StVM 29/2021 vp HE 140/2021 vp
Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi terveydensuojelulain muuttamisesta
JOHDANTO
Vireilletulo
Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi terveydensuojelulain muuttamisesta ( HE 140/2021 vp ): Asia on saapunut sosiaali- ja terveysvaliokuntaan mietinnön antamista varten.
Asiantuntijat
Valiokunta on kuullut (etäkuuleminen):
- hallitussihteeri Helena Korpinen - sosiaali- ja terveysministeriö
- neuvotteleva virkamies Vesa Pekkola - sosiaali- ja terveysministeriö
- Ympäristöterveydenhuollon ylitarkastaja Juha Järvinen - Etelä-Suomen aluehallintovirasto
- ympäristöterveydenhuollon erityisasiantuntija Kaisa Mäntynen - Suomen Kuntaliitto
- asiantuntija Karoliina Katila - Suomen Yrittäjät ry
Valiokunta on saanut kirjalliset lausunnot:
- oikeusministeriö
- Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (Valvira)
- Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa ry
- Suomen Vesilaitosyhdistys ry
HALLITUKSEN ESITYS
Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi terveydensuojelulakia. Muutokset koskisivat suoritettavan valvonnan maksullisuutta. Toiminnanharjoittajilta perittäisiin jatkossa veroluonteinen vuotuinen valvonnan perusmaksu niistä toimipaikoista ja toiminnoista, joiden käyttöönotosta tai aloittamisesta toiminnanharjoittajalla on velvollisuus ilmoittaa tai jotka edellyttävät hyväksyntää. Maksu olisi määrältään 150 euroa. Eräät toiminnanharjoittajat, joiden toiminta on pienimuotoista, jäisivät kuitenkin maksuvelvollisuuden ulkopuolelle. Esityksellä myös täsmennettäisiin, mitkä toiminnanharjoittajat olisivat velvollisia ilmoittamaan toimipaikkojen käyttöönotosta ja toimintojen aloittamisesta. Lisäksi lain muutoksenhakusäännöstä päivitettäisiin vastamaan yleislainsäädännön muutoksenhakua koskevia uudistuksia.
Esityksen tarkoituksena on yhdenmukaistaa terveydensuojeluvalvonnan ja elintarvikevalvonnan perusmaksuja.
Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2022 samaan aikaan kuin elintarvikelain vastaavaa säännöstä valvonnan perusmaksusta aletaan soveltaa.
VALIOKUNNAN YLEISPERUSTELUT
Esityksessä ehdotetaan lisättäväksi terveydensuojelulakiin vuotuinen veronluonteinen 150 euron valvonnan perusmaksu. Maksu peritään niistä toimipaikoista ja toiminnoista, joiden käyttöönotosta tai aloittamisesta toiminnanharjoittajalla on velvollisuus ilmoittaa tai jotka edellyttävät hyväksyntää. Pienimuotoisen ja vähäriskisen toiminnan harjoittaminen jää perusmaksuvelvollisuuden ulkopuolelle. Esityksellä myös täsmennetään, mitkä toiminnanharjoittajat ovat velvollisia ilmoittamaan toimipaikkojen käyttöönotosta ja toimintojen aloittamisesta.
Esityksen tarkoituksena on parantaa kuntien terveydensuojeluvalvonnan kustannusvastaavuutta nykyisestä. Valvonnan perusmaksun avulla pyritään edistämään valvonnan resurssien kohdentamista valvontatoimenpiteisiin ja -keinoihin, joiden vaikuttavuus on mahdollisimman hyvä, kuten esimerkiksi haittojen ehkäisy jo toiminnan suunnittelun yhteydessä. Lisäksi tarkoituksena on yhdenmukaistaa ympäristöterveydenhuollon maksullisuutta. Esityksen mukainen valvonnan perusmaksu on vastaavanlainen kuin elintarvikelaissa.
