Yleissopimus avunannosta ydinonnettomuuden tai säteilyhätätilan yhteydessä

Laki avunantoa ydinonnettomuuden tai säteilyhätätilan yhteydessä koskevan yleissopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä sekä yleissopimuksen soveltamisesta 28.12.1990/1120 (SopS 82/1990)

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Wienissä 26 päivänä syyskuuta 1986 tehdyn avunantoa ydinonnettomuuden tai säteilyhätätilan yhteydessä koskevan yleissopimuksen määräykset ovat, mikäli ne kuuluvat lainsäädännön alaan, voimassa niin kuin siitä on sovittu.

2 §

Milloin valtio on korvannut yleissopimuksen 10 artiklan 2 kappaleessa tarkoitetun vahingon, saa se oikeuden vaatia maksamaansa korvausta siltä, joka lain tai Suomea velvoittavan kansainvälisen sopimuksen mukaan on velvollinen korvaamaan vahingon.

3 §

Tarkempia säännöksiä tämän lain ja yleissopimuksen soveltamisesta annetaan asetuksella.

4 §

Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.

Asetus avunantoa ydinonnettomuuden tai säteilyhätätilan yhteydessä koskevan yleissopimuksen voimaansaattamisesta ja sen eräiden määräysten hyväksymisestä sekä yleissopimuksen soveltamisesta annetun lain voimaantulosta 28.12.1990/1121 (SopS 83/1990)

Ulkoasiaministerin esittelystä säädetään:

1 §

Wienissä 26 päivänä syyskuuta 1986 tehty yleissopimus ydinonnettomuuden pikaisesta ilmoittamisesta, jonka tasavallan presidentti on hyväksynyt 28 päivänä marraskuuta 1986 ja jota koskeva hyväksymiskirja on talletettu Kansainvälisen atomienergiajärjestön pääjohtajan huostaan 11 päivänä joulukuuta 1986, tulee voimaan 11 päivänä tammikuuta 1987 niin kuin siitä on sovittu.

2 §

Yleissopimuksen 3 artiklassa tarkoitettua avustustoimien yleistä johtoa Suomen alueella ei saa luovuttaa vieraalle valtiolle.

3 §

Yleissopimuksen 4 artiklassa tarkoitettu toimivaltainen viranomainen on Suomessa säteilyturvakeskus.

4 §

Hyväksymiskirjan tallettamisen yhteydessä Suomi on antanut seuraavan selityksen:

Suomi ei sovella 10 artiklan 2 kappaletta tapauksissa, jotka johtuvat kuoleman, vamman, menetyksen tai vahingon aiheuttajan törkeästä tuottamuksesta.

5 §

Avunantoa ydinonnettomuuden tai säteilyhätätilan yhteydessä koskevan yleissopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä sekä yleissopimuksen soveltamisesta 17 päivänä helmikuuta 1989 annettu laki (1120/90) ja tämä asetus tulevat voimaan 28 päivänä joulukuuta 1990.

Yleissopimus avunannosta ydinonnettomuuden tai säteilyhätätilan yhteydessä

Tämän yleissopimuksen osapuolina olevat valtiot, jotka

ovat tietoisia, että ydinenergiaan liittyvää toimintaa harjoitetaan useissa valtioissa,

toteavat, että ydinenergiaan liittyvän toiminnan korkeatasoisesta turvallisuudesta huolehtimiseksi on jo ryhdytty ja ryhdytään laajoihin toimiin, joiden tarkoituksena on ydinonnettomuuksien ehkäiseminen ja mahdollisen onnettomuuden seurausten rajoittaminen mahdollisimman vähäisiksi,

haluavat lujittaa ydinenergian turvallista kehitystä ja käyttöä koskevaa kansainvälistä yhteistyötä entisestään,

ovat vakuuttuneita siitä, että ydinonnettomuuden ja säteilyhätätilan varalle tarvitaan kansainväliset puitteet, jotka helpottavat pikaista avunantoa onnettomuuden tai hätätilan seurausten lievittämiseksi,

toteavat kahden- ja monenväliset järjestelyt keskinäisestä avunannosta hyödyllisiksi tällä alalla,

panevat merkille Kansainvälisen atomienergiajärjestön toiminnan keskinäisiä hätäapujärjestelyjä koskevien suuntaviivojen kehittämisessä ydinonnettomuuden tai säteilyhätätilan varalta,

ovat sopineet seuraavasta:

