Ydinvoimalaitoksen ympäristön säteilytarkkailu, 22.3.2006YVL 7.7


Tämä ohje on voimassa 1.10.2006 alkaen toistaiseksi. Ohje kumoaa 11.12.1995 annetun ohjeen YVL 7.7.

ISBN 952-478-108-5 (nid.)
ISBN 952-478-109-3 (pdf)
ISBN 952-478-110-7 (html)
ISSN 0783-2435


Valtuutusperusteet

Säteilyturvakeskus antaa ydinenergian käytön turvallisuutta, turva- ja valmiusjärjestelyjä sekä ydinmateriaalien valvontaa koskevat yksityiskohtaiset määräykset seuraavien lakien ja määräysten nojalla:

  • ydinenergialain (990/1987) 55 §
  • ydinvoimalaitosten turvallisuutta koskevan valtioneuvoston päätöksen (395/1991) 29 §
  • ydinvoimalaitosten turvajärjestelyjä koskevan valtioneuvoston päätöksen (396/1991) 13 §
  • ydinvoimalaitosten valmiusjärjestelyjä koskevan valtioneuvoston päätöksen (397/1991) 11 §
  • ydinvoimalaitosten voimalaitosjätteiden loppusijoituksen turvallisuutta koskevan valtioneuvoston päätöksen (398/1991) 8 §
  • käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituksen turvallisuutta koskevan valtioneuvoston päätöksen (478/1999) 30 §.

Soveltamissäännöt

YVL-ohjeen julkaiseminen ei sinänsä muuta Säteilyturvakeskuksen ennen ohjeen julkaisemista tekemiä päätöksiä. Vasta kuultuaan asianosaisia Säteilyturvakeskus antaa erillisen päätöksen siitä, miten uutta tai uusittua YVL-ohjetta sovelletaan käytössä tai rakenteilla oleviin ydinlaitoksiin ja luvanhaltijoiden toimintoihin. Uusiin ydinlaitoksiin ohjeita sovelletaan sellaisenaan.

Kun Säteilyturvakeskus harkitsee YVL-ohjeissa esitettyjen, uusien turvallisuusvaatimuksien soveltamista käytössä tai rakenteilla oleviin ydinlaitoksiin, se ottaa huomioon valtioneuvoston päätöksen (395/1991) 27 §:ssä säädetyn periaatteen. Sen mukaan turvallisuuden edelleen parantamiseksi on toteutettava sellaiset toimenpiteet, joita käyttökokemukset ja turvallisuustutkimukset sekä tieteen ja tekniikan kehitys huomioon ottaen voidaan pitää perusteltuina.

Jos halutaan poiketa YVL-ohjeessa esitetyistä vaatimuksista, on Säteilyturvakeskukselle esitettävä muu hyväksyttävä menettelytapa tai ratkaisu, jolla saavutetaan YVL-ohjeessa esitetty turvallisuustaso.


1 Yleistä

Ydinenergian käytöstä säädetään ydinenergialaissa (990/1987) ja ydinenergia-asetuksessa (161/1988). Ydinenergialain 81 §:n nojalla valtioneuvosto on antanut ydinvoimalaitoksen turvallisuutta koskevat yleiset määräykset (395/1991). Säteilylaissa (592/1991) ja säteilyasetuksessa (1512/1991) määrätään yleisesti säteilyaltistuksen rajoittamisesta.

Ydinvoimalaitoksen käytössä syntyy radioaktiivisia aineita, jotka pääosin pidättyvät ydinpolttoaineessa, reaktorin jäähdytyspiirissä, laitoksen vesien ja kaasujen käsittelyjärjestelmissä sekä jätejärjestelmissä. Hyvin pieni osuus radioaktiivisista aineista vapautuu laitoksesta päästönä ympäristöön.

Valtioneuvoston päätöksen (395/1991) 7 §:n mukaisesti ydinvoimalaitoksen käytöstä aiheutuva säteilyaltistus on pidettävä niin pienenä kuin käytännöllisin toimenpitein on mahdollista. Ydinvoimalaitos ja sen käyttö on lisäksi suunniteltava siten, että tässä päätöksessä esitettyjä raja-arvoja ei ylitetä.

