1 §

Sitten kun Pariisissa 29 päivänä heinäkuuta 1960 vahingonkorvausvastuusta ydinvoiman alalla tehdyn yleissopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna Pariisissa 28 päivänä tammikuuta 1964 allekirjoitetulla lisäpöytäkirjalla, eräät määräykset on 8 päivänä kesäkuuta 1972 annetulla atomivastuulailla (484/72) hyväksytty, tasavallan presidentti päättänyt, että Suomi liittyy sanottuun Pariisin yleissopimukseen ja sitä muuttavaan lisäpöytäkirjaan, ja Suomen liittymisilmoitus on esitetty Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön pääsihteerille, on Pariisin yleissopimus lisäpöytäkirjoineen voimassa tästä päivästä lukien, niin kuin siitä on sovittu, ottaen kuitenkin huomioon mitä 2 §:ssä säädetään.

2 §

Ennen 1 §:ssä mainittuun Pariisin yleissopimukseen liittymistä on Suomen osalta esitetty yleissopimuksen 18 artiklan mukaisesti allekirjoittajamaiden nimenomaisesti hyväksymä varauma, jonka mukaan Suomella on oikeus pitää niitä kansallisia lakeja, jotka sisältävät mainitun yleissopimuksen 6 artiklan b kohdassa tarkoitettuja kansainvälisiä sopimuksia vastaavia määräyksiä, kansainvälisinä sopimuksina 6 artiklan b ja d kohdan mielessä. Tämän varauman soveltamisesta säädetään atomivastuulain 15 §:n 3 momentin nojalla erikseen asetuksella.

Sopimukseen kohdistuvat muutokset ja ilmoitukset:

SopS 4/1977

SopS 1/1990

SopS 112–114/2021

SopS 115/2021

Saksan Liittotasavallan, Itävallan Tasavallan, Belgian Kuningaskunnan, Tanskan Kuningaskunnan, Espanjan, Ranskan Tasavallan, Kreikan Kuningaskunnan, Italian Tasavallan, Luxemburgin Suurherttuakunnan, Norjan Kuningaskunnan, Alankomaiden Kuningaskunnan, Portugalin Tasavallan, Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin Yhdistyneen Kuningaskunnan, Ruotsin Kuningaskunnan, Sveitsin Liittovaltion ja Turkin Tasavallan hallitukset;

ottaen huomioon, että Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön yhteyteen (jäljempänä "järjestö") perustetun OECD:n Ydinvoimajärjestön tehtävänä on edistää ydinvoimaa koskevan lainsäädännön aikaansaamista ja yhdenmukaistamista sopimusmaissa, erityisesti mikäli on kysymys ydinvahingon vaaran korvausvastuusta ja vakuutuksesta; (SopS 1/1990)

haluten turvata henkilöille, jotka ovat kärsineet ydintapahtumien aiheuttamia vahinkoja, kohtuullisen ja oikeudenmukaisen korvauksen, samalla kuin ryhdytään välttämättömiin toimenpiteisiin, jottei ehkäistä ydinenergian tuotannon ja käytön kehitystä rauhanomaisiin tarkoituksiin;

vakuuttuneina siitä, että on välttämätöntä yhdenmukaistaa eri maiden lainsäädännössä näistä vahingoista johtuvan vastuun perussäännökset samalla kun näille maille jätetään vapaus päättää kansallisella pohjalla niistä lisätoimenpiteistä, joita ne pitävät välttämättöminä; (SopS 1/1990)

ovat sopineet seuraavasta:

1 artikla

a) Tässä yleissopimuksessa:

i) "Ydintapahtuma" tarkoittaa jokaista ydinvahingon aiheuttanutta tapahtumaa tai samasta alkulähteestä johtunutta tapahtumasarjaa. (SopS 112–114/2021)

ii) "Ydinlaitos" tarkoittaa reaktoreita, lukuun ottamatta kuljetusvälineen osana olevia reaktoreita, ydinainetta valmistavia tai käsitteleviä tehtaita, ydinpolttoaineen isotooppeja erottavia tehtaita, säteilytetyn ydinpolttoaineen muokkausta suorittavia tehtaita, ydinaineen säilytyslaitoksia, lukuun ottamatta niitä laitoksia, jotka on tarkoitettu vain tilapäiseen varastointiin aineen kuljetuksen aikana, sellaisia reaktoreita, tehtaita ja laitoksia, joita ollaan poistamassa käytöstä, sekä sen mukaan kuin järjestön ydinenergian johtokomitea (jäljempänä "johtokomitea") määrää, muita laitoksia, joissa on ydinpolttoainetta tai radioaktiivista ainetta tai jätettä. Sopimusvaltio voi määrätä, että saman haltijan kahta tai useampaa samalla alueella sijaitsevaa ydinlaitosta, samoin kuin muita samalla alueella sijaitsevia tiloja, joissa säilytetään radioaktiivista ainetta, pidetään yhtenä ydinlaitoksena. (SopS 112–114/2021)

iii) "Ydinpolttoaine" tarkoittaa metallin, seoksen tai kemiallisen yhdisteen muodossa olevaa, uraania sisältävää halkeavaa ainetta (luonnonuraani siihen luettuna), metallin, seoksen tai kemiallisen yhdisteen muodossa olevaa plutoniumia sekä muuta halkeavaa ainetta, josta johtokomitea kulloinkin niin päättää.

iv) "Radioaktiivisella tuotteella tai jätteellä" tarkoitetaan radioaktiivista ainetta, joka on ydinpolttoaineiden valmistuksen tai käytön yhteydessä tehty tai tullut radioaktiiviseksi säteilyn avulla, lukuun ottamatta (1) ydinpolttoainetta ja (2) ydinlaitoksen ulkopuolella olevia radioisotooppeja, jotka ovat saavuttaneet viimeisen valmistusvaiheen ja joita sen vuoksi voidaan käyttää kaikkiin teollisuuden, kaupan, maatalouden, lääketieteen, tieteen tai opetuksen tarkoituksiin.

v) "Ydinaineella" tarkoitetaan ydinpolttoaineita (lukuun ottamatta luonnonuraania ja köyhdytettyä uraania) sekä radioaktiivisia tuotteita tai jätteitä.

vi) "Ydinlaitoksen haltijalla" tarkoitetaan henkilöä, jonka asianomainen julkinen viranomainen on osoittanut tai tunnustanut ydinlaitoksen käyttäjäksi.

(SopS 1/1990)

vii) "Ydinvahinko" tarkoittaa:

1. kuolemantapausta tai henkilövahinkoa;

2. omaisuuden tuhoutumista tai vahingoittumista;

sekä, siinä laajuudessa kuin toimivaltaisen tuomioistuimen soveltamassa laissa määrätään, seuraavia vahinkoja:

3. edellä 1 tai 2 alakohdassa tarkoitetusta vahingosta johtuvaa taloudellista menetystä, siltä osin kuin se ei sisälly kyseisissä alakohdissa tarkoitettuun vahinkoon, jos taloudellisen menetyksen kärsineellä on oikeus vaatia korvausta kyseisissä alakohdissa tarkoitetusta vahingosta;

4. pilaantuneen ympäristön ennallistamistoimenpiteistä aiheutuvia kustannuksia, paitsi jos pilaantuminen on vähäistä, edellyttäen, että toimenpiteisiin on tosiasiassa ryhdytty tai ryhdytään ja että kustannukset eivät sisälly 2 alakohdassa tarkoitettuun vahinkoon;

5. tulon menetystä, joka johtuu ympäristön käyttöön tai hyödyntämiseen liittyvästä välittömästä taloudellisesta edusta ja on aiheutunut ympäristön merkittävästä pilaantumisesta siltä osin kuin menetys ei sisälly edellä 2 alakohdassa tarkoitettuun vahinkoon;

6. torjuntatoimenpiteistä aiheutuvia kustannuksia, ja tällaisista toimenpiteistä johtuvia lisävahinkoja, kuitenkin niin,

että ydinvahingolla tarkoitetaan 1–5 alakohdan mukaista menetystä tai vahinkoa ainoastaan niiltä osin kuin se aiheutuu ydinlaitoksessa olevan säteilylähteen ionisoivasta säteilystä, ydinlaitoksessa olevan ydinpolttoaineen tai radioaktiivisen tuotteen tai jätteen ionisoivasta säteilystä taikka tällaisesta laitoksesta peräisin olevan tai sellaiseen kuljetettavan ydinaineen ionisoivasta säteilystä, ja vahinko johtuu joko kyseessä olevan aineen tai tuotteen radioaktiivisista ominaisuuksista tai mainitunlaisista ominaisuuksista ja niiden yhteydessä esiintyvistä aineen tai tuotteen myrkyllisyyteen tai räjähtävyyteen liittyvistä tai muista vaarallisista ominaisuuksista.

(SopS 112–114/2021)

viii) "Ennallistamistoimenpiteet" tarkoittavat kohtuullisia toimenpiteitä, jotka sen paikan toimivaltaiset viranomaiset, missä niihin ryhdytään, ovat hyväksyneet ja joilla pyritään korjaamaan tai palauttamaan ennalleen vahingoittuneita tai tuhoutuneita ympäristön osia tai, mikäli kohtuullista, sijoittamaan tällaisia osia vastaava aines ympäristöön. Se, kenellä on oikeus ryhtyä tällaisiin toimenpiteisiin, määräytyy sen valtion lain mukaan, jossa ydinvahinko kärsitään. (SopS 112–114/2021)

ix) "Torjuntatoimenpiteet" tarkoittavat kohtuullisia toimenpiteitä, jotka sen paikan toimivaltaiset viranomaiset, missä niihin ryhdytään, ovat hyväksyneet ja joilla pyritään ydintapahtuman tai sellaisen tapahtuman jälkeen, joka aiheuttaa vakavan ja välittömän ydinvahingon uhan, estämään tai minimoimaan a kohdan vii alakohdan 1–5 alakohdassa tarkoitettu menetys tai vahinko. (SopS 112–114/2021)

x) "Kohtuulliset toimenpiteet" tarkoittavat toimenpiteitä, joita toimivaltaisen tuomioistuimen soveltaman lain mukaan pidetään asianmukaisina ja kustannuksiltaan kohtuullisina kaikki asiaan vaikuttavat tekijät huomioon ottaen, esimerkiksi:

1. aiheutuneen ydinvahingon luonne ja laajuus tai torjuntatoimenpiteiden osalta vahingon uhan luonne ja laajuus;

2. toimenpiteiden todennäköinen tehokkuus silloin, kun niihin ryhdytään; ja

3. asiaan liittyvä tieteellinen ja tekninen asiantuntemus.

(SopS 112–114/2021)

b) Johtokunta voi päättää, että määrätyt tai määrätynlaiset ydinlaitokset, ydinpolttoaineet tai ydinaineet niiden aiheuttamien vähäisten riskien vuoksi eivät kuulu tämän yleissopimuksen soveltamisalaan.

2 artikla (SopS 112–114/2021)

a) Tätä yleissopimusta sovelletaan ydinvahinkoon, joka on kärsitty seuraavien valtioiden alueella tai niiden kansainvälisen oikeuden mukaisesti perustetulla merivyöhykkeellä taikka niiden rekisteröimällä aluksella tai ilma-aluksella, silloin kun alus tai ilma-alus ei ole sellaisen tämän yleissopimuksen ulkopuolisen valtion alueella, jota ei mainita tämän kohdan ii–iv ala-kohdassa:

i) sopimusvaltio;

ii) tämän yleissopimuksen ulkopuolinen valtio, joka on ydintapahtuman ajankohtana Wienissä 21 päivänä toukokuuta 1963 tehdyn korvausvastuuta ydinvahinkojen alalla koskevan yleissopimuksen sopimusvaltio, mukaan lukien sen muutokset, jotka ovat kyseisen sopimusvaltion osalta voimassa, sekä 21 päivänä syyskuuta 1988 tehdyn Wienin ja Pariisin yleissopimusten soveltamista koskevan yhteispöytäkirjan osapuoli, edellyttäen kuitenkin, että se Pariisin yleissopimuksen sopimusvaltio, jonka alueella vastuussa olevan ydinlaitoksen haltijan laitos sijaitsee, on myös yhteispöytäkirjan osapuoli;

iii) tämän yleissopimuksen ulkopuolinen valtio, jolla ei ydintapahtuman ajankohtana ole alueellaan tai kansainvälisen oikeuden mukaisesti perustetulla merivyöhykkeellään yhtään ydinlaitosta; tai

iv) muu tämän yleissopimuksen ulkopuolinen valtio, jolla on ydintapahtuman ajankohtana voimassa ydinvastuuta koskeva lainsäädäntö, joka mahdollistaa vastaavat vastavuoroiset edut ja joka perustuu samanlaisiin periaatteisiin kuin tämä yleissopimus, mukaan lukien säännökset ydinlaitoksen haltijan tuottamuksesta riippumattomasta vastuusta, ydinlaitoksen haltijan yksinomaisesta vastuusta tai vastaavanlaisesta vastuusta, tuomioistuimen yksinomaisesta toimivallasta, kaikkien ydintapahtuman uhrien tasa-arvoisesta kohtelusta, tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta, sekä korvausten, korkojen ja kustannusten vapaasta siirto-oikeudesta.

b) Tämän artiklan määräykset eivät estä sopimusvaltiota, jonka alueella vastuussa olevan ydinlaitoksen haltijan laitos sijaitsee, antamasta säännöksiä tämän yleissopimuksen laajemmasta soveltamisesta.

