Sisällysluettelo

Yleissopimus vahingonkorvausvastuusta ydinvoiman alalla

Asetus vahingonkorvausvastuusta ydinvoiman alalla Pariisissa tehdyn yleissopimuksen voimaansaattamisesta 16.6.1972/485 (SopS 20/1972)

1 §

Sitten kun Pariisissa 29 päivänä heinäkuuta 1960 vahingonkorvausvastuusta ydinvoiman alalla tehdyn yleissopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna Pariisissa 28 päivänä tammikuuta 1964 allekirjoitetulla lisäpöytäkirjalla, eräät määräykset on 8 päivänä kesäkuuta 1972 annetulla atomivastuulailla (484/72) hyväksytty, tasavallan presidentti päättänyt, että Suomi liittyy sanottuun Pariisin yleissopimukseen ja sitä muuttavaan lisäpöytäkirjaan, ja Suomen liittymisilmoitus on esitetty Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön pääsihteerille, on Pariisin yleissopimus lisäpöytäkirjoineen voimassa tästä päivästä lukien, niin kuin siitä on sovittu, ottaen kuitenkin huomioon mitä 2 §:ssä säädetään.

2 §

Ennen 1 §:ssä mainittuun Pariisin yleissopimukseen liittymistä on Suomen osalta esitetty yleissopimuksen 18 artiklan mukaisesti allekirjoittajamaiden nimenomaisesti hyväksymä varauma, jonka mukaan Suomella on oikeus pitää niitä kansallisia lakeja, jotka sisältävät mainitun yleissopimuksen 6 artiklan b kohdassa tarkoitettuja kansainvälisiä sopimuksia vastaavia määräyksiä, kansainvälisinä sopimuksina 6 artiklan b ja d kohdan mielessä. Tämän varauman soveltamisesta säädetään atomivastuulain 15 §:n 3 momentin nojalla erikseen asetuksella.

Yleissopimus vahingonkorvausvastuusta ydinvoiman alalla

Sopimukseen kohdistuvat muutokset ja ilmoitukset:

SopS 4/1977

SopS 1/1990

SopS 85/1991

Saksan Liittotasavallan, Itävallan Tasavallan, Belgian Kuningaskunnan, Tanskan Kuningaskunnan, Espanjan, Ranskan Tasavallan, Kreikan Kuningaskunnan, Italian Tasavallan, Luxemburgin Suurherttuakunnan, Norjan Kuningaskunnan, Alankomaiden Kuningaskunnan, Portugalin Tasavallan, Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin Yhdistyneen Kuningaskunnan, Ruotsin Kuningaskunnan, Sveitsin Liittovaltion ja Turkin Tasavallan hallitukset;

ottaen huomioon, että Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön yhteyteen (jäljempänä "järjestö") perustetun OECD:n Ydinvoimajärjestön tehtävänä on edistää ydinvoimaa koskevan lainsäädännön aikaansaamista ja yhdenmukaistamista sopimusmaissa, erityisesti mikäli on kysymys ydinvahingon vaaran korvausvastuusta ja vakuutuksesta; (SopS 1/1990)

haluten turvata henkilöille, jotka ovat kärsineet ydintapahtumien aiheuttamia vahinkoja, kohtuullisen ja oikeudenmukaisen korvauksen, samalla kuin ryhdytään välttämättömiin toimenpiteisiin, jottei ehkäistä ydinenergian tuotannon ja käytön kehitystä rauhanomaisiin tarkoituksiin;

vakuuttuneina siitä, että on välttämätöntä yhdenmukaistaa eri maiden lainsäädännössä näistä vahingoista johtuvan vastuun perussäännökset samalla kun näille maille jätetään vapaus päättää kansallisella pohjalla niistä lisätoimenpiteistä, joita ne pitävät välttämättöminä; (SopS 1/1990)

ovat sopineet seuraavasta:

1 artikla

a) Tässä yleissopimuksessa:

i) "Ydintapahtuma" tarkoittaa jokaista vahinkoa aiheuttavaa tapahtumaa tai samasta alkulähteestä johtuvaa tapahtumasarjaa edellyttäen, että tämä tapahtuma tai tapahtumasarja taikka siitä syntynyt vahinko on aiheutunut tai ollut seurauksena ydinpolttoaineiden taikka radioaktiivisten tuotteiden tai jätteiden radioaktiivisista ominaisuuksista, tai radioaktiivisista ominaisuuksista ja niiden yhteydessä esiintyvistä myrkyllisistä, räjähtävistä tai muista vaarallisista ominaisuuksista, taikka ydinlaitoksessa olevasta muusta säteilylähteestä peräisin olevasta ionisoivasta säteilystä.

ii) "Ydinlaitos" tarkoittaa reaktoreita, lukuun ottamatta liikennevälineen osana olevia reaktoreita; ydinaineita valmistavia tai käsitteleviä tehtaita, ydinpolttoaineen isotooppeja erottavia tehtaita, säteilytetyn ydinpolttoaineen puhdistusta suorittavia tehtaita, ydinaineiden säilytyslaitoksia, lukuun ottamatta niitä laitoksia, joita käytetään tilapäiseen säilytykseen kuljetuksen aikana; samoin kuin muita laitoksia, joissa säilytetään ydinpolttoainetta taikka radioaktiivisia tuotteita tai jätteitä edellyttäen, että Euroopan Ydinvoimajärjestön johtokomitea (jäljempänä "johtokomitea") niin päättää;

sopimuspuoli voi määrätä, että kahta tai useampaa ydinlaitosta, joilla on yksi haltija ja jotka sijaitsevat samalla alueella, samoin kuin muita samalla alueella sijaitsevia rakennuksia, joissa säilytetään radioaktiivista ainetta, käsitellään vain yhtenä ydinlaitoksena.

iii) "Ydinpolttoaine" tarkoittaa metallin, seoksen tai kemiallisen yhdisteen muodossa olevaa, uraania sisältävää halkeavaa ainetta (luonnonuraani siihen luettuna), metallin, seoksen tai kemiallisen yhdisteen muodossa olevaa plutoniumia sekä muuta halkeavaa ainetta, josta johtokomitea kulloinkin niin päättää.

iv) "Radioaktiivisella tuotteella tai jätteellä" tarkoitetaan radioaktiivista ainetta, joka on ydinpolttoaineiden valmistuksen tai käytön yhteydessä tehty tai tullut radioaktiiviseksi säteilyn avulla, lukuun ottamatta (1) ydinpolttoainetta ja (2) ydinlaitoksen ulkopuolella olevia radioisotooppeja, jotka ovat saavuttaneet viimeisen valmistusvaiheen ja joita sen vuoksi voidaan käyttää kaikkiin teollisuuden, kaupan, maatalouden, lääketieteen, tieteen tai opetuksen tarkoituksiin.

v) "Ydinaineella" tarkoitetaan ydinpolttoaineita (lukuun ottamatta luonnonuraania ja köyhdytettyä uraania) sekä radioaktiivisia tuotteita tai jätteitä.

vi) "Ydinlaitoksen haltijalla" tarkoitetaan henkilöä, jonka asianomainen julkinen viranomainen on osoittanut tai tunnustanut ydinlaitoksen käyttäjäksi.

(SopS 1/1990)

b) Johtokunta voi päättää, että määrätyt tai määrätynlaiset ydinlaitokset, ydinpolttoaineet tai ydinaineet niiden aiheuttamien vähäisten riskien vuoksi eivät kuulu tämän yleissopimuksen soveltamisalaan.

2 artikla

Tämä yleissopimus ei koske ydintapahtumia, jotka sattuvat sopimukseen liittymättömien valtioiden alueella, eikä näillä alueilla sattuneita vahinkoja, ehdolla ettei sopimusvaltion laki, jonka alueella vastuussa olevan laitoksenhaltijan ydinlaitos on, toisin määrää, ja ettei 6 e artiklassa tarkoitettuja oikeuksia loukata.

3 artikla

a) Ydinlaitoksen haltija vastuussa on tämän yleissopimuksen mukaisesti

i) henkilöön kohdistuneesta vahingosta; ja

ii) omaisuuteen kohdistuneesta vahingosta lukuunottamatta

1) ydinlaitosta itseään ja tämän laitoksen alueella sijaitsevaa muuta ydinlaitosta, myöskään rakenteilla olevaa ydinlaitosta; ja

2) samalla alueella olevaa omaisuutta, jota käytetään tai aiotaan käyttää jonkin tällaisen laitoksen yhteydessä, edellyttäen, että vahingon tai menetyksen (jäljempänä "vahinko") on näytetty aiheutuneen tällaisessa laitoksessa olleesta ydintapahtumasta, tai sieltä peräisin olevista ydinaineista, lukuunottamatta mitä 4 artiklassa määrätään.

(SopS 1/1990)

b) Kun vahingon on aiheuttanut yhdessä ydintapahtuma ja muu kuin ydintapahtuma, on muun kuin ydintapahtuman aiheuttama vahinko, siinä määrin kuin se ei ole varmuudella erotettavissa ydintapahtuman aiheuttamasta vahingosta, katsottava ydintapahtuman aiheuttamaksi vahingoksi. Kun vahingon on aiheuttanut yhdessä ydintapahtuma ja ionisoiva säteily, jota tämä yleissopimus ei koske, mikään tämän yleissopimuksen määräys ei rajoita eikä muutoinkaan koske henkilöiden vastuuta ionisoivan säteilyn yhteydessä.

c) Kohta on kumottu sopimuksella SopS 1/1990.

4 artikla

Ydinaineiden kuljetuksen osalta, siihen luettuna kuljetuksen aikana tapahtunut tilapäinen säilytys, on voimassa, mikäli 2 artiklasta ei muuta johdu:

a) Ydinlaitoksen haltija on vastuussa tämän sopimuksen mukaisesti vahingosta, jos näytetään, että se on johtunut tämän laitoksen ulkopuolella sattuneesta ydintapahtumasta, jonka ovat aiheuttaneet ydinaineet mainitusta laitoksesta tapahtuvan kuljetuksen aikana; kuitenkin vain edellyttäen, että tapahtuma sattuu

i) ennen kuin vastuu ydinaineiden aiheuttamasta ydintapahtumista on siirtynyt kirjallisen sopimuksen nimenomaisen määräyksen mukaan toisen ydinlaitoksen haltijalle;

ii) ellei sellaisen sopimuksen nimenomaista määräystä ole, ennen kuin toisen ydinlaitoksen haltija on ottanut vastaan ydinaineet;

iii) jos ydinaineet ovat tarkoitetut reaktoriin, joka on kuljetusvälineen osa, ennen kuin tämän reaktorin käyttämiseen asianmukaisen luvan saanut henkilö on ottanut vastaan ydinaineet;

iv) ennen kuin ydinaineet on purettu kuljetusvälineestä, jolla ne ovat tulleet sopimukseen kuulumattoman valtion alueelle, jos ne on lähetetty tässä valtiossa olevalle henkilölle.

b) Laitoksen haltija on vastuussa kaikista vahingoista tämän yleissopimuksen mukaan, jos osoitetaan, että ne ovat aiheutuneet ydintapahtumasta, joka on sattunut laitoksen ulkopuolella kuljetettaessa ydinaineita laitokseen, vain jos ydintapahtuma sattuu

i) sen jälkeen kuin vastuu ydintapahtumista, jotka ovat aiheutuneet ydinaineista, on siirtynyt hänelle toiselta laitoksenhaltijalta kirjallisen sopimuksen nimenomaisen määräyksen nojalla;

ii) ellei sellaista nimenomaista määräystä ole, sen jälkeen kuin hän on ottanut ydinaineet vastaan;

iii) sen jälkeen kuin hän on ottanut vastaan ydinaineet henkilöltä, joka on kuljetusvälineen osana olevan reaktorin haltija; mutta

iv) sen jälkeen kuin ydinaineet on lastattu kuljetusvälineeseen, jolla sopimukseen kuulumattomassa valtiossa oleva henkilö lähettää ne laitoksenhaltijan kirjallisella suostumuksella tämän valtion alueelta.

c) Tämän yleissopimuksen mukaan vastuussa olevan laitoksenhaltijan on luovutettava rahdinkuljettajalle todistus, jonka on antanut vakuutuksenantaja tai 10 artiklan mukaisen muun taloudellisen takuun antaja. Sopimuspuoli voi kuitenkin olla vaatimatta tämän velvoitteen täyttämistä kuljetusten osalta, jotka tapahtuvat kokonaan sen omalla alueella. Todistuksesta tulee ilmetä laitoksenhaltijan nimi ja osoite sekä takuun määrä, laatu ja kestoaika; henkilö, joka on antanut todistuksen tai jonka puolesta se on annettu, ei voi kiistää siinä olevia tietoja. Todistuksesta on myös ilmettävä ydinaineet ja matka, jota vakuutus tai takuu tarkoittaa, ja sen tulee sisältää asianomaisen julkisen viranomaisen selitys, että laitoksenhaltijaksi ilmoitettu henkilö on tämän sopimuksen tarkoittama ydinlaitoksen haltija. (SopS 1/1990)

d) Sopimusvaltion laissa voidaan määrätä, että siinä mainituin ehdoin ja ottamalla huomioon 10 a artiklan säännökset rahdinkuljettaja voi omasta anomuksestaan ja tämän sopimusvaltion alueella sijaitsevan ydinvoimalaitoksen haltijan suostumuksella asianomaisen julkisen viranomaisen päätöksellä olla laitoksenhaltijan asemesta vastuussa syntyneistä vahingoista tämän yleissopimuksen mukaan. Tässä tapauksessa katsotaan rahdinkuljettaja yleissopimusta sovellettaessa ydinaineiden kuljetuksen aikana sattuneiden vahinkojen osalta kysymyksessä olevan valtion alueella sijaitsevan ydinlaitoksen haltijaksi.

