LaVM 16/1992 - HE 120/1992
Lakivaliokunnan mietintö n:o 16 hallituksen esityksen johdosta ulkomaalaisten yritysostoja ja kiinteistönhankintaa koskevaksi lainsäädännöksi

LaVM 16/1992 - HE 120/1992Lakivaliokunnan mietintö n:o 16 hallituksen esityksen johdosta ulkomaalaisten yritysostoja ja kiinteistönhankintaa koskevaksi lainsäädännöksi

HE 120/1992

Eduskunta on 8 päivänä syyskuuta 1992 lähettänyt lakivaliokuntaan valmistelevasti käsiteltäväksi otsikossa mainitun hallituksen esityksen n:o 120.

Perustuslakivaliokunta, talousvaliokunta ja ympäristövaliokunta ovat eduskunnan päätöksen mukaisesti antaneet lakivaliokunnalle asiasta lausunnon. Lausunnot (PeVL 16, TaVL 3 ja YmVL 6) on otettu tämän mietinnön liitteiksi.

Valiokunnassa ovat olleet kuultavina hallitusneuvos Rauno Vanhanen kauppa- ja teollisuusministeriöstä, valtiovarainministeri Iiro Viinanen ja hallitusneuvos Seppo Kiviniemi valtiovarainministeriöstä, apulaisosastopäällikkö Pekka Kangas ympäristöministeriöstä, lähetystöneuvos Matti Aaltola ulkoasiainministeriöstä, lainsäädäntöneuvos Marjut Jokela oikeusministeriöstä, ylitarkastaja Eeva Puttonen sisäasiainministeriöstä, osastopäällikkö, hallitusneuvos Eero Lavonen ja osastopäällikkö, hallitusneuvos Matti Niemi puolustusministeriöstä, osastopäällikkö Timo Kotkasaari maa- ja metsätalousministeriöstä, eduskunnan talousvaliokunnan puheenjohtaja, kansanedustaja Matti Louekoski, osastopäällikkö, varatuomari Antti Maijala Teollisuuden Keskusliitosta, osastopäällikkö Pentti Mäkinen Keskuskauppakamarista, toimitusjohtaja Matti Sipilä ja osastopäällikkö, oikeustieteen lisensiaatti Erkki Kontkanen Suomen Pankkiyhdistyksestä, osastonjohtaja Markku Tornberg Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitosta, osastopäällikkö Jaakko Raulo Helsingin Arvopaperipörssistä sekä ekonomisti Peter J. Boldt Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:sta.

Hallituksen esitys

Esityksessä ehdotetaan uudistettavaksi lainsäädäntö, joka koskee ulkomaalaisten oikeutta omistaa ja hallita kiinteistöjä sekä suomalaisia yrityksiä. Nykyinen vuodelta 1939 oleva laki ulkomaalaisten sekä eräiden yhteisöjen oikeudesta omistaa ja hallita kiinteätä omaisuutta ja osakkeita ehdotetaan kumottavaksi.

Hallituksen esityksessä ehdotetaan säädettäväksi kaksi uutta lakia, joista toinen koskisi ulkomaalaisten suorittamia yrityshankintoja ja toinen kiinteistönhankintoja.

Ulkomaalaisten yritysostojen seuranta järjestettäisiin Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen (ETA-sopimus) mukaisena siirtymäaikana ja se kohdistettaisiin merkittävimpiä suomalaisia yrityksiä koskeviin yrityskauppoihin. Siirtymäajan päättyessä vuoden 1996 alussa seuranta lakkautettaisiin lukuun ottamatta puolustustarvikkeita tuottavia yrityksiä. Uusien yritysten perustamista laki ei koskisi. Seuranta koskisi yrityksiä, joissa henkilöstön määrä ylittää tuhat henkilöä taikka liikevaihto tai taseen loppusumma miljardi markkaa. Tällaisia suomalaisia yrityksiä on runsaat sata. Vahvistus yrityskaupalle olisi laissa säädetyissä tapauksissa haettava kauppa- ja teollisuusministeriöltä. Jos ministeriö pitäisi tärkeän kansallisen edun vaarantumista mahdollisena, asia olisi siirrettävä valtioneuvoston ratkaistavaksi.

Yritysostojen seuranta lakkautettaisiin siirtymäajan umpeutuessa asetuksella. Seurantajärjestelmä voitaisiin ottaa asetuksella uudelleen käyttöön, jos tärkeä kansallinen etu sitä vaatii.

Ulkomaalaisten kiinteistönhankintojen luvanvaraisuudesta ehdotetaan ETA-sopimuksen mukaisesti pääsääntöisesti luovuttavaksi. Lupamenettelyllä valvottaisiin kuitenkin edelleen rajavyöhykkeellä tai suoja-alueella sijaitsevien samoin kuin vapaa-ajan asunnoksi tai virkistyskäyttöön tarkoitettujen kiinteistöjen siirtymistä ulkomailla asuvien omistukseen tai hallintaan.

Luvanhakuvelvollisuus olisi kansalaisuudesta riippumatta henkilöllä, jolla ei ole kotipaikkaa Suomessa tai jolla ei ole ollut sitä aikaisemmin vähintään viittä vuotta. Luvanhakuvelvollisia olisivat myös ulkomainen yhteisö ja säätiö sekä ulkomailla asuvien määräysvallassa oleva suomalainen yhteisö.

Lupa rajavyöhykkeellä tai suoja-alueella sijaitsevan kiinteistön hallitsemiseen voitaisiin myöntää vain, jos siihen on erityisen painavia syitä. Vapaa-ajan asumiseen tai virkistykseen käytettäväksi hankittujen kiinteistöjen kohdalla lupien myöntämisedellytykset olisivat lievemmät. Lupahakemukset käsittelisi kiinteistön sijaintipaikan lääninhallitus.

Myös kiinteistönhankintojen valvontalakiin tulisi lakiin erityinen suojasäännös, jonka nojalla ulkomailla asuvien kiinteistönhankinnat voitaisiin asetuksella saattaa pääsääntöä laajemmin luvanvaraisiksi.

Esityksessä ehdotetaan lisäksi tehtäväksi 14:ään voimassa olevaan lakiin lähinnä teknisiä muutoksia.

Esitys liittyy Euroopan talousalueesta tehtyyn sopimukseen. Tarkoituksena on, että ehdotetut lait tulisivat voimaan vuoden 1993 alusta.

Valiokunnan kannanotot

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Näin ollen valiokunta puoltaa hallituksen esitykseen sisältyvän lakiehdotuksen hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja muutosehdotuksin.

1. Laki ulkomaalaisten yritysostojen seurannasta

Yleistä

Lakiehdotus on tarkoitettu saatettavaksi voimaan 1 päivänä tammikuuta 1993. Lähtökohtana ulkomaalaisomistuksen uudistamista koskevassa hankkeessa on koko ajan ollut, että ulkomaisten investointien hankkimisen esteenä olevat rajoitukset poistetaan kaikkien yritysmuotojen osalta vuoden 1993 alusta.

Lakiteknisesti tavoite on ollut tarkoitus toteuttaa kolmella hallituksen esityksellä seuraavasti:

1) Tällä hallituksen esityksellä kumotaan vuoden 1939 ns. rajoituslaki, johon sisältyy osakkeiden ulkomaalaisomistusta koskevat yleiset rajoitukset sekä kiinteistöjen omistus- ja hallintaoikeutta koskevat ulkomaalaisiin kohdistuvat rajoitukset.

2) Luottolaitoslainsäädännön uudistamista koskevalla hallituksen esityksellä n:o 295 kumotaan liikepankkien ja luottolaitosten osakkeiden omistamista koskevat erityisrajoitukset ja luodaan uusi omistajakontrollisäännöstö. Esitys liittyy ETA-sopimukseen. ― ETA-sopimuksen voimaantulon siirtymisen johdosta lainsäädännön voimaantulo kuitenkin viivästyy.

3) Vakuutusosakkeita koskevat omistusrajoitukset kumotaan ETA-sopimukseen liittyvällä erillisellä vakuutusyhtiölain muutoksella, jota koskeva hallituksen esitys on tänään annettu eduskunnalle. ― Esityksen antaminen eduskunnalle on viivästynyt ETA-sopimuksen viivästymisen takia. Myös lain voimaantulo lykkääntyy.