3 artikla (SopS 112–114/2021)

a) Ydinlaitoksen haltija on tämän yleissopimuksen mukaisesti vastuussa ydinvahingosta silloin, kun kyse ei ole:

i) ydinvahingosta, joka on kohdistunut ydinlaitokseen itseensä tai tämän laitoksen alueella olevaan muuhun valmiiseen tai rakenteilla olevaan ydinlaitokseen; eikä

ii) ydinvahingosta, joka on kohdistunut edellä tarkoitettujen laitosten alueella olevaan omaisuuteen, jota käytetään tai joka on tarkoitettu käytettäväksi sellaisten laitosten yhteydessä,

ja kun vahinko on todistettavasti aiheutunut kyseisessä ydinlaitoksessa sattuneesta ydintapahtumasta tai siihen liittyy kyseisestä laitoksesta peräisin olevia ydinaineita, jollei 4 artiklan määräyksistä muuta johdu.

b) Kun ydinvahinko on aiheutunut sekä ydintapahtumasta että muusta tapahtumasta, sitä osaa muun tapahtuman aiheuttamasta vahingosta, jota ei voida kohtuudella erottaa ydintapahtuman aiheuttamasta ydinvahingosta, pidetään ydintapahtuman aiheuttamana ydinvahinkona. Kun ydinvahinko on aiheutunut sekä ydintapahtumasta että sellaisesta ionisoivasta säteilystä, jota tämä yleissopimus ei koske, tämän yleissopimuksen määräykset eivät rajoita kyseiseen ionisoivaan säteilyyn liittyvien henkilöiden vastuuta eivätkä muutoin vaikuta siihen.

4 artikla

Ydinaineiden kuljetuksen osalta, siihen luettuna kuljetuksen aikana tapahtunut tilapäinen säilytys, on voimassa, mikäli 2 artiklasta ei muuta johdu:

a) Ydinlaitoksen haltija on vastuussa tämän sopimuksen mukaisesti ydinvahingosta, jos näytetään, että se on johtunut tämän laitoksen ulkopuolella sattuneesta ydintapahtumasta, jonka ovat aiheuttaneet ydinaineet mainitusta laitoksesta tapahtuvan kuljetuksen aikana; kuitenkin vain edellyttäen, että tapahtuma sattuu (SopS 112–114/2021)

i) ennen kuin vastuu ydinaineiden aiheuttamasta ydintapahtumista on siirtynyt kirjallisen sopimuksen nimenomaisen määräyksen mukaan toisen ydinlaitoksen haltijalle;

ii) ellei sellaisen sopimuksen nimenomaista määräystä ole, ennen kuin toisen ydinlaitoksen haltija on ottanut vastaan ydinaineet;

iii) jos ydinaineet ovat tarkoitetut reaktoriin, joka on kuljetusvälineen osa, ennen kuin tämän reaktorin käyttämiseen asianmukaisen luvan saanut henkilö on ottanut vastaan ydinaineet;

iv) ennen kuin ydinaineet on purettu kuljetusvälineestä, jolla ne ovat tulleet sopimukseen kuulumattoman valtion alueelle, jos ne on lähetetty tässä valtiossa olevalle henkilölle.

b) Laitoksen haltija on vastuussa kaikista ydinvahingoista tämän yleissopimuksen mukaan, jos osoitetaan, että ne ovat aiheutuneet ydintapahtumasta, joka on sattunut laitoksen ulkopuolella kuljetettaessa ydinaineita laitokseen, vain jos ydintapahtuma sattuu (SopS 112–114/2021)

i) sen jälkeen kuin vastuu ydintapahtumista, jotka ovat aiheutuneet ydinaineista, on siirtynyt hänelle toiselta laitoksenhaltijalta kirjallisen sopimuksen nimenomaisen määräyksen nojalla;

ii) ellei sellaista nimenomaista määräystä ole, sen jälkeen kuin hän on ottanut ydinaineet vastaan;

iii) sen jälkeen kuin hän on ottanut vastaan ydinaineet henkilöltä, joka on kuljetusvälineen osana olevan reaktorin haltija; mutta

iv) sen jälkeen kuin ydinaineet on lastattu kuljetusvälineeseen, jolla sopimukseen kuulumattomassa valtiossa oleva henkilö lähettää ne laitoksenhaltijan kirjallisella suostumuksella tämän valtion alueelta.

c) Vastuu voi a kohdan i ja ii alakohdan ja b kohdan i ja ii alakohdan mukaisesti siirtyä toisen ydinlaitoksen haltijalle ainoastaan, jos kuljetettavilla ydinaineilla on kyseiselle ydinlaitoksen haltijalle välitöntä taloudellista merkitystä. (SopS 112–114/2021)

d) Tämän yleissopimuksen mukaan vastuussa olevan laitoksenhaltijan on luovutettava rahdinkuljettajalle todistus, jonka on antanut vakuutuksenantaja tai 10 artiklan mukaisen muun taloudellisen takuun antaja. Sopimuspuoli voi kuitenkin olla vaatimatta tämän velvoitteen täyttämistä kuljetusten osalta, jotka tapahtuvat kokonaan sen omalla alueella. Todistuksesta tulee ilmetä laitoksenhaltijan nimi ja osoite sekä takuun määrä, laatu ja kestoaika; henkilö, joka on antanut todistuksen tai jonka puolesta se on annettu, ei voi kiistää siinä olevia tietoja. Todistuksesta on myös ilmettävä ydinaineet ja matka, jota vakuutus tai takuu tarkoittaa, ja sen tulee sisältää asianomaisen julkisen viranomaisen selitys, että laitoksenhaltijaksi ilmoitettu henkilö on tämän sopimuksen tarkoittama ydinlaitoksen haltija. (SopS 112–114/2021)

e) Sopimusvaltion laissa voidaan määrätä, että siinä mainituin ehdoin ja ottamalla huomioon 10 a artiklan säännökset rahdinkuljettaja voi omasta anomuksestaan ja tämän sopimusvaltion alueella sijaitsevan ydinvoimalaitoksen haltijan suostumuksella asianomaisen julkisen viranomaisen päätöksellä olla laitoksenhaltijan asemesta vastuussa syntyneistä vahingoista tämän yleissopimuksen mukaan. Tässä tapauksessa katsotaan rahdinkuljettaja yleissopimusta sovellettaessa ydinaineiden kuljetuksen aikana sattuneiden vahinkojen osalta kysymyksessä olevan valtion alueella sijaitsevan ydinlaitoksen haltijaksi. (SopS 112–114/2021)

5 artikla

a) Jos ydintapahtuman aiheuttaneet ydinpolttoaineet tai radioaktiiviset tuotteet tai jätteet ovat olleet useiden ydinlaitosten hallussa ja ovat ydinlaitoksessa ydinvahingon tapahtuessa, ei kukaan laitoksenhaltija, jonka hallussa ne ovat olleet aikaisemmin, ole vastuussa ydinvahingosta. (SopS 112–114/2021)

b) Jos ydinvahinko on kuitenkin aiheutunut ydinlaitoksessa sattuneesta ydintapahtumasta, joka koskee vain ydinaineita, jotka on varastoitu sinne tilapäisesti kuljetuksen aikana, ydinlaitoksen haltija ei ole vastuussa, jos toinen ydinlaitoksen haltija tai henkilö on 4 artiklan mukaan ydinvahingosta vastuussa. (SopS 112–114/2021)

c) Jos ydinpolttoaineet tai radioaktiiviset tuotteet tai jätteet, joista ydintapahtuma on aiheutunut, ovat olleet useissa ydinlaitoksissa eivätkä ole ydinlaitoksessa ydinvahingon tapahtuessa, ei ydinvahingosta ole vastuussa kukaan muu kuin sen ydinlaitoksen haltija, jossa ne viimeksi olivat ennen ydinvahingon tapahtumista, tai se haltija, joka myöhemmin on ottanut ne vastaan tai kirjallisen sopimuksen nimenomaisten ehtojen mukaisesti on vastuussa ydinvahingosta. (SopS 112–114/2021)

d) Jos useat ydinlaitoksen haltijat ovat tämän yleissopimuksen mukaan vastuussa samasta ydinvahingosta, he vastaavat siitä omasta ja toistensa puolesta, kuitenkin niin, että jos vastuu johtuu ydinvahingosta, joka on aiheutunut kuljetettavina olevia ydinaineita koskevasta ydintapahtumasta joko samassa kuljetusvälineessä tai, kun on kysymys kuljetuksen aikana tapahtuneesta tilapäisestä varastoinnista, samassa ydinlaitoksessa, mainittujen ydinlaitoksen haltijain yhteenlasketun vastuun enimmäismäärä on sama kuin korkein yksittäisen ydinlaitoksen haltijan vastuu on 7 artiklan mukaan. Missään tapauksessa ei ydinlaitoksen haltijan vastuu ydintapahtuman johdosta voi olla suurempi kuin hänen 7 artiklan mukainen vastuunsa. (SopS 112–114/2021)

6 artikla

a) Vahingonkorvausvaadetta ydintapahtuman aiheuttamasta ydinvahingosta ei voida esittää muuta kuin laitoksenhaltijaa vastaan, joka tämän yleissopimuksen mukaan on vastuussa ydinvahingosta, tai, jos kanteen nostaminen suoraan vakuutuksenantajaa tai 10 artiklan mukaisen takuun antajaa vastaan on sallittu kansallisen lain perusteella, vakuutuksenantajaa tai taloudellisen takuun antajaa vastaan. (SopS 112–114/2021)

b) Jollei tässä artiklassa toisin määrätä, kukaan muu henkilö ei ole vastuussa ydintapahtuman aiheuttamasta ydinvahingosta; tämä määräys ei kuitenkaan vaikuta sellaisten kansainvälisten kuljetusta koskevien sopimusten soveltamiseen, jotka ovat voimassa tai avoinna allekirjoittamista, ratifioimista tai liittymistä varten tämän yleissopimuksen allekirjoituspäivänä. (SopS 112–114/2021)

c) i) Tämän yleissopimuksen määräykset eivät vaikuta:

1. henkilön vastuuseen sellaisesta ydintapahtumasta aiheutuneesta ydinvahingosta, josta ydinlaitoksen haltija ei 3 artiklan a kohdan tai 9 artiklan nojalla ole vastuussa tämän yleissopimuksen mukaan ja joka on johtunut tämän henkilön vahingoittamisen tarkoituksessa tekemästä toimesta tai laiminlyönnistä;

2. kuljetusvälineen osana olevan reaktorin käyttöön asianmukaisesti luvan saaneen henkilön vastuuseen ydintapahtuman aiheuttamasta ydinvahingosta, jos ydinlaitoksen haltija ei ole vahingosta vastuussa 4 artiklan a kohdan iii alakohdan tai b kohdan iii alakohdan mukaan.

ii) Laitoksen haltija ei ole vastuussa tämän yleissopimuksen soveltamisalan ulkopuolella olevista ydintapahtuman aiheuttamista ydinvahingoista.

