olla tarkoitus. Valiokunta ehdottaakin, että 1 kohdan loppu muutetaan muotoon "pitkäaikaisuus, laaja ulottuvuus tai muut seikat".

Hallituksen esityksessä ei ehdoteta, että törkeä ympäristön turmelemisen yritys olisi rangaistava. Valiokunta on edellä ehdottanut, että ympäristön turmelemisen yritys on 1 §:n 1 momentin 3 kohdan osalta rangaistava. Johdonmukaisuuden vuoksi valiokunta ehdottaa, että pykälään lisätään uusi 2 momentti, jonka mukaan törkeä ympäristön turmelemisen yritys on rangaistava samassa laajuudessa kuin perustekomuodon yritys.

3 § Ympäristörikkomus

Pykälän mukaan on arvioitaessa ympäristön turmelemisen vakavuusastetta otettava lieventävinä seikkoina huomioon ympäristölle tai terveydelle aiheutetun vaaran tai vahingon vähäisyys, mahdollisuus saattaa ympäristö ennalleen taikka muut rikokseen liittyvät seikat.

Valiokunnan mielestä ympäristön ennalleensaattamismahdollisuuden ei pidä ehdotetulla tavalla vaikuttaa lieventävästi teon arvosteluun. Sen mainitseminen yhtenä arviointiperusteena saattaa johtaa sen ylikorostumiseen teon kokonaisarvostelussa. Valiokunta ehdottaakin perusteen poistamista säännöksestä. Tämä ei kuitenkaan merkitse, ettei ennallistamismahdollisuudella olisi lainkaan merkitystä teon kokonaisarvostelussa.

4 § Tuottamuksellinen ympäristön turmeleminen

Pykälän 2 kohdan viittaus kumottuun jätehuoltolakiin on korvattava viittauksella jätelakiin. Sen lisäksi valiokunta ehdottaa, että 2 kohtaa täsmennetään ja muutetaan kattavammaksi seuraavasti:

"2) rikkoo jätelakia tai ilmansuojelulakia tai niiden nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä 1 §:n 1 momentin 2 tai 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla".

5 § Luonnonsuojelurikos

Pykälä koskee nimensä mukaisesti ns. perinteisen luonnonsuojelun nimellä tunnettua ympäristönsuojelun osaa. Sen pohjasäännöksinä ovat luonnonsuojelulain 23 §:ssä kriminalisoidut vakavat teot.

Eduskunta on hallituksen esityksen n:o 241 johdosta ympäristöhallintoa koskevaksi lainsäädännöksi hyväksynyt 17 päivänä joulukuuta 1994 lakiehdotuksen luonnonsuojelulain muuttamisesta. Laki, jolla muutetaan mm. mainittua 23 §:ää, on tarkoitus saattaa voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1995.

Luonnonsuojelulain 23 §:ään on EU:n asetuksen johdosta lisätty uusia tekomuotoja, joista osa on otettava huomioon puheena olevassa luonnonsuojelurikosta koskevassa 5 §:ssä. Tällaisia ovat myyminen, joka on selvyyden vuoksi syytä lisätä luovuttamisen rinnalle, sekä kauttakuljetus, joka termi on kielellisesti parempi ilmaista sanoilla "kuljettaa Suomen kautta". Sen sijaan tekomuoto "jälleenvie", mikä tarkoittaa EU-asetuksen mukaan maahan tuodun tavaran maasta vientiä, on tarpeeton, koska se sisältyy jo peruskäsitteeseen vienti.

Valiokunta ehdottaa, että lainmuutoksen johdosta pykäliä täydennetään sanoilla "myy" ja "kuljettaa Suomen alueen kautta".

6 § Rakennussuojelurikos

Valiokunta ehdottaa, että säännökseen lisätään sanat "ilman laissa edellytettyä lupaa", koska suojellun kohteen muuttamiseen tai purkamiseen voidaan saada lupa.

7 § Vastuun kohdentuminen

Pykälä vastuun kohdentumisesta on samanlainen kuin 47 luvun 7 §. Valiokunta on ehdottanut edellä siihen tehtäväksi eräitä muutoksia. Valiokunta ehdottaa vastaavien muutosten tekemistä myös tähän pykälään.

49 luku. Eräiden aineettomien oikeuksien loukkaamisesta

1 § Tekijänoikeusrikos

Pykälän 2 momentin mukaan rangaistaan luvattomasti valmistettujen teosten maahantuonti. Rangaistavuuden yhtenä edellytyksenä on, että ulkomailla valmistetun teoksen valmistaminen olisi Suomessa samoissa olosuhteissa tehtynä lainvastaista. Säännösehdotuksessa viitataan ainoastaan pykälän 1 momenttiin, vaikka siinä pitää olla viittaus myös sekä tekijänoikeuslain 56 a §:ään että oikeudesta valokuvaan annetun lain 18 a §:ään. Valiokunta ehdottaa näiden lakiviittausten lisäämistä.

Voimaantulosäännös

Uusi 3 momentti. Hallituksen esityksen antamisen jälkeen jätehuoltolaki (673/78) on kumottu jätelailla (1072/93). Jätelain 78 §:n siirtymäsäännöksen mukaisesti eräät jätehuoltolain velvoitteet ovat kuitenkin edelleen voimassa siirtymäajan. Valiokunta ehdottaa, että voimaantulosäännökseen lisätään uusi 3 momentti, jossa määrätään jätehuoltolain edelleen voimassa olevien velvoitteiden rikkomiseen sovellettavaksi rikoslain 48 luvun 1-4 §:ää.

Uusi 4 momentti. Vesilain vankeusuhkaisten rangaistussäännösten kumoaminen ja niitä vastaavien säännösten sisällyttäminen rikoslakiin merkitsee muutoksia myös vesituomioistuinten toimivaltaan. Valiokunta ehdottaa, että voimaantulosäännökseen lisätään uusi 4 momentti, jossa säädetään rikoslain voimaan tullessa vireillä olevien vesilain rikkomista koskevien asioiden oikeuspaikasta.

Muita hallituksen esityksen lakiehdotuksia (2-159) koskevat huomautukset ja muutosehdotukset

6. Laki rangaistusten täytäntöönpanosta annetun asetuksen 2 luvun 11 a §:n muuttamisesta

Eduskunta on 5 päivänä joulukuuta 1994 hyväksynyt hallituksen esityksen n:o 66 laeiksi rangaistusten täytäntöönpanosta annetun asetuksen ym. muuttamisesta, jolla po. laintasoisen asetuksen nimike on muutettu laiksi rangaistusten täytäntöönpanosta. Laki on tarkoitus saattaa voimaan 1.5.1995.

Valiokunta ehdottaa, että lakiehdotuksen johtolauseeseen ja lain nimikkeeseen tehdään lainmuutoksesta johtuvat tarkistukset.

8. Laki oikeudenkäymiskaaren muuttamisesta

Hallituksen esityksen antamisen jälkeen hovioikeutta koskevat oikeudenkäymiskaaren säännökset ovat muuttuneet kahteen kertaan. Ensimmäisellä lainmuutoksella (1052/92) oikeudenkäymiskaaren 8 luku muutettiin 4 luvuksi. Sen jälkeen pääosa 4 luvun säännöksistä siirrettiin uuteen hovioikeuslakiin (56/94) ja oikeudenkäymiskaaren 4 luku kumottiin erillisellä lailla (58/94).

Valiokunta ehdottaa, että lakiehdotuksesta poistetaan 8 luvun 2 § sekä sitä koskevat maininnat johtolauseesta.

Lisäksi valiokunta ehdottaa jäljempänä, että 8 luvun 2 §:ää vastaava muutos tehdään hovioikeuslakiin (uusi 160. lakiehdotus).

14. Laki tieliikennelain 101 §:n muuttamisesta

Valiokunta on edellä rikoslain 21 luvun kohdalla ehdottanut, että lukuun lisätään uusi heitteillepanoa koskeva 13 §. Tämän vuoksi tieliikennelakiin ehdotettu muutos tulee tarpeettomaksi.

Valiokunta ehdottaa, että 14. lakiehdotus hylätään.

16. Laki sotilasoikeudenkäyntilain 2 §:n muuttamisesta

Sotilasoikeudenkäyntilain 2 §:ää on muutettu 16 päivänä toukokuuta 1994 annetulla lailla (359/94).

Valiokunta ehdottaa, että lakiehdotuksen 2 §:ään ja johtolauseeseen tehdään lainmuutoksesta johtuvat tarkistukset.

Valiokunnan edellä rikoslain 21 ja 25 luvun kohdalla ehdottamien muutosten johdosta 21 luvun 13 § on muuttunut 14 §:ksi ja 25 luvun 6 ja 7 § yhtä numeroa suuremmaksi. Myös nämä muutokset vaikuttavat lakiehdotuksen 2 §:ään, joten valiokunta ehdottaa niistä johtuvia viittaustarkistuksia.

17. Laki ydinenergialain muuttamisesta, 18. Laki säteilylain 60 ja 62 §:n muuttamisesta ja 20. Laki patoturvallisuuslain 12 ja 13 §:n muuttamisesta

Lakiehdotuksissa n:ot 17, 18 ja 20 on kussakin viittaussäännös rikoslain 48 luvun 1-4 §:ssä oleviin säännöksiin. Näissä säännöksissä on käytetty rikoksen tekomuotoa koskevana luonnehdintana sanontaa "vastoin . . . määräyksiä tehdystä ympäristörikoksesta". Hallituksen esityksen valmistelun aikana tämä sanonta on muutettu kuulumaan: "vastoin . . . määräyksiä tehdystä ympäristön turmelemisesta".

Valiokunta ehdottaa, että 17., 18. ja 20. lakiehdotukseen epähuomiossa jäänyt vanhentunut sanonta muutetaan yhdenmukaiseksi muissa lakiehdotuksissa käytetyn sanonnan kanssa.

25. Laki pankkitarkastusvirastosta annetun lain 13 §:n muuttamisesta

Pankkitarkastusvirastosta annettu laki on kumottu 1 päivänä lokakuuta 1993 voimaan tulleella rahoitustarkastuslailla (503/93). Uudessa rahoitustarkastuslaissa ei ole salassapitovelvollisuutta koskevaa rangaistussäännöstä.

Valiokunta ehdottaa, että 25. lakiehdotus hylätään.

26. Laki talletuspankkien toiminnasta annetun lain 62 §:n muuttamisesta ja 27. Laki rahoitustoimintalain 33 §:n muuttamisesta

Talletuspankkien toiminnasta annettu laki ja rahoitustoimintalaki on kumottu 1 päivänä tammikuuta 1994 voimaan tulleella lailla luottolaitostoiminnasta (1607/93).

Valiokunta ehdottaa, että 26. ja 27. lakiehdotus hylätään.

28. Laki säästöpankkilain 135 §:n muuttamisesta

Säästöpankkilain 135 §:ää on muutettu 1 päivänä tammikuuta 1994 voimaan tulleella lailla (1610/93).

Valiokunta ehdottaa, että lakiehdotuksen 135 §:ään ja johtolauseeseen tehdään lainmuutoksesta johtuvat tarkistukset.

29. Laki osuuspankkilain 92 §:n muuttamisesta

Osuuspankkilain 92 §:ää on muutettu 1 päivänä tammikuuta 1994 voimaan tulleella lailla (611/93).

Valiokunta ehdottaa, että lakiehdotuksen 92 §:ään ja johtolauseeseen tehdään sanotusta lainmuutoksesta johtuvat muutokset.

37. Laki vakuutusyhtiölain 18 luvun 6 §:n muuttamisesta

Eduskunnassa on parhaillaan käsiteltävänä hallituksen esitys n:o 330 suomalaisia vakuutusyhtiöitä ja vakuutuksen välittäjiä koskevan lainsäädännön muuttamisesta, jossa vakuutusyhtiölain 18 lukuun sisältyviä salassapitovelvollisuutta ja salassapitovelvollisuuden rikkomista koskevia säännöksiä ehdotetaan sisällöltään ja numerojärjestykseltään muutettaviksi. Esitys liittyy Euroopan talousalueesta tehtyyn sopimukseen, minkä vuoksi siihen sisältyvät lakiehdotukset on tarkoitus saattaa voimaan heti, kun ne on hyväksytty ja vahvistettu. Näin ollen hallituksen esitykseen n:o 330 sisältyvä vakuutusyhtiölain muutosehdotus on käsiteltävä ennen rikoslakiehdotukseen sisältyvää 37. lakiehdotusta.

Valiokunta ehdottaa, että 37. lakiehdotus hylätään.

38. Laki vakuutusyhdistyslain 16 luvun 10 §:n muuttamisesta

Eduskunnassa on parhaillaan käsiteltävänä hallituksen esitys n:o 357 laiksi vakuutusyhdistyslain muuttamisesta, jossa vakuutusyhdistyslain 16 lukuun sisältyviä salassapitovelvollisuutta ja salassapitovelvollisuuden rikkomista koskevia säännöksiä ehdotetaan sisällöltään ja numerojärjestykseltään muutettaviksi. Esitys liittyy Suomen liittymisestä Euroopan unioniin tehtyyn sopimukseen, minkä vuoksi siihen sisältyvät lakiehdotukset on tarkoitus saattaa voimaan heti, kun ne on hyväksytty ja vahvistettu. Näin ollen hallituksen esitykseen n:o 357 sisältyvä vakuutusyhdistyslain muutosehdotus on käsiteltävä ennen rikoslakiehdotukseen sisältyvää 38. lakiehdotusta.

Valiokunta ehdottaa, että 38. lakiehdotus hylätään.

60. Laki tietosuojalautakunnasta ja tietosuojavaltuutetusta annetun lain 10 §:n muuttamisesta

Laki tietosuojalautakunnasta ja tietosuojavaltuutetusta on kumottu 1 päivänä heinäkuuta 1994 voimaan tulleella samannimisellä lailla (389/94).

Uuden lain 9 §:ssä on salassapitovelvollisuutta koskeva säännös ja 10 §:ssä salassapitovelvollisuuden rikkomista koskeva säännös. Rikoslakiesityksessä omaksuttujen periaatteitten johdosta myös uuden lain 10 § on syytä muuttaa viittaussäännökseksi rikoslain salassapitorikossäännöksiin.

Valiokunta ehdottaa, että 60. lakiehdotuksen sijasta hyväksytään sen korvaava ehdotus laiksi tietosuojalautakunnasta ja tietosuojavaltuutetusta annetun lain 10 §:n muuttamisesta.

61. Laki arkistolain 26 §:n muuttamisesta

Arkistolaki on kumottu 1 päivänä lokakuuta 1994 voimaan tulleella uudella samannimisellä lailla (831/94). Uudessa laissa ei ole salassapitovelvollisuutta eikä sen rikkomista koskevia säännöksiä.

Valiokunta ehdottaa, että 61. lakiehdotus hylätään.

65. Laki väestökirjalain 25 §:n muuttamisesta

Väestökirjalaki on kumottu 1 päivänä marraskuuta 1993 voimaan tulleella väestötietolailla (507/93). Uuden lain 37 §:ssä on väestötietojen salassapitovelvollisuuden rikkomista koskevat säännökset. Rikoslakiesityksessä omaksutun systematiikan johdosta 37 § on syytä muuttaa viittaukseksi rikoslain salassapitovelvollisuuden rikkomista koskeviin säännöksiin.

Valiokunta ehdottaa, että 65. lakiehdotuksen sijasta hyväksytään sen korvaava ehdotus laiksi väestötietolain 37 §:n muuttamisesta.

67. Laki lääkärintoimen harjoittamisesta annetun lain 10 ja 24 §:n muuttamisesta, 68. Laki hammaslääkärintoimen harjoittamisesta annetun lain 10 ja 24 §:n muuttamisesta ja 69. Laki sairaanhoitotoimen harjoittamisesta annetun lain 7 §:n muuttamisesta

Laki lääkärintoimen harjoittamisesta, laki hammaslääkärintoimen harjoittamisesta ja laki sairaanhoitotoimen harjoittamisesta on kumottu 1 päivänä heinäkuuta 1994 voimaan tulleella lailla terveydenhuollon ammattihenkilöistä (559/94).

Valiokunta ehdottaa, että 67.-69. lakiehdotus hylätään.

76. Laki lääkelain 90 ja 97 §:n muuttamisesta

Lakiehdotuksessa ehdotetaan, että lääkelain 90 §:ään lisätään uusi 2 momentti. Eduskunnalle on nyttemmin annettu hallituksen esitys n:o 337 laiksi lääkelain muuttamisesta, johon myös sisältyy ehdotus 90 §:n täydentämisestä uudella 2 momentilla. Uudet 2 momentit eivät ole samansisältöisiä vaan asiallisesti ne kuuluvat siten peräkkäin, että hallituksen esityksessä n:o 337 ehdotettu 2 momentti kuuluu rikoslakiehdotukseen sisältyvän 2 momentin jälkeen.

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnössä n:o 52 ehdotetaan hallituksen esityksen n:o 337 hyväksymistä.

Hallituksen esityksen n:o 337 huomioon ottaen lakivaliokunta ehdottaa 76. lakiehdotuksen johtolauseen muuttamista niin, että lääkelain 90 §:n uudet momentit asettuvat peräkkäin omille paikoilleen.

82. Laki liikevaihtoverolain muuttamisesta

Liikevaihtoverolaki on kumottu 1 päivänä kesäkuuta 1994 voimaan tulleella arvonlisäverolailla (1501/93). Arvonlisäverolakiin on sisällytetty samat salassapitovelvollisuutta ja salassapitovelvollisuuden rikkomista koskevat säännökset kuin liikevaihtoverolaissa oli. Tämän vuoksi lakiehdotukseen sisältyvät muutokset on tehtävä liikevaihtoverolain sijasta arvonlisäverolakiin.

Valiokunta ehdottaa, että 82. lakiehdotuksen sijasta hyväksytään sen korvaava ehdotus laiksi arvonlisäverolain muuttamisesta.

86. Laki maidon ja sianlihan vientikustannusmaksusta annetun lain 21 §:n muuttamisesta

Laki maidon ja sianlihan vientikustannusmaksusta (513/90) koski 1.7.-31.12.1990 väliseltä ajalta suoritettuja vientikustannusmaksuja. Hallituksen esityksen perusteluista huolimatta valiokunta ei pidä tämän määräaikaisen lain muuttamista enää tarpeellisena.

Valiokunta ehdottaa, että 86. lakiehdotus hylätään.

87. Laki maidon, sianlihan ja viljan vientikustannusmaksusta annetun lain 25 §:n muuttamisesta

Laki maidon, sianlihan ja viljan vientikustannusmaksusta (1062/90) koski vuosilta 1991-1994 perittäviä vientikustannusmaksuja. Se on nimenomaisesti kumottu 8 päivänä joulukuuta 1994 annetulla lailla eräiden maatalouden alaan kuuluvien lakien kumoamisesta (1099/94).

Valiokunta ehdottaa, että lain kumoamisen takia tarpeettomaksi käynyt 87. lakiehdotus hylätään.

88. Laki erikoiskasvien markkinoimismaksuista annetun lain 25 §:n muuttamisesta

Lakia erikoiskasvien markkinoimismaksuista (978/91) sovellettiin vuosina 1991 ja 1992 tuotetusta sokerijuurikkaasta, öljykasvien siemenistä ja tärkkelysperunasta perittäviin markkinoimismaksuihin. Valiokunta ei pidä tämän määräaikaisen lain muuttamista enää tässä vaiheessa tarpeellisena.

Valiokunta ehdottaa, että 88. lakiehdotus hylätään.

98. Laki yritystoiminnan aluetuesta annetun lain 33 §:n muuttamisesta

Laki yritystoiminnan aluetuesta (1297/88) oli määräaikainen ja voimassa 31 päivään joulukuuta 1993.

Valiokunta ehdottaa, että tarpeettomaksi käynyt 98. lakiehdotus hylätään.

109. Laki kotitaloustyöntekijän työsuhteesta annetun lain 33 §:n muuttamisesta

Kotitaloustyöntekijän työsuhdetta koskevan lain 4 luku (18-26 §) on kumottu 1 päivänä tammikuuta 1994 voimaan tulleella lailla nuorista työntekijöistä (998/93). Lakiehdotuksen 33 §:stä on sen vuoksi poistettava viittaukset kumottuihin pykäliin.

