EYVL L 334 28.12.2001

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 30 artiklan, 33 artiklan toisen kohdan, 38 artiklan ensimmäisen kohdan ja 124 artiklan toisen luetelmakohdan,

ottaa huomioon tieteellis-teknisen komitean 31 artiklan nojalla nimeämän asiantuntijaryhmän lausunnon,

sekä katsoo seuraavaa:

(1) Perusnormien vahvistamisesta työntekijöiden ja väestön terveyden suojelemiseksi ionisoivasta säteilystä aiheutuvilta vaaroilta 13 päivänä toukokuuta 1996 annetussa neuvoston direktiivissä 96/29/Euratom (EYVL L 159, 29.6.1996, s. 1.) vahvistetaan periaatteet, joiden mukaan valvotaan työskentelyyn liittyvää luonnon säteilylähteistä aiheutuvaa altistusta. Direktiivin VII osaston säädöksiä sovelletaan työtehtäviin, joiden yhteydessä luonnon säteilylähteet lisäävät merkittävästi työntekijöiden tai väestön altistumista. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että mahdolliset kyseeseen tulevat työtehtävät määritellään.

(2) Koska radonin esiintyminen luonnossa vaihtelee maantieteellisesti paljon ja sen vaikutuksessa väestöön ja vesivaroihin on eroja, tarvitaan joustavaa menettelyä, jotta jäsenvaltiot voivat soveltaa optimointiperiaatetta ja samalla varmistaa suurimmassa altistusvaarassa olevien väestöryhmien suojelun. Tällainen menettely on direktiivin 96/29/Euratom 6 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaista.

(3) Euratomin perustamissopimuksen 31 artiklalla perustettu asiantuntijaryhmä on antanut teknisiä ohjeita (Radiation Protection 88. Recommendations for the implementation of Title VII of the European Basic Safety Standards Directive (BSS) concerning the significant increase in exposure due to natural radiation sources. Euroopan komissio, Luxemburg, 1997) direktiivin 96/29/Euratom (EYVL L 159, 29.6.1996, s. 1.) VII osaston säännösten panemiseksi täytäntöön. Ohjeet sisältävät työntekijöiden suojelun radonin hengittämiseltä laitoksissa, joissa merkittäviä määriä radonia saattaa vapautua vedestä sisäilmaan.

(4) Väestön suojelusta sisäilman radonille altistumiselta 21 päivänä helmikuuta 1990 annetussa komission suosituksessa 90/143/Euratom (EYVL L 80, 27.3.1990, s. 26.) asetetaan sisäilman radonille viite- ja suunnitteluarvot. Radonpitoisuuden vähentämiseen olisi ryhdyttävä viitearvon 400 Bq/m³ ylittyessä, ja uudisrakennuksissa olisi sovellettava suunnitteluarvoa 200 Bq/m³.

(5) Jäsenvaltioissa tehdyissä selvityksissä on havaittu tavallista suurempia radonpitoisuuksia eräissä pohjavesissä erityisesti kiteisten kivilajien alueilla. Juomaveden radonpitoisuudet ovat tietyissä oloissa radiologisesti merkittäviä, sillä ne altistavat väestön tavallista voimakkaammille annoksille, eikä niitä siksi pitäisi ohittaa säteilysuojelun näkökulmasta. Suuria pitoisuuksia havaitaan usein yksityisissä porakaivoissa mutta joskus myös vesilaitoksissa, joissa hyödynnetään kallio- tai maaperän pohjavesiesiintymiä.

(6) Tietoisuus juomaveden aiheuttamasta väestön radonaltistuksesta ja sen merkityksestä on kasvanut monissa jäsenvaltioissa. Useissa maissa on jo laadittu tai ollaan laatimassa strategioita altistusannoksen rajoittamiseksi. Monissa tapauksissa rajoittamistoimet vastaavat niitä suojeluperiaatteita, jotka on vahvistettu direktiivissä 96/29/Euratom ja ihmisten käyttöön tarkoitetun veden laadusta 3 päivänä marraskuuta 1998 annetussa neuvoston direktiivissä 98/83/EY (EYVL L 330, 5.12.1998, s. 32.).