Lakiehdotuksella parannetaan terveydensuojeluvalvonnasta perittyjen maksujen kustannusvastaavuutta. Ehdotettujen muutosten myötä terveydensuojelun suunnitelmallisen valvonnan maksutulojen arvioidaan kasvavan noin 3 miljoonalla eurolla yhteensä noin 5 miljoonaan euroon, josta kunnan sisäistä laskutusta arvioidaan olevan noin 1—2 miljoonaa euroa. Valvonnan perusmaksun myötä maksullisuuden arvioidaan kattavan noin 50 % terveydensuojelun suunnitelmallisen valvonnan kuluista, mikä mahdollistaa valvonnan toteuttamisen nykyistä kattavammin ja monipuolisemmin.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan valvonnan perusmaksun myötä viranomaisten mahdollisuudet lisätä ohjausta haittojen ennaltaehkäisyyn kasvavat, minkä oletetaan vähentävän terveyshaittojen poistamiseen liittyviä kuluja ja yleistä tarkastustarvetta sekä mahdollistavan tarkastustoiminnan kohdentamisen aikaisempaa enemmän vain riskikohteisiin. Muutoksen on arvioitu vähentävän sellaisten kohteiden maksutaakkaa, joissa ei ole havaittu merkittäviä ongelmia.
Valiokunta pitää lakiehdotusta tarkoituksenmukaisena ja puoltaa sen hyväksymistä lähinnä lakiteknisin muutoksin. Valiokunta pitää tärkeänä, että 50 §:n 2 momentin mukaan valvonnan perusmaksu peritään vuosittain vain yhden kerran, jos toiminnanharjoittajan yhdessä paikassa harjoittama toiminta sisältää useita 1 momentissa tarkoitettuja toimintoja.
VALIOKUNNAN YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT
13 §. Ilmoitusvelvollisuus.
Valiokunta ehdottaa, että 2 momentista poistetaan tarpeettomana sana "sähköisesti", koska sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetun lain 9 §:n ( 534/2016 ) mukaan vaatimuksen kirjallisesta muodosta täyttää myös viranomaiselle toimitettu sähköinen asiakirja.
50 a §. Terveydensuojeluvalvonnasta perittävät muut maksut.
Valiokunta ehdottaa 1 momenttiin lisättäväksi uuden 2 kohdan, jossa säädetään voimassa olevaa lakia vastaavasti maksulliseksi hakemuksen tai ilmoituksen käsittelyn yhteydessä annettujen määräysten valvonta. Momentin 2—6 kohdat muuttuvat 3—7 kohdiksi.
56 §. Muutoksenhaku.
Valiokunta ehdottaa 1 momenttia täydennettäväksi siten, että myös 50 a §:ssä tarkoitettua yksittäistä maksun määräämistä koskeva muutoksenhaku ohjataan hallintolain 7 a luvun mukaiseen menettelyyn ja hallintovalitukseen.
Pykälään ehdotetaan selvyyden vuoksi uutta 8 momenttia, jossa muutoksenhausta valtion viranomaisen määräämään maksuun todetaan säädettävän valtion maksuperustelaissa.
Liite.
Valiokunta ehdottaa liitteen 4 kohdasta poistettavaksi tarpeettomana maininnan vastaanottokeskuksesta, joka on mainittu jo aiemmin liitteen 1 kohdassa.
Valiokunta ehdottaa liitteen 6 kohdan alaotsikon "Yhteisessä käytössä oleva vedenottamo tai vesisäiliö" muuttamista muotoon "Muu talousveden otto ja käyttö". Kohtaan ehdotetaan lisättäväksi 18 a §:n mukainen talousveden otto omilla laitteilla käytettäväksi osana julkista tai kaupallista toimintaa. Tällaisesta toiminnasta on ehdotuksen mukaan ilmoitusvelvollisuus, mutta ei valvonnan perusmaksuvelvollisuutta.