ETA-sopimuksen voimaantulon siirtymisestä sekä luottolaitoslainsäädännön uudistamisen ja vakuutusyhtiölain muutoksen viivästymisestä seuraa, ettei yksinomaan tähän hallituksen esitykseen n:o 120 sisältyvien lakiehdotusten hyväksymisellä saavuteta asetettua tavoitetta, kaikkien osakkeiden omistukseen kohdistuvien rajoitusten poistumista vuoden 1993 alusta.

Nyt puheena olevan hallituksen esityksen perusteluista ilmenevien syiden nojalla valiokunta pitää välttämättömänä, että lain tavoite toteutetaan ja osakkeenomistus vapautetaan Suomessa vuoden 1993 alussa. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa seuraavaa menettelyä:

― Tämä lakiehdotus n:o 1 ulkomaalaisten yritysostojen seurannasta hyväksytään tarpeellisin muutoksin.

― Liikepankkeja ja luottolaitoksia koskevat rajoitukset poistetaan kumoamalla ulkomaalaisten oikeudesta omistaa suomalaisen luottolaitoksen osakkeita ja harjoittaa pankkitoimintaa Suomessa annetun lain (684/78) 1 ja 3―6 a §, joissa säädetään muun ohella ns. sidotuista ja vapaista pankkiosakkeista. Tätä varten valiokunta ehdottaa uutta lakiehdotusta n:o 17.

― Liikepankkien ja luottolaitosten osalta ulkomaalaisten yritysostojen seuranta järjestetään vuoden 1993 alun ja ETA-sopimuksen voimaantulon väliseksi ajaksi tämän yritysostojen seurantaa koskevan yleisen lain mukaisesti. Vuoden 1939 rajoituslain kumoamisesta nimittäin seuraa, ettei nykyisenlainen pankkiosakkeiden ulkomaalaisomistuksen valvontamekanismi enää toimi.

― Vakuutusyhtiöiden osakkeiden omistamista koskevat vakuutusyhtiölain 3 a luvun säännökset kumotaan. Tätä varten valiokunta ehdottaa uutta lakiehdotusta n:o 18. Vakuutusyhtiölakiin sisältyy jo nyt omistajakontrolli, joten asia on siltä osin kunnossa.

Lakiehdotuksen n:o 1 yksityiskohdista

3 §. Seurannan kohde. Pykälän 3 momentin mukaan seurannan kohteena pidetään yrityksen koosta riippumatta yhteisöä ja liikettä, joka harjoittaa puolustustarvikkeiden maastaviennistä ja kauttakuljetuksesta annetussa laissa tarkoitettujen puolustustarvikkeiden tuotantoa. Puolustustarvikkeilla tarkoitetaan mainitussa laissa ja sen nojalla annetussa asetuksessa lähinnä aseita, ammuksia ja muita sotatarvikkeita.

Tarkoituksena on, että puolustustarviketuotantoa harjoittavien yritysten seuranta on pysyvää. Sitä ei siis lakkauteta asetuksella lain 12 §:n mukaan. Näihin yrityksiin kohdistuva yritysostojen pysyvä valvonta on mahdollista ETA-sopimuksen 123 artiklan perusteella. Sanotun artiklan mukaan sopimus ei estä sopimuspuolta toteuttamasta toimenpiteitä, "jotka liittyvät aseiden, ammusten ja sotatarvikkeiden taikka muiden puolustuksen kannalta välttämättömien tuotteiden kauppaan taikka puolustuksen kannalta välttämättömään tutkimus- ja kehittämistyöhön tai tuotantoon, jos nämä toimenpiteet eivät heikennä sellaisten tuotteiden kilpailun edellytyksiä, joita ei ole tarkoitettu nimenomaan sotilaalliseen käyttöön".

Pykälän 3 momentin soveltamisala on siten suppeampi kuin mihin ETA-sopimuksen ko. määräys antaa mahdollisuuden. Valiokunnan mielestä on perusteltua laajentaa lainkohdan soveltamisalaa siten, että säännös koskee myös yhteisöä ja liikettä, joka tuottaa sotilaalliselle maanpuolustukselle tärkeitä tukipalveluita tai -tuotteita, kuten huoltoa, tutkimusta, kehitystyötä tai varaosia. Näin ollen valiokunta ehdottaa 3 momentin muuttamista.

Pykälän 4 momentissa seurannan ulkopuolelle on ehdotettu rajattavaksi vakuutusyhtiöt sekä pankit siten, että pankkien seuranta järjestetään uudella luottolaitoslainsäädännöllä.

Edellä yleisperusteluissa lausuttuun viitaten valiokunta ehdottaa 4 momentin rajaamista siten, että seurannan kohteena ei pidetä vakuutusyhtiötä.

8 §. Käsittely. Pykälän mukaan yritysoston vahvistamista koskevat hakemukset käsittelee kauppa- ja teollisuusministeriö.

Valiokunta on edellä ehdottanut puolustustarviketuotantoa harjoittavien yritysten seurannan laajentamista. Kun lisäksi otetaan huomioon, että tällaisten yritysostojen seuranta on pysyvää, on tarkoituksenmukaista, että seuranta kuuluu puolustusministeriölle.

Koska asiat, jotka koskevat ulkomaalaisomistuksen harkitsemista liikepankeissa ja luottolaitoksissa, kuuluvat valtiovarainministeriön toimialaan, on luonnollista, että yritysoston vahvistamista koskevat asiat näiden rahalaitosten osalta käsittelee valtiovarainministeriö.

Valiokunta ehdottaa pykälän tarkistamista edellä sanotun perusteella niin, että puolustusministeriö käsittelee oman alansa hakemukset ja valtiovarainministeriö liikepankkeja ja luottolaitoksia koskevat hakemukset.

10 §. Vahvistuksen hakematta jättäminen ja

13 §. Muutoksenhaku. Valiokunta on edellä 8 §:n kohdalla ehdottanut, että hakemusten käsittely siirretään kauppa- ja teollisuusministeriöltä osittain puolustusministeriölle ja osittain valtiovarainministeriölle. Tästä seuraa, että 10 ja 13 §:n sanontaa on tarkistettava niin, että niissä puhutaan kauppa- ja teollisuusministeriön sijasta pelkästään ministeriöstä.

17 §. Voimaantulo. Pykälän 4 momentin mukaan ns. rajoituslain perusteella tehdyt kieltomerkinnät osakeluetteloihin ja vastaaviin arvopapereihin tulevat lain nojalla mitättömiksi.

Arvo-osuusjärjestelmää koskevien säännösten johdosta valiokunta ehdottaa, että momentin luetteloon lisätään osakasluettelo, odotusluettelo ja liikkeeseenlaskutilit.

2. Laki ulkomailla asuvien ja ulkomaisten yhteisöjen kiinteistönhankintojen valvonnasta

1 §. Lain tarkoitus. Valiokunta ehdottaa, että pykälään lisätään uusi 2 momentti, jossa on selvyyden vuoksi maininta siitä, että kiinteistön hankkimisesta Ahvenanmaan maakunnassa on lisäksi voimassa, mitä Ahvenanmaan itsehallintolaissa säädetään.

Tämän muutoksen johdosta myös pykälän otsikkoa on muutettava.

5 §. Vapaa-ajan asunnot ja virkistysalueet. Talousvaliokunnan ja ympäristövaliokunnan lausuntoihin viitaten lakivaliokunta ehdottaa pykälän 1 momentin täydentämistä siten, että lääninhallituksen on kuultava ennen lupahakemuksen ratkaisemista kiinteistön sijaintikuntaa.

Ympäristövaliokunta on lausunnossaan esittänyt lakivaliokunnalle pykälän 2 momentin muuttamista siten, että säännöksessä olevan valtakunnallisia suojeluohjelmia koskevan suoran viittauksen sijasta säännöksissä puhuttaisiin luonnonsuojelulle tuotetusta haitasta. Lakivaliokunta yhtyy ympäristövaliokunnan esittämiin perusteisiin ja ehdottaa pykälän 2 momentin muuttamista.