1 artikla

Yleiset määräykset

1. Sopimusvaltiot toimivat yhteistyössä keskenään ja Kansainvälisen atomienergiajärjestön (jäljempänä "järjestö") kanssa tämän yleissopimuksen määräysten mukaisesti helpottaakseen pikaista avunantoa ydinonnettomuuden tai säteilyhätätilan yhteydessä sen seurausten rajoittamiseksi mahdollisimman vähäisiksi ja hengen, omaisuuden ja ympäristön suojelemiseksi radioaktiivisten päästöjen vaikutuksilta.

2. Sopimusvaltiot voivat tällaista yhteistyötä helpottaakseen sopia kahden- tai monenvälisistä järjestelyistä tai niiden tarkoituksenmukaisesta yhdistelmästä ydinonnettomuuden tai säteilyhätätilan aiheuttamien vaurioiden ja vahinkojen ehkäisemiseksi tai rajoittamiseksi mahdollisimman vähäisiksi.

3. Sopimusvaltiot pyytävät järjestöä tämän yleissopimuksen määräysten mukaisesti ja perussääntönsä puitteissa parhaansa mukaan edistämään, helpottamaan ja tukemaan tämän yleissopimuksen edellyttämää sopimusvaltioiden välistä yhteistyötä.

2 artikla

Avunanto

1. Jos sopimusvaltio tarvitsee apua ydinonnettomuuden tai säteilyhätätilan yhteydessä, se voi riippumatta siitä, onko onnettomuus tai hätätila saanut alkunsa sen omalla tai sen lainkäyttövallan tai valvonnan alaisella alueella, esittää avunpyynnön mille tahansa toiselle sopimusvaltiolle joko suoraan tai järjestön välityksellä sekä järjestölle tai, milloin tarkoituksenmukaista, muille kansainvälisille hallitustenvälisille järjestöille (jäljempänä "kansainväliset järjestöt").

2. Apua pyytävän sopimusvaltion tulee eritellä, miten laajaa ja millaista apua se tarvitsee, sekä antaa mahdollisuuksien mukaan avustavalle osapuolelle sellaisia tietoja, joita se saattaa tarvita ratkaistakseen, missä määrin se pystyy täyttämään pyynnön. Jos apua pyytävän sopimusvaltion ei ole mahdollista eritellä, miten laajaa ja millaista apua se tarvitsee, sen ja apua antavan osapuolen tulee ratkaista asia keskinäisin neuvotteluin.

3. Jokaisen sopimusvaltion, jolle osoitetaan avunpyyntö, tulee viipymättä päättää ja ilmoittaa apua pyytävälle sopimusvaltiolle joko suoraan tai järjestön välityksellä, voiko se antaa pyydettyä apua sekä annettavan avun laajuus ja ehdot.

4. Sopimusvaltioiden tulee edellytystensä rajoissa nimetä ja ilmoittaa järjestölle ne asiantuntijat, laitteet ja tarvikkeet, jotka ne voisivat asettaa käytettäviksi ydinonnettomuuden tai säteilyhätätilan yhteydessä muille sopimusvaltioille annettavaa apua varten, sekä ne ehdot, erityisesti taloudelliset, joilla apua voitaisiin antaa.

5. Sopimusvaltio voi pyytää apua lääkintähoidon antamiseksi ydinonnettomuuden tai säteilyhätätilan kohteeksi joutuneille ihmisille tai heidän väliaikaiseksi sijoittamisekseen toisen sopimusvaltion alueelle.

