Sisällysluettelo

Suojelutoimet säteilyvaaratilanteen jälkivaiheessa, 5.10.2012VAL 2


Tämä ohje korvaa Säteilyturvakeskuksen julkaiseman ohjeen VAL 1.1 "Säteilysuojelun toimenpiteet säteilyvaaratilanteessa", 15.6.2001.

Ensimmäinen painos
Helsinki 2013
ISSN 1457-7801
ISBN 978-952-478-812-7 (nid.)
ISBN 978-952-478-814-4 (pdf)
ISBN 978-952-478-815-1 (html)

1 Yleistä

Tämä ohje koskee suojelutoimenpiteitä säteilyvaaratilanteen jälkivaiheessa. Jälkivaiheessa elinympäristön säteilytaso ei enää nouse eikä enää ole odotettavissa uutta radioaktiivisten aineiden vapautumista ympäristöön. Säteilyvaaratilanteen varhaisvaiheen suojelutoimenpiteitä koskee ohje VAL1.

Tässä ohjeessa esitetään periaatteita ja toimenpidetasoja varhaisvaiheessa toteutettujen suojelutoimien lopettamiseksi, lieventämiseksi tai jatkamiseksi ja jälkivaiheen suojelutoimien toteuttamiseksi. Onnettomuustyyppi voi kuitenkin olla myös sellainen, että varhaisvaihe puuttuu tai on niin lyhyt, että varhaisvaiheen suojelutoimia ei sen aikana ole ehditty toteuttaa. Lisäksi jälkivaiheessa käynnistetään uusia toimenpiteitä säteilyaltistuksen pienentämiseksi ja radioaktiivisten aineiden määrän vähentämiseksi elinympäristöstä tai saastuneen materiaalin eristämiseksi.

Tämä ohje koskee pääsääntöisesti ensimmäisten kuukausien toimia. Säteilyvaaratilanteen vaiheesta toiseen siirrytään liukuvasti. Eri alueet voivat olla samanaikaisesti säteilyvaaratilanteen eri vaiheessa esimerkiksi, kun päästöpilvi kulkeutuu alueelta toiselle. Ohje ei käsittele pitkän aikavälin toipumisstrategioita, mutta toipumisvaiheen suunnittelussa voidaan käyttää hyväksi tässä ohjeessa esitettyjä periaatteita.

Ohjeessa annetaan toimenpidetasoja väestön suojelemiseksi säteilyvaaratilanteen jälkivaiheessa. Ohje sisältää myös toimenpidetasoja elinympäristöä koskevista toimista, elintarvikkeita, juomavettä ja eläinten rehuja koskevista toimista ja radioaktiivisen jätteen käsittelystä. Ohjeessa esitetyt toimenpidetasot eivät ole tiukasti noudatettavia rajoja vaan ainoastaan suuruusluokkia ja suuntaa antavia tasoja, jotka ovat joko ennakoituja, laskennallisia tai mitattavia. Jälkivaiheen hoito edellyttää harkintaa, jossa punnitaan hyötyjä ja haittoja kokonaisuudessaan, ja toimenpiteitä voi olla perusteltua toteuttaa ylemmällä tai alemmalla tasolla.

Jälkivaiheen suojelutoimenpiteitä koskevien päätösten valmisteluun osallistuu laaja joukko viranomaisia ja muita toimijoita. Eri toimijoiden rooleja ja vastuita ei käsitellä tässä ohjeessa.

Tässä ohjeessa on huomioitu kansainväliset säteilysuojelun periaatteet.

2 Käsitteitä ja määritelmiä

Säteilyvaaratilanteella tarkoitetaan tilannetta, jossa uhkaavan tai toteutuneen tapahtuman seurauksena väestö tai pelastus- ja suojelutoimiin osallistuvat työntekijät tai molemmat ryhmät voivat altistua säteilylle normaalia enemmän. Vaaraa aiheuttavat radioaktiiviset aineet uhkaavat levitä tai ovat jo levinneet elinympäristöön, säteilylähteen suojaus on vaarassa heikentyä tai on heikentynyt, tai on olemassa muu vaara säteilylähteen aiheuttamasta säteilystä.

Säteilyvaaratilanteiden vaiheet

Säteilyvaaratilanteen vaiheesta toiseen siirrytään liukuvasti. Eri alueet voivat olla samanaikaisesti säteilyvaaratilanteen eri vaiheessa esimerkiksi, kun päästöpilvi kulkeutuu alueelta toiselle.

Varhaisvaiheeseen kuuluu tilanteen alkutapahtumat ennen radioaktiivisten aineiden suojauksen heikentymistä tai vapautumista ympäristöön sekä radioaktiivisten aineiden vapautuminen ympäristöön. Varhaisvaihe päättyy, kun ympäristön säteilytaso ei enää nouse merkittävästi eikä enää ole uhkaa uudesta radioaktiivisten aineiden vapautumisesta ympäristöön, tai kun säteilylähde on saatettu turvalliseen tilaan. Esimerkiksi ydinvoimalaitosonnettomuudessa säteilyvaaratilanteen varhaisvaihe kestää siihen asti, kun radioaktiivisia aineita sisältävä pilvi on kulkeutunut pois suojeltavalta alueelta eikä enää ole uhkaa merkittävistä lisäpäästöistä ympäristöön. Varhaisvaiheen alussa ennuste mahdollisen päästön todennäköisyydestä, ajankohdasta ja määrästä on yleensä hyvin epävarma. Päästön tapahtuessa säätila ja sen muutokset vaikuttavat olennaisesti tapahtuman seurauksiin. Tapahtuman ja sen seurausten arviointiin liittyy epävarmuuksia ja sen vuoksi suojelutoimista voidaan joutua päättämään nopeasti ilman kattavia tietoja tilanteesta. Säteilyvaaratilanne voi olla myös sellainen, jossa varhaisvaihetta ei ole tai se on ajallisesti hyvin lyhyt.

Jälkivaiheessa elinympäristön säteilytaso ei enää nouse eikä ole odotettavissa uutta radioaktiivisten aineiden vapautumista ympäristöön. Jälkivaihe on esimerkiksi radioaktiivisia aineita sisältäneen pilven ohikulun jälkeinen aika, jolloin suurin osa radioaktiivisista aineista on jo maassa tai erilaisilla pinnoilla eikä laskeuma enää lisäänny merkittävästi. Jälkivaiheessa päätetään, voidaanko varhaisvaiheessa toteutettuja suojelutoimia purkaa, lieventää tai muuttaa. Lisäksi käynnistetään uusia toimenpiteitä säteilyaltistuksen pienentämiseksi ja radioaktiivisten aineiden määrän vähentämiseksi elinympäristöstä tai saastuneen materiaalin eristämiseksi. Ennen jälkivaihetta ei aina ole varhaisvaihetta, tai se on hyvin lyhyt kuten esimerkiksi ympäristön, elintarvikkeiden tai muun materiaalin tahallisessa saastuttamisessa. Tällöin suojelutoimet käynnistetään jälkivaiheessa. Jälkivaiheen kesto riippuu muun muassa säteilyvaaran aiheuttajasta. Jälkivaihe voi kestää muutamasta päivästä muutamaan vuoteen.

Toipumisvaiheessa ihmisten ja yhteiskunnan toiminta sopeutetaan vallitsevaan säteilytilanteeseen. Toipumisvaiheen toimia ovat tyypillisesti väestön toteuttamat omat säteilyaltistusta vähentävät toimet, jotka perustuvat viranomaisten ja asiantuntijoiden suosituksiin ja neuvontaan sekä paikallisiin ja sosiaalisiin olosuhteisiin. Tarvittaessa annetaan maa- ja vesialueiden pitkäaikaisia käyttörajoituksia tai suunnataan alueiden käyttöä tai tuotantoa uudelleen. Elinympäristön puhdistaminen radioaktiivista aineista jatkuu, samoin kuin radioaktiivisia aineita sisältävistä jätteistä huolehtiminen. Toipumisvaiheen kesto voi olla viikoista kymmeniin vuosiin.

Säteilytasolla tarkoitetaan tässä ohjeessa radioaktiivisen laskeuman suuruutta erilaisilla pinnoilla, ulkoisen säteilyn annosnopeutta tai aktiivisuuspitoisuutta ilmassa, vedessä tai muussa materiassa.

Säteilyannos kuvaa säteilyn aiheuttamaa terveydellistä haittaa yksilölle. Tässä ohjeessa efektiivisestä annoksesta ja ekvivalenttiannoksesta käytetään yhteistä nimitystä säteilyannos. Efektiivisellä annoksella tarkoitetaan säteilyn aiheuttamaa terveydellistä kokonaishaittaa. Ekvivalenttiannoksella tarkoitetaan tietylle kudokselle tai elimelle aiheutunutta haittaa. Säteilyannoksen yksikkö on sievert (Sv) ja sen kerrannaisyksiköt milliSv (0,001 Sv) ja mikroSv (0,000 001 Sv).

Ulkoisella säteilyllä tarkoitetaan kehoon sen ulkopuolelta kohdistuvaa suoraa säteilyä. Ulkoisen säteilyn annosnopeus ilmaisee, kuinka suuren säteilyannoksen aikayksikköä kohden henkilö saa kyseisessä paikassa esimerkiksi suojaamattomasta säteilylähteestä tai eri pinnoilla olevista radioaktiivisista aineista. Annosnopeuden yksikkö on sievertiä tunnissa (Sv/h). Yleensä se ilmaistaan mikrosieverteinä tunnissa (mikroSv/h) tai millisieverteinä tunnissa (milliSv/h).

Becquerel (Bq) on aktiivisuuden mittayksikkö, joka tarkoittaa yhtä radioaktiivista hajoamista sekunnissa. Esimerkiksi elintarvikkeiden radioaktiivisten aineiden pitoisuudet ilmaistaan becquereleina massa- tai tilavuusyksikköä kohti (Bq/kg tai Bq/l).

Radioaktiivisella laskeumalla tarkoitetaan ilmasta erilaisille pinnoille laskeutuneita radioaktiivisia aineita ulkona ja sisätiloissa. Tässä ohjeessa laskeumalla tarkoitetaan myös sellaista saastumista, jossa radioaktiivisia aineita on päätynyt erilaisille pinnoille tahattomasti tai tahallisesti levittämällä. Laskeuman seurausvaikutukset vähenevät radioaktiivisten aineiden hajoamisen, ympäristössä kulkeutumisen, materiaaleihin kemiallisen tai biologisen kiinnittymisen sekä puhdistustoimien johdosta.

Suojelutoimilla tarkoitetaan sellaisia toimia, joilla vähennetään ihmisten saamaa tai ennustettua säteilyaltistusta. Suojelutoimet voivat koskea ihmisiä, elinympäristöä, yhteiskunnan toimintoja, elinkeinoelämää, alkutuotantoa, elintarvikkeita, vettä ja radioaktiivisia aineita sisältäviä jätteitä.

Ohjeellisella toimenpidetasolla tarkoitetaan suojelutoimen annoskriteeristä johdettua ulkoisen säteilyn annosnopeutta tai muuta suoraan mitattavissa tai arvioitavissa olevaa, säteilytilanteen vakavuutta kuvaavaa suuretta, kuten esimerkiksi laskeuman suuruutta tai aktiivisuuspitoisuutta. Ohjeellisen toimenpidetason ylittyessä, tai kun sen ennakoidaan ylittyvän, suojelutoimenpide on yleensä tarpeen. Tässä ohjeessa annettavat ohjeelliset toimenpidetasot ovat suuntaa antavia, ja säteilyvaaratilanteen aikana olosuhteet huomioon ottaen niitä voi olla tarpeen muuttaa.

Säteilyaltistuksen enimmäistaso on sellainen yhden vuoden aikana saatava säteilyannos, jonka ylitystä pyritään välttämään. Tavoitteena on, että säteilyvaaratilanteen ensimmäisen vuoden aikana ihmisten säteilyaltistus on enintään 20 milliSv ja että suojelutoimien avulla ainakin suurimmalle osalle väestöä jäljelle jäävä altistus on tätä pienempi. Säteilyaltistusta arvioitaessa huomioidaan kaikki vaaratilanteen aiheuttamat altistusreitit sekä suojelutoimien pienentävät vaikutukset. Enimmäistasoa pienennetään ajan kuluessa, kunnes saavutetaan tilanne, joka on pysyvästi hyväksyttävä.

Saastumistaso kuvaa tapahtuman vaikutusalueelle tulleen laskeuman suuruutta. Saastumistasoa käytetään esimerkiksi arvioitaessa puhdistustoimien tarpeellisuutta. Saastumistaso määritellään ensisijaisesti laskeumasta tulevan ulkoisen säteilyn annosnopeuden perusteella. Jos kuitenkin laskeumassa olevien radioaktiivisten aineiden määrien perusteella päädytään korkeampaan saastumistasoon, käytetään kyseistä tasoa. Laskeuman suuruuden määrittelyssä on oletettu, että radioaktiiviset aineet ovat vielä maan pintakerroksissa sekä rakennusten ja tavaroiden pinnoilla eivätkä ole esimerkiksi kulkeutuneet syvemmälle maaperään.

Voimakkaita gamma- ja beetasäteilijöitä ovat esimerkiksi seuraavat nuklidit: koboltti-58 ( 58Co), koboltti-60 ( 60Co), rutenium-106 ( 106Ru), hopea-110m ( 110mAg), jodi-131 ( 131I), cesium-134 ( 134Cs), cesium-137 ( 137Cs), cerium-144 ( 144Ce), strontium-90 ( 90Sr), iridium-192 ( 192Ir) ja radium-226 ( 226Ra). Heikkoja gamma- ja beetasäteilijöitä ovat esimerkiksi tritium ( 3H), hiili-14 ( 14C), kromi-51 ( 51Cr), rauta-55 ( 55Fe) ja nikkeli-63 ( 63Ni).

Radioaktiivisella jätteellä tarkoitetaan radioaktiivisia aineita ja radioaktiivisten aineiden saastuttamia laitteita, tavaroita ja aineita, joilla ei ole käyttöä ja jotka radioaktiivisuutensa vuoksi on tehtävä vaarattomiksi (säteilylaki 1991/592, 10 §).

Radioaktiivisia aineita sisältävällä jätteellä tarkoitetaan varsinaista radioaktiivista jätettä sekä muuta jätettä tai hylättyä tuotetta. Tässä muulla jätteellä ja hylätyllä tuotteella tarkoitetaan sellaista jätettä, jonka käsittelyssä, jätehuollossa tai hyötykäytössä säteilysuojelulliset näkökohdat tulee huomioida, mutta joissa radioaktiivisen aineiden määrä on niin vähäinen, etteivät ne ole varsinaista radioaktiivista jätettä. Lisäksi muita radioaktiivisia aineita sisältäviä jätteitä ovat sellaiset tuotteet, jotka eivät lievän saastumisensa vuoksi kelpaa aiottuun käyttöön.

Saastumistaso Ulkoisen säteilyn annosnopeus Laskeumassa olevat voimakkaat gamma- ja beetasäteilijät yhteensä Laskeumassa olevat alfasäteilijät, jotka ovat pinnalla mahdollisesti irtoavassa muodossa
Erittäin voimakkaasti saastunut yli 100 mikroSv/h yli 10 000 000 Bq/m² yli 100 000 Bq/m²
Voimakkaasti saastunut 10–100 mikroSv/h 1 000 000–10 000 000 Bq/m² 10 000–100 000 Bq/m²
Saastunut 1–10 mikroSv/h 100 000 Bq/m² – 1 000 000 Bq/m² 1 000 – 10 000 Bq/m²
Lievästi saastunut alle 1 mikroSv/h mutta kuitenkin yli normaalin taustan tason alle 100 000 Bq/m² alle 1 000 Bq/m²
Puhdas tai lähes puhdas laskeuma niin pieni, että annosnopeus normaalin taustan tasolla ei laskeumaa tai laskeuma erittäin vähäinen ei laskeumaa tai laskeuma erittäin vähäinen

3 Suojelutoimien säteilysuojeluperusteet jälkivaiheessa

3.1 Jälkivaiheen suojelutoimien valintaan vaikuttavat yleiset tekijät

Kaikissa suojelutoimissa tavoitteena on, että väestön altistusta pienennetään tehokkaasti, minimoidaan tilanteesta aiheutuvat muut haitat, ja että ihmisten elinolosuhteet ja yhteiskunnan toiminta saadaan palautettua mahdollisimman normaaleiksi. Tilanteen aikana tulee koko ajan arvioida tarvetta uusien suojelutoimien käynnistämiseksi sekä jo tehtyjen suojelutoimien muuttamiseksi, jatkamiseksi tai lopettamiseksi. Arvioinnissa otetaan huomioon, kuinka jo toteutetut suojelutoimet ovat tehonneet ja toisaalta vaikuttaneet ihmisten ja yhteiskunnan toimintaan, sekä kuinka nopeasti ympäristön radioaktiivisten aineiden määrä vähenee radioaktiivisen hajoamisen tai puhdistustoimien johdosta.

