Hallituksen esitys Eduskunnalle mannerjalustalla sijaitsevien kiinteiden lauttojen turvallisuuteen kohdistuvien laittomien tekojen ehkäisemistä koskevan pöytäkirjan eräiden määräysten hyväksymisestä sekä laiksi rikoslain 34 luvun muuttamisesta HE 152/1999

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi Roomassa vuonna 1988 tehdyn mannerjalustalla sijaitsevien kiinteiden lauttojen turvallisuuteen kohdistuvien laittomien tekojen ehkäisemistä koskevan pöytäkirjan. Pöytäkirja perustuu pääosin samoille periaatteille kuin samanaikaisesti Roomassa tehty merenkulunturvallisuuteen kohdistuvien laittomien tekojen ehkäisemistä koskeva yleissopimus.

Pöytäkirjalla pyritään siihen, että myös luonteeltaan kansainvälisistä merenpohjaan kiinnitettyjen lauttojen turvallisuuteen kohdistuvista rikoksista voidaan rangaista pöytäkirjan sopimuspuolena olevassa valtiossa tai että tällaisiin tekoihin syyllistyneet henkilöt voitaisiin luovuttaa tuomittaviksi toisen sopimuspuolen tuomioistuimessa. Pöytäkirja koskee tekoja, jotka tapahtuvat merenpohjaan luonnonvarojen tutkimista tai hyödyntämistä tai muuta taloudellista tarkoitusta varten pysyvästi kiinnitetyillä tekosaarilla, laitteilla tai rakennelmilla (tästä eteenpäin kiinteä lautta) tai muuten kohdistuvat niihin. Pöytäkirjan soveltamisen kannalta yleisimpiä tällaisia kiinteitä lauttoja ovat merenpohjan öljy- ja kaasuesiintymien hyödyntämiseen käytetyt lautat.

Pöytäkirjaan liittyminen edellyttää Suomelta eräitä laindääntöön tehtäviä muutoksia. Esitykseen sisältyy tätä koskeva lakiehdotus rikoslain muuttamiseksi. Rikoslain muutokset ovat tarkoitetut tulemaan voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana samaan aikaan kun pöytäkirja tulee Suomen osalta voimaan.

Tarkoituksena on liittyä pöytäkirjaan heti, kun eduskunta on hyväksynyt sen suostumusta vaativat pöytäkirjan määräykset ja tarvittavat muutokset lainsäädäntöön. Pöytäkirja tulee Suomen osalta voimaan 90 päivän kuluttua liittymiskirjan tallettamisesta kansainvälisen merenkulkujärjestön pääsihteerin huostaan.

YLEISPERUSTELUT

1. Johdanto

Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokous pyysi joulukuussa 1985 Kansainvälistä merenkulkujärjestöä (IMO) tutkimaan aluksilla tai aluksia vastaan tapahtuvia terroritekoja ja suosittelemaan sopivia toimenpiteitä niiden ehkäisemiseksi. Egyptin, Italian ja Itävallan esittämiä luonnoksia yleissopimukseksi ja siihen liittyväksi pöytäkirjaksi käsiteltiin IMO:n jäsenmaille avoimessa työryhmässä. Suomi osallistui yleissopimuksen ja pöytäkirjan valmisteluun ja asiaa käsittelevään diplomaattikonferenssiin Roomassa 1―10 päivänä maaliskuuta 1988.

Merenkulun turvallisuuteen kohdistuvien laittomien tekojen ehkäisemistä koskeva yleissopimus (SopS 11/1999) ja mannerjalustalla sijaitsevien kiinteiden lauttojen turvallisuuteen kohdistuvien laittomien tekojen ehkäisemistä koskeva pöytäkirja hyväksyttiin diplomaattikonferenssissa 10 päivänä maaliskuuta 1988. Pöytäkirja perustuu samalle "syytä-tai-luovuta -periaatteelle" kuin yleissopimus, jonka Suomi on ratifioinut 12 päivänä marraskuuta 1998. Pöytäkirja on tullut kansainvälisesti voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1992, ja siinä oli 1 päivänä toukokuuta 1999 yhteensä 35 sopimuspuolta.

Terrorismi on kansainvälinen ongelma, jonka torjuminen vaatii kansainvälistä yhteistyötä. Terrorismi on uhka ihmisoikeuksien toteutumiselle, demokratialle ja oikeusvaltiolle ja kansainväliselle rauhalle. Suomi ja Euroopan unioni (EU) korostavat kansainvälisten oikeusnormien, mukaan luettuina ihmisoikeuksia koskevat normit, kunnioittamista taistelussa terrorismia vastaan.