(7) Radon on luonnossa esiintyvä radioaktiivinen jalokaasu, jonka merkittävin isotooppi on radon-222. Isotoopin puoliintumisaika on 3,82 vuorokautta. Radon-222 kuuluu uraani-238:n hajoamissarjaan, ja sen esiintymiseen ympäristössä liittyy yleensä sen lähimmän emänuklidin radium-226:n jäämien esiintymistä kivi- tai maa-aineksessa. Inerttinä kaasuna radon pääsee varsin vapaasti liikkumaan huokoisessa aineessa, kuten maaperässä tai rikkonaisessa kivimateriaalissa. Kun huokoset täyttyvät vedellä –kuten pohjaveden pinnan alla sijaitsevalle kivi- tai maa-ainekselle käy –radon liukenee veteen ja kulkeutuu sitten sen mukana. Kun vedellä kyllästyneen maa-aineksen huokoisuus on 20 % ja radiumpitoisuus 40 Bq/kg (maailman keskipitoisuus maankuoressa), pohjaveden radonpitoisuus on tasapainotilassa noin 50 Bq/l.

(8) Jäsenvaltioissa tehdyissä selvityksissä on havaittu pintavesien radonpitoisuuksien olevan erittäin pieniä, useimmiten selvästi alle 1 Bq/l. Pohjavesien radonpitoisuudet vaihtelevat siten, että pitoisuus on sedimenttikivilajeissa sijaitsevissa esiintymissä 1–50 Bq/l, maa-ainekseen kaivetuissa kaivoissa 10–300 Bq/l ja kiteisiin kivilajeihin poratuissa kaivoissa 100–50 000 Bq/l. Korkeimpien pitoisuuksien yhteydessä tavallisesti myös peruskallion uraanipitoisuus on korkea. Kalliopohjavesiesiintymien radonpitoisuuksille on luonteenomaista vaihtelu: kiviperältään varsin yhtenäisellä alueella voi pitoisuus olla joissakin kaivoissa huomattavasti alueen keskiarvoa suurempi. Pitoisuuksissa on havaittu merkittävää vaihtelua myös vuodenajasta toiseen.

(9) Ihmiset altistuvat kotitalouksien veden radonille juomalla ja hengittämällä. Radonia voi saada juomalla suoraan vesijohtovettä tai makeaa pullotettua vettä. Vesijohtovedestä vapautuu radonia ilmaan, jolloin sille voi altistua hengityksen kautta.

(10) Atomisäteilyn vaikutuksia tutkiva Yhdistyneiden Kansakuntien tieteellinen komitea (UNSCEAR) (UNSCEARin raportti, 1993. Sources and effects of ionizing radiation. United Nations Scientific Committee on the Effects of Atomic Radiation, New York, 1993.) arvioi vuonna 1993 julkaisemassaan raportissa, että veden mukana niellyn radonin efektiivisen annoksen kertymä on aikuisilla 10^–8 Sv ja lapsilla ja vauvaikäisillä jonkin verran suurempi. Vuonna 1998 yhdysvaltalainen National Research Council -komitea esitti muuntokertoimelle arvoa 0,35×10^–8 Sv/Bq. (Risk Assessment of Radon in Drinking Water. Committee on Risk Assessment of Exposure to Radon in Drinking Water, Board on Radiation Effects Research, Commission of Life Sciences, NRC (National Research Council). National Academy Press, Washington DC, USA, 1999.) Komitea ei löytänyt riittävää tieteellistä näyttöä voidakseen antaa erillisiä annosarvioita eri ikäryhmille. Niellyn annoksen suuruus riippuu muuntokertoimen lisäksi veden vuosikulutuksesta. Radonia 1 000 Bq/l sisältävän veden mukana niellyn radonin efektiivisen annoksen vuosikertymästä tehdyt arviot vaihtelevat aikuisilla välillä 0,2–1,8 mSv riippuen veden vuosikulutuksesta ja käytettyjen muuntokertoimien arvosta.