Valiokunta ehdottaa, että lakiehdotuksen 33 §:ään ja johtolauseeseen tehdään edellä kerrotusta lainmuutoksesta johtuvat muutokset.

110. Laki metsä- ja uittotyöntekijäin yhteisasunnoista annetun lain 16 §:n muuttamisesta

Valiokunta on edellä rikoslain 47 luvun 1 §:n 2 kohdassa ehdottanut työturvallisuusrikoksen säännöksiä tarkennettavaksi siten, että sanan "määräysten" sijasta käytetään joka kohdassa termiä "työturvallisuusmääräysten".

Valiokunta ehdottaa, että lakiehdotuksen 16 §:ään tehdään vastaavat tarkennukset.

111. Laki merimieslain 83 ja 84 §:n muuttamisesta

Lakiehdotuksen 83 §:n 2 momentissa olevan viittaussäännöksen mukaan merimieslain 29 §:n 1 momentissa säädetyn työturvallisuudesta huolehtimista koskevan yleisvelvoitteen rikkominen rangaistaan työturvallisuusrikoksena. Sen sijaan saman 29 §:n 2 momentissa oleva erityissäännös raskaana olevan työntekijän suojelusta jäisi kriminalisoinnin ulkopuolelle. Edellä 109. lakiehdotuksessa vastaava raskaana olevaa työntekijää koskeva suojelunormi on ehdotettu rangaistavuuden piiriin kuuluvaksi.

Eri lakien säännösten yhdenmukaistamiseksi valiokunta ehdottaa, että lakiehdotuksen 83 §:n 2 momenttia täydennetään viittauksella 29 §:n 2 momenttiin.

112. Laki yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain 16 §:n muuttamisesta

Lakiehdotuksen mukaan yhteistoimintalain 16 §:n mukaisiksi vastuusubjekteiksi tulisivat "työnantaja tai tämän edustaja". Näin kirjoitettuna ehdotus kaventaa vastuullisten piiriä konserneissa.

Vastuullisten piirin säilyttämiseksi ennallaan valiokunta ehdottaa, että lakiehdotuksen 16 §:n 1 momentin alkuun lisätään sanat "Konsernijohtoon kuuluva".

114. Laki työaikalain muuttamisesta, 116. Laki maatalouden työaikalain muuttamisesta, 117. Laki kauppaliikkeiden ja toimistojen työaikalain muuttamisesta ja 118. Laki merityöaikalain muuttamisesta

Lakiehdotuksiin n:ot 114 ja 116-118 sisältyvissä työaikalaeissa on kussakin työaikarikkomusta koskeva säännös. Säännökset on kirjoitettu eri tavoin seurauksin, että ne ovat keskenään epäjohdonmukaisia nähtävänäpitovelvollisuuden laiminlyönnin osalta. Valiokunnan mielestä tällaiset laiminlyönnit on syytä jättää kriminalisoinnin ulkopuolelle samoin kuin on ehdotettu meneteltäväksi rikoslain työturvallisuussäädösten kohdalla.

Valiokunta ehdottaa 114. ja 116.-118. lakiehdotusten muuttamista niin, että työaikalain 23 §:n 1 momentti, maatalouden työaikalain 30 §:n 1 momentti, kauppaliikkeiden ja toimistojen työaikalain 15 §:n 1 momentti ja merityöaikalain 23 § kirjoitetaan samalla tavalla ja niin, ettei nähtävänäpitovelvollisuuden laiminlyönti ole rangaistavaa.

120. Laki leipomotyölain muuttamisesta

Leipomotyölakia on muutettu 1 päivänä joulukuuta 1993 voimaan tulleella lailla (916/93).

Valiokunta ehdottaa, että lakiehdotuksen johtolauseeseen tehdään lainmuutoksesta johtuva tarkistus. Lisäksi valiokunta ehdottaa, että lakiehdotuksen 10 §:n 1 momenttiin tehdään vastaava muutos kuin edellä on ehdotettu 114. ja 116.-118. lakiehdotuksiin.

123. Laki työturvallisuuslain 49 ja 51 §:n muuttamisesta

Työturvallisuuslakia on muutettu 1 päivänä tammikuuta 1994 voimaan tulleella lailla (509/93).

Valiokunta ehdottaa, että lakiehdotuksen johtolauseeseen tehdään lainmuutoksesta johtuva tarkennus.

124. Laki nuorten työntekijäin suojelusta annetun lain 24 §:n muuttamisesta

Laki nuorten työntekijäin suojelusta on kumottu 1 päivänä tammikuuta 1994 voimaan tulleella lailla nuorista työntekijöistä (998/93).

Työasiainvaliokunnan lausuntoon viitaten lakivaliokunta ehdottaa, että 124. lakiehdotuksen sijasta hyväksytään korvaava lakiehdotus nuorista työntekijöistä annetun lain 18 §:n muuttamisesta.

125. Laki lyijyvalkoisen ja lyijysulfaatin käytön kieltämisestä eräissä maalaustöissä annetun lain 6 §:n muuttamisesta

Lakiehdotuksen 6 §:ssä viitataan rikoslain työturvallisuusrikosta koskevaan 47 luvun 1 §:ään. Valiokunta on edellä ehdottanut 47 luvun 1 §:n 2 kohdan sanonnallista tarkentamista.

Valiokunta ehdottaa, että lakiehdotuksen 6 §:ään tehdään vastaavat tarkistukset.

126. Laki työsuojelun valvonnasta ja muutoksenhausta työsuojeluasioissa annetun lain muuttamisesta

Työsuojelun valvonnasta ja muutoksenhausta työsuojeluasioissa annettua lakia on muutettu 1 päivänä tammikuuta 1994 voimaan tulleella lailla (1035/93). Työasiainvaliokunnan lausunnossa esitetään lakiehdotuksen korjaamista niin, että sanottu lainmuutos otetaan huomioon ja että lakiehdotuksessa havaitut epätarkkuudet korjataan.

Työasiainvaliokunnan lausunnossa esitettyyn yhtyen lakivaliokunta ehdottaa lakiehdotuksen 26 §:n ja johtolauseen muuttamista.

127. Laki työnvälityslain 17 §:n muuttamisesta

Työnvälityslaki on kumottu 1 päivänä tammikuuta 1994 voimaan tulleella työvoimapalvelulailla (1005/93).

Työasiainvaliokunnan lausunnossa esitetään, että 127. lakiehdotus korvataan työvoimapalvelulain 21 §:n 1 momentin muutosehdotuksella. Lakivaliokunta yhtyy työasiainvaliokunnan lausuntoon tältä osin.

Lisäksi lakivaliokunta pitää asianmukaisena, että työvoimapalvelulain 21 §:n 2 ja 3 momenttiin sisältyvät salassapitovelvollisuuden rikkomista koskevat säännökset korvataan hallituksen esityksessä omaksuttujen periaatteiden johdosta viittauksella rikoslain 38 luvun salassapitovelvollisuuden rikkomista koskeviin säännöksiin.

Valiokunta ehdottaa, että 127. lakiehdotuksen sijasta hyväksytään korvaava lakiehdotus työvoimapalvelulain 21 §:n muuttamisesta.

128. Laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain muuttamisesta

Eduskunnassa on käsiteltävänä hallituksen esitys n:o 90 laiksi naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain muuttamisesta, jossa tasa-arvolain 14 §:n 2 momentti ehdotetaan kumottavaksi ja rangaistussäännökset keskitettäviksi uuteen 14 a §:ään. Työasiainvaliokunnan mietinnössä n:o 10 on ehdotettu näiden muutosten hyväksymistä.

Kun otetaan huomioon edellä kerrottu lainmuutos, on lakiehdotukseen n:o 128 tehtävä hallituksen esityksessä tavoiteltuun ja sinänsä hyväksyttävään lopputulokseen pääsemiseksi seuraavat muutokset:

- 21 a §:n 1 momenttiin ehdotettu rikoslakiviittaus sijoitetaan uuteen 14 a §:ään ja johdonmukaisuuden vuoksi pykälän 1 momentiksi,

- uuden 14 a §:n salassapitovelvollisuuden rikkomista koskeva säännös, joka samalla muutetaan rikoslakiehdotuksen periaatteista johtuen viittaukseksi rikoslain salassapitosäännöksen rikkomista koskeviin säännöksiin, sijoitetaan 2 momentiksi,

- uuden 14 a §:n syrjivää ilmoittelua koskeva 2 momentti, joka on sama kuin ko. 128. lakiehdotuksen 21 a §:ään ehdotettu 2 momentti, siirretään 3 momentiksi,

- 21 a § poistetaan lakiehdotuksesta ja

- lakiehdotuksen johtolause ja nimike korjataan edellä tehtyjä muutoksia vastaaviksi.

Valiokunta ehdottaa, että edellä selostetun perusteella hyväksytään 128. lakiehdotus naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain 14 a §:n muuttamisesta.

129. Laki valtion virkamieslain muuttamisesta

Valtion virkamieslaki on kumottu 1 päivänä joulukuuta 1994 voimaan tulleella uudella valtion virkamieslailla (750/94). Lakiehdotuksen n:o 129 perusteluissa esitetyistä syistä hallituksen esitystä vastaava lisäys on tehtävä uuteen valtion virkamieslakiin, jossa se sijoittuu 96 a §:ksi.

Lisäksi lakivaliokunta toteaa, että sukupuoleen perustuva syrjintä oli kielletty vanhassa valtion virkamieslaissa ja kiellon rikkominen oli virkarikoksena rangaistavaa. Uudessa laissa kieltoa ei ole vaan kiellon sijasta 11 §:n 2 momentissa viitataan tasa-arvolakiin. Tämän ratkaisun seurauksena sukupuoleen perustuva syrjintä on dekriminalisoitu.

Valiokunta on edellä puoltanut rikoslain 47 luvun säännösten kirjoittamista siten, että sukupuolisyrjinnän rangaistavuus palautetaan työsopimussuhteisiin. Johdonmukaisuuden vuoksi on syytä menetellä samalla tavalla virkamieslain puolella. Asianomainen muutos on tehtävä lain 11 §:ään.

Valiokunta ehdottaa, että 129. lakiehdotuksen sijasta säädetään laki valtion virkamieslain muuttamisesta, jolla muutetaan valtion uuden virkamieslain 11 §:ää ja lisätään lakiin uusi 96 a §.

131. Laki työterveyshuoltolain 9 §:n muuttamisesta

Valiokunta on edellä ehdottanut rikoslain 47 luvun 1 §:n 2 kohtaa sanonnallisesti tarkistettavaksi.

Valiokunta ehdottaa, että lakiehdotuksen 9 §:ään tehdään vastaava muutos.

134. Laki vesilain 13 luvun muuttamisesta

Vesilain säännökset

Vesilain 13 luku ehdotetaan muutettavaksi kokonaan, jotta se saadaan sovitetuksi yhteen rikoslain uuden ympäristörikoksia koskevan 48 luvun sekä yleisvaarallisia rikoksia koskevan 34 luvun kanssa. Vesilakiin jäävien säännösten nojalla rangaistaviksi jäävät vain sakolla rangaistavat rikkomusluonteiset teot.

Vesilain 13 luvun 2 §:ssä on havaittu pieniä virheitä, jotka on syytä korjata.

Vesilain 13 luvun 12 §:ää on hallituksen esityksen antamisen jälkeen muutettu 15 päivänä heinäkuuta 1993 voimaan tulleella lailla (653/93). Muutetun 12 §:n säännös on syytä sisällyttää vesilain 13 lukuun. Lakivaliokunnan mielestä säännös on luontevinta sijoittaa 7 §:n jälkeen uudeksi 8 §:ksi, jolloin hallituksen esityksen 8 § sellaisenaan siirtyy 9 §:ksi. Uuden 8 §:n rikkominen jää virallisen syytteen alaiseksi.

Ympäristövaliokunnan lausunnossa on huomautettu, että vesilain 16 luvun 43 §:n 2 momentissa oleva vesi- ja ympäristöhallinnon puhevaltaa koskeva säännös jää muutosten jälkeen irralliseksi, minkä vuoksi se olisi syytä siirtää asiayhteyden perusteella 14 luvun 5 a §:ksi. Lakivaliokunta yhtyy tähän kannanottoon.

Rikoslain uudesta 48 luvusta seuraa, että vakavat vesilain rikkomiset siirtyvät vesituomioistuimista yleisissä tuomioistuimissa käsiteltäviksi. Mahdolliset keskeneräiset jutut on kuitenkin asianmukaista käsitellä vesituomioistuimissa siten, että lain voimaantulohetkellä vesioikeudessa käsiteltävä juttu käsitellään muutoksenhakuasteissakin vanhan lain mukaan. Valiokunta katsoo, että tätä koskeva säännös on syytä lisätä sekä rikoslakiehdotuksen että vesilakiehdotuksen voimaantulosäännöksiin.

Edellä sanotun perusteella valiokunta ehdottaa, että vesilain

- 16 luvun 43 §:n 2 momentti kumotaan,

- 13 luvun 2 §:ää tarkistetaan ja lukuun lisätään uusi 8 §, jolloin hallituksen esityksen 8 § siirtyy 9 §:ksi,

- 14 lukuun lisätään uusi 5 a §,

- lakiehdotuksen voimaantulosäännökseen lisätään uusi 2 momentti,

- johtolause tarkistetaan edellä olevia muutoksia vastaavaksi ja

- lain nimikkeestä poistetaan viittaus 13 lukuun.

Vesirikosasioissa tarvittava erityinen asiantuntemus

Ympäristövaliokunnan lausunnossa on esitetty huoli siitä, onko vesirikosasioiden vaatiman asiantuntemuksen säilymiseksi oikeuskäsittelyssä riittävää, että alioikeus voi 14 luvun 6 §:n nojalla pyytää vesioikeudelta lausunnon. Lakivaliokunta yhtyy ympäristövaliokunnan kantaan, että hallituksen on seurattava vesirikosasioiden käsittelyä alioikeuksissa sen arvioimiseksi, onko 14 luvun 6 §:n mukainen harkinnanvarainen lausuntomenettely riittävä vesiasioiden asiantuntemuksen turvaamiseksi alioikeuksissa.

Eräät viittaussäännökset

Eräissä uudemmissa ympäristölaeissa on käytetty säädöstekniikkaa, jossa lakiin ei ole otettu omia rangaistussäännöksiä vaan on viitattu vesilain rangaistuspykäliin. Esimerkkinä tällaisista laeista valiokunta viittaa lakiin Neuvostoliiton kanssa Saimaan ja Vuoksen juoksutussäännöstä tehdyn sopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä sekä sopimuksen soveltamisesta (1331/91) sekä lakiin yleisistä vesi- ja viemärilaitoksista annetun lain muuttamisesta (1418/94).

Rangaistussäännösten siirtyminen vesilaista rikoslakiin tekee tällaisten viittaussäännösten käyttämisen ongelmalliseksi. On selvää, ettei nyt puheena olevalla muutoksella ole tarkoitus muuttaa lain alkuperäistä sisältöä niin, että viittaussäännöksen nojalla tuomittavista rikoksista voitaisiin rikoslain uusien säännösten tultua voimaan tuomita vain sakkoon. Lainsäädännön selkeyden turvaamiseksi valiokunta pitää välttämättömänä, että tällaisia viittaussäännöksiä sisältävät lait muutetaan ennen rikoslain voimaantuloa.

135. Laki meren pilaantumisen ehkäisemisestä annetun lain 11 §:n muuttamisesta

Meren pilaantumisen ehkäisemisestä annettu laki on kumottu 1 päivänä tammikuuta 1995 voimaan tulleella merensuojelulailla (1415/94).

Uuden merensuojelulain 15 §:n rangaistussäännökset sisältyvät edellä rikoslain 48 lukuun ehdotettujen ympäristörikossäännösten tunnusmerkistöihin. Sen vuoksi merensuojelulain 15 § on asianmukaista muuttaa viittaussäännökseksi rikoslain 48 luvun 1-4 §:ään kuitenkin niin, että oikeuspaikkaa koskeva säännös, jonka mukaan lain rikkomista koskevat asiat pannaan vireille Helsingin käräjäoikeudessa, jää pykälään.

Edellä lausutun perusteella valiokunta ehdottaa, että 135. lakiehdotuksen sijasta hyväksyttäisiin korvaava lakiehdotus merensuojelulain 15 §:n muuttamisesta.

136. Laki luonnonsuojelulain 23 §:n muuttamisesta

Eduskunta on hallituksen esityksen n:o 241 johdosta ympäristöhallintoa koskevaksi lainsäädännöksi hyväksynyt 17 päivänä joulukuuta 1994 lakiehdotuksen luonnonsuojelulain muuttamisesta. Laki, jolla muutetaan mm. 23 §:ää, on tarkoitus saattaa voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1995.

Valiokunta on edellä rikoslain 48 luvun 5 §:n kohdalla todennut, että luonnonsuojelulain 23 §:ään lisätyistä uusista tekomuodoista termi "jälleenvie" on tarpeeton ja termi "kauttakuljettaa" voidaan paremmin ilmaista sanoilla "kuljettaa Suomen kautta".

Valiokunta ehdottaa, että lakiehdotuksen 23 §:n 2 momentin 2 ja 3 kohtaan sekä johtolauseeseen tehdään lainmuutoksesta johtuvat tarpeelliset muutokset.

146. Laki terveydenhoitolain 91 §:n muuttamisesta

Terveydenhoitolaki on kumottu 1 päivänä tammikuuta 1995 voimaan tulleella terveydensuojelulailla (763/94).

Terveydensuojelulain 54 §:ssä on säännökset terveyden vaarantamisrikkomuksesta ja terveyden vaarantamisrikoksesta. Samalla perusteella, jolla terveydenhoitolakia on hallituksen esityksessä ehdotettu täydennettäväksi, on asianmukaista lisätä pykälään viittaussäännös rikoslain 48 luvun ympäristön turmelemista koskeviin säännöksiin.

Terveydensuojelulain 55 §:ssä on säännökset salassapitovelvollisuuden rikkomisesta. Hallituksen esityksessä omaksutun systematiikan johdosta säännös on syytä muuttaa viittaussäännökseksi rikoslain 38 ja 40 luvussa säädettyihin salassapitorikoksiin.

Valiokunta ehdottaa, että 146. lakiehdotuksen sijasta hyväksytään korvaava lakiehdotus terveydensuojelulain 54 ja 55 §:n muuttamisesta.

149. Laki jätehuoltolain muuttamisesta

Jätehuoltolaki on kumottu 1 päivänä tammikuuta 1994 voimaan tulleella jätelailla (1072/93). Jätelain rikosoikeudellisia säännöksiä on sen jälkeen muutettu kahdella 1 päivänä tammikuuta 1995 voimaan tulleella lailla (1413/94 ja 1419/94).

Valiokunta on edellä rikoslain 48 luvun kohdalla ehdottanut ympäristörikossäännöksiä muutettaviksi jätelain johdosta. Lisäksi on johdonmukaisuuden saavuttamiseksi tarpeen muuttaa jätelain 60-63 §:ää. Jätelakiin tehdyt muutokset ja rikoslakiehdotuksen periaatteet huomioon ottaen valiokunta pitää asianmukaisena eri säännösten ryhmittelemistä pykäliin seuraavasti:

- 60 § koskee jäterikkomusta. Pykälän 1 momentissa luetellaan ne säännökset, joiden rikkomisesta tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta tuomitaan jäterikkomuksesta sakkoon, jollei teosta muualla laissa ole säädetty ankarampaa rangaistusta. Pykälän 2 momentissa luetellaan ne säännökset, joista tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta tehtynä tuomitaan sakkoon,

- 61 §:ään sisällytetään viittaussäännös rikoslain 48 luvun 1-4 §:ssä oleviin ympäristön turmelemista koskeviin säännöksiin,

- 62 §:ään sijoitetaan nykyisin jätelain 60 §:n 2 momentissa oleva rikesakkosäännös ja

- 63 §:ssä säilytetään salassapitovelvollisuutta koskeva säännös, mutta se kirjoitetaan tämän hallituksen esityksen periaatteiden mukaisesti rikoslain 38 luvun ja 40 luvun salassapitorikossäännöksiin viittaavaksi.