Jälkivaiheen suojelutoimien valinnassa ja toteuttamistavassa on huomioitava sekä toimenpiteillä saavutettavat hyödyt että toimenpiteistä aiheutuvat haittavaikutukset. Harkittavana on monenlaisia suojelutoimia ja niiden yhdistelmiä. Altistuksen vähentämisessä ja tilanteen arvioinnissa otetaan huomioon eri suojelutoimien yhteisvaikutus jäljelle jäävän altistuksen suuruuteen. Vaikka tässä ohjeessa annetut toimenpidetasot perustuvat säteilyvaikutuksiin, vaikuttaa suojelutoimien lopulliseen valintaan useat eri tekijät, joita on esitetty kuvassa 1.

Kuva 1. Jälkivaiheen suojelutoimien valintaan vaikuttavia tekijöitä.

Suojelutoimien valintaan vaikuttaa myös toimenpiteiden oletettu kesto: esimerkiksi nopeasti toteutettu lyhytkestoinen evakuointi yhdistettynä ympäristön puhdistustoimiin on todennäköisesti parempi vaihtoehto kuin väliaikainen väestönsiirto, koska väestönsiirrosta aiheutuvat haitat ovat suurempia. Pitkäaikaisiin monia kuukausia tai vuosia kestäviin toimiin vaikuttavat vahvasti muut kuin säteilysuojelulliset perusteet. Toimet on aina huolellisesti harkittava nämä perusteet huomioiden.

Kuva 2. Säteilyaltistuksen suuruuden merkittävyys suhteessa muihin toimenpiteen valintaan ja toteuttamispäätökseen vaikuttaviin tekijöihin.

Kuvassa 2 on esitetty altistuksen suuruuden merkitys suhteessa muihin toimenpiteen valintaan ja toteuttamispäätökseen vaikuttaviin tekijöihin. Kokonaishaitta koostuu altistuksen lisäksi esimerkiksi eettisistä, sosiaalisista, ympäristöä koskevista ja taloudellisista näkökohdista. Vakavassa säteilytilanteessa, jossa annokset ilman suojelutoimia olisivat suuria, on ehdottoman tärkeää rajoittaa säteilyaltistusta. Tällöin toimet ovat tarpeen, vaikka niistä aiheutuisi esimerkiksi suurta haittaa ihmisten normaaliin elämään tai merkittäviä kustannuksia. Lievässä säteilytilanteessa, jossa altistus jää pieneksi, muut tekijät vaikuttavat enemmän päätöksiin kuin itse säteilyaltistus.

3.2 Säteilyaltistuksen enimmäistaso säteilyvaaratilanteen aikana

Erilaisissa säteilyvaaratilanteissa voi olla erilaisia altistusreittejä. Näitä ovat suojaamattoman säteilylähteen, laskeuman tai radioaktiivisia aineita sisältävän pilven aiheuttama suora säteily, hengitysilman radioaktiiviset aineet, ihon saastuminen sekä ruuan tai juomaveden sisältämät radioaktiiviset aineet.

Suojelutoimien tavoitteena on, että säteilyvaaratilanteesta ei aiheudu säteilyaltistuksen enimmäistason (20 milliSv) ylittävää annosta ensimmäisen vuoden aikana, kun huomioidaan kaikki altistusreitit varhaisvaiheessa ja jälkivaiheessa sekä toteutettujen suojelutoimien vaikutus altistuksen pienentämiseksi. Koko tilanteen ajan tulee arvioida tarvetta uusien suojelutoimien toteuttamiseen tai jo tehtyjen muuttamiseen, jatkamiseen tai lopettamiseen. Kun huomioidaan kaikki altistusreitit, voidaan samanaikaisesti tarvita useita suojelutoimia. Jälkivaiheen aikana voi olla tarpeen noudattaa tiukempaa kuin yksittäisten suojelutoimien kohdalla kuvattuja kriteerejä, jos esimerkiksi varhaisvaiheen altistus aiheuttaa lähellä säteilyaltistuksen enimmäistasoa olevan annoksen.

Eri altistusreiteistä aiheutuva yhteenlaskettu annos vuodessa voi olla suurempi kuin 20 milliSv, vaikka suojelutoimet toteutettaisiin tässä ohjeessa annetuilla toimenpidetasoilla. Ylitys on mahdollinen esimerkiksi silloin, kun ollaan lähellä useamman suojelutoimen toimenpidetasoja, niitä kuitenkaan ylittämättä, jolloin kaikkia yksittäisiä suojelutoimia ei toteuteta.

Mikäli säteilyvaaratilanteen aiheuttaman altistuksen ensimmäisen vuoden aikana ennakoidaan olevan:

  • suurempi kuin 10 milliSv, on toteutettava väestön altistusta pienentäviä suojelutoimia
  • 1–10 milliSv, ovat suojelutoimet yleensä perusteltuja
  • pienempi kuin 1 milliSv, voidaan altistusta vähentäviä suojelutoimia tehdä etenkin silloin, kun ne ovat helposti ja järkevästi toteutettavissa.

Suojelutoimien harkinnassa, valinnassa ja toteutuksessa huomioidaan tapauksen luonne ja muut olosuhteet.

Tässä ohjeessa annettava altistusta koskeva kriteeristö ja toimenpidetasot koskevat eniten altistuvaa väestöryhmää, ei eniten altistunutta yksittäistä henkilöä. Eniten altistuviin henkilöihin kiinnitetään erityistä huomiota ja heille annetaan erikseen lisäohjeet säteilyaltistuksen pienentämiseksi. Lisäksi voidaan tilanteen edellyttäessä toteuttaa joitakin väestöryhmiä, esimerkiksi lapsia koskevia kohdistettuja suojelutoimia.

Säteilyvaaratilanteen hoito voi jatkua vuosia. Koko tilanteen ajan on pyrittävä siihen, että väestön vuotuista altistusta pienennetään jatkuvasti, kunnes saavutetaan taso, joka voidaan katsoa pysyvästi hyväksyttäväksi. Kuvassa 3 on esitetty säteilyaltistuksen enimmäistason pienentäminen pitkällä aikavälillä.

3.3 Jälkivaiheessa harkittavat suojelutoimet

Jälkivaiheen toimet kohdistuvat muun muassa ihmisiin, elinympäristöön, tuotantoon ja liikenteeseen. Kuva 4 sisältää tämän ohjeen käsittelemät suojelutoimet. Monista toimista syntyy radioaktiivisia aineita sisältäviä jätteitä, joiden käsittely tarvitsee erityishuomiota.

Kuva 3. Säteilyaltistuksen enimmäistasoa pyritään pienentämään mahdollisimman nopeasti.

Kuva 4. Suojelutoimet säteilyvaaratilanteen jälkivaiheessa.

4 Väestöä koskevat toimenpiteet

4.1 Sisälle suojautuminen

Säteilyvaaratilanteen varhaisvaiheessa sisälle suojautumisella vähennetään hengityksen kautta kehoon joutuvien radioaktiivisten aineiden määrää sekä altistumista radioaktiivisesta pilvestä ja laskeumasta tulevalle suoralle säteilylle. Esimerkkinä sisälle suojautumisen annosta vähentävästä vaikutuksesta on ohjeen VAL1 liitteessä 2. Jälkivaiheessa sisälle suojautuminen voi olla tarpeen laskeuman aiheuttaman ulkoisen altistuksen vähentämiseksi sekä ihmisten ja sisätilojen saastumisen estämiseksi.

Sisätiloihin suojautumisen lieventämis- tai lopettamisajankohdan määrittäminen perustuu esimerkiksi tietoihin vapautuneista radioaktiivisista aineista, vallitsevaan säteilytilanteeseen ja jo toteutuneeseen suojautumisen kestoon. Sisälle suojautumisen kokonaiskesto ei saisi ylittää kahta vuorokautta, koska suojautumisen pitkittyessä muut kuin säteilyyn liittyvät haitat lisääntyvät nopeasti. Viimeistään kahden vuorokauden jälkeen on harkittava sisälle suojautumisen lieventämistä tai lopettamista. Jos säteilytaso on edelleen niin korkea, että suojautumista ei voida lieventää, tulee väestö evakuoida.

Jos kyseessä on ydinvoimalaitosonnettomuus, on todennäköistä, että radioaktiivisia aineita sisältävän pilven ylikulku kestää alle vuorokauden ja sisälle suojautumista voidaan lieventää viimeistään kahden vuorokauden kuluttua. Vaikka päästö jatkuisi useita vuorokausia, saattaa suojautumisen lieventäminen silti olla perusteltua parin vuorokauden kuluttua. Tämä johtuu siitä, että jalokaasut ja valtaosa helposti höyrystyvistä radioaktiivisista aineista vapautuu päästön alkuvaiheessa, jonka jälkeen kokonaispäästö yleensä pienenee olennaisesti.

4.1.1 Sisälle suojautuminen tai sen jatkaminen

Sisätiloihin tulee suojautua tai sisälle suojautumista tulee jatkaa, jos suojautumattomalle henkilölle arvioidaan kertyvän yli 10 milliSv säteilyannos kahden vuorokauden aikana. Sisälle suojautuminen on tarpeen myös, jos jälkivaiheessa tehdyt mittaukset osoittavat alueen olevankin saastuneempi kuin mitä varhaisvaiheessa tehdyt ennusteet antoivat olettaa ja saastumistaso ylittää jonkin seuraavista toimenpidetasoista:

Ohjeellinen toimenpidetaso sisälle suojautumisen jatkamiselle:
— ulkoisen säteilyn annosnopeus on suurempi kuin
100 mikroSv/h
tai
— voimakkaiden gamma- ja beetasäteilijöiden laskeuma on yhteensä suurempi kuin 10 000 000 Bq/m²,
tai
— alfasäteilijöiden laskeuma on suurempi kuin
100 000 Bq/m² olettaen, että alfasäteilijät ovat pinnassa irtoavassa muodossa.

Mikäli ulkoisen säteilyn annosnopeus tai laskeuma ei laske kahden vuorokauden kuluessa pienemmäksi kuin edellä esitetyt toimenpidetasot, tulee harkita väestön evakuointia alueelta. Tällöin tarvitaan ohjeita väestölle evakuointijärjestelyihin valmistautumiseksi sekä ulkona liikkumista edellyttävien välttämättömien toimien tekemiseksi.

4.1.2 Sisälle suojautumisen lieventäminen

Lievennetyllä sisälle suojautumisella tarkoitetaan sitä, että ulkona voi liikkua mutta liikkuminen on rajoitettava välttämättömiin lyhytaikaisiin tehtäviin. Erityisesti lasten ulkonaolo on rajoitettava minimiin. Sisälle suojautumisen lieventäminen tulee harkittavaksi radioaktiivisia aineita sisältävän pilven ohikulun jälkeen tai silloin, kun on kyseessä ydinvoimalaitoksesta pitkään jatkuva, mutta alkuvaiheeseen verrattuna selvästi pienentynyt päästö. Lievennetty sisälle suojautuminen on tarpeen myös, jos jälkivaiheessa tehdyt mittaukset osoittavat alueen olevankin saastuneempi kuin, mitä varhaisvaiheessa tehdyt ennusteet antoivat olettaa ja saastumistaso ylittää jonkin seuraavista toimenpidetasoista.

Lievennetty sisälle suojautuminen on aiheellista, kun suojautumattomalle henkilölle arvioidaan kertyvän yli 10 milliSv säteilyannoksen ensimmäisen kuukauden aikana onnettomuuden jälkeen mutta kuitenkin alle 10 milliSv kahden vuorokauden aikana.

Ohjeellinen toimenpidetaso lievennetylle sisälle suojautumiselle:
— ulkoisen säteilyn annosnopeus on laskenut pienemmäksi kuin 100 mikroSv/h; lievennettyä sisälle suojautumista on perusteltua jatkaa niin kauan, kun ulkoisen säteilyn annosnopeus on suurempi kuin 10 mikroSv/h
tai
— voimakkaiden gamma- ja beetasäteilijöiden laskeuma on yhteensä 1 000 000 – 10 000 000 Bq/m²,
tai
— alfasäteilijöiden laskeuma on suurempi kuin 10 000 – 100 000 Bq/m² ja radioaktiiviset aineet saattavat olla irtoavassa muodossa.

Sisätilat on syytä tuulettaa ja puhdistaa huolellisesti heti sen jälkeen, kun on saatu varmistettu tieto pilven ohikulusta tai ilmoitus siitä, että voidaan siirtyä lievennettyyn sisälle suojautumiseen (ks. luku 5.1). Samassa yhteydessä tulee huolehtia, ettei laskeumassa olevia radioaktiivisia aineita kulkeudu sisätiloihin lyhyiden ulkona käyntien seurauksena esimerkiksi jalkineissa.

Ulkona liikkumista edellyttävien välttämättömien toimien tekemiseksi annetaan ohjeita, joita noudattamalla voidaan rajoittaa laskeumalle altistumista. Lievennetyn sisälle suojautumisen aikana voidaan käynnistää yhteiskunnan tärkeitä toimintoja, kuten terveydenhuollon, elintarvikekauppojen ja välttämättömän joukkoliikenteen palveluja. Myös ympäristön puhdistustoimet käynnistetään. Niitä käsitellään luvussa 5.1.

Mikäli säteilytaso ei vähene nopeasti radioaktiivisen hajoamisen vuoksi tai elinympäristö puhdistamalla, tulee harkita väestön siirtoa pois alueelta (ks. luku 4.3).

4.1.3 Sisälle suojautumisen lopettaminen

Sisälle suojautuminen, jopa lievennettynä, voidaan lopettaa, kun suojautumattomalle henkilölle arvioidaan kertyvän alle 10 milliSv säteilyannos kuukauden aikana. Sisälle suojautumisen lopettaminen edellyttää lisäksi, että säteilyaltistuksen arvioidaan laskevan nopeasti tai että altistusta voidaan pienentää tehokkaasti puhdistustoimilla.

Ohjeellinen toimenpidetaso sisälle suojautumisen lopettamiselle:
— ulkoisen säteilyn annosnopeus on pienempi kuin
10 mikroSv/h
tai
— voimakkaiden gamma- ja beetasäteilijöiden laskeuma on pienempi kuin 1 000 000 Bq/m²,
tai
— alfasäteilijöiden laskeuma on pienempi kuin
10 000 Bq/m².

Sisälle suojautumisen lopettamisen yhteydessä voidaan tarvita monia altistusta vähentäviä toimia. Luvuissa 4.4 ja 5.1 on kuvaukset toimista ja niiden perusteista.

4.2 Pääsyn rajoittaminen saastuneelle alueelle

Kulkurajoituksilla tarkoitetaan niitä toimia, joilla pääsy saastuneelle alueelle estetään kokonaan tai rajoitetaan välttämättömään. Kulkurajoitukset koskevat maa- ja raideliikennettä sekä laiva- ja lentoliikennettä. Kulkurajoituksia on mahdollisesti tarvittu jo tilanteen varhaisvaiheessa. Rajoituksia tarkennetaan sitä mukaa, kun kuva laskeumatilanteesta tarkentuu.