EU:ssa keskeisten terrorisminvastaisten sopimusten ratifiointitilannetta kussakin jäsenmaassa seurataan tarkasti. EU pyrkii lisäksi aktiivisesti edistämään keskeisten terrorisminvastaisten sopimusten ratifiointia kolmansissa maissa. Uskottavien toimintatapojen aikaansaamiseksi terrorisminvastaisessa toiminnassa EU:n jäsenmaiden tulisi ratifioida ne sopimukset, joiden ratifiointia EU:n nimissä pyritään edistämään. Mannerjalustalla sijaitsevien kiinteiden lauttojen turvallisuuteen kohdistuvien laittomien tekojen ehkäisemistä koskeva pöytäkirja on yksi näistä sopimuksista.

Suomi on ratifioinut yhdeksän keskeistä terrorismin vastaista yleissopimusta. Ratifioitujen yleissopimusten lisäksi Suomi on allekirjoittanut tässä hallituksen esityksessä pu- heena olevan pöytäkirjan lisäksi yleissopimuksen terroripommitusten ehkäisemisestä, joka Suomen on tarkoitus ratifioida lähiaikoina. Lisäksi liittyminen yleissopimukseen muovailtavien räjähteiden merkitsemisestä tunnistamista varten on Suomessa valmisteilla.

EU:n jäsenvaltiot ovat osana yhteistä terrorismin vastaista toimintaa poliittisesti sitoutuneet ratifioimaan kaikki kaksitoista terrorismin vastaista kansainvälistä sopimusta viimeistään vuonna 2000. Toukokuun 1999 alussa 11 EU-valtiota oli ratifioinut pöytäkirjan. Ainoastaan Irlanti, Belgia, Luxemburg ja Suomi eivät ole ratifioineet sitä. EU:hun kuulumattomat Länsi-Euroopan maat Sveitsi ja Norja ovat myös ratifioineet pöytäkirjan. Muista pöytäkirjan ratifioineista maista voidaan mainita Australia, Kanada, Kiina ja Yhdysvallat.

2. Nykytila ja ehdotetut muutokset

Vuonna 1995 annetulla lailla (578/1995) uudistettu yleisvaarallisia rikoksia koskeva rikoslain 34 luku tuli voimaan 1 päivänä syyskuuta 1995. Se sisältää säännökset muun muassa liikennetuhotyöstä (2 §), törkeästä tuhotyöstä (3 §) ja aluksen kaappauksesta (11 §). Uudistusta koskevasta hallituksen esityksestä (HE 94/1993 vp) ilmenee, että säännökset on laadittu pitäen silmällä muiden seikkojen ohella merenkulun turvallisuuteen kohdistuvien laittomien tekojen ehkäisemistä koskevan yleissopimuksen hyväksymistä. Säännökset eivät kuitenkaan kata kiinteitä lauttoja koskevassa pöytäkirjassa tarkoitettuja rikoksia.

Rikoslain 34 luvun 2 §:ssä oleva säännös liikennetuhotyöstä koskee kaikkia tie-, raide-, vesi- ja ilmaliikenteessä käytettäviä kulkuneuvoja. Siinä säädetään rangaistavaksi kulkuneuvon tai sen välineistön, kulkuväylän, liikenteen ohjausmerkin tai muun liikenteen laitteiston tuhoaminen, vahingoittaminen ja muuntaminen, liikenteeseen liittyvän väärän tiedon antaminen ja kulkuneuvossa, lentokentällä tai liikenteen ohjailutehtävissä olevaan henkilöön kohdistuva väkivalta tai sillä uhkaaminen. Teko rangaistaan liikennetuhotyönä, jos se lisäksi on omiaan aiheuttamaan yleistä hengen tai terveyden vaaraa liikenteessä, eikä se ole kokonaisuutena arvostellen vähäinen.

Liikennetuhotyö täyttää rikoslain 34 luvun 3 §:ssä säädetyn törkeän tuhotyön tunnusmerkit, jos se tehdään aiheuttaen suurelle ihmismäärälle vakavaa hengen tai terveyden vaaraa tai aiheuttaen jollekin yhteiskunnan tärkeälle toiminnolle uhkaavan vahingon pitkäaikaisuuden tai laaja-alaisuuden vuoksi taikka muusta syystä erityisen vakavaa vaaraa taikka tehdään sodan tai muiden poikkeusolojen aikana ja jos rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Rikoslain 34 luvun 11 §:ssä oleva säännös aluksen kaappauksesta koskee ilma-aluksia ja kauppamerenkulussa olevia aluksia. Aluksen kaappauksesta on tuomittava henkilö, joka väkivaltaa käyttäen tai sillä uhaten oikeudettomasti puuttuu sellaisen aluksen ohjaukseen tai ottaa lento- tai meriturvallisuutta vaarantavalla tavalla aluksen määräysvaltaansa. Jos teko aiheuttaa vain vähäistä vaaraa, tekijä on tuomittava niistä muista rikoksista, jotka teko käsittää.