5 artikla

a) Jos ydintapahtuman aiheuttaneet ydinpolttoaineet tai radioaktiiviset tuotteet tai jätteet ovat olleet useiden ydinlaitosten hallussa ja ovat ydinlaitoksessa vahingon tapahtuessa, ei kukaan laitoksenhaltija, jonka hallussa ne ovat olleet aikaisemmin, ole vastuussa vahingosta.

b) Jos vahinko on kuitenkin aiheutunut ydintapahtumasta, joka on sattunut ydinlaitoksessa ja koskee vain ydinaineita, jotka on varastoitu sinne tilapäisesti kuljetuksen aikana, ydinlaitoksen haltija ei ole vastuussa, jos toinen laitoksenhaltija tai henkilö on vastuussa 4 artiklan mukaan.

c) Jos ydinpolttoaineet tai radioaktiiviset tuotteet tai jätteet, joista ydintapahtuma on aiheutunut, ovat olleet useissa ydinlaitoksissa eivätkä ole ydinlaitoksessa vahingon tapahtuessa, ei vahingosta ole vastuussa kukaan muu kuin sen ydinlaitoksen haltija, jossa ne viimeksi olivat ennen vahingon tapahtumista, tai se haltija, joka myöhemmin on ottanut ne vastaan tai kirjallisen sopimuksen nimenomaisten ehtojen mukaisesti on vastuussa vahingosta. (SopS 1/1990)

d) Jos useat laitoksenhaltijat ovat tämän yleissopimuksen mukaan vastuussa samasta vahingosta, he vastaavat siitä omasta ja toistensa puolesta; kuitenkin niin, että jos vastuu johtuu vahingosta, joka on aiheutunut kuljetettavina olevia ydinaineita koskevasta ydintapahtumasta joko samassa kuljetusneuvossa tai, kun on kysymys kuljetuksen aikana tapahtuneesta tilapäisestä varastoinnista, samassa ydinlaitoksessa, mainittujen laitoksenhaltijain yhteenlasketun vastuun enimmäismäärä on sama kuin jonkun laitoksenhaltijan korkein vastuu 7 artiklan mukaan. Missään tapauksessa ei laitoksenhaltijan vastuu ydintapahtuman johdosta voi olla suurempi kuin hänen vastuunsa on 7 artiklan mukaan.

6 artikla

a) Vahingonkorvausvaadetta ydintapahtuman aiheuttamasta vahingosta ei voida esittää muuta kuin laitoksenhaltijaa vastaan, joka tämän yleissopimuksen mukaan on vastuussa vahingosta, tai, jos kanteen nostaminen suoraan vakuutuksenantajaa tai 10 artiklan mukaisen takuun antajaa vastaan on sallittu kansallisen lain perusteella, vakuutuksenantajaa tai taloudellisen takuun antajaa vastaan.

b) Jollei tässä artiklassa toisin määrätä, kukaan muu henkilö ei ole vastuussa ydintapahtuman aiheuttamasta vahingosta; tämä määräys ei kuitenkaan vaikuta sellaisten kansainvälisten kuljetusta koskevien sopimusten soveltamiseen, jotka ovat voimassa tai avoinna allekirjoittamista, ratifioimista tai liittymistä varten tämän yleissopimuksen allekirjoituspäivänä.

c) i) Mikään tässä yleissopimuksessa ei vaikuta:

1. henkilön vastuuseen ydinvahingosta, jonka on aiheuttanut ydintapahtuma, josta laitoksenhaltija 3 artiklan a) ii) 1 ja 2 kohdan tai 9 artiklan nojalla ei ole vastuussa tämän yleissopimuksen mukaan ja joka on johtunut tämän henkilön vahingoittamisen tarkoituksessa tekemästä toimesta tai laiminlyönnistä;

2. kuljetusvälineessä olevan reaktorin käyttöön asianmukaisesti luvan saaneen henkilön vastuuseen vahingosta, jonka ydintapahtuma on aiheuttanut, kun laitoksenhaltija ei ole vastuussa sellaisesta vahingosta 4 artiklan a) iii) tai b) iii) kohdan mukaan.

ii) Laitoksenhaltija ei ole vastuussa tähän sopimukseen kuulumattomissa tapauksissa vahingosta, jonka ydintapahtuma on aiheuttanut.

(SopS 1/1990)

d) Jokainen henkilö, joka on suorittanut korvausta ydintapahtuman aiheuttamasta vahingosta jonkin tämän artiklan b kohdassa tarkoitetun kansainvälisen sopimuksen nojalla tai sopimukseen kuulumattoman valtion lain nojalla, saa suorittamaansa määrään saakka samat oikeudet kuin vahingonkärsijällä, jolle hän on korvausta suorittanut, oli tämän yleissopimuksen mukaan.

e) Jokainen henkilö, jolla on pääasiallinen toimipaikka sopimusvaltion alueella tai joka on sellaisen henkilön palveluksessa ja joka on suorittanut korvausta vahingosta, jonka on aiheuttanut sopimukseen kuulumattoman valtion alueella sattunut ydintapahtuma, tai joka on sattunut tällaisen valtion alueella, saa suorittamaansa määrään saakka samat oikeudet, jotka siten korvauksen saaneella henkilöllä olisi ollut laitoksenhaltijaa vastaan, ellei 2 artiklan määräystä olisi.

f) Laitoksenhaltijalla on takautumisoikeus vain

i) jos ydintapahtumasta johtunut vahinko on aiheutunut tahallisesta vahinkoa tarkoittaneesta teosta tai laiminlyömisestä, tahallisen teon tai laiminlyönnin suorittanutta luonnollista henkilöä vastaan;

ii) jos ja siinä määrin kuin siitä on niinenomaan sovittu sopimuksessa;

g) Siinä määrin kuin laitoksenhaltijalla on tämän artiklan f kohdan mukaan takautumisoikeus jotakin henkilöä vastaan, tällä henkilöllä ei ole tämän artiklan d tai e kohtien mukaista oikeutta laitoksenhaltijaa vastaan.

h) Jos määräykset, jotka koskevat kansallista tai julkista sairausvakuutus-, sosiaaliturva- tai työntekijäin tapaturma- tai ammattitautivakuutusjärjestelmiä, sisältävät korvauksen ydintapahtuman aiheuttamasta vahingosta, riippuvat sellaisten järjestelmien mukaan korvausta saavien oikeudet ja sellaisiin järjestelmiin perustuvat takaisinsaantioikeudet sopimusvaltion laista taikka sellaisten hallitusten välisten järjestöjen määräyksistä, jotka ovat vahvistaneet mainitunlaisia järjestelmiä.

7 artikla

a) Ydintapahtuman aiheuttamasta vahingosta maksettavien korvausten yhteismäärä ei voi ylittää tämän artiklan mukaisesti vahvistettua vastuun enimmäismäärää.

b) Ydintapahtuman aiheuttamasta vahingosta johtuva laitoksenhaltijan vastuun enimmäismäärä on 15 000 000 erityisnosto-oikeus, sellaisena kuin Kansainvälinen valuuttarahasto sen määrittää ja käyttää sitä toiminnassaan ja suorituksissaan (jäljempänä "erityisnosto-oikeus"). Tästä huolimatta

i) sopimusvaltio voi, ottaen huomioon laitoksenhaltijan mahdollisuuden saada vakuutus tai muu 10 artiklan mukainen taloudellinen takuu, vahvistaa lainsäädännössään tätä korkeamman tai alhaisemman vastuun määrän;

ii) sopimusvaltio voi kuitenkin, ottaen huomioon kyseisen ydinlaitoksen tai ydinaineiden luonteen ja niistä aiheutuvien todennäköisten ydintapahtuman seurauksien, vahvistaa alhaisemman vastuun määrän,

edellyttäen, etteivät tällä tavoin vahvistetut määrät missään tapauksessa alita 5 000 000 erityisnosto-oikeutta. Edellä mainitut määrät voidaan muuttaa kansalliseksi valuutaksi pyöreinä summina.

(SopS 1/1990)

c) Kuljetusvälineeseen, jossa kyseiset ydinaineet olivat ydintapahtuman sattuessa, kohdistuneen vahingon korvaaminen ei missään tapauksessa saa johtaa siihen, että laitoksenhaltijan korvausvastuu muusta vahingosta alenee 5 000 000 erityisnosto-oikeutta pienempään määrään tai sopimuspuolen lainsäädännössään vahvistamaan korkeampaan määrään. (SopS 1/1990)

d) Sopimusvaltion alueella sijaitsevien ydinlaitoksen haltijoille tämän artiklan b kohdan perusteella vahvistettu vastuumäärä niin myös sopimusvaltion lainsäädännössä tämän artiklan c kohdan mukaisesti annetut määräykset ovat voimassa tällaisen laitoksenhaltijan vastuuseen riippumatta siitä, missä ydintapahtuma sattuu.

e) Sopimusvaltio voi alueensa kautta tapahtuvan ydinaineiden kuljettamisen ehdoksi määrätä, että ulkomaisen laitoksenhaltijan enimmäisvastuuta korotetaan, jos sopimusvaltio katsoo, että tämä määrä ei riittävästi peitä ydintapahtumavaaraa kauttakulun aikana, kuitenkin siten, että korotettu enimmäismäärä ei saa ylittää sopimusvaltion omalla alueella sijaitsevien ydinlaitosten haltijoille vahvistettua enimmäismäärää.

f) Tämän artiklan e kohdan määräyksiä ei sovelleta

i) merikuljetukseen, milloin kansainvälisen oikeuden mukaan on olemassa oikeus pakottavan vaaran uhatessa hakea hätäsatamaa kysymyksessä olevan sopimusvaltion alueella tai oikeus vaarattomaan kauttakulkuun sen alueen läpi; tai

ii) ilmakuljetukseen, milloin sopimuksen tai kansainvälisen oikeuden mukaan on olemassa oikeus lentää kysymyksessä olevan sopimusvaltion alueen ylitse tai laskeutua sen alueelle.

g) Korkoja ja kustannuksia, jotka tämän yleissopimuksen mukaista korvausvaatimusta käsitellyt tuomioistuin on määrännyt maksettaviksi, ei ole katsottava tämän yleissopimuksen tarkoittamiksi korvauksiksi ja laitoksenhaltijan on maksettava ne niiden korvausmäärien lisäksi, joista hän voi olla vastuussa tämän artiklan nojalla.