(SopS 112–114/2021)

d) Jokainen henkilö, joka on suorittanut korvausta ydintapahtuman aiheuttamasta ydinvahingosta jonkin tämän artiklan b kohdassa tarkoitetun kansainvälisen sopimuksen nojalla tai sopimukseen kuulumattoman valtion lain nojalla, saa suorittamaansa määrään saakka samat oikeudet kuin ydinvahingonkärsijällä, jolle hän on korvausta suorittanut, oli tämän yleissopimuksen mukaan. (SopS 112–114/2021)

e) Jos ydinlaitoksen haltija osoittaa, että ydinvahinko on aiheutunut kokonaan tai osittain joko vahingonkärsineen törkeästä huolimattomuudesta tai vahingonkärsineen vahingoittamisen tarkoituksessa tekemästä toimesta tai laiminlyönnistä, toimivaltainen tuomioistuin voi vapauttaa ydinlaitoksen haltijan korvausvelvoitteesta kokonaan tai osittain kyseisen henkilön kärsimän vahingon osalta, jos tämä on kansallisen lain mukaan mahdollista. (SopS 112–114/2021)

f) Laitoksenhaltijalla on takautumisoikeus vain

i) jos ydintapahtumasta johtunut ydinvahinko on aiheutunut tahallisesta ydinvahinkoa tarkoittaneesta teosta tai laiminlyömisestä, tahallisen teon tai laiminlyönnin suorittanutta luonnollista henkilöä vastaan; (SopS 112–114/2021)

ii) jos ja siinä määrin kuin siitä on niinenomaan sovittu sopimuksessa;

g) Siinä määrin kuin laitoksenhaltijalla on tämän artiklan f kohdan mukaan takautumisoikeus jotakin henkilöä vastaan, tällä henkilöllä ei ole tämän artiklan d kohdan mukaista oikeutta laitoksenhaltijaa vastaan. (SopS 112–114/2021)

h) Jos määräykset, jotka koskevat kansallista tai julkista sairausvakuutus-, sosiaaliturva- tai työntekijäin tapaturma- tai ammattitautivakuutusjärjestelmiä, sisältävät korvauksen ydintapahtuman aiheuttamasta ydinvahingosta, riippuvat sellaisten järjestelmien mukaan korvausta saavien oikeudet ja sellaisiin järjestelmiin perustuvat takaisinsaantioikeudet sopimusvaltion laista taikka sellaisten hallitusten välisten järjestöjen määräyksistä, jotka ovat vahvistaneet mainitunlaisia järjestelmiä. (SopS 112–114/2021)

7 artikla (SopS 112–114/2021)

a) Kukin sopimusvaltio varmistaa lainsäädäntönsä mukaisesti, että ydinlaitoksen haltijan vastuu yksittäisestä ydintapahtuman aiheuttamasta ydinvahingosta on vähintään 700 miljoonaa euroa.

b) Edellä a kohdan ja 21 artiklan c kohdan määräysten estämättä sopimusvaltio voi:

i) vahvistaa ydinlaitokselle alhaisemman vastuun määrän, ottaen huomioon kyseessä olevan ydinlaitoksen luonteen ja seuraukset, joita sieltä peräisin olevalla ydintapahtumalla todennäköisesti olisi, edellyttäen kuitenkin, että tällä tavoin vahvistettu määrä on joka tapauksessa vähintään 70 miljoonaa euroa; ja

ii) vahvistaa ydinaineiden kuljetukselle alhaisemman vastuun määrän ottaen huomioon kuljetettavien ydinaineiden luonteen ja seuraukset, joita siitä peräisin olevalla ydintapahtumalla todennäköisesti olisi, edellyttäen kuitenkin, että tällä tavoin vahvistettu määrä on joka tapauksessa vähintään 80 miljoonaa euroa.

c) Korvaus, joka maksetaan ydintapahtuman ajankohtana kyseessä olevia ydinaineita sisältäneelle kuljetusvälineelle aiheutuneesta ydinvahingosta, ei voi alentaa ydinlaitoksen haltijan vastuuta muusta ydinvahingosta alle 80 miljoonan euron tai alle sellaisen korkeamman vastuun määrän, josta sopimusvaltion lainsäädännössä säädetään.

d) Sopimusvaltion alueella olevien ydinlaitosten haltijoiden vastuun määrää, joka on vahvistettu a tai b kohdan mukaisesti taikka 21 artiklan c kohdan mukaisesti, sekä c kohdan mukaisia sopimusvaltion lainsäädännön säännöksiä sovelletaan ydinlaitosten haltijoiden vastuuseen riippumatta siitä, missä ydintapahtuma sattuu.

e) Sopimusvaltio voi asettaa alueensa kautta tapahtuvan ydinaineiden kuljetuksen ehdoksi sen, että ulkomaisen ydinlaitoksen haltijan vastuun enimmäismäärää korotetaan, jos se katsoo, että vastuun määrä ei ole riittävä ydintapahtuman uhan kattamiseksi kuljetuksen aikana, edellyttäen kuitenkin, että tällä tavoin korotettu vastuun määrä ei ylitä kyseisen sopimusvaltion omalla alueella sijaitsevien ydinlaitosten haltijoiden vastuun enimmäismäärää.

f) Edellä e kohdan määräyksiä ei sovelleta:

i) merikuljetuksiin silloin, kun aluksilla on kansainvälisen oikeuden nojalla oikeus hätätilanteessa päästä sopimusvaltion satamaan tai oikeus viattomaan kauttakulkuun sen alueella; eikä

ii) ilmakuljetuksiin silloin, kun ilmaaluksilla on oikeus sopimuksen tai kansainvälisen oikeuden nojalla lentää sopimusvaltion alueen yli tai laskeutua sen alueelle.

g) Silloin, kun yleissopimusta sovelletaan sen ulkopuoliseen valtioon 2 artiklan a kohdan iv alakohdan mukaisesti, sopimusvaltio voi vahvistaa ydinvahingon varalle vastuun määrän, joka on alempi kuin tämän artiklan tai 21 artiklan c kohdan mukaisesti vahvistettu vastuun vähimmäismäärä, jos kyseinen valtio ei vastavuoroisesti myönnä samaa määrää vastaavaa etua.

h) Tuomioistuimen määräämiä korkoja tai kulukorvauksia tähän yleissopimukseen perustuvien vahingonkorvauskanteiden osalta ei pidetä tässä yleissopimuksessa tarkoitettuina vahingonkorvauksina, vaan ydinlaitoksen haltijan on maksettava ne sen summan lisäksi, joka hänen on maksettava tämän artiklan mukaisesti.

i) Tässä artiklassa mainitut summat voidaan muuntaa kansalliseksi valuutaksi pyöristettyinä.

j) Kukin sopimusvaltio varmistaa, että vahingonkärsineiden oikeus vahingonkorvaukseen voidaan panna täytäntöön ilman, että heidän tarvitsee erikseen panna vireille oikeudenkäyntiä sen perusteella mistä vahingonkorvaukseen tarkoitetut varat ovat peräisin.

8 artikla (SopS 112–114/2021)

a) Oikeus korvaukseen tämän yleissopimuksen mukaan vanhentuu, ellei kannetta ole pantu vireille:

i) ihmishengen menetyksen ja henkilövahingon osalta kolmenkymmenen vuoden kuluessa ydintapahtuman sattumisesta;

ii) muun ydinvahingon osalta kymmenen vuoden kuluessa ydintapahtuman sattumisesta.

b) Kansallisessa lainsäädännössä voidaan kuitenkin määrätä a kohdan i tai ii alakohdan mukaista vanhentumisaikaa pidemmästä vanhentumisajasta, jos se sopimusvaltio, jonka alueella vastuussa olevan ydinlaitoksen haltijan laitos sijaitsee, on ryhtynyt toimenpiteisiin kyseisen ydinlaitoksen haltijan vastuun kattamiseksi sellaisten vahingonkorvauskanteiden osalta, jotka on pantu vireille a kohdan i tai ii alakohdan mukaisen vanhentumisajan kulumisen jälkeen kyseisen pidemmän vanhentumisajan aikana.

c) edellä b kohdan mukaisesti säädetyn pidemmän vanhentumisajan kuluessa vireille pantu kanne ei kuitenkaan missään tapauksessa saa vaikuttaa sellaisten henkilöiden oikeuteen saada vahingonkorvausta tämän yleissopimuksen nojalla, jotka ovat panneet vireille kanteen ydinlaitoksen haltijaa vastaan:

i) kolmenkymmenen vuoden kuluessa henkilövahingon tai ihmishengen menetyksen osalta;

ii) kymmenen vuoden kuluessa muiden ydinvahinkojen osalta.

d) Kansallisessa lainsäädännössä voidaan määrätä oikeudelle vahingonkorvaukseen vähintään kolmen vuoden pituinen vanhentumisaika, joka lasketaan päivästä, jona vahingonkärsijä sai tiedon tai hänen olisi kohtuullista huolellisuutta noudattaen pitänyt saada tieto ydinvahingosta ja vastuussa olevasta ydinlaitoksen haltijasta, edellyttäen, että a ja b kohdan mukaisesti määrättyjä vanhentumisaikoja ei ole ylitetty.

e) Kun 13 artiklan f kohdan ii alakohdan määräykset ovat sovellettavissa, oikeus vahingonkorvaukseen ei kuitenkaan vanhene, jos a, b tai d kohdan mukaisen vanhentumisajan kuluessa:

i) kanne on, ennen kuin 17 artiklassa tarkoitettu tuomioistuin on nimennyt toimivaltaisen tuomioistuimen, pantu vireille jossakin sellaisessa tuomioistuimessa, joiden joukosta se voi valita toimivaltaisen tuomioistuimen. Jos 17 artiklassa tarkoitettu tuomioistuin nimeää toimivaltaiseksi tuomioistuimeksi jonkin muun kuin sen, jossa kanne on jo pantu vireille, se voi määrätä päivän, johon mennessä kanne on pantava vireille sen nimeämässä toimivaltaisessa tuomioistuimessa; tai

ii) kyseessä olevaa sopimusvaltiota on pyydetty esittämään 13 artiklan f kohdan ii alakohdan mukaisesti 17 artiklassa tarkoitetulle tuomioistuimelle pyyntö nimetä toimivaltainen tuomioistuin ja tämän nimeämisen jälkeen kanne on pantu vireille 17 artiklassa tarkoitetun tuomioistuimen määräämän ajan kuluessa.

f) Jollei kansallisessa lainsäädännössä toisin määrätä, on henkilöllä, joka on kärsinyt ydintapahtuman johdosta ydinvahingon ja joka on pannut korvauskanteen vireille tässä artiklassa mainitussa määräajassa, oikeus muuttaa vaatimustaan, jos ydinvahinko on pahentunut määräajan päättymisen jälkeen, edellyttäen, että toimivaltainen tuomioistuin ei ole lopullisesti ratkaissut asiaa.

9 artikla (SopS 112–114/2021)

Ydinlaitoksen haltija ei ole vastuussa ydintapahtuman aiheuttamasta ydinvahingosta silloin, kun ydintapahtuma on suoranaisesti johtunut aseellisesta selkkauksesta, vihollisuuksista, sisällissodasta tai kapinasta.

10 artikla (SopS 112–114/2021)

a) Ydinlaitoksen haltija on, kattaakseen tämän yleissopimuksen mukaisen vastuun, velvollinen ottamaan ja pitämään voimassa 7 artiklan a tai b kohdan tai 21 artiklan c kohdan mukaiseen määrään asti vakuutuksen tai muun taloudellisen takuun, joka luonteeltaan ja ehdoiltaan vastaa toimivaltaisen viranomaisen antamia määräyksiä.

b) Jos ydinlaitoksen haltijan vastuun määrää ei ole rajoitettu, sopimusvaltio, jonka alueella vastuussa olevan ydinlaitoksen haltijan laitos sijaitsee, määrää rajan vastuussa olevan ydinlaitoksen haltijan taloudelliselle takuulle, edellyttäen, että näin määrätty raja on vähintään 7 artiklan a tai b kohdassa tarkoitettu määrä.

c) Sopimusvaltio, jonka alueella vastuussa olevan ydinlaitoksen haltijan laitos sijaitsee, varmistaa ydinlaitoksen haltijaa vastaan vahvistettujen korvausvaatimusten täyttämisen niiltä osin kuin vakuutusta tai taloudellista takuuta ei ole tai se ei ole riittävä korvausvaatimusten täyttämiseksi, varaamalla tähän tarkoitukseen riittävät varat, joiden määrä on vähintään 7 artiklan a kohdassa tai 21 artiklan c kohdassa tarkoitettu määrä.

d) Vakuutuksenantaja tai se, joka on antanut muun taloudellisen takuun, ei voi tilapäisesti tai lopullisesti lakkauttaa a tai b kohdassa tarkoitettua vakuutusta tai muuta taloudellista takuuta jättämättä siitä ennakolta kirjallista ilmoitusta toimivaltaiselle viranomaiselle vähintään kahta kuukautta aikaisemmin tai, jos vakuutus tai taloudellinen takuu koskee ydinaineiden kuljetusta, sinä aikana, jolloin kuljetus jatkuu.

e) Vakuutuksen, jälleenvakuutuksen tai muun taloudellisen takuun perusteella maksettavia määriä ei voida käyttää muuhun tarkoitukseen kuin ydintapahtuman aiheuttamien ydinvahinkojen korvaamiseen.

11 artikla

Vahingonkorvauksen laadusta, muodosta ja laajuudesta tämän yleissopimuksen rajoissa sekä korvausten oikeudenmukaisesta jakamisesta määrätään kansallisella lainsäädännöllä.