Rikoslain 34 luvun 2 § ja 3 § eivät koske pöytäkirjassa tarkoitettuja kiinteitä lauttoja. Hallituksen esityksessä todetaan, ettei myöskään rikoslain 34 luvun 11 § koske sellaisia aluksia, jotka on pysyvästi kiinnitetty merenpohjaan. Yleissopimuksen ja pöytäkirjan soveltamisalat on määritelty niin, että yksittäiseen tapaukseen sovelletaan vain jompaakumpaa säännöstöä. Kyseessä olevat rikoslain säännökset tulisi nyt muuttaa niin, että ne koskevat myös kiinteillä lautoilla tehtyjä tai niihin muutoin kohdistuvia vastaavia tekoja.

Muutokset on tarkoitus toteuttaa niin, että liikennetuhotyötä koskevaan rikoslain 34 luvun 2 §:ään ja aluksen kaappausta koskevaan 34 luvun 11 §:ään lisätään tarvittavat maininnat kiinteistä lautoista. 34 luvun loppuun lisätään uusi 12 §, jossa pöytäkirjan mukainen kiinteän lautan määritelmä. Törkeää tuhotyötä koskeva saman luvun 3 § koskee automaattisesti kaikkia törkeän tuhotyön tunnusmerkit täyttäviä 2 §:ssä mainittuja tekoja, joten 3 §:ää ei tarvitse muuttaa.

Rikoslain soveltamisalaa koskeva rikoslain 1 luvun uudistus (626/1996) tuli voimaan 1 päivänä syyskuuta 1996. Rikoslain 1 luvun 7 §:n mukaan Suomen lakia sovelletaan Suomen ulkopuolella tehtyyn rikokseen, jonka rankaiseminen tekopaikan laista riippumatta perustuu kansainväliseen sopimukseen tai muuhun Suomea kansainvälisesti velvoittavaan säädökseen tai määräykseen (kansainvälinen rikos). Näihin kansainvälisiin rikoksiin voidaan siten universaaliperiaatteen mukaisesti soveltaa Suomen lakia riippumatta siitä, onko teko rangaistava tekopaikan lain mukaan.

Rikoslain 1 luvun 7 §:n soveltamisesta annetussa asetuksessa (627/1996) annetaan tarkempia säännöksiä lainkohdan soveltamisesta luettelemalla ne rikokset, joihin universaaliperiaatetta sovelletaan. Tarkoituksena on lisätä asetuksessa olevaan luetteloon tässä pöytäkirjassa tarkoitetut rikokset siinä vaiheessa, kun pöytäkirja tulee Suomen osalta voimaan.

Käytännössä Suomessa voidaan rangaista suurimmasta osasta pöytäkirjan alaan kuuluvista teoista voimassa olevienkin rangaistussäännösten, pääasiassa rikoslain henkeen ja terveyteen kohdistuvia rikoksia koskevan 21 luvun, vapauteen kohdistuvia rikoksia koskevan rikoslain 25 luvun ja vahingontekoa koskevan 35 luvun perusteella. Myös rikoksentekijän luovuttaminen sitä pyytävään maahan on törkeimmistä rikoksista mahdollista Suomen lainsäädännön mukaan. Suomen lainsäädäntö toteuttaa siten käytännössä pääpiirteittäin pöytäkirjan tarkoituksen. Rikoslain 34 luvun 2 ja 11 §:ää on kuitenkin tarpeen muuttaa kriminalisointien toteuttamiseksi ja Suomen rikoslain soveltamisalan määrittelemiseksi pöytäkirjassa edellytetyllä tavalla. Säännösten muutoksilla varmistetaan myös se, ettei mahdollisissa rikoksesta epäiltyjen henkilöiden luovuttamistilanteissa synny hankaluuksia Suomen ja muiden yleissopimuksen sopimusvaltioiden kriminalisointien epäyhtenäisyyden vuoksi.

3. Esityksen vaikutukset

Esityksellä ei ole taloudellisia eikä organisatorisia vaikutuksia.