8 artikla

a) Oikeus korvaukseen tämän yleissopimuksen mukaan vanhentuu, ellei kannetta ole pantu vireille 10 vuodessa ydintapahtuman sattumisesta lukien. Laitoksen sijaintimaan laissa voidaan kuitenkin määrätä 10 vuotta pitempi vanhentumisaika, jos vastuussa olevan laitoksen sijaintimaa on huolehtinut siitä, että laitoksenhaltijan vastuu korvauskanteista, jotka on pantu vireille 10 vuoden määräajan jälkeen ja määräajan pidentämisajan kuluessa, on katettu. Tämä vanhentumisajan pidentäminen ei kuitenkaan missään tapauksessa saa vaikuttaa niiden henkilöiden korvausoikeuteen tämän yleissopimuksen mukaan, jotka ovat panneet vireille kanteen laitoksenhaltijaa vastaan hengen menetyksen tai henkilövahinkojen nojalla ennen mainitun 10 vuoden määräajan päättymistä.

b) Jos vahinko on aiheutunut ydintapahtumasta, joka on johtunut ydinpolttoaineista tai radioaktiivisista tuotteista tai jätteistä, jotka tapahtuman sattuessa oli varastettu, kadotettu tai hylätty ja joita ei ollut otettu uudelleen haltuun, lasketaan a kohdassa mainittu määräaika ydintapahtumasta lukien, mutta aika ei missään tapauksessa saa ylittää 20 vuotta laskettuna siitä päivästä, jolloin varkaus, katoaminen tai hylkääminen tapahtui.

c) Kansallisella lainsäädännöllä voidaan määrätä aika, joka ei ole 2 vuotta lyhyempi, oikeuden vanhentumiselle tai lakkaamiselle, luettuna joko siitä päivästä, jolloin vahingonkärsijä sai tiedon tai hänen olisi kohtuullista huolellisuutta noudattaen pitänyt saada tieto sekä vahingosta että vastuussa olevasta laitoksenhaltijasta, edellyttäen, ettei tämän artiklan a ja b kohdan mukaisesti vahvistettua määräaikaa ole ylitetty.

d) Milloin 13 artiklan c) ii) kohdan määräyksiä on sovellettava, ei oikeus korvaukseen kuitenkaan raukea, jos tämän artiklan a), b) ja c) kohdissa mainitussa määräajassa,

i) ennen kuin 17 artiklassa mainittu tuomioistuin on antanut päätöksensä, kanne on pantu vireille jossakin niistä tuomioistuimista, jotka mainittu tuomioistuin voi valita; jos mainittu tuomioistuin päättää, että pätevä tuomioistuin on muu kuin se, jossa kanne on ollut vireillä on mainitun tuomioistuimen määrättävä määräaika, jonka kuluessa kanne on pantava vireille näin osoitetussa pätevässä tuomioistuimessa; tai

ii) sopimusvaltiolle on tehty esitys siitä, että se pyytäisi tuomioistuinta määräämään 13 artiklan c) ii) kohdan mukaisen pätevän tuomioistuimen, ja kanne on pantu vireille edellä tarkoitetun ratkaisun jälkeen kansainvälisen tuomioistuimen määräämässä ajassa.

(SopS 1/1990)

e) Jollei kansallisessa lainsäädännössä toisin määrätä, on henkilöllä, joka on kärsinyt ydintapahtuman johdosta vahingon ja joka on pannut korvauskanteen vireille tässä artiklassa mainitussa määräajassa, oikeus muuttaa vaatimustaan, jos vahinko on pahentunut määräajan päättymisen jälkeen, edellyttäen, että asianomainen tuomioistuin ei ole lopullisesti ratkaissut asiaa.

9 artikla

Laitoksenhaltija ei ole vastuussa vahingosta, jonka on aiheuttanut ydintapahtuma, joka on suoranaisesti johtunut aseellisesta selkkauksesta, vihollisuuksista, sisällissodasta, kapinasta tai, ellei sen sopimusvaltion laissa, jonka alueella ydinlaitos sijaitsee, toisin määrätä, vakavasta poikkeuksellisen luontoisesta luonnonmullistuksesta.

10 artikla

a) Laitoksenhaltija on velvollinen peittääkseen tämän yleissopimuksen mukaisen vastuun, ottamaan ja pitämään voimassa 7 artiklan mukaiseen määrään asti vakuutuksen tai muun taloudellisen takuun, joka luonteeltaan ja ehdoiltaan vastaa asianomaisen julkisen viranomaisen antamia määräyksiä.

b) Vakuutuksenantaja tai se, joka on antanut muun taloudellisen takuun, ei voi tilapäisesti tai lopullisesti lakkauttaa tämän artiklan a kohdassa tarkoitettua vakuutusta tai muuta taloudellista takuuta jättämättä siitä ennakolta kirjallista ilmoitusta asianomaiselle julkiselle viranomaiselle vähintään 2 kuukautta aikaisemmin tai, jos vakuutus tai taloudellinen takuu koskee ydinaineiden kuljetusta, sinä aikana, jolloin kuljetus jatkuu.

c) Vakuutuksen, jälleenvakuutuksen tai muun taloudellisen takuun perusteella maksettavia määriä ei voida käyttää muuhun tarkoitukseen kuin ydintapahtuman aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen.

11 artikla

Vahingonkorvauksen laadusta, muodosta ja laajuudesta tämän yleissopimuksen rajoissa sekä korvausten oikeudenmukaisesta jakamisesta määrätään kansallisella lainsäädännöllä.

12 artikla

Vahingonkorvaukset, jotka on maksettava tämän yleissopimuksen mukaan, vakuutus- ja jälleenvakuutusmaksut, vakuutuksen, jälleenvakuutuksen tai muun taloudellisen takuun nojalla 10 artiklan mukaan suoritettavat määrät sekä 7 artiklan g kohdassa tarkoitetut korot ja kustannukset ovat vapaasti siirrettävissä sopimusvaltioitten raha-alueiden välillä.

13 artikla

a) Ellei tässä artiklassa toisin määrätä, ovat vain sen sopimusvaltion tuomioistuimet, jonka alueella ydintapahtuma sattui, pätevät käsittelemään 3, 4, 6 artiklan a kohdan sekä 6 artiklan e kohdan nojalla vireille pantuja kanteita.

b) Kun ydintapahtuma on sattunut sopimusvaltioiden alueen ulkopuolella tai kun ydintapahtuman paikka ei ole varmuudella määrättävissä, on sellaiset kanteet pantava vireille sen sopimusvaltion tuomioistuimissa, jonka alueella vastuussa olevan haltijan ydinlaitos sijaitsee.

c) Jos useamman sopimuspuolen tuomioistuimet olisivat päteviä tämän artiklan a tai b kohdan mukaan, on tuomiovalta

i) jos ydintapahtuma on sattunut osittain kaikkien sopimusvaltioiden alueen ulkopuolella ja osittain vain yhden sopimusvaltion alueella, tämän sopimusvaltion tuomioistuimilla; ja

ii) kaikissa muissa tapauksissa sen sopimusvaltion tuomioistuimilla, jotka jonkun sopimusvaltion pyynnöstä on tuomioistuimiksi, joille asia suoranaisimmin kuuluu, määrännyt 17 artiklassa tarkoitettu tuomioistuin.

d) Tämän artiklan mukaisesti pätevän tuomioistuimen julistama päätös tai yksipuolinen tuomio on, kun se voidaan panna täytäntöön tuomioistuimen soveltaman lain mukaisesti, täytäntöönpanokelpoinen myös jokaisessa muussa sopimusvaltiossa niin pian kuin asianomaisen sopimusvaltion määräämät muodollisuudet on täytetty. Asian aineellinen uudelleen tutkiminen ei ole sallittu. Edellä olevat määräykset eivät koske päätöksiä, jotka eivät ole saavuttaneet lain voimaa.

e) Jos korvauskanne pannaan vireille sopimusvaltiota vastaan, joka laitoksenhaltijana on vastuussa tämän yleissopimuksen mukaan, mainittu sopimusvaltio ei voi vedota mihinkään vapauteen tuomiovallan alaisuudesta tämän artiklan nojalla pätevässä tuomioistuimessa, lukuunottamatta täytäntöönpanotoimia.

14 artikla

a) Tätä yleissopimusta on sovellettava harjoittamatta mitään syrjintää kansalaisuuden, kotipaikan tai asuinpaikan perusteella.

b) "Kansallisella lailla" ja "kansallisella lainsäädännöllä" tarkoitetaan sen valtion kansallista lakia tai kansallista lainsäädäntöä, jonka tuomioistuin tämän yleissopimuksen mukaan on pätevä tuomitsemaan ydintapahtumasta johtuvista vaatimuksista, ja mainittua lakia tai lainsäädäntöä on sovellettava kaikkiin asia- ja oikeudenkäyntijärjestyskysymyksiin, joista ei ole erityisiä määräyksiä tässä yleissopimuksessa.

c) Kansallista lakia ja kansallista lainsäädäntöä on sovellettava harjoittamatta mitään syrjintää kansalaisuuden, kotipaikan tai asuinpaikan perusteella.

15 artikla

a) Kukin sopimusvaltio voi ryhtyä sellaisiin toimenpiteisiin, joita se pitää tarpeellisina tämän yleissopimuksen mukaisen korvauksen lisäämiseksi.

b) Sikäli kuin vahingon korvaamiseen käytetään valtion varoja 7 artiklan mukaisen 5 000 000 erityisnosto-oikeuden ylittävältä osalta, voidaan sellainen toimenpide toteuttaa missä muodossa tahansa, vaikkakin siten poikettaisiin tämän yleissopimuksen määräyksistä. (SopS 1/1990)

16 artikla

Johtokunnan 1 artiklan a) ii ja iii kohdan sekä 1 artiklan b kohdan mukaiset päätökset on tehtävä sopimusvaltiota edustavien jäsenten yksimielisellä suostumuksella.

17 artikla

Kaikki tämän yleissopimuksen tulkintaa tai soveltamista koskevat erimielisyydet kahden tai useamman sopimusvaltion välillä tutkii johtokunta, ja jollei sovintoratkaisuun päästä, asia siirretään jonkun asianomaisen sopimusvaltion pyynnöstä sen tuomioistuimen ratkaistavaksi, joka on perustettu turvallisuusvalvonnan järjestämistä ydinenergian alalla koskevalla, 20 päivänä joulukuuta 1957 tehdyllä yleissopimuksella.

18 artikla

a) Varaumia, jotka koskevat yhtä tai useampia tämän yleissopimuksen määräyksiä, voidaan esittää koska tahansa ennen tämän yleissopimuksen ratifioimista tai siihen liittymistä taikka ennen 23 artiklassa mainitun ilmoituksen antamista siinä mainitun tai mainittujen alueiden osalta ja ne ovat sallittuja ainoastaan allekirjoittajavaltioiden nimenomaisella suostumuksella.

b) Tällaista suostumusta ei kuitenkaan vaadita allekirjoittajavaltion osalta, joka ei itse ole ratifioinut tätä yleissopimusta kahdentoista kuukauden määräajassa siitä päivästä lukien, jolloin järjestön pääsihteeri 24 artiklan mukaisesti on tiedottanut sille varautumasta.

c) Tämän artiklan mukaisesti hyväksytty varauma voidaan koska tahansa peruuttaa ilmoittamalla siitä järjestön pääsihteerille.

19 artikla

a) Tämä yleissopimus on ratifioitava. Ratifioimiskirjat talletetaan järjestön pääsihteerin huostaan.

b) Tämä yleissopimus tulee voimaan kun vähintään viisi allekirjoittajaa on tallettanut ratifioimiskirjansa. Kunkin allekirjoittajan osalta, joka ratifioi sen myöhemmin, tämä yleissopimus tulee voimaan heti kun sen ratifioimiskirja on talletettu.

20 artikla

Muutokset tähän yleissopimukseen on hyväksyttävä kaikkien sopimusvaltioiden keskinäisellä sopimuksella. Ne tulevat voimaan, kun kaksi kolmannesta sopimusvaltioista on ne ratifioinut tai vahvistanut. Sopimusvaltion osalta, joka ratifioi tai vahvistaa ne myöhemmin, muutokset tulevat voimaan siitä päivästä lukien, jolloin ratifioiminen tai vahvistaminen on tapahtunut.

21 artikla

a) Sellaisen järjestössä jäsenenä olevan tai siihen liittyneen maan hallitus, joka ei ole tämän yleissopimuksen allekirjoittajavaltio, voi liittyä yleissopimukseen ilmoittamalla siitä järjestön pääsihteerille.

b) Sellaisen muun maan hallitus, joka ei ole tämän yleissopimuksen allekirjoittajavaltio, voi liittyä yleissopimukseen ilmoittamalla siitä järjestön pääsihteerille ja sopimusvaltioiden yksimielisellä suostumuksella. Liittyminen tulee voimaan tämän suostumuksen antamispäivästä lukien.