12 artikla (SopS 112–114/2021)

Vahingonkorvaukset, jotka on maksettava tämän yleissopimuksen mukaan, vakuutusja jälleenvakuutusmaksut, 10 artiklan edellyttämän vakuutuksen, jälleenvakuutuksen tai muun taloudellisen takuun nojalla suoritettavat määrät sekä 7 artiklan h kohdassa tarkoitetut korot ja kulukorvaukset ovat vapaasti siirrettävissä sopimusvaltioiden rahaalueiden välillä.

13 artikla (SopS 112–114/2021)

a) Jollei tässä artiklassa toisin määrätä, ainoastaan sen sopimusvaltion tuomioistuimet, jonka alueella ydintapahtuma sattui, ovat toimivaltaisia käsittelemään 3 ja 4 artiklan sekä 6 artiklan a kohdan nojalla vireille pantuja kanteita.

b) Jos ydintapahtuma sattuu sopimusvaltion talousvyöhykkeen alueella tai, jos sopimusvaltiolla ei ole talousvyöhykettä, sellaisella alueella, jonka rajat eivät ylittäisi talousvyöhykkeen rajoja, jos sillä olisi sellainen, ainoastaan kyseisen sopimusvaltion tuomioistuimet ovat tämän yleissopimuksen toteuttamiseksi toimivaltaisia käsittelemään kyseisestä ydintapahtumasta johtuvat vahingonkorvauskanteet, edellyttäen, että kyseessä oleva sopimusvaltio on ilmoittanut järjestön pääsihteerille kyseisen alueen rajat ennen ydintapahtuman sattumista. Tämän kohdan määräyksiä ei tule tulkita siten, että ne mahdollistaisivat toimivallan käytön tai merivyöhykkeiden rajojen määrittämisen kansainvälisen merioikeuden vastaisella tavalla.

c) Jos ydintapahtuma sattuu sopimusvaltioiden alueen ulkopuolella tai se sattuu alueella, josta ei ole tehty b kohdan mukaista ilmoitusta, taikka ydintapahtuman paikka ei ole varmuudella määrättävissä, sen sopimusvaltion tuomioistuimet, jonka alueella vastuussa olevan ydinlaitoksen haltijan laitos sijaitsee, ovat toimivaltaisia käsittelemään vahingonkorvauskanteet.

d) Jos ydintapahtuma sattuu alueella, jota koskee 17 artiklan d kohdassa tarkoitettu tilanne, toimivaltaisia ovat ne tuomioistuimet, jotka 17 artiklassa tarkoitettu tuomioistuin on kyseessä olevan sopimusvaltion pyynnöstä nimennyt tuomioistuimiksi, joiden sijaintivaltiolla on läheisin yhteys ydintapahtumaan ja jota sen seuraukset eniten koskevat.

e) Tämän artiklan mukainen toimivallan käyttö tai b kohdan mukaisesti tehty alueen rajoja koskeva ilmoitus ei luo oikeuksia tai velvoitteita taikka ennakkotapausta vierekkäisten tai vastakkaisten rannikkovaltioiden välisten merirajojen määrittämisen osalta.

f) Jos useamman sopimusvaltion tuomioistuimet olisivat a, b tai c kohdan mukaan toimivaltaisia, on toimivalta:

i) silloin, kun ydintapahtuma on sattunut osittain kaikkien sopimusvaltioiden alueiden ulkopuolella ja osittain ainoastaan yhden sopimusvaltion alueella, tämän viimeksi mainitun sopimusvaltion tuomioistuimilla; ja

ii) muissa tapauksissa niillä tuomioistuimilla, jotka 17 artiklassa tarkoitettu tuomioistuin on kyseessä olevan sopimusvaltion pyynnöstä nimennyt tuomioistuimiksi, joiden sijaintivaltiolla on läheisin yhteys ydintapahtumaan ja jota sen seuraukset eniten koskevat.

g) Sopimusvaltio, jonka tuomioistuimet ovat toimivaltaisia käsittelemään vahingonkorvauskanteita, varmistaa, että ydinvahinkojen osalta:

i) mikä tahansa valtio voi panna vireille vahingonkorvauskanteen sellaisten henkilöiden puolesta, jotka ovat kärsineet ydinvahingon ja jotka ovat kyseisen valtion kansalaisia tai joilla on kotipaikka tai asuinpaikka kyseisen valtion alueella ja jotka ovat antaneet tähän suostumuksensa; ja

ii) kuka tahansa henkilö voi panna vireille kanteen vahvistaakseen tähän yleissopimukseen perustuvat oikeutensa, jotka on saatu sijaan tulon tai luovutuksen perusteella.

h) Sopimusvaltio, jonka tuomioistuimet ovat tämän yleissopimuksen mukaisesti toimivaltaisia, varmistaa, että ainoastaan yhdellä sen tuomioistuimista on toimivalta antaa päätös vahingonkorvauksista yksittäisestä ydintapahtumasta johtuvan ydinvahingon osalta, ja tämä tuomioistuin määräytyy kyseisen sopimusvaltion kansallisen lainsäädännön kriteerien mukaisesti.

i) Tämän artiklan mukaisesti toimivaltaisen tuomioistuimen antama päätös tai yksipuolinen tuomio on, kun se voidaan panna täytäntöön tuomioistuimen soveltaman lain mukaisesti, täytäntöönpanokelpoinen myös jokaisessa muussa sopimusvaltiossa niin pian kuin asianomaisen sopimusvaltion määräämät muodollisuudet on täytetty. Asian aineellista sisältöä ei saa tutkia uudelleen. Edellä olevat määräykset eivät koske päätöksiä, jotka eivät ole lainvoimaisia.

j) Jos vahingonkorvauskanne pannaan vireille sopimusvaltiota vastaan tämän yleissopimuksen nojalla, kyseinen sopimusvaltio ei voi vedota oikeudelliseen koskemattomuuteen tämän artiklan mukaisesti toimivaltaisessa tuomioistuimessa, lukuun ottamatta täytäntöönpanotoimia.

14 artikla

a) Tätä yleissopimusta on sovellettava harjoittamatta mitään syrjintää kansalaisuuden, kotipaikan tai asuinpaikan perusteella.

b) "Kansallisella lailla" ja "kansallisella lainsäädännöllä" tarkoitetaan sen valtion kansallista lakia tai lainsäädäntöä, jonka tuomioistuimet ovat tämän yleissopimuksen mukaisesti toimivaltaisia käsittelemään ydintapahtumasta johtuvia vahingonkorvauskanteita, ei kuitenkaan tällaisiin vahingonkorvauskanteisiin liittyviä lainvalintasäännöksiä. Kyseistä lakia tai lainsäädäntöä sovelletaan kaikkiin sekä asiasisältöä että menettelyjä koskeviin kysymyksiin, joita ei erityisesti säännellä tällä yleissopimuksella. (SopS 112–114/2021)

c) Kansallista lakia ja kansallista lainsäädäntöä on sovellettava harjoittamatta mitään syrjintää kansalaisuuden, kotipaikan tai asuinpaikan perusteella.

15 artikla

a) Kukin sopimusvaltio voi ryhtyä sellaisiin toimenpiteisiin, joita se pitää tarpeellisina tämän yleissopimuksen mukaisen korvauksen lisäämiseksi.

b) Niiltä osin kuin ydinvahingosta maksettava vahingonkorvaus ylittää 7 artiklan a kohdassa mainitun 700 miljoonan euron summan, voidaan sellainen toimenpide toteuttaa missä muodossa tahansa, vaikka siten poikettaisiin tämän yleissopimuksen määräyksistä. (SopS 112–114/2021)

16 artikla

Johtokunnan 1 artiklan a) ii ja iii kohdan sekä 1 artiklan b kohdan mukaiset päätökset on tehtävä sopimusvaltiota edustavien jäsenten yksimielisellä suostumuksella.

16 a artikla (SopS 112–114/2021)

Tämä yleissopimus ei vaikuta sopimusvaltion oikeuksiin ja velvoitteisiin, joita sillä on yleisen kansainvälisen oikeuden nojalla.

17 artikla (SopS 112–114/2021)

a) Mikäli kahden tai useamman sopimusvaltion välillä syntyy riita tämän yleissopimuksen tulkinnasta tai soveltamisesta, riidan osapuolet keskustelevat ratkaistakseen riidan neuvotteluin tai muulla rauhanomaisella keinolla.

b) Jos a kohdassa tarkoitettua riitaa ei ole ratkaistu kuuden kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona jokin sen osapuolista on ilmoittanut riidan olemassaolosta, sopimusvaltiot kokoontuvat auttaakseen riidan osapuolia pääsemään rauhanomaiseen ratkaisuun.

c) Jos riitaa ei ole ratkaistu kolmen kuukauden kuluessa b kohdassa tarkoitetusta kokouksesta, riita saatetaan minkä tahansa riidan osapuolen pyynnöstä ratkaistavaksi Euroopan ydinenergiatuomioistuimeen, joka on perustettu 20 päivänä joulukuuta 1957 tehdyllä yleissopimuksella turvallisuusvalvonnan järjestämisestä ydinenergian alalla.

d) Merivyöhykkeiden rajojen määrittämistä koskevat riidat eivät kuulu tämän yleissopimuksen soveltamisalaan.

18 artikla (SopS 112–114/2021)

a) Tämän yleissopimuksen määräyksiin voi tehdä varaumia milloin tahansa ennen sen ratifiointia tai hyväksymistä tai siihen liittymistä taikka, sellaisten alueiden osalta, jotka mainitaan 23 artiklan mukaisessa ilmoituksessa, ennen kyseisen ilmoituksen antamista, ja varaumat ovat hyväksyttävissä ainoastaan, jos allekirjoittajavaltiot ovat nimenomaisesti hyväksyneet varaumien ehdot.

b) Nimenomaista hyväksyntää ei vaadita sellaiselta allekirjoittajavaltiolta, joka ei itse ole ratifioinut tai hyväksynyt tätä yleissopimusta kahdentoista kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona järjestön pääsihteeri on ilmoittanut sille varaumasta 24 artiklan mukaisesti.

c) Tämän artiklan mukaisesti hyväksytty varauma voidaan perua milloin tahansa ilmoittamalla siitä järjestön pääsihteerille.

19 artikla (SopS 112–114/2021)

a) Tämä yleissopimus on ratifioitava tai hyväksyttävä. Ratifioimis- tai hyväksymiskirjat talletetaan järjestön pääsihteerin huostaan.

b) Tämä yleissopimus tulee voimaan, kun vähintään viisi allekirjoittajaa on tallettanut ratifioimis- tai hyväksymiskirjansa. Kunkin yleissopimuksen myöhemmin ratifioivan tai hyväksyvän allekirjoittajavaltion osalta se tulee voimaan, kun allekirjoittajavaltio tallettaa ratifioimis- tai hyväksymiskirjansa.

20 artikla (SopS 112–114/2021)

Tämän yleissopimuksen muutokset hyväksytään kaikkien sopimusvaltioiden yhteisestä sopimuksesta. Muutokset tulevat voimaan, kun kaksi kolmasosaa sopimusvaltioista on ratifioinut tai hyväksynyt ne. Kunkin muutokset myöhemmin ratifioivan tai hyväksyvän sopimusvaltion osalta ne tulevat voimaan ratifioimis- tai hyväksymispäivänä.