4. Asian valmistelu

Pöytäkirjan valmisteluvaiheessa on kuultu oikeusministeriötä, sisäasiainministeriötä, kauppa- ja teollisuusministeriötä, merenkulkulaitosta, varustamoyhdistyksiä sekä merenkulkualan järjestöjä. Kaikki lausunnonantajat ovat kannattaneet pöytäkirjaan liittymistä.

Hallituksen esitys on valmisteltu virkatyönä ulkoasiainministeriössä. Esitysehdotukses- ta on pyydetty lausunnot oikeusministeriöltä, sisäasiainministeriöltä, liikenneministeriöltä, kauppa- ja teollisuusministeriöltä, valtiovarainministeriöltä ja merenkulkulaitokselta.

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1. Pöytäkirjan sisältö

1 artikla. 1 kappale. Artiklan mukaan mannerjalustalla sijaitsevalla kiinteällä lautalla tai sitä vastaan tehtyihin pöytäkirjan 2 artiklassa esitettyihin rikoksiin sovelletaan mutatis mutandis myös merenkulun turvallisuuteen kohdistuvien laittomien tekojen ehkäisemistä koskevan yleissopimuksen 5 ja 7 sekä 10―16 artiklan määräyksiä.

2 kappale. Tapauksissa, joihin pöytäkirja ei sovellu 1 kappaleen määräyksistä johtuen, pöytäkirjaa kuitenkin sovelletaan, jos rikoksentekijä tai rikoksesta epäilty tavataan muun sopimuspuolen kuin sellaisen valtion alueelta, jonka sisäisillä aluevesillä tai aluemerellä kiinteä lautta sijaitsee.

3 kappale. Määritelmän mukaan "kiinteä lautta" tarkoittaa pöytäkirjassa tekosaarta, laitetta ja rakennelmaa, joka on pysyvästi kiinnitetty merenpohjaan luonnonvarojen tutkimusta tai hyödyntämistä tai muuta taloudellista tarkoitusta varten. Tyypillisiä tällaisia kiinteitä lauttoja ovat merenpohjan öljy- ja kaasuesiintymien tutkimiseen ja hyödyntämiseen tarkoitetut lautat. Pöytäkirjan soveltamisen kannalta on ratkaisevaa, onko kiinteä lautta jo kiinnitetty merenpohjaan. Kuljetettaessa lauttaa tulevalle kiinnityspaikalle lautta ei vielä kuulu pöytäkirjan soveltamisalaan, vaan siihen sovelletaan yleissopimuksen säännöksiä.

2 artikla. 1 kappale. Pöytäkirjan 2 artiklan 1 kappaleen a―e kohdassa on lueteltu teot, joiden rangaistavaksi säätämiseen sopimusvaltiot ovat sitoutuneet. Säännösten mukaan henkilö syyllistyy rikokseen, jos hän laittomasti ja tahallaan:

a) ottaa haltuunsa kiinteän lautan tai pitää sitä valvonnassaan käyttäen väkivaltaa tai uhkaamalla väkivallalla tai muulla tavalla; tai

b) tekee väkivaltaa kiinteällä lautalla olevalle henkilölle, jos tämä teko on omiaan vaarantamaan kyseisen lautan turvallisuuden; tai

c) tuhoaa kiinteän lautan tai vahingoittaa lauttaa siten, että se on omiaan vaarantamaan kyseisen lautan turvallisuuden; tai

d) asettaa tai asetuttaa lautalle mitä tahansa keinoa käyttäen laitteen tai ainetta, joka on omiaan tuhoamaan kyseisen lautan tai vaarantamaan kyseisen kiinteän lautan turvallisuuden; tai

e) vahingoittaa tai surmaa henkilön jonkin a―d kohdassa esitetyn rikoksen tai rikoksen yrityksen yhteydessä.

Kappaleen a kohdassa rikokseksi määritellään käytännössä kiinteän lautan kaappaaminen. Kappaleen b―d kohdassa luetellaan tekomuodot, jotka ovat rikoksia, jos ne ovat omiaan vaarantamaan kiinteän lautan turvallisuuden. Tällaisia tekoja ovat kiinteällä lautalla olevaan henkilöön kohdistuvat väkivallanteot. Väkivallan on kuitenkin kohdistuttava henkilöön, joka hoitaa kiinteän lautan turvallisuuden kannalta olennaisia tehtäviä, kuten kiinteän lautan päällikkö ja sähköttäjä. Esimerkiksi ravintolahenkilökuntaan kohdistunut väkivalta täyttää henkeen ja terveyteen kohdistuvan rikoksen tunnusmerkit, mutta ei sellaisenaan muodosta 1 kappaleen b kappaleessa tarkoitettua rikosta.