6. Järjestön tulee ryhtyä perussääntönsä ja tämän yleissopimuksen mukaisesti toimenpiteisiin sopimusvaltion tai jäsenvaltion ydinonnettomuuden tai säteilyhätätilan yhteydessä esittämän avunpyynnön johdosta:

a) asettamalla käytettäviksi sopivia voimavaroja, jotka on osoitettu tähän tarkoitukseen;

b) välittämällä pyyntö pikaisesti muille valtioille ja kansainvälisille järjestöille, joilla järjestön tietojen mukaan saattaa olla tarpeelliset voimavarat; sekä

c) koordinoimalla kansainvälisesti näin mahdollisesti saatavan avun antamista, jos apua pyytävä valtio sitä pyytää.

3 artikla

Avunannon johtaminen ja valvonta

Jollei toisin sovita:

a) apua pyytävä valtio vastaa alueellaan avustustoimien yleisestä johdosta, valvonnasta, koordinoinnista ja ohjauksesta. Kun avunantoon sisältyy henkilöstöapua, avustavan osapuolen tulisi apua pyytävän valtion kanssa neuvoteltuaan nimetä henkilö, joka olisi vastuussa avustavan osapuolen käytettäväksi asettamasta henkilöstöstä ja laitteista ja niiden toiminnan välittömästä ohjauksesta. Tehtävään nimetyn henkilön tulisi harjoittaa ohjausta yhteistyössä apua pyytävän valtion asianomaisten viranomaisten kanssa;

b) apua pyytävän valtion tulee mahdollisuuksiensa mukaan huolehtia paikallisista toimintaedellytyksistä ja palveluista avustustoiminnan asianmukaiseksi ja tehokkaaksi toteuttamiseksi. Sen tulee myös varmistaa sen henkilöstön sekä niiden laitteiden ja tarvikkeiden suojelu, jotka avustava valtio tätä tarkoitusta varten tuo tai tuottaa sen alueelle;

c) osapuolten avunantoaikana toimittamien laitteiden tai tarvikkeiden omistusoikeus ei muutu ja niiden palauttaminen taataan;

d) sopimusvaltio, joka antaa apua 2 artiklan 5 kappaleen mukaisesti esitetystä pyynnöstä, koordinoi avustustoiminnan omalla alueellaan.

4 artikla

Toimivaltaiset viranomaiset ja yhteyspaikat

1. Sopimusvaltion tulee ilmoittaa järjestölle sekä suoraan tai järjestön välityksellä muille sopimusvaltioille ne toimivaltaiset viranomaisensa ja yhteyspaikkansa, jotka ovat valtuutettuja esittämään ja ottamaan vastaan avunpyyntöjä ja hyväksymään avunantoa koskevia tarjouksia. Näiden yhteyspaikkojen ja järjestössä toimivan yhteyskeskuksen tulee olla käytettävissä jatkuvasti.

2. Sopimusvaltion tulee ilmoittaa viipymättä järjestölle 1 kappaleessa tarkoitettujen tietojen mahdollisesta muuttumisesta.

3. Järjestön tulee toimittaa 1 ja 2 kappaleessa tarkoitetut tiedot säännöllisesti ja viivytyksettä sopimusvaltioille, jäsenvaltioille ja asianomaisille kansainvälisille järjestöille.

5 artikla

Järjestön tehtävät

Sopimusvaltiot pyytävät järjestöä 1 artiklan 3 kappaleen mukaisesti ja rajoittamatta tämän yleissopimuksen muiden määräysten toteutumista:

a) keräämään ja jakamaan sopimusvaltioille ja jäsenvaltioille tietoja:

i) asiantuntijoista, laitteista ja tarvikkeista, jotka olisivat käytettävissä ydinonnettomuuden tai säteilyhätätilan yhteydessä;

ii) menetelmistä, tekniikasta ja saatavilla olevista tutkimustuloksista, jotka koskevat vastatoimia ydinonnettomuuden tai säteilyhätätilan yhteydessä;

b) pyynnöstä avustamaan sopimusvaltiota tai jäsenvaltiota seuraavissa tai muissa asiaan liittyvissä tehtävissä:

i) valmiussuunnitelmien laatiminen ydinonnettomuuden ja säteilyhätätilan varalle sekä asianmukaisen lainsäädännön luominen;

ii) sopivien ohjelmien kehittäminen henkilökunnan kouluttamiseksi ydinonnettomuuden ja säteilyhätätilan edellyttämään toimintaan;

iii) avunpyyntöjen ja asiaankuuluvien tietojen välittäminen ydinonnettomuuden tai säteilyhätätilan yhteydessä;

iv) sopivien säteilyvalvontaohjelmien, -menettelytapojen ja -vaatimusten kehittäminen;

v) sopivien säteilyvalvontajärjestelmien toteutettavuuden tutkiminen;

c) asettamaan ydinonnettomuuden tai säteilyhätätilan yhteydessä apua pyytävän sopimusvaltion tai jäsenvaltion käytettäväksi onnettomuuden tai hätätilan alustavaan arvioimiseen sopivia voimavaroja;

d) tarjoamaan sopimusvaltioille tai jäsenvaltioille hyviä palveluksiaan ydinonnettomuuden tai säteilyhätätilan yhteydessä;

e) luomaan ja ylläpitämään yhteyksiä asianomaisiin kansainvälisiin järjestöihin asiaankuuluvien tietojen ja tiedostojen hankkimiseksi ja vaihtamiseksi sekä laatimaan luettelon näistä järjestöistä sopimusvaltioiden, jäsenvaltioiden ja yllämainittujen järjestöjen käyttöön.

6 artikla

Luottamuksellisuus ja julkiset lausunnot

1. Apua pyytävän valtion ja avustavan osapuolen tulee varjella ydinonnettomuuteen tai säteilyhätätilaan liittyvän avunannon yhteydessä käyttöönsä saamiensa luottamuksellisten tietojen luottamuksellisuutta. Näitä tietoja saa käyttää yksinomaan tarkoitukseen, joka liittyy sovitun avun antamiseen.

2. Avustavan osapuolen tulee pyrkiä kaikin tavoin koordinoimaan tiedottaminen apua pyytävän valtion kanssa, ennen kuin se julkistaa tietoja avusta, jota on annettu ydinonnettomuuden tai säteilyhätätilan yhteydessä.

7 artikla

Kustannusten korvaaminen

1. Avustava osapuoli voi tarjota apua pyytävälle valtiolle maksutonta apua. Harkitessaan avun tarjoamista tältä pohjalta avustavan osapuolen tulee ottaa huomioon:

a) ydinonnettomuuden tai säteilyhätätilan luonne;

b) ydinonnettomuuden tai säteilyhätätilan alkulähteen sijainti;

c) kehitysmaiden tarpeet;

d) niiden maiden erityistarpeet, joilla ei ole ydinlaitoksia; sekä

e) muut asiaan liittyvät seikat.

2. Kun apua annetaan kokonaan tai osaksi korvattavuuspohjalta, apua pyytävän valtion tulee korvata avustavalle osapuolelle tämän nimissä toimivien henkilöiden tai järjestöjen tekemien palvelusten kustannukset sekä kaikki avunantoon liittyvät kulut, joista apua pyytävä valtio ei itse suoraan vastaa. Jollei toisin sovita, korvaus on maksettava viipymättä sen jälkeen, kun avustava osapuoli on esittänyt apua pyytävälle valtiolle korvausvaatimuksen. Korvauksen on oltava muiden kuin paikallisten kustannusten osalta vapaasti siirrettävissä.

3. Tämän artiklan 2 kappaleen määräyksistä huolimatta avustava osapuoli voi milloin hyvänsä osaksi tai kokonaan luopua korvausvaatimuksesta tai myöntää lykkäystä korvauksen suorittamiseen. Luopumista tai lykkäämistä harkitessaan apua antavien osapuolten tulee ottaa asianmukaisesti huomioon kehitysmaiden tarpeet.