Ohjeellinen toimenpidetaso kulkurajoituksille:
— ulkoisen säteilyn annosnopeus on suurempi kuin
100 mikroSv/h,
tai
— voimakkaiden gamma- ja beetasäteilijöiden laskeuma on yhteensä suurempi kuin 10 000 000 Bq/m²,
tai
— alfasäteilijöiden määrä eri pinnoilla on suurempi kuin 100 000 Bq/m² ja ne ovat pinnassa mahdollisesti irtoavassa muodossa.

Kulkurajoitusalueelle voidaan sallia ainoastaan välttämätön pääsy, esimerkiksi pelastustoimeen, ruokahuoltoon ja muuhun elintärkeään huoltoon sekä evakuointiin ja kiireellisiin puhdistustoimiin liittyen. Alueella oloaika tulee rajoittaa vähimpään mahdolliseen. Siirryttäessä vähemmän saastuneelle tai puhtaalle alueelle tulee järjestää kulkuneuvojen ja henkilöiden mittaukset ja puhdistukset.

Poikkeuksena edellisestä on rautateitse tai vesitse tapahtuva välttämätön kauttakulku saastuneen alueen läpi. Rautatiekuljetusten osalta vaihtoehtoisia reittejä ei välttämättä ole. Kauttakulku täytyy toteuttaa suunnitellusti siten, että se on mahdollisimman lyhytaikainen ja että junien saastumisen mittaus ja tarvittaessa puhdistus järjestetään. Mikäli kulku vesitse on mahdollista, on se muuta liikennettä suositeltavampaa, koska ulkoisen säteilyn annosnopeus vesialueilla on hyvin alhainen, vaikka maa-alueet olisivatkin voimakkaasti saastuneita.

Kulkurajoitusta voidaan lieventää, kun ulkoisen säteilyn annosnopeus on pienempi kuin 100 mikroSv/h. Alueelle pääsy voidaan sallia myös yhteiskunnalle tärkeiden toimintojen, kuten terveydenhuollon, elintarvikekauppojen ja välttämättömän joukkoliikenteen palveluiden käynnistämiseksi. Tällöin liikenne ohjataan sellaisille reiteille, joiden varrelle voidaan järjestää mittaus- ja puhdistuspisteet. Edellä mainittu koskee myös lentokenttiä, satamia ja rajanylityspisteitä. (Ks. 5.1.6 ja ihmisten puhdistusta koskeva kohta 4.6.)

Kulkurajoituksia tai puhdistuspisteitä ei enää tarvita, kun ulkoisen säteilyn annosnopeus on alle 10 mikroSv/h.

4.3 Evakuointi

4.3.1 Yleistä evakuoinnista

Väestön evakuoinnilla tarkoitetaan viranomaisten johdolla tapahtuvaa väestön tai sen osan siirtämistä tai ohjeitten mukaista omatoimista poistumista saastuneelta alueelta turvalliselle alueelle 1. Ihmisten oma-aloitteinen siirtyminen ei sisälly evakuointikäsitteeseen. Kuitenkin oma-aloitteinen siirtyminen pois vaaralliseksi koetulta alueelta tulee ottaa huomioon valmiussuunnitelmissa, kuten esimerkiksi vastaanottopisteiden perustamisessa.

Evakuointeja täydentävät tarvittaessa eri viranomaisten vastuulla suoritettavat muut siirrot, kuten tuotanto- ja kotieläinten, laitosten ja elinkeinoelämän organisaatioiden siirrot. Väestön lyhytkestoisen evakuoinnin ja väliaikaisen siirron aikana tulee huolehtia evakuoiduille alueille jäävien eläinten hyvinvoinnista. Tässä tarkoituksessa evakuoidulla alueella käyville, esimerkiksi ruokinta ja muu välttämätön hoito, tulee antaa ohjeet muun muassa suojavarusteiden käytöstä.

Väestön evakuoinnilla tarkoitetaan tässä ohjeessa nopeasti toteutettavaa evakuointia, jonka oletuskesto on noin viikosta muutamaan kuukauteen, väliaikaisella väestönsiirrolla evakuointia, jonka kesto on muutamista kuukausista noin kahteen vuoteen, ja pysyvällä uudelleen asuttamisella evakuointia tilanteessa, jossa ei ole oletettavaa, että aluetta saataisiin palautettua asuttavaan kuntoon.

Evakuoinnin lähtökohtana pidetään, että siirto olisi niin lyhytaikainen kuin mahdollista. Evakuoidut alueet pyritään käytettävissä olevin keinoin puhdistamaan asuinkelpoisiksi. Jos väestö tai väestönosa joudutaan siirtämään pitkäksi aikaa tai pysyvästi pois saastuneelta alueelta, päätökseen vaikuttavat säteilytilanteen ohella myös muut tekijät ja yhteiskunnassa vallitsevat olosuhteet.

Väliaikainenkin väestönsiirto vaikuttaa voimakkaasti ihmisten elämään. Väestönsiirron sijaan voidaan tukea saastuneella alueella asumista ja elinkeinotoiminnan jatkamista tekemällä alueelle tarkkaan kohdistettuja puhdistustoimia ja käyttörajoituksia. Kuitenkin alueen puhdistamisen ajaksi voi olla tarkoituksenmukaista toteuttaa lyhytkestoinen evakuointi.

1 Sisäasiainministeriön ohje (SM-2003-01781/Tv-31)

4.3.2 Evakuointi

Evakuointiin on syytä ryhtyä nopeasti, jos suojautumattomalle henkilölle arvioidaan kertyvän yli 20 milliSv säteilyannos ensimmäisen viikon aikana.

Ohjeellinen toimenpidetaso evakuoinnille:
Jos seuraavat säteilytasot ylittyvät kauemmin kuin kaksi vuorokautta
—ulkoisen säteilyn annosnopeus on suurempi kuin
100 mikroSv/h,
tai
—voimakkaiden gamma- ja beetasäteilijöiden laskeuma on yhteensä suurempi kuin 10 000 000 Bq/m²,
tai
— alfasäteilijöiden laskeuma on suurempi kuin
100 000 Bq/m² olettaen, että alfasäteilijät ovat pinnassa irtoavassa muodossa.

Evakuointi voidaan toteuttaa myös ohjeellista toimenpidetasoa pienemmillä tasoilla, jos se on nopeasti ja helposti toteutettavissa, esimerkiksi kyseessä on pieni ihmisjoukko. Toimenpidetason nostaminen voi olla tarkoituksenmukaista tapauksissa, joissa evakuoinnin toteutus on vaikeaa esimerkiksi suuren evakuoitavan väestömäärään tai kuljetuskapasiteetin puutteen takia. Evakuointia voidaan tehdä tällöin osittaisesti kohdistaen toimenpide tiettyihin väestöryhmiin kuten lapsiin ja raskaana oleviin.

4.3.3 Väliaikainen väestönsiirto ja pysyvä uudelleen asuttaminen

Väliaikaisen väestönsiirron ja pysyvän uudelleen asuttamisen sekä niiden keston tulee perustua paitsi laskeuman suuruutta selvittäneeseen säteilykartoitukseen ja laskelmiin säteilyaltistuksesta myös esimerkiksi yhteiskunnallisten, psykologisten ja taloudellisten vaikutusten huomioimiseen. Uudelleen asuttamisessa huomattavia kustannuksia ja muita haittoja aiheutuu asuntojen, koulujen, terveydenhoidon, työpaikkojen ja muun infrastruktuurin järjestämisestä ja/tai rakentamisesta.

Säteilyvaaratilanteessa toteutettu lyhytkestoiseksi tarkoitettu evakuointi voidaan muuttaa pitempikestoiseksi väliaikaiseksi väestönsiirroksi tai asuttaa väestö pysyvästi puhtaalle alueelle, jos osoittautuu, että säteilytaso evakuoidulla alueella ei vähene nopeasti. Väestön väliaikaista siirtoa on tarpeen harkita, jos alueen puhdistustoimista huolimatta suojautumattomalle henkilölle arvioidaan kertyvän yli 10 milliSv säteilyannos yhden kuukauden aikana.

Väliaikaisen väestönsiirron kesto voi olla muutamista kuukausista noin kahteen vuoteen. Väliaikainen väestönsiirto voidaan aloittaa myös viikkoja tai kuukausia vaaratilanteen alkamisen jälkeen, jos se arvioidaan tarpeelliseksi vähentämään pitkällä aikavälillä laskeumasta saatavaa altistusta. Tällöin laskeumatilanne ei ole edellyttänyt nopeasti toteutettavaa evakuointia, mutta pitkällä aikavälillä kertyvä altistus olisi huomattava.

Ohjeellinen toimenpidetaso väestön väliaikaiselle siirrolle:
— ulkoisen säteilyn annosnopeus asuinalueilla on alueen puhdistustoimista huolimatta keskimäärin suurempi kuin 10 mikroSv/h,
tai
— voimakkaiden gamma- ja beetasäteilijöiden laskeuma on yhteensä suurempi kuin 1 000 000 Bq/m²,
tai
— alfasäteilijöiden laskeuma on suurempi kuin
10 000 Bq/m², ja nämä ovat sellaisten materiaalien pinnassa, josta ne voivat kulkeutua hengitysilmaan
(esim. hiekkapinta).
Ohjeellinen toimenpidetaso väestön pysyvälle uudelleen asuttamiselle:
— esimerkiksi ulkoinen annosnopeus on elinaikana pysyvästi luokkaa 2 mikroSv/h tai sitä suurempi.

Vaikka väestön uudelleen asuttaminen kuuluu toipumisvaiheen toimenpiteisiin, on se sisällytetty tähän ohjeeseen kokonaisuuden vuoksi. Väestön pysyvä uudelleen asuttaminen on tarpeen, jos vuoden tai kahden kuluttua tilanteen jälkeen suojautumattomalle henkilölle arvioidaan kertyvän edelleen yli 50 milliSv säteilyannos vuoden aikana. Pysyvä uudelleen asuttaminen on tarpeen myös, jos tilanteesta arvioidaan kertyvän useamman vuosikymmenen aikana yli 1000 milliSv säteilyannos.

Ohjeellinen toimenpidetaso väestön pysyvälle uudelleen asuttamiselle:
— esimerkiksi ulkoinen annosnopeus on elinaikana pysyvästi luokkaa 2 mikroSv/h tai sitä suurempi.

4.3.4 Evakuoinnin ja väliaikaisen väestönsiirron lopettaminen

Evakuointi tai väliaikainen väestönsiirto voidaan lopettaa ja väestö voi palata takaisin alueelle, kun suojautumattomalle henkilölle säteilyannoksen kyseisellä alueella arvioidaan jäävän pienemmäksi kuin 10 milliSv ensimmäisen kuukauden aikana paluun jälkeen ja että annoksen ennakoidaan pienenevän nopeasti esimerkiksi puhdistustoimien tai radioaktiivisen hajoamisen vuoksi. Kuitenkin on syytä varmistaa, että vuoden aikana saatava annos tulee jäämään alle 20 milliSv:n, kun otetaan kaikki suojelutoimenpiteet huomioon, kuten ympäristön puhdistustoimien vaikutukset.

Ohjeellinen toimenpidetaso evakuoinnin tai väliaikaisen väestönsiirron lopettamiselle:
— asuinalueilla ulkoisen säteilyn annosnopeus on keskimäärin pienempi kuin 10 mikroSv/h ja sen odotetaan pienenevän nopeasti
tai
— voimakkaiden gamma- ja beetasäteilijöiden laskeuma yhteensä selvästi pienempi kuin 1 000 000 Bq/m² ja lisäksi laskeuman määrä pienenee nopeasti
tai
— alfasäteilijöiden laskeuma pienempi kuin 10 000 Bq/m² ja lisäksi laskeuman määrä pienenee nopeasti.

4.4 Saastuneella alueella olevien ihmisten omatoiminen altistuksen pienentäminen

Saastuneella alueella olevat voivat pienentää altistusta kotona ja työpaikoilla. Erityishuomiota kotien lisäksi tulee kiinnittää päiväkoteihin, kouluihin ja muihin tiloihin joissa oleskelee lapsia ja nuoria. Tilanteen aikana on tarpeen antaa ohjeita omatoimisen altistuksen pienentämiseksi. Ohjeet voivat koskea esimerkiksi seuraavia asioita:

  • Yksinkertaisella sisätilojen tuuletuksella ja puhdistuksella (imurointi, pyyhkiminen, pesu) säteilyannos vähenee huomattavasti. Puhdistuksessa, siivouksessa ja pölyävässä työssä tulee tarvittaessa käyttää suojavaatetusta ja hengityssuojainta.
  • Peseytymisellä vähennetään radioaktiivisten aineiden pääsyä elimistöön. Erityisen tärkeää on usein tehtävä, huolellinen käsien pesu.
  • Ulkovaatteiden ja jalkineiden jättäminen eteiseen ulkoa sisälle tultaessa sekä peseytyminen ja vaatteiden vaihtaminen vähentävät sisätilojen uudelleen saastumista. Myös lemmikkieläimet tulee puhdistaa mahdollisuuksien mukaan ulkoiluttamisen jälkeen, sillä ne tuovat jaloissaan ja turkissaan radioaktiivisia aineita sisälle.
  • Ilmansuodattimet tulee vaihtaa tai puhdistaa mahdollisimman nopeasti pilven ylikulun jälkeen niissä tiloissa, kulkuneuvoissa ja työkoneissa joissa ilmanvaihto on ollut päällä saastepilven ylikulun aikana. Tällä estetään suodattimiin tarttuneiden radioaktiivisten aineiden irtoaminen ja kulkeutuminen sisätiloihin.
  • Omatoiminen pihojen ja rakennusten ulkopintojen puhdistus vähentää elinympäristöstä saatavaa altistusta. Puhdistuksessa – etenkin, jos kyseessä on pölyävä työ – tulee tarvittaessa käyttää suojavaatetusta ja hengityssuojainta.
  • Elintarvikkeista saatavaa altistusta vähennetään tarvittaessa luonnontuotteiden ja itse tuotettujen elintarvikkeiden käsittelyllä tai käytön rajoittamisella.
  • Omien kulkuvälineiden sekä ulkotiloissa olleiden työvälineiden ja tavaroiden puhdistus ja puhdistuksen toistaminen saastuneella alueella liikkumisen tai käytön jälkeen voi olla tarpeen.

Luvussa 4.5 on kuvaus saastuneella alueella työskentelevien ja ulkona olevien suojelusta ja luvussa 5.1 puhdistustoimista ja niiden perusteista. Luvussa 7 on ohjeita puhdistuksessa syntyvän jätteen käsittelystä.

4.5 Saastuneella alueella työskentelevien ja ulkona olevien suojelu

4.5.1 Onnettomuuden seurauksia lieventävät ja muut välttämättömät työt

Säteilyvaaratilanteen jälkivaiheessa ei yleensä ole tarvetta toteuttaa sellaisia nopeita suojelutoimia, joiden seurauksena työntekijöiden annosraja voisi ylittyä. Poikkeuksena tästä voi olla esimerkiksi säteilylähteeseen liittyvä onnettomuus tai tahallinen teko, jolloin säteilyvaaratilanteen varhaisvaihetta ei ole tai se on erittäin lyhyt. Työtekijöiden säteilysuojelua kiireellisissä suojelutoimissa on käsitelty ohjeessa VAL1.

Jälkivaiheen suojelutoimien tekemiseen, onnettomuuden seurausten lieventämiseen sekä muihin välttämättömiin töihin osallistuvat työntekijät voivat altistua säteilylle muuta väestöä enemmän. Työntekijöiden suojelussa noudatetaan säteilytyötekijöiden annosrajoja, ellei ole pakottavia syitä poiketa niistä. Tavoitteena on, että säteilyvaaratilanteessa työntekijän annos eli ylitä 20 milliSv vuodessa. Raskaana olevalla ei saa teettää onnettomuustilanteessa eikä sen jälkeen toimenpiteitä, jotka aiheuttavat altistumista säteilylle.