Rikoksia ovat myös kiinteän lautan tuhoaminen sekä vahingoittaminen ja laitteen tai aineen asettaminen tai asetuttaminen kiinteälle lautalle, jos teko on omiaan vahingoittamaan kiinteää lauttaa tai tuhoamaan kiinteän lautan.Vähäinen vahinko kiinteälle lautalle ei täytä pöytäkirjan vaatimuksia. Sen sijaan esimerkiksi palo- tai räjähdysvaaran aiheuttaminen todennäköisesti vaarantaa kiinteän lautan turvallisuuden pöytäkirjassa tarkoitetulla tavalla.

Artiklan 1 kappaleen e kohdassa määrätään, että henkilö syyllistyy rikokseen myös, jos hän a―d kohdassa mainittujen rikosten tai niiden yritysten yhteydessä vahingoittaa henkilöä tai surmaa henkilön. Tällöin voi kyseessä olla myös muu kuin kiinteän lautan turvallisuuden kannalta keskeinen henkilö.

Artiklan 1 kappaleen a kohdan mukainen teko on esityksen mukaan rangaistava rikoslain 34 luvun 11 §:n aluksen kaappausta koskevan säännöksen mukaan. Rikoslain 34 luvun 2 §:n liikennetuhotyötä ja 3 §:n törkeää tuhotyötä koskevien säännösten perusteella arvosteltaisiin puolestaan b ja c kohdan mukaisia tekoja. Artiklan 1 kappaleen d kohdassa tarkoitetut teot olisivat rangaistavia liikennetuhotyön tai törkeän tuhotyön yrityksenä. Jos katsottaisiin, ettei teko olisi vielä edennyt yritysasteelle, se olisi joka tapauksessa rangaistava yleisvaarallisen rikoksen valmistelua koskevan rikoslain 34 luvun 9 §:n nojalla. Saman kappaleen e kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa tulevat sovellettavaksi, paitsi jokin edellä mainituista rikoslain 34 luvun säännöksistä, myös yleiset henkeen ja terveyteen kohdistuvia rikoksia koskevat rikoslain 21 luvun säännökset.

2 kappale. Kappaleen a ja b kohdassa määritellään rikokseksi myös yritys, yllytys ja avunanto 1 kappaleessa mainittuihin tekoihin. Kohdassa c määritellään rikokseksi myös 1 kappaleen b ja c kohdassa mainituilla teoilla uhkaaminen tarkoituksin painostaa luonnollista tai juridista henkilöä ryhtymään johonkin tekoon tai pidättymään jostain teosta, jos uhkaus on omiaan vaarantamaan kiinteän lautan turvallisuuden. Tällaiseen uhkaukseen voi liittyä kansallisen lainsäädännön edellyttämä tarkoitus pakottaa fyysinen tai oikeushenkilö johonkin tekoon tai pidättäytymään tällaisesta teosta.

Pöytäkirjan 2 artiklan 1 kappaleen b kohdassa tarkoitetulla väkivallanteolla uhkaaminen 2 kappaleen c kohdassa tarkoitetulla tavalla olisi esityksen mukaan rangaistavaa liikennetuhotyötä koskevan rikoslain 34 luvun 2 §:n nojalla. Uhkaus tuhota kiinteä lautta tai vahingoittaa kiinteää lauttaa voi joskus merkitä sellaista itse teon täytäntöönpanotoimen aloittamista, joka voidaan katsoa rikoksen yritykseksi. Yritysvaihetta edeltä-vien c kohdassa tarkoitettujen tekojen rangaistavuus jäisi arvosteltavaksi Suomen lainsäädännössä lähinnä laitonta uhkausta tai pakottamista koskevien rikoslain 25 luvun 7 ja 8 §:n mukaan.

3 artikla. Pöytäkirjan 3 artikla koskee sitä, milloin rangaistus 2 artiklan mukaisista rikoksista voidaan tuomita sopimusvaltiossa. Artiklan 1 kappaleen mukaan sopimuspuoli sitoutuu ryhtymään tarpeellisiin toimenpiteisiin ulottaakseen tuomiovaltansa 2 artiklassa lueteltuihin rikoksiin, kun rikos on tehty sellaista kiinteää lauttaa vastaan tai kiinteällä lautalla, joka sijaitsee kyseisen sopimusvaltion alueella tai kun rikoksentekijä on kyseisen valtion kansalainen.