Valiokunta korostaa jokamiehen oikeuksia koskevan tiedottamisen tärkeyttä ja viittaa tältä osin myös ympäristövaliokunnan ja talousvaliokunnan lausuntoihin. Ulkomaiselle kiinteistönhankkijalle on selvitettävä jokamiehen oikeuden sisältöä jo kiinteistöjä markkinoitaessa sekä kauppaa tehtäessä. Kaupanvahvistajan tulee antaa ostajalle tällaista selvitystä samalla kun hän opastaa ostajaa tarpeellisen luvan hakemiseen.

Kaupanvahvistaja-asetuksen 4 §:ssä säädetään kaupanvahvistajan velvollisuuksista kumottavaksi ehdotetun vuoden 1939 rajoituslain johdosta. Asetusta on tämän vuoksi tarkistettava. Valiokunta katsoo, että asetuksen tarkistamisen yhteydessä siihen on lisättävä kaupanvahvistajalle kuuluva tämän lain mukaista luvanhakuvelvollisuutta ja Suomen lainsäädännön jokamiehen oikeuksia koskeva tiedottamisvelvollisuus.

Lakivaliokunta kiinnittää ympäristövaliokunnan ja talousvaliokunnan kannanottoihin viitaten huomiota siihen, että kokonaan lupavalvonnan ulkopuolelle jäävät ulkomailla asuvina pidettävien yritysten maanhankinnat, joiden tarkoituksena on elinkeinotoimintana rakentamisen kautta hyödyntää Suomen luonnonsuhteiltaan arvokkaita alueita. Ympäristöllisten tavoitteiden kannalta juuri tällaiset hankinnat muodostavat suurimman uhan. Lakivaliokunta toteaa, että tästä johtuvia epäkohtia voidaan välttää kaavoituksella ja rakennuslupaharkinnalla. Lakivaliokunta pitää tärkeänä, että kaikessa viranomaistoiminnassa tähän kiinnitetään tarpeellista huomiota ja asiaa seurataan.

15 §. Lainhuudatus. Pykälässä ehdotettu menettely, jonka mukaan lainhuuto voidaan hakea ilman tämän lain edellyttämää lupaa, on lainsäädännössämme poikkeuksellinen, mutta valiokunnan saaman selvityksen nojalla tässä yhteydessä perusteltu. Valiokunnan mielestä tämän poikkeuksellisen menettelyn vaikutuksia kiinteistörekisterijärjestelmään on seurattava ja ryhdyttävä toimenpiteisiin, mikäli epäkohtia ilmenee.

14. Laki kaivoslain muuttamisesta

1 §. Pykälään ehdotetun muutoksen mukaan kaikista toiminnan harjoittajan kansalaisuus- ja asuinpaikkavaatimuksista luovutaan ja kaivoslain mukainen toiminta tulee vapaaksi jokaiselle.

Elinkeinon harjoittamisen oikeudesta annettua lakia on muutettu hallituksen esityksen n:o 259 johdosta muun muassa siten, että elinkeinonharjoittamisen oikeus suoraan lain nojalla kuuluu ETA-alueen kansalaisille ja yhteisöille, mutta kolmansista maista olevat tarvitsevat edelleen luvan. Kaivoskivennäisten etsiminen ja valtaaminen ei sinänsä ole välttämättä elinkeinotoimintaa, mutta käytännössä se on sitä usein. Esiintymien hyväksikäyttämistä sen sijaan voidaan poikkeuksetta pitää elinkeinotoimintana. Kun elinkeinolakia on muutettu edellä kerrotulla tavalla siten, että ETA-alueen ulkopuolelta tulevien kohdalla elinkeinotoiminta säilytetään luvanvaraisena, on valiokunnan mielestä johdonmukaista tehdä myös kaivoslaissa samanlainen kahtiajako. Tämän perusteella valiokunta ehdottaa pykälän kirjoittamista kokonaan uudelleen.

Voimaantulosäännös. Kun valiokunta on ehdottanut 1 §:n kytkemistä ETA-sopimukseen, voidaan lainmuutos saattaa voimaan vasta samanaikaisesti ETA-sopimuksen kanssa. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa voimaantulosäännöksen muuttamista ETA-laeissa vakiintuneen käytännön mukaisesti niin, että laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.

17. Laki vakuutusyhtiölain 3 a luvun kumoamisesta (uusi lakiehdotus) ja 18. Laki ulkomaalaisen oikeudesta omistaa suomalaisen luottolaitoksen osakkeita ja harjoittaa pankkitoimintaa Suomessa annetun lain eräiden säännösten kumoamisesta (uusi lakiehdotus)

Edellä 1. lakiehdotuksen kohdalla esitettyyn viitaten valiokunta ehdottaa näiden kahden uuden lakiehdotuksen hyväksymistä.

Edellä esitetyn perusteella lakivaliokunta kunnioittavasti ehdottaa,

että lakiehdotukset n:ot 3―13, 15 ja 16 hyväksyttäisiin muuttamattomina,

että lakiehdotukset n:ot 1, 2 ja 14 hyväksyttäisiin muutettuina ja

että hyväksyttäisiin uudet lakiehdotukset n:ot 17 ja 18 seuraavasti:

1.

Laki

ulkomaalaisten yritysostojen seurannasta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 luku

Yleisiä säännöksiä

(Kuten hallituksen esityksessä)

3 §
Seurannan kohde

(1 ja 2 mom. kuten hallituksen esityksessä)

Sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, seurannan kohteena pidetään sellaista yhteisöä ja liikettä, joka harjoittaa puolustustarvikkeiden maastaviennistä ja kauttakuljetuksesta annetussa laissa (242/90) tarkoitettujen puolustustarvikkeiden tuotantoa taikka tuottaa sotilaalliselle maanpuolustukselle tärkeitä tukipalveluita tai -tuotteita, kuten huoltoa, tutkimusta, kehitystyötä tai varaosia.

Seurannan kohteena ei kuitenkaan pidetä vakuutusyhtiötä (poist.).

(Kuten hallituksen esityksessä)

2 luku

Yritysostojen seuranta

(Kuten hallituksen esityksessä)

8 §
Käsittely

Yritysoston vahvistamista koskevat hakemukset käsittelee kauppa- ja teollisuusministeriö. Hakemukset käsittelee puolustusministeriö, jos kysymyksessä on 3 §:n 3 momentissa tarkoitettu yhteisö tai liike, ja valtiovarainministeriö, jos kysymyksessä on liikepankki tai luottolaitos. Ministeriön on vahvistettava yritysosto, paitsi milloin yritysosto voi aiheuttaa tärkeän kansallisen edun vaarantumisen, jolloin asia siirretään valtioneuvoston käsiteltäväksi.

(Kuten hallituksen esityksessä)

10 §
Vahvistuksen hakematta jättäminen

Jos ulkomainen omistaja ei ole hakenut vahvistusta yritysostolle 7 §:n mukaisesti, ministeriö voi asettaa määräajan, jonka kuluessa hakemus on tehtävä. Jos hakemuksen tekeminen edelleenkin laiminlyödään, ministeriön on evättävä vahvistus yritysostolta.

(Kuten hallituksen esityksessä)

3 luku

Kansainvälisen sopimuksen vaikutus seurantaan

(Kuten hallituksen esityksessä)

4 luku

Erinäisiä säännöksiä

13 §
Muutoksenhaku

Ministeriön 8 §:n nojalla tekemään asian siirtämistä koskevaan päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla siltä osin kuin päätöksellä on ratkaistu se, voiko yritysosto aiheuttaa tärkeän kansallisen edun vaarantumisen.

(Kuten hallituksen esityksessä)

17 §
Voimaantulo

(1―3 mom. kuten hallituksen esityksessä)

Osakeyhtiön yhtiöjärjestykseen sekä osuuskunnan ja taloudellisen yhdistyksen sääntöihin sisältyvät määräykset samoin kuin osakeyhtiön osakeluetteloon, osakasluetteloon, osakekirjoihin, väliaikaistodistuksiin ja talonkeihin samoin kuin odotusluetteloon ja liikkeeseenlaskutileihin otetut kieltomerkinnät, jotka perustuvat 2 momentin 1 kohdassa kumottuun lakiin, tulevat mitättömiksi tämän lain tullessa voimaan.