Valiokunta ehdottaa, että 149. lakiehdotuksen sijasta hyväksytään sen korvaava, edellä kerrotun sisältöinen lakiehdotus jätelain muuttamisesta.

152. Laki tekijänoikeuslain muuttamisesta

Tekijänoikeuslakia on muutettu 1 päivänä tammikuuta 1994 voimaan tulleella lailla (418/93). Lailla on muutettu 56 §:ää ja lisätty 56 a §:ään uusi 2 momentti. Lainmuutokset eivät vaikuta po. lakiehdotuksen pykäliin, mutta johtolauseeseen kylläkin.

Valiokunta ehdottaa lakiehdotuksen johtolauseen tarkistamista.

153. Laki oikeudesta valokuvaan annetun lain muuttamisesta

Eduskunnassa on parhaillaan käsiteltävänä hallituksen esitys n:o 287 laiksi tekijänoikeuslain muuttamisesta ja oikeudesta valokuvaan annetun lain kumoamisesta.

Mikäli laki oikeudesta valokuvaan kumotaan, ko. lakiehdotus tulee tarpeettomaksi. Näin ollen on ennen lain muuttamista ratkaistava, hyväksytäänkö hallituksen esittämä lain kumoaminen.

Valiokunta ehdottaa, että 153. lakiehdotus hylätään.

Valiokunnan ehdottamia uusia lakiehdotuksia (160-180) koskevat perustelut

160. Hovioikeuslaki (Uusi)

Edellä 8. lakiehdotuksen kohdalla on todettu, että hovioikeutta koskevat säännökset on siirretty oikeudenkäymiskaaresta uuteen hovioikeuslakiin (56/94). Hovioikeuslain 2 §:n 2 momentin säännös vastaa edellä 8. lakiehdotuksessa ehdotettua oikeudenkäymiskaaren 8 luvun 2 §:n muutosta. Sen vuoksi muutos on nyt tehtävä hovioikeuslain 2 §:ään.

Valiokunta ehdottaa, että eduskunta hyväksyisi uuden 160. lakiehdotuksen laiksi hovioikeuslain 2 §:n muuttamisesta.

161. Laki luottolaitostoiminnasta (Uusi)

Edellä 26. ja 27. lakiehdotusten kohdalla on todettu, että talletuspankkien toiminnasta annettu laki ja rahoitustoimintalaki on kumottu 1 päivänä tammikuuta 1994 voimaan tulleella lailla luottolaitostoiminnasta (1607/93). Uuden lain 100 §:ssä on salassapitovelvollisuuden rikkomista koskeva säännös, joka on asianmukaista hallituksen esityksen periaatteista johtuen muuttaa viittaussäännökseksi rikoslain 38 luvun salassapitosäännöksiin.

Valiokunta ehdottaa, että eduskunta hyväksyisi uuden 161. lakiehdotuksen luottolaitostoiminnasta annetun lain 100 §:n muuttamisesta.

162. Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä (Uusi)

Edellä 67.-69. lakiehdotusten kohdalla on todettu, että laki lääkärintoimen harjoittamisesta, laki hammaslääkärintoimen harjoittamisesta ja laki sairaanhoitotoimen harjoittamisesta on kumottu 1 päivänä heinäkuuta 1994 voimaan tulleella lailla terveydenhuollon ammattihenkilöistä (559/94). Uuden lain 36 §:ssä on salassapitovelvollisuuden rikkomista koskeva säännös, joka on asianmukaista hallituksen esityksen periaatteista johtuen muuttaa viittaussäännökseksi rikoslain 38 ja 40 luvun salassapitosäännöksiin.

Valiokunta ehdottaa, että eduskunta hyväksyisi uuden 162. lakiehdotuksen laiksi terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain 36 §:n muuttamisesta.

163.-180. lakiehdotukset (Uusia)

Yleisperusteluissa on todettu, että rikoslain voimaantulosäännöksen kirjoittamistapa johtaa siihen, että rikoslain 38 ja 40 luvun salassapitosäännökset aina syrjäyttävät yksittäisessä laissa olevan salassapitovelvollisuuden rikkomista koskevan säännöksen. Kun on hyvän lainsäädäntötavan mukaista muuttaa tällaiset lait tosiasiallista tilannetta vastaaviksi, hallituksen esityksessä on pyritty esittämään kaikkien tällaisten salassapitosäännösten muuttamista.

Hallituksen esityksen antamisen jälkeen on hyväksytty lukuisia uusia lakeja, joihin on sisällytetty salassapitovelvollisuutta ja sen rikkomista koskevat säännökset. Valiokunta pitää asianmukaisena, että hallituksen esityksessä omaksuttua menettelyä jatketaan ja uusien lakien salassapitosäännökset muutetaan tässä yhteydessä.

Edellä lausutun perusteella valiokunta ehdottaa, että eduskunta tässä yhteydessä hyväksyisi seuraavat uudet lakiehdotukset:

163. Laki julkisista hankinnoista annetun lain 15 §:n muuttamisesta,

164. Laki äitiysavustuslain 17 §:n muuttamisesta,

165. Laki asumistukilain 25 a §:n muuttamisesta,

166. Laki sotilasavustuslain 26 §:n muuttamisesta,

167. Laki kotieläinjalostuslain 15 §:n muuttamisesta,

168. Laki hevostalouslain 15 §:n muuttamisesta,

169. Laki postitoimintalain 21 §:n muuttamisesta,

170. Laki yritystuesta annetun lain 33 §:n muuttamisesta,

171. Laki ajoneuvojen katsastustehtävien toimiluvista annetun lain 18 §:n muuttamisesta,

172. Laki tilastolain 23 §:n muuttamisesta,

173. Laki opintotukilain 43 §:n muuttamisesta,

174. Laki kalahygienialain 37 §:n muuttamisesta,

175. Laki lihahygienialain 48 §:n muuttamisesta,

176. Laki munavalmistehygienialain 37 §:n muuttamisesta,

177. Laki maitohygienialain 43 §:n muuttamisesta,

178. Laki tilintarkastuslain 43 §:n muuttamisesta,

179. Laki ennakkoperintälain 61 §:n muuttamisesta ja

180. Laki autoverolain 90 §:n muuttamisesta.

PÄÄTÖSEHDOTUKSET

Edellä esitetyn perusteella lakivaliokunta kunnioittavasti ehdottaa,

että hallituksen esitykseen sisältyvät lakiehdotukset n:ot 14, 25-27, 37, 38, 61, 67-69, 86-88, 98 ja 153 hylättäisiin,

että hallituksen esitykseen sisältyvät lakiehdotukset n:ot 2-5, 7, 9-13, 15, 19, 21-24, 30-36, 39-59, 62-64, 66, 70-75, 77-81, 83-85, 89-97, 99-108, 113, 115, 119, 121, 122, 130, 132, 133, 137-145, 147, 148, 150, 151 ja 154-159 hyväksyttäisiin muuttamattomina,

että lakiehdotukset n:ot 1, 6, 8, 16-18, 20, 28, 29, 76, 109-112, 114, 116-118, 120, 123, 125, 126, 128, 131, 134, 136 ja 152 hyväksyttäisiin muutettuina,

että hallituksen esitykseen sisältyvien lakiehdotusten n:ot 60, 65, 82, 124, 127, 129, 135, 146 ja 149 sijasta hyväksyttäisiin korvaavat lakiehdotukset ja

että hyväksyttäisiin uudet lakiehdotukset n:ot 160-180 seuraavasti:

1.

Laki

rikoslain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

kumotaan rikoslain 15 luku, 16 luvun 8 a, 24 ja 25 § sekä 44 luvun 24 §,

sellaisina kuin ne ovat, 15 luku siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen, 16 luvun 8 a § muutettuna 20 päivänä heinäkuuta 1933 ja 8 päivänä syyskuuta 1989 annetuilla laeilla (228/33 ja 792/89), 24 § 31 päivänä heinäkuuta 1930 annetussa laissa (273/30) ja 25 § 6 päivänä helmikuuta 1931 annetussa laissa (63/31) sekä 44 luvun 24 § 22 päivänä kesäkuuta 1933 annetussa laissa (203/33),

muutetaan 1 luvun 3 §:n 2 momentin 1, 3 ja 4 kohta, 2 luvun 14 a §, 11-14 luku, 16 luvun 7 §, 8 §:n 2 momentti, 16 § ja 19 §:n 1 momentti, 21, 25, 34 ja 38 luku, 40 luvun 5 §, 42 luvun 7 § sekä 45 luvun 20 §:n 2 momentti,

sellaisina kuin niistä ovat 1 luvun 3 §:n 2 momentin 1 ja 4 kohta 20 päivänä joulukuuta 1974 annetussa laissa (987/74) ja sanotun momentin 3 kohta 14 päivänä tammikuuta 1983 annetussa laissa (46/83), 2 luvun 14 a § muutettuna 10 päivänä tammikuuta 1969, 19 päivänä heinäkuuta 1974 ja 25 päivänä maaliskuuta 1983 annetuilla laeilla (2/69, 613/74 ja 321/83), 11-14, 21, 25, 34 ja 38 luku niihin myöhemmin tehtyine muutoksineen, 16 luvun 8 §:n 2 momentti ja 45 luvun 20 §:n 2 momentti mainitussa 25 päivänä maaliskuuta 1983 annetussa laissa, (poist.) 16 luvun 16 § 26 päivänä toukokuuta 1978 annetussa laissa (382/78), (poist.) 19 §:n 1 momentti 24 päivänä elokuuta 1990 annetussa laissa (769/90) ja 40 luvun 5 § 8 päivänä syyskuuta 1989 annetussa laissa (792/89), sekä

lisätään 44 luvun 9 §:ään uusi 2 momentti ja 44 lukuun 27 päivänä helmikuuta 1970 annetulla lailla (150/70) kumotun 14 §:n sijaan uusi 14 § sekä lakiin uusi 47-49 luku seuraavasti:

1 luku

Suomen rikosoikeuden soveltamisalasta

(Kuten hallituksen esityksessä)

2 luku

Rangaistuksista

Joka tuomitaan rangaistukseen maanpetos- tai valtiopetosrikoksesta (poist.) taikka muusta rikoksesta vankeuteen vähintään kahdeksi vuodeksi, on tuomittava menettämään sotilasarvonsa, jollei sotilasarvon menettämistä huomioon ottaen rikoksen laatu, rikokseen johtaneet ja siitä ilmenevät seikat sekä sotilasarvon menettämisestä tekijälle aiheutuvat muut seuraukset ole pidettävä kohtuuttomana.

11 luku

Sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan

(Kuten hallituksen esityksessä)

6 §
Joukkotuhonta

Joka jonkin kansallisen, rodullisen, etnisen tai uskonnollisen ryhmän taikka niihin rinnastettavan kansanryhmän hävittämiseksi kokonaan tai osittain (poist.)

1) surmaa ryhmän jäseniä,

2) aiheuttaa ryhmän jäsenille vaikeita ruumiillisia tai henkisiä sairauksia tai vammoja,

3) ryhtyy pakkotoimiin syntyvyyden ehkäisemiseksi ryhmän piirissä,

4) pakolla siirtää lapsia ryhmästä toiseen tai

5) muulla vastaavalla tavalla olennaisesti huonontaa ryhmän elinehtoja,

on tuomittava joukkotuhonnasta vankeuteen vähintään neljäksi vuodeksi tai elinkaudeksi.

(2 mom. kuten hallituksen esityksessä)

(Kuten hallituksen esityksessä)

8 §
Kiihottaminen kansanryhmää vastaan

Joka yleisön keskuuteen levittää lausuntoja tai muita tiedonantoja, joissa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin kansallista, rodullista, etnistä tai uskonnollista ryhmää taikka niihin rinnastettavaa kansanryhmää, (poist.) on tuomittava kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

9 §
Syrjintä

Joka elinkeinotoiminnassa, ammatin harjoittamisessa, yleisönpalvelussa, virkatoiminnassa tai muussa julkisessa tehtävässä taikka julkista tilaisuutta tai yleistä kokousta järjestettäessä ilman hyväksyttävää syytä

1) ei palvele jotakuta yleisesti noudatettavilla ehdoilla,

2) kieltäytyy päästämästä jotakuta tilaisuuteen tai kokoukseen tai poistaa hänet sieltä taikka

3) asettaa jonkun ilmeisen eriarvoiseen tai muita olennaisesti huonompaan asemaan

rodun, kansallisen tai etnisen alkuperän, ihonvärin, kielen, sukupuolen, iän, perhesuhteiden, sukupuolisen suuntautumisen tai terveydentilan taikka uskonnon, yhteiskunnallisen mielipiteen, poliittisen tai ammatillisen toiminnan tai muun näihin rinnastettavan seikan perusteella, on tuomittava, jollei teko ole rangaistava työsyrjintänä, syrjinnästä sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

12 luku

Maanpetosrikoksista

(Kuten hallituksen esityksessä)

(Poist.)

(Kuten hallituksen esityksen 6 §)

6 (7) §
Törkeä vakoilu

Jos vakoilu

1) tehdään poikkeuksellisissa oloissa,

2) koskee Suomen maanpuolustukselle, turvallisuudelle, ulkomaansuhteille tai kansantaloudelle erittäin merkittävää seikkaa tai

3) on omiaan aiheuttamaan erityisen suurta 5 §:ssä tarkoitettua vahinkoa

ja vakoilu on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä vakoilusta vankeuteen vähintään neljäksi vuodeksi tai elinkaudeksi.

(2 mom. kuten hallituksen esityksessä)

(Kuten hallituksen esityksen 8-10 §)

(Poist.)

(Kuten hallituksen esityksen 12 ja 13 §)

(Poist.)

13 luku

Valtiopetosrikoksista

(Kuten hallituksen esityksessä)

14 luku

Rikoksista poliittisia oikeuksia vastaan

(Kuten hallituksen esityksessä)

2 §
Vaalilahjonta

Joka

1) lupaa, tarjoaa tai antaa toiselle palkkion tai muun edun taivuttaakseen toisen äänestämään yleisissä vaaleissa tai yleisessä äänestyksessä tietyllä tavalla tai jättämään äänestämättä taikka

2) vaatii palkkion tai muun edun äänestämisestä tai äänestämättä jättämisestä yleisissä vaaleissa tai yleisessä äänestyksessä,

on tuomittava vaalilahjonnasta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.

(Kuten hallituksen esityksessä)

16 luku

Rikoksista julkista viranomaista ja yleistä järjestystä vastaan

(Kuten hallituksen esityksessä)

Joka tietää Suomen itsemääräämisoikeuden vaarantamisen, maanpetoksen, törkeän maanpetoksen, vakoilun, törkeän vakoilun, valtiopetoksen, törkeän valtiopetoksen, murhan, tapon, surman, törkeän pahoinpitelyn, ryöstön, törkeän ryöstön, ihmisryöstön, panttivangin ottamisen, rahanväärennyksen, törkeän rahanväärennyksen (poist.), 34 luvun 1-6 tai 11 §:ssä mainitun rikoksen taikka törkeän huumausainerikoksen olevan hankkeilla eikä ajoissa, kun rikos vielä olisi estettävissä, anna siitä tietoa viranomaiselle tai sille, jota vaara uhkaa, on tuomittava, jos rikos tai rangaistava yritys tapahtuu, törkeän rikoksen ilmoittamatta jättämisestä sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

21 luku

Henkeen ja terveyteen kohdistuvista rikoksista

(Kuten hallituksen esityksessä)

2 §
Murha

Jos tappo tehdään

1) vakaasti harkiten,

2) erityisen raa'alla tai julmalla tavalla,

3) vakavaa yleistä vaaraa aiheuttaen tai

4) tappamalla virkamies hänen ollessaan virkansa puolesta ylläpitämässä järjestystä tai turvallisuutta taikka virkatoimen vuoksi

ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava murhasta vankeuteen (poist.) elinkaudeksi.

(2 mom. kuten hallituksen esityksessä)

(Kuten hallituksen esityksessä)

9 §
Törkeä kuolemantuottamus

Jos kuolemantuottamuksessa kuolema aiheutetaan törkeällä huolimattomuudella ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä kuolemantuottamuksesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi.

(Kuten hallituksen esityksessä)

12 § (Uusi)
Tappeluun osallistuminen

Joka ruumiillista väkivaltaa tekemällä tai muulla teolla osallistuu tappeluun tai hyökkäykseen, johon useat ottavat osaa ja jossa joku surmataan tai jollekulle tahallaan aiheutetaan vaikea ruumiinvamma tai vakava sairaus, on tuomittava, jos hänen oli syytä varoa tällaisen seurauksen aiheutuvan tappelusta tai hyökkäyksestä, tappeluun osallistumisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

(Kuten hallituksen esityksen 12 §)

14 § (Uusi)
Heitteillepano

Joka saattaa toisen avuttomaan tilaan tai jättää sellaiseen tilaan henkilön, josta hän on velvollinen huolehtimaan, ja siten aiheuttaa vaaraa tämän hengelle tai terveydelle, on tuomittava heitteillepanosta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

(Kuten hallituksen esityksen 13 ja 14 §)

17 § (Uusi)
Toimenpiteistä luopuminen

Jos pahoinpitelyssä rikoksen asianomistaja omasta vakaasta tahdostaan pyytää, ettei syytettä nostettaisi, virallisella syyttäjällä on oikeus jättää syyte nostamatta, jollei tärkeä yleinen tai yksityinen etu vaadi syytteen nostamista.

25 luku

Vapauteen kohdistuvista rikoksista

(Kuten hallituksen esityksessä)

5 § (Uusi)
Lapsen omavaltainen huostaanotto

Jos kuuttatoista vuotta nuoremman lapsen vanhempi, kasvatusvanhempi tai huoltaja taikka lapselle läheinen henkilö omavaltaisesti ottaa lapsen huostaansa tai muun edellä mainitun henkilön huostaan siltä, jonka huostassa lapsi on, hänet on tuomittava lapsen omavaltaisesta huostaanotosta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

6 (5) §
Tuottamuksellinen vapaudenriisto

(1 mom. kuten hallituksen esityksessä)

Tuottamuksellisesta vapaudenriistosta tuomitaan myös se, joka oikeudettomasti, pitäen sitä oikeutenaan, riistää toiselta vapauden, jollei teko huomioon ottaen sen aiheuttama haitta tai vahinko ole vähäinen.

7 (6) §
Laiton uhkaus

Joka nostaa aseen toista vastaan tai muulla tavoin uhkaa toista rikoksella sellaisissa olosuhteissa, että uhatulla on perusteltu syy omasta tai toisen puolesta pelätä henkilökohtaisen turvallisuuden tai omaisuuden olevan vakavassa vaarassa, on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, laittomasta uhkauksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

8 (7) §
Pakottaminen

Joka oikeudettomasti väkivallalla tai uhkauksella pakottaa toisen tekemään, sietämään tai tekemättä jättämään jotakin, on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, pakottamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

9 (8) §
Syyteoikeus

Virallinen syyttäjä ei saa nostaa syytettä tuottamuksellisesta vapaudenriistosta, laittomasta uhkauksesta eikä pakottamisesta, ellei asianomistaja ilmoita sitä syytteeseen pantavaksi tai ellei laittoman uhkauksen tai pakottamisen tekemiseen ole käytetty hengenvaarallista välinettä taikka ellei erittäin tärkeä yleinen etu vaadi syytteen nostamista.

Virallinen syyttäjä ei saa nostaa syytettä lapsen omavaltaisesta huostaanotosta, jos se olisi vastoin lapsen etua. Ennen syytteen nostamista on kuultava sen kunnan sosiaalilautakuntaa, jossa lapsella on asuinpaikka tai jossa lapsi oleskelee tai jolla muuten ilmeisesti on parhaat tiedot lapsesta. (Uusi 2 mom.)