(11) Vesijohtoveden aiheuttama lisäys sisäilman radonpitoisuudessa riippuu eri tekijöistä, kuten talouden kokonaisvedenkulutuksesta, huoneiston tilavuudesta ja ilmanvaihdon tasosta. Sekä UNSCEAR että National Research Council arvioivat, että 1 000 Bq/l radonia vesijohtovedessä lisää sisäilman radonpitoisuutta keskimäärin 100 Bq/m³.

(12) Juomaveden radonpitoisuuden kontrollointi on mahdollista sekä fysiikan että tekniikan puolesta. Radonin poistamiseen juomavedestä on kehitetty tehokkaita menetelmiä (Komissio on rahoittanut ja rahoittaa edelleen useita radonaltistusriskiä käsitteleviä tutkimusprojekteja. Komission sopimuksella FI4PCT960054 toteutetussa TENEWA-projektissa (käsittelytekniikkoja luonnon radionuklidien poistamiseen juomavedestä) saatiin runsaasti tietoa poistotekniikoista sekä mm. poistolaitteisiin mahdollisesti liittyvistä säteilyriskeistä.), joita on kaupallisesti saatavilla. Asianmukainen menetelmä on kehitettävä myös merkittävän suuruisten altistusten vähentämiseen. Tärkeä osatekijä on, että vahvistetaan viitearvot, joiden ylittyessä on harkittava korjaus- tai ennaltaehkäisytoimia.

(13) Radonin ja sen pitkäikäisten hajoamistuotteitten poistamiseen vedestä käytettävissä menetelmissä ei ole merkittäviä teknisiä tai kustannuseroja siinä suhteessa, onko kyse jo käytössä olevasta vai suunnitellusta uudesta vesihuoltojärjestelmästä. Niinpä samoja kriteerejä – mm. viitearvoja – voidaan käyttää sekä käytössä olevien järjestelmien parantamiseen että ennaltaehkäisevien vaatimusten asettamiseen uusille vesihuoltojärjestelmille.

(14) Kun kuluttajalla on käytössä oma vedenottojärjestelmä, jossa ei käytetä lainkaan vettä kaupallisesta tai julkisesta vesihuollosta, veden aiheuttaman radonaltistuksen luonne on kutakuinkin samanlainen kuin asuntojen radonin yhteydessä. Tässä tapauksessa olisikin sovellettava vastaavanlaisia säteilysuojelukriteerejä. Kun otetaan huomioon molemmat saantireitit (juominen ja hengittäminen), radonia 1 000 Bq/l sisältävän veden aiheuttama efektiivinen vuosiannos on nykytietämyksen mukaan erittäin lähellä annosta, joka saadaan sisäilmasta radonpitoisuuden ollessa 200 Bq/m³ eli suosituksessa 90/143/ Euratom vahvistetulla suunnittelutasolla.

(15) Kun kuluttaja saa vetensä kaupalliselta tai julkiselta taholta, esimerkiksi vesilaitokselta, hänellä ei ole samanlaisia mahdollisuuksia valvoa saamaansa annosta kuin vesihuoltonsa itse järjestäneellä. Kuluttajan on siis voitava luottaa siihen, ettei vesi aiheuta terveysriskiä. Koska korjaavat toimenpiteet vaikuttavat tällaisen veden kohdalla suureen ihmismäärään, toiminta on pienemmillä radonpitoisuuksilla kustannuksiinsa nähden tehokkaampaa kuin yksityisen vesihuollon kohdalla. Niinpä onkin perusteltua soveltaa kaupallisen tai julkisen tahon tuottamaan veteen tiukempaa kontrollia eli myös alempaa viitearvoa kuin yksityisesti tuotettuun veteen. Radonia on pieniä määriä kaikessa vedessä, joten vähentämistoimia ei pitäisi vaatia, jos pitoisuus on alle 100 Bq/l. Jäsenvaltioiden selvityksissä voi osoittautua, että radonohjelman toteuttamiseksi käytännössä tarvitaan korkeampaa viitearvoa. Säteilysuojelun kannalta ei kuitenkaan pidettäne perusteltuna 1 000 Bq/l ylittäviä radonpitoisuuksia julkisen tai kaupallisen vesihuoltolaitoksen toimittamassa vedessä.