2.

Laki

ulkomailla asuvien ja ulkomaisten yhteisöjen kiinteistönhankintojen valvonnasta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 luku

Yleisiä säännöksiä

1 §
Lain tarkoitus ja suhde muuhun lainsäädäntöön

(1 mom. kuten hallituksen esityksessä)

Kiinteistön hankkimisesta Ahvenanmaan maakunnassa on lisäksi voimassa, mitä Ahvenanmaan itsehallintolaissa (1144/91) säädetään. (Uusi 2 mom.)

(Kuten hallituksen esityksessä)

2 luku

Luvanvaraiset kiinteistönhankinnat

(Kuten hallituksen esityksessä)

5 §
Vapaa-ajan asunnot ja virkistysalueet

Ulkomailla asuva saa vain lääninhallituksen luvalla hankkia kiinteistön, joka on ilmeisesti tarkoitettu käytettäväksi vapaa-ajan asumiseen tai virkistykseen. Kiinteistön hallintaoikeuden hankkimiseen tarvitaan lupa kuitenkin vain, jos hallinta jatkuu yhtäjaksoisesti tai enintään kolmen kuukauden keskeytyksin yli kaksi vuotta. Ennen luvan myöntämistä lääninhallituksen on kuultava kiinteistön sijaintikuntaa.

Edellä 1 momentissa tarkoitettu lupa voidaan myöntää, paitsi milloin ulkomailla asuvien kiinteistönhankintojen kasvusta aiheutuva kiinteistöjen hintojen kohoaminen uhkaa heikentää Suomessa asuvien mahdollisuuksia hankkia kyseisellä alueella 1 momentissa tarkoitettuja kiinteistöjä taikka milloin kiinteistön käyttäminen rakentamiseen vaikeuttaa kaavoituksen (poist.) toteuttamista, aiheuttaa huomattavaa haittaa luonnonsuojelulle tai haittaa (poist.) tärkeää yleistä etua.

(Kuten hallituksen esityksessä)

3 luku

Kiinteistönhankintojen seuranta ja saattaminen luvanvaraiseksi

(Kuten hallituksen esityksessä)

4 luku

Erinäisiä säännöksiä

(Kuten hallituksen esityksessä)

14.

Laki

kaivoslain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 17 päivänä syyskuuta 1965 annetun kaivoslain (503/65) 1 §, 2 §:n 1 momentin 3 kohta, 6 §:n 1 momentin 2 kohta, 8 §:n 1 momentin 4 kohta, 10 §:n 2 momentti, 17 §, 20 §:n 1 momentti, 21 §:n 1 momentti ja 49 §:n 1 momentti seuraavasti:

1 §
Tässä laissa säädetty oikeus omalla ja toisen alueella etsiä, vallata ja käyttää hyväksi esiintymää, joka sisältää 2 §:ssä tarkoitettuja kaivoskivennäisiä, on:

1) jokaisella luonnollisella henkilöllä, jolla on asuinpaikka Euroopan talousalueella;

2) suomalaisella yhteisöllä ja säätiöllä; sekä

3) sellaisella ulkomaisella yhteisöllä ja säätiöllä, joka on perustettu jonkin Euroopan talousalueeseen kuuluvan valtion lainsäädännön mukaan ja jolla on sääntömääräinen kotipaikka, keskushallinto tai päätoimipaikka jossakin Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa.

Kauppa- ja teollisuusministeriö voi myöntää luvan harjoittaa tässä laissa säädettyä toimintaa myös muulle kuin 1 momentissa tarkoitetulle luonnolliselle henkilölle sekä ulkomaiselle yhteisölle ja säätiölle.

Jos tässä laissa säädettyä toimintaa harjoitetaan elinkeinotoimintana, on lisäksi noudatettava, mitä elinkeinon harjoittamisen oikeudesta annetussa laissa säädetään.

(Kuten hallituksen esityksessä)

Voimaantulosäännös

Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.

17.

Laki

vakuutusyhtiölain 3 a luvun kumoamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

Tällä lailla kumotaan 28 päivänä joulukuuta 1979 annetun vakuutusyhtiölain (1062/79) 3 a luku, sellaisena kuin se on muutettuna 30 päivänä kesäkuuta 1989 ja 17 päivänä toukokuuta 1991 annetuilla laeilla (632/89 ja 837/91).

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 .

Vakuutusyhtiön yhtiöjärjestykseen sisältyvät määräykset samoin kuin vakuutusyhtiön osakeluetteloon, osakasluetteloon, takuuosuusluetteloon, osakekirjoihin, takuuosuuskirjoihin, väliaikaistodistuksiin ja talonkeihin sekä odotusluetteloon ja liikkeeseenlaskutileihin otetut merkinnät, jotka perustuvat 1 §:ssä kumotun vakuutusyhtiölain 3 a luvun säännöksiin, tulevat mitättömiksi tämän lain tullessa voimaan.

18.

Laki

ulkomaalaisen oikeudesta omistaa suomalaisen luottolaitoksen osakkeita ja harjoittaa pankkitoimintaa Suomessa annetun lain eräiden säännösten kumoamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

Tällä lailla kumotaan ulkomaalaisen oikeudesta omistaa suomalaisen luottolaitoksen osakkeita ja harjoittaa pankkitoimintaa Suomessa 31 päivänä elokuuta 1978 annetun lain (684/78) 1, 3, 3 a, 3 b, 4, 5, 6 ja 6 a §, sellaisina kuin ne ovat 1 § muutettuna 28 päivänä joulukuuta 1990 ja 20 päivänä joulukuuta 1991 annetuilla laeilla (1282/90 ja 1546/91), 3, 4, 5 ja 6 § mainitussa 20 päivänä joulukuuta 1991 annetussa laissa, 3 a § muutettuna 29 päivänä maaliskuuta 1985 ja 17 päivänä toukokuuta 1991 annetuilla laeilla (288/85 ja 836/91), 3 b § mainitussa 29 päivänä maaliskuuta 1985 annetussa laissa ja 6 a § muutettuna mainituilla 29 päivänä maaliskuuta 1985 ja 20 päivänä joulukuuta 1991 annetuilla laeilla.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 .

Liikepankin ja luottolaitoksen yhtiöjärjestykseen sisältyvät määräykset samoin kuin liikepankin ja luottolaitoksen osakeluetteloon, osakasluetteloon, osakekirjoihin, väliaikaistodistuksiin ja talonkeihin sekä odotusluetteloon ja liikkeeseenlaskutileihin otetut merkinnät, jotka perustuvat 1 §:ssä kumottuihin säännöksiin, tulevat mitättömiksi tämän lain tullessa voimaan.

Helsingissä 18 päivänä joulukuuta 1992

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa puheenjohtaja Lax, varapuheenjohtaja Halonen ja jäsenet Björkenheim, Haavisto, Komi, V. Laukkanen, Lehtinen, Luhtanen, Mäkelä, Mölsä, Niinistö, Polvi, Savela, Suhola, Tykkyläinen, Viljanen ja Vuoristo.

Vastalauseita

I

Käsiteltävänä oleva hallituksen esitys sisältää 16 lakiehdotusta, jotka koskevat osin ETA-sopimuksesta seuraavia velvoitteita ulkomaalaisten yritysostojen ja kiinteistönhankinnan vapauttamiseksi Suomessa. Kun ETA-sopimuksen voimaantulo Sveitsin kansanäänestystuloksen vuoksi viivästyy, on pakettiin lisäksi liitetty lakiehdotukset n:ot 17 ja 18 koskien vakuutusyhtiöiden ja pankkien ulkomaalaisomistuksen vapauttamista.

1. lakiehdotus

Ensimmäinen lakiehdotus koskee ulkomaisten yritysostojen seurantaa. Lakiehdotuksen 3 §:ssä määritellään seurannan kohteet. Sen 1 momentin 1 kohdassa seurannan ulkopuolelle rajataan osakeyhtiöt ja liikkeet, joiden palveluksessa on edellisen tai kuluvan tilikauden aikana ollut alle tuhat henkilöä. Rajaus sulkee seurannan kohteiden ulkopuolelle suurimman osan suomalaisista yrityksistä. Lisäksi säännöstä on helppo kiertää myös suuremmissa konserneissa, joissa yhtiöittämällä voidaan keinotekoisesti laskea kunkin osakeyhtiön työntekijämäärä alle tuhanteen.