34 luku

Yleisvaarallisista rikoksista

(Kuten hallituksen esityksessä)

4 §
Terveyden vaarantaminen

Joka

1) myrkyttämällä tai muulla vastaavalla tavalla saattaa terveydelle vaaralliseksi elintarvikkeen tai muun ihmisten nautittavaksi tai käytettäväksi tarkoitetun aineen taikka pitää sellaista vaaralliseksi saatettua ainetta muiden saatavilla,

2) levittää vakavaa sairautta (poist.),

3) käyttää säteilylähdettä säteilylain (591/91) vastaisesti tai

4) käyttää ydinainetta tai ydinjätettä taikka toimii ydinenergiaa käytettäessä ydinenergialain (990/87) vastaisesti

siten, että teko on omiaan aiheuttamaan yleistä hengen tai terveyden vaaraa, on tuomittava terveyden vaarantamisesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.

(2 mom. kuten hallituksen esityksessä)

(Kuten hallituksen esityksessä)

38 luku

Tieto- ja viestintärikoksista

Salassapitorikos

Joka laissa tai asetuksessa säädetyn taikka viranomaisen lain nojalla erikseen määräämän salassapitovelvollisuuden vastaisesti

1) paljastaa salassa pidettävän seikan, josta hän on asemassaan, toimessaan tai tehtävää suorittaessaan saanut tiedon, taikka

2) käyttää tällaista salaisuutta omaksi tai toisen hyödyksi,

on tuomittava, jollei teko ole rangaistava 40 luvun 5 §:n mukaan, salassapitorikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.

2 §
Salassapitorikkomus

Jos (poist.) salassapitorikos, huomioon ottaen teon merkitys yksityisyyden tai luottamuksellisuuden suojan kannalta taikka muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen vähäinen, rikoksentekijä on tuomittava salassapitorikkomuksesta sakkoon.

(2 mom. kuten hallituksen esityksessä)

(Kuten hallituksen esityksessä)

6 §
Törkeä tietoliikenteen häirintä

Jos tietoliikenteen häirinnässä

1) rikoksentekijä käyttää rikoksen tekemisessä hyväksi asemaansa teletoimintalaissa tarkoitetun yleistä teletoimintaa, kaapelilähetystoiminnasta annetun lain (307/87) mukaista kaapelilähetystoimintaa tai yleisradiotoimintaa harjoittavan laitoksen palveluksessa tai muuta erityistä luottamusasemaansa taikka

2) rikoksella estetään tai häiritään hätäkutsujen radioviestintää tai muuta sellaista tele- tai radioviestintää, jota harjoitetaan ihmishengen turvaamiseksi,

ja tietoliikenteen häirintä on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä tietoliikenteen häirinnästä vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.

(Kuten hallituksen esityksessä)

10 §
Syyteoikeus

Jos (poist.) salassapitorikoksen tai salassapitorikkomuksen kohteena on yksityisen henkilökohtaisia tai taloudellisia oloja taikka elinkeinoa koskeva seikka, virallinen syyttäjä ei saa nostaa syytettä tästä teosta, ellei asianomistaja ilmoita sitä syytteeseen pantavaksi taikka ellei rikoksentekijä rikoksen tehdessään ole ollut yleistä posti- tai teletoimintaa harjoittavan laitoksen palveluksessa taikka erittäin tärkeä yleinen etu vaadi syytteen nostamista.

Virallinen syyttäjä ei saa nostaa syytettä viestintäsalaisuuden loukkauksesta, törkeästä viestintäsalaisuuden loukkauksesta tai tietomurrosta, ellei asianomistaja ilmoita rikosta syytteeseen pantavaksi tai ellei rikoksentekijä rikoksen tehdessään ole ollut yleistä posti- tai teletoimintaa harjoittavan laitoksen palveluksessa taikka erittäin tärkeä yleinen etu vaadi syytteen nostamista.

Virallisen syyttäjän on ennen henkilörekisteriin kohdistuvaa (poist.) salassapitorikosta, salassapitorikkomusta, viestintäsalaisuuden loukkausta, törkeää viestintäsalaisuuden loukkausta tai tietomurtoa taikka henkilörekisteririkosta koskevan syytteen nostamista kuultava tietosuojavaltuutettua. Tuomioistuimen on tällaista rikosta koskevaa asiaa käsitellessään varattava tietosuojavaltuutetulle tilaisuus tulla kuulluksi.

40 luku

Virkarikoksista ja julkisyhteisön työntekijän rikoksista

5 § (Uusi)
Virkasalaisuuden rikkominen ja tuottamuksellinen virkasalaisuuden rikkominen

Jos virkamies tai julkisyhteisön työntekijä tahallaan palvelussuhteensa aikana tai sen päätyttyä oikeudettomasti

1) paljastaa sellaisen tiedon, joka on yleisten asiakirjain julkisuudesta annettujen säännösten mukaan salassa pidettävä, tai muun sellaisen palvelussuhteessaan tietoonsa saaman seikan, jota lain tai asetuksen nimenomaisen säännöksen tai viranomaisen lain nojalla erikseen antaman määräyksen mukaan ei saa ilmaista, tai

2) käyttää omaksi tai toisen hyödyksi sellaista tietoa,

hänet on tuomittava, jollei teosta ole muualla säädetty ankarampaa rangaistusta, virkasalaisuuden rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Virkamies voidaan tuomita myös viralta pantavaksi, jos rikos osoittaa hänet ilmeisen sopimattomaksi tehtäväänsä.

Jos virkamies tai julkisyhteisön työntekijä huolimattomuudesta tai varomattomuudesta syyllistyy 1 momentissa tarkoitettuun tekoon, eikä teko huomioon ottaen sen haitallisuus ja vahingollisuus sekä muut tekoon liittyvät seikat ole kokonaisuutena arvostellen vähäinen, hänet on tuomittava, jollei teosta ole muualla säädetty ankarampaa rangaistusta, tuottamuksellisesta virkasalaisuuden rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

42 luku

Valtion turvallisuutta tahi yleistä järjestystä varten annettujen määräysten rikkomisesta

(Kuten hallituksen esityksessä)

44 luku

Hengen, terveyden tahi omaisuuden suojelemiseksi annettujen määräysten rikkomisesta

Joka kuljettaessaan junaa tai toimiessaan muussa junaturvallisuuteen olennaisesti vaikuttavassa tehtävässä tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo junaturvallisuutta koskevia määräyksiä ja siten aiheuttaa vaaraa toisen turvallisuudelle tai omaisuudelle, on tuomittava, jollei teosta muualla laissa ole säädetty ankarampaa rangaistusta, junaturvallisuuden vaarantamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.

(Kuten hallituksen esityksessä)

45 luku

Sotilasrikoksista

(Kuten hallituksen esityksessä)

47 luku

Työrikoksista

1 §
Työturvallisuusrikos

Työnantaja tai tämän edustaja, joka tahallaan tai huolimattomuudesta

1) rikkoo työturvallisuusmääräyksiä tai

2) aiheuttaa työturvallisuusmääräysten vastaisen puutteellisuuden tai epäkohdan taikka mahdollistaa työturvallisuusmääräysten vastaisen tilan jatkumisen laiminlyömällä valvoa työturvallisuusmääräysten noudattamista alaisessaan työssä tai jättämällä huolehtimatta taloudellisista, toiminnan järjestämistä koskevista tai muista työsuojelun edellytyksistä,

on tuomittava työturvallisuusrikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.

(2 mom. kuten hallituksen esityksessä)

2 §
Työaikasuojelurikos

Työnantaja tai tämän edustaja, joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta

1) työntekijän vahingoksi laiminlyö työaika- tai vuosilomakirjanpidon, pitää sitä väärin, muuttaa, kätkee tai hävittää sen taikka tekee sen mahdottomaksi lukea tai

2) menettelee työaika- tai vuosilomalainsäädännössä rangaistavaksi säädetyllä tavalla työsuojeluviranomaiselta saadusta kehotuksesta, määräyksestä tai kiellosta huolimatta,

on tuomittava, (poist.) työaikasuojelurikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

(Kuten hallituksen esityksessä)

4 §
Työntekijöiden edustajan oikeuksien loukkaaminen

Työnantaja tai tämän edustaja, joka ilman laissa säädettyä tai työehto- tai virkaehtosopimuksessa määrättyä perustetta irtisanoo, muuten erottaa tai lomauttaa luottamusmiehen, työsuojeluvaltuutetun tai henkilöstön ehdotuksesta yritysten hallinnossa annetussa laissa (725/90) tarkoitetun henkilöstön edustajan tai muuttaa hänen työsuhteensa osa-aikaiseksi, on tuomittava, jollei teko ole työsyrjintänä rangaistava, työntekijöiden edustajan oikeuksien loukkaamisesta sakkoon.

5 §
Työntekijöiden järjestäytymisvapauden loukkaaminen

(1 mom. kuten hallituksen esityksessä)

Työntekijöiden järjestäytymisvapauden loukkaamisesta tuomitaan myös se, joka pakottaa työntekijän liittymään tai kuulumaan ammatilliseen tai poliittiseen yhdistykseen.

(3 mom. kuten hallituksen esityksessä)

6 §
Työnvälitysrikos

Joka perii maksun työllistymiseen suoranaisesti tähtäävistä työnvälityspalveluista henkilöasiakkaalta tai työnvälityksestä merenkulkijoille, on tuomittava työnvälitysrikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.

Työnvälitysrikoksesta tuomitaan myös se, joka vastoin työsuojeluviranomaisen kieltoa jatkaa työvoiman vuokrausta ulkomaille tai tätä koskevaa julkista ilmoittelua.

7 §
Vastuun kohdentuminen

Tässä luvussa rangaistavaksi säädetystä työnantajan tai tämän edustajan menettelystä tuomitaan rangaistukseen se, jonka velvollisuuksien vastainen teko tai laiminlyönti on (poist.). Tätä arvioitaessa on otettava huomioon asianomaisen asema, hänen tehtäviensä ja toimivaltuuksiensa laatu ja laajuus (poist.) sekä muutenkin hänen osuutensa lainvastaisen tilan syntyyn ja jatkumiseen.

8 §
Määritelmät

Tässä luvussa tarkoitetaan

1) työnantajalla sitä, joka työsuhteessa taikka virka- tai siihen rinnastettavassa julkisoikeudellisessa palvelussuhteessa teettää työtä, sekä sitä, joka tosiasiallisesti käyttää työnantajalle kuuluvaa päätösvaltaa,

2) työnantajan edustajalla työnantajana olevan oikeushenkilön lakimääräisen tai muun päättävän elimen jäsentä sekä sitä, joka työnantajan sijasta johtaa tai valvoo työtä,

3) työntekijällä sitä, joka on työsuhteessa taikka virka- tai siihen rinnastettavassa julkisoikeudellisessa palvelussuhteessa työnantajaan, sekä

4) työturvallisuusmääräyksillä työturvallisuuslakiin (299/58), työterveyshuoltolakiin (743/78) tai muuhun työturvallisuutta koskevaan lakiin sisältyviä tai tällaisen lain nojalla annettuja, työn turvallisuutta tai terveellisyyttä koskevia säännöksiä tai yleisiä määräyksiä, joita on noudatettava toisen suojelemiseksi.

(2 mom. kuten hallituksen esityksessä)

48 luku

Ympäristörikoksista

1 §
Ympäristön turmeleminen

Joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta

1) saattaa, päästää tai jättää ympäristöön esineen, ainetta, säteilyä tai muuta sellaista lain tai sen nojalla annetun säännöksen taikka yleisen tai yksittäistapausta koskevan määräyksen vastaisesti taikka ilman laissa edellytettyä lupaa tai lupaehtojen vastaisesti,

2) valmistaa, luovuttaa, kuljettaa, käyttää, käsittelee tai säilyttää ainetta, valmistetta tai tuotetta taikka käyttää laitetta ilmansuojelulain (67/82) nojalla annetun yleisen määräyksen vastaisesti taikka jätelain (1072/93) 60 §:n 1 momentissa mainitun säännöksen tai jätelain nojalla annetun yleisen tai yksittäistapausta koskevan määräyksen tai kiellon vastaisesti taikka laiminlyö jätelain mukaisen jätehuollon järjestämisvelvollisuutensa (poist.) taikka

3) tuo maahan, vie maasta tai siirtää Suomen alueen kautta jätettä jätelain tai sen nojalla annetun säännöksen tai yleisen tai yksittäistapausta koskevan määräyksen vastaisesti tai jätelain 45 §:n 1 momentissa mainitun jätteensiirtoasetuksen 26 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla taikka tuo ainetta, valmistetta tai tuotetta maahan vastoin ilmansuojelulain nojalla annettua yleistä määräystä

siten, että teko on omiaan aiheuttamaan ympäristön pilaantumista tai roskaantumista taikka vaaraa terveydelle, on tuomittava ympäristön turmelemisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Edellä 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetun tahallisen rikoksen yritys on rangaistava. (Uusi 2 mom.)

Ympäristön turmelemisesta tuomitaan myös se, joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta ryhtyy muuten kuin 1 momentissa tarkoitetulla tavalla muuttamaan ympäristöä vastoin suojametsistä annetun lain (196/22), rakennuslain (370/58), vesilain (264/61) tai maa-aineslain (555/81) säännöksiä taikka näiden lakien nojalla annettuja säännöksiä, yleisiä tai yksittäistapausta koskevia määräyksiä taikka kaavaa tai lupaa siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vakavuudeltaan ympäristön pilaantumiseen rinnastettavaa muuttumista.

2 §
Törkeä ympäristön turmeleminen

Jos ympäristön turmelemisessa

l) ympäristölle tai terveydelle aiheutettu vahinko tai tällaisen vahingon vaara on erityisen suuri ottaen huomioon aiheutetun tai uhkaavan vahingon pitkäaikaisuus, laaja ulottuvuus tai muut seikat taikka

2) rikos tehdään 1 §:ssä tarkoitetun menettelyn johdosta saadusta viranomaisen määräyksestä tai kiellosta huolimatta

ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä ympäristön turmelemisesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi.

Yritykseen on vastaavasti sovellettava, mitä 1 §:ssä on yrityksestä säädetty. (Uusi 2 mom.)

3 §
Ympäristörikkomus

Jos ympäristön turmeleminen, huomioon ottaen ympäristölle tai terveydelle aiheutetun vaaran tai vahingon vähäisyys (poist.) taikka muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen vähäinen, rikoksentekijä on tuomittava ympäristörikkomuksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

(2 ja 3 mom. kuten hallituksen esityksessä)

4 §
Tuottamuksellinen ympäristön turmeleminen

Joka muusta kuin törkeästä huolimattomuudesta

1) puuttuu ympäristöön 1 §:n 1 momentin 1 kohdassa tai 2 momentissa tarkoitetulla tavalla taikka

2) rikkoo jätelakia tai ilmansuojelulakia tai niiden nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä 1 §:n 1 momentin 2 tai 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla

siten, että ympäristölle tai terveydelle aiheutettu vahinko tai tällaisen vahingon vaara on erityisen suuri ottaen huomioon aiheutetun tai uhkaavan vahingon pitkäaikaisuus, laaja ulottuvuus ja muut seikat, on tuomittava tuottamuksellisesta ympäristön turmelemisesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.

5 §
Luonnonsuojelurikos

Joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta

1) oikeudettomasti hävittää tai turmelee luonnonsuojelulaissa (71/23) tai sen nojalla suojeltavaksi tai rauhoitetuksi säädetyn tai määrätyn taikka toimenpidekieltoon määrätyn luonnonalueen, eläimen, kasvin tai muun luontoon kuuluvan kohteen taikka

2) luonnonsuojelulain tai sen nojalla annetun säännöksen tai määräyksen vastaisesti erottaa ympäristöstään taikka tuo maahan (poist.), vie maasta tai kuljettaa Suomen alueen kautta kohteen taikka myy, luovuttaa, ostaa tai ottaa vastaan kohteen, joka on mainitulla tavalla erotettu ympäristöstään, tuotu maahan tai viety maasta,

on tuomittava luonnonsuojelurikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

(2-4 mom. kuten hallituksen esityksessä)

6 §
Rakennussuojelurikos

Joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta ilman laissa edellytettyä lupaa purkaa, hävittää, (poist.) turmelee tai peittää rakennettuun ympäristöön kuuluvan kohteen, joka on

1) rakennuslaissa tai sen nojalla annetulla määräyksellä suojeltu tai

2) rakennussuojelulain (60/85) nojalla suojeltu tai päätetty asettaa toimenpidekieltoon,

on tuomittava rakennussuojelurikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

(2 ja 3 mom. kuten hallituksen esityksessä)

7 §
Vastuun kohdentuminen

Tässä luvussa rangaistavaksi säädetystä menettelystä tuomitaan rangaistukseen se, jonka velvollisuuksien vastainen teko tai laiminlyönti on (poist.). Tätä arvioitaessa on otettava huomioon asianomaisen asema, hänen tehtäviensä ja toimivaltuuksiensa laatu ja laajuus (poist.) sekä muutenkin hänen osuutensa lainvastaisen tilan syntyyn ja jatkumiseen.

(Kuten hallituksen esityksessä)

49 luku

Eräiden aineettomien oikeuksien loukkaamisesta

1 §
Tekijänoikeusrikos

(1 mom. kuten hallituksen esityksessä)

Tekijänoikeusrikoksesta tuomitaan myös se, joka ansiotarkoituksessa ja siten, että teko on omiaan aiheuttamaan huomattavaa haittaa tai vahinkoa loukatun oikeuden haltijalle, tuo maahan yleisölle levitettäväksi ulkomailla valmistetun tai jäljennetyn 1 momentissa tarkoitetun teoksen tai valokuvan kappaleen, äänilevyn tai muun laitteen taikka luettelon, taulukon, ohjelman tai muun sellaisen työn, jossa on yhdisteltynä suuri määrä tietoja, ja jonka hän tietää valmistetuksi tai jäljennetyksi sellaisissa olosuhteissa, että valmistaminen tai jäljentäminen Suomessa tehtynä olisi ollut rangaistavaa 1 momentin tai tekijänoikeuslain 56 a §:n taikka oikeudesta valokuvaan annetun lain 18 a §:n mukaan.

(Kuten hallituksen esityksessä)

(1 ja 2 mom. kuten hallituksen esityksessä)

Mitä 48 luvun 1-4 §:ssä säädetään, sovelletaan myös sellaisen jätehuoltolain (673/78) nojalla annetun määräyksen rikkomiseen, jota jätelain 78 §:n mukaan on noudatettava jätelain voimaantulon jälkeen. (Uusi 3 mom.)

Tämän lain voimaan tullessa vesituomioistuimissa tai korkeimmassa oikeudessa vireillä olevien vesilain (264/61) rikkomista koskevien asioiden oikeuspaikka määräytyy aikaisemman lain mukaan, kunnes ne on lainvoimaisesti ratkaistu. (Uusi 4 mom.)

6.

Laki

rangaistusten täytäntöönpanosta annetun lain 2 luvun 11 a §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan rangaistusten täytäntöönpanosta 19 päivänä joulukuuta 1889 annetun lain 2 luvun 11 a §, sellaisena kuin se on 19 päivänä heinäkuuta 1974 annetussa laissa (612/74), seuraavasti:

2 luku

Yleisiä säännöksiä vankeusrangaistuksesta ja sakon muuntorangaistuksesta

(Kuten hallituksen esityksessä)

(Kuten hallituksen esityksessä)

8.

Laki

oikeudenkäymiskaaren muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

(poist.)

lisätään oikeudenkäymiskaaren 15 lukuun uusi 17 § seuraavasti:

8 luku

Hovioikeudesta

(Poist.)

15 luku

Oikeudenkäyntiasiamiehestä

(Kuten hallituksen esityksessä)

(Kuten hallituksen esityksessä)

16.

Laki

sotilasoikeudenkäyntilain 2 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 25 päivänä maaliskuuta 1983 annetun sotilasoikeudenkäyntilain (326/83) 2 §:n 2 momentti, sellaisena kuin se on 16 päivänä toukokuuta 1994 annetussa laissa (359/94), seuraavasti:

Sotilasoikeudenkäyntiasiana käsitellään myös syyte sotilasta vastaan teosta, josta säädetään rangaistus rikoslain 21 luvun 1-3 tai 5-14 §:ssä, 25 luvun 7 tai 8 §:ssä, 28, 31-33 tai 35 luvussa, 36 luvun 1-3 §:ssä, 37 luvun 8-10 §:ssä, 38 luvun 1-8 §:ssä taikka 40 luvun 1-3, 5 tai 6 §:ssä edellyttäen, että teko on kohdistunut puolustusvoimiin tai toiseen sotilaaseen, taikka josta säädetään rangaistus asevelvollisuuslain 39 §:ssä.

