Sisällysluettelo

SuVM 2/1994 - HE 18/1992
Suuren valiokunnan mietintö n:o 2 hallituksen esityksestä rikoslain 23 luvun muuttamisesta

SuVM 2/1994 - HE 18/1992Suuren valiokunnan mietintö n:o 2 hallituksen esityksestä rikoslain 23 luvun muuttamisesta

HE 18/1992

Asian 10 päivänä kesäkuuta 1994 pidetyssä toisessa käsittelyssä eduskunta on hyväksynyt hallituksen esitykseen sisältyvän ehdotuksen laiksi rikoslain 23 luvun muuttamisesta (1. lakiehdotus) ja lakivaliokunnan mietinnössä n:o 9 ehdotetun lain liikennevakuutuslain 7 ja 20 §:n muuttamisesta (2. lakiehdotus) muutoin lakivaliokunnan mainitun mietinnön ehdotusten mukaisesti, paitsi että 1. lakiehdotuksen 23 luvun 2 § on hyväksytty hallituksen esityksen mukaisena.

Eduskunta on yhtynyt lakivaliokunnan ehdotukseen lakialoitteisiin n:ot 21 ja 73/1991 vp sisältyvien lakiehdotusten hylkäämisestä.

Kun asia tämän johdosta on tullut suuren valiokunnan käsiteltäväksi, suuri valiokunta on päättänyt

1. lakiehdotuksen osalta yhtyä eduskunnan asiassa tekemään päätökseen.

Lisäksi suuri valiokunta on päättänyt ehdottaa,

että eduskunta päättäisi hyväksyä 2. lakiehdotuksen näin kuuluvana:

2.

Laki

liikennevakuutuslain 7 ja 20 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 26 päivänä kesäkuuta 1959 annetun liikennevakuutuslain (279/59) 7 §:n 3 momentti ja 20 §:n 1 momentti, sellaisina kuin ne ovat 23 päivänä maaliskuuta 1979 annetussa laissa (374/79), seuraavasti:

Jos joku on aiheuttanut itselleen henkilöön kohdistuneen vahingon kuljettaessaan ajoneuvoa sellaisessa tilassa, että hänen verensä alkoholipitoisuus oli ajon aikana tai sen jälkeen vähintään 1,2 promillea tai että hänellä oli vähintään 0,60 milligrammaa alkoholia litrassa uloshengitysilmaa taikka hän on aiheuttanut vahingon kuljettaessaan ajoneuvoa muuten alkoholin tai muun huumaavan aineen kuin alkoholin vaikutuksen alaisena taikka alkoholin ja muun huumaavan aineen yhteisvaikutuksen alaisena niin, että hänen kykynsä virheettömiin suorituksiin oli tuntuvasti huonontunut, suoritetaan korvausta ajoneuvon vakuutuksesta vain sikäli kuin siihen on erityinen syy. Mitä edellä on sanottu kuljettajan oikeudesta korvaukseen, koskee myös matkustajaa, milloin tämä vahingon sattuessa oli mukana ajoneuvossa, vaikka hän tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää edellä mainitusta kuljettajan tilasta.

5 luku

Erityisiä säännöksiä

Jos moottoriajoneuvon omistaja, kuljettaja tai matkustaja on aiheuttanut vahingon tahallaan tai törkeällä tuottamuksellaan tai jos vahinko on aiheutunut tuottamuksesta ajettaessa ajoneuvolla, johon oli päästy käsiksi tekemällä sellainen rikos tai jota käytettiin sellaisen rikoksen tekemiseen, joka ei ole vähäinen, tahi jos joku on aiheuttanut vahingon kuljettaessaan ajoneuvoa sellaisessa tilassa, että hänen verensä alkoholipitoisuus oli ajon aikana tai sen jälkeen vähintään 1,2 promillea tai että hänellä oli vähintään 0,60 milligrammaa alkoholia litrassa uloshengitysilmaa, taikka hän on aiheuttanut vahingon kuljettaessaan ajoneuvoa muuten alkoholin tai muun huumaavan aineen kuin alkoholin vaikutuksen alaisena taikka alkoholin ja muun huumaavan aineen yhteisvaikutuksen alaisena niin, että hänen kykynsä virheettömiin suorituksiin oli tuntuvasti huonontunut, ja jos liikennevakuutusyhtiö tällaisessa tapauksessa suorittaa vahingonkorvaukseksi määrän, joka saajalla on oikeus vaatia korvausvelvolliselta, siirtyy tämä oikeus yhtiölle. Edellä tarkoitettu korvausvelvollisuus määräytyy vahingonkorvauslain (412/74) 2 ja 4 luvussa säädettyjen perusteiden mukaan.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 .

Helsingissä 16 päivänä kesäkuuta 1994