1 § (11.3.2011/226) Soveltamisala

Kaksikäyttötuotteiden viennin, välityksen, kauttakuljetuksen ja siirtojen rajoittamiseen (vientivalvonta) sovelletaan tätä lakia, jollei muusta laista taikka kaksikäyttötuotteiden vientiä, siirtoa, välitystä ja kauttakulkua koskevan yhteisön valvontajärjestelmän perustamisesta annetusta neuvoston asetuksesta (EY) N:o 428/2009 (uudelleenlaadittu), jäljempänä neuvoston asetus, tai tiettyihin sotilaallisiin loppukäyttöihin liittyvän teknisen avun valvonnasta hyväksytystä neuvoston yhteisestä toiminnasta (2000/401/YUTP) jäljempänä neuvoston yhteinen toiminta, muuta johdu.

2 § (27.10.2000/891) Kaksikäyttötuote

Tässä laissa tarkoitetaan kaksikäyttötuotteella tuotetta, teknologiaa, palvelua ja muuta hyödykettä, jota normaalin siviililuontoisen käyttönsä tai sovellutuksensa ohella voidaan käyttää joukkotuhoaseiden tai niiden maaliin saattamiseen tarkoitettujen ohjusjärjestelmien kehittelyyn tai valmistukseen taikka jolla voidaan edistää yleistä sotilaallista toimintakykyä.

3 § (11.3.2011/226) Luvanvaraisuus

Neuvoston asetuksen, neuvoston yhteisen toiminnan tai tämän lain nojalla valvonnanalaisen kaksikäyttötuotteen vienti on sallittu vain Euroopan unionin yleisluvan tai ulkoasiainministeriön myöntämän yksittäis-, koonti- tai yleisluvan perusteella.

Neuvoston asetuksen liitteessä I lueteltujen kaksikäyttötuotteiden välityspalvelut ovat luvanvaraisia, jos välittäjä on saanut ulkoasiainministeriöltä ilmoituksen, että välitettävät tuotteet ovat tai voivat olla kokonaan tai osittain tarkoitettu johonkin neuvoston asetuksen 4 artiklan 1 tai 2 kohdassa tarkoitettuun käyttöön. Jos välittäjä tietää tai välittäjällä on syytä epäillä, että neuvoston asetuksen liitteeseen I kuuluva tuote on kokonaan tai osittain tarkoitettu johonkin neuvoston asetuksen 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun käyttöön, välittäjän tulee ilmoittaa asiasta ulkoasiainministeriölle, joka päättää luvanvaraisuudesta.

Neuvoston asetuksen liitteessä I lueteltujen kaksikäyttötuotteiden kauttakuljetus on luvanvaraista, jos kauttakuljettaja on saanut ulkoasiainministeriöltä ilmoituksen, että kauttakuljetettavat tuotteet ovat tai voivat olla kokonaan tai osittain tarkoitettu johonkin 4 artiklan 1 tai 2 kohdassa tarkoitettuun käyttöön.

Ulkoasiainministeriön myöntämä lupa tulee esittää tulliviranomaisille myös neuvoston asetuksen 22 artiklan 1 ja 2 kohdassa mainittujen siirtojen osalta.

Lisäksi luvanvaraisuudesta säädetään 4 §:ssä.

3 a § (11.3.2011/226) Euroopan unionin yleislupa

Viejän on ilmoitettava ulkoasiainministeriölle Euroopan unionin yleisluvan käyttämisestä 30 päivän kuluessa ensimmäisestä vientitoimituksesta. Samassa yhteydessä viejän on ilmoitettava ulkoasiainministeriölle nimensä ja osoite, jossa neuvoston asetuksen 20 artiklassa säädetyt asiakirjat ovat tarkastettavissa.

3 b § (11.3.2011/226) Luvan säilyttäminen

Viejän, välittäjän, kauttakuljettajan ja siirtäjän on säilytettävä lupa viiden vuoden ajan sen voimassaoloajan päättymisestä ja vaadittaessa palautettava se ulkoasiainministeriölle.