Voimaantulosäännös

(Kuten hallituksen esityksessä)

17.

Laki

ydinenergialain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

kumotaan 11 päivänä joulukuuta 1987 annetun ydinenergialain (990/87) 70 ja 71 §,

muutetaan 69 §, 72 §:n 2 momentti, 73 §:n 1 momentti ja 74 §, niistä 72 §:n 2 momentti sellaisena kuin se on 8 päivänä syyskuuta 1989 annetussa laissa (797/89), sekä

lisätään 78 §:ään uusi 6 momentti seuraavasti:

69 §
Viittaussäännös

(1-3 mom. kuten hallituksen esityksessä)

Rangaistus vastoin tätä lakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä tehdystä ympäristön turmelemisesta säädetään rikoslain 48 luvun 1-4 §:ssä.

(Kuten hallituksen esityksessä)

(Kuten hallituksen esityksessä)

18.

Laki

säteilylain 60 ja 62 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 27 päivänä maaliskuuta 1991 annetun säteilylain (592/91) 60 ja 62 § seuraavasti:

60 §
Säteilyrikokset

(1 mom. kuten hallituksen esityksessä)

Rangaistus vastoin tätä lakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä tehdystä ympäristön turmelemisesta säädetään rikoslain 48 luvun 1-4 §:ssä.

(Kuten hallituksen esityksessä)

(Kuten hallituksen esityksessä)

20.

Laki

patoturvallisuuslain 12 ja 13 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 1 päivänä kesäkuuta 1984 annetun patoturvallisuuslain (413/84) 12 ja 13 § seuraavasti:

Rangaistus vastoin tätä lakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä tehdystä ympäristön turmelemisesta säädetään rikoslain 48 luvun 1-4 §:ssä.

(2 mom. kuten hallituksen esityksessä)

(Kuten hallituksen esityksessä)

(Kuten hallituksen esityksessä)

28.

Laki

säästöpankkilain 135 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 28 päivänä joulukuuta 1990 annetun säästöpankkilain (1270/90) 135 §, sellaisena kuin se on 30 päivänä joulukuuta 1993 annetussa laissa (1610/93), seuraavasti:

Joka rikkoo luottolaitostoiminnasta annetun lain säännöksiä tilinpäätöksen, konsernitilinpäätöksen tai tilintarkastuskertomuksen laatimisesta taikka tämän lain säännöksiä säästöpankin selvitystilaa koskevan lopputilityksen antamisesta,

on tuomittava säästöpankkirikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi, jollei teko ole vähäinen tai siitä muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta.

(2 mom. kuten hallituksen esityksessä)

(Kuten hallituksen esityksessä)

29.

Laki

osuuspankkilain 92 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 28 päivänä joulukuuta 1990 annetun osuuspankkilain (1271/90) 92 §, sellaisena kuin se on 30 päivänä joulukuuta 1993 annetussa laissa (1611/93), seuraavasti:

Joka rikkoo luottolaitostoiminnasta annetun lain säännöksiä tilinpäätöksen, konsernitilinpäätöksen tai tilintarkastuskertomuksen laatimisesta taikka tämän lain säännöksiä osuuspankin selvitystilaa koskevan lopputilityksen antamisesta,

on tuomittava osuuspankkirikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi, jollei teko ole vähäinen tai siitä muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta.

(2 mom. kuten hallituksen esityksessä)

(Kuten hallituksen esityksessä)

60.

Laki

tietosuojalautakunnasta ja tietosuojavaltuutetusta annetun lain 10 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

m u u t e t a a n tietosuojalautakunnasta ja tietosuojavaltuutetusta 27 päivänä toukokuuta 1994 annetun lain (389/94) 10 § seuraavasti:

Rangaistus 9 §:ssä säädetyn salassapitovelvollisuuden rikkomisesta tuomitaan rikoslain 38 luvun 1 tai 2 §:n mukaan, jollei teko ole rangaistava rikoslain 40 luvun 5 §:n mukaan tai siitä muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta.

Tämä laki tulee voimaan päivänä

kuuta 19 .

65.

Laki

väestötietolain 37 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 11 päivänä kesäkuuta 1993 annetun väestötietolain (507/93) 37 § seuraavasti:

37 §
Väestötietojen salassapitovelvollisuuden rikkominen

Rangaistus 35 §:ssä säädetyn salassapitovelvollisuuden rikkomisesta tuomitaan rikoslain 38 luvun 1 tai 2 §:n mukaan, jollei teko ole rangaistava rikoslain 40 luvun 5 §:n mukaan tai siitä muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta.

Tämä laki tulee voimaan päivänä

kuuta 19 .

76.

Laki

lääkelain 90 ja 97 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 10 päivänä huhtikuuta 1987 annetun lääkelain (395/87) 97 § sekä

lisätään 90 §:ään, sellaisena kuin se on osittain muutettuna päivänä kuuta 19 annetulla lailla ( / ), uusi 2 momentti, jolloin nykyinen 2 momentti siirtyy 3 momentiksi, seuraavasti:

(2 mom. kuten hallituksen esityksessä)

(Kuten hallituksen esityksessä)

(Kuten hallituksen esityksessä)

82.

Laki

arvonlisäverolain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

kumotaan 30 päivänä joulukuuta 1993 annetun arvonlisäverolain (1501/93) 220 § ja

muutetaan 219 § seuraavasti:

Rangaistus 212 ja 213 §:ssä säädetyn salassapitovelvollisuuden rikkomisesta tuomitaan rikoslain 38 luvun 1 tai 2 §:n mukaan, jollei teko ole rangaistava rikoslain 40 luvun 5 §:n mukaan tai siitä muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta.

Tämä laki tulee voimaan päivänä

kuuta 19 .

109.

Laki

kotitaloustyöntekijän työsuhteesta annetun lain 33 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan kotitaloustyöntekijän työsuhteesta 16 päivänä joulukuuta 1977 annetun lain (951/77) 33 § seuraavasti:

33 §
Rangaistussäännökset

Työnantaja tai tämän edustaja, joka tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo 4 tai 6-11 (poist.) §:n säännöksiä, on tuomittava kotitaloustyösuhderikkomuksesta sakkoon. Vastuu työnantajan ja tämän edustajien kesken määräytyy rikoslain 47 luvun 7 §:ssä säädettyjen perusteiden mukaan.

(2-4 mom. kuten hallituksen esityksessä)

(Kuten hallituksen esityksessä)

110.

Laki

metsä- ja uittotyöntekijäin yhteisasunnoista annetun lain 16 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan metsä- ja uittotyöntekijäin yhteisasunnoista 28 päivänä heinäkuuta 1967 annetun lain (344/67) 16 § seuraavasti:

Rangaistus työturvallisuusmääräysten rikkomisesta sekä työturvallisuusmääräysten vastaisen puutteellisuuden tai epäkohdan aiheuttamisesta ja työturvallisuusmääräysten vastaisen tilan jatkumisen mahdollistamisesta säädetään rikoslain 47 luvun 1 §:ssä.

(Kuten hallituksen esityksessä)

111.

Laki

merimieslain 83 ja 84 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 7 päivänä kesäkuuta 1978 annetun merimieslain (423/78) 83 § ja 84 §:n 2 momentti,

sellaisina kuin ne ovat, 83 § osittain muutettuna 4 päivänä joulukuuta 1987 annetulla lailla (936/87) ja 84 §:n 2 momentti 19 päivänä joulukuuta 1986 annetussa laissa (1006/86), seuraavasti:

83 §
Työnantajaa ja tämän edustajaa koskevat rangaistussäännökset

(1 mom. kuten hallituksen esityksessä)

Rangaistus 29 §:n 1 ja 2 momentin rikkomisesta säädetään rikoslain 47 luvun 1 §:ssä.

(3-5 mom. kuten hallituksen esityksessä)

(Kuten hallituksen esityksessä)

(Kuten hallituksen esityksessä)

112.

Laki

yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain 16 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan yhteistoiminnasta yrityksissä 22 päivänä syyskuuta 1978 annetun lain (725/78) 16 §, sellaisena kuin se on osittain muutettuna 21 päivänä joulukuuta 1990 annetulla lailla (1195/90), seuraavasti:

16 §
Rangaistussäännökset

Konsernin johtoon kuuluva, työnantaja tai näiden edustaja, joka tahallaan tai huolimattomuudesta jättää noudattamatta, mitä 7, 9, 11 tai 11 d §:ssä säädetään taikka 13 §:ssä säädetään muusta kuin maksuvelvollisuudesta tai olennaisesti laiminlyö noudattaa, mitä 11 c §:n 1 momentissa tarkoitetussa sopimuksessa sovitaan tiedottamisvelvollisuudesta, on tuomittava yhteistoimintavelvoitteen rikkomisesta sakkoon. Vastuu työnantajan ja tämän edustajien kesken määräytyy rikoslain 47 luvun 7 §:ssä säädettyjen perusteiden mukaan.

(2 ja 3 mom. kuten hallituksen esityksessä)

(Kuten hallituksen esityksessä)

114.

Laki

työaikalain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

kumotaan 2 päivänä elokuuta 1946 annetun työaikalain (604/46) 24 § sekä

muutetaan 23 §, sellaisena kuin se on osittain muutettuna 29 päivänä joulukuuta 1988 annetulla lailla (1351/88), seuraavasti:

Työnantaja tai tämän edustaja, joka tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo tässä laissa olevia tai sen nojalla annettuja muita kuin maksuvelvollisuutta (poist.), työaikakirjanpitoa tai nähtävänäpitoa koskevia säännöksiä tai määräyksiä, on tuomittava työaikarikkomuksesta sakkoon. Vastuu työnantajan ja tämän edustajien kesken määräytyy rikoslain 47 luvun 7 §:ssä säädettyjen perusteiden mukaan.

(2 ja 3 mom. kuten hallituksen esityksessä)

(Kuten hallituksen esityksessä)

116.

Laki

maatalouden työaikalain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

kumotaan 12 päivänä toukokuuta 1989 annetun maatalouden työaikalain (407/89) 31 § sekä

muutetaan 30 § seuraavasti:

Työnantaja tai tämän edustaja, joka tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo tässä laissa olevia tai sen nojalla annettuja muita kuin maksuvelvollisuutta (poist), työaikakirjanpitoa tai nähtävänäpitoa koskevia säännöksiä tai määräyksiä, on tuomittava maataloustyöaikarikkomuksesta sakkoon. Vastuu työnantajan ja tämän edustajien kesken määräytyy rikoslain 47 luvun 7 §:ssä säädettyjen perusteiden mukaan.

(2 mom. kuten hallituksen esityksessä)

(Kuten hallituksen esityksessä)

117.

Laki

kauppaliikkeiden ja toimistojen työaikalain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

kumotaan 26 päivänä toukokuuta 1978 annetun kauppaliikkeiden ja toimistojen työaikalain (400/78) 16 § sekä

muutetaan lain 15 §, sellaisena kuin se on osittain muutettuna 22 päivänä joulukuuta 1978 annetulla lailla (1066/78), seuraavasti:

15 §
Rangaistussäännökset

Työnantaja tai tämän edustaja, joka tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo tässä laissa olevia tai sen nojalla annettuja muita kuin maksuvelvollisuutta (poist.), työaikakirjanpitoa tai nähtävänäpitoa koskevia säännöksiä tai määräyksiä, on tuomittava kauppatyöaikarikkomuksesta sakkoon. Vastuu työnantajan ja tämän edustajien kesken määräytyy rikoslain 47 luvun 7 §:ssä säädettyjen perusteiden mukaan.

(2 ja 3 mom. kuten hallituksen esityksessä)

(Kuten hallituksen esityksessä)

118.

Laki

merityöaikalain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

kumotaan 9 päivänä huhtikuuta 1976 annetun merityöaikalain (296/76) 25-27 § sekä

muutetaan 23 ja 24 § seuraavasti:

23 §
Merityöaikarikkomus

Työnantaja tai tämän edustaja, joka tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo tässä laissa olevia tai sen nojalla annettuja muita kuin maksuvelvollisuutta (poist), työaikakirjanpitoa tai nähtävänäpitoa koskevia säännöksiä tai määräyksiä, on tuomittava merityöaikarikkomuksesta sakkoon.

(2 mom. kuten hallituksen esityksessä)

(Kuten hallituksen esityksessä)

(Kuten hallituksen esityksessä)

120.

Laki

leipomotyölain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

kumotaan 9 päivänä kesäkuuta 1961 annetun leipomotyölain (302/61) 11 § sekä

muutetaan 10 §,

sellaisina kuin ne ovat 5 päivänä marraskuuta 1993 annetussa laissa (916/93), seuraavasti:

Työnantaja tai tämän edustaja, joka tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo tässä laissa olevia tai sen nojalla annettuja muita kuin maksuvelvollisuutta, työaikakirjanpitoa tai nähtävänäpitoa koskevia säännöksiä tai määräyksiä, on tuomittava leipomotyöaikarikkomuksesta sakkoon. Vastuu työnantajan ja tämän edustajien kesken määräytyy rikoslain 47 luvun 7 §:ssä säädettyjen perusteiden mukaan.

(2 mom. kuten hallituksen esityksessä)

(Kuten hallituksen esityksessä)

123.

Laki

työturvallisuuslain 49 ja 51 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 28 päivänä kesäkuuta 1958 annetun työturvallisuuslain (299/58) 49 § ja 51 §:n 2 momentti, näistä 49 § sellaisena kuin se on osittain muutettuna 16 päivänä tammikuuta 1987 ja 11 päivänä kesäkuuta 1993 annetuilla laeilla (27/87 ja 509/93), seuraavasti:

(Kuten hallituksen esityksessä)

(Kuten hallituksen esityksessä)

124.

Laki

nuorista työntekijöistä annetun lain 18 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan nuorista työntekijöistä 19 päivänä marraskuuta 1993 annetun lain (998/93) 18 § seuraavasti:

18 §
Rangaistussäännökset

Rangaistus työturvallisuusmääräysten rikkomisesta sekä työturvallisuusmääräysten vastaisen puutteellisuuden tai epäkohdan aiheuttamisesta ja työturvallisuusmääräysten vastaisen tilan jatkumisen mahdollistamisesta säädetään rikoslain 47 luvun 1 §:ssä.

Rangaistus nuorten työntekijöiden työaikaa koskevien suojelusäännösten rikkomisesta, joka on tehty työsuojeluviranomaiselta saadusta kehotuksesta, määräyksestä tai kiellosta huolimatta, säädetään rikoslain 47 luvun 2 §:ssä.

Työnantaja tai tämän edustaja, joka muulla kuin 1 tai 2 momentissa tarkoitetulla tavalla tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo tämän lain tai sen nojalla annetun asetuksen säännöksiä, on tuomittava nuorten työntekijöiden suojelusäännösten rikkomisesta sakkoon. Vastuu työnantajan ja tämän edustajien kesken määräytyy rikoslain 47 luvun 7 §:ssä säädettyjen perusteiden mukaan.

Tämä laki tulee voimaan päivänä

kuuta 19 .

125.

Laki

lyijyvalkoisen ja lyijysulfaatin käytön kieltämisestä eräissä maalaustöissä annetun lain 6 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan lyijyvalkoisen ja lyijysulfaatin käytön kieltämisestä eräissä maalaustöissä 1 päivänä maaliskuuta 1929 annetun lain (101/29) 6 §, sellaisena kuin se on 17 päivänä marraskuuta 1939 annetussa laissa (410/39), seuraavasti:

Rangaistus työturvallisuusmääräysten rikkomisesta sekä työturvallisuusmääräysten vastaisen puutteellisuuden tai epäkohdan aiheuttamisesta ja työturvallisuusmääräysten vastaisen tilan jatkumisen mahdollistamisesta säädetään rikoslain 47 luvun 1 §:ssä.

(Kuten hallituksen esityksessä)

126.

Laki

työsuojelun valvonnasta ja muutoksenhausta työsuojeluasioissa annetun lain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan työsuojelun valvonnasta ja muutoksenhausta työsuojeluasioissa 16 päivänä helmikuuta 1973 annetun lain (131/73) 24 §:n 1 momentti, 25 §:n 1 momentti ja 26 §,

sellaisina kuin niistä ovat 24 §:n 1 momentti 16 päivänä tammikuuta 1987 annetussa laissa (29/87) ja 26 § (poist.) muutettuna viimeksi mainitulla lailla ja 26 päivänä marraskuuta 1993 annetulla lailla (1035/93), sekä

lisätään 25 §:ään, sellaisena kuin se on osittain muutettuna mainitulla 26 päivänä marraskuuta 1993 annetulla lailla, uusi 2 momentti, jolloin nykyinen 2 ja 3 momentti siirtyvät 3 ja 4 momentiksi, seuraavasti:

(Kuten hallituksen esityksessä)

(1 ja 2 mom. kuten hallituksen esityksessä)

Rangaistus työturvallisuusmääräysten rikkomisesta sekä työturvallisuusmääräysten vastaisen puutteellisuuden tai epäkohdan aiheuttamisesta ja työturvallisuusmääräysten vastaisen tilan jatkumisen mahdollistamisesta säädetään rikoslain 47 luvun 1 §:ssä.

Rangaistus 21 a §:n 2 momentin nojalla annetun kiellon rikkomisesta säädetään rikoslain 47 luvun 6 §:n 2 momentissa. (Uusi 2 mom.)

(3 mom. kuten hallituksen esityksen 2 mom.)

(Kuten hallituksen esityksessä)

127.

Laki

työvoimapalvelulain 21 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 26 päivänä marraskuuta 1993 annetun työvoimapalvelulain (1005/93) 21 § seuraavasti:

21 §
Rangaistussäännökset

Rangaistus 16 §:ssä kielletystä työnvälityksestä säädetään rikoslain 47 luvun 6 §:n 1 momentissa.

Rangaistus 20 §:ssä säädetyn salassapitovelvollisuuden rikkomisesta tuomitaan rikoslain 38 luvun 2 §:n 2 momentin mukaan, jollei teosta muualla kuin rikoslain 38 luvun 1 §:ssä säädetä ankarampaa rangaistusta.

Tämä laki tulee voimaan päivänä

kuuta 19 .

128.

Laki

naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain 14 a §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta 8 päivänä elokuuta 1986 annetun lain (609/86) 14 a §, sellaisena kuin se on päivänä kuuta 19 annetussa laissa ( / ), seuraavasti:

14 a § (Uusi)
Rangaistussäännökset

Rangaistus syrjinnästä työelämässä säädetään rikoslain 47 luvun 3 §:ssä.

Rangaistus 10 §:n 4 momentissa säädetyn salassapitovelvollisuuden rikkomisesta tuomitaan rikoslain 38 luvun 2 §:n 2 momentin mukaan, jollei teko ole rangaistava rikoslain 40 luvun 5 §:n mukaan tai siitä muualla kuin rikoslain 38 luvun 1 §:ssä säädetä ankarampaa rangaistusta.

Joka rikkoo 14 §:n kieltoa koulutuspaikkaa haettavaksi ilmoitettaessa, on tuomittava syrjivästä ilmoittelusta sakkoon. Virallinen syyttäjä saa nostaa syytteen syrjivästä ilmoittelusta vain tasa-arvovaltuutetun ilmoituksen perusteella.

(Poist.)

(Kuten hallituksen esityksessä)

129.

Laki

valtion virkamieslain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 19 päivänä elokuuta 1994 annetun valtion virkamieslain (750/94) 11 § ja

lisätään lakiin uusi 69 a § seuraavasti:

Viranomaisen on kohdeltava palveluksessaan olevia virkamiehiä tasapuolisesti niin, ettei ketään perusteettomasti aseteta toisiin nähden eri asemaan syntyperän, kansalaisuuden, sukupuolen, uskonnon, iän taikka poliittisen tai ammattiyhdistystoiminnan taikka muun näihin verrattavan seikan vuoksi.