(16) Kuten vesilaitosten kohdalla on laita, on epätodennäköistä, että veden radonpitoisuus olisi jakelupisteessä suurempi kuin lähtöpisteessä. Lähtöpisteessä tehty mittaus riittää yleensä osoittamaan, että viitepitoisuutta noudatetaan eikä eri käyttöpisteissä tarvita erillisiä toimenpiteitä. Radonin radioaktiivinen hajoaminen ja sen mahdollinen haihtuminen ilmaan jakeluverkostossa siirron aikana on ehkä kuitenkin otettava huomioon esimerkiksi annoksia arvioitaessa.

(17) Direktiivissä 98/83/EY edellytetään, että jäsenvaltiot seuraavat luonnon radionuklidien pitoisuuksia juomavedessä. Radonin lisäksi myös sen hajoamistuotteet on kuitenkin jätetty direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle. Juomaveden sisältämät polonium-210 ja lyijy-210 (radonin pitkäikäisiä hajoamistuotteita) voivat tietyissä olosuhteissa aiheuttaa vastaavan tai suuremman säteilyriskin kuin jotkin direktiivin mukaisesti seuratut luonnon radionuklidit. Niinpä ei pitäisi jättää polonium-210:tä eikä lyijy-210:tä huomiotta seurannassa eikä ryhdyttäessä toimiin, joilla vähennetään vedessä olevien luonnon radionuklidien aiheuttamaa altistusta. Polonium-210:lle ja lyijy-210:lle olisi vahvistettava viitepitoisuudet, ja aineita olisi seurattava direktiivissä luonnon radionuklideja varten asetettujen periaatteitten mukaisesti. Viitepitoisuuksia määritettäessä olisi käytettävä direktiivissä asetettuja 0,1 mSv:n viitteellistä annosta ja annoksen määrittelyn periaatteita.

(18) Jos veden radonpitoisuus on suuri, vedessä voi olla myös muita uraanin hajoamisketjun radionuklideja, joskaan korrelaatio ei ole aina kiistaton. Kun ryhdytään toimiin veden radonpitoisuuden vähentämiseksi, olisi selvitettävä myös muiden luonnon radionuklidien esiintyminen vedessä ja tehtävä tarvittaessa tarkempi analyysi, jotta voidaan valita sopiva tekniikka, jolla kaikki radiologisesti merkittävät luonnon radionuklidit saadaan poistettua vedestä samalla kertaa ja kustannuksiin nähden tehokkaalla tavalla.

(19) Vesilaitoksille ja julkisten vesihuoltopalvelujen omistajille olisi annettava ohjeita eri menetelmistä, joilla radon ja sen pitkäikäiset hajoamistuotteet voidaan poistaa vedestä. Ohjeissa pitäisi käsitellä erityisesti syntyvän radioaktiivisen jätteen käsittelyä ja hävittämistä sekä keinoja, joilla voidaan minimoida mahdollinen altistuminen poistolaitteesta vapautuvan radonin vaikutuksesta tai ulkoisen gammasäteilyn lisääntyessä poistolaitteen läheisyydessä.

(20) Olisi luotava yksinkertaisia metrologisia menetelmiä, joilla varmistettaisiin, että veden sisältämän radonin ja sen hajoamistuotteitten mittauksista saadaan laadultaan ja luotettavuudeltaan asianmukaisia tietoja.

(21) Asianmukainen kuluttajille suunnattu tiedotus on ongelman erityispiirteitten vuoksi tärkeä tekijä sekä altistusvalvonnan parantamisessa että kuluttajien positiivisen suhtautumisen varmistamisessa.