Päätöksen 9 §:n mukaisesti ydinvoimalaitoksen vuoden mittaisesta normaalista käytöstä väestön yksilölle aiheutuvan annossitouman raja-arvo on 0,1 mSv. Raja-arvon perusteella määritellään radioaktiivisten aineiden päästörajat ydinvoimalaitoksen normaalille käytölle.

Päätöksen 1012 §:ssä esitetään odotettavissa olevaan käyttöhäiriöön ja oletettuun onnettomuuteen sovellettavat säteilyannosten raja-arvot ja vakavaan reaktorionnettomuuteen sovellettavat muut raja-arvot. Nämä annosrajat ja raja-arvot otetaan erityisesti huomioon määriteltäessä ydinvoimalaitoksen teknisten turvallisuusratkaisujen suunnitteluperusteet.

Päätöksen 26 §:n mukaan ydinvoimalaitoksen radioaktiivisten aineiden päästöjä ja pitoisuuksia ympäristössä on valvottava tehokkaasti. Ydinvoimalaitoksen ympäristön radioaktiivisten aineiden määrien ja säteilytilanteen seurantaa kutsutaan ydinvoimalaitoksen ympäristön säteilytarkkailuksi. Ydinenergia-asetuksen 36 §:n kohdan 9 mukaan hakijan on toimitettava Säteilyturvakeskukselle käyttölupaa hakiessaan ydinlaitoksen ympäristön säteilytarkkailua koskeva ohjelma.

Tässä ohjeessa esitetään ydinvoimalaitoksen ympäristön säteilytarkkailua koskevat yksityiskohtaiset vaatimukset normaalin käyttötoiminnan aikana, mutta säteilytarkkailuohjelman avulla ylläpidetään riittävää valmiutta tehdä tarpeelliset säteilymittaukset ja näytteiden otto myös onnettomuustilanteissa. Vakavassa onnettomuustilanteessa mm. ohjelman sisältöön ja näytteenottotaajuuksiin tulee kuitenkin muutoksia. Ydinvoimalaitoksella tarkoitetaan tässä ohjeessa kaikkia samalla laitospaikalla olevia ydinlaitoksia.

Ydinvoimalaitoksen ympäristön säteilyaltistuksen ja radioaktiivisten aineiden päästöjen rajoittamista koskevat vaatimukset esitetään ohjeessa YVL 7.1. Päästöjen leviämisen ja ympäristön väestön säteilyannosten arviointia koskevat vaatimukset esitetään ohjeissa YVL 7.2 ja YVL 7.3 ja laitosympäristön meteorologisia mittauksia koskevat vaatimukset ohjeessa YVL 7.5. Ohjeet YVL 7.6 ja YVL 7.8 koskevat ydinvoimalaitoksen radioaktiivisten aineiden päästöjen mittausta ja ympäristön säteilyturvallisuusraportointia. Ohje YVL 7.4 koskee ydinvoimalaitoksen valmiusjärjestelyjä. Ohjeessa YVL 1.12 selvitetään ydinlaitostapahtumien INES-luokitusta

2 Ydinvoimalaitoksen ympäristön säteilytarkkailu

2.1 Yleiset periaatteet

Ympäristön säteilytarkkailun tarkoituksena on varmistaa, että ydinvoimalaitoksesta aiheutuva väestön säteilyaltistus pidetään niin pienenä kuin käytännöllisin toimenpitein on mahdollista ja että määräyksissä esitettyjä raja-arvoja ei ylitetä. Lisäksi tarkkailun avulla havaitaan ympäristön normaalissa säteilytilanteessa mahdollisesti tapahtuvat lyhyen ja pitkän aikavälin muutokset. Tarkkailulla varmennetaan myös ydinvoimalaitoksen radioaktiivisten päästöjen mittaustulokset ja päästöjen kulkeutumisen arvioinnissa käytetyt mallit.

Luvanhaltija vastaa laitoksen ympäristön säteilytarkkailusta ja sillä tulee olla käytettävissään riittävä asiantuntemus, joka tulee varmistaa myös silloin, kun ympäristötarkkailun toteuttajana on ulkopuolinen taho. Ydinvoimalaitoksen laadunhallintajärjestelmässä tulee asettaa vaatimukset ympäristön säteilytarkkailulle, sen tavoitteille ja sen toteuttamiselle.