Rangaistus 6 §:n 1 momentin ja 11 §:n rikkomisesta säädetään rikoslain 47 luvun 3 §:ssä.

Rangaistus 12 §:n rikkomisesta estämällä virkamiehen ammatillista tai poliittista toimintaa tai pakottamalla kuulumaan ammatilliseen tai poliittiseen yhdistykseen säädetään rikoslain 47 luvun 5 §:ssä.

Tämä laki tulee voimaan päivänä

kuuta 19 .

131.

Laki

työterveyshuoltolain 9 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 29 päivänä syyskuuta 1978 annetun työterveyshuoltolain (743/78) 9 § seuraavasti:

9 §
Rangaistukset

(1 mom. kuten hallituksen esityksessä)

Rangaistus työturvallisuusmääräysten rikkomisesta sekä työturvallisuusmääräysten vastaisen puutteellisuuden tai epäkohdan aiheuttamisesta ja työturvallisuusmääräysten vastaisen tilan jatkumisen mahdollistamisesta säädetään rikoslain 47 luvun 1 §:ssä.

(3 mom. kuten hallituksen esityksessä)

(Kuten hallituksen esityksessä)

134.

Laki

vesilain (poist.) muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

kumotaan 19 päivänä toukokuuta 1961 annetun vesilain (264/61) 16 luvun 43 §:n 2 momentti,

muutetaan 13 luku, sellaisena kuin se on osittain muutettuna 29 päivänä heinäkuuta 1976 ja 12 päivänä heinäkuuta 1993 annetuilla laeilla (649/76 ja 653/93), sekä

lisätään 14 lukuun uusi 5 a § seuraavasti:

13 luku

Rangaistussäännöksiä

(Kuten hallituksen esityksessä)

Joka muulla kuin 1 §:ssä tarkoitetulla tavalla tahallaan tai huolimattomuudesta 1 luvun 17 §:n vastaisesti estää veden vapaata juoksua, on tuomittava, jollei yksityisen (poist.) edun loukkaus ole vähäinen, vähäisen uoman vedenjuoksun estämisestä sakkoon.

(Kuten hallituksen esityksessä)

Joka laiminlyö 1 luvun 23 §:ssä tarkoitetun ilmoitusvelvollisuuden, on tuomittava, jollei laiminlyönti ole vähäinen, sakkoon.

(Kuten hallituksen esityksen 8 §)

14 luku

Menettelyä koskevia yleisiä säännöksiä

Milloin yleistä etua on loukattu, on 21 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitetulle yleiselle valvontaviranomaiselle annettava tilaisuus käyttää asiassa puhevaltaa.

(1 mom. kuten hallituksen esityksessä)

Tämän lain voimaan tullessa vesituomioistuimissa tai korkeimmassa oikeudessa vireillä olevien vesilain (264/61) rikkomista koskevien asioiden oikeuspaikka määräytyy aikaisemman lain mukaan, kunnes ne on lainvoimaisesti ratkaistu. (Uusi 2 mom.)

135.

Laki

merensuojelulain 15 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 29 päivänä joulukuuta 1994 annetun merensuojelulain (1415/94) 15 § seuraavasti:

15 §
Rangaistussäännökset

Rangaistus vastoin tätä lakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä tehdystä ympäristön turmelemisesta säädetään rikoslain 48 luvun 1-4 §:ssä.

Tämän lain rikkomista koskeva asia pannaan vireille Helsingin käräjäoikeudessa.

Tämä laki tulee voimaan päivänä

kuuta 19 .

136.

Laki

luonnonsuojelulain 23 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 23 päivänä helmikuuta 1923 annetun luonnonsuojelulain (71/23) 23 §, sellaisena kuin se on muutettuna 12 päivänä huhtikuuta 1991 ja päivänä kuuta 19 annetuilla laeilla (672/91 ja / ), seuraavasti:

(1 mom. kuten hallituksen esityksessä)

Joka tahallaan tai huolimattomuudesta

1) rikkoo tässä laissa olevaa tai sen nojalla annettua rauhoitusmääräystä taikka ostaa tai ottaa vastaan jotakin, mikä on saatu sellaista määräystä rikkomalla,

2) ottaa haltuun, luovuttaa, esittelee julkisesti kaupallisessa tarkoituksessa, myy, pitää myyntiä varten, tarjoaa tai kuljettaa myytäväksi, tuo maahan tai vie maasta eläimen tai kasvin taikka sen (poist.) osan tai johdannaisen 14 a, 14 b tai 16 §:n säännösten vastaisesti, taikka

3) tuo maahan, vie maasta tai kuljettaa Suomen alueen kautta eläimen tai kasvin taikka sen (poist.) osan tai johdannaisen ilman 16 a §:ssä mainituissa asetuksissa tarkoitettua lupaa tai todistusta,

on tuomittava, jollei teko ole luonnonsuojelurikoksena rangaistava, luonnonsuojelurikkomuksesta sakkoon.

(3 mom. kuten hallituksen esityksessä)

(Kuten hallituksen esityksessä)

146.

Laki

terveydensuojelulain 54 ja 55 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 19 päivänä elokuuta 1994 annetun terveydensuojelulain (763/94) 55 § ja

lisätään 54 §:ään uusi 3 momentti seuraavasti:

54 §
Terveyden vaarantamisrikkomus ja terveyden vaarantamisrikos

Rangaistus vastoin tätä lakia tehdystä ympäristön turmelemisesta säädetään rikoslain 48 luvun 1-4 §:ssä.

55 §
Salassapitovelvollisuuden rikkominen

Rangaistus 59 §:ssä säädetyn salassapitovelvollisuuden rikkomisesta tuomitaan rikoslain 38 luvun 1 tai 2 §:n mukaan, jollei teko ole rangaistava rikoslain 40 luvun 5 §:n mukaan tai siitä muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta.

Tämä laki tulee voimaan päivänä

kuuta 19 .

149.

Laki

jätelain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 3 päivänä joulukuuta 1993 annetun jätelain (1072/93) 60-63 §,

sellaisina kuin niistä ovat 60 § osittain muutettuna 29 päivänä joulukuuta 1994 annetulla lailla (1419/94) ja 61 § osittain muutettuna 29 päivänä joulukuuta 1994 annetulla lailla (1413/94), seuraavasti:

60 §
Jäterikkomus

Joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta

1) rikkoo 5 §:n 1 momentin 1, 3 tai 4 kohdassa, 6 §:n 1 momentin 6 tai 8 kohdassa, 7 §:n 4 momentissa, (poist.) 17 §:n 1 momentissa, 18 tai 19 §:ssä, 22 §:n 1 momentissa, 26 §:ssä, 40 §:n 3 momentissa, 43 §:n 2 momentissa, 44 §:n 2 tai 3 momentissa, (poist.) 50 §:ssä, 55 §:n 2 tai 3 momentissa, 57 §:ssä tai 73 a §:ssä tarkoitettua kieltoa taikka mainittujen säännösten nojalla annettua kieltoa tai määräystä tai

2) laiminlyö 7-9 §:ssä (poist.), 12 tai 14 §:ssä, 15 §:n 1 momentissa, (poist.) 22 §:n 2 tai 3 momentissa, (poist.) 42 §:n 1 momentissa, 43 §:n 2 momentissa, 46 (poist.) §:ssä, 51 §:n 3 tai 4 momentissa tai 55 §:n 1 momentissa tarkoitetun velvollisuuden taikka

3) toteuttaa jätteen kansainvälisen siirron jätteensiirtoasetuksen 26 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla,

on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, jäterikkomuksesta sakkoon.

Jäterikkomuksesta tuomitaan niin ikään se, joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta rikkoo 13 §:n 1 momentin nojalla annettua määräystä taikka laiminlyö 11 §:n 1 momentissa, 20 §:n 1 tai 2 momentissa, 21 §:ssä, 23-25 §:ssä tai 49 §:ssä tarkoitetun velvollisuuden.

61 §
Viittaussäännös

Rangaistus vastoin tämän lain 60 §:n 1 momentissa tarkoitettuja säännöksiä tehdystä ympäristön turmelemisesta säädetään rikoslain 48 luvun 1-4 §:ssä.

62 §
Rikesakko

Tämän lain 19 §:ssä tarkoitetun roskaamiskiellon vähäisestä rikkomisesta voi poliisi määrätä asetuksella säädettävän suuruisen rikesakon. Muutoin rikesakosta on voimassa, mitä rikesakkolaissa (66/83) tai sen nojalla annetuissa säännöksissä säädetään.

63 §
Salassapitovelvollisuuden rikkominen

Rangaistus 71 §:n 1 momentissa säädetyn salassapitovelvollisuuden rikkomisesta tuomitaan rikoslain 38 luvun 1 tai 2 §:n mukaan, jollei teko ole rangaistava rikoslain 40 luvun 5 §:n mukaan tai siitä muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta.

Tämä laki tulee voimaan päivänä

kuuta 19 .

152.

Laki

tekijänoikeuslain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 8 päivänä heinäkuuta 1961 annetun tekijänoikeuslain (404/61) 56 §, 56 a §:n 1 momentti, 56 b §, 57 §:n 3 momentti, 60 § ja 62 §:n 1 momentti, niistä 56 §, 56 a §:n 1 momentti, 56 b §, 57 §:n 3 momentti sekä 62 §:n 1 momentti sellaisina kuin ne ovat 8 päivänä kesäkuuta 1984 annetussa laissa (442/84), seuraavasti:

(Kuten hallituksen esityksessä)

(1 mom. kuten hallituksen esityksessä)

(Kuten hallituksen esityksessä)

(Kuten hallituksen esityksessä)

160.

Laki

hovioikeuslain 2 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 21 päivänä tammikuuta 1994 annetun hovioikeuslain (56/94) 2 §:n 2 momentti seuraavasti:

2 §
Hovioikeuden tehtävät

Ensimmäisenä oikeusasteena hovioikeus käsittelee maanpetosrikosta ja valtiopetosrikosta koskevat asiat sekä sen toimivaltaan kuuluvat virkasyyteasiat. Lisäksi hovioikeus käsittelee muut sen ratkaistavaksi säädetyt asiat.

Tämä laki tulee voimaan päivänä

kuuta 19 .

161.

Laki

luottolaitostoiminnasta annetun lain 100 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan luottolaitostoiminnasta 30 päivänä joulukuuta 1993 annetun lain (1607/93) 100 § seuraavasti:

100 §
Salassapitovelvollisuuden rikkominen

Rangaistus 94 §:ssä säädetyn salassapitovelvollisuuden rikkomisesta tuomitaan rikoslain 38 luvun 1 tai 2 §:n mukaan, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta.

Tämä laki tulee voimaan päivänä

kuuta 19 .

162.

Laki

terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain 36 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan terveydenhuollon ammattihenkilöistä 28 päivänä kesäkuuta 1994 annetun lain (559/94) 36 § seuraavasti:

36 §
Salassapitovelvollisuuden rikkominen

Rangaistus 17 §:ssä, 25 §:n 3 momentissa ja 38 §:n 2 momentissa säädetyn salassapitovelvollisuuden rikkomisesta tuomitaan rikoslain 38 luvun 1 tai 2 §:n mukaan, jollei teko ole rangaistava rikoslain 40 luvun 5 §:n mukaan tai siitä muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta.

Tämä laki tulee voimaan päivänä

kuuta 19 .

163.

Laki

julkisista hankinnoista annetun lain 15 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan julkisista hankinnoista 23 päivänä joulukuuta 1992 annetun lain (1505/92) 15 § seuraavasti:

15 §
Rangaistussäännös

Rangaistus 14 §:ssä säädetyn salassapitovelvollisuuden rikkomisesta tuomitaan rikoslain 38 luvun 1 tai 2 §:n mukaan, jollei teko ole rangaistava rikoslain 40 luvun 5 §:n mukaan tai siitä muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta.

Tämä laki tulee voimaan päivänä

kuuta 19 .

164.

Laki

äitiysavustuslain 17 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 28 päivänä toukokuuta 1993 annetun äitiysavustuslain (477/93) 17 § seuraavasti:

17 §
Salassapitovelvollisuuden rikkominen

Rangaistus 16 §:ssä säädetyn salassapitovelvollisuuden rikkomisesta tuomitaan rikoslain 38 luvun 2 §:n 2 momentin mukaan, jollei teko ole rangaistava rikoslain 40 luvun 5 §:n mukaan tai siitä muualla kuin rikoslain 38 luvun 1 §:ssä säädetä ankarampaa rangaistusta.

Tämä laki tulee voimaan päivänä

kuuta 19 .

165.

Laki

asumistukilain 25 a §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

kumotaan 4 päivänä kesäkuuta 1975 annetun asumistukilain (408/75) 25 a §:n 4 momentti ja

muutetaan 25 a §:n 3 momentti,

sellaisina kuin ne ovat 9 päivänä elokuuta 1993 annetussa laissa (755/93), seuraavasti:

Rangaistus 1 momentissa säädetyn salassapitovelvollisuuden rikkomisesta tuomitaan rikoslain 38 luvun 2 §:n 2 momentin mukaan, jollei teko ole rangaistava rikoslain 40 luvun 5 §:n mukaan tai siitä muualla kuin rikoslain 38 luvun 1 §:ssä säädetä ankarampaa rangaistusta.

Tämä laki tulee voimaan päivänä

kuuta 19 .

166.

Laki

sotilasavustuslain 26 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 20 päivänä elokuuta 1993 annetun sotilasavustuslain (781/93) 26 § seuraavasti:

26 §
Salassapitovelvollisuuden rikkominen

Rangaistus 25 §:ssä säädetyn salassapitovelvollisuuden rikkomisesta tuomitaan rikoslain 38 luvun 2 §:n 2 momentin mukaan, jollei teko ole rangaistava rikoslain 40 luvun 5 §:n mukaan tai siitä muualla kuin rikoslain 38 luvun 1 §:ssä säädetä ankarampaa rangaistusta.

Tämä laki tulee voimaan päivänä

kuuta 19 .

167.

Laki

kotieläinjalostuslain 15 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 20 päivänä elokuuta 1993 annetun kotieläinjalostuslain (794/93) 15 § seuraavasti:

15 §
Rangaistussäännökset

Joka tahallaan rikkoo 5 §:ssä tarkoitetun syrjintäkiellon tai (poist.) harjoittaa eläinten keinollista lisäämistä ilman 6 §:ssä tarkoitettua lupaa taikka laiminlyö 7 §:ssä tarkoitetun polveutumistodistuksen antamisen ostajalle samassa pykälässä säädetyin ja sen nojalla määrätyin tavoin, on tuomittava, jollei siitä ole muualla laissa säädetty ankarampaa rangaistusta, kotieläinjalostusrikkomuksesta sakkoon.

Rangaistus 14 §:ssä säädetyn salassapitovelvollisuuden rikkomisesta tuomitaan rikoslain 38 luvun 2 §:n 2 momentin mukaan, jollei teko ole rangaistava rikoslain 40 luvun 5 §:n mukaan tai siitä muualla kuin rikoslain 38 luvun 1 §:ssä säädetä ankarampaa rangaistusta.

Ilmoitus 1 momentissa tarkoitetun menettelyn saattamiseksi syyteharkintaan voidaan jättää tekemättä sellaisesta rikkomuksesta, jota on kokonaisuutena pidettävä vähäisenä.

Tämä laki tulee voimaan päivänä

kuuta 19 .

168.

Laki

hevostalouslain 15 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 20 päivänä elokuuta 1993 annetun hevostalouslain (796/93) 15 § seuraavasti:

15 §
Rangaistussäännökset

Joka tahallaan laiminlyö mitä 5 §:ssä on säädetty eläinten keinollisesta lisäämisestä tai syyllistyy laittomaan maahantuontiin taikka 4, 6 ja 7 §:ssä säädettyyn syrjintään, (poist.) on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, hevostalousrikkomuksesta sakkoon.

Rangaistus 14 §:ssä säädetyn salassapitovelvollisuuden rikkomisesta tuomitaan rikoslain 38 luvun 2 §:n 2 momentin mukaan, jollei teko ole rangaistava rikoslain 40 luvun 5 §:n mukaan tai siitä muualla kuin rikoslain 38 luvun 1 §:ssä säädetä ankarampaa rangaistusta.

Ilmoitus 1 momentissa tarkoitetun menettelyn saattamiseksi syyteharkintaan voidaan jättää tekemättä sellaisesta rikkomuksesta, jota on kokonaisuutena pidettävä vähäisenä.

Tämä laki tulee voimaan päivänä

kuuta 19 .

169.

Laki

postitoimintalain 21 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 29 päivänä lokakuuta 1993 annetun postitoimintalain (907/93) 21 § seuraavasti:

21 §
Vaitiolovelvollisuuden rikkominen

Rangaistus 6 §:ssä säädetyn salassapitovelvollisuuden rikkomisesta tuomitaan rikoslain 38 luvun 1 tai 2 §:n mukaan, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta.

Tämä laki tulee voimaan päivänä

kuuta 19 .

170.

Laki

yritystuesta annetun lain 33 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan yritystuesta 10 päivänä joulukuuta 1993 annetun lain (1136/93) 33 § seuraavasti:

Joka tässä laissa säädettyjä asioita käsitellessään on saanut tiedon yhteisön tai yksityisen henkilön taloudellisesta asemasta taikka liike- tai ammattisalaisuudesta, ei saa sitä luvattomasti ilmaista.

Rangaistus 1 momentissa säädetyn salassapitovelvollisuuden rikkomisesta tuomitaan rikoslain 38 luvun 2 §:n 2 momentin mukaan, jollei teko ole rangaistava rikoslain 40 luvun 5 §:n mukaan tai siitä muualla kuin rikoslain 38 luvun 1 §:ssä säädetä ankarampaa rangaistusta.

Tämä laki tulee voimaan päivänä

kuuta 19 .

171.

Laki

ajoneuvojen katsastustehtävien toimiluvista annetun lain 18 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan ajoneuvojen katsastustehtävien toimiluvista 22 päivänä joulukuuta 1993 annetun lain (1371/93) 18 §:n 3 momentti seuraavasti:

18 §
Rangaistussäännökset

Rangaistus 17 §:ssä säädetyn salassapitovelvollisuuden rikkomisesta tuomitaan rikoslain 38 luvun 1 tai 2 §:n mukaan, jollei teko ole rangaistava rikoslain 40 luvun 5 §:n mukaan tai siitä muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta.

Tämä laki tulee voimaan päivänä

kuuta 19 .

172.

Laki

tilastolain 23 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 21 päivänä tammikuuta 1994 annetun tilastolain (62/94) 23 § seuraavasti:

23 §
Tilastosalaisuuden rikkominen

Rangaistus 18 ja 22 §:ssä säädetyn salassapitovelvollisuuden rikkomisesta tuomitaan rikoslain 38 luvun 1 tai 2 §:n mukaan, jollei teko ole rangaistava rikoslain 40 luvun 5 §:n mukaan tai siitä muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta.

Joka rikkoo 18 §:ssä tarkoitettuja määräyksiä, on tuomittava tilastosalaisuusrikkomuksesta sakkoon.

Tämä laki tulee voimaan päivänä

kuuta 19 .

173.

Laki

opintotukilain 43 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

kumotaan 21 päivänä tammikuuta 1994 annetun opintotukilain (65/94) 43 §:n 3 momentti ja

muutetaan 43 §:n 2 momentti seuraavasti:

43 §
Salassapitovelvollisuus

Rangaistus 1 momentissa säädetyn salassapitovelvollisuuden rikkomisesta tuomitaan rikoslain 38 luvun 2 §:n 2 momentin mukaan, jollei teko ole rangaistava rikoslain 40 luvun 5 §:n mukaan tai jollei siitä muualla kuin rikoslain 38 luvun 1 §:ssä säädetä ankarampaa rangaistusta.

Tämä laki tulee voimaan päivänä

kuuta 19 .

174.

Laki

kalahygienialain 37 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 6 päivänä toukokuuta 1994 annetun kalahygienialain (330/94) 37 § seuraavasti:

Rangaistus 40 §:ssä säädetyn salassapitovelvollisuuden rikkomisesta tuomitaan rikoslain 38 luvun 1 tai 2 §:n mukaan, jollei teko ole rangaistava rikoslain 40 luvun 5 §:n mukaan tai siitä muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta.