(22) Tämän suosituksen tarkoituksena on antaa jäsenvaltioille ohjeita juomaveden radonin ja sen hajoamistuotteitten aiheuttaman altistuksen rajoittamiseksi,

SUOSITTELEE SEURAAVAA:

1. Tämän suosituksen aiheena on juomaveden radiologinen laatu radonin ja sen pitkäikäisten hajoamistuotteitten osalta.

2. Olisi luotava asianmukainen järjestelmä, jolla vähennetään altistumista kotitalouksien juomaveden radonille ja radonin pitkäikäisille hajoamistuotteille. Järjestelmässä on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että tiedotus kuluttajille järjestetään asianmukaisesti ja että heidän huoliinsa reagoidaan. Järjestelmässä olisi keskityttävä tasoltaan suurimpiin altistuksiin sekä alueisiin, joilla toiminta on todennäköisimmin tehokasta.

3. Tässä suosituksessa tarkoitetaan ”juomavedellä”

a) kaikkea vettä, joka alkuperäisessä tilassaan tai käsittelyn jälkeen on tarkoitettu juomavedeksi, ruoanlaittoon, ruoanvalmistukseen tai muihin kotitaloustarkoituksiin riippumatta sen alkuperästä tai siitä, toimitetaanko se jakeluverkon kautta, tankeista, pulloissa tai säiliöissä;

b) kaikkea vettä, jota käytetään elintarvikkeita valmistavassa yrityksessä ihmisten käyttöön tarkoitettujen tuotteiden tai aineiden valmistukseen, jalostukseen, säilytykseen ja markkinoille saattamiseen, paitsi mikäli toimivaltaiset kansalliset viranomaiset ovat vakuuttuneita siitä, että veden laatu ei voi vaikuttaa valmiiden elintarvikkeiden terveellisyyteen.

Suosituksen piiriin eivät kuulu neuvoston direktiivin 80/777/ETY (EYVL L 229, 30.8.1980, s. 1.) soveltamisalaan kuuluvat luonnolliset kivennäisvedet eivätkä vedet, jotka ovat neuvoston direktiivissä 65/65/ETY (EYVL 22, 9.2.1965, s. 369/65.) tarkoitettuja lääkevalmisteita. Näille vesille on vahvistettu erilliset säännöt.

4. Edustavilla selvityksillä olisi määritettävä kotitalouksien juomaveden radonin ja sen pitkäikäisten hajoamistuotteitten aiheuttamien altistusten laajuus ja luonne. Selvityksissä olisi tarkasteltava erilaisista pohjavesiesiintymistä ja kaivoista peräisin olevaa vettä eri geologisilla alueilla, ellei näitä tietoja ole jo saatavilla. Selvitykset olisi suunniteltava niin, että taustatekijät — erityisesti alueen geologia ja hydrologia, kallio- tai maaperän radioaktiivisuus ja kaivon tyyppi — voidaan yksilöidä ja että niitä voidaan käyttää myöhemmin kohdennettaessa lisätoimia tasoltaan suurimpiin altistuksiin. Selvityksissä olisi tarkasteltava etenkin seuraavia:

a) porakaivot erityisesti kiteisten kivilajien alueella;

b) kallio- tai maaperän pohjavesiesiintymiä hyödyntävät vesilaitokset.

5. Kaupallisen tai julkisen tahon toimittaman veden osalta olisi ryhdyttävä seuraaviin toimiin:

a) Jos radonpitoisuus on yli 100 Bq/l, jäsenvaltioiden olisi asetettava radonille viitearvo, jota käytetään harkittaessa, onko ihmisten terveyden suojelemiseksi ryhdyttävä korjaaviin toimiin. Arvoksi voidaan vahvistaa myös yli 100 Bq/l, jos tämä on kansallisten selvitysten mukaan tarpeen radonohjelman käytännön toteuttamisen kannalta. Jos pitoisuus ylittää 1 000 Bq/l, korjaavia toimia on pidettävä perusteltuina säteilysuojelusyistä

b) Radonpitoisuusmittauksia olisi vaadittava, jos edustavien selvitysten tulosten tai muiden luotettavien tietojen perusteella on jokin syy epäillä, että viitetaso ylitetään.