Onnettomuuden seurauksia lieventäviä töitä ovat jälkivaiheessa esimerkiksi sisätilojen ja ympäristön puhdistaminen, onnettomuuslaitoksen ja rakennusten korjaaminen ja puhdistaminen, saastuneen alueen vartiointi, kulunvalvonta kulkurajoitusalueella, säteilytilanteen kartoitus ja muu mittaustoiminta sekä puhdistuksessa syntyvien jätteiden käsittely ja hävittäminen. Muita välttämättömiä töitä ovat esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuoltopalvelut, järjestyksen ylläpito ja yhteiskunnan elintärkeän infrastruktuurin ylläpito kuten sähkö-, elintarvike- ja vesihuolto.

Työt tulee suunnitella ja toteuttaa siten, että työntekijöille ei aiheudu tarpeetonta säteilyaltistusta. Ennen työn aloittamista on ennakoitava altistuksen suuruus ja suunniteltava, miten annoksen kertymistä seurataan työn kuluessa. Jollei käytössä ole henkilökohtaisia annosmittareita, altistuksen suuruus on arvioitava ulkoisen säteilyn annosnopeuden tai laskeuman suuruuden perusteella.

Jos työntekijöiden annos voi ylittää 6 milliSv vuodessa, tulee työntekijöille järjestää mahdollisuus terveystarkastukseen. Tilanteessa. jossa tehdään pitkäkestoisia ja suunnitelmallisia toimia, kuten ympäristön puhdistamista, ja joissa aiheutuva altistus voi olla suurempi kuin 1 milliSv vuodessa, työntekijöiden säteilysuojelusta on huolehdittava samalla tavalla kuin mikä koskee säteilytyöntekijöitä yleensä. Työntekijöiden altistusta vähentäviä toimia käsitellään kohdassa 4.5.2.

Ohjeellinen toimenpidetaso työntekijöiden altistuksen vähentämiseksi:
— ulkoisen säteilyn annosnopeus työympäristössä on suurempi kuin 10 mikroSv/h,
tai
— voimakkaiden gamma- ja beetasäteilijöiden aiheuttama pintojen saastuminen on suurempi kuin
1 000 000 Bq/m²,
tai
— alfasäteilijöiden aiheuttama saastuminen on suurempi kuin 10 000 Bq/m², jos alfasäteilijät ovat materiaalien pinnassa mahdollisesti irtoavassa muodossa.

4.5.2 Normaali työssäkäynti saastuneella alueella

Henkilöt, jotka eivät osallistu onnettomuuden seurauksia lieventäviin ja muihin välttämättömiin töihin, vaan tekevät omaa normaalia työtänsä saastuneella alueella, rinnastetaan säteilysuojelun kannalta väestöön. Samoin saastuneen alueen asukkaat, jotka omatoimisesti puhdistavat elinympäristöään, kuuluvat säteilysuojelullisesti väestöön. Alueella asuvat puhdistavat esimerkiksi omia kotejaan, pihojaan sekä auttavat mahdollisesti lastensa elinympäristön, kuten päiväkotien ja koulujen puhdistuksessa.Sekä saastuneella alueella työssäkäyvien että omatoimiseen puhdistukseen osallistuvien altistuksen rajoittaminen on tärkeää. Luvun lopussa on käytännön esimerkkejä toimista, joilla työntekijöiden altistusta voidaan rajoittaa.

Mikäli kyseessä on sellainen työ, joka voidaan tehdä myöhempänä ajankohtana ilman, että siitä aiheutuu merkittävää haittaa (esim. metsän hakkuut), kannattaa työ siirtää tehtäväksi myöhemmin, jolloin ulkoisesta säteilystä aiheutuva altistus ja radioaktiivisten aineiden määrä on vähentynyt työympäristössä.

Työntekijöiden säteilyaltistusta voivat aiheuttaa radioaktiiviset aineet työympäristössä sekä saastuneet raaka-aineet (esim. turvetuotanto), tuotteet, ajoneuvot ja työkoneet. Altistukseen vaikuttavat myös käytettävät työmenetelmät kuten esimerkiksi työt, joissa muodostuu pölyä.

Ensisijaisesti altistusta pyritään rajoittamaan työympäristön puhdistamisella. Tärkeätä on tunnistaa eniten altistusta aiheuttavat työvaiheet ja -menetelmät ja kohdistaa puhdistaminen ja muut toimet sen mukaisesti.

Puhdistustoimien ja muiden työntekijöiden altistusta vähentävien toimien tavoite on, että laskeuman aiheuttama annos saadaan mahdollisimman nopeasti vähennettyä niin pieneksi kuin se on mahdollista ja järkevää.

Ohjeellinen toimenpidetaso työntekijöiden altistusta vähentävien toimien lopettamiseksi:
— ulkoisen säteilyn annosnopeus työympäristössä on pienempi kuin 1 mikroSv/h,
tai
— voimakkaiden gamma- ja beetasäteilijöiden aiheuttama pintojen saastuminen työympäristössä on pienempi kuin
100 000 Bq/m²,
tai
— alfasäteilijöiden aiheuttama pintojen saastuminen työympäristössä on pienempi kuin 1 000 Bq/m², jos alfasäteilijät ovat materiaalien pinnassa mahdollisesti irtoavassa muodossa.

Puhdistustoimia on syytä jatkaa näiden arvojen alapuolellakin, mikäli toimet osoittautuvat tehokkaiksi annoksen edelleen pienentämisessä. Elinympäristön puhdistusta käsitellään luvussa 5.1 ja jätteiden käsittelyä luvussa 7.3.

Esimerkkejä muista käytännön toimista, joilla työntekijöiden altistusta voidaan rajoittaa:

  • rajoitetaan radioaktiivisten aineiden joutumista hengitysilmaan vähentämällä pölyämistä esimerkiksi kostuttamalla pölyävä pinta
  • käytetään suoja-asuja ja hengityssuojaimia, jos työn suorittamisessa on vaara radioaktiivisen pölyn hengittämiselle
  • puhdistetaan iho tehokkaasti työn jälkeisessä pesussa
  • suojavaatteiden vaihtamisella sekä pesuilla (iho ja työvälineet) estetään kontaminaation leviäminen puhtaisiin työtiloihin ja puhtaille työalueille
  • radioaktiivisia aineita sisältävät materiaalit tai jätteet siirretään paikkaan, jonka välittömässä läheisyydessä ei ole tarve työskennellä tai joiden läheisyydessä työskennellään mahdollisimman lyhyitä aikoja
  • jos radioaktiivisia aineita sisältävää materiaalia tai jätettä ei voida siirtää työskentelyalueista etäälle, järjestetään niin, että materiaalin tai jätteen ja työntekijän välissä on säteilyä vaimentavia rakenteita tai muita suojuksia
  • työaikaa rajoitetaan tai jaksotetaan
  • työ siirretään myöhempään ajankohtaan, mikäli se on mahdollista.

Työaikoja voi olla tarpeen rajoittaa tai työtä siirtää esimerkiksi puhdistustoimien ajaksi myöhempään ajankohtaan, mikäli tämä on mahdollista.

4.6 Ihmisten ja vaatteiden puhdistaminen

Saastuneella alueella olleiden henkilöiden tulee käydä säteilymittauksessa, jotta voidaan todentaa ovatko he ja heidän vaatteensa säilyneet puhtaina. Puhdistamista tarvitaan saastuneen henkilön annoksen rajoittamiseksi ja vähentämään saastumisen leviämistä puhtaalle alueelle.

Laajan laskeuman jälkeen on varauduttava siihen, että huolestuneita ihmisiä, jotka pelkäävät olevansa saastuneita, voi olla hyvin paljon.

4.6.1 Ihmisten mittaaminen

Niille ihmisille, jotka siirtyvät saastuneelta alueelta vähemmän saastuneelle tai puhtaalle alueelle, tulee järjestää säteilymittaukset ja puhdistusmahdollisuus lähistöllä olevassa sopivassa tilassa (mm. uimahallin, urheiluhallin tai koulun pesutilat). Kaikkien mittauksessa käyneiden henkilöiden henkilötiedot ja mittaustulokset kirjataan. Ohjeita kehon sekä kilpirauhasen mittaamiseksi on liitteessä 1.

Ensisijaisesti mitataan ne henkilöt, joiden voidaan olettaa olevan eniten saastuneita. Kuitenkin on pyrittävä järjestämään säteilymittaus kaikille mittausta haluaville, jotka ovat mahdollisesti olleet saastuneilla alueilla. Mittauksia tarvitaan myös puhdistuspaikan yhteyteen, jotta voidaan varmistua puhdistuksen tehokkuudesta.

4.6.2 Ihmisten puhdistaminen

Puhdistamisella poistetaan radioaktiiviset aineet mahdollisimman hyvin. Tavoitteena on, että ihmisen iholla voimakkaita gamma- ja beetasäteilijöitä on alle 4 Bq/cm² tai alfasäteilijöitä alle 0,4 Bq/cm². Tällainen taso on havaittavissa vain erikoismittarilla. Yleensä käytössä on kuitenkin vain säteilyn yleismittareita, joilla mitataan ulkoista gammasäteilyä. Tämän vuoksi alla annetaan toimenpidetasot myös ulkoisen säteilyn annosnopeutena. Mittaukset tulee tehdä mahdollisuuksien mukaan puhtaalla alueella.

Ihmisten puhdistus on tarpeen aina, kun yleismittarilla pystytään havaitsemaan ylitys mittauspaikan vallitsevasta annosnopeudesta. Jos mittauksissa havaitaan vallitsevan taustasäteilyn ylitys, mutta ylitys ei ole suurempi kuin 0,5 mikroSv/h, henkilöille annetaan ohjeet omatoimisesta puhdistautumisesta sekä ohjeet vaatteiden puhdistamisesta tai hävittämisestä. Jos ylitys on suurempi kuin 0,5 mikroSv/h, ihmisen ohjataan kontrolloituun puhdistukseen sopivassa tilassa (esimerkiksi urheilu- tai uimahallissa), jossa on mahdollista mittauksin todeta puhdistuksen tehokkuus.

Ohjeellinen toimenpidetaso ihmisten omatoimiseen puhdistautumiseen:
— ulkoisen säteilyn annosnopeus lähellä ihoa on yli mittauspaikan vallitsevan annosnopeuden, mutta ylitys ei ole suurempi kuin 0,5 mikroSv/h
tai
— erikoismittarilla mitattaessa iholla todetaan olevan voimakkaita gamma- tai beetasäteilijöitä yli 1 Bq/cm², mutta alle 1000 Bq/cm²
tai
—erikoismittarilla mitattaessa iholla todetaan olevan alfasäteilijöitä yli 0,1 Bq/cm², mutta alle 100 Bq/cm².
 
Ohjeellinen toimenpidetaso, jolloin henkilö ohjataan kontrolloituun puhdistukseen:
— ulkoisen säteilyn annosnopeus lähellä ihoa on enemmän kuin 0,5 mikroSv/h yli mittauspaikan vallitsevan annosnopeuden
tai
—erikoismittarilla mitattaessa iholla todetaan olevan alfasäteilijöitä yli 100 Bq/cm² tai beetasäteilijöitä yli 1000 Bq/cm².

Mittaus ja tarvittaessa puhdistus toistetaan. Jos puhdistus ei enää vähennä mittauksin todettavaa saastuneisuutta, puhdistuksen voi lopettaa. Kuitenkin jos puhdistuksesta huolimatta annosnopeus ei pienene alle 1 mikroSv/h, on tarpeen selvittää saastumisen luonne, esimerkiksi onko kyseessä sisäinen altistus.

Ne henkilöt, jotka ovat olleet hyvin vakavasti saastuneita ennen puhdistusta, tulee lähettää lisätutkimukseen ja mahdollista lisäpuhdistusta varten sekä terveysvaikutusten arviointia varten. Hyvin vakava saastuminen lisää ihovaurion riskiä sekä riskiä radioaktiivisten aineiden joutumisesta suuhun käsien kautta merkittävässä määrin. Säteilyturvakeskuksen antamien ohjeiden avulla tehtävien erite- ja kokokehomittauksien avulla arvioidaan sisäisen altistuksen määrää, laatua ja mahdollista hoitotarvetta.

Ohjeellinen toimenpidetaso, jolloin henkilö on lähetettävä lisätutkimuksiin:
— ulkoisen säteilyn annosnopeus lähellä ihoa on enemmän kuin 2 mikroSv/h yli mittauspaikan vallitsevan annosnopeuden
tai
— erikoismittarilla mitattaessa iholla on alfasäteilijöitä yli 1 000 Bq/cm² tai beetasäteilijöitä yli 10 000 Bq/cm².

Esimerkiksi jos iholla on strontium-90:ä 10 000 Bq/cm², siitä aiheutuu kahdessa tunnissa yli 50 milliSv:n ihoannos. Todennäköisesti ihmiset voivat saastua vakavasti ainoastaan onnettomuuskohteessa, kuten esimerkiksi Tshernobylin reaktoripaloa sammuttaneet palomiehet, tai Fukushiman onnettomuuslaitoksen muutamat työntekijät, tai tapauksessa, jossa säteilylähteen radioaktiivinen aine on joutunut suojuksen ulkopuolelle ja suoraan ihokosketukseen. Hyvin vakavasti saastuneille henkilöille tulee järjestää mahdollisuus pitkäaikaiseen terveydentilan seurantaan.

Vain poikkeustapauksissa, jos kiireellinen sairaalahoito on muun vamman tai sairauskohtauksen vuoksi välttämätön, voidaan saastunut potilas lähettää sairaalaan puhdistamatta. Potilas suojataan käärimällä hänet huopaan, jolla estetään ambulanssin saastuminen. Sairaalaan on ilmoitettava saastuneen potilaan saapumisesta.

Kilpirauhasmittauksia tarvitaan arvioitaessa saatua kilpirauhasannosta. Koska jodin määrä kilpirauhasessa vähenee suhteellisen nopeasti, mittausajankohta vaikuttaaa paljon siihen, kuinka luotettavia tuloksia saadaan ja voidaanko niitä hyödyntää annosarvioissa. Tämän vuoksi kilpirauhasmittaukset ovat hyödyllisiä vain, jos altistusajankohta tiedetään tai pystytään arvioimaan luotettavasti ja jos mittaukset tehdään oikea-aikaisesti. Ennakolta ei voida antaa yksittäistä toimenpidetasoa, joka ilmaisisi milloin altistunut henkilö on syytä lähettää tarkempiin mittauksiin tai terveystarkastukseen. Toimenpidetasot annetaan näin ollen vasta säteilyvaaratilanteen aikana. Lasten ja raskaana olevien kilpirauhasmittauksien käynnistämistä tulee harkita silloin, kun jodi-131-pitoisuus ilmassa on tai ennakoidaan olevan suurempi kuin 1000 Bq/m³. Liitteessä 1 on kuvattu, miten kilpirauhasmittaukset suoritetaan.

4.6.3 Saastuneiden asusteiden käsittely

Saastuneet asusteet, kuten vaatteet ja kengät, aiheuttavat käyttäjälleen altistusta ja voivat levittää radioaktiivisia aineita alueelle, joka on vähemmän saastunut. Vaatteiden saastumisen määrittämiseksi ne mitataan erikseen.

  • Mikäli asusteiden pinnasta mitattu ulkoisen säteilyn annosnopeus on 0,5–10 mikroSv/h yli mittauspaikan vallitsevan ulkoisen säteilyn annosnopeuden, saastuneet asusteet on pestävä tai puhdistettava huolellisesti ennen kuin ne otetaan uudelleen käyttöön. Pesuvedet ohjataan tavalliseen viemäriverkostoon.
  • Mikäli mittaustulos on suurempi kuin 10 mikroSv/h, asusteet on välittömästi suljettava muovisäkkeihin myöhempää puhdistamista tai hävittämistä varten. Tätä varten puhdistuspaikkoihin tulee järjestää puhtaita vaihtovaatteita ja -kenkiä.

5 Elinympäristöä koskevat toimenpiteet

Elinympäristö käsittää rakennetun, viljellyn ja luonnontilaisen ympäristön. Viljeltyä ympäristöä koskevat toimenpiteet ovat elintarvikkeita koskevien toimenpiteiden yhteydessä luvussa 6.