Ydinvoimalaitoksen ympäristön säteilytarkkailu käsittää ne laitosalueen ja sen ympäristön säteilyn mittaukset sekä radioaktiivisten aineiden määritykset, jotka tehdään väestön säteilyaltistuksen ja ympäristössä esiintyvien radioaktiivisten aineiden ja niiden alkuperän selvittämiseksi.

Säteilytarkkailu kohdistuu ympäristöön ja väestöön. Ympäristön säteilytarkkailusta saatua tietoa voidaan käyttää hyväksi, kun väestölle tiedotetaan ydinvoimalaitosten turvallisuudesta ja ympäristövaikutuksista.

Säteilytarkkailun tulee olla säännöllistä ja hyvin määriteltyä. Siinä tulee ottaa huomioon laitospaikan ja sen ympäristön erityispiirteet sekä tiedot kyseisen laitoksen käytöstä. Säteilytarkkailuohjelman sisältöä suunniteltaessa arvioidaan toiminnan aikainen radioaktiivisten aineiden inventaari, potentiaaliset päästöreitit ja todennäköiset päästöt ympäristöön ottamalla huomioon päästöjä ja jätemääriä rajoittavien järjestelmien käyttö. Lisäksi on selvitettävä päästöjen leviämiseen vaikuttavat ympäristöolosuhteet. Näiden tietojen perusteella arvioidaan päästötasot ja päästöjen leviämisolosuhteet ympäristössä, ja ne tulee ottaa huomioon ympäristön säteilytarkkailuohjelman suunnittelussa.

Ohjelmaa suunniteltaessa otetaan huomioon tiedot ydinvoimalaitoksen järjestelmissä olevista radioaktiivisista aineista ja niiden päästöistä myös häiriö- ja onnettomuustilanteissa. Siten ohjelma on suunniteltava sellaiseksi, että sen avulla ylläpidetään riittävää valmiutta tehdä tarpeelliset säteilymittaukset ja näytteiden otto myös onnettomuustilanteissa.

2.2 Ympäristön säteilytarkkailuohjelma

2.2.1 Ympäristön säteilytarkkailuohjelman sisältö ja laajuus

Ympäristön säteilytarkkailuohjelmassa tulee määritellä ohjelman toteuttajat, näytteenotot ja mittaukset sekä niiden suoritustaajuus. Lisäksi tulee kuvata mittaus- ja näytteenottomenetelmät ja -laitteet, näyte- ja nuklidikohtaiset havaitsemisrajat, mittauslaitteiden ja -menetelmien kalibrointi sekä mittaustulosten käsittely ja tallennus.

Säteilytarkkailuohjelman tulee sisältää ulkoisen säteilyn mittauksia sekä ulkoilman, ihmiseen johtavien ravintoketjujen eri vaiheita edustavien näytteiden ja ihmisen kehonsisäisen radioaktiivisuuden määrityksiä.

Ohjelman sisältöä määritettäessä tulee erityisesti tarkastella merkittäviä päästöajankohtia, -reittejä ja -nuklideja sekä päästöjen aiheuttamaa säteilyaltistusta. Ohjelmaan tulee sisältyä myös ns. indikaattorinäytteitä (organismeja ja aineita, jotka keräävät tai rikastavat päästöjen sisältämiä radionuklideja).

Säteilymittauksia on tehtävä ja säteilytarkkailuohjelman näytteitä on otettava edustavasti usean kilometrin etäisyydeltä laitoksesta siten, että otetaan huomioon paikalliset leviämisolosuhteet sekä ympäristön väestön sijainti ja elintavat. Elintarvikenäytteitä on otettava niiden lähimmiltä tuotanto- ja jalostuslaitoksilta. Tarkkailuun on sisällytettävä myös päästökohtaan ja sen välittömään läheisyyteen kohdistuvia tarkistusmittauksia.

Ravintoketjuihin liittyvät mittaukset tulee kohdistaa maaympäristössä ensisijaisesti

  • laskeuman
  • maaperän
  • talousveden
  • viljan ja puutarhatuotteiden
  • luonnontuotteiden ja -kasvien
  • lihan
  • ruohon ja maidon radioaktiivisten aineiden määrityksiin.