Tämä laki tulee voimaan päivänä

kuuta 19 .

175.

Laki

lihahygienialain 48 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 28 päivänä kesäkuuta 1994 annetun lihahygienialain (511/94) 48 § seuraavasti:

Rangaistus 53 §:ssä säädetyn salassapitovelvollisuuden rikkomisesta tuomitaan rikoslain 38 luvun 1 tai 2 §:n mukaan, jollei teko ole rangaistava rikoslain 40 luvun 5 §:n mukaan tai siitä muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 19 .

176.

Laki

munavalmistehygienialain 37 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 28 päivänä kesäkuuta 1994 annetun munavalmistehygienialain (517/94) 37 § seuraavasti:

Rangaistus 40 §:ssä säädetyn salassapitovelvollisuuden rikkomisesta tuomitaan rikoslain 38 luvun 1 tai 2 §:n mukaan, jollei teko ole rangaistava rikoslain 40 luvun 5 §:n mukaan tai siitä muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 19 .

177.

Laki

maitohygienialain 43 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 15 päivänä heinäkuuta 1994 annetun maitohygienialain (671/94) 43 § seuraavasti:

Rangaistus 46 §:ssä säädetyn salassapitovelvollisuuden rikkomisesta tuomitaan rikoslain 38 luvun 1 tai 2 §:n mukaan, jollei teko ole rangaistava rikoslain 40 luvun 5 §:n mukaan tai siitä muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta.

Tämä laki tulee voimaan päivänä

kuuta 19 .

178.

Laki

tilintarkastuslain 43 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

kumotaan 28 päivänä lokakuuta 1994 annetun tilintarkastuslain (936/94) 43 §:n 4 momentti ja

muutetaan 43 §:n 3 momentti seuraavasti:

43 §
Rangaistussäännökset

Rangaistus 37 §:n 1 momentissa säädetyn salassapitovelvollisuuden rikkomisesta tuomitaan rikoslain 38 luvun 1 tai 2 §:n mukaan, jollei teko ole rangaistava rikoslain 40 luvun 5 §:n mukaan tai siitä muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta.

Tämä laki tulee voimaan päivänä

kuuta 19 .

179.

Laki

ennakkoperintälain 61 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 28 päivänä marraskuuta 1959 annetun ennakkoperintälain (418/59) 61 §:n 3 momentti, sellaisena kuin se on 16 päivänä joulukuuta 1994 annetussa laissa (1226/94), seuraavasti:

Rangaistus 2 momentissa säädetyn salassapitovelvollisuuden rikkomisesta tuomitaan rikoslain 38 luvun 1 tai 2 §:n mukaan, jollei teko ole rangaistava rikoslain 40 luvun 5 §:n mukaan tai siitä muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta.

Tämä laki tulee voimaan päivänä

kuuta 19 .

180.

Laki

autoverolain 90 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 29 päivänä joulukuuta 1994 annetun autoverolain (1482/94) 90 § seuraavasti:

Rangaistus 87 §:ssä säädetyn salassapitovelvollisuuden rikkomisesta tuomitaan rikoslain 38 luvun 1 tai 2 §:n mukaan, jollei teko ole rangaistava rikoslain 40 luvun 5 §:n mukaan tai siitä muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 19 .

Lisäksi valiokunta ehdottaa,

että lakiehdotukset n:ot 2 ja 3 käsiteltäisiin valtiopäiväjärjestyksen 67 §:n 2 momentissa säädetyllä tavalla.

Helsingissä 19 päivänä tammikuuta 1995

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa puheenjohtaja Lax, varapuheenjohtaja Halonen ja jäsenet Aittoniemi, Hassi, Häkämies, Komi, Korteniemi, Luhtanen (osittain), Mäkelä (osittain), Piha, Polvi, Rossi, Savela, Seivästö, Suhola (osittain), Tykkyläinen ja Vuoristo (osittain).

Vastalauseita

I

Rikoslain kokonaisuudistuksen II vaihe on varsin mittava lainsäädäntöprojekti, johon lakivaliokunta on paneutunut suurella huolella. Olen tyytyväinen lakivaliokunnan mietinnöstä ilmenevään lopputulokseen lukuun ottamatta seuraavia kohtia, joissa valiokunta on äänestyksen jälkeen hylännyt tekemäni muutosehdotukset.

1) 12 luku 5 §. Ulkopoliittisen luottamusaseman väärinkäyttö

Voimassa olevan lain vastaava, joskin suppeammin määritellyn teon rangaistusasteikko on varsin ankara, rangaistus on kuritushuonetta (nykyisin vankeutta) määräajaksi tai elinkaudeksi. Hallituksen esityksessä ulkopoliittisen luottamusaseman väärinkäyttö on esitetty sanktioitavaksi vähintään neljän kuukauden, enintään neljän vuoden vankeudella. Lakivaliokunta on äänestyksen jälkeen poistanut pykälän, vaikka juuri kansainvälistymisen ja kansainvälisesti neuvoteltavien sopimusten ilmapiirissä Suomea edustavat henkilöt pitäisi asettaa erittäin suuren vastuun eteen muutenkin kuin epämääräisen virkamiesvastuun perusteella.

2) 21 luku 3 §. Surma

Teko on voimassa olevassa laissa kriminalisoitu 21 luvun tappoa koskevassa 1 §:ssä erittäin lieventävien asianhaarojen vallitessa tehtynä tekona. Nyt ehdotetun 3 §:n tunnusmerkistöstä sana erittäin on poistettu, mikä merkitsee selvästi kriminalisoinnin lieventämistä ja on vastoin rikoslain kokonaisuudistuksen yleisiä perusteita henkeen ja terveyteen kohdistuvien rikosten osalta. Perusteena tulisi siis edelleen käyttää sitä, että teko on tapahtunut erittäin lieventävien asianhaarojen vallitessa. Muuten teko olisi 1 §:n mukainen tappo.

3) 34 luku 1 §. Tuhotyö

Voimassa olevan lain mukaan lainkohdassa säädetään rangaistavaksi ihmisen asuttavan talon, rakennuksen tai aluksen tuleen sytyttäminen. Kun tulipalon sytyttäminen lakiehdotuksen mukaan edellyttää yleistä vaaraa, ei ihmisasunnon tuleen sytyttämiselle jää muuta peruskriminalisointia kuin vahingonteko. Ihmisasunnolle pitää edelleen antaa korostettu suoja pyromaania vastaan, joten sitä koskeva kohta on syytä lisätä uuteen lakiin.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että

että lakiehdotukset hyväksyttäisiin muutoin valiokunnan mietinnön mukaisina paitsi 1. lakiehdotuksen 12 luvun 5 §, 21 luvun 3 § ja 34 luvun 1 § näin kuuluvina:

1) 12 luku

(Kuten hallituksen esityksessä)

2) 21 luku

3 §
Surma

Jos tappo, huomioon ottaen rikoksen poikkeukselliset olosuhteet, rikoksentekijän vaikuttimet tai muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen erittäin lieventävien asianhaarojen vallitessa tehty, rikoksentekijä on tuomittava surmasta vankeuteen vähintään neljäksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.

(2 mom. kuten valiokunnan mietinnössä)

3) 34 luku

1 §
Tuhotyö

(1 ja 2 mom. kuten valiokunnan mietinnössä)

Jos tuleen sytytetty on talo, rakennus tai alus, joka on ihmisen asuttava taikka jossa tekijän tieten joku on, tuomittakoon tekijä, vaikka teosta ei aiheudu 1 ja 2 momentissa tarkoitettua yleistä vaaraa, vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi. (Uusi 3 mom.)

Jos 3 momentissa mainittu tuleen sytytetty on rikoksentekijän omaa ja jos sytytyksestä ei aiheudu edellä tässä pykälässä tarkoitettua vaaraa, älköön momentissa mainittua rangaistusta tuomittako. (Uusi 4 mom.)

(5 mom. kuten valiokunnan mietinnön 3 mom.)

Helsingissä 19 päivänä tammikuuta 1995

Sulo Aittoniemi

Yhdyn edellä olevaan vastalauseeseen.

Helsingissä 19 päivänä tammikuuta 1995

Ismo Seivästö

Yhdymme edellä olevan vastalauseen 2 ja 3 kohtiin.

Helsingissä 19 päivänä tammikuuta 1995

Markku Rossi Armas Komi

Yhdyn edellä olevan vastalauseen 2 kohtaan.

Helsingissä 19 päivänä tammikuuta 1995

Aino Suhola

II

Yleisperustelut

Rikoslakia on uudistettu pitkän ajan kuluessa eri toimikuntien ja komiteoiden toimesta useiden hallituskausien aikana. Työskentelyn kestäessä on eri osa-alueiden painoarvo vaihdellut. Mielestämme lopullisessa, nyt valiokunnan käsiteltävänä olleessa hallituksen esityksessä on työrikoksia ja ympäristörikoksia koskevat uudistukset jätetty vajavaisiksi. Ottaen huomioon näiden rikosten laajoja kansalaispiirejä koskevan luonteen on todettavissa, että niistä määrättävät enimmäisrangaistukset ovat liian alhaisia ja vanhentumisajat liian lyhyitä.

Yksityiskohtaiset perustelut

11 luku. Sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan

9 §. Syrjintä

Lakiehdotuksen 11 luvun 9 §:ään sijoitetun yleisen syrjintäsäännöksen hyväksyttävyyden edellytyksissä ei ole työsyrjintäsäännöksessä olevaa edellytystä, jonka mukaan hyväksyttävän syyn tulee olla painava. Säännökset tulee yhdenmukaistaa siten, että sana "painavaa" lisätään myös yleiseen syrjintäsäännökseen.

12 luku. Maanpetosrikoksista

8 §. Turvallisuussalaisuuden paljastaminen

Pääosa maanpetosluvun rikoksista on esityksessä sidottu ulkoisen uhan synnyttämiin poikkeusoloihin tai valtiosalaisuuksien paljastamiseen taikka esimerkiksi jonkin toisen valtion teknisen laitteen kaupassa asettaman vientikieltomääräyksen rikkomiseen. Uusi rikostunnusmerkistö, nimeltään turvallisuussalaisuuden paljastaminen, joka on sovellettavissa myös ns. yhteiskunnan normaaliaikoina, sisältää erittäin väljän ja monessa suhteessa ennalta arvioiden vaikeasti hahmotettavan tunnusmerkistökokonaisuuden. Pykälän mukaan "joka oikeudettomasti julkistaa tai toiselle välittää, luovuttaa tai ilmaisee taikka tällaista tarkoitusta varten oikeudettomasti hankkii tiedon seikasta, joka Suomen ulkoisen turvallisuuden vuoksi on säädetty tai määrätty salassa pidettäväksi tai joka tekijän tieten on sen laatuinen, että sen paljastaminen on omiaan aiheuttamaan vakavaa vahinkoa Suomen maanpuolustukselle, turvallisuudelle, ulkomaansuhteille tai kansantaloudelle, on tuomittava .... vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi". Pykälän 2 momentissa myös yritysasteelle jäävä teko määrätään rangaistavaksi.

Ehdotuksen 12 luvun 6 §:n vakoilu-säännöksen perusteluissa todetaan, että 8 §:n turvallisuussalaisuuden paljastamisesta voi olla kyse, jos tietojen hankinnan tarkoituksena on julkistaa, välittää, luovuttaa tai ilmaista hankitut tiedot oikeudettomasti. Vakoilu-rikoksen perustelujen mukaan "pelkästään epäkohtien paljastamiseen tähtäävä sanomalehtikirjoittelu ei siis ole vakoilua, joskin salaisuuksien julkistaminen saattaa olla rangaistavaa luvun 8 tai 9 §:ssä tarkoitettuna rikoksena". Ts. yhteiskuntaolojen kriittistä tarkastelua ei tuomittaisi vakoiluna, vaikka siitä saataisi joutua vastaamaan turvallisuussalaisuuden paljastamisesta epäiltynä.

Vastaavasti 8 §:n omissa perusteluissa todetaan, että "vakoilusäännöstä väljempi säännös on taas sikäli, että kohteena olevan tiedon ei tarvitse koskea Suomen maanpuolustusta tai muuta poikkeuksellisiin oloihin varautumista, Suomen ulkosuhteita, valtiontaloutta, ulkomaankauppaa tai energiahuoltoa tai niihin rinnastettavaa, Suomen turvallisuuteen vaikuttavaa asiaa, vaan muukin asia, jonka paljastamisella on säännöksessä edellytetty vaikutus, tulee kysymykseen. Käytännössä säännöstä ilmeisesti sovellettaisiin lähinnä sellaisiin tapauksiin, joissa tekijällä ei ole ollut vakoilusäännöksen edellyttämää hyötymis- tai vahingoittamistarkoitusta, mutta joista tyypillisesti aiheutuu vakava vaara puheena olevien säännösten suojaamille eduille."

"Muu asia", joihin perusteluissa tässä yhteydessä viitataan, ei selviä tarkemmin. Onkin syytä epäillä, että säännös voimaan tullessaan jättää viranomaisille paljon sellaista sallitun/kielletyn raja-alueen määrittelyvaltaa, joka ehkäisee yhteiskunnan kehityksen kannalta hyödyllistä julkisuutta ja julkisten asioiden toivottavaa kriittistä keskustelua.

Katsomme, että asiatietojen keräämisen ilman hyötymis- tai vahingoittamistarkoitusta ei pitäisi missään oloissa olla rangaistavaa. Toiseksi katsomme, että säännöksessä tarkoitettujen suojattavien oikeushyvien vaarantamisen pitäisi aina edellyttää tekijän tietoisuutta tekonsa vahingoittavuudesta. Toisin sanoen tekoon ei voisi milloinkaan syyllistyä epähuomiossa, mihin valiokunnan mietinnön mukaisessa muodossa hyväksyttävä säännösehdotus saattaa pahimmillaan johtaa.

Edellä esitetyn perusteella säännöksestä olisi tullut poistaa lause "taikka tällaista tarkoitusta varten oikeudettomasti hankkii..." sekä korvata tai-sana ja-sanalla lauseessa, joka alkaa sanoilla: "joka Suomen ulkoisen turvallisuuden ..." .

25 luku. Vapauteen kohdistuvista rikoksista

8 §. Pakottaminen

Pakottamispykälää on tuomioistuinkäytännössä ryhdytty soveltamaan myös sellaisiin tapauksiin, joissa kansalaiset esimerkiksi puuhun kiiveten tai kaivinkoneeseen itsensä kahliten asettavat itsensä alttiiksi ja täten yrittävät turvata luonnonsuojelun tai muun yleisen edun kannalta tärkeän asian toteutumisen. Tämä ei vastaa pakottamispykälän alkuperäistä sisältöä eikä hallituksen esityksenkään sanamuotoa. Tämän asian selventämiseksi pykälän perusteluissa olisi mielestämme tullut lausua:

"Valiokunta toteaa, että pakottamista ei ole oman itsensä asettaminen alttiiksi, kun tarkoituksena on turvata yleisen edun kannalta tärkeän oikeushyvän toteutuminen."

47 luku. Työrikokset

Hallituksen esityksessä työturvallisuusrikosta ei ole porrastettu eri törkeysasteisiin. Rikoslakiprojektin johtoryhmä ehdotti tällaista porrastusta ja piti sitä työturvallisuusrikoksen tärkeimpänä uudistuksena. Törkeysporrastuksen tarkoituksena on lisätä oikeusvarmuutta ohjaamalla tuomioistuinten lainkäyttöä, tehostaa kriminaalipoliittista vaikutusta sekä tiedottaa kansalaisille eri rikosten vakavuus.

Hallituksen esitys poikkeaa työturvallisuusrikosten osalta mainituista rikoslain kokonaisuudistuksen yhteydessä noudatettavista periaatteista. Ehdotammekin, että työturvallisuusrikoksen perustunnusmerkistön (1 §) lisäksi rikoslain 47 lukuun lisättäisiin uusi säännös törkeästä työturvallisuusrikoksesta (2 §), jolloin perustunnusmerkistön rangaistusasteikkoa voitaisiin alentaa. Lisäksi ehdotamme, että lukuun lisättäisiin uusi säännös (10 §) oikeushenkilön rangaistusvastuusta.

1 §. Työturvallisuusrikos

Edellä sanotun perusteella esitämme rikoslain 47 luvun 1 §:n muuttamista siten, että pykälän 1 momentin 1 ja 2 kohtaa tarkennetaan.

Pykälän 1 kohdan mukaan työturvallisuusrikoksesta tuomittaisiin työnantaja tai tämän edustaja, joka tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo työn turvallisuudesta tai terveellisyydestä annettuja säännöksiä tai määräyksiä (työturvallisuusmääräyksiä).

Pykälän 1 kohdan mukaan työturvallisuusrikoksen tekomuotona olisi työturvallisuusmääräysten rikkominen tahallaan tai huolimattomuudesta. Työturvallisuusmääräyksillä tarkoitettaisiin säännöksen mukaan työn turvallisuudesta tai terveellisyydestä annettuja säännöksiä tai määräyksiä. Lähinnä olisi kysymyksessä työturvallisuuslaissa tai sen nojalla annetuissa valtioneuvoston päätöksissä olevien turvallisuusmääräysten rikkominen.

Työturvallisuusmääräyksillä tarkoitettaisiin aina asianmukaisesti voimaansaatettuja ja julkaistuja virallisnormeja. Siten työsopimuslain 17 §:n nojalla noudatettaviin niin sanottuihin yleissitoviin työehtosopimuksiin sisältyviin työturvallisuusnormeihin ei sinänsä liittyisi ehdotetun säännöksen mukaista rangaistusuhkaa. Toisaalta esimerkiksi työaikalainsäädännön rikkominen voisi tulla rangaistavaksi yksin teoin tehtynä työturvallisuusrikoksen kanssa, jos rikkomuksella on aiheutettu työturvallisuuden vaarantumiseksi katsottava seuraus. Teon rangaistavuus työturvallisuusrikoksena siis edellyttäisi, että sillä on rikottu ensisijaisesti työn turvallisuuden tai terveellisyyden suojaamiseksi annettua säännöstä tai määräystä. Toisaalta rangaistavuus ei koskisi työturvallisuuslainsäädäntöön kuuluvia puhtaasti järjestysluonteisia velvollisuuksia, kuten velvollisuutta pitää jokin säädös työpaikalla nähtävänä. Myöskään työsuojelun yhteistoimintaa koskevat työsuojeluvalvontalain 2 luvun säännökset eivät olisi rangaistussäännöksessä tarkoitettuja työturvallisuusmääräyksiä.

Seuraamuksena työturvallisuusrikoksesta olisi sakkoa tai vankeutta enintään kuusi kuukautta. Asteikko olisi sama kuin nykyään työturvallisuuslain 49 §:n mukaan kuitenkin siten, ettei vankeusrangaistuksen käyttö edellyttäisi erityisiä raskauttavia asianhaaroja. Ehdotetun rangaistusasteikon vuoksi työturvallisuusrikoksesta voitaisiin määrätä seuraamus myös rangaistusmääräyslain (146/70) mukaisessa menettelyssä.

Pykälän 2 kohdan mukaan työturvallisuusrikoksesta tuomittaisiin työnantaja tai tämän edustaja myös, jos hän tahallaan tai huolimattomuudesta aiheuttaa työturvallisuusmääräysten vastaisen puutteellisuuden tai epäkohdan (työturvallisuusepäkohdan) joko laiminlyömällä valvoa määräysten noudattamista alaisessaan työssä tai jättämällä huolehtimatta taloudellisista, toiminnan järjestämistä koskevista tai muista työsuojelun edellytyksistä.

Säännösehdotuksen perusteena on työturvallisuusmääräysten rikkomisen luonne yhteisörikollisuuden muotona. Suurin osa työturvallisuusmääräyksistä on nimittäin kirjoitettu sillä tavoin, että niiden ilmaisut tuovat mieleen ennen muuta työntekijän lähimpien esimiesten velvollisuudet. Kuitenkin vaadittava turvallisuustaso saavutetaan monesti vasta työnantajaorganisaation eri tasoilla vaikuttavien vastuuhenkilöiden yhteistoiminnan tuloksena.