Rakennetulla ympäristöllä tarkoitetaan mm. asuin- ja liiketoiminta-alueita, teollisuusalueita, tie-, satama-, lentokenttä- ja varastoalueita, puistoja, leikkikenttiä sekä muita rakennettuja ulkoilu-alueita (esimerkiksi golf-kentät, laskettelukeskukset, leirintäalueet, yleiset uimarannat). Luonnontilaisella ympäristöllä tarkoitetaan esimerkiksi metsiä, suoalueita, luonnonniittyjä, avoimia kallio- tai kivikkoalueita ja vesialueita.

Jälkivaiheen puhdistustoimenpiteitä ja muita altistusta vähentäviä toimia tulee tehdä pitäen tavoitteena, että elinympäristöstä aiheutuva, laskeumasta johtuva, annos ei ylitä 10 milliSv ensimmäisenä vuonna ja että seuraavien vuosien altistusta saadaan mahdollisimman nopeasti vähennettyä niin pieneksi kuin se on mahdollista ja järkevää. Elinympäristöstä aiheutuvassa annoksessa ei oteta huomioon sitä altistusta, joka saadaan saastuneiden elintarvikkeiden kautta tai joka on saatu tilanteen varhaisvaiheessa. Kun elinympäristöstä saatavaa annosta arvioidaan, tulee ottaa huomioon altistus, jota ihmiset saavat ollessaan eri alueilla sekä sisällä että ulkona. Tässä luvussa annetut yksittäiset toimenpidetasot eivät kuitenkaan välttämättä takaa, että saastuneesta elinympäristöstä johtuva altistus jää alle 10 milliSv:n.

Puhdistuksessa syntyy radioaktiivisia aineita sisältävää jätettä, jonka käsittelyä koskee luku 7.

5.1 Puhdistus ja muut altistusta rajoittavat toimet

Laskeumatilanteen aikana ensisijaiset toimenpiteet tulee kohdistaa sellaisiin elinympäristöihin, joissa ihmiset viettävät suuren osan ajastaan tai joissa oleskelee paljon ihmisiä. Tällaisia ympäristöjä ovat mm. asuintalot, koulut, päiväkodit, liikekiinteistöt, toimistot, tuotantolaitokset, pihat, leikkikentät, puistot ja kulkuväylät. Tuotantotiloissa täytyy puhdistaa myös kaikki sellaiset rakenteet ja laitteet, joista radioaktiiviset aineet voivat kulkeutua tuotteisiin. Lisäksi tarvitaan mm. teiden ja pihojen sekä rakennusten ulkopintojen puhdistamista.

Säteilyvaaratilanteet ovat erilaisia. Sen vuoksi tarvittavat toimet voivat vaihdella. Puhdistustoimista ja niiden toteuttamisen alueellisesta ja ajallisesta järjestyksestä tulee tehdä kyseiseen tilanteeseen soveltuva suunnitelma.

Joidenkin yleisten tilojen, kuten koulujen, päiväkotien ja kauppakeskusten tilojen puhtaus on syytä varmistaa puhdistuksen jälkeen. Siivous tulee toistaa, jos mittauksessa todetaan vallitsevaa säteilytasoa korkeampia lukemia.

Rakennusten sisätilojen puhdistaminen ja tuuletus on erityisen tärkeää. Tuuletus- ja puhdistustarve johtuu siitä, että pilven ylikulun aikana radioaktiivisia aineita kulkeutuu ainakin jonkin verran myös sisätiloihin huolimatta siitä, että ilman virtausreitit olisi yritetty tukkia. Erityisen tehokkaasti puhdistetaan sellaiset sisätilat, joissa vietetään eniten aikaa. Puhdistus tulee aloittaa mahdollisimman nopeasti saastumisen jälkeen. Tällöin altistumisaika lyhenee ja radioaktiivisten aineiden poistaminen on tehokkaampaa ennen niiden voimakasta kiinnittymistä eri pintoihin. On mahdollista, että sisätiloihin kulkeutuu uudestaan radioaktiivisia aineita. Tämän vuoksi puhdistusta on tarpeellista toistaa.

Radioaktiivisia aineita on tarve vähentää ja poistaa myös kulkuvälineistä sekä ulkotiloissa olleista työvälineistä ja tavaroista. Siirryttäessä saastuneemmalta alueelta vähemmän saastuneelle tai puhtaalle alueelle, tulee järjestää mittaus- ja puhdistuspisteitä, joiden kautta alueelta tuleva liikenne ohjataan ja jossa mitataan kulkuneuvojen, työkoneiden, työvälineiden, tavaroiden ja henkilöiden saastuminen. Ihmisten puhdistusta käsitellään kohdassa 4.6.

Elinympäristön puhdistuksessa ja siivouksessa tulee ottaa huomioon työstä mahdollisesti aiheutuva säteilyaltistus. Tarvittaessa käytetään suojavaatetusta ja hengityssuojaimia, erityisesti, mikäli kyseessä on pölyävä työ.

5.1.1 Sisätilat

Yksinkertaisella sisätilojen puhdistuksella (imurointi, pyyhkiminen, pesu) säteilyannos vähenee huomattavasti. Sisätilojen puhdistus tehdään niin kuin tehokas perusteellinen tavallinen siivous. Pölyäviä työmenetelmiä tulee välttää. Ne irrottavat pinnoilla olevat radioaktiiviset aineet uudelleen ilmaan aiheuttaen ihon, hiuksien ja vaatteiden saastumista sekä hengityksen kautta saatavan altistuksen lisääntymistä ja radioaktiivisten aineiden leviämistä jo puhdistettuun sisätilaan.

Ohjeelliset toimenpidetasot sisätilojen puhdistukselle:

Sisätilojen siivous

— ulkoisen säteilyn annosnopeus ulkona on edelleen suurempi kuin 1 mikroSv/h,
tai
— voimakkaiden gamma- ja beetasäteilijöiden laskeuma ulkona on edelleen suurempi kuin 100 000 Bq/m²,
tai
— alfasäteilijöiden laskeuma ulkona on edelleen suurempi kuin 1 000 Bq/m², jos nämä ovat materiaalien pinnassa poistettavassa muodossa.
Sisätilojen kaikkien pintojen perusteellinen puhdistus
— ulkoisen säteilyn annosnopeus ulkona on edelleen suurempi kuin 10 mikroSv/h,
tai
— voimakkaiden gamma- ja beetasäteilijöiden laskeuma ulkona on edelleen suurempi kuin 1 000 000 Bq/m²,
tai
— alfasäteilijöiden laskeuma ulkona on edelleen suurempi kuin 10 000 Bq/m², jos nämä ovat materiaalien pinnassa poistettavassa muodossa.

Puhdistus aloitetaan niistä tiloista, joissa ihmiset viettävät eniten aikaansa. Vasta sen jälkeen puhdistetaan ne tilat, joissa ei ole aivan välttämätöntä olla pitkiä aikoja, kuten varastot, kellarit, ullakot ja virkistyskäyttöön tarkoitetut tilat.

Niissä tiloissa, joissa ilmanvaihto on ollut päällä saastepilven ylikulun aikana, tulee ilmansuodattimet vaihtaa tai puhdistaa mahdollisimman nopeasti radioaktiivisia aineita sisältävän pilven ylikulun jälkeen. Tällä estetään suodattimeen tarttuneiden radioaktiivisten
aineiden irtoaminen ja kulkeutuminen sisätiloihin. Käytetty suodatin tai suodattimen puhdistusjäte tulee sulkea tiiviiseen pussiin tai säiliöön ja toimittaa tilanteessa annettavien ohjeiden mukaan erilliseen tätä tarkoitusta varten järjestettävään keräyspisteeseen. Edellä oleva koskee myös imureiden pölypusseja. Muu siivouksessa syntynyt jäte voidaan hävittää normaalin jätteen mukana.

Ohjeellinen toimenpidetaso rakennetun ympäristön kiireelliselle puhdistamiselle:
— ulkoisen säteilyn annosnopeus ulkona on suurempi kuin 10 mikroSv/h,
tai
— voimakkaiden gamma- ja beetasäteilijöiden laskeuma on suurempi kuin 1 000 000 Bq/m²
tai
— alfasäteilijöiden laskeuma on suurempi kuin
10 000 Bq/m², jos nämä ovat materiaalien pinnassa poistettavassa muodossa.

5.1.2 Rakennettu ympäristö

Rakennetulla alueella puhdistettavat pinnat vaihtelevat sekä pinnan laadun että pintojen koon mukaan huomattavasti. Karkeasti pinnat voidaan jaotella seuraavasti:

  • rakennusten ulkopinnat
  • tiet, kadut ja muut peitetyt alueet, mm. asfaltoidut, laatoitetut, hiekkapäällysteiset, kivetyt alueet
  • maa- ja viheralueet (nurmikot, hiekkapinnat, hoitamattomat taajama-alueet)
  • puut ja pensaat.

Kiireellisiä puhdistustoimia tarvitaan sellaisilla alueilla, joissa

  • asukkaita ei ole ollut tarvetta evakuoida, mutta jotka kuitenkin ovat saastuneita tai voimakkaasti saastuneita
  • väestö on väliaikaisesti evakuoitu ja alueet on mahdollista saada nopeasti takaisin asuinkäyttöön puhdistamalla.

Puhdistustoimiin osallistuvien työntekijöiden suojelua käsitellään luvussa 4.5.

Puhdistustoimet aloitetaan ihmisten välittömästä elinympäristöstä eli asuintaloista, kouluista, päiväkodeista, liikekiinteistöistä, toimistoista, tuotantolaitoksista sekä pihoista, puistoista, leikkikentistä, kulkuväylistä, ja muista alueista, joita ihmiset joutuvat käyttämään. Ensin tehdään toimenpiteet, jotka ovat helposti ja laajasti toteutettavissa. Samoin tulee ympäristön osalta toteuttaa sellaiset kiireelliset puhdistustoimet, joiden tehokkuus riippuu siitä, miten pian laskeuman jälkeen ne voidaan toteuttaa. Tällaisia ovat esimerkiksi lumen poisto ja ruohonleikkuu.

Puhdistustoimien tavoitteena on, että ulkoisen säteilyn annosnopeus saadaan pienennettyä alle 1 mikroSv/h. Tällöin myös alueiden kulkua tai käyttöä koskevat rajoitukset voidaan poistaa (ks. luvut 4.2 ja 5.2 j). Tämän arvon alapuolellakin voi olla perusteltua tehdä puhdistustoimia.

Puhdistusmenetelmien valintaan ja priorisointiin vaikuttavia tekijöitä ovat

  • radioaktiiviset aineet ja niiden määrät
  • saastumisen aikana ja sen jälkeen vallinneet sääolosuhteet, esimerkiksi sade
  • saastuneiden alueiden laajuus
  • puhdistettavien pintojen laatu
  • puhdistuksen haluttu tehokkuus, puhdistukseen tarvittava aika sekä käytössä olevat puhdistusresurssit
  • vuodenaika
  • se, onko väestö puhdistettavalla alueella: vaikuttaa kiireellisyyteen ja väestön mahdollisuuksiin osallistua lähiympäristön puhdistamiseen.

Liitteessä 2 on taulukko mahdollisista puhdistusmenetelmistä sekä huomioita toimenpiteiden sopivuudesta, aikataulutuksesta ja puhdistuksessa syntyvästä jätteestä.

Jos radioaktiivisia aineita ei pystytä puhdistamaan elinympäristöstä, voi olla aiheellista kiinnittää ne paikalleen tai peittää saastuneet pinnat (esimerkkejä liitteessä 3). Tällä estetään radioaktiivisten aineiden vapautuminen hengitysilmaan uudelleen, ihmisten saastuminen sekä radioaktiivisten aineiden leviäminen puhtaalle alueelle. Sidonta tai peittäminen voi joissakin tapauksissa olla hyvä ratkaisu, etenkin jos kyseessä on lyhytikäinen radioaktiivinen aine. Aineiden kiinnittämisellä paikalleen ei voida vähentää ulkoisesta gammasäteilystä tai voimakkaasta beetasäteilystä aiheutuvaa ulkoisen säteilyn annosnopeutta. Sen sijaan saastuneiden pintojen peittäminen riittävän paksulla kerroksella puhdasta ainesta vähentää myös ulkoisen säteilyn annosnopeutta.

5.1.3 Luonnontilainen ympäristö

Luonnontilaisen ympäristön puhdistaminen ei yleensä ole tarkoituksenmukaista, etenkin jos resurssit tarvitaan välittömän elinympäristön ja rakennetun ympäristön puhdistamiseen. Säteilyaltistuksen välttämiseen käytetään tällöin alueen käytön rajoituksia (ks kappale 5.2).

5.1.4 Kulkuneuvot ja työkoneet

Ulkona olleet kulkuneuvot ja työkoneet saastuvat samoin kuin muu ympäristö, minkä vuoksi ne tulee pestä ennen käyttöönottoa.

Ohjeellinen toimenpidetaso kulkuneuvojen ja työkoneiden puhdistukselle:
— ulkoinen annosnopeus on suurempi kuin 1 mikroSv/h,
tai
— voimakkaiden gamma- ja beetasäteilijöiden laskeuma on suurempi kuin 100 000 Bq/m²,
tai
— alfasäteilijöiden laskeuma on suurempi kuin
1 000 Bq/m² ja nämä ovat materiaalien pinnassa poistettavassa muodossa.

Saastuneella alueella käytettävät kulkuneuvot sekä saastuneiden materiaalien käsittelyssä käytettävät työkoneet ja työvälineet tulee jatkossa puhdistaa säännöllisin väliajoin. Tällä toimenpiteellä vähennetään ennen kaikkea kulkuneuvossa ja työkoneessa olevan tai työvälinettä käyttävän henkilön altistusta. Kulkuneuvoissa ja työkoneissa aktiivisuutta kertyy erityisesti lokasuojiin, alustaan ja renkaisiin ajettaessa saastuneella alueella. Kulkuneuvot, työkoneet ja työvälineet puhdistetaan vesipesulla.

Yleensä käytössä on vain säteilyn yleismittareita, joilla mitataan ulkoisen gammasäteilyn annosnopeutta. Puhdistus on tarpeen aina, kun mittarilla pystytään havaitsemaan alueen vallitsevaan säteilytasoon verrattuna suurempi lukema. Mittaukset suoritetaan mahdollisimman läheltä mitattavaa kohdetta sitä kuitenkaan koskettamatta.

Jos puhdistustoimista huolimatta kulkuneuvon tai työkoneen pinnoilla olevista radioaktiivista aineista aiheutuva ulkoisen säteilyn annosnopeus on kulkuneuvon tai työkoneen sisällä mitattuna enemmän kuin 1 mikroSv/h yli alueen vallitsevan säteilytason, tulee se viedä perusteelliseen puhdistukseen esimerkiksi tilanteessa järjestettävään puhdistuspaikkaan. Esimerkiksi, jos ulkoisen säteilyn annosnopeus on kulkuneuvon tai työkoneen sisällä 1–10 mikroSv/h, 200 tunnin käyttö voi aiheuttaa 0,2–2 milliSv:n annoksen.

Ohjeellinen toimenpidetaso kulkuneuvon tai työkoneen käytölle:
Kulkuneuvon tai työkoneen käyttö tulee rajoittaa vain tilapäisiin ja lyhytkestoisiin ajoihin tai tehtäviin, jos
— ulkoisen säteilyn annosnopeus kulkuneuvon tai työkoneen sisällä mitattuna perusteellisen puhdistuksen jälkeen on edelleen suurempi kuin 1 mikroSv/h.
Kulkuneuvoa tai työkonetta ei pidä käyttää, jos
— ulkoisen säteilyn annosnopeus kulkuneuvon tai työkoneen sisällä mitattuna perusteellisen puhdistuksen jälkeen on edelleen suurempi kuin 10 mikroSv/h.

5.1.5 Työvälineet ja tavarat

Ulkona olleet työvälineet ja tavarat saastuvat samoin kuin muu ympäristö, minkä vuoksi ne tulee pestä ennen käyttöönottoa.