Vesiympäristössä mittaukset on kohdistettava

  • meriveden
  • sedimentoituvan aineksen ja pohjasedimentin
  • vesikasvien ja pohjaeläimien
  • kalojen radioaktiivisten aineiden määrityksiin.

Ulkoisen säteilyn mittaamiseksi tulee laitoksen maaympäristöön sijoittaa määräajoin luettavia annosmittareita sekä riittävästi jatkuvatoimisia, varmennettuja säteilyannosnopeuden mittausasemia. Niiden mittaustiedot siirretään ydinvoimalaitoksen lisäksi myös valtakunnan säteilyvalvontaverkkoon. Ympäristössä on lisäksi tehtävä määräajoin gammaspektrometrisiä mittauksia.

Säännölliseen säteilytarkkailuohjelmaan voidaan tarkkailukohteeksi lisätä myös erityiskohteita: laitosalueella olevan kaatopaikan valumavesien seuranta, kalanviljelyyn tms. liittyvät tarkistusmittaukset jne.

Liitteessä esitetään esimerkki ydinvoimalaitoksen ympäristön säteilytarkkailuohjelman tarkkailukohteista, näytteenotosta, mittauksista ja niiden suoritustaajuudesta.

2.2.2 Ympäristön säteilytarkkailuohjelman toteuttaminen

Säteilytarkkailuohjelman näytteiden radioaktiivisuuden mittaukset on tehtävä niin, että yksittäisten radionuklidien määrät voidaan määrittää riittävän tarkasti. Mittausten tarkkuuden tulee olla sellainen, että mittauksilla voidaan osoittaa säteilyaltistus, joka on huomattavasti alle valtioneuvoston päätöksen (395/1991) 9 §:ssä annetun raja-arvon 0,1 mSv. Lisäksi mittausten avulla tulee erottaa ydinvoimalaitoksesta mahdollisesti aiheutuva radionuklidien pitoisuuksien lisä vertailussa käytettävästä taustapitoisuudesta. Radioaktiivisuuden määritys perustuu nuklidispesifisiin mittauksiin ja tarvittaessa sitä edeltävään kemialliseen erotteluun mitattavasta radionuklidista riippuen. Näytteistä mitattavat radionuklidit on tarvittaessa ensin rikastettava.

Säteilytarkkailuohjelma on toteutettava siten, että saadaan riittävä tieto ympäristöön myös muualta kuin kyseessä olevasta ydinvoimalaitoksesta kulkeutuneista keinotekoisista radioaktiivisista aineista. Näiden alkuperän määrittämiseksi voidaan käyttää soveltuvin osin hyväksi vertailutietoja Suomessa tehtävän yleisen säteilytarkkailun tuloksista.

Säteilytarkkailuohjelman sisältö ja toteutus tulee tarkistaa tarpeen mukaan, kuitenkin vähintään viiden vuoden välein. Tällöin on otettava huomioon saadut tulokset ja menetelmien kehittyminen. Säteilytarkkailuohjelma on toimitettava Säteilyturvakeskukselle hyväksyttäväksi.

Säteilyturvakeskukselle on toimitettava tiedoksi säteilytarkkailuohjelman toteuttamista ja laadunhallintaa koskevat ohjeet.

Luvanhaltijan on tallennettava ympäristönäytteiden analyysitulokset ja toimitettava ne tiedoksi Säteilyturvakeskukselle ohjeen YVL 7.8 vaatimusten mukaisesti.

2.3 Poikkeuksellisen tilanteen selvittäminen

Ympäristön säteilytarkkailusta saatujen normaalista poikkeavien tulosten oikeellisuudesta on varmistuttava ja poikkeaman syy on selvitettävä.

Ympäristön säteilytarkkailua tulee tehostaa tarpeen mukaan, jos päästömittauksissa tehdään poikkeava havainto.

2.4 Ympäristön säteilytarkkailuun liittyvät erityisselvitykset

Säännöllisten näytteenottojen ja mittausten lisäksi tulee tarpeen mukaan tehdä erillisselvityksiä laitoksen ympäristössä. Nämä ovat tarpeen esimerkiksi säteilytarkkailuohjelman kehittämiseksi.

Erillisselvitykset voivat koskea esim. ydinvoimalaitoksen päästöistä peräisin olevan yksittäisen radionuklidipitoisuuden lisäystä ympäristönäytteissä tai voimalaitoksen päästöistä peräisin olevien radionuklidipitoisuuksien kartoittamista purkualueen rannoilla.