Työturvallisuusrikoksen rangaistavuus pykälän 2 kohdan mukaan edellyttäisi, että työnantaja tai tämän edustaja on tahallaan tai huolimattomuudesta aiheuttanut työturvallisuusmääräysten vastaisen puutteellisuuden tai epäkohdan, työturvallisuusepäkohdan. Viimeksi mainitulla tarkoitettaisiin työturvallisuusmääräysten vastaisia seikkoja yleensä, oli sitten kysymys työpaikan ulkoisesta ympäristöstä, työmenetelmistä tai mistä tahansa työturvallisuuslainsäädännön sääntelemästä työsuojelukysymyksestä. Syyllisyysvaatimus olisi sama kuin 1 kohdan mukaan, siis tahallisuus tai tuottamus. Sen sijaan epäkohdan rangaistavana aiheuttamistapana olisi tässä se, että vastuuhenkilö laiminlyö valvoa työturvallisuusmääräysten noudattamista alaisessaan työssä.

Työturvallisuusrikoksesta tuomittaisiin 1 kohdassa tarkoitettu vastuuhenkilö myös, jos hän tahallaan tai huolimattomuudesta aiheuttaa työturvallisuusepäkohdan jättämällä huolehtimatta taloudellisista, toiminnan järjestämistä koskevista tai muista työsuojelun edellytyksistä.

Työsuojelun taloudellisilla edellytyksillä tarkoitettaisiin niitä aineellisia voimavaroja, kuten työsuojeluun osoitettavia määrärahoja, jotka ovat tarpeen työturvallisuusmääräysten noudattamiseksi.

2 §. Törkeä työturvallisuusrikos (uusi)

Ehdotamme uutta säännöstä (2 §:ää), jonka mukaan työturvallisuusrikosta voitaisiin pitää törkeänä kolmella eri ankaroittamisperusteella. Näille yhteisenä lisäedellytyksenä olisi, että työturvallisuusrikos on tehty tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta ja että rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Ankaroittamisperusteista ensimmäinen olisi, että rikos on tehty aiheuttaen vaaraa toisen hengelle tai vakavaa vaaraa monien ihmisten terveydelle. Hengenvaaran aiheuttamiselta ei edellytettäisi ihmishengen menetyksen suurta todennäköisyyttä. Toisaalta törkeänä työturvallisuusrikoksena voisi tulla rangaistavaksi myös vakavan vaaran aiheuttaminen monien ihmisten terveydelle. Vaaran vakavuus merkitsisi tällöin ensisijaisesti varottavan vahingon vaikeaa astetta. Tapaturman tai ammattitaudin vaaran vaikeusedellytys voitaisiin kuitenkin tiettyyn rajaan saakka asettaa sitä alemmaksi, mitä korkeampi on varottavan vaaran todennäköisyysaste ja mitä useampiin ihmisiin vaara kohdistuu.

Ankaroittamisperusteen soveltamisedellytykseksi ei kuitenkaan otettaisi sitä, että vaaran täytyy aiheutua työntekijälle. Oikeuskäytännössä on usein sovellettu työturvallisuusmääräyksiä ja tuomittu niiden rikkomisesta rangaistus silloinkin, kun vaara tai vahinkoseuraus on aiheutunut myös tai yksinomaan ulkopuolisille. Monesti onkin juuri tällaisissa yhteyksissä, kuten jos on rikottu räjäytystyön tai purkutyön turvallisuusmääräyksiä, kysymys esityksessä tarkoitetusta moniin ihmisiin kohdistuvan vaaran aiheuttamisesta. Säännösmuotoilun tarkoituksena siis on, ettei rikostunnusmerkistön ahtaus estäisi ehdotetun rangaistusasteikon soveltamista tällaisiin tapauksiin, vaan että rajanveto riippuisi asianomaisten aineellisten työturvallisuusmääräysten soveltamisalan tulkinnasta.

Toisena ankaroittamisperusteena olisi, että työturvallisuusrikos on tehty todetun työturvallisuusepäkohdan johdosta saadusta viranomaisen kehotuksesta tai määräyksestä huolimatta. Tällä viitattaisiin ennen muuta niihin yksittäistapauksellisiin kehotuksiin ja määräyksiin, joita työsuojeluviranomaiset antavat työsuojeluvalvontalain nojalla toimitettujen tarkastusten perusteella. Kysymyksessä olisivat sekä työsuojelutarkastajan antamat velvoittamattomat niin sanotut pöytäkirjaohjeet että valvontalain nojalla annetut varsinaiset pakkokeinopäätökset. Erityisalojen turvallisuusmääräyksiä valvovat kuitenkin muut viranomaiset. Ehdotetun säännöksen soveltaminen voisikin perustua myös esimerkiksi sähköturvallisuusmääräysten noudattamisen valvonnassa taikka paineastian tarkastuksessa annettuun ohjeeseen tai määräykseen.

Kolmantena ankaroittamisperusteena olisi, että työturvallisuusrikos on tehty tavoitellen erityistä taloudellista hyötyä työturvallisuuden kustannuksella. Säännöksen soveltamiseksi ei riittäisi, että rikos on tehty elinkeinotoimintaan luonteenomaisesti kuuluvaa liikevoittoa tavoiteltaessa, vaan edellytettäisiin erityistä, juuri työsuojelukustannusten säästöön perustuvaa laskelmointia. Esityksessä tarkoitettu erityisen hyödyn tavoittelu jouduttaisiin käytännössä osoittamaan rikokseen liittyvän ulkoisen tapahtumankulun perusteella. Tällaisena voisi olla esimerkiksi se, että aikaisemman vaaratilanteen perusteella tai muuten vaaralliseksi tiedetty työvaihe viedään päätökseen pelkästään hyvään onneen luottaen, koska asianmukaisiin varotoimiin ryhtyminen aiheuttaisi viivytystä ja siten lisäkustannuksia. Aiheellisten parannusehdotuksien torjuminen saattaisi niin ikään johtaa esillä olevan ankaroittamisperusteen soveltamiseen, samoin kuin työsuojelun taloudellisten tai organisatoristen edellytysten suunnitelmallinen sivuuttaminen uusinvestointeja tehtäessä. Rikoksella tavoitellun hyödyn määrää arvioitaessa voitaisiin mittapuuna ottaa huomioon myös työpaikan koko.

Törkeästä työturvallisuusrikoksesta voitaisiin tuomita sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Uuden pykälän lisäämisestä seuraa, että luvun muiden pykälien numerot muuttuvat yhtä suuremmiksi.

6 (5) §. Työntekijöiden järjestymisvapauden loukkaaminen

Valiokunnan hyväksymä pykälä laajentaa rikosoikeudellisen moitittavan käyttäytymisen aluetta työntekijöiden välisissä suhteissa työpaikalla. Säännösehdotuksen mukaan työntekijän järjestäytymisvapauden loukkaamisesta tuomitaan myös se, joka pakottaa työntekijän liittymään tai kuulumaan ammatilliseen tai poliittiseen yhdistykseen. Rangaistukseksi tästä ehdotetaan sakkorangaistusta. Perustelujen mukaan rangaistavaa olisi välillinen pakottaminen, jossa työntekijät tai työntekijäjärjestöt painostavat työnantajaa siirtämään järjestöön kuulumattoman työntekijän muuhun työhön tai irtisanomaan tämän. Tällainen toiminta voi tulla nykyisen lain ja työehtopimusjärjestelmän puitteissa riita-asiana oikeudenkäynnin kohteeksi ja tällaisessa oikeudenkäynnissä voidaan tuomita hyvityssakkoseuraamus.

Hallituksen esityksen perustelujen mukaan muissa kuin välillistä pakkoa tarkoittavissa tekomuodoissa, joissa taivutteluun käytetään sinänsä lailliseen menettelyyn pohjaavaa pakotusta (esim. velan vaatiminen takaisin) tai suoranaisesti väkivaltaisia taivuttelukeinoja, teko tuomitaan joko 25 luvun 8 §:n nojalla pakottamisena tai 14 luvun 5 §:n 3 momentin nojalla poliittisten toimintavapauksien loukkaamisena. Puheena oleva 47 luvun 5 §:n 2 momentti merkitsee selkeästi rikosoikeudellisen rangaistavuuden alan laajentamista ilman, että olisi osoitettu käytännön työelämässä esiintyvän työntekijöiden mainitun kaltaista painostusta.

10 §. Oikeushenkilön rangaistusvastuu (uusi)

Yhteisöjen puolesta toimiviin henkilöihin kohdistettavat seuraamukset ovat osoittautuneet riittämättömiksi monien rikosten torjunnassa. Työelämä on yksi sellainen alue, jolla rikoksia tyypillisesti tehdään yhteisöjen toiminnassa, minkä vuoksi yhteisörangaistus on tarpeen ottaa käyttöön tavallisen esimiesvastuun täydennykseksi.

Katsomme, että lukuun onkin lisättävä uusi 10 § oikeushenkilön rangaistusvastuusta.

Pykälän mukaan niissä tapauksissa, joissa 47 luvussa mainittuun rikokseen on syyllistytty oikeushenkilön tai rikoslain 9 luvun 1 §:n (HE 95/1993 vp) mukaan oikeushenkilöön rinnastettavan elinkeinonharjoittajan toiminnassa, asianomaisen yhteisön vastuu määräytyisi uuden oikeushenkilön rangaistusvastuuta koskevan 9 luvun mukaan.

48 luku. Ympäristörikoksista

Ympäristövaliokunta toteaa yksimielisessä lausunnossaan:

"Ympäristörikoksissa ei ole harvinaista, että seuraamukset ilmenevät vasta pitkän ajan kuluttua itse teon tai laiminlyönnin tapahtumisesta. Näin on esimerkiksi silloin, jos myrkyllistä ainetta sisältäviä tynnyreitä on haudattu maahan tai upotettu vesistöön ja seuraukset ilmenevät vasta tynnyreiden ruostuttua tai muutoin hajottua. Tällaisissa tilanteissa vanhentumiskysymys on osoittautunut ongelmalliseksi. ... Ympäristövaliokunta katsoo, että vanhentumiskysymys on ympäristörikoksissa oleellisen tärkeä asia. Vanhentumissäännökset eivät saa muodostua tarpeettomiksi esteiksi rangaistusseuraamusten määräämiselle. "

Suomalaisessa lainsäädännössä on tiettyjen rikostyyppien vanhentumisaika jo nyt säädetty pidemmäksi kuin rangaistusasteikosta seuraisi. Tällöin ovat kysymyksessä sellaiset teot, joiden ilmitulo ja selvittäminen kestää pitkään. Rikoslain kokonaisuudistukseen liittyvässä ehdotuksessa laiksi oikeushenkilön rangaistusvastuusta hallitus esittää yhteisösakkoa koskevan vaateen lyhimmäksi vanhentumisajaksi viisi vuotta.

Mielestämme erityinen vanhentumisaika olisi ollut perusteltu myös ympäristörikosten kohdalla lukuun ottamatta lievintä tekomuotoa, ympäristörikkomusta. Siksi ehdotimme 48 lukuun (Ympäristörikokset) tätä tarkoittavaa uutta 8 §:ää.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että lakiehdotukset hyväksyttäisiin muutoin valiokunnan mietinnön mukaisina paitsi 1. lakiehdotus näin kuuluvana:

1.

Laki

rikoslain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

kumotaan rikoslain 15 luku, 16 luvun 8 a, 24 ja 25 § sekä 44 luvun 24 §,

sellaisina kuin ne ovat, 15 luku siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen, 16 luvun 8 a § muutettuna 20 päivänä heinäkuuta 1933 ja 8 päivänä syyskuuta 1989 annetuilla laeilla (228/33 ja 792/89), 24 § 31 päivänä heinäkuuta 1930 annetussa laissa (273/30) ja 25 § 6 päivänä helmikuuta 1931 annetussa laissa (63/31) sekä 44 luvun 24 § 22 päivänä kesäkuuta 1933 annetussa laissa (203/33),

muutetaan 1 luvun 3 §:n 2 momentin 1, 3 ja 4 kohta, 2 luvun 14 a §, 11-14 luku, 16 luvun 7 §, 8 §:n 2 momentti, 16 § ja 19 §:n 1 momentti, 21, 25, 34 ja 38 luku, 40 luvun 5 §, 42 luvun 7 § sekä 45 luvun 20 §:n 2 momentti,

sellaisina kuin niistä ovat 1 luvun 3 §:n 2 momentin 1 ja 4 kohta 20 päivänä joulukuuta 1974 annetussa laissa (987/74) ja sanotun momentin 3 kohta 14 päivänä tammikuuta 1983 annetussa laissa (46/83), 2 luvun 14 a § muutettuna 10 päivänä tammikuuta 1969, 19 päivänä heinäkuuta 1974 ja 25 päivänä maaliskuuta 1983 annetuilla laeilla (2/69, 613/74 ja 321/83), 11-14, 21, 25, 34 ja 38 luku niihin myöhemmin tehtyine muutoksineen, 16 luvun 8 §:n 2 momentti ja 45 luvun 20 §:n 2 momentti mainitussa 25 päivänä maaliskuuta 1983 annetussa laissa, 16 luvun 16 § 26 päivänä toukokuuta 1978 annetussa laissa (382/78), 19 §:n 1 momentti 24 päivänä elokuuta 1990 annetussa laissa (769/90) ja 40 luvun 5 § 8 päivänä syyskuuta 1989 annetussa laissa (792/89), sekä

lisätään 44 luvun 9 §:ään uusi 2 momentti ja 44 lukuun 27 päivänä helmikuuta 1970 annetulla lailla (150/70) kumotun 14 §:n sijaan uusi 14 § sekä lakiin uusi 47-49 luku seuraavasti:

1 luku

Suomen rikosoikeuden soveltamisalasta

(Kuten valiokunnan mietinnössä)

2 luku

Rangaistuksista

(Kuten valiokunnan mietinnössä)

11 luku

Sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan

(Kuten valiokunnan mietinnössä)

9 §
Syrjintä

Joka elinkeinotoiminnassa, ammatin harjoittamisessa, yleisönpalvelussa, virkatoiminnassa tai muussa julkisessa tehtävässä taikka julkista tilaisuutta tai yleistä kokousta järjestettäessä ilman painavaa hyväksyttävää syytä

1) ei palvele jotakuta yleisesti noudatettavilla ehdoilla,

2) kieltäytyy päästämästä jotakuta tilaisuuteen tai kokoukseen tai poistaa hänet sieltä taikka

3) asettaa jonkun ilmeisen eriarvoiseen tai muita olennaisesti huonompaan asemaan

rodun, kansallisen tai etnisen alkuperän, ihonvärin, kielen, sukupuolen, iän, perhesuhteiden, sukupuolisen suuntautumisen tai terveydentilan taikka uskonnon, yhteiskunnallisen mielipiteen, poliittisen tai ammatillisen toiminnan tai muun näihin rinnastettavan seikan perusteella, on tuomittava, jollei teko ole rangaistava työsyrjintänä, syrjinnästä sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

12 luku

Maanpetosrikoksista

(Kuten valiokunnan mietinnössä)

8 §
Turvallisuussalaisuuden paljastaminen

Joka oikeudettomasti julkistaa tai toiselle välittää, luovuttaa taikka ilmaisee (poist.) tiedon seikasta, joka Suomen ulkoisen turvallisuuden vuoksi on säädetty tai määrätty salassa pidettäväksi ja joka tekijän tieten on sen laatuinen, että sen paljastaminen on omiaan aiheuttamaan vakavaa vahinkoa Suomen maanpuolustukselle, turvallisuudelle, ulkomaansuhteille tai kansantaloudelle, on tuomittava turvallisuussalaisuuden paljastamisesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.

(2 mom. kuten valiokunnan mietinnössä)

(Kuten valiokunnan mietinnössä)

13 luku

Valtiopetosrikoksista

(Kuten valiokunnan mietinnössä)

14 luku

Rikoksista poliittisia oikeuksia vastaan

(Kuten valiokunnan mietinnössä)

16 luku

Rikoksista julkista viranomaista ja yleistä järjestystä vastaan

(Kuten valiokunnan mietinnössä)

21 luku

Henkeen ja terveyteen kohdistuvista rikoksista

(Kuten valiokunnan mietinnössä)

25 luku

Vapauteen kohdistuvista rikoksista

(Kuten valiokunnan mietinnössä)

34 luku

Yleisvaarallisista rikoksista

(Kuten valiokunnan mietinnössä)

38 luku

Tieto- ja viestintärikoksista

(Kuten valiokunnan mietinnössä)

40 luku

Virkarikoksista ja julkisyhteisön työntekijän rikoksista

(Kuten valiokunnan mietinnössä)

42 luku

Valtion turvallisuutta tahi yleistä järjestystä varten annettujen määräysten rikkomisesta

(Kuten valiokunnan mietinnössä)

44 luku

Hengen, terveyden tahi omaisuuden suojelemiseksi annettujen määräysten rikkomisesta

(Kuten valiokunnan mietinnössä)

45 luku

Sotilasrikoksista

(Kuten valiokunnan mietinnössä)

47 luku

Työrikoksista

1 §
Työturvallisuusrikos

Työnantaja tai tämän edustaja, joka tahallaan tai huolimattomuudesta

1) rikkoo työn turvallisuudesta tai terveellisyydestä annettuja säännöksiä tai määräyksiä (työturvallisuusmääräyksiä),

2) aiheuttaa työturvallisuusmääräysten vastaisen puutteellisuuden tai epäkohdan (työturvallisuusepäkohdan) laiminlyömällä valvoa määräysten noudattamista alaisessaan työssä tai jättämällä huolehtimatta taloudellisista, toiminnan järjestämistä koskevista tai muista työsuojelun edellytyksistä.

on tuomittava työturvallisuusrikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

(2 mom. poist.)

2 § (uusi)
Törkeä työturvallisuusrikos

Jos työturvallisuusrikos tehdään tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta

1) aiheuttaen vaaraa toisen hengelle tai vakavaa vaaraa monien ihmisten terveydelle,

2) todetun työturvallisuusepäkohdan johdosta saadusta viranomaisen kehotuksesta tai määräyksestä huolimatta tai

3) tavoitellen erityistä taloudellista hyötyä työturvallisuuden kustannuksella

ja työturvallisuusrikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä työturvallisuusrikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

(Kuten valiokunnan mietinnön 2-4 §)

6 (5) §
Työntekijöiden järjestäytymisvapauden loukkaaminen

(1 mom. kuten valiokunnan mietinnössä)

(2 mom. poist.)

(2 mom. kuten valiokunnan mietinnön 3 mom.)

(Kuten valiokunnan mietinnön 6-8 §)

10 § (uusi)
Oikeushenkilön rangaistusvastuu

Tässä luvussa mainittuihin rikoksiin sovelletaan, mitä oikeushenkilön rangaistusvastuusta säädetään.

48 luku

Ympäristörikoksista

1 §
Ympäristön turmeleminen

Joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta

(1-3 kohta kuten valiokunnan mietinnössä)

siten, että teko on omiaan aiheuttamaan ympäristön pilaantumisen tai roskaantumisen vaaraa taikka vaaraa terveydelle, on tuomittava ympäristön turmelemisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

(Poist.) Tahallisen rikoksen yritys on rangaistava.

(3 mom. kuten valiokunnan mietinnössä

(Kuten valiokunnan mietinnössä)

8 § (uusi)
Vanhentuminen

Muiden ympäristörikosten kuin ympäristörikkomuksen lyhin vanhentumisaika on kymmenen vuotta.

(Kuten valiokunnan mietinnön 8 §)

49 luku

Eräiden aineettomien oikeuksien loukkaamisesta

(Kuten valiokunnan mietinnössä)

Voimaantulosäännös

(Kuten valiokunnan mietinnössä)

Helsingissä 19 päivänä tammikuuta 1995

Iivo Polvi Satu Hassi

Tarja Halonen Marja-Liisa Tykkyläinen

Leena Luhtanen

Yhdyn vastalauseeseen II työrikoksia koskevien säännösten (RL 47 luku) osalta.

Helsingissä 19 päivänä tammikuuta 1995

Ismo Seivästö