VALIOKUNNAN PÄÄTÖSEHDOTUS
Sosiaali- ja terveysvaliokunnan päätösehdotus:
Eduskunta hyväksyy muutettuna hallituksen esitykseen HE 140/2021 vp sisältyvän lakiehdotuksen. (Valiokunnan muutosehdotukset)
Valiokunnan muutosehdotukset
Laki terveydensuojelulain muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
kumotaan terveydensuojelulain (763/1994) 57 §, sellaisena kuin se on laeissa 720/2005 ja 285/2006,
muutetaan 13, 50, 50 a ja 56 §, sellaisina kuin ne ovat, 13 § laissa 942/2016, 50 § laeissa 129/2009, 553/2014, 1237/2014 ja 860/2018, 50 a § laissa 129/2009 ja 56 § laissa 1042/2015, sekä
lisätään lakiin uusi 50 b § sekä liite seuraavasti:
13 §
Ilmoitusvelvollisuus
Toiminnanharjoittajan on tehtävä viimeistään 30 vuorokautta ennen toiminnan aloittamista kirjallinen ilmoitus kunnan terveydensuojeluviranomaiselle liitteessä lueteltujen toimipaikkojen tai toimintojen käyttöönotosta.
Lisäksi ilmoitus on tehtävä 1 momentissa tarkoitetun toiminnan olennaisesta muuttamisesta. Toiminnan päättymisestä on ilmoitettava sähköisesti tai kirjallisesti kunnan terveydensuojeluviranomaiselle. Uuden toiminnanharjoittajan on ilmoitettava toiminnanharjoittajan vaihtumisesta kunnan terveydensuojeluviranomaiselle. Ilmoitusta ei tarvitse tehdä, jos toiminta edellyttää ympäristönsuojelulain mukaista ympäristölupaa.
Ilmoituksessa on annettava toiminnanharjoittajaa ja toimintaa koskevat sekä toimintaan liittyvien terveyshaittojen arviointia varten tarpeelliset tiedot. Tarkemmat säännökset ilmoituksesta ja siihen liitettävistä selvityksistä annetaan valtioneuvoston asetuksella.
11 luku
Tutkimuslaboratoriot ja maksut
50 §
Valvonnan perusmaksu
Kunta perii vuosittain 150 euron suuruisen valvonnan perusmaksun liitteessä luetellun toimipaikan tai toiminnon toiminnanharjoittajalta.
Jos toiminnanharjoittajan yhdessä toimipaikassa harjoittama toiminta sisältää useita 1 momentissa tarkoitettuja toimintoja, valvonnan perusmaksu peritään vuosittain vain yhden kerran.
Valvonnan perusmaksu peritään kalenterivuoden alussa. Valvontakohteelta, jonka toiminnan aloittamisesta tehdään ilmoitus kesken kalenterivuoden, ei peritä valvonnan perusmaksua kyseiseltä kalenterivuodelta. Jos toiminnanharjoittaja tekee kunnan terveydensuojeluviranomaiselle ilmoituksen toiminnan lopettamisesta, valvonnan perusmaksun periminen päättyy seuraavan kalenterivuoden alusta.
50 a §
Terveydensuojeluvalvonnasta perittävät muut maksut
Kunta perii hyväksymänsä taksan mukaisen maksun:
1) 13 ja 18 a §:ssä tarkoitettujen ilmoitusten käsittelystä, 18 §:ssä tarkoitetun hyväksymistä koskevan hakemuksen käsittelystä sekä mainituissa pykälissä tarkoitettuihin toimintoihin kohdistuvista 6 §:ssä tarkoitettuun kunnan valvontasuunnitelmaan sisältyvistä tarkastuksista ja asiakirjatarkastuksista; toiminnan keskeyttämistä ja päättymistä koskevien ilmoitusten käsittely on kuitenkin maksutonta;
2) 13 §:n nojalla tehtyjen ilmoitusten ja 18 §:n nojalla tehdyn hakemuksen perusteella annettujen määräysten valvonnasta;
3 ) 1 kohdassa tarkoitettuihin toimintoihin kohdistuvista mittauksista, näytteenotoista, tutkimuksista ja selvityksistä, jotka liittyvät terveyshaittojen selvittämiseen tai haitan poistamisen varmistamiseen;
4 ) 20 §:n mukaisen riskinarvioinnin hyväksymisestä sekä talousveden laadun valvonnasta ja tarkkailusta;
5 ) 29 §:n mukaisesta uimaveden laadun valvonnasta;
6 ) 6 §:n 4 momentissa tarkoitetusta tarkastuksesta ja todistuksen myöntämisestä;
7 ) säteilylain 173 §:ssä tarkoitetusta solariumlaitteen tarkastuksesta.