Ennen voimalaitosyksikön käyttöönottoa tulee tehdä perustilaselvitys laitoksen ympäristössä. Selvityksellä kartoitetaan toimintaa edeltävä lähtötilanne ja ympäristöolosuhteet sekä ennakoidaan toiminnan vaikutuksia, kuten päästöjen määrää ja niiden leviämistä ympäristöön. Perustilaselvitystä käytetään ympäristön säteilytarkkailuohjelman suunnittelussa ja sitä käytetään myöhemmin arvioitaessa laitosyksikön toiminnan aiheuttamia muutoksia ympäristössä. Laitosalueella sijaitsevia muita ydinvoimalaitos-yksiköitä ja ydinlaitoksia koskevaa ympäristön tarkkailuohjelmaa ja -tuloksia voidaan hyödyntää perustilaselvityksessä. Perustilaselvityksen laajuutta ja sen edellyttämää lisänäytteenottoa ja mittauksia arvioitaessa on otettava huomioon uuden laitosyksikön päästöreitit ja niiden aiheuttamat muutokset radioaktiivisten aineiden leviämisessä.

Luvanhakijan/luvanhaltijan tulee hankkia ympäristön säteilytarkkailuohjelmalle ja uutta laitosyksikköä koskevalle perustilaselvitykselle Säteilyturvakeskuksen hyväksyntä.

Luvanhakijan on uuden laitosyksikön rakentamislupaa hakiessaan toimitettava ydinenergia-asetuksen 35 §:n kohdassa 1 mainittu alustava turvallisuusseloste ja käyttölupaa hakiessaan 36 §:n mukainen lopullinen turvallisuusseloste, jotka sisältävät mm. yksityiskohtaisen selvityksen ydinvoimalaitoksen käyttäytymisestä onnettomuustilanteessa. Perustilaselvityksen tulokset ja suunnitelma ympäristön säteilytarkkailuohjelmasta tulee toimittaa hyväksyttäväksi käyttölupahakemuksen yhteydessä.

3 Viranomaisvalvonta

Säteilyturvakeskus valvoo ympäristön säteilytarkkailun toteuttamista ja arvioi vähintään viiden vuoden välein päivitettävän säteilytarkkailuohjelman sisällön ja lisäselvitysten tarpeellisuuden sekä hyväksyy säteilytarkkailuohjelman. Säteilyturvakeskus seuraa tuloksia ja tekee laitospaikalla ydinvoimalaitoksen säännöllisiä tarkastuksia. Tarkastuksia tehdään osana ydinvoimalaitoksen käytön tarkastusohjelmaa ohjeen YVL 1.1 mukaisesti. Tarpeen mukaan voidaan tehdä myös riippumattomia vertailumittauksia siten, että mittauksiin ei osallistu säteilytarkkailuohjelmaa toteuttavia tahoja.

4 Viitteet

  1. ICRP Publication 43, ”Principles of Monitoring for the Radiation Protection of the Public” Vol 15 No 1 (1984).
  2. IAEA Safety Standard Series, Safety Guide no. RS-G-1.8, “Environmental and Source Monitoring for Purposes of Radiation Protection”, (July 2005).
  3. Standardi SFS-EN ISO 14001, Ympäristöjärjestelmät, spesifikaatiot ja ohjeita sen käyttämiseksi, 23.9.1996.