22 artikla

a) Tämä yleissopimus on voimassa kymmenen vuotta sen voimaantulopäivästä lukien. Kukin sopimusvaltio voi osaltaan lopettaa tämän yleissopimuksen soveltamisen mainitun ajan umpeenkuluttua tekemällä siitä ennakolta kahtatoista kuukautta aikaisemmin ilmoituksen järjestön pääsihteerille.

b) Niiden sopimusvaltioiden osalta, jotka eivät ole tämän artiklan a kohdan mukaan lopettaneet sopimuksen soveltamista, jää sopimus voimaan kymmenen vuoden kuluttua vielä viideksi vuodeksi ja sen jälkeen jatkuvasti viisivuotiskausiksi niiden sopimusvaltioiden osalta, jotka eivät ole lopettaneet sen soveltamista tällaisen viisivuotiskauden päättyessä tekemällä tästä kahtatoista kuukautta aikaisemmin ennakkoilmoituksen järjestön pääsihteerille.

c) Järjestön pääsihteerin on viiden vuoden kuluttua yleissopimuksen voimaantulopäivästä tai sopimusvaltion pyynnöstä jonakin muuna ajankohtana kuuden kuukauden kuluessa pyynnön esittämisestä lukien kutsuttava koolle konferenssi harkitsemaan tämän yleissopimuksen tarkistamista.

23 artikla

a) Tämä yleissopimus on voimassa sopimusvaltioiden emäalueilla.

b) Kukin allekirjoittaja- tai sopimusvaltio voi tämän yleissopimuksen allekirjoittaessaan tai ratifioidessaan tai siihen liittyessään tai minä myöhempänä ajankohtana tahansa tiedoittaa järjestön pääsihteerille tehdyllä ilmoituksella, että tätä yleissopimusta sovelletaan niillä sopimusvaltioon kuuluvilla alueilla – ne alueet mukaanluettuina, joista tämä valtio vastaa kansainvälisissä suhteissa –, joissa tätä yleissopimusta ei ole sovellettava tämän artiklan a kohdan mukaisesti ja jotka on mainittu tässä ilmoituksessa. Sellainen ilmoitus voidaan sitä koskevan alueen tai alueiden osalta peruuttaa tekemällä tästä kaksitoista kuukautta aikaisemmin ilmoitus järjestön pääsihteerille.

c) Kaikki sopimuspuolen alueet – ne alueet mukaanluettuina, joista sopimusvaltio on vastuussa kansainvälisissä suhteissa –, joiden osalta tämä sopimus ei ole voimassa, katsotaan tätä yleissopimusta sovellettaessa sopimusvaltioihin kuulumattomien valtioiden alueiksi.

24 artikla

Järjestön pääsihteeri tiedottaa kaikille allekirjoittajille ja hallituksille, jotka ovat liittyneet yleissopimukseen, ratifioimiskirjojen, liittymistä ja eroamista koskevien asiakirjojen vastaanottamisesta samoin kuin 23 artiklan nojalla tehdyistä ilmoituksista ja johtokunnan 1 artiklan a) ii ja iii kohdan ja 1 artiklan b kohdan nojalla tekemistä päätöksistä. Hänen tulee myös ilmoittaa niille tämän yleissopimuksen voimaantulopäivästä, yleissopimukseen tehtyjen muutosten sanamuodoista ja voimaantulopäivästä samoinkuin 18 artiklan mukaisesti tehdyistä varaumista.

Liite I

Seuraavat varaumat on hyväksytty allekirjoitettaessa tätä yleissopimusta tai allekirjoitettaessa lisäpöytäkirjaa:

1. 6 artiklan a ja c) i kohta

Saksan Liittotasavallan, Itävallan Tasavallan ja Kreikan Kuningaskunnan hallitusten varauma

Varauma oikeudesta jättää kansallisen lain säännöksellä voimaan muun henkilön kuin ydinvoimalaitoksen haltijan vastuu, edellyttäen, että tämä korvausvastuu on täysin katettu, myös aiheettoman oikeudenkäynnin varalta, vakuutuksella tai muulla taloudellisella takuulla, josta laitoksenhaltija on huolehtinut, taikka valtion takuulla.

2. 6 artiklan b ja d kohta

Itävallan Tasavallan, Kreikan Kuningaskunnan, Norjan Kuningaskunnan ja Ruotsin Kuningaskunnan hallitusten varauma (Suomi on tehnyt tämän varauman yleissopimuksen 18 artiklan a kohdan mukaisesti ja se on kaikkien allekirjoittajavaltioiden hyväksymä.)

Varauma oikeudesta pitää niitä kansallisia lakeja, jotka sisältävät 6 artiklan b kohdassa tarkoitettuja kansainvälisiä sopimuksia vastaavia määräyksiä, kansainvälisinä sopimuksina 6 artiklan b ja d kohdan mielessä.

3. 8 artiklan a kohta:

Saksan Liittotasavallan ja Itävallan Tasavallan hallitusten varauma.

Varauma oikeudesta säätää Saksan Liittotasavallan, vastaavasti Itävallan Tasavallan alueella sattuvien ydintapahtumien suhteen pitempi kuin 10 vuoden vanhentumisaika, jos on ryhdytty toimenpiteisiin laitoksenhaltijan vastuun kattamiseksi kaikkien korvauskanteiden suhteen, jotka on pantu vireille 10 vuoden määräajan jälkeen ja sellaisen pitemmän määräajan kuluessa.

4. 9 artikla:

Saksan Liittotasavallan ja Itävallan Tasavallan hallituksen varauma.

Varauma oikeudesta edellyttää Saksan Liittotasavallan, vastaavasti Itävallan Tasavallan alueella sattuvien ydintapahtumien suhteen, että laitoksenhaltija on vastuussa sellaisen ydintapahtuman aiheuttamasta vahingosta, joka on suoranaisesti johtunut aseellisesta selkkauksesta, vihollisuuksista, sisällissodasta, kapinasta tai vakavasta poikkeuksellisen luontoisesta luonnonmullistuksesta.

5. 19 artikla:

Saksan Liittotasavallan, Itävallan Tasavallan ja Kreikan Kuningaskunnan hallitusten varauma

Varauma oikeudesta katsoa tämän yleissopimuksen ratifioimisen sisältävän velvollisuuden kansainvälisen oikeuden mukaan sisällyttää kansalliseen lainsäädäntöön vahingonkorvausvastuuta ydinvoiman alalla koskevia määräyksiä tämän yleissopimuksen määräysten mukaisesti.

Liite II

Tämän yleissopimuksen ei voida tulkita riistävän siltä sopimusvaltiolta, jonka alueella toisen sopimusvaltion alueella sattuneesta ydintapahtumasta on aiheutunut vahinkoa, takautumisoikeutta, joka sillä voi olla kansainvälisen oikeuden mukaan.

Tehty Pariisissa 29 päivänä heinäkuuta 1960 englannin, ranskan, saksan, espanjan, italian ja hollannin kielellä yhtenä kappaleena, joka jää talletettavaksi Euroopan taloudellisen yhteistoiminnan järjestön pääsihteerin huostaan, joka toimittaa siitä oikeaksi vahvistetun jäljennöksen kaikille allekirjoittajille.

Lisäpöytäkirja yleissopimukseen vahingonkorvausvastuusta ydinvoiman alalla

II

(Loppumääräykset)

a) Tämän lisäpöytäkirjan määräykset muodostavat erottamattoman osan 29 päivänä heinäkuuta 1960 allekirjoitetusta yleissopimuksesta vahingonkorvausvastuusta ydinenergian alalla (jota tämän jälkeen kutsutaan "yleissopimukseksi").

b) Tämä lisäpöytäkirja on ratifioitava tai vahvistettava. Tätä lisäpöytäkirjaa koskeva ratifiointikirja on talletettava taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön pääsihteerin huostaan. Tämän lisäpöytäkirjan vahvistusta koskeva ilmoitus on hänelle toimitettava.

c) Tämän lisäpöytäkirjan allekirjoittaneet valtiot, jotka ovat jo ratifioineet yleissopimuksen, sitoutuvat ratifioimaan tai vahvistamaan tämän lisäpöytäkirjan mahdollisimman pian. Lisäpöytäkirjan allekirjoittaneet muut valtiot sitoutuvat ratifioimaan tai vahvistamaan sen samanaikaisesti yleissopimuksen ratifioinnin kanssa. Liittyminen yleissopimukseen hyväksytään vain, jos se tapahtuu tämän lisäpöytäkirjan liittymisen yhteydessä.

d) Järjestön pääsihteeri ilmoittaa kaikille allekirjoittajavaltioille samoin kuin liittyneille valtioille jokaisen ratifiointikirjan tai jokaisen vahvistusta koskevan ilmoituksen vastaanottamisesta.

e) Laskettaessa niiden ratifiointien lukua, jotka tarvitaan 19 artiklan b kohdan mukaan, jotta yleissopimus tulee voimaan, on otettava huomioon vain ne allekirjoittajavaltiot, jotka ovat ratifioineet yleissopimuksen ja ratifioineet tai vahvistaneet tämän lisäpöytäkirjan.

Tehty Pariisissa 28 päivänä tammikuuta 1964 englannin, ranskan, saksan, italian, espanjan ja hollannin kielillä, yhtenä kappaleena, joka on talletettava taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön pääsihteerin huostaan, joka toimittaa siitä oikeaksi todistetun jäljennöksen kaikille allekirjoittajavaltioille.

Lisäyleissopimus Pariisissa 29.7.1960 allekirjoitettuun yleissopimukseen vahingonkorvausvastuusta ydinvoiman alalla (SopS 4/1977)

Sopimukseen kohdistuvat muutokset ja ilmoitukset:

SopS 85/1991

(Muutettuna Pariisissa 28.1.1964 tehdyllä lisäpöytäkirjalla. Lisäpöytäkirjan voimaantuloa koskevat määräykset tekstin lopussa.)

Saksan Liittotasavallan, Itävallan Tasavallan, Belgian Kuningaskunnan, Tanskan Kuningaskunnan, Espanjan, Ranskan Tasavallan, Italian Tasavallan, Luxemburgin Suurherttuakunnan, Norjan Kuningaskunnan, Alankomaiden Kuningaskunnan, Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin Yhdistyneen Kuningaskunnan, Ruotsin Kuningaskunnan ja Sveitsin Valaliiton hallitukset;

sopimuspuolina vahingonkorvausvastuuta ydinvoiman alalla 29 päivänä heinäkuuta 1960 allekirjoitetussa yleissopimuksessa, joka on tehty Euroopan taloudellisen yhteistyön järjestön, nyttemmin Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön piirissä, sellaisena kuin yleissopimus on muutettuna Pariisissa 28 päivänä tammikuuta 1964 allekirjoitetulla lisäpöytäkirjalla ja Pariisissa 16 päivänä marraskuuta 1982 allekirjoitetulla pöytäkirjalla (jäljempänä nimitetty "Pariisin yleissopimukseksi"); (SopS 85/1991)

haluten täydentää mainitussa yleissopimuksessa määrättyjä toimenpiteitä korottaakseen niiden vahinkojen korvausmäärää, jotka voivat johtua ydinvoiman käytöstä rauhanomaisiin tarkoituksiin;

ovat sopineet seuraavasta:

1 artikla

Tällä yleissopimuksella luotu järjestelmä muodostaa täydennyksen Pariisin yleissopimuksen järjestelmään, on Pariisin yleissopimuksen määräysten alainen, ja sitä on sovellettava seuraavien artiklojen mukaisesti.