8 artikla

Erioikeudet, vapaudet ja helpotukset

1. Apua pyytävä valtio myöntää avustustehtävien hoidon edellyttämät erioikeudet, vapaudet ja helpotukset avustavan osapuolen henkilöstölle ja sen nimissä toimivalle henkilöstölle.

2. Apua pyytävä valtio myöntää seuraavat erioikeudet ja vapaudet avustavan osapuolen henkilöstölle ja sen nimissä toimivalle henkilöstölle, josta on tehty apua pyytävälle valtiolle asianmukainen ilmoitus ja jonka se on hyväksynyt:

a) tehtävien hoidossa tapahtuneiden tekojen tai laiminlyöntien osalta vapautus pidättämisestä, vangitsemisesta ja oikeudenkäynnistä, apua pyytävän valtion rikos-, siviili- ja hallinto-oikeudellinen tuomiovalta mukaan luettuna; sekä

b) avustustehtävien hoidon osalta vapautus veroista, tulleista ja muista maksuista lukuunottamatta niitä, jotka yleensä sisältyvät tavaroiden hintaan tai palveluksista suoritettaviin maksuihin.

3. Apua pyytävä valtio:

a) myöntää avustavalle osapuolelle vapautuksen veroista, tulleista ja muista maksuista, jotka kohdistuvat laitteisiin ja omaisuuteen, jotka avustava osapuoli on tuonut apua pyytävän valtion alueelle avunantoa varten; sekä

b) myöntää vapautuksen sellaisten laitteiden ja omaisuuden takavarikoinnista ja pakko-otosta.

4. Apua pyytävä valtio takaa sellaisten laitteiden ja omaisuuden palauttamisen. Avustavan osapuolen pyynnöstä apua pyytävän valtion tulee mahdollisuuksiensa mukaan järjestää avunantoon käytettyjen ja edelleen käyttökelpoisten laitteiden välttämätön puhdistamisen radioaktiivisuudesta ennen niiden palauttamista.

5. Apua pyytävä valtio helpottaa 2 kappaleen mukaisesti ilmoitetun henkilöstön ja avunantoon käytettävien laitteiden ja omaisuuden pääsyä alueelleen, siellä oloa ja sieltä poistumista.

6. Mikään tämän artiklan määräys ei vaadi apua pyytävää valtiota myöntämään kansalaisilleen tai alueellaan pysyvästi asuville henkilöille edellisissä kappaleissa mainittuja oikeuksia ja vapauksia.

7. Kaikkien erioikeuksia ja vapauksia nauttivien henkilöiden on noudatettava pyytävän valtion lakeja ja määräyksiä, sikäli kuin nämä eivät ole ristiriidassa heidän erioikeuksiensa ja vapauksiensa kanssa. Heillä on myös velvollisuus olla puuttumatta apua pyytävän valtion sisäisiin asioihin.

8. Mikään tämän artiklan määräys ei rajoita oikeuksia ja velvollisuuksia, jotka liittyvät muiden kansainvälisten sopimusten tai kansainvälisen tapaoikeuden mukaisesti myönnettäviin erioikeuksiin ja vapauksiin.

9. Allekirjoittaessaan, ratifioidessaan tai hyväksyessään tämän yleissopimuksen tai liittyessään siihen valtio voi antaa selityksen, että se ei katso 2 ja 3 kappaleen sitovan itseään kokonaisuudessaan tai joiltakin osin.

10. Sopimusvaltio, joka on antanut 9 kappaleen mukaisen selityksen, voi milloin tahansa peruuttaa sen tekemällä tästä ilmoituksen tallettajalle.

9 artikla

Henkilöstön, laitteiden ja omaisuuden kauttakulku

Jokaisen sopimusvaltion tulee apua pyytävän valtion tai avustavan osapuolen pyynnöstä pyrkiä helpottamaan asianmukaisesti ilmoitetun, avunantoon käytettävän henkilöstön, laitteiden ja omaisuuden kauttakulkua alueensa läpi apua pyytävään valtioon ja sieltä pois.