Artiklan 2 kappaleen mukaan sopimuspuoli voi ulottaa tuomiovaltansa näihin rikoksiin myös, kun vailla kansalaisuutta oleva rikoksentekijä asuu vakituisesti sen alueella, rikos kohdistuu kyseisen valtion kansalaiseen tai rikoksen avulla pyritään pakottamaan kyseinen valtio tekemään tai tekemättä jättämään jotakin. Tämän artiklan 1 ja 2 kappale merkitsevät myös sitä, että sopimuspuolet tunnustuvat toistensa oikeuden käyttää lainkäyttövaltaa sanotuissa tapauksissa.

Artiklan 3 kappaleen mukaan valtion, joka on ulottanut lainkäyttövaltaansa rikoksiin 2 kappaleen mukaisesti, tulee ilmoittaa asiasta IMO:n pääsihteerille.

Pöytäkirjan 3 artiklan 4 kappaleen mukaan jokainen sopimuspuoli ryhtyy tarpeellisiin toimenpiteisiin ulottaakseen lainkäyttövaltansa 2 artiklassa lueteltuihin rikoksiin, kun rikoksesta epäilty oleskelee sen alueella eikä kyseinen valtio luovuta häntä millekään sopimuspuolelle, joka käyttää tuomiovaltaansa 3 artiklan 1 ja 2 kappaleen mukaisesti. Tästä määräyksestä johtuu, että pöytäkirjassa tarkoitettuja rikoksia on pidettävä niin sanottuina kansainvälisinä rikoksina.

Rikoslain 1 luvun 7 §:n mukaan Suomen ulkopuolella tehtyyn rikokseen, jonka rankaiseminen tekopaikan laista riippumatta perustuu Suomea velvoittavaan kansainväliseen sopimukseen tai muuhun Suomea kansainvälisesti velvoittavaan säädökseen tai määräykseen (kansainvälinen rikos), sovelletaan Suomen lakia (universaaliperiaate). Tarkemmat säännökset pykälän soveltamisesta on annettu asetuksella rikoslain 1 luvun 7 §:n soveltamisesta. Asetukseen on tarkoitus lisätä tässä pöytäkirjassa tarkoitetut rikokset, kun pöytäkirja tulee Suomen osalta voimaan.

Pöytäkirjan 3 artiklan 5 kappaleen mukaan pöytäkirja ei estä valtiota ulottamasta rikosoikeudellista lainkäyttövaltaansa kansallisen oikeuden mukaisesti myös muihin kuin 1―3 kappaleessa tarkoitettuihin tilanteisiin. Artiklan 1―3 kappaleessa mainitut lainkäyttövallan perusteet eivät siten muodosta tyhjentävää luetteloa. Muiden sopimuspuolten ei kuitenkaan tarvitse tunnustaa muita kuin 1―3 kappaleessa tarkoitettuja lainkäyttövallan perusteita.

4 artikla. Artiklan mukaan pöytäkirja ei millään tavalla vaikuta mannerjalustalla sijaitsevia kiinteitä lauttoja koskeviin muihin kansainvälisen oikeuden sääntöihin.

5 artikla. Artikla sisältää määräykset pöytäkirjan allekirjoittamisesta, pöytäkirjaan liittymisestä sekä sen hyväksymisestä ja ratifioimisesta.

6 artikla. Artikla sisältää pöytäkirjan voimaantuloa koskevat määräykset. Artiklan 1 kohdan mukaan pöytäkirja tulee voimaan 90 päivän kuluttua siitä, kun kolme valtiota on joko allekirjoittanut sen ratifioimis- tai hyväksymisvaraumitta tai tallettanut ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjansa. Pöytäkirja on tullut kansainvälisesti voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1992.

Artiklan 2 kappaleen mukaan pöytäkirja tulee sellaisen valtion osalta, joka tallettaa ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjansa pöytäkirjan voimaantulon jälkeen, voimaan 90 päivän kuluttua tallettamisesta.

7 artikla. Artikla sisältää määräykset pöytäkirjan irtisanomisesta. Sopimuspuoli voi irtisanoa pöytäkirjan milloin tahansa vuoden kuluttua siitä, kun pöytäkirja on tämän valtion osalta tullut voimaan. Irtisanominen tapahtuu tallettamalla irtisanomiskirja Kansainvälisen merenkulkujärjestön pääsihteerin huostaan ja se tulee voimaan yhden vuoden tai irtisanomiskirjassa määrätyn pidemmän ajan kuluttua siitä, kun pääsihteeri on vastaanottanut irtisanomiskirjan. Sopimuspuolen irtisanoessa yleissopimuksen sen katsotaan irtisanovan myös tämän pöytäkirjan.