2 artikla

a) Tämän yleissopimuksen järjestelmää sovelletaan vahinkoihin, jotka ovat aiheutuneet muista kuin niistä ydintapahtumista, jotka ovat sattuneet kokonaisuudessaan sellaisen valtion alueella, joka ei ole sopimuspuolena tässä yleissopimuksessa, jos

i) vastuu vahingoista on Pariisin yleissopimuksen mukaan sellaisen rauhanomaisiin tarkoituksiin käytetyn ydinlaitoksen haltijalla, joka sijaitsee tässä yleissopimuksessa sopimuspuolena olevan valtion (jäljempänä nimitetty "sopimusvaltioksi") alueella ja on mainittu luettelossa, joka on laadittu ja pidetty ajan tasalla 13 artiklan määräysten mukaisesti, ja

ii) vahinko on sattunut:

1) sopimusvaltion alueella; tai

2) avoimella merellä tai sen yläpuolella aluksessa tai ilmaaluksessa, joka on rekisteröity sopimusvaltiossa; tai

3) avoimella merellä tai sen yläpuolella sopimusvaltion kansalaiselle, edellyttäen kuitenkin, että jos on kysymyksessä vahinko alukselle tai ilma-alukselle, tämä on rekisteröity sopimusvaltiossa;

jolloin edellytetään, että Pariisin yleissopimuksen mukaan tuomiovalta on jonkun sopimusvaltion tuomioistuimilla.

b) Valtio, joka allekirjoittaa tämän yleissopimuksen tai liittyy siihen, voi allekirjoittaessaan yleissopimuksen tai liittyessään siihen taikka tallettaessaan ratifioimiskirjansa antaa selityksen, että sovellettaessa tämän artiklan a) ii) 3 kohdan määräyksiä on luonnolliset henkilöt tai tietyt henkilöryhmät, joiden on sen valtion lain mukaan katsottava asuvan vakinaisesti sen valtion alueella, rinnastettava valtion omiin kansalaisiin. (SopS 85/1991)

c) Tässä artiklassa ilmaisu "sopimusvaltion kansalainen" käsittää sopimusvaltion tai sitä muodostavan osan, tai yhteisön taikka muun yksityis- tai julkisoikeudellisen yhtymän, olipa se oikeushenkilö tai ei, jonka kotipaikka on sopimusvaltiossa.

3 artikla (SopS 85/1991)

a) Tässä yleissopimuksessa mainituin ehdoin sopimusvaltiot sitoutuvat siihen, että korvaus 2 artiklassa tarkoitetuista vahingoista suoritetaan 300 miljoonan erityisnosto-oikeuden määrään asti kultakin vahinkotapahtumalta.

b) Tämä korvaus suoritetaan:

i) vähintään 5 miljoonan erityisnosto-oikeuden määrään varoista, jotka kertyvät vakuutuksesta tai muusta taloudellisesta takuusta; määrä vahvistetaan sen sopimusvaltion laissa, jonka alueella vastuussa olevan laitoksenhaltijan ydinlaitos sijaitsee;

ii) tämän määrän ja 175 miljoonan erityisnosto-oikeuden välillä julkisista varoista, jotka sen sopimusvaltion, jonka alueella ydinlaitos sijaitsee, on asetettava käytettäväksi;

iii) 175 miljoonan ja 300 miljoonan erityisnosto-oikeuden välillä julkisista varoista, jotka sopimusvaltioiden on asetettava käytettäväksi 12 artiklassa tarkemmin määrättyjen jakoperusteiden mukaan.

c) Tässä tarkoituksessa on kunkin sopimusvaltion joko

i) määrättävä laitoksenhaltijan vastuumäärä Pariisin yleissopimuksen 7 artiklan mukaisesti 300 miljoonaksi erityisnosto-oikeudeksi sekä määrättävä, että hänen vastuunsa on katettava niillä varoilla, joita tarkoitetaan tämän artiklan b kohdassa; tai

ii) määrättävä laitoksenhaltijan vastuu määrään, joka vastaa vähintään tämän artiklan b) i kohdan mukaisesti vahvistettua määrää, sekä määrättävä, että tämän määrän ylittävältä määrältä 300 miljoonan erityisnosto-oikeuden määrään asti on tämän artiklan b) ii ja iii kohdissa mainitut julkiset varat asetettava käytettäväksi toisessa muodossa kuin laitoksenhaltijan vastuun katteena, kuitenkin siten, ettei tämän yleissopimuksen määräämiä aineellisia ja menettelytapasääntöjä loukata.

d) Laitoksenhaltijan velvollisuus suorittaa korvausta, korkoa tai oikeudenkäyntikuluja julkisista varoista, jotka on asetettu käytettäväksi tämän artiklan b) ii ja iii sekä f kohtien mukaisesti, voidaan toteuttaa laitoksenhaltijaa vastaan vain, jos ja kun nämä varat on tosiasiallisesti asetettu käytettäväksi.

e) Sopimusvaltiot sitoutuvat tätä sopimusta täyttäessään olemaan käyttämättä Pariisin yleissopimuksen 15 artiklan b kohdan mukaan niille kuuluvaa oikeutta soveltaa erikoisehtoja:

i) vahingonkorvauksen suhteen, joka suoritetaan tämän artiklan b) i kohdassa mainituista varoista;

ii) julkisista varoista tämän artiklan b) ii ja iii kohtien mukaan suoritetun vahingonkorvauksen suhteen, ellei ehtoja ole määrätty tässä yleissopimuksessa.

f) Korko ja oikeudenkäyntikulut, joita tarkoitetaan Pariisin yleissopimuksen 7 artiklan g kohdassa, on suoritettava tämän artiklan b kohdassa mainittujen määrien lisäksi, ja ne maksaa siltä osin kuin ne koskevat korvausta varoista, jotka mainitaan

i) tämän artiklan b) i kohdassa, laitoksenhaltija;

ii) tämän artiklan b) ii kohdassa, se sopimusvaltio, jonka alueella vastuussa olevan laitoksenhaltijan ydinlaitos sijaitsee;

iii) tämän artiklan b) iii kohdassa, sopimusvaltiot yhteisesti.

g) Tässä yleissopimuksessa "erityisnosto-oikeudella" tarkoitetaan Kansainvälisen valuuttarahaston määrittelemää erityisnosto-oikeutta. Tässä yleissopimuksessa mainitut määrät muunnetaan sopimusvaltion kansalliseksi valuutaksi noudattaen tämän valuutan arvoa sinä päivänä, jolloin ydintapahtuma sattui, ellei sopimusvaltioiden kesken ole sovittu määrätyn ydintapahtuman osalta muusta päivästä. Erityisnosto-oikeuksien määrää sopimusvaltion kansallisena valuuttana vastaava määrä lasketaan noudattaen sitä laskutapaa, jota Kansainvälinen valuuttarahasto noudatti toiminnassaan ja suorituksissaan asianomaisena päivänä.

4 artikla (SopS 85/1991)

a) Jos ydintapahtuma aiheuttaa vahinkoa, josta on vastuussa useampi kuin yksi laitoksenhaltija, ei se korkein vastuumäärä, josta on määräyksiä Pariisin yleissopimuksen 5 artiklan d kohdassa, siltä osin kuin julkisia varoja on asetettava käytettäväksi 3 artiklan b) ii ja iii kohtien mukaan, nouse yli 300 miljoonan erityisnosto-oikeuden.

b) Se yhteinen määrä julkisia varoja, joka on asetettava käytettäväksi 3 artiklan b) ii ja iii kohtien mukaan, ei siinä tapauksessa ole suurempi kuin erotus 300 miljoonan erityisnosto-oikeuden sekä niiden määrien välillä, jotka laitoksenhaltijoille määrätään 3 artiklan b) i kohdan mukaisesti tai, kun kysymyksessä on laitoksenhaltija, jonka ydinlaitos sijaitsee tähän yleissopimukseen kuulumattomassa valtiossa, Pariisin yleissopimuksen 7 artiklan mukaisesti. Jos useamman kuin yhden sopimusmaan on asetettava käytettäväksi julkisia varoja 3 artiklan b) ii kohdan mukaan, on niiden asetettava varat käytettäväksi niiden kunkin alueella olevien sellaisten ydinlaitosten lukumäärän suhteessa, joita ydintapahtuma koskee ja joiden haltijat ovat vastuussa.

5 artikla

a) Sen tapauksen varalle, että vastuussa olevalla laitoksenhaltijalla on Pariisin yleissopimuksen 6 artiklan f kohdan mukaan takautumisoikeus, on sen sopimusvaltion, jonka alueella haltijan ydinlaitos sijaitsee, ryhdyttävä tarpeellisiin lainsäädäntötoimiin tehdäkseen tälle ja muille sopimusvaltioille mahdolliseksi tehdä takaisinsaantivaatimus niiden julkisten varojen suhteen, jotka on asetettu käytettäväksi 3 artiklan b) ii ja iii sekä f kohdan mukaan.

b) Mainitussa lainsäädännössä voidaan määrätä, että julkiset varat, jotka on asetettu käytettäväksi 3 artiklan b) ii ja iii sekä f kohdan mukaan, voidaan vaatia takaisin vastuussa olevalta laitoksenhaltijalta, jos vahinko on aiheutunut tämän tuottamuksesta.

6 artikla

Laskettaessa julkisia varoja, jotka on asetettava tämän yleissopimuksen mukaan käytettäväksi, otetaan huomioon vain ne vahingonkorvausvaateet, jotka on pantu vireille 10 vuoden kuluessa ydintapahtumasta lukien. Jos vahinko on aiheutunut ydintapahtumasta, johon on vaikuttanut ydinpolttoaine taikka radioaktiivinen tuote tai jäte, joka vahinkotapahtuman sattuessa oli ollut varastettu, kadotettu tai hylätty ja jota ei ollut otettu jälleen haltuun, ei mainittu määräaika missään tapauksessa ole yli 20 vuotta, laskettuna varastamisen, kadottamisen tai hylkäämisen tapahtumisesta. Määräaika on myös pidennettävä Pariisin yleissopimuksen 8 artiklan d kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa ja mainituilla ehdoilla. Lisävaatimukset, jotka on esitetty tämän määräajan jälkeen Pariisin yleissopimuksen 8 artiklan e kohdan edellyttämissä tapauksissa, on myös otettava huomioon.

7 artikla

Jos sopimusvaltio käyttää hyväkseen sille Pariisin yleissopimuksen 8 artiklan c kohdan mukaan kuuluvaa oikeutta, on sen määräajan, joka on säädetty vanhentumisajaksi, oltava kolme vuotta, luettuna joko siitä, kun vahinkoa kärsinyt sai tiedon sekä aiheutuneesta vahingosta että vastuussa olevasta laitoksenhaltijasta, tai siitä päivästä, jolloin hänen olisi kohtuudella pitänyt saada niistä tieto.

8 artikla (SopS 85/1991)

Jokaisella, jolla on etuja tämän yleissopimuksen määräysten perusteella, on oikeus täyteen korvaukseen kärsitystä vahingosta kansallisen lain mukaan. Sopimusvaltio voi kuitenkin määrätä kohtuulliset jakoperusteet niitä tapauksia varten, jolloin vahingon määrä ylittää tai näyttää tulevan ylittämään

i) 300 miljoonaa erityisnosto-oikeutta; tai

ii) sen korkeamman määrän, joka on voimassa Pariisin yleissopimuksen 5 artiklan d kohdan mukaan vastuun kumuloitumisesta johtuen,

siten ettei tästä kuitenkaan aiheudu, mistä tahansa varat ovatkaan peräisin ja ottaen huomioon 2 artiklan määräykset, syrjintää vahinkoa kärsineen henkilön kansalaisuuden, kotipaikan tai pysyvän asuinpaikan nojalla.

9 artikla

a) Säännöt sellaisten julkisten varojen jakamisesta, jotka on asetettava käytettäväksi 3 artiklan b) ii ja iii sekä f kohdan mukaisesti, vahvistaa se sopimusvaltio, jonka tuomioistuimet ovat pätevät käsittelemään asiaa.

b) Kunkin sopimusvaltion on taattava, että vahinkoa kärsineen oikeus korvaukseen voidaan vaateella toteuttaa, ilman että hänen on ajettava korvauskannetta eri oikeudenkäyntisääntöjen mukaan siitä riippuen, mistä varoista korvaus suoritetaan.

c) Mikään sopimusvaltio ei ole velvollinen asettamaan käytettäväksi julkisia varoja, joita tarkoitetaan 3 artiklan b) ii ja iii kohdissa, niin kauan kuin 3 artiklan b) i kohdassa tarkoitettuja varoja on käytettävänä.