LIITE Esimerkki ympäristön säteilytarkkailuohjelmasta

Tarkkailukohde Mittauslaitteistojen tai näytteiden lukumäärä sekä mittaus- tai näytteenottopaikat Keräysfrekvenssi (lkm/aika) Analyysi ja frekvenssi
1.
Ulkoinen säteily
Vähintään neljä annosnopeusmittaria laitosalueella (tai sen läheisyydessä) ja 10 annosnopeusmittaria sen ulkopuolella asutuksen suunnalla n. 5 km:n etäisyydellä voimalaitoksesta Jatkuva mittaus ja sen taltiointi
10–20 dosimetriasemaa sijoitettuina tasaisesti tärkeimpiin suuntiin laitokselta 1–10 km:n etäisyydelle 4/v Gamma-annos 4/v
Täydentävää tarkkailua gammaspektrometrisin mittauksin 1/2v Gamma-annos, gammaspektri 1/2v
2.
Ilmassa hiukkasmuodossa olevat radioaktiiviset aineet ja jodi
3–5 ilmanäytteenkerääjää sijoitettuna laitokselta 1–10 km:n etäisyydelle Jatkuva keräys, suodattimet vaihdetaan 2/kk, paitsi vuosihuoltojen aikana lähimmästä kerääjästä 1/vko Gammasäteilijät 2/kk (1/vko)
Täydentävää tarkkailua tarvittaessa liikutettavalla ilmanäytteenkerääjällä (esim. vuosihuoltojen aikana) 2–6/v Gammasäteilijät 2–6/v
3.
Laskeuma
3–5 sadevedenkerääjää sijoitettuina laitokselta 1–10 km:n etäisyydelle Jatkuva keräys 4–12/v Gammasäteilijät sekä ³H, 4–12/v 8 9Sr ja 90Sr, 4/v normaalisti vain lähimmästä ja etäisimmästä kerääjästä
4.
Maaperä
Näytteenotto arvioidulta päälaskeuma-alueelta 1/4v Gammasäteilijät ja 90Sr
5.
Maaympäristön indikaattoriorganismit
1–4 indikaattorilajia, jotka rikastavat radionuklideja 1–2/v Gammasäteilijät 1–2/v sekä 89Sr ja 90Sr, 1/v
6.
Keräilytuotteet ja riista
0–10 km:n alueelta voimalaitoksesta n. 10 näytettä paikallisen sadon/saaliin mukaan 1/4v Gammasäteilijät
7.
Laidunruoho
0–10 km:n alueelta voimalaitokselta 2/v Gammasäteilijät 2/kasvukausi
8.
Maito
0–10 km:n etäisyydeltä voimalaitoksesta sijaitsevia tiloja edustava näyte. Paikallisen meijerin (alle 40 km) maidontuotannosta edustava näyte. 1/vko 131I, 1–2/kk, gammasäteilijät 1/kk, 89Sr, 90Sr, 2–6/v. Jodianalyysi normaalisti vain lähialueen maidosta, Sr-analyysi vain 0–40 km näytteistä.
9.
Puutarhatuotteet
1–10 km:n etäisyydeltä voimalaitoksesta 2–3 lajia 1–2/v Gammasäteilijät 1–2/v
10.
Vilja
1–2 lajia alle 20 km:n etäisyydeltä voimalaitoksesta 1/v Gammasäteilijät, 89Sr ja 90Sr, 1/v
11.
Liha
1–2 lajia alle 40 km:n etäisyydeltä voimalaitoksesta 2/v Gammasäteilijät 2/v
12.
Talousvesi
Voimalaitokselta ja lähialueen suuresta asutuskeskuksesta 4/v Gammasäteilijät ja ³H, 4/v, 89Sr ja 90Sr, 2/v
13.
Merivesi
4–5 paikasta 2–4/v Gammasäteilijät sekä ³H, 89Sr ja 90Sr, vain lähimmästä ja ns. vertailupisteestä 2–4/v
14.
Meriympäristön indikaattoriorganismit
2–6 indikaattorilajia 1–5 paikasta 1–2/v Gammasäteilijät 1–2/v, 89Sr ja 90Sr, 238Pu ja 239,240Pu vain lähimmästä ja ns. vertailupisteestä
15.
Kalat
2–4 taloudellisesti merkittävää ja elintavoiltaan erilaista lajia purkualueelta ja vertailualueelta 2/v Gammasäteilijät 2/v, 89Sr ja 90Sr, 2 lajista 1/v
16.
Sedimentoituva aines
3–6 paikasta Jatkuva keräys, 3–6/v Gammasäteilijät 3–6/v, 238Pu ja 239,240Pu vain lähimmästä ja ns. vertailupisteestä 1/v
17.
Pohjasedimentti
Näytteenotto pääleviämissuunnilla sijaitsevilta sedimentoitumisalueilta 1/4v Gammasäteilijät, 90Sr ja 239,240Pu syvyysjakautumat
18.
Ihminen
8–15 lähiympäristön asukkaan kokokehomittaus 1/4v