8 artikla. Artiklassa on määräykset pöytäkirjaan tehtävistä muutoksista. IMO voi kutsua koolle konferenssin tarkistamaan tai muuttamaan pöytäkirjaa. Jos yksi kolmasosa sopimuspuolista tai viisi sopimuspuolta, sen mukaan kumpi lukumäärä on suurempi, esittää tätä koskevan pyynnön, IMO:n pääsihteeri kutsuu pöytäkirjan sopimuspuolten konferenssin muuttamaan pöytäkirjaa.

9 artikla. Artiklassa määrätään tallettajan velvollisuuksista.

10 artikla. Artiklassa määrätään pöytäkirjan todistusvoimaiset kielet.

2. Lakiehdotuksen perustelut

Yleistä. Esitykseen sisältyy ehdotus laiksi rikoslain 34 luvun muuttamisesta. Pöytäkirjaan liittyminen edellyttää lainmuutoksia, koska rikoslain yleisvaarallisia rikoksia koskevan 34 luvun säännökset eivät kata kiinteitä lauttoja koskevassa pöytäkirjassa tarkoitettuja rikoksia. Rikoslain 34 luvun 2 ja 11 §:ä on tarpeen muuttaa kriminalisointien toteuttamiseksi ja Suomen rikoslain soveltamisalan määrittelemiseksi pöytäkirjan edellyttämällä tavalla. Lisäksi 34 lukuun on lisättävä uusi 12 §, joka sisältää pöytäkirjan mukaisen kiinteän lautan määritelmän.

34 luvun 2 §. Pykälään lisättäisiin maininta kiinteistä lautoista niin, että 2 §:n säännökset koskevat myös kiinteillä lautoilla tehtyjä tai niihin muutoin kohdistuvia vastaavia tekoja. Täten 2 §:n 1 momentin 1 kohtaan lisätään sanat "tai kiinteän lautan" ja 3 kohtaan "kiinteällä lautalla" sekä 1 momentin loppuun sanat "tai kiinteällä lautalla".

34 luvun 11 §. Aluksen kaappausta koskevaan 11 §:ään lisättäisiin maininta kiinteistä lautoista niin, että 11 §:n säännökset koskevat myös kiinteillä lautoilla tehtyjä tai niihin muutoin kohdistuvia vastaavia tekoja. Näin ollen 11 §:n ensimmäiseen momenttiin lisättäisiin uusi 3 kohta, joka koskee kiinteän lautan ottamista määräysvaltaan. Kolmanteen momenttiin lisättäisiin viittaus 1 momentin 1 tai 2 kohdassa tarkoitettuun aluksen kaappaukseen, sen selventämiseksi, että 11 §:n 3 momenttia ei voisi soveltaa kiinteän lautan kaappaukseen.

34 luvun 12 §. Rikoslain 34 lukuun lisätään selkeyden vuoksi määritelmä kiinteästä lautasta. Tämä määritelmä sijoitetaan 34 luvun loppuun lisättävään uuteen 12 §:ään. Sen mukaan kiinteällä lautalla tarkoitetaan tekosaarta, laitetta ja rakennelmaa, joka on pysyvästi kiinnitetty merenpohjaan luonnonvarojen tutkimusta tai hyödyntämistä tai muuta taloudellista tarkoitusta varten. Määritelmä perustuu pöytäkirjaan sisältyvään määritelmään.

3. Voimaantulo

Mannerjalustalla sijaitsevien kiinteiden lauttojen turvallisuuteen kohdistuvien laittomien tekojen ehkäisemistä koskeva pöytäkirja on tullut kansainvälisesti voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1992. Ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjansa tämän jälkeen tallettavan valtion osalta pöytäkirja tulee voimaan 90 päivän kuluttua tallettamisesta.

4. Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus

Hallitusmuodon 6 a § sisältää rikosoikeudellisen legaliteettiperiaatteen tärkeimmät ainesosat, joihin kuuluu vaatimus, jonka mukaan rikoksina rangaistavat teot on määriteltävä laissa. Tämä merkitsee sitä, että sellainen kansainvälinen velvoite, jolla Suomi sitoutuu kriminalisoimaan jonkin teon tai joitakin tekoja, kuuluu lainsäädännön alaan ja velvoitteelle tulee tämän vuoksi hankkia eduskunnan suostumus.