Ohjeellinen toimenpidetaso työvälineiden puhdistukselle:
— ulkoisen säteilyn annosnopeus on suurempi kuin
1 mikroSv/h,
tai
— voimakkaiden gamma- ja beetasäteilijöiden laskeuma on suurempi kuin 100 000 Bq/m²,
tai
— alfasäteilijöiden laskeuma on suurempi kuin
1 000 Bq/m² ja nämä ovat materiaalien pinnassa poistettavassa muodossa.

Saastuneiden materiaalien käsittelyssä käytettävät työvälineet tulee puhdistaa säännöllisin väliajoin. Tällä toimenpiteellä vähennetään ennen kaikkea työvälinettä käyttävän henkilön altistusta.

Pyrkimyksenä on, että saastuneelta alueelta ei tuoda vähemmän saastuneelle tai puhtaalle alueelle suuria määriä tavaroita ennen kuin niiden puhtaus on todettu. Jos tavaroita kuitenkin tuodaan, on ne mitattava tarkistuspisteessä. Puhdistus on aina tarpeen silloin, kun yleismittarilla pystytään havaitsemaan alueen vallitsevaan säteilytasoon verrattuna suurempi lukema. Mittaukset suoritetaan mahdollisimman läheltä mitattavaa kohdetta sitä kuitenkaan koskettamatta.

Ulkona suojaamattomana olleiden tavaroiden ja joissakin tapauksissa myös sisätiloissa olleiden tavaroiden pinnat ovat saastuneita. Tavarat tulee puhdistaa tai mikäli ne on pakattu, poistaa ulommainen pakkauskerros. Mikäli puhdistus ei ole mahdollista tai puhdistuksen jälkeen tavaran aiheuttama ulkoinen annosnopeus on työvälineen tai tavaran pinnalla yli 1 mikroSv/h, on tavarat mahdollisuuksien mukaan suojattava muovilla ja niiden käytettävyys tulee arvioida tapauskohtaisesti erikseen. Muovilla estetään saastumisen leviäminen tavaroista niitä liikuteltaessa.

Jos ulkoisen säteilyn annosnopeus työvälineen tai tavaran pinnalla on yli 10 mikroSv/h, tavarat tulee varastoida väliaikaisesti sellaiseen paikkaan, jossa ne eivät aiheuta työntekijöille tai muille lisäaltistusta.

Elinkeinotoiminnassa tarvittavien raaka-aineiden käytön hyväksyttävyys on arvioitava erikseen ottaen huomioon raaka-aineen aktiivisuuspitoisuus, radioaktiivisten aineiden kulkeutuminen ja käyttäytyminen tuotantoprosessissa sekä lopputuotteen käyttötarkoitus.

5.1.6 Puhdistuspaikat

Kulkuneuvojen, työkoneiden, työvälineiden ja tavaroiden pesu- ja puhdistuspaikat tulee perustaa sellaisiin paikkoihin, että pesuvedet voidaan johtaa viemäriverkostoon. Erillistä pesuvesien keräystä ei yleensä tarvitse järjestää. Puhdistuspaikat saastuvat, ja aktiivisuutta kertyy esimerkiksi saostus- ja pumppaamokaivoihin. Tämän vuoksi pesupaikat tulee puhdistaa säännöllisin väliajoin. Puhdistustyötä säännöllisesti tekevien tulee suojautua puhdistettavin suoja-asuin ja hengityssuojaimin. Suoja-asut pestään ja vaihdetaan puhtaisiin säännöllisin väliajoin.

Puhdistuspaikoille tulee järjestää tavaroiden päältä poistettavan saastuneen pakkausmateriaalin keräyspiste.

Mittaus- ja puhdistuspisteet järjestetään myös raide- ja vesiliikenteelle sopiviin paikkoihin sekä lentokentille ja valtakunnan rajan ylityspaikoille.

5.2 Maa- ja vesialueiden käyttörajoitukset

Maa- ja vesialueiden käyttörajoituksilla tarkoitetaan liikkumisen, toimintojen tai tuotannon rajoittamista saastuneella alueella. Tällaiset rajoitukset voivat koskea esimerkiksi oleskelua tai erilaisia vapaa-ajan toimintoja.

Alueen käyttörajoituksia on mahdollisesti tarvittu jo tilanteen varhaisvaiheessa. Rajoituksia tarkennetaan sitä mukaa, kun kuva laskeumatilanteesta tarkentuu. On mahdollista, että joitakin rajoituksia tarvitaan monia kuukausia tai vuosia. Pitkäkestoisista rajoituksista päätettäessä korostuvat säteilysuojelullisten näkökohtien lisäksi muut tekijät, kuten esimerkiksi yhteiskunnalliset, ympäristöä koskevat ja taloudelliset näkökohdat.

Rajoituksia voidaan poistaa tai lieventää, kun laskeuma-alueesta ja sen säteilytasoista on saatu tarkempi käsitys ja kun laskeuman aiheuttaman altistuksen on todettu pienentyneen. Laskeuman aiheuttamaa altistusta vähentää

  • lyhytikäisten radioaktiivisten aineiden hajoaminen
  • pintojen luontainen puhdistuminen; muun muassa sade ja tuuli poistavat radioaktiivisia aineita erilaisilta pinnoilta
  • radioaktiivisten aineiden kiinnittyminen pintoihin tai kulkeutuminen syvempiin maakerroksiin; tällöin myös vaara radioaktiivisten aineiden leviämisestä pienenee
  • alueiden ja rakennusten puhdistaminen.

Ensisijaisesti pyritään puhdistamaan ihmisten elinympäristö. Lisäksi puhdistetaan muuta rakennettua ympäristöä. Puhdistamattomalle rakennetulle ja luonnontilaiselle ympäristölle voidaan tarvita käyttörajoituksia. Käyttörajoituksia annetaan alueiden sellaiselle käytölle, joka ei ole aivan välttämätöntä, kuten esimerkiksi virkistyskäyttö.

Maa-alueiden käytön rajoitukset voivat koskea myös alueen tulevaa käyttöä esimerkiksi asunto- tai maataloustuotantoon. Alueen tulevaa käyttöä koskevat rajoitukset säteilyvaaratilanteen toipumisvaiheessa rajataan tämän ohjeen ulkopuolelle.

Alueen virkistyskäytön rajoittamisessa on otettava huomioon sekä saastumisvaara että ulkoinen säteily. Saastumisvaaralla tässä tarkoitetaan ihon, hiusten ja vaatteiden saastumista radioaktiivisilla aineilla sekä radioaktiivisten aineiden kulkeutumista esimerkiksi sisätiloihin tai puhtaalle alueelle. Ensimmäisten kuukausien aikana saattaa olla tarve rajoittaa liikkumista alueella saastumisvaaran takia, vaikka ulkoisen säteilyn annosnopeus ei tätä edellyttäisi. Saastumisvaara vähenee suhteellisen nopeasti. Saastumisvaaran vuoksi alueiden käyttörajoituksia tarvitaan todennäköisesti enintään yhden vuoden ajan.

Virkistyskäyttöä koskevia rajoituksia ovat esimerkiksi:

  • ihmisten liikkumisen ja ulkoilun rajoittaminen esimerkiksi luonnossa, puistoissa ja vapaa-ajan alueilla
  • puistojen ja muiden julkisten ulkotilojen käyttöä koskevat rajoitukset, esimerkiksi lasten leikkikentät
  • kalastuksen, metsästyksen sekä luonnontuotteiden keräilyn rajoittaminen
  • saastuneiden rantojen käytön rajoittaminen, esimerkiksi uimarannat.
Ohjeellinen toimenpidetaso rakennettujen virkistyspaikkojen (esim. puistot, leikkikentät) käytön rajoittamiselle:
— ulkoisen säteilyn annosnopeus on suurempi kuin
1 mikroSv/h,
tai
— voimakkaiden gamma- ja beetasäteilijöiden laskeuma on yhteensä suurempi kuin 100 000 Bq/m²,
tai
— alfasäteilijöiden laskeuma on suurempi kuin
1 000 Bq/m² ja nämä ovat materiaalien pinnassa mahdollisesti irtoavassa muodossa.

Lasten leikkikenttien käyttöä, puistossa oleskelua, yleisötapahtumia (esim. ulkoilmakonsertit, ulkoilmamessut, urheilukilpailut kuten suunnistus) ja vapaa-ajan alueiden käyttöä (esim. huvipuistot, leirintäalueet, golf-kentät, laskettelukeskukset, ulkoilureitit) koskevia rajoituksia voidaan useimmissa laskeumatilanteissa lieventää tai ne voidaan purkaa muutaman kuukauden kuluttua.

Ohjeellinen toimenpidetaso luonnontilaisten alueiden (esim. metsät) virkistyskäytön rajoittamiselle:
— ulkoisen säteilyn annosnopeus on suurempi kuin 10 mikroSv/h,
tai
— voimakkaiden gamma- ja beetasäteilijöiden laskeuma on yhteensä suurempi kuin 1 000 000 Bq/m²,
tai
— alfasäteilijöiden laskeuma on suurempi kuin
10 000 Bq/m² ja nämä ovat materiaalien pinnassa mahdollisesti irtoavassa muodossa.

Metsästämisellä ja kalastamisella, marjojen ja sienien poimimisella saatavien ja muilla tavoilla kerättävien luonnontuotteiden käytössä noudatetaan samoja aktiivisuuspitoisuusrajoja kuin muiden elintarvikkeiden käytössä (ks. luku 6). Vaikka luonnontuotteiden kohonneiden aktiivisuuspitoisuuksien takia olisi tarve rajoittaa sienestystä ja kalastusta pitemmäksikin aikaa, voidaan alueella oloa koskevat rajoitukset purkaa aikaisemmin.

Vesialueilla radioaktiiviset aineet laimentuvat suureen vesimäärään. Vaikka kalastusta jouduttaisiin rajoittamaan, ei tämä estä muuta virkistyskäyttöä, esimerkiksi veneilyä tai uintia. Rannalla oleskelua voi kuitenkin olla tarve rajoittaa rantamaan saastumisen vuoksi.

Lemmikkieläinten (kuten kissat ja koirat) ulkoiluttamisessa on huomioitava, että ne tuovat turkissaan ja jaloissaan sisätiloihin radioaktiivisia aineita. Tämän vuoksi on syytä valita ulkoiluttamispaikat siten, että eläinten saastuminen olisi mahdollisimman vähäistä. Eläimet on mahdollisuuksien mukaan pestävä sisälle tultaessa.

5.3 Elinkeinotoiminta saastuneella alueella

Elinympäristön saastuminen voi vaikuttaa elinkeinotoimintaan ja antaa aihetta ryhtyä joihinkin erityistoimiin. Tällaisia toimia voivat olla esimerkiksi tuotannon uudelleen suuntaaminen tai ääritapauksessa tuotannon rajoittaminen. Elinympäristön saastuminen voi koskea

  • tuotantoa, esimerkiksi teollisuus, metsätalous, ammattikalastus, turvetuotanto ja biopolttoaineiden tuotanto
  • muuta elinkeinotoimintaa, esimerkiksi saastuneella alueella olevat keskusvarastot sekä matkailuun ja vapaa-ajan viettoon liittyvä palvelutoiminta.

Harkittaessa elinkeinotoiminnan jatkamista tulee ottaa huomioon työntekijöille aiheutuva altistus, tuotettavien tavaroiden tai raaka-aineiden saastuminen ja mahdollisesti asiakkaille aiheutuva altistus. Työntekijöiden altistusta käsitellään luvussa 4.5. Matkailuun ja vapaa-ajan viettoon liittyvään palvelutoimintaan sovelletaan maa- ja vesialueiden virkistyskäyttöön annettuja kriteereitä (luku 5.2).

Tuotteiden hyväksyttävyys

Tuotteiden käytön hyväksyttävyys on arvioitava erikseen huomioiden tuotteiden aktiivisuuspitoisuus tai saastuneisuus ja käyttötarkoitus. Säteilyvaaratilanteen aikana kullekin tuotteelle tulee harkita aktiivisuuspitoisuuksien tai saastuneisuuden ylärajat tuotteiden käyttötarkoituksen mukaan. Jos kyseisten rajojen alle ei päästä, voidaan hankkia raaka-aineita puhtaalta alueelta tai suunnata tuotantoa toisiin puhtaampiin tuotteisiin tai suunnata tuotteita toisiin käyttötarkoituksiin. Tapauskohtaisia ohjeita tuotteiden käytön hyväksyttävyydestä antaa Säteilyturvakeskus. Elintarviketuotannossa lopputuotteille käytetään luvussa 6 annettuja rajoja.

Muiden maiden viranomaiset voivat asettaa tuontitavaroille tiukempia puhtausvaatimuksia huolimatta altistuksen vähäisyydestä. Yleensä rajat eivät ole tiukempia kuin liitteessä 4 olevat kansainväliset raja-arvot. Niiden tavoitteena on, että tuotteista aiheutuva altistus ei ylitä suuruusluokkaa 10 mikroSv vuodessa.

Metsätalous

Luonnonympäristössä voidaan kuhunkin tilanteeseen sopivilla menetelmillä vähentää radioaktiivisten aineiden kulkeutumista ekosysteemistä lopputuotteisiin. Esimerkiksi metsänhoidossa puiden juurien kautta ottamia radioaktiivisia aineita voidaan vähentää lannoituksella. Lannoituksella on monivuotinen vaikutus. Toteuttamisen kannattavuus ja ajankohta riippuvat muun muassa puuston kasvuvaiheesta ja metsätyypistä.

Puunhankinnassa hakkuuajankohdat voidaan suunnitella siten, että korjuukypsät puut korjataan ennen niiden vähitellen tapahtuvaa saastumista. Toisaalta voidaan etsiä sopiva hakkuuajankohta pitkällä aikavälillä ottaen huomioon esim. lannoitus ja radioaktiivisten aineiden hajoaminen.

Raaka-aineen käyttöä voidaan suunnata esimerkiksi paperin valmistukseen (ei mekaaniseen puunjalostukseen kuten huonekalujen valmistukseen ja talonrakennukseen), jossa vain osa radioaktiivisista aineista päätyy lopputuotteeseen.

6 Elintarvikkeita, juomavettä ja rehua koskevat toimenpiteet

Säteilyvaaratilanteessa elintarvikkeet ja niiden raaka-aineet, talousvesi ja rehu voivat saastua. Saastumista voi tapahtua myös tuotannon ja käsittelyn eri vaiheissa, mm. peltoviljelyssä sekä jossakin määrin myös kasvihuoneissa, varastoissa, tuotantolaitoksissa ja kaupoissa. Myöhemmässä vaiheessa radioaktiiviset aineet voivat kulkeutua ravintoketjussa elintarvikkeisiin. Laskeumatilanteessa pintavesi saastuu, mutta pohjavesi säilyy puhtaana.

Elintarvikkeille, juomavedelle ja rehulle tarvitaan säteilyaltistuksen vähentämiseksi aktiivisuuspitoisuusrajoja, joiden ylittyessä kyseisiä tuotteita ei saa käyttää. Samoin voidaan tarvita rajoituksia elintarvike- ja rehutuotannolle sekä vesihuollolle, jos arvioidaan, että tuotteiden tai juomaveden aktiivisuuspitoisuusrajat ylittyvät. On kuitenkin mahdollista tehdä toimenpiteitä, joiden avulla elintarvikkeiden, juomaveden ja rehun sisältämien radioaktiivisten aineiden määrät pienenevät (esimerkkejä liitteessä 5). Näillä toimenpiteillä turvataan tuotteiden ja juomaveden käytettävyys sekä tuotannon jatkaminen.

Elintarvikkeista saatavaa altistusta voidaan joutua pienentämään antamalla tiukempia rajoituksia, mitä elintarvikkeiden pitoisuusrajat edellyttävät. Tämä on tarpeen, jos muiden altistusreittien kautta saatavaa yhteenlaskettua säteilyannosta ei saada pienennettyä hyväksyttävälle tasolle, vaikka altistuksen pienentämiseksi olisi tehty suojelutoimenpiteitä kuten ympäristön puhdistustoimia. Toimenpiteiden valinnassa, niiden toteutuksessa ja ajoituksessa otetaan huomioon myös muut tekijät kuin pelkästään altistuksen vähentäminen (ks. luku 3).