4 § (11.3.2011/226) Tuoteluetteloon kuulumattoman tuotteen viennin, välityksen, kauttakulun ja siirron luvanvaraisuus

Kun tarkoituksena on viedä, välittää, kauttakuljettaa tai siirtää tuotteita, palveluja tai muita hyödykkeitä, jotka eivät sisälly neuvoston asetuksen liitteenä olevaan tuoteluetteloon, on viennin, välityksen, kauttakuljetuksen ja siirron yhteydessä esitettävä lupa, jos viejä, välittäjä, kauttakuljettaja tai siirtäjä on saanut ulkoasiainministeriöltä ilmoituksen siitä, että tuote on tai se voi olla kokonaan tai osaksi tarkoitettu käyttöön, joka liittyy kemiallisten ja biologisten aseiden tai ydinaseiden kehittämiseen, tuotantoon, käsittelyyn, käyttöön, ylläpitoon, varastointiin, havaitsemiseen, tunnistamiseen tai levittämiseen taikka tällaisten, asesulkujärjestelyjen alaan kuuluvien aseiden maaliinsaattamiseen soveltuvien ohjusten kehittämiseen, tuotantoon, ylläpitoon tai varastointiin.

Tuoteluetteloon kuulumattomien kaksikäyttötuotteiden vienti on luvanvaraista myös, jos ostajamaahan tai määrämaahan kohdistuu neuvoston hyväksymällä yhteisellä kannalla tai yhteisellä toiminnalla, Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön päätöksellä tai Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston sitovalla päätöslauselmalla määrätty aseidenvientikielto ja jos viejä on saanut ulkoasiainministeriöltä ilmoituksen siitä, että kyseiset tuotteet ovat tai voivat olla kokonaan tai osittain tarkoitetut sotilaalliseen loppukäyttöön. Sotilaallisella loppukäytöllä tarkoitetaan:

1) sisällyttämistä puolustustarvikkeiden viennistä annetussa laissa (282/2012), jäljempänä maastavientilaki, tarkoitettuihin puolustustarvikkeisiin; (8.6.2012/285)

2) tuotanto-, testaus- tai analysointilaitteiden ja niiden komponenttien käyttöä 1 kohdassa tarkoitettujen puolustustarvikkeiden kehittämiseen, tuotantoon tai ylläpitoon;

3) valmiiksi jalostamattomien tuotteiden käyttöä 1 kohdassa tarkoitettujen puolustustarvikkeiden tuotantolaitoksessa.

Tuoteluetteloon kuulumattomien kaksikäyttötuotteiden vienti on luvanvaraista myös, jos viejä on saanut ulkoasiainministeriöltä ilmoituksen siitä, että kyseiset tuotteet ovat tai voivat olla kokonaan tai osittain tarkoitetut käytettäviksi maastavientilaissa tarkoitettujen sellaisten puolustustarvikkeiden osina tai komponentteina, jotka on viety Suomen alueelta ilman lupaa tai Suomen lainsäädännössä säädetyn luvan vastaisesti.

Jos viejä tietää tai hänellä on syytä epäillä, että tuote on kokonaan tai osaksi tarkoitettu johonkin 1–3 momentissa mainittuun käyttöön, hänen tulee ilmoittaa asiasta ulkoasiainministeriölle, joka päättää luvanvaraisuudesta. Jos välittäjä tietää, että tuotteet, joiden osalta välittäjä tarjoaa välityspalveluja, ovat kokonaan tai osaksi tarkoitettu johonkin 1 momentissa tarkoitettuun käyttöön, välittäjän tulee ilmoittaa asiasta ulkoasiainministeriölle, joka päättää luvanvaraisuudesta.

4 a § (11.3.2011/226) Luvan myöntämättä jättäminen

Ulkoasiainministeriön lupa voidaan jättää myöntämättä tapauksissa, joissa:

1) Suomea koskevien kansainvälisten sopimusten, sitoumusten ja velvoitteiden noudattaminen sitä edellyttää;

2) Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisten tavoitteiden tai Suomen turvallisuusetujen edistäminen sekä kansainvälisen turvallisuuden ylläpitämisen tukeminen sitä edellyttävät;

3) ulkomailta peräisin olevien strategisen vientivalvonnan piiriin kuuluvien tuotteiden saannin esteettömyyden varmistaminen tai niiden saantia koskevien ehtojen noudattaminen sitä edellyttää;

4) tavara tai palvelu on tuotu Suomeen jälleenvientirajoituksin tai -kielloin; taikka

5) aiottuun lopulliseen käyttöön ja sen kiertämisvaaraan liittyvät näkökohdat sitä edellyttävät.