c) Jos edustavien selvitysten tulosten tai muiden luotettavien tietojen perusteella epäillään merkittäviä polonium-210- ja lyijy-210-pitoisuuksia, näitä nuklideja on ryhdyttävä seuraamaan muiden direktiivin 98/83/EY edellytysten mukaisesti seurattavien luonnon radionuklidien rinnalla.

d) Jos polonium-210:n pitoisuus ylittää viitearvon 0,1 Bq/l ja lyijy-210:n pitoisuus viitearvon 0,2 Bq/l, olisi harkittava, tarvitaanko ihmisten terveyden suojelemiseksi korjaavia toimia.

6. Yksityisesti järjestetyn vesihuollon — jossa ei käytetä lainkaan kaupallisen tai julkisen tahon toimittamaa vettä — kohdalla olisi ryhdyttävä seuraaviin toimiin:

a) Toimenpiderajaksi olisi asetettava 1 000 Bq/l.

b) Korjaavien toimien kiireellisyysasteen olisi oltava oikeassa suhteessa siihen, kuinka paljon viitepitoisuus ylittyy.

c) Kun korjaavia toimia pidetään aiheellisina radonin takia, olisi mitattava myös muiden luonnon radionuklidien pitoisuudet. Jos mittaustulokset antavat aihetta, muut luonnon radionuklidit olisi analysoitava ja poistettava juomavedestä samojen korjaavien toimien yhteydessä.

d) Kun korjaavia toimia pidetään aiheellisina, kuluttajille olisi tiedotettava veden radonpitoisuudesta ja keinoista, joilla sitä voidaan vähentää.

7. Jos vesijohtoveden radon mittausten perusteella vaikuttaa huomattavasti sisäilman radonille asetetun kynnysarvon ylittymiseen, olisi harkittava tähän radonlähteeseen liittyviä korjaavia toimia.

8. Julkisiin tiloihin, kuten asuntoloihin, kouluihin ja sairaaloihin toimitetun juomaveden pitäisi vastata 5 kohdassa asetettuja periaatteita.

9. Mittaukset olisi tehtävä käyttäen asianmukaisia menetelmiä ja laitteita, jotka ovat läpäisseet hyväksytyt kalibrointi- ja laadunvarmistusohjelmat.

10. Jäsenvaltioiden olisi annettava ohjeita tarjolla olevista menetelmistä, joilla radon ja sen pitkäikäiset hajoamistuotteet voidaan poistaa vedestä. Jäsenvaltioiden olisi annettava ohjeita myös syntyvän radioaktiivisen jätteen käsittelystä ja hävittämisestä sekä keinoista, joilla voidaan minimoida mahdollinen altistuminen poistolaitteesta vapautuvan radonin vaikutuksesta tai ulkoisen gammasäteilyn lisääntyessä poistolaitteen läheisyydessä.

11. Työntekijöiden altistumista radonin hengittämiselle laitoksissa, joissa vedestä saattaa vapautua sisäilmaan merkittäviä määriä radonia, erityisesti vesilaitoksissa, kylpylöissä ja uima-altaissa, olisi valvottava noudattaen direktiivin 96/29/Euratom VII osaston säännöksiä ja säteilysuojeluasiakirjaa 88 (Radiation Protection 88), jonka Euratomin perustamissopimuksen 31 artiklan mukaisesti perustettu asiantuntijaryhmä laati vuonna 1997 VII osaston säännösten täytäntöönpanoa varten.

12. Jäsenvaltioiden olisi harkittava, missä määrin radonpitoisen veden tarkoituksellinen käyttö mahdollisten hoitovaikutusten vuoksi on perusteltua, kun otetaan huomioon siitä saatavat taloudelliset, sosiaaliset tai muut edut suhteessa sen mahdollisesti aiheuttamiin terveyshaittoihin.

Tämä suositus on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.