Elintarvikkeiden, juomaveden ja rehun sisältämien radioaktiivisten aineiden määristä tulee varmistua ennen tuotteiden toimittamista markkinoille. Tuotteet tulee mitata tarkoitukseen soveltuvilla menetelmillä. Elintarvikkeiden, juomaveden ja rehun sisältämien radioaktiivisten aineiden määrät voidaan myös arvioida perustuen alueen laskeumatilanteeseen ja huomioiden radioaktiivisten aineiden kulkeutuminen elintarvikkeisiin, juomaveteen ja rehuun. Mittaaminen ja arviointi ovat toisiaan täydentäviä, mutta tehtyjen arviointien luotettavuus tulee aina varmentaa mittauksin.

6.1 Aktiivisuuspitoisuusrajat elintarvikkeille, juomavedelle ja rehulle

Erilaisia elintaja vesihuoltoa koskevia toimia on kuvattu liitteessä 5.

6.1.1 Elintarvikkeiden ja juomaveden pitoisuusrajat EU:n alueella

Euroopan Unionin (EU) pitoisuusrajojen voimaan saattaminen

Laskeumatilanteessa voidaan joutua harkitsemaan elintarvikkeiden käytölle asetettavia rajoituksia muun muassa elintarvikehuollon turvaamisen, puhtaiden elintarvikkeiden saantimahdollisuuksien ja myös elintarviketuotantoon liittyvien sosiaalisten ja taloudellisten tekijöiden näkökulmasta. Euroopan yhteisöjen säännöstössä tähän on varauduttu siten, että EU:n neuvosto voi komission esityksestä tehdä erillispäätöksen tilannekohtaisten elintarvikkeita ja juomavettä koskevien pitoisuusrajojen käyttöönotosta.

Kun ympäristön saastuminen on todennäköistä tai se on todettu, voi komissio määrätä otettavaksi käyttöön ennakkoon vahvistetut elintarvikkeiden ja juomaveden sisältämien radioaktiivisten aineiden pitoisuusrajat. Jäsenvaltiot ovat velvolliset toimimaan niiden mukaan. Pitoisuusrajoja sovelletaan EU-maiden sisäisessä kaupassa mukaan lukien tuonti EU-alueelle. Pitoisuusrajat ylittäviä elintarvikkeita ei saa viedä maasta. Suomessa käytetään samoja pitoisuusrajoja myös tilanteessa, jossa komissio ei ole vielä ehtinyt määrätä pitoisuusrajoja käyttöönotettavaksi. Pitoisuusrajat on esitetty taulukossa I.

Taulukko I. Elintarvikkeiden ja juomaveden aktiivisuuspitoisuusrajat. *

Radionuklidit 1) Aktiivisuuspitoisuus, Bq/kg
Vauvan ruoka Maitotuotteet, nestemäiset elintarvikkeet ja juomavesi Muut elintarvikkeet 2)
Strontium-isotoopit yhteensä 75 125 750
Jodi-isotoopit yhteensä 150 500 2 000
Plutonium- ja transplutonium-isotoopit yhteensä 1 20 80
Yhteensä muut radionuklidit 3), joiden puoliintumisaika on yli 10 vrk, esim. cesium-134 ja cesium-137 400 1 000 1 250

* Neuvoston asetukset (Euratom) N:o 3954/87 ja (Euratom) N:o 2218/89, neuvoston asetus (ETY) N:o 2219/89

1) Eri radionuklidiryhmille määritellyt aktiivisuuspitoisuudet eivät ole toisistaan riippuvaisia. Kutakin sovelletaan erikseen.

2) Tietyille vähän käytetyille elintarvikkeille, esim. joillekin mausteille, voimaan saatettavat pitoisuudet ovat kymmenen kertaa korkeammat kuin tämän taulukon arvot peruselintarvikkeille.

3) Ei koske hiili-14, kalium-40 ja tritiumia.

Pitoisuusrajoja voidaan tilanteen niin vaatiessa muuttaa ja niiden voimassaoloaika säätää neuvoston päätöksellä. Toimenpidetasoja voidaan laskea, kun katsotaan, että on mahdollista ja järkevää laskea elintarvikkeista aiheutuvaa säteilyaltistusta usean vuoden ajan kestävässä tilanteessa. Toimenpidetasojen nostaminen voi tulla kyseeseen, jos on kyseessä elintarvikehuoltoon kohdistuva muusta syystä kuin säteilyvaarasta aiheutuva laaja kriisitilanne tai on kyse yksittäisestä vähän käytettävästä elintarvikkeesta.

Elintarvikkeiden ja juomaveden pitoisuusrajat

Tavoitteena 2 on, että elintarvikkeista saatava kokonaisaltistus ensimmäisen vuoden aikana onnettomuuden jälkeen on alle 1 milliSv. Jos olosuhteet ovat niin vaikeat, että 1 milliSv:n annos ylittyy, tulee huolehtia, että kaikissa tapauksissa altistus ensimmäisenäkin vuonna jää alle 10 milliSv:n. Taulukossa I olevat yksittäiset pitoisuusrajat eivät takaa sitä, että elintarvikkeista saatava kokonaisaltistus jää alle 1 milliSv:n. Liitteessä 6 on taulukko suomalaisten keskimääräisestä vuosittaisesta elintarvikkeiden kulutuksesta.

Tshernobylin onnettomuudesta johtuvat pitoisuusrajat

Tshernobylin onnettomuuden johdosta on voimassa EU:n ulkopuolisista maista tuotaville elintarvikkeille seuraavat pitoisuusrajat: cesium-137 ja cesium-134 -pitoisuus yhteensä maitotuotteissa ja vauvan ruoassa 370 Bq/kg ja muissa elintarvikkeissa 600 Bq/kg 3.

Myynnissä oleville luonnontuotteille, joihin kuuluvat riista, sienet, metsämarjat ja järvien petokalat, on voimassa komission suositus 4, että tuotteiden cesium-137 ja cesium-134-pitoisuus yhteensä ei saa ylittää arvoa 600 Bq/kg EU:n sisäisessä kaupassa.

Tshernobylin onnettomuudesta johtuvat pitoisuusrajoitukset väistyvät käytöstä, jos uuden säteilyvaaratilanteen vuoksi taulukon I rajat otetaan käyttöön.

2 Codex Alimentariuksessa oleva tavoite
(CODEX STAN 193-1995, Rev.3-2007)

3 Neuvoston asetus (ETY) N:o 737/90 ja sen muutokset neuvoston asetuksissa (EY) N:o 686/95, 616/2000 ja 806/2003.

4 2003/274/Euratom.

6.1.2 Elintarvikkeiden kansainvälinen kauppa EU:n ulkopuolisten maiden kanssa

Elintarvikkeiden kansainvälisessä kaupassa noudatetaan Codex Alimentarius -pitoisuusrajojen suositusarvoja (taulukko II), jos kansallinen tai EU-maiden yhteinen elintarvikelainsäädäntö ei muuta edellytä. Rajat koskevat sekä vienti- että tuontikauppaa. Elintarvikkeiden viennissä on noudatettava kohdemaan säädöksiä.

Taulukko II. Elintarvikkeiden kaupassa EU:n ulkopuolisten maiden kanssa noudatettavat Codex Alimentarius -suositusarvot.

Radionuklidit Aktiivisuuspitoisuus, Bq/kg
Vauvan ruoka Muut elintarvikkeet
Plutonium-238, plutonium-239, plutonium-240, amerikium-241 yhteensä 1 10
Strontium-90, rutenium-106, jodi-129, jodi-131, uraani-235 yhteensä 100 100
Rikki-35, koboltti-60, strontium-89, rutenium-103, cesium-134, cesium-137, cerium-144, iridium-192 yhteensä 1 000 1 000
Tritium, hiili-14, teknetium-99 yhteensä 1 000 10 000

Taulukko III. Rehujen aktiivisuuspitoisuuden enimmäisarvot (cesium-134 ja cesium-137) 1)

Eläinryhmä Aktiivisuuspitoisuus rehussa, Bq/kg 2) ja 3)
Siat 1250
Siipikarja, karitsat ja vasikat 2500
Muut 5000

1) Komission asetus (Euratom) No. 770/90

2) Näiden arvojen tarkoituksena on vaikuttaa ravintoketjuun siten, etteivät elintarvikkeiden aktiivisuuspitoisuuksien enimmäisarvot ylity; taulukossa esitetyt arvot eivät kuitenkaan yksinään pysty varmistamaan tätä kaikissa olosuhteissa, ja ne eivät poista velvoitetta tarkastaa ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläintuotteiden aktiivisuuspitoisuuksia.

3) Näitä arvoja sovelletaan valmisrehuihin.

Codex Alimentarius -rajojen tavoitteena on, että elintarvikkeista aiheutuva säteilyaltistus vuodessa on alle 1 milliSv. Tähän päästään, jos ensimmäisenä vuonna saastuneiden, lähellä pitoisuusrajoja olevien elintarvikkeiden osuus kokonaiskulutuksesta on 10 % ja puhtaiden tai lähes puhtaiden 90 %. Codex Alimentarius -rajoja ei alenneta myöhempinäkään vuosina, koska oletettavaa on, että saastuneiden tuotteiden määrä kansainvälisessä kaupassa vähenee muun muassa markkinamekanismin ja elintarvikkeiden pitoisuuksia alentavien toimien takia. On todennäköistä, että saastuneiden elintarvikkeiden osuus kokonaiskulutuksesta jää selvästi alle yhden prosentin.

Eri maat voivat harkita Codex Alimentarius -rajojen muuttamista kansallisesti, jos saastuneiden, lähellä pitoisuusrajoja olevien elintarvikkeiden osuus kulutuksesta on kyseisessä maassa suurempi kuin 10 %. Sellainen tilanne voi syntyä esimerkiksi hyvin laajan laskeumatilanteen vuoksi. Eri maat voivat harkita pienempää rajaa myös, jos kyseessä on paljon käytetty elintarvike kuten maito.

6.1.3 Rehujen pitoisuusrajat EU-alueella

Komission päätöksellä EU:n alueella noudatettavat rehujen pitoisuusrajat esitetään taulukossa III. Rehujen pitoisuusrajat eivät takaa sitä, että tuotettavat elintarvikkeet alittavat niitä koskevat pitoisuusrajat. Lähellä raja-arvoja olevia rehuja voi käyttää ainoastaan osana ruokintaa.

Pitoisuusrajoja sovelletaan EU:n sisäisessä kaupassa mukaan lukien tuonti EU-alueelle, ja jäsenvaltiot ovat velvolliset toimimaan niiden mukaan. Pitoisuusrajat ylittäviä rehuja ei saa myöskään viedä maasta. Suomessa käytetään samoja pitoisuusrajoja myös tilanteessa, jossa komissio ei ole vielä ehtinyt määrätä pitoisuusrajoja käyttöönotettavaksi.

6.2 Elintarviketuotantoa, jatkojalostusta ja vesihuoltoa koskevat toimet ja rajoitukset

Elintarviketuotantoa, vesihuoltoa ja jatkojalostusta koskevien toimien tavoitteena on, että ihmisten käyttöön tulevat elintarvikkeiden ja veden sisältämien radioaktiivisten aineiden määrät eivät ylitä luvussa 6.1.1 annettuja pitoisuusrajoja. Varhaisvaiheessa hyvin suojattuina, esimerkiksi pakattuina olleet tuotteet, raaka-aineet ja rehu säilyvät puhtaina.

Elintarviketuotannossa ja vesihuollossa voidaan aktiivisuuspitoisuutta vähentää erilaisin toimenpitein. Valittavien toimenpiteiden soveltuvuuteen vaikuttaa laskeumatilanteen laajuus, voimakkuus ja radioaktiiviset aineet, saastumisen ajankohta, kyseessä olevat elintarvikkeet ja alueen tuotanto-olosuhteet. Toimenpiteiden valinnassa, niiden toteutuksessa ja ajoituksessa otetaan huomioon myös muut tekijät kuin pelkästään altistuksen vähentäminen (ks. luku 3).

Pitoisuusrajat ylittäviä elintarvikkeita ja rehuja ei saa toimittaa markkinoille. Tuotteet, joissa rajat ylittyvät tai joita ei muuten kelpuuteta käyttöön niiden sisältämien radioaktiivisten aineiden vuoksi, on käsiteltävä jätteenä (ks. luku 7), jollei kyseisille tuotteille löydy hyötykäyttöä.

Tuotantotilojen saastuminen voi saastuttaa myös lopputuotteita tai raaka-aineita. Tämän vuoksi tuotantotilojen huolellinen puhdistus on tarpeen jopa lievästi saastuneilla laskeuma-alueilla. Jatkossa elintarviketuotannossa ja jatkojalostuksessa merkittävin lopputuotteen saastumisen aiheuttaja ovat raaka-aineet. Raaka-aineita voidaan hankkia puhtaalta alueelta tai voidaan käyttää esimerkiksi korvaavaa puhdasta raaka-ainetta. Jatkojalostuksessa mahdollisuudet lopputuotteiden sisältämien radioaktiivisten aineiden määrien vähentämiseksi ovat rajalliset eikä ole takeita siitä, että kuluttajat kelpuuttavat tuotteet käyttöön. Liitteessä 5 on esitetty alkutuotantoa, jatkojalostusta ja vesihuoltoa koskevia erilaisia toimenpiteitä.

6.3 Luonnontuotteiden käyttöä ja omatarveviljelyä koskevat toimet

Säteilyturvakeskus ja elintarviketurvallisuusviranomaiset antavat kotitalouksille omatarveviljelyä ja luonnontuotteiden käyttöä koskevia ohjeita ja suosituksia. Neuvonta voi koskea elintarvikkeiden mittausmahdollisuuksia tai esimerkiksi sellaisten kasvi-, kala-, riista- tai sienilajien käyttöä, joissa on radioaktiivisia aineita huomattavasti toisia enemmän. Luonnontuotteiden ja omatoimisen viljelyn osalta pyritään kyseisistä elintarvikkeista saatava altistus pitämään mahdollisimman pienenä.

7 Radioaktiivisia aineita sisältävä jäte

7.1 Jätteen lajittelu ja sijoitusratkaisut

Radioaktiivisia aineita sisältävää jätettä voi syntyä puhdistustoimista tai hylättävistä tuotteista. Näistä ei välttämättä voida huolehtia normaalilla jätehuollolla, koska

  • jätemäärät voivat olla erittäin suuria, erityisesti kun on kyse puhdistustoimista ja elintarvikkeiden käytön rajoittamisesta
  • jäte voi olla laadultaan normaaliin jätehuoltoon sopimatonta (esimerkiksi maidon hävittäminen) tai poikkeavaa
  • ne sisältävät niin paljon radioaktiivisia aineita, että niiden hävittäminen normaalin jätehuollon kautta ei ole säteilysuojelullisesti paras mahdollinen ratkaisu.

Radioaktiivisia aineita sisältävät jätteet tulee lajitella niiden sisältämien radioaktiivisten aineiden määrien ja jätetyypin mukaisesti. Laadultaan erityyppiset ja aktiivisuuspitoisuudeltaan eritasoiset jätteet on pidettävä erillään toisistaan, jolloin aineksille voidaan helpommin löytää erilaisia hyötykäyttö- tai loppusijoitusratkaisuja. Mikäli kyseessä ovat esimerkiksi saastuneet tavarat, rakenteet, laitteet, materiaalit tai ainekset, erotellaan tavaroiden saastuneet osat mahdollisuuksien mukaan puhtaista. On parempi, että syntyy pienempi määrä kohtuullisen aktiivista ainesta kuin suuri määrä vähäaktiivista.

Puhdistustoimet on toteutettava suunnitellusti siten, että pohjana on tieto laskeuman suuruudesta ja laajuudesta. Puhdistustoimista syntyvien jätteiden määrä ja laatu pitää arvioida ennen toimiin ryhtymistä.