Kunnalla on lisäksi oikeus periä hyväksymänsä taksan mukainen maksu:
1) sellaisesta asunnossa tai muussa oleskelutilassa suoritetusta tarkastuksesta, asiakirjatarkastuksesta, mittauksesta, näytteenotosta, tutkimuksesta ja selvityksestä, joka liittyy 26 §:ssä tarkoitettujen terveyshaittojen selvittämiseen tai niiden poistamisen varmistamiseen, kiinteistön omistajalta tai haltijalta taikka muulta, jonka vastuulla terveyshaitta 27 §:n nojalla on; viranomaisen ensimmäinen tarkastus asunnon terveyshaittaepäilyn selvittämiseksi ja siihen liittyvä jatkotutkimustarpeen määrittely on kuitenkin maksuton;
2) kaivon omistajalta talousvesitutkimuksista silloin, kun kysymys ei ole talousvettä toimittavasta laitoksesta;
3) ympäristönsuojelulain 17 luvun säännösten nojalla annettujen säännösten noudattamisen valvontaan liittyvistä tarkastuksista;
4) ruumiiden kuljettamisesta tehdyssä sopimuksessa (SopS 13/1989) tarkoitettuihin ruumiin siirtoihin liittyvistä toimenpiteistä sekä 43 §:n nojalla annetun asetuksen mukaisesta valvontakäynnistä tai tarkastuksesta.
5) muusta kuin 1—4 kohdassa tarkoitetusta tarkastuksesta ja asiakirjatarkastuksesta sekä mittauksesta, näytteenotosta, tutkimuksesta ja selvityksestä, joka liittyy terveyshaittojen selvittämiseen tai haitan poistamisen varmistamiseen.
Kunnan tulee määrätä 1 ja 2 momentissa tarkoitetut maksut siten, että niiden suuruus vastaa enintään toimenpiteestä aiheutuneita kustannuksia. Kunnan teettäessä tutkimuksia tai selvityksiä ulkopuolisella asiantuntijalla tai laboratoriossa kustannukset peritään asiakkaalta enintään todellisten kustannusten mukaisina.
Valtio korvaa kunnille aiheutuneet kustannukset sellaisista Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston kuntien toimeenpantavaksi ohjaamista tarkastuksista, näytteenotoista, tutkimuksista ja selvityksistä, jotka tässä laissa säädetään viraston tehtäviksi tai jotka liittyvät säädösten tai viraston ohjeiden valmisteluun.
Tämän lain mukaisten valtion suoritteiden maksullisuuden ja maksujen määrän perusteista säädetään valtion maksuperustelaissa ( 150/1992 ).
50 b §
Maksujen perintä ilman tuomiota tai päätöstä sekä viivästyskorko
Tässä laissa tarkoitetut maksut ovat suoraan ulosottokelpoisia. Niiden perinnästä säädetään verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetussa laissa ( 706/2007 ).
Jos toimenpiteestä määrättyä maksua ei ole suoritettu eräpäivänä, viivästyneelle määrälle saadaan periä vuotuista viivästyskorkoa korkolain ( 633/1982 ) 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan. Eräpäivä voi olla aikaisintaan kahden viikon kuluttua maksun määräytymisen perusteena olevan toimenpiteen suorittamisesta. Viivästyskoron sijasta viranomainen voi periä viiden euron suuruisen viivästysmaksun, jos viivästyskoron määrä jää tätä pienemmäksi.