21 artikla

a) Sellaisen järjestössä jäsenenä olevan tai siihen liittyneen maan hallitus, joka ei ole tämän yleissopimuksen allekirjoittajavaltio, voi liittyä yleissopimukseen ilmoittamalla siitä järjestön pääsihteerille.

b) Sellaisen muun maan hallitus, joka ei ole tämän yleissopimuksen allekirjoittajavaltio, voi liittyä yleissopimukseen ilmoittamalla siitä järjestön pääsihteerille ja sopimusvaltioiden yksimielisellä suostumuksella. Liittyminen tulee voimaan tämän suostumuksen antamispäivästä lukien.

c) Tämän yleissopimuksen 7 artiklan a kohdan määräyksistä riippumatta sellainen hallitus, joka ei ole allekirjoittanut tätä yleissopimusta ja joka liittyy siihen 1 päivän tammikuuta 1999 jälkeen, voi lainsäädäntönsä mukaisesti määrätä, että ydinlaitoksen haltijan vastuuta yksittäisen ydintapahtuman aiheuttamasta ydinvahingosta voidaan rajoittaa enintään viiden vuoden ajaksi tämän yleissopimuksen muuttamisesta 12 päivänä helmikuuta 2004 tehdyn pöytäkirjan voimaantulosta lukien siten, että vastuun määrä on kuitenkin kyseisen siirtymäkauden aikana sattuneen ydintapahtuman osalta vähintään 350 miljoonaa euroa. (SopS 112–114/2021)

22 artikla

a) Tämä yleissopimus on voimassa kymmenen vuotta sen voimaantulopäivästä lukien. Kukin sopimusvaltio voi osaltaan lopettaa tämän yleissopimuksen soveltamisen mainitun ajan umpeenkuluttua tekemällä siitä ennakolta kahtatoista kuukautta aikaisemmin ilmoituksen järjestön pääsihteerille.

b) Niiden sopimusvaltioiden osalta, jotka eivät ole tämän artiklan a kohdan mukaan lopettaneet sopimuksen soveltamista, jää sopimus voimaan kymmenen vuoden kuluttua vielä viideksi vuodeksi ja sen jälkeen jatkuvasti viisivuotiskausiksi niiden sopimusvaltioiden osalta, jotka eivät ole lopettaneet sen soveltamista tällaisen viisivuotiskauden päättyessä tekemällä tästä kahtatoista kuukautta aikaisemmin ennakkoilmoituksen järjestön pääsihteerille.

c) Sopimusvaltiot keskustelevat keskenään kunkin tämän yleissopimuksen voimaantuloa seuraavan viiden vuoden ajanjakson kuluttua kaikista niiden yhteisiin etuihin liittyvistä ongelmista, joita tämän yleissopimuksen soveltamisesta johtuu, sekä erityisesti mahdollisesta tarpeesta nostaa tämän yleissopimuksen mukaisia vastuun ja taloudellisten takuiden määriä. (SopS 112–114/2021)

d) Järjestön pääsihteerin on viiden vuoden kuluttua yleissopimuksen voimaantulopäivästä tai sopimusvaltion pyynnöstä jonakin muuna ajankohtana kuuden kuukauden kuluessa pyynnön esittämisestä lukien kutsuttava koolle konferenssi harkitsemaan tämän yleissopimuksen tarkistamista. (SopS 112–114/2021)

23 artikla

a) Tämä yleissopimus on voimassa sopimusvaltioiden emäalueilla.

b) Allekirjoittajavaltio tai sopimusvaltio voi tämän yleissopimuksen allekirjoittaessaan, ratifioidessaan tai hyväksyessään tai siihen liittyessään taikka milloin tahansa myöhemmin ilmoittaa järjestön pääsihteerille, että tätä yleissopimusta sovelletaan sellaisiin ilmoituksessa mainittuihin valtion alueisiin, joihin tätä yleissopimusta ei sovellettaisi a kohdan mukaisesti, mukaan lukien sellaiset alueet, joiden kansainvälisistä suhteista se vastaa. Tällainen ilmoitus voidaan perua minkä tahansa siinä mainitun alueen osalta ilmoittamalla siitä kahtatoista kuukautta aikaisemmin järjestön pääsihteerille. (SopS 112–114/2021)

c) Kaikki sopimuspuolen alueet – ne alueet mukaanluettuina, joista sopimusvaltio on vastuussa kansainvälisissä suhteissa –, joiden osalta tämä sopimus ei ole voimassa, katsotaan tätä yleissopimusta sovellettaessa sopimusvaltioihin kuulumattomien valtioiden alueiksi.

24 artikla (SopS 112–114/2021)

Järjestön pääsihteeri ilmoittaa kaikille allekirjoittajavaltioille ja yleissopimukseen liittyvien valtioiden hallituksille kunkin ratifioimis-, hyväksymis-, liittymis- tai irtisanomiskirjan vastaanottamisesta, ja 13 artiklan b kohdan ja 23 artiklan mukaisista ilmoituksista, johtokomitean 1 artiklan a kohdan ii ja iii alakohdan sekä b kohdan mukaisesti tekemistä päätöksistä, tämän yleissopimuksen voimaantulopäivästä, sen muutosten sisällöstä sekä muutosten voimaantulopäivästä, sekä kaikista 18 artiklan mukaisesti tehdyistä varaumista.

Liite I

Seuraavat varaumat on hyväksytty allekirjoitettaessa tätä yleissopimusta tai allekirjoitettaessa lisäpöytäkirjaa:

1. 6 artiklan a ja c) i kohta

Saksan Liittotasavallan, Itävallan Tasavallan ja Kreikan Kuningaskunnan hallitusten varauma

Varauma oikeudesta jättää kansallisen lain säännöksellä voimaan muun henkilön kuin ydinvoimalaitoksen haltijan vastuu, edellyttäen, että tämä korvausvastuu on täysin katettu, myös aiheettoman oikeudenkäynnin varalta, vakuutuksella tai muulla taloudellisella takuulla, josta laitoksenhaltija on huolehtinut, taikka valtion takuulla.

2. 6 artiklan b ja d kohta

Itävallan Tasavallan, Kreikan Kuningaskunnan, Norjan Kuningaskunnan ja Ruotsin Kuningaskunnan hallitusten varauma (Suomi on tehnyt tämän varauman yleissopimuksen 18 artiklan a kohdan mukaisesti ja se on kaikkien allekirjoittajavaltioiden hyväksymä.)

Varauma oikeudesta pitää niitä kansallisia lakeja, jotka sisältävät 6 artiklan b kohdassa tarkoitettuja kansainvälisiä sopimuksia vastaavia määräyksiä, kansainvälisinä sopimuksina 6 artiklan b ja d kohdan mielessä.

3. 8 artiklan a kohta:

Saksan Liittotasavallan ja Itävallan Tasavallan hallitusten varauma.

Varauma oikeudesta säätää Saksan Liittotasavallan, vastaavasti Itävallan Tasavallan alueella sattuvien ydintapahtumien suhteen pitempi kuin 10 vuoden vanhentumisaika, jos on ryhdytty toimenpiteisiin laitoksenhaltijan vastuun kattamiseksi kaikkien korvauskanteiden suhteen, jotka on pantu vireille 10 vuoden määräajan jälkeen ja sellaisen pitemmän määräajan kuluessa.

4. 9 artikla:

Saksan Liittotasavallan ja Itävallan Tasavallan hallituksen varauma.

Varauma oikeudesta edellyttää Saksan Liittotasavallan, vastaavasti Itävallan Tasavallan alueella sattuvien ydintapahtumien suhteen, että laitoksenhaltija on vastuussa sellaisen ydintapahtuman aiheuttamasta vahingosta, joka on suoranaisesti johtunut aseellisesta selkkauksesta, vihollisuuksista, sisällissodasta, kapinasta tai vakavasta poikkeuksellisen luontoisesta luonnonmullistuksesta.

5. 19 artikla:

Saksan Liittotasavallan, Itävallan Tasavallan ja Kreikan Kuningaskunnan hallitusten varauma

Varauma oikeudesta katsoa tämän yleissopimuksen ratifioimisen sisältävän velvollisuuden kansainvälisen oikeuden mukaan sisällyttää kansalliseen lainsäädäntöön vahingonkorvausvastuuta ydinvoiman alalla koskevia määräyksiä tämän yleissopimuksen määräysten mukaisesti.

Liite II on poistettu sopimuksella SopS 112–114/2021.

Tehty Pariisissa 29 päivänä heinäkuuta 1960 englannin, ranskan, saksan, espanjan, italian ja hollannin kielellä yhtenä kappaleena, joka jää talletettavaksi Euroopan taloudellisen yhteistoiminnan järjestön pääsihteerin huostaan, joka toimittaa siitä oikeaksi vahvistetun jäljennöksen kaikille allekirjoittajille.

Lisäpöytäkirja yleissopimukseen vahingonkorvausvastuusta ydinvoiman alalla

II

(Loppumääräykset)

a) Tämän lisäpöytäkirjan määräykset muodostavat erottamattoman osan 29 päivänä heinäkuuta 1960 allekirjoitetusta yleissopimuksesta vahingonkorvausvastuusta ydinenergian alalla (jota tämän jälkeen kutsutaan "yleissopimukseksi").

b) Tämä lisäpöytäkirja on ratifioitava tai vahvistettava. Tätä lisäpöytäkirjaa koskeva ratifiointikirja on talletettava taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön pääsihteerin huostaan. Tämän lisäpöytäkirjan vahvistusta koskeva ilmoitus on hänelle toimitettava.

c) Tämän lisäpöytäkirjan allekirjoittaneet valtiot, jotka ovat jo ratifioineet yleissopimuksen, sitoutuvat ratifioimaan tai vahvistamaan tämän lisäpöytäkirjan mahdollisimman pian. Lisäpöytäkirjan allekirjoittaneet muut valtiot sitoutuvat ratifioimaan tai vahvistamaan sen samanaikaisesti yleissopimuksen ratifioinnin kanssa. Liittyminen yleissopimukseen hyväksytään vain, jos se tapahtuu tämän lisäpöytäkirjan liittymisen yhteydessä.

d) Järjestön pääsihteeri ilmoittaa kaikille allekirjoittajavaltioille samoin kuin liittyneille valtioille jokaisen ratifiointikirjan tai jokaisen vahvistusta koskevan ilmoituksen vastaanottamisesta.

e) Laskettaessa niiden ratifiointien lukua, jotka tarvitaan 19 artiklan b kohdan mukaan, jotta yleissopimus tulee voimaan, on otettava huomioon vain ne allekirjoittajavaltiot, jotka ovat ratifioineet yleissopimuksen ja ratifioineet tai vahvistaneet tämän lisäpöytäkirjan.

Tehty Pariisissa 28 päivänä tammikuuta 1964 englannin, ranskan, saksan, italian, espanjan ja hollannin kielillä, yhtenä kappaleena, joka on talletettava taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön pääsihteerin huostaan, joka toimittaa siitä oikeaksi todistetun jäljennöksen kaikille allekirjoittajavaltioille.

Sopimukseen kohdistuvat muutokset ja ilmoitukset:

SopS 85/1991

SopS 116–118/2021

SopS 119/2021

(Muutettuna Pariisissa 28.1.1964 tehdyllä lisäpöytäkirjalla. Lisäpöytäkirjan voimaantuloa koskevat määräykset tekstin lopussa.)

Saksan Liittotasavallan, Itävallan Tasavallan, Belgian Kuningaskunnan, Tanskan Kuningaskunnan, Espanjan, Ranskan Tasavallan, Italian Tasavallan, Luxemburgin Suurherttuakunnan, Norjan Kuningaskunnan, Alankomaiden Kuningaskunnan, Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin Yhdistyneen Kuningaskunnan, Ruotsin Kuningaskunnan ja Sveitsin Valaliiton hallitukset;

jotka ovat sopimusvaltioina vahingonkorvausvastuuta ydinvoiman alalla 29 päivänä heinäkuuta 1960 tehdyssä yleissopimuksessa, joka on tehty Euroopan taloudellisen yhteistyön järjestön, nykyisen Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön piirissä, ja jota on muutettu Pariisissa 28 päivänä tammikuuta 1964 tehdyllä lisäpöytäkirjalla, Pariisissa 16 päivänä marraskuuta 1982 tehdyllä pöytäkirjalla ja Pariisissa 12 päivänä helmikuuta 2004 tehdyllä pöytäkirjalla, (jäljempänä ”Pariisin yleissopimus”), (SopS 116–118/2021)

haluten täydentää mainitussa yleissopimuksessa määrättyjä toimenpiteitä korottaakseen niiden vahinkojen korvausmäärää, jotka voivat johtua ydinvoiman käytöstä rauhanomaisiin tarkoituksiin;

ovat sopineet seuraavasta:

1 artikla

Tällä yleissopimuksella luotu järjestelmä muodostaa täydennyksen Pariisin yleissopimuksen järjestelmään, on Pariisin yleissopimuksen määräysten alainen, ja sitä on sovellettava seuraavien artiklojen mukaisesti.

2 artikla (SopS 116–118/2021)

a) Tämän yleissopimuksen järjestelmää sovelletaan ydinvahinkoihin, joista tämän yleissopimuksen sopimusvaltion (jäljempänä 'sopimusvaltio') alueella sijaitsevan, rauhanomaiseen tarkoitukseen käytettävän ydinlaitoksen haltija on vastuussa Pariisin yleissopimuksen mukaisesti, ja joka kärsitään:

i) sopimusvaltion alueella; tai

ii) sopimusvaltion aluemeren ulkopuolisilla merialueilla tai niiden yläpuolella

1. sopimusvaltion lippua käyttävällä aluksella, sopimusvaltion alueella rekisteröidyssä ilma-aluksessa tai sopimusvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvalla keinotekoisella saarella, laitoksessa tai rakennelmassa; tai jonka kärsii

2. sopimusvaltion kansalainen, poisluettuna sellaiset vahingot, jotka kärsitään tämän yleissopimuksen ulkopuolisen valtion aluemerellä tai sen yläpuolella; tai

iii) sopimusvaltion talousvyöhykkeellä tai sen yläpuolella taikka sopimusvaltion mannerjalustalla talousvyöhykkeen tai mannerjalustan luonnonvarojen hyödyntämisen tai tutkimisen yhteydessä; edellyttäen kuitenkin, että sopimusvaltion tuomioistuimet ovat toimivaltaisia Pariisin yleissopimuksen mukaisesti.

b) Tämän yleissopimuksen allekirjoittava tai siihen liittyvä valtio voi allekirjoittamisen tai liittymisen yhteydessä, taikka tallettaessaan ratifioimis- tai hyväksymiskirjansa, antaa selityksen, jonka mukaan tämän artiklan a kohdan ii(2) alakohdan määräyksiä sovellettaessa luonnolliset henkilöt tai tietyt henkilöryhmät, joiden katsotaan kyseisen valtion lain mukaan asuvan vakinaisesti sen alueella, rinnastetaan valtion omiin kansalaisiin.

c) Tässä artiklassa 'sopimusvaltion kansalaiseen' rinnastetaan myös sopimusvaltio tai sen osa sekä sopimusvaltion alueella perustettu yhtymä tai muu julkis- tai yksityisoikeudellinen yhteisö riippumatta siitä, onko kyseessä yritys.