10 artikla

Vaateet ja korvaukset

1. Sopimusvaltiot toimivat kiinteästi yhteistyössä helpottaakseen tässä artiklassa tarkoitettujen kanteiden ja vaateiden ratkaisemista.

2. Ellei toisin sovita, henkilöiden kuoleman tai vammautumisen, omaisuuden vahingoittumisen tai menetyksen tai ympäristön vahingoittumisen johdosta, joka on pyydettyä apua annettaessa tapahtunut apua pyytävän valtion tuomiovaltaan tai valvontaan kuuluvalla alueella, tämä valtio:

a) ei nosta kannetta avustavaa osapuolta tai sen nimissä toimivia luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä vastaan;

b) ottaa vastatakseen kolmansien osapuolien kanteisiin ja vaatimuksiin, jotka kohdistuvat avustavaan osapuoleen tai sen nimissä toimiviin luonnollisiin henkilöihin tai oikeushenkilöihin;

c) estää avustavaan osapuoleen tai sen nimissä toimiviin luonnollisiin henkilöihin tai oikeushenkilöihin kohdistuvat b kohdassa mainitut kanteet ja vaatimukset; sekä

d) maksaa avustavalle osapuolelle tai sen nimissä toimiville luonnollisille henkilöille tai oikeushenkilöille korvauksen:

i) avustavan osapuolen henkilökuntaan kuuluvien tai sen nimissä toimivien henkilöiden kuoleman tai vammautumisen johdosta;

ii) sellaisten avunannossa käytettävien laitteiden tai tarvikkeiden menetyksen tai vahingoittumisen johdosta, jotka eivät ole kulutushyödykkeitä;

lukuun ottamatta tapauksia, jotka johtuvat kuoleman, vamman, menetyksen tai vahingon aiheuttajan tahallisuudesta.

3. Tämä artikla ei estä korvauksen saamista minkään soveltuvan kansainvälisen sopimuksen tai minkään valtion kansallisen lainsäädännön nojalla.

4. Mikään tämän artiklan määräys ei vaadi apua pyytävää valtiota soveltamaan 2 kappaleen määräyksiä osaksi tai kokonaan omiin kansalaisiinsa tai alueellaan pysyvästi asuviin henkilöihin.

5. Allekirjoittaessaan, ratifioidessaan tai hyväksyessään tämän yleissopimuksen tai liittyessään siihen valtio voi antaa selityksen:

a) että se ei katso 2 kappaleen sitovan itseään lainkaan tai joltakin osin;

b) että se ei sovella 2 kappaletta lainkaan tai joltakin osin tapauksissa, jotka johtuvat kuoleman, vamman, menetyksen tai vahingon aiheuttajan törkeästä tuottamuksesta.

6. Sopimusvaltio, joka on antanut 5 kappaleen mukaisen selityksen, voi milloin tahansa peruuttaa sen tekemällä tästä ilmoituksen tallettajalle.

11 artikla

Avunannon lopettaminen

Apua pyytävä valtio tai avustava osapuoli voi milloin hyvänsä asianmukaisten neuvottelujen jälkeen pyytää kirjallisesti, että tämän yleissopimuksen mukainen avunanto lopetetaan. Kun pyyntö on esitetty, osapuolet neuvottelevat järjestelyistä avunannon lopettamiseksi asianmukaisessa järjestyksessä.

12 artikla

Suhde muihin kansainvälisiin sopimuksiin

Tämä yleissopimus ei vaikuta vastavuoroisiin oikeuksiin eikä velvollisuuksiin, joita sopimusvaltioilla on tämän yleissopimuksen aihepiiriin liittyvien voimassaolevien kansainvälisten sopimusten mukaisesti tai tulevaisuudessa tehtävien tämän yleissopimuksen tavoitteita ja tarkoitusperiä noudattavien kansainvälisten sopimusten mukaisesti.