Professori Kirsti Rissasen johtamassa ulkomaalaisomistusta pohtineessa komiteassa seurannan ulkopuolelle ehdotettiin jätettäväksi vain alle 200 työntekijän yritykset. Hallituksen esitys viisinkertaistaa tämän rajan. Valiokuntakäsittelyssä esitimme kompromissia, jossa seurannan kohteiksi olisivat tulleet yli 500 työntekijän yritykset. Valiokunnan enemmistö ei tähän suostunut.

2. lakiehdotus

Toinen lakiehdotus käsittelee ulkomailla asuvien ja ulkomaisten yhteisöjen kiinteistönhankintojen valvontaa. ETA-sopimuksen mahdollistamien kansallisten poikkeamien joukossa on EY:n pääomaliikedirektiivin 6 artiklan 4 kohdassa maininta siitä, että vapaa-ajan asunnon ostamista koskeva kansallinen lainsäädäntö voidaan pitää voimassa.

Ulkomaalaisten hankintaoikeutta vapaa-ajankiinteistöihin on rajoitettu mm. Tanskassa, ja ETA-maista ainakin Norja rajoittaa voimakkaasti ulkomaalaisten mahdollisuuksia hankkia lomakiinteistöjä. Lisäksi mm. Tanskassa, Ruotsissa ja monessa muussa Euroopan maassa säädellään rantojen käyttöä yleisellä rantalailla, joka voimakkaasti rajoittaa lomarakentamista rannoille. Myös Ahvenanmaa pitää ETA-sopimuksen voimaan tullessakin perinteiset omistusrajoitukset voimassa.

Suomessa vapaa-ajan rakentaminen kohdistuu erityisesti rantoihin, joista alle 5 % kuuluu rantojensuojeluohjelman piiriin. Rantojensuojelu on tärkeää paitsi esteettisistä ja virkistyssyistä, myös uhanalaisten lajien ja biodiversiteetin eli luonnon monimuotoisuuden kannalta.

Rantojen ulkomaalaisomistuksen vapauttaminen nykyisessä tilanteessa, jossa Suomessa ei ole yleistä rantalakia eikä maankäytön ohjaus ranta-alueiden osalta ole kehittynyttä, merkitsisi todennäköisesti ranta-alueiden rakentumisen vilkastumista nykyisestä. Tämä uhkaisi herkillä alueillamme, mm. saaristossa ja Saimaan alueella, maisemansuojelua ja luonnonsuojelua.

Katsomme, ettei nykytilanteessa ole edellytyksiä loma-asuntojen ulkomaalaisomistuksen vapauttamiseen niin, että paineet rantarakentamista kohtaan Suomessa kasvavat ennen rantojensuojelun järjestämistä lailla ja maankäytön ohjausjärjestelmän uudistamista. Näihin näkökohtiin ovat ympäristövaliokunta ja talousvaliokunta lausunnoissaan kiinnittäneet huomiota.

Näin ollen esitimme valiokunnassa vapaa-ajan kiinteistöjen ulkomaalaisomistuksen rajoittamista hallituksen esitystä tiukemmaksi. Esitimme 2. lakiehdotuksen nimikkeen, 1 ja 5 §:n muuttamista.

Lain nimikkeeksi tulisi Laki kiinteistönhankintojen valvonnasta. Lakiehdotuksen 1 §:n 1 kohtaan lisättäisiin viittaus 5 §:n uuteen 3 momenttiin, jolla ranta-alueiden siirtymistä niin koti- kuin ulkomaisillekin yrityksille ja yhteisöille seurattaisiin.

Lakiehdotuksen 5 §:n 1 momenttiin esitimme lääninhallituksen lupamenettelyyn lisäkriteeriksi "erityisiä syitä", joita mielestämme olisivat mm. sukulaisuus-, kulttuuri-, työ- tai muut siteet Suomeen tai suomalaisuuteen taikka muut erityiset syyt Suomen tieteen, taiteen tai elinkeinoelämän kannalta.

Lakiehdotuksen 5 §:n uusi 3 momentti tekisi kiinteistönhankinnan luvanvaraiseksi kaikille ― niin koti- kuin ulkomaisillekin ― yhtiöille tai yhteisöille, jos hankittava maa-alue sisältää maa-alueita 100 metriä lähempänä rantaviivaa. Tällä säännöksellä ei syrjittäisi ulkomaisia yhtiöitä. Momentin toisessa osassa todetaan, ettei elinkeinotoiminnaksi (ja siis luvista vapaaksi) katsota ranta-alueilla sijaitsevan kiinteistön hankintaa, jos lopullisena tarkoituksena on sen rakentaminen ja luovuttaminen toisen omistukseen tai hallintaan.

Nämä esitykset turvaisivat riittävästi luonnonsuojelulliset intressit ennen rantalainsäädännön ja kaavoituksen kehittymistä ja ehkäisisivät ulkomaalaisomistuksen vapautuksen tuomia, loma-asuntojen kysynnän lisääntymisestä johtuvia uhkia suomalaiselle luonnolle.

Edellä esitetyn perusteella ehdotamme,

että 1. lakiehdotuksen 3 § hyväksyttäisiin näin kuuluvana:

3 §
Seurannan kohde

Seurannan kohteella tarkoitetaan tässä laissa osakeyhtiötä ja erikseen luovutettavaa liikettä, jonka:

1) palveluksessa on edellisen tai kuluvan tilikauden aikana ollut enemmän kuin 500 henkilöä;

(2 ja 3 kohta kuten valiokunnan mietinnössä)

(2―4 mom. kuten valiokunnan mietinnössä)

Edelleen ehdotamme,

että 2. lakiehdotuksen nimike sekä 1 ja 5 § hyväksyttäisiin näin kuuluvina:

2.

Laki

(poist.) kiinteistönhankintojen valvonnasta

1 §
Lain tarkoitus ja suhde muuhun lainsäädäntöön

Tämän lain mukaisesti:

1) rajoitetaan rajavyöhykkeellä ja suoja-alueilla sijaitsevien kiinteistöjen sekä muuhun kuin elinkeinotoimintaan tai ympärivuotiseen asumiseen tarkoitettujen kiinteistöjen siirtymistä ulkomailla asuvien ja rantojen osalta muidenkin yritysten ja yhteisöjen omistukseen tai hallintaan; sekä

(2 kohta kuten valiokunnan mietinnössä)

(2 mom. kuten valiokunnan mietinnössä)

5 §
Muuhun kuin elinkeinotoimintaan tai ympärivuotiseen asumiseen tarkoitetut kiinteistöt

Ulkomailla asuva saa vain lääninhallituksen luvalla erityisestä syystä hankkia kiinteistön, joka on ilmeisesti tarkoitettu käytettäväksi vapaa-ajan asumiseen tai virkistykseen. Kiinteistön hallintaoikeuden hankkimiseen tarvitaan lupa kuitenkin vain, jos hallinta jatkuu yhtäjaksoisesti tai enintään kolmen kuukauden keskeytyksin yli kaksi vuotta. Ennen luvan myöntämistä lääninhallituksen on kuultava kiinteistön sijaintikuntaa.

(2 mom. kuten valiokunnan mietinnössä)

Jos 1 momentissa tarkoitettuun kiinteistöön kuuluu rakentamattomia alueita 100 metrin etäisyydellä keskivedenkorkeuden mukaisesta rantaviivasta, lupavelvollisuus koskee muutakin kuin 2 §:n mukaan ulkomailla asuvana pidettävää yhtiötä, osuuskuntaa, yhdistystä, säätiötä ja muuta niihin verrattavaa yhteisöä. Kyseisellä alueella elinkeinotoimintana ei pidetä kiinteistön hankintaa, jos ilmeisenä tarkoituksena on sen rakentaminen ja edelleen luovuttaminen toisen omistukseen tai hallintaan. (Uusi 3 mom.)