Jos maksu palautetaan maksuunpanon oikaisun tai muutoksenhaun johdosta, palautettavalle maksulle maksetaan veronkantolain ( 11/2018 ) 37 §:ssä säädetty hyvityskorko maksupäivästä takaisinmaksupäivään.
56 §
Muutoksenhaku
Laboratorion hyväksymistä koskevaan 49 a §:ssä tarkoitettuun päätökseen, sertifioijan 49 d §:n 2 ja 4 momentin nojalla tekemään päätökseen, kunnan viranhaltijan päätökseen sekä 50 a §:ssä tarkoitettuun maksuun saa vaatia oikaisua. Sertifioijan päätöksestä oikaisuvaatimus tehdään sosiaali- ja terveysministeriölle. Kunnan viranhaltijan päätöksestä oikaisuvaatimus tehdään kunnan terveydensuojeluviranomaiselle ja se on tehtävä 14 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista.
Edellä 50 §:ssä tarkoitettuun valvonnan perusmaksuun saa vaatia oikaisua kunnalta, jos:
1) perusmaksu on peritty aiheettomasti;
2) perusmaksu on maksuvelvollisen sitä aiheuttamatta jäänyt määräämättä.
Oikaisuvaatimus voidaan 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetussa asiassa tehdä kolmen vuoden kuluessa maksun määräämisestä seuraavan kalenterivuoden alusta, kuitenkin viimeistään 60 päivän kuluttua päätöksen tiedoksisaannista, ja 2 momentin 2 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa vuoden kuluessa sitä seuraavan kalenterivuoden alusta, jolloin maksu olisi pitänyt määrätä.
Oikaisuvaatimukseen sovelletaan, mitä hallintolain 7 a luvussa säädetään.
Muutoksenhausta hallintotuomioistuimeen säädetään oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa ( 808/2019 ). Mitä oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa säädetään, sovelletaan myös muutoksenhaussa kunnallisen viranomaisen päätökseen.
Muutoksenhaussa 6 §:n 2 momentissa tarkoitettuun kunnan valvontasuunnitelmaan, 51 §:n 3 momentissa tarkoitettuun terveydensuojelujärjestykseen ja 50 a §:n 3 momentissa tarkoitettuja taksoja koskeviin päätöksiin sovelletaan kuitenkin, mitä kuntalaissa ( 410/2015 ) säädetään.
Edellä 6 §:n 2 momentissa sekä 27, 51 ja 52 §:ssä tarkoitettu päätös voidaan kuitenkin panna täytäntöön muutoksenhausta huolimatta.
Muutoksenhausta valtion viranomaisen määräämään maksuun säädetään valtion maksuperustelaissa. (Uusi)
Muutoksenhaussa uhkasakon asettamista ja maksettavaksi tuomitsemista sekä teettämis- ja keskeyttämisuhan asettamista ja täytäntöönpantavaksi määräämistä koskevaan päätöksen sovelletaan kuitenkin uhkasakkolakia ( 1113/1990 ).
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .
VELVOLLISUUS ILMOITTAA TOIMIPAIKAN KÄYTTÖÖNOTOSTA TAI TOIMINNON ALOITTAMISESTA SEKÄ VELVOLLISUUS SUORITTAA VALVONNAN PERUSMAKSU
Helsingissä 28.10.2021
Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa
puheenjohtaja Markus Lohi /kesk
varapuheenjohtaja Mia Laiho /kok
jäsen Pekka Aittakumpu /kesk
jäsen Kaisa Juuso /ps
jäsen Arja Juvonen /ps
jäsen Noora Koponen /vihr
jäsen Terhi Koulumies /kok
jäsen Merja Kyllönen /vas
jäsen Aki Lindén /sd
jäsen Ilmari Nurminen /sd
jäsen Veronica Rehn-Kivi /r
jäsen Heidi Viljanen /sd
Valiokunnan sihteerinä on toiminut
valiokuntaneuvos Harri Sintonen
Vastalause
Perustelut
Hallitus esittää terveydensuojelulakiin muutosta, jossa toiminnanharjoittajilta perittäisiin jatkossa veronluonteinen, 150 euron suuruinen vuotuinen valvonnan perusmaksu niistä toimipaikoista ja toiminnoista, joiden käyttöönotosta tai aloittamisesta toiminnanharjoittajalla on velvollisuus ilmoittaa tai jotka edellyttävät hyväksyntää. Perussuomalaisten valiokuntaryhmä vastustaa yritystoiminnan verorasituksen lisäämistä uusien veronluonteisten maksujen muodossa. Myöskään rahan siirtäminen kunnan sisällä taskusta toiseen veronluonteisen maksun muodossa ei ole perusteltua.