3 artikla (SopS 116–118/2021)

a) Sopimusvaltiot sitoutuvat siihen, että korvaus 2 artiklassa tarkoitetusta ydinvahingosta suoritetaan tässä yleissopimuksessa määrättyjen ehtojen mukaisesti enintään 1 500 miljoonaan euroon asti kultakin ydintapahtumalta, jollei 12 a artiklan soveltamisesta muuta johdu.

b) Korvaus suoritetaan seuraavasti:

i) vähintään 700 miljoonaan euroon asti varoista, jotka kertyvät vakuutuksesta, muusta taloudellisesta takuusta tai Pariisin yleissopimuksen 10 artiklan c kohdassa tarkoitetuista julkisista varoista; määrä vahvistetaan sen sopimusvaltion lain mukaisesti, jonka alueella vastuussa olevan ydinlaitoksen haltijan laitos sijaitsee ja jaetaan 700 miljoonan euron määrään saakka Pariisin yleissopimuksen mukaisesti;

ii) tämän artiklan b kohdan i alakohdassa tarkoitetun määrän ja 1 200 miljoonan euron välillä julkisista varoista, jotka se sopimusvaltio, jonka alueella vastuussa olevan ydinlaitoksen haltijan laitos sijaitsee, asettaa käytettäväksi;

iii) 1 200 miljoonan euron ja 1 500 miljoonan euron välillä julkisista varoista, jotka sopimusvaltiot asettavat käytettäväksi 12 artiklassa tarkemmin määrättyjen jakoperusteiden mukaan, jollei määrää nosteta 12 a artiklassa määrätyn mekanismin mukaisesti.

c) Edellä mainittua tarkoitusta varten kukin sopimusvaltio joko:

i) vahvistaa lainsäädäntönsä mukaisesti laitoksenhaltijan vastuun määrän vähintään tämän artiklan a kohdassa tarkoitetuksi määräksi ja määrää laitoksenhaltijan vastuun katettavaksi tämän artiklan b kohdassa tarkoitetuilla varoilla; tai

ii) vahvistaa lainsäädäntönsä mukaisesti laitoksenhaltijan vastuun määrän vähintään tämän artiklan b kohdan i alakohdan tai Pariisin yleissopimuksen 7 artiklan b kohdan mukaiseksi määräksi ja määrää, että kyseisen määrän ylittävältä osalta tämän artiklan b kohdan i, ii ja iii alakohdassa mainitut julkiset varat asetetaan käytettäväksi muussa muodossa kuin laitoksenhaltijan vastuun katteena tämän artiklan a kohdassa tarkoitettuun määrään asti, kuitenkin siten, että menettely ei vaikuta tämän yleissopimuksen aineellisiin määräyksiin ja menettelytapoja koskeviin määräyksiin.

d) Laitoksenhaltija voidaan velvoittaa suorittamaan vahingonkorvausta, korkoa tai kulukorvauksia tämän artiklan b kohdan ii ja iii alakohdan ja g kohdan mukaisesti käytettäväksi asetetuista julkisista varoista vain, jos ja kun nämä varat on tosiasiallisesti asetettu käytettäväksi.

e) Jos valtio käyttää hyväkseen Pariisin yleissopimuksen 21 artiklan c kohdan mukaista mahdollisuutta, se voi tulla tämän yleissopimuksen sopimusvaltioksi ainoastaan, jos se varmistaa, että laitoksenhaltijan vastuumäärän ja 700 miljoonan euron välisen erotuksen kattamiseksi on käytettävissä riittävät varat.

f) Sopimusvaltiot sitoutuvat olemaan käyttämättä tätä yleissopimusta soveltaessaan Pariisin yleissopimuksen 15 artiklan b kohdan mukaista oikeutta soveltaa ydinvahingosta maksettavaan vahingonkorvaukseen erityisehtoja, jotka poikkeavat tämän yleissopimuksen määräyksistä, kun vahingonkorvaus suoritetaan tämän artiklan a kohdassa tarkoitetuista varoista.

g) Pariisin yleissopimuksen 7 artiklan h kohdassa tarkoitetut korot ja kulukorvaukset on maksettava tämän artiklan b kohdassa tarkoitettujen määrien lisäksi. Siltä osin kuin korot ja kulukorvaukset liittyvät:

i) tämän artiklan b kohdan i alakohdassa tarkoitetuista varoista maksettavaan korvaukseen, ne maksaa vastuussa oleva ydinlaitoksen haltija;

ii) tämän artiklan b kohdan ii alakohdassa tarkoitetuista varoista maksettavaan korvaukseen, ne maksaa se sopimusvaltio, jonka alueella vastuussa olevan ydinlaitoksen haltijan laitos sijaitsee, käytettäväksi asettamiensa varojen osalta;

iii) tämän artiklan b kohdan iii alakohdassa tarkoitetuista varoista maksettavaan korvaukseen, ne maksetaan sopimusvaltioiden toimesta yhteisesti.

h) Tässä yleissopimuksessa mainitut määrät muunnetaan sen sopimusvaltion kansalliseen valuuttaan, jonka tuomioistuimet ovat toimivaltaisia, kyseisen valuutan ydintapahtuman aikaisen arvon mukaisesti, jolleivät sopimusvaltiot sovi yksittäisen ydintapahtuman osalta muusta arvon määräytymisen ajankohdasta.

4 artikla on poistettu sopimuksella SopS 116–118/2021.

5 artikla (SopS 116–118/2021)

Jos laitoksenhaltijalla on Pariisin yleissopimuksen 6 artiklan f kohdan mukaan takautumisoikeus, tämän yleissopimuksen sopimusvaltioilla on sama takautumisoikeus siltä osin kuin julkisia varoja on asetettu käytettäväksi 3 artiklan b ja g kohdan perusteella.

6 artikla (SopS 116–118/2021)

Laskettaessa julkisia varoja, jotka on asetettava tämän yleissopimuksen perusteella käytettäväksi, otetaan kuolemantapauksen ja henkilövahingon osalta huomioon vain ne vahingonkorvausvaatimukset, jotka on pantu vireille 30 vuoden kuluessa ydintapahtumasta lukien, ja muiden ydinvahinkojen osalta vain ne vahingonkorvausvaatimukset, jotka on pantu vireille 10 vuoden kuluessa ydintapahtumasta lukien. Määräaikaa vaatimuksen esittämiselle voidaan kuitenkin pidentää Pariisin yleissopimuksen 8 artiklan e kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa ja siinä mainituin ehdoin. Vahingonkorvausvaatimuksen muutokset, jotka on tehty määräajan päätyttyä Pariisin yleissopimuksen 8 artiklan f kohdan ehtojen mukaisesti, otetaan myös huomioon.

7 artikla (SopS 116–118/2021)

Jos sopimusvaltio käyttää Pariisin yleissopimuksen 8 artiklan d kohdan mukaista oikeuttaan, on vanhentumisajaksi säädetyn määräajan oltava vähintään kolme vuotta, joka luetaan siitä, kun vahinkoa kärsinyt sai tiedon tai hänen olisi pitänyt kohtuudella saada tieto sekä aiheutuneesta vahingosta että vastuussa olevasta ydinlaitoksen haltijasta.

8 artikla (SopS 116–118/2021)

Jokaisella, jolla on tämän yleissopimuksen määräyksiin perustuvia etuja, on oikeus täyteen korvaukseen kärsitystä ydinvahingosta kansallisen lain mukaan, kuitenkin siten, että sopimusvaltio voi määrätä kohtuulliset tämän yleissopimuksen mukaisen vahingonkorvauksen jakoperusteet niitä tapauksia varten, jolloin vahingon määrä ylittää tai todennäköisesti ylittää 1 500 miljoonaa euroa. Tällaisia jakoperusteita sovelletaan varojen alkuperästä riippumatta ja, jollei 2 artiklan määräyksistä muuta johdu, ilman syrjintää vahinkoa kärsineen kansalaisuuden tai koti- tai asuinpaikan perusteella.

9 artikla (SopS 116–118/2021)

a) Tämän yleissopimuksen mukaisesti käytettäväksi asetettujen varojen maksamiseen sovellettavat järjestelyt vahvistaa se sopimusvaltio, jonka tuomioistuimet ovat asiassa toimivaltaisia.

b) Kukin sopimusvaltio varmistaa, että ydinvahingon kärsineiden oikeus vahingonkorvaukseen voidaan panna täytäntöön ilman, että heidän tarvitsee erikseen panna vireille oikeudenkäyntiä sen perusteella mistä vahingonkorvaukseen tarkoitetut varat ovat peräisin.

c) Sopimusvaltion on asetettava 3 artiklan b kohdan iii alakohdassa tarkoitetut varat käytettäväksi siitä lukien, kun tämän yleissopimuksen mukaisesti maksettavan vahingonkorvauksen suuruus nousee 3 artiklan b kohdan i ja ii alakohdassa tarkoitettujen määrien yhteismäärään, riippumatta siitä, onko laitoksenhaltijan vahingonkorvaukseen osoittamia varoja vielä käytettävissä tai onko laitoksenhaltijan vastuun määrää rajoitettu.

10 artikla (SopS 116–118/2021)

a) Sopimusvaltion, jonka tuomioistuimet ovat asiassa toimivaltaisia, on ilmoitettava muille sopimusvaltioille ydintapahtumasta ja siihen liittyvistä olosuhteista heti, kun on ilmeistä, että tapahtuman aiheuttamasta ydinvahingosta maksettavat korvaukset ylittävät tai todennäköisesti ylittävät 3 artiklan b kohdan i ja ii alakohdassa tarkoitetut määrät. Sopimusvaltiot ryhtyvät viipymättä kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin järjestääkseen keskinäiset suhteensa tältä osin.

b) Ainoastaan sillä sopimusvaltiolla, jonka tuomioistuimet ovat asiassa toimivaltaisia, on oikeus pyytää muita sopimusvaltioita asettamaan 3 artiklan b kohdan iii alakohdan ja g kohdan edellyttämät julkiset varat käytettäväksi ja ainoastaan sillä on oikeus näiden varojen jakamiseen.

c) Edellä mainitulla sopimusvaltiolla on tarpeen vaatiessa oikeus käyttää 5 artiklassa tarkoitettua takautumisoikeutta niiden muiden sopimusvaltioiden puolesta, jotka ovat asettaneet julkisia varoja käytettäväksi 3 artiklan b kohdan iii alakohdan ja g kohdan määräysten mukaisesti.

d) Sopimusvaltiot tunnustavat sopimukset, joita vahingonkorvauksen maksamiseksi ydinvahingosta 3 artiklan b kohdan ii ja iii alakohdassa tarkoitetuista julkisista varoista on toteutettu kansallisen lainsäädännön mukaisin ehdoin, ja toimivaltaisten tuomioistuinten antamat tuomiot näistä varoista maksettavasta vahingonkorvauksesta ovat täytäntöönpanokelpoisia muiden sopimusvaltioiden alueella Pariisin yleissopimuksen 13 artiklan i kohdan määräysten mukaisesti.