13 artikla

Riitojen ratkaiseminen

1. Jos sopimusvaltioiden tai sopimusvaltion ja järjestön välille syntyy riitaa tämän yleissopimuksen tulkinnasta tai soveltamisesta, riidan osapuolet vaihtavat näkemyksiä riidan ratkaisemiseksi joko neuvottelemalla tai muulla hyväksymällään rauhanomaisella keinolla.

2. Jos tällaista sopimusvaltioiden välistä riitaa ei pystytä ratkaisemaan vuoden kuluessa 1 kappaleen mukaista näkemystenvaihtoa koskevan pyynnön esittämisestä, se saatetaan välimiesmenettelyssä käsiteltäväksi tai Kansainvälisen tuomioistuimen ratkaistavaksi, jos riidan osapuoli tätä pyytää. Jos riita on saatettu välimiesmenettelyssä käsiteltäväksi eivätkä riidan osapuolet kykene kuuden kuukauden kuluessa pyynnön esittämisestä sopimaan välimiesmenettelyn toteuttamisesta, osapuoli voi pyytää Kansainvälisen tuomioistuimen puheenjohtajaa tai Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeriä nimeämään yhden tai useamman välimiehen. Jos riidan osapuolten pyynnöt ovat keskenään ristiriidassa, on Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille esitetyllä pyynnöllä etusija.

3. Valtio voi allekirjoittaessaan, ratifioidessaan tai hyväksyessään tämän yleissopimuksen tai liittyessään siihen antaa selityksen, ettei se katso jommankumman tai kummankaan 2 kappaleessa mainitun riitojen ratkaisumenettelyn sitovan itseään. Edellä 2 kappaleessa määritelty riitojen ratkaisumenettely ei ole muita sopimusvaltioita sitova suhteessa sopimusvaltioon, jonka osalta sellainen selitys on voimassa.

4. Sopimusvaltio, joka on antanut 3 kappaleen mukaisen selityksen, voi milloin tahansa peruuttaa sen tekemällä tästä ilmoituksen tallettajalle.

14 artikla

Voimaantulo

1. Tämä yleissopimus on avoinna allekirjoittamista varten kaikille valtioille ja Namibialle Yhdistyneiden Kansakuntien Namibia-neuvoston edustamana Kansainvälisen atomienergiajärjestön päämajassa Wienissä 26 päivästä syyskuuta 1986 alkaen, sekä Yhdistyneiden Kansakuntien päämajassa New Yorkissa 6 päivästä lokakuuta 1986 alkaen, kunnes yleissopimus tulee voimaan tai kahdentoista kuukauden ajan sen mukaan, kumpi ajanjakso on pitempi.

2. Valtio tai Namibia Yhdistyneiden Kansakuntien Namibia-neuvoston edustamana voi sitoutua noudattamaan tätä yleissopimusta joko allekirjoittamalla sen tai tallettamalla ratifioimis- tai hyväksymiskirjan ratifioimis- tai hyväksymisvaraumin tapahtuneen allekirjoituksen jälkeen tai tallettamalla liittymiskirjan. Ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirja talletetaan tallettajan huostaan.

3. Tämä yleissopimus tulee voimaan kolmenkymmenen päivän kuluttua siitä, kun kolme valtiota on sitoutunut noudattamaan sitä.

4. Valtion osalta, joka on sitoutunut noudattamaan tätä yleissopimusta sen voimaantulon jälkeen, yleissopimus tulee voimaan kolmenkymmenen päivän kuluttua sitoutumisesta.

5.a) Tämä yleissopimus on tämän artiklan määräysten mukaisesti avoin liittymistä varten kansainvälisille järjestöille ja täysivaltaisista valtioista koostuville alueellisen yhdentymisen järjestöille, jotka ovat toimivaltaisia neuvottelemaan, tekemään ja soveltamaan kansainvälisiä sopimuksia tämän yleissopimuksen alaan kuuluvissa asioissa.

b) Toimivaltaansa kuuluvissa asioissa nämä järjestöt käyttävät omasta puolestaan niitä oikeuksia ja täyttävät niitä velvollisuuksia, jotka kuuluvat sopimusvaltioille tämän yleissopimuksen mukaisesti.

c) Liittymiskirjansa tallettaessaan tällaisen järjestön tulee antaa tallettajalle selitys, josta käy ilmi järjestön toimivalta tämän yleissopimuksen alaan kuuluvissa asioissa.

d) Tällaisella järjestöllä ei ole enempää ääniä kuin sen jäsenvaltioilla.