Asiantuntijakuulemisissa on esitetty, että esitetyn yritysten kokonaiskulurasitetta lisäävän perusmaksun perustana ei ole toimenpiteitä, joiden perusteella veloitusta voitaisiin yksittäisen yrityksen osalta ylipäätään pitää aiheellisena. Vuosittaisen perusmaksun johdosta yritykset joutuisivat maksamaan valvontamaksun, vaikka niihin ei ole kohdistettu valvontatoimenpiteitä. Esityksen mukaisessa valvonnan perusmaksussa olisi yrityksille kyse pelkästä lisäkustannuksesta.
Valvonnan perusmaksun käyttöönottoa perustellaan muiden seikkojen ohella sillä, että perusmaksun maksukertymä mahdollistaisi nykyistä tehokkaamman, haittoja ennalta ehkäisevän, neuvonnan ja ohjauksen toteuttamisen. Tehokkaamman neuvonnan ja ohjauksen edistäminen on kannatettavaa, mutta on kuitenkin kyseenalaista, toteutuisiko tämä suunnitellulla tavalla. Sellainen toimija, johon ei ole kohdistunut tarkastusta, ei hyötyisi normaalisti tarkastukseen liittyvästä ohjauksesta ja neuvonnasta. Esityksessä ei myöskään esitetä muutoksia, joilla maksun käyttöönoton perustaksi esitetty ennalta ehkäisevä neuvonta ja ohjaus toteutettaisiin. Vaikka toimijan omapanostus ja omavalvonta voivat alentaa valvonnasta syntyviä maksuja, se ei vaikuttaisi kuitenkaan alentavasti valvonnan perusmaksuun.
Erityisen kyseenalaista esityksessä on matkailualan maksutaakan nostaminen juuri nyt, kun koronaviruskriisi on romahduttanut alan toiminnan kannattavuuden. Vuonna 2020 majoitus- ja ravitsemusalan bruttoarvonlisäys laski reilulla kolmanneksella ja moni majoitusyritys menetti yli puolet liikevaihdostaan. Hallituksen tarpeettomasti pitkittämät ja muun muassa THL:n ja ECDC:n suosituksiin nähden ylimitoitetut matkailua rajoittavat toimenpiteet heikentävät matkailualan toimintaedellytyksiä edelleen. Tässä tilanteessa ei ole perusteltua kohdistaa koronapandemiasta eniten kärsineisiin toimialoihin uusia, veronluonteisia maksuja. Mikäli perusmaksun käyttöönoton yhteydessä yrityksille olisi annettu mahdollisuus keventää suoriteperusteisista maksuista aiheutuvaa maksurasitusta omalla toiminnallaan, perusmaksu olisi edes jollakin tavoin perusteltavissa, mutta tällöinkin olisi ollut kohtuullista siirtää maksun käyttöönottoa esimerkiksi vuodella vuoden 2023 alkuun koronarajoituksista yrityksille aiheutuneiden tappioiden vuoksi.
Ehdotus
Edellä olevan perusteella ehdotamme,
että lakiehdotus hylätään.
Helsingissä 28.10.2021
Arja Juvonen /ps
Kaisa Juuso /ps