Pöytäkirjan 1 artiklan mukaan pöytäkirjan 2 artiklassa määriteltyihin rikoksiin sovelletaan myös yleissopimuksen 5 ja 7 sekä 10―16 artiklan määräyksiä. Yleissopimuksen 5 artiklan mukaan sopimuspuoli sitoutuu kriminalisoimaan kyseessä olevat rikoksiksi määritellyt teot. Pöytäkirjan 3 artiklassa määrätään, mihin tekoihin sopimuspuolen tulee ulottaa rikosoikeutensa soveltamisala. Näin ollen pöytäkirjan 2 ja 3 artiklat sekä yleissopimuksen 5 artikla sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä, joiden voimaansaattaminen edellyttää eduskunnan hyväksyntää.

Pöytäkirjan 2 artiklan kriminalisointien voimaan saattaminen yleissopimuksen 5 artiklan mukaisella tavalla edellyttää tämän esityksen mukaisia muutoksia rikoslain 34 luvun 2 ja 11 §:ään. 34 luvun loppuun lisä- tään uusi 12 §, joka sisältää pöytäkirjan mukaisen kiinteän lautan määritelmän. Pöytäkirjan 3 artiklan sopimuspuolen lainkäyttövallan alaa koskevat määräykset on osittain saatettu voimaan Suomen rikoslain soveltamisalaa koskevalla uudistuksella vuonna 1996. Tarkempi lainkäyttövallan rajaus on tarkoitus toteuttaa muuttamalla rikoslain 1 luvun 7 §:n soveltamisalaa koskevaa asetusta.

Edellä olevan perusteella ja hallitusmuodon 33 §:n mukaisesti esitetään,

että Eduskunta hyväksyisi ne Roomassa 10 päivänä maaliskuuta 1988 tehdyn mannerjalustalla sijaitsevien kiinteiden lauttojen turvallisuuteen kohdistuvien laittomien tekojen ehkäisemistä koskevan pöytäkirjan määräykset, jotka vaativat Eduskunnan suostumuksen.

Edellä olevan perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Laki rikoslain 34 luvun muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 19 päivänä joulukuuta 1889 annetun rikoslain (39/1889) 34 luvun 2 ja 11 §, sellaisina kun ne ovat laissa 578/1995, sekä

lisätään 34 lukuun, sellaisena kun se on mainitussa laissa 578/1995, uusi 12 § seuraavasti:

34 luku

Yleisvaarallisista rikoksista

2 §
Liikennetuhotyö

Joka

1) tuhoaa kulkuneuvon tai kiinteän lautan, tai niiden välineistön taikka kulkuväylän, liikenteen ohjausmerkin tai muun liikenteen laitteiston taikka vahingoittaa tai muuntaa niitä,

2) antaa liikenteeseen liittyvän väärän tiedon tai

3) tekee kulkuneuvossa, lentokentällä, kiinteällä lautalla tai liikenteen ohjailutehtävissä olevaa henkilöä kohtaan väkivaltaa taikka uhkaa häntä väkivallalla

siten, että teko on omiaan aiheuttamaan yleistä hengen tai terveyden vaaraa liikenteessä tai kiinteällä lautalla, eikä teko ole kokonaisuutena arvostellen vähäinen, on tuomittava liikennetuhotyöstä vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.


Yritys on rangaistava.


11 §
Aluksen kaappaus

Joka väkivaltaa käyttäen tai sillä uhaten oikeudettomasti

1) puuttuu lennolla olevan ilma-aluksen tai kauppamerenkulussa olevan aluksen ohjaukseen,

2) ottaa lento- tai meriturvallisuutta vaarantavalla tavalla ilma-aluksen, kauppamerenkulussa olevan aluksen määräysvaltaansa tai

3) ottaa kiinteän lautan määräysvaltaansa,

on tuomittava aluksen kaappauksesta vankeuteen vähintään kahdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.


Yritys on rangaistava.


Jos 1 momentin 1 tai 2 kohdassa tarkoitettu aluksen kaappaus on aiheuttanut vain vähäistä vaaraa lento- tai meriturvallisuudelle ja rikos, huomioon ottaen väkivallan tai uhkauksen laatu tai muut tekoon liittyvät seikat, on myös kokonaisuutena arvostellen vähäinen, rikoksentekijää ei tuomita aluksen kaappauksesta, vaan niistä muista rikoksista, jotka teko käsittää.


12 §
Määritelmä

Kiinteällä lautalla tarkoitetaan tässä luvussa tekosaarta, laitetta ja rakennelmaa, joka on pysyvästi kiinnitetty merenpohjaan luonnonvarojen tutkimusta tai hyödyntämistä taikka muuta taloudellista tarkoitusta varten.



Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta .


Helsingissä 26 päivänä marraskuuta 1999

Tasavallan Presidentti
MARTTI AHTISAARI

Ulkoasiainministeri
Tarja Halonen