Helsingissä 18 päivänä joulukuuta 1992

Pekka Haavisto Tarja Halonen

Marja-Liisa Tykkyläinen Raimo Vuoristo

Leena Luhtanen

II

A. Yhdyn ed. Haaviston ym. vastalauseeseen n:o 1 ja lisäperusteluina totean seuraavaa.

1. lakiehdotuksen 3 §. En voi mitenkään ymmärtää, että yritysostojen valvontaa ei kohdisteta ulkomaalaisomistuskomitean mietinnön ehdottamalla tavalla yrityksiin, joissa on vähintään 500 työntekijää. Tällaisia yrityksiä on Suomessa alle 800. Valvonta sinänsä ei estä vaikka kaikkien 800 yrityksen siirtymistä ulkomaalaisten omistukseen, mutta se sallisi puuttua tällaisten yritysten kauppoihin, mikäli se olisi Suomen etu. Jos Suomen edut voivat vaarantua 1 010 työntekijän yhtiön myynnissä ulkomaalaisomistukseen, tämä on vastaavalla tavalla mahdollista myös 510 työntekijän yhtiön myynnissä.

2. lakiehdotuksen 5 §. Kiinteistönhankinnan luvanvaraisuus yhtiöille ranta-alueiden osalta liiketoiminnan harjoittamiseksi on Suomen kansallisten etujen kannalta erittäin vakava uhka. Varsinkin nyt, kun maan hinta on syvän taloudellisen laman takia pohjalukemissa, tämä uhka on erittäin konkreettinen. Suomessa on paljon lomatoimintaa harjoittavia yrityksiä, jotka ovat lähes konkurssitilassa.

Vastalauseessa ehdotettu rajoitus on mahdollista nyt, kun ETA ei ole vielä voimassa, mutta ETAn voimaantulon jälkeen tämä ei olisi enää mahdollista.

B. Oman vastalauseeni kohdistan ensimmäisen lakiehdotuksen 12 §:ään ja koko lainsäädännön voimaantuloon.

1. lakiehdotuksen 12 §:n mukaan valvonta voidaan lakkauttaa asetuksella. Tätä en voi mitenkään hyväksyä, koska näin tärkeistä kansallisista eduista päätettäessä päätös täytyy tehdä eduskunnassa.

Lakien voimaantulo. Syvän taloudellisen kriisin hetkellä on erittäin epäedullista, että ulkomaalaisomistukseen siirtyy pohjahinnoilla suomalaista kansallispääomaa: suomalaisia yrityksiä ja kiinteistöjä. Ehdotetut lait eivät ole Suomen kansallisen edun mukaisia. Lait tulisikin saattaa voimaan vain siinä tapauksessa, että ETA-sopimus tulee voimaan. Näin ollen esitän, että voimaantulo saatettaisiin ETA-sidonnaiseksi.

Edellä olevan perusteella ehdotan,

että ensimmäisen lakiehdotuksen 12 § hyväksyttäisiin näin kuuluvana:

12 §
Seurannan lakkauttaminen ja palauttaminen

Tämän lain mukainen seuranta lakkautetaan Euroopan talousalueeseen kuuluvien valtioiden osalta asetuksella sen mukaan kuin Euroopan talousalueesta tehty sopimus edellyttää. (Poist.)

(2 mom. kuten valiokunnan mietinnössä)

Lisäksi ehdotan,

että lakiehdotusten n:ot 1―13 ja 15―18 voimaantulosäännökset muutettaisiin niin, että tiettyyn päivään sidotun ajankohdan sijasta säädetään seuraavaa:

Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.

Helsingissä 18 päivänä joulukuuta 1992

Vesa Laukkanen

III

En voi kaikilta osin hyväksyä valiokunnan mietintöön sisältyviä kannanottoja. Sen vuoksi esitän vastalauseenani seuraavaa:

Lainsäädännön voimaantulosta

Ulkomaalaisten yritysostoja ja kiinteistöjen hankintaa koskeva lainsäädäntö on sinänsä oleellinen osa Euroopan talousaluetta koskevaa sopimusta. Sopimuksen voimaantulo on kuitenkin lykkäytynyt sen tähden, että kansanäänestyksen tuloksena Sveitsin valaliitto ei sitä omalta osaltaan hyväksy.

En pidä aiheellisena kiirehtiä ulkomaalaisten yritysostojen ja kiinteistöjen hankinnan vapauttamista ennen ETA-sopimuksen voimaantuloa. Siksi olen ehdottanut lakien voimaantulosäännöksen muuttamista niin, että lakien voimaantulo sidottaisiin ETA-sopimukseen.

Yritysostojen seurannasta (1. lakiehdotus)

Hallituksen esitys poikkeaa eräiltä osin merkittävästi ulkomaalaisomistuskomitean mietinnöstä (Komiteanmietintö 1991:23). Ehdotetuista muutoksista keskeisin on seurannan piiriin kuuluvien yritysten rajaaminen koskemaan vain sellaisia yrityksiä, joissa henkilökunnan määrä on tuhatta henkeä suurempi, mikä raja on komitean esittämää korkeampi. Rajan korotusta ei ole perusteltu eikä virkamiestyönä valmisteltua hallituksen esitystä myöskään lähetetty lausunnolle kuin eräille muille viranomaisille.

Katson, että raja tulisi vetää 500 henkilön kohdalle.

Nykyisen rajoituslain mukaan kaikki ulkomaalaisten yritysostot ja yritysten perustamiset edellyttävät viranomaisten lupaa. Näin ollen on ollut mahdollista harkita yritysoston tai sulautumisen vaikutuksia myös kilpailun kannalta edes silloin, kun toisena osapuolena on ulkomaalainen. Ehdotetut muutokset rajoittavat tätä seurantaa erittäin merkittävästi. Komiteanmietintöön verrattuna hallituksen esitys edelleen heikentää yritysostojen ja -sulautumisten valvontaa. Ulkomaalaisten yritysostojen seuranta loppuu ETA-maiden juridisten tai oikeudellisten henkilöiden osalta 1.1.1996 ETA-sopimuksen perusteella. Lakiehdotuksen 12 §:n mukaan seuranta lakkautetaan tällöin asetuksella. Samalla tai myöhemmin myös asetuksella voitaisiin lakkauttaa muistakin maista tulevien ulkomaalaisten yritysostojen seuranta. Asetuksella voitaisiin seuranta myös palauttaa tärkeän kansallisen edun niin vaatiessa ottaen huomioon ETA-sopimuksen artikla 112 (suojatoimenpiteet).

Tällöin 1.1.1996 jälkeen ei ole olemassa mitään mekanismia, jonka kautta viranomaiset voisivat saada tietoonsa ja tarvittaessa estää sellaisia yrityskauppoja tai sulautumisia, jotka voisivat vinouttaa kilpailua tai synnyttää monopoleja, edes niissä tapauksissa, joissa toisena osapuolena on ulkomaalainen, vaikka on perusteltua olettaa, että vastaisuudessa yritysostojen ja sulautumisten kohdalla toinen osapuoli yhä useammin on ulkomaalainen.

Mikäli joidenkin yritysostojen perusteella 1.1.1996 jälkeen haluttaisiin palauttaa seuranta, ei kuitenkaan olisi mahdollista puuttua palauttamisen aiheen antaneisiin tapauksiin, koska niissä on noudatettu voimassa olevaa lakia. Onkin syytä olettaa, että seurannan palauttamista koskevia määräyksiä ei olekaan tarkoitus ottaa käyttöön. Kilpailun varmistamiseksi ja markkinatalouden puolustamiseksi olisi kuitenkin välttämätöntä luoda yleiset syrjimättömät säännöt yritysostojen ja sulautumisten valvomiseksi. Muussa tapauksessa ei ole ― pankkien ja vakuutusyhtiöiden omistajakontrollia lukuun ottamatta ― olemassa mekanismeja, joiden kautta suomalaiset viranomaiset voisivat puuttua yritysostoihin Suomessa.