10 artikla

a) Sopimusvaltion, jonka tuomioistuimet ovat pätevät käsittelemään asiaa, on ilmoitettava muille sopimusvaltioille ydintapahtuman sattumisesta ja tapahtumaan liittyvistä olosuhteista, niin pian kuin ilmenee, että tapahtuman aiheuttamat vahingot ylittävät tai näyttävät tulevan ylittämään 175 miljoonan eritysnosto-oikeuden määrän. Sopimusvaltiot ryhtyvät viipymättä kaikkiin tarpeellisiin toimenpiteisiin järjestääkseen keskinäiset suhteensa asiassa. (SopS 85/1991)

b) Vain se sopimusvaltio, jonka tuomioistuimet ovat pätevät käsittelemään asiaa, voi pyytää muilta sopimuspuolilta sellaisten julkisten varojen käytettäväksi asettamista, joita tarkoitetaan 3 artiklan b) iii ja f kohdissa, ja vain sillä on oikeus varojen jakamiseen.

c) Tämä sopimusvaltio käyttää aiheen ilmaantuessa 5 artiklassa tarkoitettua takaisinsaantioikeutta muiden sopimuspuolten puolesta, jotka ovat asettaneet 3 artiklan b) iii ja f kohtien perusteella julkisia varoja käytettäväksi.

d) Kansallisen lain määräysten mukaan tehdyt välipuheet, jotka koskevat vahinkojen korvaamista 3 artiklan b) ii ja iii kohdissa tarkoitetuista julkisista varoista, on muiden sopimuspuolten tunnustettava, ja tuomiot, jotka pätevät tuomioistuimet ovat antaneet sellaisesta korvaamisesta, ovat täytäntöönpanokelpoisia muiden sopimuspuolten alueilla Pariisin yleissopimuksen 13 artiklan d kohdan määräysten mukaisesti.

11 artikla

a) Jos tuomioistuimilla muussa sopimusvaltiossa kuin siinä, jonka alueella vastuussa olevan laitoksenhaltijan ydinlaitos sijaitsee, on tuomiovalta, on ne julkiset varat, joita tarkoitetaan 3 artiklan b) ii ja f kohdissa, asetettava ensiksi mainitun sopimusvaltion käytettäväksi. Sen sopimusvaltion, jonka alueella vastuussa olevan laitoksenhaltijan ydinlaitos sijaitsee, on suoritettava toiselle sopimusvaltiolle takaisin ne määrät, jotka tämä on suorittanut. Nämä molemmat sopimuspuolet määräävät yhteisestä sopimuksesta takaisinsuoritustavan.

b) Sopimusvaltio, jonka tuomioistuimilla on tuomiovalta, neuvottelee sen sopimusvaltion kanssa, jonka alueella vastuussa olevan laitoksenhaltijan ydinlaitos sijaitsee, kun ydintapahtuman jälkeen on vahvistettava lainsäädännölliset tai hallinnolliset määräykset vahingonkorvauksen laadusta, muodosta ja laajuudesta, menettelystä 3 artiklan b) ii kohdassa tarkoitettujen julkisten varojen käytettäväksi asettamisesta sekä, sikäli kuin se on tarpeellista, sanotunlaisten varojen jakoperusteista. Sen on edelleen ryhdyttävä kaikkiin toimenpiteisiin antaakseen sille sopimusvaltiolle, jonka alueella laitos sijaitsee, mahdollisuuden osallistua oikeudenkäynteihin ja sopimusten tekemiseen vahingon. korvauksen määrästä.

12 artikla

a) Ne jakoperusteet, joiden mukaan sopimusvaltiot asettavat käytettäväksi julkisia varoja, joita `tarkoitetaan 3 artiklan b) iii kohdassa, on määrättävä seuraavasti:

i) 50 % toisaalta kunkin sopimusvaltion käyvissä hinnoissa lasketun bruttokansantuotteen ja toisaalta kaikkien sopimusvaltioiden käyvissä hinnoissa lasketun bruttokansantuotteen yhteismäärän välisessä suhteessa, sellaisina kuin käyvät hinnat ovat Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön virallisessa tilastossa ydintapahtuman sattumisvuotta edeltävältä vuodelta;

ii) 50 % toisaalta kunkin sopimusmaan alueella olevien reaktorien lämpötehon ja toisaalta kaikkien sopimusvaltioiden alueilla olevien reaktorien lämpötehon yhteismäärän välisessä suhteessa. Tämä laskenta suoritetaan sen lämpötehon perusteella, joka on ydintapahtuman sattuessa 2 artiklan a) i kohdassa tarkoitetussa luettelossa olevilla reaktoreilla, kuitenkin siten, että laskennassa otetaan reaktori huomioon vasta siitä päivästä lukien, jolloin se ensiksi on tullut kriittiseksi.

b) Tässä yleissopimuksessa "lämpöteho" tarkoittaa:

i) ennen lopullisen käyttöluvan antamista suunniteltua lämpötehoa;

ii) mainitunlaisen luvan antamisen jälkeen sitä lämpötehoa, jonka asianomainen kansallinen viranomainen on sallinut.

13 artikla

a) Kunkin sopimusvaltion on pidettävä huolta siitä, että kaikki ydinlaitokset, joita käytetään rauhanomaisiin tarkoituksiin ja jotka sijaitsevat sen alueella sekä jotka sisältyvät Pariisin yleissopimuksen 1 artiklassa olevaan käsitemääritelmään, merkitään 2 artiklan a) i kohdassa mainittuun luetteloon.

b) Tässä tarkoituksessa on kunkin hallituksen, joka allekirjoittaa sopimuksen tai liittyy siihen, tallettaessaan ratifioimis- tai liittymiskirjansa annettava Belgian hallitukselle täydelliset tiedot mainitunlaisista laitoksista.

c) Näistä tiedoista on käytävä ilmi:

i) kaikista sellaisista laitoksista, jotka eivät vielä ole valmiita, se päivä, josta lukien voidaan odottaa olevan olemassa ydintapahtuman riski;

ii) reaktoreiden suhteen lisäksi, minä päivänä niiden voidaan ensi kerran odottaa saavuttavan kriittisyyden, sekä niiden lämpöteho.

d) Kunkin sopimusvaltion on myös annettava Belgian hallitukselle täsmällinen tieto päivästä, josta lukien ydintapahtuman riski on olemassa, sekä reaktorien suhteen päivästä, jolloin ne ensimmäisen kerran saavuttivat kriittisyyden.

e) Kunkin sopimusvaltion on niin ikään annettava Belgian hallitukselle tieto kaikista muutoksista, jotka on luetteloon tehtävä. Siinä tapauksessa, että muutoksiin sisältyy ydinlaitoksen lisääminen, on tieto annettava viimeistään kolmea kuukautta ennen sitä päivää, jolloin odotetaan riskin ydintapahtumista olevan olemassa.

f) Jos sopimusvaltio katsoo, että tiedot tai muutokset, jotka toinen sopimusvaltio on antanut luetteloon merkittäväksi, eivät vastaa 2 artiklan a) i kohdan ja tämän artiklan määräyksiä, voi ensiksi mainittu valtio tehdä väitteitä niitä vastaan vain esittämällä ne Belgian hallitukselle kolmen kuukauden kuluessa siitä päivästä, jolloin valtio sai tiedon tämän artiklan kohdan mukaisesti.

g) Jos sopimusvaltio katsoo, että tämän artiklan mukaan annettavaa tietoa ei ole annettu artiklassa määrätyssä ajassa, voi valtio esittää väitteitä ainoastaan esittämällä ne Belgian hallitukselle kolmen kuukauden kuluessa siitä päivästä, jolloin se sai tiedon seikoista, jotka sen mielestä olisi tullut ilmoittaa.

h) Belgian hallituksen on niin pian kuin mahdollista annettava kullekin sopimusvaltiolle tieto niistä ilmoituksista ja väitteistä, jotka se on tämän artiklan nojalla saanut.

i) 2 artiklan a) i kohdassa mainittuun luetteloon on sisällytettävä kaikki ilmoitukset, jotka mainitaan tämän artiklan b, c, d ja e kohdissa, jolloin väitteet, jotka on esitetty tämän artiklan f ja g kohdan nojalla, saavat takautuvan vaikutuksen esittämispäivästä, edellyttäen että ne hyväksytään.

j) Belgian hallitus toimittaa pyynnöstä kullekin sopimusvaltiolle ajan tasalla olevan luettelon ydinlaitoksista, joita tämä yleissopimus koskee, ja ne yksityiskohtaiset tiedot, jotka niistä on tämän artiklan mukaan annettu.

14 artikla

a) Mikäli tässä yleissopimuksessa ei toisin määrätä, on kullakin sopimusvaltiolla oikeus käyttää sille Pariisin yleissopimuksen mukaan kuuluvia valtuuksia, ja jokaiseen mainitun yleissopimuksen mukaan annettuun määräykseen voidaan vedota muita sopimusvaltioita vastaan, jotta 3 artiklan b) ii ja iii kohdissa tarkoitetut julkiset varat asetetaan käytettäväksi.

b) Sopimusvaltion Pariisin yleissopimuksen 2 ja 9 artiklan mukaan antamaan määräykseen, josta seuraa että 3 artiklan b) ii ja iii kohdassa tarkoitettuja julkisia varoja on asetettava käytettäväksi, ei voida vedota toista sopimusvaltiota vastaan, jollei tämä ole antanut siihen suostumustaan. (SopS 85/1991)

c) Mikään tämän yleissopimuksen määräys ei estä sopimusvaltiota antamasta määräyksiä, jotka ulottuvat yli Pariisin yleissopimuksen ja tämän yleissopimuksen piirin, mutta mainitunlaisista määräyksistä ei saa johtua muille sopimusvaltioille lisävelvoituksia näiden valtioiden julkisten varojen osalta.

15 artikla

a) Kukin sopimusvaltio voi sopia tähän yleissopimukseen kuulumattoman valtion kanssa julkisista varoista suoritettavasta korvauksesta vahingosta, jonka ydintapahtuma on aiheuttanut.

b) Siinä määrin kuin sellaisen sopimuksen mukaan suoritettavan korvauksen ehdot eivät ole edullisempia kuin ne ehdot, jotka johtuvat toimenpiteistä, joihin asianomainen sopimusvaltio on ryhtynyt Pariisin yleissopimuksen tai tämän yleissopimuksen soveltamiseksi, saadaan sellaisen vahingon määrä, jonka on aiheuttanut tämän yleissopimuksen käsittämä ydintapahtuma ja josta korvaus maksetaan mainitunlaisen sopimuksen nojalla, ottaa huomioon 8 artiklaa sovellettaessa niiden vahinkojen yhteismäärää laskettaessa, jotka ovat aiheutuneet mainitusta tapahtumasta.

c) Tämän artiklan a ja b kohta eivät missään tapauksessa vaikuta niiden sopimusvaltioiden 3 artiklan b) ii ja iii kohdan muKaisiin velvoituksiin, jotka eivät ole antaneet suostumustaan mainitunlaiseen sopimukseen.

d) Kunkin sopimusvaltion, joka aikoo tehdä mainitunlaisen sopimuksen, on ilmoitettava muille sopimusvaltioille aikomuksestaan. Tehdyistä sopimuksista on tehtävä ilmoitus Belgian hallitukselle.

16 artikla

a) Sopimusvaltiot neuvottelevat keskenään kaikista yhteistä etua koskevista kysymyksistä, jotka syntyvät sovellettaessa tätä yleissopimusta ja Pariisin yleissopimusta ja varsinkin viimeksi mainitun yleissopimuksen 20 artiklaa ja 22 artiklan c kohtaa.

b) Ne neuvottelevat keskenään, onko tarkoituksenmukaista tarkistaa tämä yleissopimus viiden vuoden määräajan jälkeen, luettuna sen voimaantulosta, tai muuna ajankohtana sopimusvaltion pyynnöstä.

17 artikla

Erimielisyys, joka syntyy kahden tai useamman sopimusvaltion välillä tämän yleissopimuksen tulkinnasta tai soveltamisesta, on asianomaisen sopimusvaltion pyynnöstä alistettava Euroopan ydinenergiatuomioistuimelle, joka on perustettu 20 päivänä joulukuuta 1957 tehdyllä yleissopimuksella turvallisuusvalvonnan järjestämisestä ydinenergian alalla.

18 artikla

a) Varauma yhteen tai useampaan tämän yleissopimuksen määräykseen voidaan esittää milloin hyvänsä ennen tämän yleissopimuksen ratifioimista, jos kaikki allekirjoittajavaltiot ovat nimenomaan hyväksyneet niiden sisällön, tai silloin kun yleissopimukseen liitytään tai ryhdytään soveltamaan 21 ja 24 artikloja, jos kaikki allekirjoittajavaltiot ja yleissopimukseen liittyneet valtiot ovat ne nimenomaan hyväksyneet.

b) Allekirjoittajavaltion hyväksyminen ei kuitenkaan ole tarpeen, ellei se itse ole ratifioinut tätä yleissopimusta kahdessatoista kuukaudessa siitä lukien, kun Belgian hallitus on 25 artiklan mukaisesti ilmoittanut sille varaumasta.

c) Jokainen varauma, joka on hyväksytty tämän artiklan a kohdan mukaisesti, voidaan peruuttaa milloin hyvänsä ilmoituksella Belgian hallitukselle.