11 artikla (SopS 116–118/2021)

a) Jos toimivaltaiset tuomioistuimet ovat muun sopimusvaltion kuin vastuussa olevan ydinlaitoksen haltijan laitoksen sijaintivaltion tuomioistuimet, kyseinen muu sopimusvaltio asettaa 3 artiklan b kohdan ii alakohdan ja g kohdan edellyttämät julkiset varat käytettäväksi. Se sopimusvaltio, jonka alueella vastuussa olevan ydinlaitoksen haltijan laitos sijaitsee, hyvittää toiselle sopimusvaltiolle tämän maksamat summat. Nämä kaksi sopimusvaltiota sopivat keskenään hyvitykseen sovellettavasta menettelystä.

b) Jos useamman kuin yhden sopimusvaltion on asetettava julkisia varoja käytettäväksi 3 artiklan b kohdan ii alakohdan ja g kohdan määräysten nojalla, tämän artiklan a kohdan määräyksiä sovelletaan tarvittavin muutoksin. Hyvityksen määrä perustuu siihen, missä määrin kukin laitoksenhaltija on vaikuttanut ydintapahtumaan.

c) Antaessaan ydintapahtuman jälkeen säännöksiä tai hallinnollisia määräyksiä vahingonkorvauksen luonteesta, muodosta ja laajuudesta, 3 artiklan b kohdan ii alakohdan ja g kohdan edellyttämien julkisten varojen käytettäväksi asettamiseen sovellettavasta menettelystä ja tarvittaessa näiden varojen jakamisessa noudatettavista kriteereistä, se sopimusvaltio, jonka tuomioistuimet ovat asiassa toimivaltaisia, neuvottelee sen sopimusvaltion kanssa, jonka alueella vastuussa olevan ydinlaitoksen haltijan laitos sijaitsee. Sopimusvaltio ryhtyy myös kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin antaakseen viimeksi mainitulle sopimusvaltiolle väliintulo-oikeuden oikeudenkäynnissä sekä oikeuden osallistua vahingonkorvausta koskeviin sopimuksiin.

12 artikla (SopS 116–118/2021)

a) Jakoperusteet, joiden mukaan sopimusvaltiot asettavat käytettäväksi 3 artiklan b kohdan iii alakohdassa tarkoitettuja julkisia varoja, määräytyvät seuraavasti:

i) 35% varoista kunkin sopimusvaltion käyvissä hinnoissa lasketun bruttokansantuotteen ja kaikkien sopimusvaltioiden käyvissä hinnoissa lasketun bruttokansantuotteen yhteismäärän välisessä suhteessa, sellaisena kuin bruttokansantuotteet ovat Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön virallisessa tilastossa ydintapahtuman sattumisvuotta edeltävältä vuodelta;

ii) 65% varoista kunkin sopimusvaltion alueella olevien reaktoreiden lämpötehon ja kaikkien sopimusvaltioiden alueilla olevien reaktorien lämpötehon yhteismäärän välisessä suhteessa. Tämä laskutoimitus suoritetaan sen lämpötehon perusteella, joka on ydintapahtuman sattuessa 13 artiklassa tarkoitetussa luettelossa olevilla reaktoreilla, kuitenkin siten, että laskutoimituksessa otetaan reaktori huomioon vasta siitä päivästä lukien, jolloin se on ensimmäisen kerran tullut kriittiseksi, ja reaktori jätetään pois laskutoimituksesta, kun kaikki ydinpolttoaine on pysyvästi poistettu reaktorin ytimestä ja on varastoitu turvallisesti hyväksyttyä menettelyä noudattaen.

b) Tässä yleissopimuksessa 'lämpöteho' tarkoittaa:

i) ennen lopullisen käyttöluvan antamista suunniteltua lämpötehoa;

ii) käyttöluvan antamisen jälkeen sitä lämpötehoa, johon kansallinen viranomainen on antanut luvan.

12 a artikla (SopS 116–118/2021)

a) Kun tähän yleissopimukseen liittyy uusi sopimusvaltio, 3 artiklan b kohdan iii alakohdassa mainittuja julkisia varoja lisätään:

i) 35%:lla määrästä, joka lasketaan soveltamalla edellä tarkoitettuun summaan liittyvän sopimusvaltion käyvissä hinnoissa lasketun ja kaikkien muiden sopimusvaltioiden käyvissä hinnoissa lasketun bruttokansantuotteen yhteismäärän välistä suhdetta, ja

ii) 65%:lla määrästä, joka lasketaan soveltamalla edellä tarkoitettuun summaan liittyvän sopimusvaltion alueella olevien reaktorien lämpötehon ja kaikkien muiden sopimusvaltioiden alueella olevien reaktorien lämpötehon yhteismäärän välistä suhdetta.

b) Tämän artiklan a kohdassa tarkoitettu lisätty määrä pyöristetään lähimpään tuhanteen euroon.

c) Liittyvän sopimusvaltion bruttokansantuote määräytyy liittymisen voimaantuloa edeltävää vuotta koskevan Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön virallisen tilaston perusteella.

d) Liittyvän sopimusvaltion reaktorien lämpöteho määräytyy sen ydinlaitosten luettelon perusteella, jonka kyseisen valtion hallitus on toimittanut Belgian hallitukselle 13 artiklan b kohdan nojalla, kuitenkin siten, että tämän artiklan a kohdan ii alakohdan mukaisten osuuksien laskutoimituksessa otetaan reaktori huomioon vasta siitä päivästä lukien, jolloin se on ensimmäisen kerran tullut kriittiseksi, ja reaktori jätetään pois laskutoimituksesta, kun kaikki ydinpolttoaine on pysyvästi poistettu reaktorin ytimestä ja on varastoitu turvallisesti hyväksyttyä menettelyä noudattaen.

13 artikla

a) Kukin sopimusvaltio varmistaa, että kaikki sen alueella sijaitsevat rauhanomaisiin tarkoituksiin käytettävät ydinlaitokset, jotka sisältyvät Pariisin yleissopimuksen 1 artiklan määritelmään, luetteloidaan. (SopS 116–118/2021)

b) Edellä mainittua tarkoitusta varten on kunkin yleissopimuksen allekirjoittavan tai siihen liittyvän hallituksen annettava ratifioimis- tai liittymiskirjansa tallettamisen yhteydessä Belgian hallitukselle täydelliset tiedot laitoksistaan. (SopS 116–118/2021)

c) Näistä tiedoista on käytävä ilmi:

i) kaikista sellaisista laitoksista, jotka eivät vielä ole valmiita, se päivä, josta lukien voidaan odottaa olevan olemassa ydintapahtuman riski;

ii) reaktoreiden suhteen lisäksi, minä päivänä niiden voidaan ensi kerran odottaa saavuttavan kriittisyyden, sekä niiden lämpöteho.

d) Kunkin sopimusvaltion on myös annettava Belgian hallitukselle täsmällinen tieto päivästä, josta lukien ydintapahtuman riski on olemassa, sekä reaktorien suhteen päivästä, jolloin ne ensimmäisen kerran saavuttivat kriittisyyden.

e) Kunkin sopimusvaltion on niin ikään annettava Belgian hallitukselle tieto kaikista muutoksista, jotka on luetteloon tehtävä. Siinä tapauksessa, että muutoksiin sisältyy ydinlaitoksen lisääminen, on tieto annettava viimeistään kolmea kuukautta ennen sitä päivää, jolloin odotetaan riskin ydintapahtumista olevan olemassa.

f) Jos sopimusvaltio katsoo, että tiedot tai muutokset, jotka toinen sopimusvaltio on antanut luetteloon merkittäväksi, eivät vastaa tämän artiklan määräyksiä, se voi esittää niitä koskevia väitteitä ainoastaan toimittamalla ne Belgian hallitukselle kolmen kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona se on vastaanottanut tämän artiklan h kohdan mukaisen tiedon. (SopS 116–118/2021)

g) Jos sopimusvaltio katsoo, että tämän artiklan mukaan annettavaa tietoa ei ole annettu artiklassa määrätyssä ajassa, voi valtio esittää väitteitä ainoastaan esittämällä ne Belgian hallitukselle kolmen kuukauden kuluessa siitä päivästä, jolloin se sai tiedon seikoista, jotka sen mielestä olisi tullut ilmoittaa.

h) Belgian hallituksen on niin pian kuin mahdollista annettava kullekin sopimusvaltiolle tieto niistä ilmoituksista ja väitteistä, jotka se on tämän artiklan nojalla saanut.

i) Tässä artiklassa tarkoitettuun luetteloon on sisällytettävä kaikki tämän artiklan b, c, d ja e kohdassa tarkoitetut tiedot ja muutokset, jolloin väitteet, jotka on esitetty tämän artiklan f ja g kohdan mukaisesti, ovat voimassa takautuvasti siitä päivästä lukien, jona ne on esitetty, edellyttäen, että ne hyväksytään. (SopS 116–118/2021)

j) Belgian hallitus toimittaa pyynnöstä kullekin sopimusvaltiolle ajan tasalla olevan luettelon ydinlaitoksista, joita tämä yleissopimus koskee, ja ne yksityiskohtaiset tiedot, jotka niistä on tämän artiklan mukaan annettu.

14 artikla (SopS 116–118/2021)

a) Jollei tässä yleissopimuksessa toisin määrätä, kukin sopimusvaltio voi käyttää Pariisin yleissopimuksen mukaisia valtuuksiaan ja näin annettuihin määräyksiin voidaan vedota toista sopimusvaltiota vastaan, jotta 3 artiklan b kohdan ii ja iii alakohdassa tarkoitettuja julkisia varoja asetetaan käytettäväksi.

b) Määräyksiin, joita sopimusvaltio on antanut Pariisin yleissopimuksen 2 artiklan b kohdan nojalla ja joiden seurauksena 3 artiklan b kohdan ii ja iii alakohdassa tarkoitettuja julkisia varoja on asetettava käytettäväksi, ei kuitenkaan voida vedota toista sopimusvaltiota vastaan, jollei kyseinen sopimusvaltio ole antanut hyväksyntäänsä määräyksille.

c) Tämän yleissopimuksen määräykset eivät estä sopimusvaltiota antamasta määräyksiä, jotka eivät kuulu Pariisin yleissopimuksen ja tämän yleissopimuksen soveltamisalaan, edellyttäen kuitenkin, että sellaiset määräykset eivät aiheuta muita velvoitteita sopimusvaltioille niiden julkisten varojen käytön osalta.

d) Jos kaikki tämän yleissopimuksen sopimusvaltiot ratifioivat tai hyväksyvät muun kansainvälisen sopimuksen tai liittyvät muuhun kansainväliseen sopimukseen, joka koskee täydentävää vahingonkorvausta ydinvahingoista, tämän yleissopimuksen sopimusvaltio voi käyttää tämän yleissopimuksen 3 artiklan b kohdan iii alakohdan perusteella käytettäväksi asetettavia varoja täyttääkseen kyseiseen muuhun kansainväliseen sopimukseen perustuvat velvoitteensa maksaa ydinvahingosta täydentävää vahingonkorvausta julkisista varoista.

15 artikla (SopS 116–118/2021)

a) Sopimusvaltio voi tehdä tämän yleissopimuksen ulkopuolisen valtion kanssa sopimuksen korvauksen suorittamiseksi julkisin varoin ydintapahtuman aiheuttamasta vahingosta. Sopimusvaltion, joka aikoo tehdä tällaisen sopimuksen, tulee ilmoittaa aikomuksestaan muille sopimusvaltioille. Tehdyistä sopimuksista ilmoitetaan Belgian hallitukselle.

b) Siinä määrin kuin edellä tarkoitetun sopimuksen perusteella suoritettavan korvauksen ehdot eivät ole edullisempia kuin ne, jotka aiheutuvat toimenpiteistä, joihin asianomainen sopimusvaltio on ryhtynyt Pariisin yleissopimuksen tai tämän yleissopimuksen soveltamiseksi, voidaan tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvan ydintapahtuman aiheuttaman vahingon määrä, josta korvaus maksetaan edellä tarkoitetun sopimuksen nojalla, ottaa huomioon kyseisestä ydintapahtumasta aiheutuneen vahingon kokonaismäärän laskemiseksi 8 artiklan määräyksiä sovellettaessa.

c) Tämän artiklan a ja b kohdan määräykset eivät missään tapauksessa vaikuta 3 artiklan b kohdan ii ja iii alakohtaan perustuviin velvoitteisiin niiden sopimusvaltioiden osalta, jotka eivät ole antaneet suostumustaan sopimukseen.

16 artikla

a) Sopimusvaltiot neuvottelevat keskenään kaikista yhteistä etua koskevista kysymyksistä, jotka syntyvät sovellettaessa tätä yleissopimusta ja Pariisin yleissopimusta ja varsinkin viimeksi mainitun yleissopimuksen 20 artiklaa ja 22 artiklan c kohtaa.

b) Ne neuvottelevat keskenään, onko tarkoituksenmukaista tarkistaa tämä yleissopimus viiden vuoden määräajan jälkeen, luettuna sen voimaantulosta, tai muuna ajankohtana sopimusvaltion pyynnöstä.