EY:n komission Suomea koskevassa maalausunnossa todetaankin sattuvasti Suomen kilpailulainsäädännön puutteista:

"Kilpailunrajoituslaissa on kuitenkin kaksi suurehkoa aukkoa verrattuna yhteisön kilpailusääntöihin: siinä ei ole säännöksiä yrityskeskittymien etukäteisvalvonnasta eikä vertikaalisista sopimuksista, mikä merkittävästi rajoittaa sen potentiaalista tehokkuutta. Nykyisten, kartellien purkamiseen tähtäävien ponnistelujen edistymisen tulisi olla mittapuu uusien säännösten tehokkuudelle."

Suurimmat ETA- tai EY-aluetta koskevat, rajat ylittävät tai kansainväliseen kauppaan vaikuttavat yritysostot voidaan ETA-sopimuksen perusteella tutkia ja kieltää EFTAn valvontaviranomaisten tai EY:n komission toimesta. EY:n raja-arvoja pienempien yrityskeskittymien valvonta tulisi järjestää kansallisella tasolla.

ETA-sopimus tai EY-jäsenyys ei siis kiellä yritysostojen tai sulautumisten seurantaa taikka valvontaa, kunhan siihen ei sisälly syrjintää. Päinvastoin EY:n komission maalausunto korostaa tällaisten kansallisten säännösten tarpeellisuutta.

Kilpailulainsäädäntöä mm. viimeksi uudistettaessa Vasemmistoliiton edustajat esittivät sulautumisen ja yritysostojen valvontaa koskevien säännösten ottamista lakiin, mutta nämä kilpailun ja toimivan markkinatalouden suojaksi tarkoitetut ehdotukset eivät kelvanneet muille ryhmille.

Ehdotan perusteluissa lausuttavaksi, että hallituksen tulisi antaa eduskunnalle lakiesitys sulautumisista ja yritysostoista.

Rantojen suojelemisesta rakentamiselta (2. lakiehdotus)

Rantojen omistamisen osalta on kysymys kahdesta osittain toisiinsa kietoutuvasta asiasta:

1) rantojen suojelu, niiden säilyttäminen suurelta osin rakentamatta sekä siten rantaluonnon ja rantamaiseman suojaaminen ja virkistysmahdollisuuksien turvaaminen ja

2) rantatonttien varaaminen Suomessa asuville ― siten ajatuksissa ennen kaikkea Suomen kansalaisille.

Hallituksen esitys lähtee jälkimmäisestä kysymyksestä, mutta siinä määrin kuin ulkomailla asuvien omistusoikeutta rajoitetaan, saattaa toissijaisesti myös rantoja jäädä rakentamatta.

Hallituksen lähtökohta on ymmärrettävä, koska se yrittää yhdistää toisaalta maanomistajan rajoittamattoman oikeuden ja toisaalta kuitenkin ottaa huomioon ulkomaalaisia kohtaan tunnetun pelon ja epäluulon. Sen sijaan hallitus ei piittaa virkistysmahdollisuuksien turvaamisesta eikä rantamaiseman ja rantaluonnon suojaamisesta.

Lähtökohtani tässä kohden on ollut ensinnä mainittu näkökohta eli rantojen suojelu, niiden säilyttäminen suurelta osin rakentamatta sekä siten rantaluonnon ja rantamaiseman suojaaminen ja virkistysmahdollisuuksien turvaaminen. Se toteutuisi parhaiten mm. poistamalla rakennusoikeus veden ääreltä.

Koska tällaista rantalakia tai rakennuslain muutosta ei nyt esitetä säädettäväksi eikä sellaista ole odotettavissa vuoden 1993 alkuun mennessä, ulkomaalaisomistuksen vapauttamisessa tulisi edetä varovasti.

Lakiehdotuksesta tulee poistaa mahdollisuus kiertää sen tarkoitusperiä esimerkiksi muodostamalla sekayhtiöitä.

Hallituksen esityksen mukaan esimerkiksi sekayhtiöt, joista ulkomaalaiset omistavat vaikkapa 49 prosenttia, eivät tarvitsisi lupaa lainkaan. Lain tarkoitusperät on helppo kiertää sekayhtiöitä muodostamalla. Tämän vuoksi onkin Tanskassa kaikki yhtiöt, myös täysin tanskalaiset, saatettu lupavelvollisuuden piiriin (ks. Tanskan kesämökkilaki, 8 §). Tämä on täysin ETA-sopimuksen mukaista ja jo vuosikausia voimassa ollut järjestely. Ainakin Norja, mahdollisesti myös Ruotsi, aikovat seurata Tanskan esimerkkiä.

Suomessa ulkomaalaisomistuksen paine rantoja kohtaan saattaa olla paljon suurempi kuin Norjassa ja Ruotsissa, koska Suomi on ainoa maa Euroopassa, jossa rannan voi rakentaa ja sulkea muilta yksityiskäyttöön. Vaikka rantapalstojen hinnat ovatkin korkeita, ovat monet valmiita maksamaan tällaisesta edusta; sitä paitsi vuosien 1989―1990 huippuhinnoista hinnat ovat nyt tuntuvasti laskeneet kotimaisen kysynnän romahdettua. Ranta on edullinen ja varma sijoituskohde yhtiöille. Houkuttelevuutta lisäävät suomalaiset rakennussäädökset, jotka antavat huomattavat perusrakennusoikeudet haja-asutusalueilla ja joiden mukaan rakennusluvan epääminen on korvattava maanomistajalle.

Kiinteistönhankintalain (2. lakiehdotus) tarkoitusta kuvaavaan 1 §:ään ehdotan muutosta, jonka johtuu 5 §:ään esitetystä asiallisesta muutoksesta.

Lakiehdotuksen 5 §:n 1 momentin mukaan ulkomailla asuva tarvitsee lääninhallituksen luvan vapaa-ajan asumiseen ja virkistykseen tarkoitetun kiinteistön hankkimiseen. Ehdottamani muutoksen mukaan lääninhallituksen lupaan tarvittaisiin erityinen syy. Valiokunta onneksi täydensi säännöstä niin, että lääninhallituksen tulee kuulla sijaintikuntaa ennen lupaharkintaa.

Hallituksen esityksessä ja valiokunnan hyväksymässä 5 §:n 2 momentissa on äärimmäisen heikko vain kiinteistöhintojen kohtuuttoman suureen nousuun perustuva rajoitus, jolla tuskin on käytännössä koskaan merkitystä, ja kaavoituksen toteuttamisen turvaaminen, mikä sekin kiinteistön hankintaan liitettynä on heikko keino. En ole kuitenkaan ehdottanut 2 momentin poistamista, vaikka sitä onkin pidettävä lähinnä alibina sille, ettei todelliseen rantojen suojeluun ja rakentamattomana pitämiseen ryhdytä. Hallituksen esittämä ja valiokunnan enemmistön kannattama säännös tähtää lähinnä sellaisten pelkojen lievittämiseen kuin "nyt ne tulee ja vie meitin parhaat rannat".

Ehdotan 5 §:ään uutta 3 momenttia siltä pohjalta, mitä ympäristövaliokunnan lausuntoon liitetyssä eriävässä mielipiteessä on rantojen suojelemiseksi ehdotettu. Sanamuodon olen tarkistanut ed. Haaviston vastalauseesta n:o 1 ilmenevän ehdotuksen mukaiseksi, jottei samasta asiasta turhaan olisi kahta toisistaan poikkeavaa esitystä. Siinä lupa edellytettäisiin myös Suomessa asuvalta, milloin kyse on "rantatontista". Tällä keinolla on yritetty paikata sitä, että rakennuslain tunnustama perusrakennusoikeus ja rantakaava nykyisellään sallivat rantojen käytön sulkemisen ulkopuolisilta aivan liian suuressa määrin. Mikäli maanomistaja laatii rantakaavan ja siten lisää nykykäytännön mukaan rantarakentamista todella merkittävästi, on ilmeistä, ettei tällä säännöksellä voitane kuitenkaan rajoittaa maassa asuvien oikeutta hankkia rantakaavan mukaista tonttia. Tarvitaan siis rakennuslain muutos, kuten ed. Helle on esittänyt.