19 artikla

Valtio ei voi tulla tämän yleissopimuksen sopimusvaltioksi tai jäädä sopimusvaltioksi siihen olematta Pariisin yleissopimuksen sopimusvaltio.

20 artikla

a) Tämän yleissopimuksen liite muodostaa yleissopimuksen erottamattoman osan.

b) Tämä yleissopimus on ratifioitava. Ratifiointikirjat on talletettava Belgian hallituksen huostaan.

c) Tämä yleissopimus tulee voimaan kolmen kuukauden kuluttua kuudennen ratifiointikirjan tallettamisesta.

d) Jokaisen allekirjoittajavaltion osalta, joka ratifioi tämän yleissopimuksen kuudennen ratifiointikirjan tallettamisen jälkeen, se tulee voimaan kolmen kuukauden kuluttua sen valtion ratifiointikirjan tallettamisesta.

21 artikla

Muutokset tähän yleissopimukseen hyväksytään kaikkien sopimusvaltioiden yhteisestä sopimuksesta. Ne tulevat voimaan, kun kaikki ,sopimusvaltiot ovat ne ratifioineet tai vahvistaneet.

22 artikla

a) Tämän yleissopimuksen voimaantulon jälkeen voi kukin Pariisin yleissopimuksen sopimusvaltio, joka ei ole allekirjoittanut tätä yleissopimusta, pyytää siihen liittymistä Belgian hallitukselle osoitetulla ilmoituksella.

b) Liittymiseen tarvitaan kaikkien sopimusvaltioiden yksimielinen hyväksyminen.

c) Kun mainitunlainen hyväksyminen on saatu, tallettaa Pariisin yleissopimuksen sopimusvaltio, joka on pyytänyt liittymistä, liittymiskirjansa Belgian hallituksen huostaan.

d) Liittyminen tulee voimaan kolmen kuukauden kuluttua liittymiskirjan tallettamispäivästä lukien.

23 artikla

a) Tämän yleissopimuksen voimassaolo jatkuu, kunnes Pariisin yleissopimus on lakannut olemasta voimassa.

b) Kukin sopimusvaltio voi omalta osaltaan lopettaa tämän yleissopimuksen soveltamisen ilmoittamalla siitä Belgian hallitukselle vuotta ennen Pariisin yleissopimuksen 22 artiklan a kohdassa vahvistetun 10 vuoden määräajan päättymistä. Jokainen muu sopimusvaltio voi Belgian hallitukselle kuuden kuukauden kuluessa tällaisen ennakkoilmoituksen tiedoksisaannista tehtävällä ilmoituksella lopettaa tämän yleissopimuksen soveltamisen osaltaan siitä päivästä lukien, jolloin sen soveltaminen päättyy sen sopimusvaltion osalta, joka teki ensimmäisen ilmoituksen.

c) Tämän yleissopimuksen voimassaolon päättyminen tai sopimusvaltion eroaminen sopimuksesta ei aiheuta niiden velvoitusten lakkaamista, jotka sopimusvaltiolla ovat tämän yleissopimuksen perusteella sellaisten ydintapahtumien aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen, jotka ovat sattuneet ennen mainittua voimassaolon päättymistä tai eroamista.

d) Sopimusvaltioiden on neuvoteltava keskenään hyvissä ajoin niistä toimenpiteistä, joihin on ryhdyttävä yleissopimuksen voimassaolon päättymisen jälkeen tai yhden tai useamman sopimusvaltion erottua yleissopimuksesta, jotta tämän yleissopimuksen mukaan sovittuun korva. ukseen verrattava korvaus voidaan asettaa käytettäväksi sellaisen ydintapahtuman aiheuttamaa vahinkoa varten, joka sattuu sen päivän jälkeen, jolloin yleissopimuksen voimassaolo lakkasi tai eroaminen tapahtui ja josta vastaa sopimusvaltioiden alueilla sijaitsevan sellaisen ydinlaitoksen haltija, joka oli toiminnassa mainittuna päivänä.

24 artikla

a) Tätä yleissopimusta sovelletaan sopimusvaltioiden emäalueisiin.

b) Sopimusvaltion, joka haluaa, että tätä yleissopimusta sovelletaan yhteen tai useampaan sellaiseen alueeseen, joista valtio on Pariisin yleissopimuksen 23 artiklan mukaan tehnyt ilmoituksen mainitun yleissopimuksen soveltamisesta, on tehtävä siitä esitys Belgian hallitukselle.

c) Tämän yleissopimuksen soveltaminen sellaiseen alueeseen edellyttää sopimusvaltioiden yksimielistä suostumusta.

d) Niin pian kuin sellainen suostumus on annettu, on asianomaisen sopimusvaltion tehtävä Belgian hallitukselle ilmoitus, joka tulee voimaan ilmoituksen vastaanottamispäivästä lukien.

e) Sellaisen ilmoituksen voi ilmoituksen tehnyt sopimusvaltio peruuttaa siinä tarkoitetun alueen osalta ilmoittamalla tästä Belgian hallitukselle vuotta etukäteen.

f) Jos Pariisin yleissopimuksen soveltaminen lakkaa jonkun sellaisen alueen suhteen, lakkaa myös tämän yleissopimuksen siihen soveltaminen.

25 artikla

Belgian hallitus ilmoittaa kaikille allekirjoittajavaltioille ja liittyneille valtioille ratifiointi ja liittymiskirjojen ja muiden ilmoitusten vastaanottamisesta. Sen on myös ilmoitettava niille tämän yleissopimuksen voimaantulopäivä, hyväksyttyjen muutosten sanamuoto ja näiden muutosten voimaantulopäivä sekä 18 artiklan mukaan tehdyt varaumat.

Tehty Brysselissä 31 päivänä tammikuuta 1963 ranskan, saksan, englannin, espanjan, italian ja hollannin kielillä, kaikkien kuuden tekstin ollessa yhtä todistusvoimaisia, yhtenä kappaleena, joka talletetaan Belgian hallituksen huostaan, joka toimittaa oikeaksi todistetun jäljennöksen kaikille muille allekirjoittajavaltioille ja yleissopimukseen liittyneille valtioille.

Liite 28 päivänä tammikuuta 1964 allekirjoitetulla lisäpöytäkirjalla ja 16 päivänä marraskuuta 1982 allekirjoitetulla pöytäkirjalla muutettuun lisäyleissopimukseen Pariisissa 29 päivänä heinäkuuta 1960 allekirjoitettuun yleissopimukseen vahingonkorvausvastuusta ydinvoiman alalla (SopS 85/1991)

Sopimusvaltioiden hallitukset selittävät, että sellaisten vahinkojen korvaaminen, jotka ovat aiheutuneet ydintapahtumasta, joka ei kuulu lisäyleissopimuksen alaisuuteen pelkästään siksi, että asianomainen ydinlaitos sen käyttötarkoituksen johdosta ei sisälly lisäyleissopimuksen 2 artiklassa tarkoitettuun luetteloon (mukaan luettuna tapaus, että yksi tai useampi hallitus, mutta eivät kuitenkaan kaikki, katsoo, että tämä laitos, joka ei sisälly luetteloon, ei kuulu Pariisin yleissopimuksen alaisuuteen);

- tapahtuu tekemättä mitään eroa lisäyleissopimuksen sopimusvaltioiden kansalaisten välillä;

- ei rajoitu määrään, joka on alempi kuin 300 miljoonaa erityisnosto-oikeutta.

Lisäksi nämä hallitukset pyrkivät, elleivät ne ole jo sitä tehneet, tekemään säännöt korvauksesta sellaisista tapahtumista vahinkoa kärsineille mahdollisimman samanlaisiksi kuin ne säännöt, jotka on vahvistettu ydintapahtumia varten, jotka sattuvat lisäyleissopimuksen alaisuuteen kuuluvien ydinlaitosten osalta.

Lisäpöytäkirja 31.1.1963 tehtyyn lisäyleissopimukseen Pariisissa 29.7.1960 allekirjoitettuun yleissopimukseen vahingonkorvausvastuusta ydinvoiman alalla (SopS 4/1977)

II

(Loppumääräykset)

a) Tämän lisäpöytäkirjan määräykset muodostavat erottamattoman osan 31 päivänä tammikuuta 1963 tehdystä lisäyleissopimuksesta 29 päivänä heinäkuuta 1960 allekirjoitettuun Pariisin yleissopimukseen vahingonkorvausvastuusta ydinvoiman alalla.

b) Tämä lisäpöytäkirja on ratifioitava tai vahvistettava. Tätä lisäpöytäkirjaa koskeva ratifiointikirja on talletettava Belgian hallituksen huostaan. Tätä lisäpöytäkirjaa koskeva vahvistus on ilmoitettava Belgian hallitukselle. i

c) Valtiot, jotka allekirjoittavat tämän lisäpöytäkirjan, sitoutuvat ratifioimaan tai vahvistamaan pöytäkirjan samanaikaisesti kuin ne ratifioivat 31 päivänä tammikuuta 1963 tehdyn yleissopimuksen. Liittyminen mainittuun yleissopimukseen hyväksytään vain, jos se tapahtuu tähän lisäpöytäkirjaan liittymisen yhteydessä.

d) Belgian hallitus ilmoittaa kaikille allekirjoittavaltioille samoin kuin myös hallituksille, jotka ovat liittyneet 31 päivänä tammikuuta r 1963 tehtyyn yleissopimukseen, ratifiointikirjojen ja vahvistusta koskevien ilmoitusten vastaanottamisesta.

e) Laskettaessa niiden ratifiointien lukua, jotka tarvitaan 31 päivänä tammikuuta 1963 tehdyn yleissopimuksen 20 artiklan c kohdan mukaan, jotta yleissopimus tulee voimaan, on otettava huomioon vain ne allekirjoittajavaltiot, jotka ovat ratifioineet yleissopimuksen sekä ratifioineet tai vahvistaneet tämän lisäpöytäkirjan.

Tehty Pariisissa 28 päivänä tammikuuta 1964 englannin, hollannin, ranskan, saksan, italian ja espanjan kielillä, kunkin tekstin ollessa yhtä todistusvoimainen, yhtenä kappaleena, joka talletetaan Belgian hallituksen huostaan, joka toimittaa oikeaksi vahvistetun jäljennöksen kaikille muille allekirjoittajavaltioille ja liittyneille valtioille.

Muutokset ja ilmoitukset:

Asetus vahingonkorvausvastuusta ydinvoiman alalla Brysselissä tehdyn lisäyleissopimuksen voimaansaattamisesta 28.1.1977/129 (SopS 4/1977)

Ulkoasiainministerin esittelystä säädetään:

Brysselissä 31 päivänä tammikuuta 1963 tehty, Pariisissa 29 päivänä heinäkuuta 1960 allekirjoitettua yleissopimusta vahingonkorvausvastuusta ydinvoiman alalla täydentävä lisäyleissopimus, sellaisena kuin se on muutettuna Pariisissa 28 päivänä tammikuuta 1964 tehdyllä lisäpöytäkirjalla, jonka lisäyleissopimuksen eräät määräykset on 8 päivänä kesäkuuta 1972 annetulla atomivastuulailla (484/72) hyväksytty, johon liittymisestä tasavallan presidentti on päättänyt 7 päivänä tammikuuta 1977 ja jota koskeva liittymiskirja on talletettu 14 päivänä tammikuuta 1977 Belgian hallituksen huostaan, tulee voimaan 14 päivänä huhtikuuta 1977 niin kuin siitä on sovittu.

Lisäyleissopimus Pariisissa 29.7.1960 allekirjoitettuun yleissopimukseen vahingonkorvausvastuusta ydinvoiman alalla

– –

Asetus vahingonkorvausvastuusta ydinvoiman alalla 29 päivänä heinäkuuta 1960 tehdyn 28 päivänä tammikuuta 1964 tehdyllä lisäpöytäkirjalla muutetun yleissopimuksen muuttamisesta tehdyn pöytäkirjan voimaansaattamisesta 12.1.1990/16 (SopS 1/1990)

Ulkoasiainministerin esittelystä säädetään:

1 §

Pariisissa 16 päivänä marraskuuta 1982 tehty pöytäkirja vahingonkorvausvastuusta ydinvoiman alalla 29 päivänä heinäkuuta 1960 tehdyn 28 päivänä tammikuuta 1964 tehdyllä lisäpöytäkirjalla muutetun yleissopimuksen muuttamisesta, jonka pöytäkirjan tasavallan presidentti on hyväksynyt 1 päivänä joulukuuta 1989 ja jota koskeva hyväksymiskirja on talletettu Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön pääsihteerin huostaan 22 päivänä joulukuuta 1989, on voimassa 22 päivästä joulukuuta 1989 niin kuin siitä on sovittu.