17 artikla (SopS 116–118/2021)

a) Jos kahden tai useamman sopimusvaltion välillä syntyy riita tämän yleissopimuksen tulkinnasta tai soveltamisesta, riidan osapuolet neuvottelevat keskenään ratkaistakseen riidan neuvotteluin tai muuta rauhanomaista menettelyä noudattaen.

b) Jos tämän artiklan a kohdassa tarkoitettua riitaa ei ole ratkaistu kuuden kuukauden kuluessa päivästä, jona jokin riidan osapuolista on todennut riidan olemassaolon, sopimusvaltiot kokoontuvat avustaakseen riidan osapuolia rauhanomaisen ratkaisun saavuttamisessa.

c) Jos riitaa ei ole ratkaistu kolmen kuukauden kuluessa tämän artiklan b kohdassa tarkoitetusta kokouksesta, riita saatetaan jonkin riidan osapuolen pyynnöstä 20 päivänä joulukuuta 1957 turvallisuusvalvonnan järjestämistä ydinenergian alalla tehdyllä yleissopimuksella perustetun Euroopan ydinenergiatuomioistuimen käsiteltäväksi.

d) Jos ydintapahtuma aiheuttaa riidan kahden tai useamman sopimusvaltion välillä Pariisin yleissopimuksen ja tämän yleissopimuksen tulkinnasta tai soveltamisesta, riidan ratkaisuun sovelletaan Pariisin yleissopimuksen 17 artiklan määräysten mukaista menettelyä.

18 artikla (SopS 116–118/2021)

a) Tämän yleissopimuksen määräyksiin voidaan tehdä varaumia milloin tahansa ennen sen ratifioimista tai hyväksymistä, jos kaikki allekirjoittajat ovat nimenomaisesti hyväksyneet varaumien sisällön, tai yleissopimukseen liittymisen tai 21 ja 24 artiklan määräysten soveltamisen yhteydessä, jos kaikki allekirjoittajat ja yleissopimukseen liittyvät valtiot ovat nimenomaisesti hyväksyneet varaumien sisällön.

b) Edellä tarkoitettua hyväksyntää ei tarvita sellaiselta allekirjoittajalta, joka ei itse ole ratifioinut tai hyväksynyt tätä yleissopimusta kahdentoista kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona Belgian hallitus on ilmoittanut sille varaumasta 25 artiklan määräysten mukaisesti.

c) Tämän artiklan a kohdan määräysten mukaisesti hyväksytty varauma voidaan perua milloin tahansa Belgian hallitukselle osoitetulla ilmoituksella.

19 artikla

Valtio ei voi tulla tämän yleissopimuksen sopimusvaltioksi tai jäädä sopimusvaltioksi siihen olematta Pariisin yleissopimuksen sopimusvaltio.

20 artikla (SopS 116–118/2021)

a) Tämän yleissopimuksen liite on sen erottamaton osa.

b) Tämä yleissopimus on ratifioitava tai hyväksyttävä. Ratifioimis- ja hyväksymiskirjat talletetaan Belgian hallituksen huostaan.

c) Tämä yleissopimus tulee voimaan kolmen kuukauden kuluttua siitä, kun kuudes ratifioimis- tai hyväksymiskirja on talletettu.

d) Kunkin sellaisen allekirjoittajan osalta, joka ratifioi tai hyväksyy tämän yleissopimuksen sen jälkeen, kun kuudes ratifioimistai hyväksymiskirja on talletettu, se tulee voimaan kolmen kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona kyseinen allekirjoittaja on tallettanut ratifioimis- tai hyväksymiskirjansa.

21 artikla (SopS 116–118/2021)

Tämän yleissopimuksen muutokset hyväksytään kaikkien sopimusvaltioiden välisellä sopimuksella. Muutokset tulevat voimaan sinä päivänä, jona kaikki sopimusvaltiot ovat ratifioineet tai hyväksyneet ne.

22 artikla

a) Tämän yleissopimuksen voimaantulon jälkeen voi kukin Pariisin yleissopimuksen sopimusvaltio, joka ei ole allekirjoittanut tätä yleissopimusta, pyytää siihen liittymistä Belgian hallitukselle osoitetulla ilmoituksella.

b) Liittymiseen tarvitaan kaikkien sopimusvaltioiden yksimielinen hyväksyminen.

c) Kun mainitunlainen hyväksyminen on saatu, tallettaa Pariisin yleissopimuksen sopimusvaltio, joka on pyytänyt liittymistä, liittymiskirjansa Belgian hallituksen huostaan.

d) Liittyminen tulee voimaan kolmen kuukauden kuluttua liittymiskirjan tallettamispäivästä lukien.

23 artikla

a) Tämän yleissopimuksen voimassaolo jatkuu, kunnes Pariisin yleissopimus on lakannut olemasta voimassa.

b) Kukin sopimusvaltio voi omalta osaltaan lopettaa tämän yleissopimuksen soveltamisen ilmoittamalla siitä Belgian hallitukselle vuotta ennen Pariisin yleissopimuksen 22 artiklan a kohdassa vahvistetun 10 vuoden määräajan päättymistä. Jokainen muu sopimusvaltio voi Belgian hallitukselle kuuden kuukauden kuluessa tällaisen ennakkoilmoituksen tiedoksisaannista tehtävällä ilmoituksella lopettaa tämän yleissopimuksen soveltamisen osaltaan siitä päivästä lukien, jolloin sen soveltaminen päättyy sen sopimusvaltion osalta, joka teki ensimmäisen ilmoituksen.

c) Tämän yleissopimuksen voimassaolon päättyminen tai sopimusvaltion eroaminen sopimuksesta ei aiheuta niiden velvoitusten lakkaamista, jotka sopimusvaltiolla ovat tämän yleissopimuksen perusteella sellaisten ydintapahtumien aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen, jotka ovat sattuneet ennen mainittua voimassaolon päättymistä tai eroamista.

d) Sopimusvaltioiden on neuvoteltava keskenään hyvissä ajoin niistä toimenpiteistä, joihin on ryhdyttävä yleissopimuksen voimassaolon päättymisen jälkeen tai yhden tai useamman sopimusvaltion erottua yleissopimuksesta, jotta tämän yleissopimuksen mukaan sovittuun korva. ukseen verrattava korvaus voidaan asettaa käytettäväksi sellaisen ydintapahtuman aiheuttamaa vahinkoa varten, joka sattuu sen päivän jälkeen, jolloin yleissopimuksen voimassaolo lakkasi tai eroaminen tapahtui ja josta vastaa sopimusvaltioiden alueilla sijaitsevan sellaisen ydinlaitoksen haltija, joka oli toiminnassa mainittuna päivänä.

24 artikla

a) Tätä yleissopimusta sovelletaan sopimusvaltioiden emäalueisiin.

b) Sopimusvaltion, joka haluaa, että tätä yleissopimusta sovelletaan yhteen tai useampaan sellaiseen alueeseen, joista valtio on Pariisin yleissopimuksen 23 artiklan mukaan tehnyt ilmoituksen mainitun yleissopimuksen soveltamisesta, on tehtävä siitä esitys Belgian hallitukselle.

c) Tämän yleissopimuksen soveltaminen sellaiseen alueeseen edellyttää sopimusvaltioiden yksimielistä suostumusta.

d) Niin pian kuin sellainen suostumus on annettu, on asianomaisen sopimusvaltion tehtävä Belgian hallitukselle ilmoitus, joka tulee voimaan ilmoituksen vastaanottamispäivästä lukien.

e) Sellaisen ilmoituksen voi ilmoituksen tehnyt sopimusvaltio peruuttaa siinä tarkoitetun alueen osalta ilmoittamalla tästä Belgian hallitukselle vuotta etukäteen.

f) Jos Pariisin yleissopimuksen soveltaminen lakkaa jonkun sellaisen alueen suhteen, lakkaa myös tämän yleissopimuksen siihen soveltaminen.

25 artikla (SopS 116–118/2021)

Belgian hallitus ilmoittaa kaikille tämän yleissopimuksen allekirjoittajille ja siihen liittyville hallituksille kunkin ratifioimis-, hyväksymis-, liittymis- tai irtisanomiskirjan vastaanottamisesta, ja ilmoittaa myös päivämäärästä, jona tämä yleissopimus tulee voimaan, sen muutosten sisällöstä sekä muutosten voimaantulopäivistä, 18 artiklan mukaisista varaumista, 12 a artiklan soveltamisen aiheuttamista mahdollisista lisäyksistä 3 artiklan a kohtaan perustuvien vahingonkorvausten määrään, sekä kaikista vastaanottamistaan ilmoituksista.

Tehty Brysselissä 31 päivänä tammikuuta 1963 ranskan, saksan, englannin, espanjan, italian ja hollannin kielillä, kaikkien kuuden tekstin ollessa yhtä todistusvoimaisia, yhtenä kappaleena, joka talletetaan Belgian hallituksen huostaan, joka toimittaa oikeaksi todistetun jäljennöksen kaikille muille allekirjoittajavaltioille ja yleissopimukseen liittyneille valtioille.

Pariisissa 29 päivänä heinäkuuta 1960 vahingonkorvausvastuusta ydinvoiman alalla tehtyä yleissopimusta täydentävän 31 päivänä tammikuuta 1963 tehdyn, 28 päivänä tammikuuta 1964 tehdyllä lisäpöytäkirjalla, 16 päivänä marraskuuta 1982 tehdyllä pöytäkirjalla ja 12 päivänä helmikuuta 2004 tehdyllä pöytäkirjalla muutetun lisäyleissopimuksen liite (SopS 116–118/2021)

Sopimusvaltioiden hallitukset antavat selityksen, että vahingonkorvaus ydinvahingosta silloin, kun sen aiheuttanut ydintapahtuma on lisäyleissopimuksen soveltamisalan ulkopuolella pelkästään sillä perusteella, että vahinkotapahtumaan liittyvä ydinlaitos ei käyttönsä vuoksi ole lisäyleissopimuksen 13 artiklassa tarkoitetussa luettelossa (mukaan lukien tapaukset, joissa yksi tai useampi sopimusvaltio, mutta eivät kaikki sopimusvaltiot, katsoo tällaisen ydinlaitoksen olevan Pariisin yleissopimuksen soveltamisalan ulkopuolella):

- suoritetaan siten, että lisäyleissopimuksen sopimusvaltioiden kansalaisia kohdellaan tasa-arvoisesti; ja

- korvauksen ylärajan on oltava vähintään 1 500 miljoonaa euroa.

Lisäksi sopimusvaltiot, elleivät ne ole jo aiemmin toteuttaneet sitä, pyrkivät siihen, että edellä tarkoitetuista vahinkotapahtumista vahinkoa kärsineille maksettavia korvauksia koskevat säännökset vastaavat mahdollisimman pitkälti säännöksiä, jotka on annettu lisäyleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvien ydinlaitosten aiheuttamien ydinvahinkojen osalta.

Lisäpöytäkirja 31.1.1963 tehtyyn lisäyleissopimukseen Pariisissa 29.7.1960 allekirjoitettuun yleissopimukseen vahingonkorvausvastuusta ydinvoiman alalla (SopS 4/1977)

II

(Loppumääräykset)

a) Tämän lisäpöytäkirjan määräykset muodostavat erottamattoman osan 31 päivänä tammikuuta 1963 tehdystä lisäyleissopimuksesta 29 päivänä heinäkuuta 1960 allekirjoitettuun Pariisin yleissopimukseen vahingonkorvausvastuusta ydinvoiman alalla.

b) Tämä lisäpöytäkirja on ratifioitava tai vahvistettava. Tätä lisäpöytäkirjaa koskeva ratifiointikirja on talletettava Belgian hallituksen huostaan. Tätä lisäpöytäkirjaa koskeva vahvistus on ilmoitettava Belgian hallitukselle. i

c) Valtiot, jotka allekirjoittavat tämän lisäpöytäkirjan, sitoutuvat ratifioimaan tai vahvistamaan pöytäkirjan samanaikaisesti kuin ne ratifioivat 31 päivänä tammikuuta 1963 tehdyn yleissopimuksen. Liittyminen mainittuun yleissopimukseen hyväksytään vain, jos se tapahtuu tähän lisäpöytäkirjaan liittymisen yhteydessä.

d) Belgian hallitus ilmoittaa kaikille allekirjoittavaltioille samoin kuin myös hallituksille, jotka ovat liittyneet 31 päivänä tammikuuta r 1963 tehtyyn yleissopimukseen, ratifiointikirjojen ja vahvistusta koskevien ilmoitusten vastaanottamisesta.

e) Laskettaessa niiden ratifiointien lukua, jotka tarvitaan 31 päivänä tammikuuta 1963 tehdyn yleissopimuksen 20 artiklan c kohdan mukaan, jotta yleissopimus tulee voimaan, on otettava huomioon vain ne allekirjoittajavaltiot, jotka ovat ratifioineet yleissopimuksen sekä ratifioineet tai vahvistaneet tämän lisäpöytäkirjan.

Tehty Pariisissa 28 päivänä tammikuuta 1964 englannin, hollannin, ranskan, saksan, italian ja espanjan kielillä, kunkin tekstin ollessa yhtä todistusvoimainen, yhtenä kappaleena, joka talletetaan Belgian hallituksen huostaan, joka toimittaa oikeaksi vahvistetun jäljennöksen kaikille muille allekirjoittajavaltioille ja liittyneille valtioille.