Ed. Helle on viimeksi lakialoitteessaan n:o 1/1991 vp esittänyt rakennuslain muuttamista niin, että tietylle etäisyydelle rantaviivasta rakentaminen olisi luvallista vain asemakaavalla. Tämä olisi rantojen rakentamiselta säilyttämisen kannalta parempi vaihtoehto. Samanlainen säännös on voimassa Ruotsissa. Ed. Helteen aloite siis kumoaisi rantakaavamahdollisuuden, jonka keskeisin lopputulos on pikemminkin turvata maaomistajalle rakennusoikeus kuin sitä rantojen osalta rajoittaa.

Ed. Helteen lakialoitteessa ehdotetaan koko maan kattavaa yleistä säännöstä rantojen jättämisestä rakentamatta. Sen mukaan rantaviivasta 100 metrin päähän ulottuisi vyöhyke, jolle ei voisi rakentaa.

Rakentamiskielto ei rajoittaisi rantavyöhykkeen muuta käyttöä esimerkiksi maa- tai metsätalouteen. Rakentaminen olisi kuitenkin mahdollista, milloin alueella on rakentamiseen oikeuttava asemakaava tai rakennuskaava. Lakialoitteen mukaan myös olemassa olevat rakennukset säilyisivät ja niiden korjaaminen ja tavanomainen laajentaminenkin olisivat mahdollisia. Lisäksi olemassa olevien kesä- ja pysyvien asuntojen samoin kuin maatilan tilakeskusten yhteyteen olisi edelleenkin mahdollista rakentaa talousrakennuksia. Lakialoitteen tarkoituksena on varjella maamme vesistöjen rantoja rakentamiselta, jolloin rantamaisema säilyisi ja rantojen yleinen virkistyskäyttö olisi mahdollista. Aloite ei kuitenkaan poistaisi tarvetta suojella erityistapauksissa erityisen arvokkaita biologisia kokonaisuuksia muun lainsäädännön nojalla.

Ehdotan mietinnön perusteluissa lausuttavaksi rantojen suojelemisesta uudella lainsäädännöllä. Asiallisesti sillä tarkoitetaan sen tapaista järjestelyä kuin ed. Helteen aloitteessa esitetään.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan,

että valiokunnan mietintöön sisältyvä 1. lakiehdotus hyväksyttäisiin muutoin sellaisenaan, paitsi että sen 3 ja 17 § hyväksyttäisiin näin kuuluvina:

3 §
Seurannan kohde

Seurannan kohteella tarkoitetaan tässä laissa osakeyhtiötä ja erikseen luovutettavaa liikettä, jonka:

1) palveluksessa on edellisen tai kuluvan tilikauden aikana ollut enemmän kuin 500 henkeä;

(2 ja 3 kohta kuten valiokunnan mietinnössä)

(2―4 mom kuten valiokunnan mietinnössä)

17 §
Voimaantulo

Tämä laki saatetaan asetuksella voimaan sen jälkeen, kun Euroopan talousaluetta koskeva sopimus on tullut voimaan.

(2―4 mom. kuten valiokunnan mietinnössä)

Edelleen ehdotan,

että valiokunnan mietintöön sisältyvä 2. lakiehdotus hyväksyttäisiin muutoin sellaisenaan, paitsi että sen 1, 5 ja 19 § hyväksyttäisiin näin kuuluvina:

1 §
Lain tarkoitus ja suhde muuhun lainsäädäntöön

Tämän lain mukaisesti:

1) rajoitetaan rajavyöhykkeellä ja suoja-alueilla sijaitsevien kiinteistöjen sekä muuhun kuin elinkeinotoimintaan tai ympärivuotiseen asumiseen tarkoitettujen kiinteistöjen siirtymistä ulkomailla asuvien ja rantojen osalta muidenkin yritysten ja yhteisöjen omistukseen tai hallintaan; sekä

(2 kohta kuten valiokunnan mietinnössä)

(2 mom. kuten valiokunnan mietinnössä)

5 §
Muuhun kuin elinkeinotoimintaan tai ympärivuotiseen asumiseen tarkoitetut kiinteistöt

Ulkomailla asuva saa vain läänihallituksen luvalla erityisestä syystä hankkia kiinteistön, joka on ilmeisesti tarkoitettu käytettäväksi vapaa-ajan asumiseen tai virkistykseen. Kiinteistön hallintaoikeuden hankkimiseen tarvitaan lupa kuitenkin vain, jos hallinta jatkuu yhtäjaksoisesti tai enintään kolmen kuukauden keskeytyksin yli kaksi vuotta. Ennen luvan myöntämistä lääninhallituksen on kuultava kiinteistön sijaintikuntaa.

(2 mom. kuten valiokunnan mietinnössä)

Jos 1 momentissa tarkoitettuun kiinteistöön kuuluu rakentamattomia alueita 100 metrin etäisyydellä keskivedenkorkeuden mukaisesta rantaviivasta, lupavelvollisuus koskee muutakin kuin 2 §:n mukaan ulkomailla asuvana pidettävää yhtiötä, osuuskuntaa, yhdistystä, säätiötä ja muuta niihin verrattavaa yhteisöä. Kyseisellä alueella elinkeinotoimintana ei pidetä kiinteistön hankintaa, jos ilmeisenä tarkoituksena on sen rakentaminen ja edelleen luovuttaminen toisen omistukseen tai hallintaan. (Uusi 3 mom.)

19 §
Voimaantulo

Tämä laki saatetaan asetuksella voimaan sen jälkeen, kun Euroopan talousaluetta koskeva sopimus on tullut voimaan.

(2 mom. kuten valiokunnan mietinnössä)

Vielä ehdotan,

että 3.―18. lakiehdotukset hyväksyttäisiin muutoin sellaisenaan, paitsi että niiden voimaantulosäännökset hyväksyttäisiin näin kuuluvina:

Tämä laki saatetaan asetuksella voimaan sen jälkeen, kun Euroopan talousaluetta koskeva sopimus on tullut voimaan.

Lisäksi ehdotan,

että valiokunnan mietinnön perusteluissa lausuttaisiin:

1) "Valiokunta edellyttää, että hallitus kiireisesti valmistelee ja antaa eduskunnalle esityksen kilpailulainsäädännön tarkistamiseksi niin, että lain nojalla voidaan seurata yrityskauppoja ja yritysten sulautumisia sekä estää sellaiset yrityskaupat ja yritysten sulautumiset, jotka voisivat vinouttaa kilpailua tai synnyttää monopoleja."

2) "Valiokunta edellyttää, että hallitus tuo eduskunnalle ensi tilassa esityksen, jolla suojellaan rantoja kieltämällä rakentaminen määräetäisyydellä vesirajasta lukuun ottamatta tilanteita, jolloin se erikseen sallitaan."

Helsingissä 18 päivänä joulukuuta 1992

Iivo Polvi

IV

SMP:n mielestä ulkomaalaisten mahdollisuus ostaa suomalaisia yrityksiä ja maaomaisuutta hallituksen esittämällä tavalla johtaa pitkällä aikavälillä maamme tärkeimpien tuotantolaitosten ulkomaalaisomistukseen ja parhaiden rantojemme joutumiseen vierasmaalaisten nautinta-alueiksi. Perinteinen jokaiselle kansalaiselle kuuluva "jokamiehen oikeus" romuttuisi käytännössä niiden alueiden osalta, joissa maa olisi ulkomaalaisomistuksessa. Varsinkin vallitsevan laman aikana on vaarana, että taloudellisissa vaikeuksissa olevat maatilat myisivät maaomaisuuttaan eniten tarjoavalle ostajalle, tässä tapauksessa ulkomaalaisille. Kansallisomaisuutemme, olipa kyseessä maa tai tärkeät tuotantolaitokset, tulee pitää suomalaisessa omistuksessa.

Suomen neuvottelijat ETA-neuvotteluissa saivat itse asiassa ainoana myönnytyksenä täydellisestä mahalaskusta läpi kolmen vuoden pituisen siirtymäkauden nyt käsittelyssä oleville kaupoille. Hallitus esittää nyt kuitenkin tämänkin "saavutuksen" mitätöimistä omalla esityksellään kenenkään sitä vaatimatta. Suomi tekee siis täydellisen antautumisen vapaaehtoisesti.

Edellä olevan perusteella ehdotan,

että lakiehdotukset n:ot 1 ja 2 hylättäisiin.

Helsingissä 18 päivänä joulukuuta 1992

Tina Mäkelä