4 b § (11.3.2011/226) Ennakkotieto

Ulkoasiainministeriö voi kirjallisesta hakemuksesta antaa viejälle, välittäjälle, kauttakuljettajalle ja siirtäjälle kirjallisen ennakkotiedon luvan myöntämisen edellytyksistä. Ennakkotiedon ratkaisemiseen sovelletaan neuvoston asetuksen 12 artiklassa säädettyjä kriteereitä. Sitova ennakkotieto annetaan määräajaksi. Ennakkotieto ei kuitenkaan sido ulkoasiainministeriötä, jos ennakkotiedon antamisen jälkeen olosuhteissa tapahtuu merkittävä muutos.

5 § (11.3.2011/226) Luvan peruuttaminen tai sen ehtojen muuttaminen

Ulkoasiainministeriöllä on oikeus peruuttaa lupa tai muuttaa sen ehtoja, jos hakemuksessa on annettu virheellisiä tietoja tai jos olosuhteet ovat luvan myöntämisen jälkeen muuttuneet niin, että Suomen kansainväliset sitoumukset tai velvoitteet sitä edellyttävät.

6 § (11.3.2011/226) Vientivalvontaneuvottelukunta

Periaatteellisesti merkittävien vientivalvonta-asioiden valmistelua varten on valtioneuvoston asettama vientivalvontaneuvottelukunta.

Neuvottelukunnan tehtävistä, jäsenten määrästä ja asettamisesta säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.

7 § Tarkastus- ja tietojensaantioikeus

Ulkoasiainministeriöllä, tulliviranomaisella ja veroviranomaisilla on oikeus salassapitosäännösten estämättä antaa toisilleen sellaisia viejiä ja vietyjä kaksikäyttötuotteita koskevia tietoja, joita viranomaiset tarvitsevat valvontatehtävässään. Näitä tietoja voidaan luovuttaa Euroopan unionin valvontaviranomaisille. Pääesikunnan oikeudesta saada ulkoasiainministeriöltä kaksikäyttötuotteita koskevia tietoja säädetään sotilaskurinpidosta ja rikostorjunnasta puolustusvoimissa annetussa laissa (255/2014). (28.3.2014/261)

Viejä, rahoituslaitos ja muu, jolla on hallussaan viennin valvontaa varten tarpeellisia tietoja, on velvollinen vaadittaessa antamaan 1 momentissa tarkoitetuille viranomaisille kirjanpitonsa, kirjeenvaihtonsa ja muut valvontaa varten tarpeelliset tiedot.

Valvontaviranomaisten määräämillä henkilöillä on oikeus vientiehtojen noudattamiseen liittyvää valvontaa suorittaessaan tarkastaa viejien tiloissa tavaraa ja maastavietävän tavaran valmistusta sekä viejien kirjanpitoa ja kirjeenvaihtoa. Jos tarkastus toimitetaan tarkastettavan luona, on tarkastajan käytettäväksi asetettava tarvittavat apuneuvot ja apulaiset. Kotirauhan piirissä tarkastus saadaan toimittaa vain, jos on perusteltua syytä epäillä asianomaisen syyllistyvän tämän lain vastaiseen rangaistavaksi säädettyyn menettelyyn.

Mitä 1–3 momentissa säädetään viejistä, koskee myös siirtäjiä, välittäjiä ja kauttakuljettajia. (11.3.2011/226)

Tietoa, joka on hankittu tai muutoin saatu tämän pykälän nojalla, ei saa käyttää väärin eikä ilmaista sivulliselle.

7 a § (11.3.2011/226) Kauttakuljetettavan tavaran haltuun ottaminen ja luvan hakeminen

Tullin on otettava kauttakuljetettava kaksikäyttötuote haltuunsa, jos tullilla on perusteltua syytä epäillä, että kauttakuljetettavat kaksikäyttötuotteet ovat tai voivat olla joko kokonaan tai osittain tarkoitettu käyttöön, joka liittyy kemiallisten ja biologisten aseiden tai ydinaseiden kehittämiseen, tuotantoon, käsittelyyn, käyttöön, ylläpitoon, varastointiin, havaitsemiseen, tunnistamiseen tai levittämiseen taikka tällaisten, asesulkujärjestelyjen alaan kuuluvien aseiden maaliinsaattamiseen soveltuvien ohjusten kehittämiseen, tuotantoon, ylläpitoon tai varastointiin.