2 §

Tämä asetus tulee voimaan 18 päivänä tammikuuta 1990.

Pöytäkirja vahingonkorvausvastuusta ydinvoiman alalla 29 päivänä heinäkuuta 1960 tehdyn 28 päivänä tammikuuta 1964 tehdyllä lisäpöytäkirjalla muutetun yleissopimuksen muuttamisesta

Saksan Liittotasavallan, Itävallan Tasavallan, Belgian Kuningaskunnan, Tanskan Kuningaskunnan, Espanjan Kuningaskunnan, Suomen Tasavallan, Ranskan Tasavallan, Kreikan Tasavallan, Italian Tasavallan, Luxemburgin Suurherttuakunnan, Norjan Kuningaskunnan, Alankomaiden Kuningaskunnan, Portugalin Tasavallan, Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin Yhdistyneen Kuningaskunnan, Ruotsin Kuningaskunnan, Sveitsin Liittovaltion ja Turkin Tasavallan hallitukset,

jotka ottavat huomioon, että on toivottavaa muuttaa 28 päivänä tammikuuta 1964 Pariisissa allekirjoitetulla lisäpöytäkirjalla muutettua, Euroopan taloudellisen yhteistyön järjestön, nykyisin Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön piirissä 29 päivänä heinäkuuta 1960 Pariisissa tehtyä yleissopimusta vahingonkorvausvastuusta ydinvoiman alalla,

ovat sopineet seuraavasta:

I

Tammikuun 28 päivänä 1964 tehdyllä lisäpöytäkirjalla muutettua, 29 päivänä heinäkuuta 1960 tehtyä yleissopimusta vahingonkorvausvastuusta ydinvoiman alalla muutetaan seuraavasti:

A. Johdannon toinen kappale muutetaan kuulumaan seuraavasti:

– –

B. Johdannon viimeinen kappale muutetaan kuulumaan seuraavasti:

– –

C. 1 artiklan a) kohta muutetaan kuulumaan seuraavasti:

– –

D. 3 artiklan a) kohta muutetaan kuulumaan seuraavasti:

– –

E. 3 artiklan c) kohta kumotaan.

F. 4 artiklan c) kohta muutetaan kuulumaan seuraavasti:

– –

G. 5 artiklan c) kohta muutetaan kuulumaan seuraavasti:

– –

H. 6 artiklan c) kohta muutetaan kuulumaan seuraavasti:

– –

I. 7 artiklan b) kohta muutetaan kuulumaan seuraavasti:

– –

J. 7 artiklan c) kohta muutetaan kuulumaan seuraavasti:

– –

K. 8 artiklan d) kohta muutetaan kuulumaan seuraavasti:

– –

L. 15 artiklan b) kohta muutetaan kuulumaan seuraavasti:

– –

II

a) Tämän muutospöytäkirjan määräykset muodostavat sen sopimuspuolten kesken tammikuun 28 päivänä 1964 tehdyllä lisäpöytäkirjalla muutetun, vahingonkorvausvastuusta ydinvoiman alalla 29 päivänä heinäkuuta 1960 tehdyn yleissopimuksen (jäljempänä "yleissopimus") erottamattoman osan. Yleissopimus tunnetaan "28 päivänä tammikuuta 1964 tehdyllä lisäpöytäkirjalla ja ló päivänä marraskuuta 1982 tehdyllä pöytäkirjalla muutettuna, vahingonkorvausvastuusta ydinvoiman alalla 29 päivänä heinäkuuta 1960 tehtynä yleissopimuksena".

b) Tämä pöytäkirja on ratifioitava tai vahvistettava. Tämän pöytäkirjan ratifioimiskirjat talletetaan Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön pääsihteerin huostaan. Tätä pöytäkirjaa koskevasta vahvistuksesta on ilmoitettava hänelle.

c) Valtiot, jotka allekirjoittavat tämän pöytäkirjan ja jotka jo ovat ratifioineet yleissopimuksen, sitoutuvat ratifioimaan tai vahvistamaan tämän pöytäkirjan mahdollisimman pian. Muut valtiot, jotka allekirjoittavat tämän pöytäkirjan, sitoutuvat ratifioimaan tai vahvistamaan sen samanaikaisesti kun ne ratifioivat yleissopimuksen.

d) Tämä pöytäkirja on avoinna liittymistä varten yleissopimuksen 21 artiklan määräysten mukaisesti. Liittyminen yleissopimukseen hyväksytään vain, jos se tapahtuu tähän pöytäkirjaan liittymisen yhteydessä.

e) Tämä pöytäkirja tulee voimaan yleissopimuksen 20 artiklan määräysten mukaisesti.

f) Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön pääsihteeri ilmoittaa kaikille allekirjoittajavaltioille ja liittyneille valtioille jokaisen ratifiointikirjan ja liittymiskirjan vastaanottamisesta samoin kuin jokaisen vahvistusta koskevan ilmoituksen vastaanottamisesta.

Tehty Pariisissa 16 päivänä marraskuuta 1982 englannin, hollannin, ranskan, saksan, italian ja espanjan kielellä jokaisen tekstin ollessa yhtä todistusvoimainen, yhtenä kappaleena, joka talletetaan Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön pääsihteerin huostaan, joka toimittaa oikeaksi vahvistetun jäljennöksen kaikille allekirjoittajavaltioille ja yleissopimukseen liittyneille hallituksille.

Asetus vahingonkorvausvastuusta ydinvoiman alalla tehtyä Pariisin yleissopimusta täydentävää Brysselin lisäyleissopimusta muuttavan pöytäkirjan voimaansaattamisesta 25.10.1991/1278 (SopS 85/1991)

Ulkoasiainministerin esittelystä säädetään:

1 §

Pariisissa 29 päivänä heinäkuuta 1960 vahingonkorvausvastuusta ydinvoiman alalla tehtyä yleissopimusta täydentävää, 31 päivänä tammikuuta 1963 tehtyä ja 28 päivänä tammikuuta 1964 tehdyllä lisäpöytäkirjalla muutettua lisäyleissopimusta muuttava, 16 päivänä marraskuuta 1982 tehty pöytäkirja, jonka eräät määräykset eduskunta on hyväksynyt 8 päivänä kesäkuuta 1989 ja jonka tasavallan presidentti on ratifioinut 28 päivänä heinäkuuta 1989 ja jota koskeva ratifioimisasiakirja on talletettu Belgian hallituksen huostaan 15 päivänä tammikuuta 1990, on voimassa 1 päivästä elokuuta 1991 niin kuin siitä on sovittu.

2 §

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä marraskuuta 1991.

Pöytäkirja Pariisissa 29 päivänä heinäkuuta 1960 vahingonkorvausvastuusta ydinvoiman alalla tehtyä yleissopimusta täydentävän 31 päivänä tammikuuta 1963 tehdyn 28 päivänä tammikuuta 1964 tehdyllä lisäpöytäkirjalla muutetun lisäyleissopimuksen muuttamisesta

Saksan Liittotasavallan, Itävallan Tasavallan, Belgian Kuningaskunnan, Tanskan Kuningaskunnan, Espanjan Kuningaskunnan, Suomen Tasavallan, Ranskan Tasavallan, Italian Tasavallan, Luxemburgin Suurherttuakunnan, Norjan Kuningaskunnan, Alankomaiden Kuningaskunnan, Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin Yhdistyneen Kuningaskunnan, Ruotsin Kuningaskunnan ja Sveitsin Valaliiton hallitukset,

jotka ottavat huomioon, että vahingonkorvausvastuusta ydinvoiman alalla 29 päivänä heinäkuuta 1960 tehdyn 28 päivänä tammikuuta 1964 tehdyllä lisäpöytäkirjalla muutetun yleissopimuksen eräitä määräyksiä on muutettu Pariisissa 16 päivänä marraskuuta 1982 tehdyllä pöytäkirjalla, ja jonka allekirjoittajia ne ovat,

jotka ottavat huomioon, että on toivottavaa muuttaa myös 28 päivänä tammikuuta 1964 tehdyllä lisäpöytäkirjalla muutettua 29 päivänä heinäkuuta 1960 tehtyä Pariisin yleissopimusta täydentävää 31 päivänä tammikuuta 1963 tehtyä lisäyleissopimusta,

ovat sopineet seuraavasta:

I

Vahingonkorvausvastuusta ydinvoiman alalla Pariisissa 29 päivänä heinäkuuta 1960 tehtyä 28 päivänä tammikuuta 1964 tehdyllä lisäpöytäkirjalla muutettua yleissopimusta täydentävää 31 päivänä tammikuuta 1963 tehtyä lisäyleissopimusta muutetaan seuraavasti:

A. Johdannon toinen kappale muutetaan kuulumaan seuraavasti:

– –

B. 2 artiklan b kohta muutetaan kuulumaan seuraavasti:

– –

C. 3 artikla muutetaan kuulumaan seuraavasti:

– –

D. 4 artikla muutetaan kuulumaan seuraavasti:

– –

E. 8 artikla muutetaan kuulumaan seuraavasti:

– –

F. 10 artiklan a kohta muutetaan kuulumaan seuraavasti:

– –

G. 14 artiklan b kohta muutetaan kuulumaan seuraavasti:

– –

H. Liite muutetaan kuulumaan seuraavasti:

– –

II

a) Tämän pöytäkirjan määräykset muodostavat sen sopimuspuolten kesken erottamattoman osan 28 päivänä tammikuuta 1964 allekirjoitetulla lisäpöytäkirjalla muutetusta 31 päivänä tammikuuta 1963 allekirjoitetusta lisäyleissopimuksesta 29 päivänä heinäkuuta 1960 allekirjoitettuun Pariisin yleissopimukseen vahingonkorvausvastuusta ydinenergian alalla (jäljempänä nimitetty "yleissopimukseksi"), joka tunnetaan "28 päivänä tammikuuta 1964 allekirjoitetulla lisäpöytäkirjalla ja 16 päivänä marraskuuta 1982 allekirjoitetulla pöytäkirjalla muutettuna 31 päivänä tammikuuta 1963 allekirjoitettuna lisäyleissopimuksena 29 päivänä heinäkuuta 1960 allekirjoitettuun Pariisin yleissopimukseen vahingonkorvausvastuusta ydinenergian alalla".

b) Tämä pöytäkirja on ratifioitava tai vahvistettava. Tätä pöytäkirjaa koskeva ratifiointikirja on talletettava Belgian hallituksen huostaan. Tätä pöytäkirjaa koskeva vahvistus on ilmoitettava Belgian hallitukselle.

c) Valtiot, jotka allekirjoittavat tämän pöytäkirjan ja jotka jo ovat ratifioineet yleissopimuksen, sitoutuvat ratifioimaan tai vahvistamaan tämän pöytäkirjan mahdollisimman pian. Muut valtiot, jotka allekirjoittavat tämän pöytäkirjan, sitoutuvat ratifioimaan tai vahvistamaan sen samanaikaisesti kuin ne ratifioivat yleissopimuksen.

d) Tämä pöytäkirja on avoinna liittymistä varten yleissopimuksen 22 artiklan määräysten mukaisesti. Liittyminen yleissopimukseen hyväksytään vain, jos se tapahtuu tähän pöytäkirjaan liittymisen yhteydessä.

e) Tämä pöytäkirja tulee voimaan yleissopimuksen 21 artiklan mukaisesti.

f) Belgian hallitus ilmoittaa kaikille allekirjoittajavaltioille ja hallituksille, jotka ovat liittyneet tähän pöytäkirjaan, ratifiointi- tai liittymisasiakirjojen ja vahvistusten vastaanottamisesta.

Tehty Pariisissa 16 päivänä marraskuuta 1982 englannin, hollannin, ranskan, saksan, italian ja espanjan kielillä, kunkin tekstin ollessa yhtä todistusvoimainen, yhtenä kappaleena, joka talletetaan Belgian hallituksen huostaan, joka toimittaa oikeaksi vahvistetun jäljennöksen kaikille allekirjoittajavaltioille ja liittyneille hallituksille.