15 artikla

Väliaikainen soveltaminen

Valtio voi allekirjoittaessaan tämän yleissopimuksen tai milloin tahansa myöhemmin ennen sen voimaantuloa tämän valtion osalta antaa selityksen, että se soveltaa yleissopimusta väliaikaisesti.

16 artikla

Muutokset

1. Sopimusvaltio voi ehdottaa tämän yleissopimuksen muuttamista. Muutosehdotus toimitetaan tallettajalle, joka lähettää sen heti kaikille muille sopimusvaltioille.

2. Jos sopimusvaltioiden enemmistö pyytää tallettajaa kutsumaan koolle kokouksen käsittelemään muutosehdotuksia, tallettajan tulee kutsua kaikki sopimusvaltiot osallistumaan kokoukseen. Kokous saa alkaa aikaisintaan kolmenkymmenen päivän kuluttua kutsun esittämisestä. Kokouksessa sopimusvaltioiden kahden kolmasosan enemmistöllä hyväksytyistä muutoksista tehdään pöytäkirja, joka on avoinna allekirjoittamista varten kaikille sopimusvaltioille Wienissä ja New Yorkissa.

3. Pöytäkirja tulee voimaan kolmenkymmenen päivän kuluttua siitä, kun kolme valtiota on sitoutunut noudattamaan sitä. Valtion osalta, joka on sitoutunut noudattamaan pöytäkirjaa sen tultua voimaan, pöytäkirja tulee voimaan kolmenkymmenen päivän kuluttua sitoutumisesta.

17 artikla

Irtisanominen

1. Sopimusvaltio voi irtisanoa tämän yleissopimuksen ilmoittamalla asiasta kirjallisesti tallettajalle.

2. Irtisanominen tulee voimaan vuoden kuluttua siitä kun tallettaja on vastaanottanut ilmoituksen.

18 artikla

Tallettaja

1. Järjestön pääjohtaja toimii tämän yleissopimuksen tallettajana.

2. Järjestön pääjohtaja ilmoittaa heti sopimusvaltioille ja kaikille muille valtioille:

a) tämän yleissopimuksen tai muutospöytäkirjan allekirjoittamisista;

b) tätä yleissopimusta tai muutospöytäkirjaa koskevista ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjan tallettamisista;

c) 8, 10 ja 13 artiklojen mukaisista selityksistä tai niiden peruutuksista;

d) 15 artiklan mukaisista selityksistä, jotka koskevat tämän yleissopimuksen väliaikaista soveltamista;

e) tämän yleissopimuksen ja sen muutosten voimaantulosta; sekä

f) 17 artiklan mukaisista irtisanomisista.

19 artikla

Todistusvoimaiset tekstit ja oikeaksi todistetut jäljennökset

Tämän yleissopimuksen alkuperäiskappale, jonka arabian-, kiinan-, englannin-, ranskan-, venäjän- ja espanjankieliset tekstit ovat yhtä todistusvoimaisia, talletetaan Kansainvälisen atomienergiajärjestön pääjohtajan huostaan, joka lähettää oikeaksi todistetut jäljennökset sopimusvaltioille ja kaikille muille valtioille.

Tämän vakuudeksi allekirjoittaneet asianmukaisesti valtuutettuina ovat allekirjoittaneet tämän yleissopimuksen, joka on avoinna allekirjoittamista varten 14 artiklan 1 kappaleen määräysten mukaisesti.

Hyväksytty Kansainvälisen atomienergiajärjestön yleiskokouksen erityisistunnossa Wienissä 26 päivänä syyskuuta 1986.