Tullin on ilmoitettava haltuun ottamisesta kauttakuljettajalle, jonka on tällöin haettava lupaa kauttakuljetukselle 90 päivän kuluessa ilmoituksesta. Jos kauttakuljetettavalle tavaralle ei määräajassa anota lupaa, tulee tullilaitoksen siirtää asia ulkoasiainministeriön ratkaistavaksi.

7 b § (11.3.2011/226) Kauttakuljetuslupaa koskeva päätös ja muutoksenhaku (7.8.2015/895)

Jos ulkoasiainministeriö myöntää luvan kauttakuljetukseen tai katsoo, ettei lupa ole tarpeen, haltuun otettu tavara on palautettava kauttakuljettajalle.

Jos ulkoasiainministeriö ei myönnä lupaa kauttakuljetukseen, ministeriön on määrättävä tavara palautettavaksi lähtömaahansa. Jos kuitenkin on perusteltua syytä epäillä, että tavaraa käytettäisiin lähtömaassa 7 a §:n 1 momentin mukaiseen tarkoitukseen, ulkoasiainministeriön on määrättävä tavara tullin hävitettäväksi. Jos tavara on ominaisuuksiltaan vaarallista, ulkoasiainministeriö voi samalla määrätä, että hävittämispäätös on pantava muutoksenhausta huolimatta heti täytäntöön.

Ulkoasiainministeriön päätökseen saa hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Hallinto-oikeuden päätökseen saa hakea muutosta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. (7.8.2015/895)

7 c § (11.3.2011/226) Korvausvastuu hävitetystä kauttakuljetustavarasta

Jos tavara on hävitetty ennen hävittämispäätöksen lainvoimaisuutta ja tuomioistuin muutoksenhaun johdosta on lainvoimaisesti päättänyt, ettei hävittämiselle ollut edellytyksiä, tavaran omistaja tai se, jolla on muuten tavaraan oikeus, voi hakea tavarasta korvausta valtiolta.

7 d § (11.3.2011/226) Kauttakuljettajan korvausvastuu

Kauttakuljettaja vastaa kauttakuljetettavan tavaran säilyttämisestä lupa- ja muutoksenhakumenettelyn aikana syntyneistä kustannuksista sekä tavaran palauttamisesta lähtömaahansa tai hävittämisestä aiheutuneista kustannuksista.

8 § (11.3.2011/226) Viennin, välityksen, kauttakulun ja siirtojen valvonta

Kaksikäyttötuotteiden vientiä, välitystä, kauttakuljetusta ja siirtoja valvoo tullilaitos.

9 § Rangaistukset

Rangaistus tämän lain 3 ja 4 §:n tai viranomaisen niiden nojalla antaman määräyksen tahallisesta rikkomisesta tai sen yrittämisestä säädetään rikoslain (39/1889) 46 luvun 1–3 §:ssä. (26.10.2001/884)

Rangaistus tämän lain 4 §:n 4 momentissa säädetyn ilmoitusvelvollisuuden rikkomisesta huolimattomuudesta säädetään rikoslain 46 luvun 12 §:ssä. (12.6.2009/430)

Viranomainen voi olla ryhtymättä toimenpiteisiin syylliseksi epäillyn saattamiseksi syytteeseen, milloin tekoa on sen haitallisuus ja siitä ilmenevä tekijän syyllisyys huomioon ottaen kokonaisuutena arvioiden pidettävä vähäisenä eikä yleinen etu vaadi syytetoimenpiteitä.

10 § (11.3.2011/226)

10 § on kumottu L:lla 11.3.2011/226.

11 § Voimaantulo- ja siirtymäsäännökset

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä elokuuta 1996.

Tällä lailla kumotaan maan ulkomaankaupan ja taloudellisen kasvun turvaamisesta 15 päivänä helmikuuta 1974 annettu laki (157/74) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen. Kumotun lain nojalla annettuihin vientilisensseihin sovelletaan kuitenkin edelleen tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä. Muussa lainsäädännössä olevien kumottua lakia koskevien viittausten katsotaan tämän lain voimaan tultua tarkoittavan tämän lain vastaavaa kohtaa.

Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.