Radioaktiivisia aineita sisältäviä jätetyyppejä ovat muun muassa

  • kiinteät materiaalit, esimerkiksi talteen kerätty katu- tai puhdistuspöly sekä polttotuhka, rakennuspurkujäte, maa-aines, tavarat, laitteet
  • nesteet, esimerkiksi puhdistusvedet
  • jäteveden- ja vedenpuhdistamoissa syntyvä liete
  • lumi, esimerkiksi pihoilta poistettu pintalumi
  • biomassat, esimerkiksi kasvusto, rehu, turve
  • hylätyt elintarvikkeet.

Taulukko IV. Jäteluokkien aktiivisuuspitoisuudet. Koskee suuria, yli 100 m³:n massoja, pienemmille määrille voidaan soveltaa tiukempia rajoja.

Jäteluokka Aktiivisuuspitoisuus (Bq/kg)
Alfasäteilijät Voimakkaat gamma- ja
beetasäteilijät
Heikot gamma- ja beetasäteilijät
I yli 100 000 yli 1 000 000 yli 10 000 000
II 1 000 – 100 000 10 000 – 1 000 000 100 000 – 10 000 000
III 100 – 1 000 1 000 – 10 000 10 000 – 100 000
IV alle 100 alle 1000 alle 10 000

Jos jätemäärät ovat suuria, jätettä on tarpeen käsitellä sen määrän pienentämiseksi tai sen saamiseksi sijoittamisen kannalta soveltuvampaan muotoon. Mahdollisia käsittelytapoja ovat muun muassa

  • biomassan kompostointi, mädätys tai polttaminen asianmukaisissa laitoksissa
  • nesteiden suodatus tai muu puhdistus,
  • nestemäisten ainesten kiinteytys,
  • kemiallinen käsittely.

Kompostoinnissa radioaktiiviset aineet konsentroituvat niin tehokkaasti, että syntyvää lopputuotetta ei tule käyttää elintarvikkeiden viljelyyn.

Radioaktiivisia aineita sisältävien jätteiden sijoitusratkaisut perustuvat joihinkin seuraavista perusperiaatteista:

Vanhentaminen

Jos jäte sisältää vain lyhytikäisiä radioaktiivisia aineita, on jätteen vanhentaminen tilapäisvarastoinnilla usein paras ratkaisu.

Eristäminen

Jäte sijoitetaan pois elinympäristöstä. Yleensä jätteet sijoitetaan kaatopaikalle tai esimerkiksi erilliselle peitettävälle läjitysalueelle. Joitakin jätteitä voidaan käyttää maarakentamisessa. Sellaisia jätteitä, jotka on sijoitettava erityiseen radioaktiivisen jätteen loppusijoituspaikkaan, syntyy vain hyvin poikkeavassa tapahtumassa, kuten esimerkiksi säteilylähteeseen liittyvässä onnettomuudessa.

Laimentaminen

Yleensä laimentamista ei katsota hyväksyttäväksi, mutta se voi joissakin tapauksissa olla kokonaisuudessaan paras ratkaisu. Esimerkiksi suuri määrä lievästi saastunutta lunta voi olla perusteltua viedä mereen. Tällöin radioaktiiviset ainekset laimenevat niin suureen tilavuuteen, että niillä ei ole säteilysuojelullista merkitystä. Toisaalta, jos lumi sijoitetaan kiinteällä maalla olevalle lumenkaatopaikalle, niin lumen sulaessa radioaktiiviset aineet voivat konsentroitua merkittäviksi pitoisuuksiksi kaatopaikan pohjalle tai kulkeutua sulamisvesien mukana ympäristöön.

7.2 Radioaktiivisia aineita sisältävien jätteiden luokittelu

Säteilyvaaratilanteessa tehtävien puhdistustoimien seurauksena syntyy erityyppisiä radioaktiivisia aineita sisältäviä jätteitä. Jätteitä voi olla tarpeen käsitellä niiden määrän pienentämiseksi. Radioaktiivisuutensa puolesta jätteet voidaan jakaa karkeasti neljään luokkaan (taulukko IV):

  • Luokka I: jätteet, jotka on eristettävä elinympäristöstä
  • Luokka II: jätteet, joiden käyttöä on tarpeen säädellä säteilyaltistuksen rajoittamiseksi
  • Luokka III: jätteet, joiden käytössä mahdollinen säteilyaltistus tulee huomioida
  • Luokka IV: jätteet, joiden käyttöä ei ole tarpeen säädellä säteilyaltistuksen rajoittamiseksi, mutta joita ei lievän saastumisensa vuoksi enää kelpuuteta aiottuun käyttöön.

7.3 Jätteiden käsittely ja niiden mahdollinen hyötykäyttö

Luokka I. Jätteet, jotka on eristettävä elinympäristöstä

Luokan I jätteet sisältävät niin suuria määriä radioaktiivisia aineita, että säteilysuojelullisin perustein ne on eristettävä ihmisten elinympäristöstä. Siten niiden on katsottava olevan säteilylaissa tarkoitettua radioaktiivista jätettä.

Jätteille ei ole osoitettavissa sellaista hyötykäyttöä tai normaalin jätehuollon menettelyä, jossa jätteen säteilyvaikutukset jäisivät hyväksyttävän pieniksi. Jäte on joko varastoitava väliaikaisesti toistaiseksi (erityisesti, jos kyseessä on lyhytikäiset radionuklidit) tai eristettävä pysyvästi elinympäristöstä (erityisesti, kun kyseessä on pitkäikäiset radionuklidit).

Jätteiden käsittelyyn osallistuvien työntekijöiden säteilyaltistus voi olla suuri, minkä vuoksi työntekijöiden altistus on ehdottomasti huomioitava töiden suunnittelussa ja toteutuksessa. Jos kyseessä on voimakas gammasäteilijä, kuten cesium-137, voi tällaista jätettä jatkuvasti käsittelevän työntekijän annos olla suurempi kuin 10 milliSv kuukaudessa.

Laajalle levinneessä laskeumatilanteessa luokkaan I kuuluvia jätteitä ei yleensä esiinny. Niitä voi kuitenkin syntyä, kun vähemmän radioaktiivisia aineita sisältävää jätettä käsitellään siten, että radioaktiiviset aineet konsentroituvat pienempään tilavuuteen tai massaan (esimerkiksi joissakin tapauksissa poltosta syntyvä tuhka, kompostoitu biomassa). Myös radioaktiivisen pilven ylikulun aikana käytössä olleisiin ilmansuodattimiin voi kertyä huomattavia määriä radioaktiivisia aineita. Katujen harjakonepuhdistuksesta kertynyt aines voi aktiivisuudeltaan kuulua tähän luokkaan. Mikäli taloissa sadevesi johdatetaan suoraan pintamaahan, voi imeytyskohdassa maa-aineksessa olla suuria määriä radioaktiivisia aineita. Säteilylähteeseen liittyvässä onnettomuudessa tällaisia jätteitä voi olla suoraan onnettomuuspaikalla. Yleensä jätemäärät ovat yksittäisissä kohteissa pieniä, korkeintaan joitakin kuutiometrejä.

Luokka II. Jätteet, joiden käyttöä on tarpeen säädellä säteilyaltistuksen rajoittamiseksi

Jätteille voi olla vaikea löytää sellaista hyötykäyttöä, jossa jätteen säteilyvaikutukset jäisivät hyväksyttävän pieniksi. Tämän vuoksi jäte on joko varastoitava väliaikaisesti toistaiseksi (erityisesti, jos kyseessä lyhytikäiset radionuklidit) tai eristettävä pysyvästi sopivalla toimenpiteellä (erityisesti, kun kyseessä pitkäikäiset radionuklidit). Mahdollisten toimenpiteiden kirjo voi kuitenkin olla selvästi moninaisempi kuin luokan I mukaisilla jätteillä.

Jätteiden käsittelyyn osallistuvien työntekijöiden säteilyaltistus voi olla merkittävää, minkä vuoksi työntekijöiden altistusta on seurattava ja tarvittaessa altistus on huomioitava töiden suunnittelussa ja toteutuksessa. Jos kyseessä on voimakas gammasäteilijä, kuten cesium-137, voi tällaista jätettä jatkuvasti käsittelevän työntekijän annos olla 1–10 milliSv kuukaudessa.

Luokkaan II kuuluvia jätteitä voivat olla esimerkiksi poistettu pintamaa ja lumi, pölyimurien pussit ja muut siivousvälineet, turpeen ja muun biopolttoaineen poltosta syntynyt tuhka. Jätemäärät voivat olla suuria, jopa tuhansia kuutiometrejä.

Luokka III. Jätteet, joiden käytössä mahdollinen säteilyaltistus tulee huomioida

Jätteiden hyötykäyttö-, käsittely- ja sijoitusratkaisut perustuvat ensisijaisesti niiden normaaliin käyttöön, mutta valittavissa ratkaisuissa säteilyturvallisuusnäkökulmat on tarpeen huomioida. Jätteiden sijoituksessa on pyrittävä löytämään ratkaisuja, joissa suurten massojen käsittely- ja välivarastointitarpeet jäisivät mahdollisimman vähäisiksi.

Luokan III jätteitä voidaan käyttää teiden, katujen ja vastaavien rakentamisessa sekä maisemarakentamisessa silloin, kun ne muutoin sopivat tällaiseen käyttöön. Tällöin on huolehdittava, että jätteiden päälle tulee riittävän paksu kerros puhdasta materiaalia. Jos kyseessä on esimerkiksi tien rakennus, riittää peitekerroksen paksuudeksi yleensä 10 - 20 cm kiviainesta. Jätteitä ei kuitenkaan tule sijoittaa asuinrakennusten välittömään läheisyyteen.

Sijoituspaikkaa valittaessa on huomioitava alueen mahdollinen tuleva käyttö. Jos sijoituspaikkaa aiotaan käyttää elintarvikkeiden alkutuotantoon, tarvitaan niin paksu puhtaan maa-aineksen kerros, että maanmuokkaus tai viljelykasvien juuristo ei ulotu jätekerrokseen.

Käsittelyyn osallistuvien työntekijöiden säteilyaltistus jää vähäiseksi. On epätodennäköistä, että jatkuvasti tällaisia jätteitä käsittelevien työntekijöiden annos ylittää 1 milliSv vuodessa.

Luokkaan III kuuluvia jätteitä ovat esimerkiksi elintarvikkeille asetettujen pitoisuusrajojen ylittävät elintarvikkeet ja rehut sekä elinympäristön puhdistuksessa syntyvä poistettu pintamaa ja kasvusto, saastuneet tavarat, materiaalit ja rakenteet, joita ei puhdistuksella saada riittävän puhtaaksi. Jätemäärät voivat olla erittäin suuria, jopa satojatuhansia kuutioita.

Jätteen käsittelyssä radioaktiivisten aineiden konsentroitumismahdollisuus on otettava huomioon. Kompostoitumisen tai muun vastaavan käsittelyn seurauksena syntyvien jätteen aktiivisuuspitoisuus voi nousta niin suureksi, että jäte kuuluu luokkaan II.

Luokka IV. Jätteet, joiden käyttöä ei ole tarpeen säädellä säteilyaltistuksen rajoittamiseksi, mutta joita ei lievän saastumisensa vuoksi enää muuten kelpuuteta aiottuun käyttöön.

Jätteiden hävittämiseen normaaliin tapaan ei ole säteilysuojelullista estettä. Työntekijöille ei aiheudu altistusta. Jätemäärät voivat olla erittäin suuria.

Luokkaan IV kuuluvia jätteitä ovat elintarvikkeille asetettujen pitoisuusrajojen alla olevat elintarvikkeet ja raaka-aineet sekä muut pitoisuusrajojen alapuolella olevat tavarat ja tuotteet, joita ei kelpuuteta käyttöön niiden sisältämien radioaktiivisten aineiden vuoksi.

LIITE 1 Ihmisten mittaukset

Kehossa olevat radioaktiiviset aineet
  • Mittauspaikan säteilytaso mitataan ennen mittausten aloittamista.
  • Mittaus tehdään säteilyn annosnopeutta osoittavalla mittarilla seuraavasti:

– Mittari suojataan esimerkiksi muovipussilla mittarin saastumisen estämiseksi.
– Käytetään mittarin herkintä asteikkoa, jos se on valittavissa.
– Pidetään mittari mahdollisimman lähellä mitattavaa henkilöä, mutta varotaan, että mittari ei kosketa vaatteita tai ihoa. Liikutetaan mittaria hitaasti alle viiden senttimetrin etäisyydellä ympäri kehoa alla olevien kuvien osoittamalla tavalla.
– Jos mittauksessa havaitaan mittauspaikan vallitsevan annosnopeuden ylitys, riisutaan päällimmäinen vaatekerta ja uusitaan mittaus. Näin selvitetään ovatko vaatteet vai iho saastunut.

Kilpirauhasen mittaus
  • Kilpirauhasessa olevan radioaktiivisen jodin mittaamiseksi pidetään mittaria noin 30 s – 1 min parin sentin päässä kilpirauhasesta.
  • Mikäli mittaustulos on yli vallitsevan taustan säteilytason, ohjataan henkilö tarkempiin mittauksiin.

1

Kohde Puhdistustoimi ja sen mahdollinen tehokkuus prosenteissa Huomiot
Rakennuksien
ulkopinnat
Purku (100 %) Ei kiireellinen; yleensä mahdollinen pienessä mittakaavassa; paljon kiinteää, monenlaista jätettä
Katon purku ja vaihto (100 %) Yleensä mahdollinen pienessä mittakaavassa; tehokkain pian kuivalaskeuman jälkeen; jätteenä kiinteää rakennusjätettä
Vesipesu ruiskuttamalla: katto ja seinät (25 %) Tehokkain suoritettuna noin viikon sisällä ennen sadetta; paljon vesijätettä; saaste saattaa levitä roiskeiden kautta
Kattojen harjaus veden kanssa (50 – 75 %) Ei aikasidonnainen; jätteenä vesilietettä (keruu; ohjaus sovittuun paikkaan)
Painepesurilla pesu: katto ja seinät, kylmä tai kuuma vesi (35 – 80 %) Tehokkain suoritettuna pian laskeuman jälkeen ennen sadetta; kuumavesipesu sopii katoille; jätteenä paljon lietteistä vettä (keruu; ohjaus sovittuun paikkaan); kontaminaatio saattaa levitä roiskeiden kautta
Huom. Ei sovi kaikille materiaaleille.
Lumen poisto katolta (100 %) Jätteenä lunta
Muita: hiekkapuhallus, seinien käsittely ammoniumnitraatilla, mekaaninen hankaus (puuseinät), kuorittavat pinnoitteet (40 – 90 %) Yleensä mahdollinen pienessä mittakaavassa; sekä kiinteää että nestemäistä lietejätettä
Rakennusten sisätilat Imurointi (90 %, riippuu partikkelikoosta) Tehokkain heti saastumisen jälkeen (toistettava, mikäli lisää saastetta tulee ulkoa); sopii suureen mittakaavaan; helppo (omatoimisuus); jätteenä kiinteät pölypussit, pöly
Pesu (35 – 50 %) Tehokkain heti suoritettuna; sopii kiinteille pinnoille suuressa mittakaavassa (omatoimisuus); jätteenä vesi (keruu; ohjaus sovittuun paikkaan)
Ilmastointilaitteen / putkiston puhdistus, suodattimien vaihto (80 – 100 %) Tehokkain heti saastumisen jälkeen; jätteenä kiinteät suodattimet, pöly ja vesi
Muita: shampoopesu, höyrypesu, harjalla hankaus, maalin/tapettien poisto, huonekalujen poisto, kemialliset puhdistusmenetelmät (10 – 90 %) Yleensä mahdollinen pienessä mittakaavassa; sopii parhaiten teollisuustiloihin; sekä kiinteää että nestemäistä lietejätettä
Tiet ja
päällystetyt alueet
Vesipesu ruiskuttamalla (50 – 75 %) Tehokkain viikon sisällä kuivalaskeumasta ennen sadetta; jätteenä lietteistä vettä
Imurointi veden avulla (50 – 65 %) Tehokkain viikon sisällä kuivalaskeumasta ennen sadetta; jätteenä lietevettä
Pesu painepesurilla (65 – 85 %) Tehokkain suoritettuna pian laskeuman jälkeen ennen sadetta; voidaan tehdä myöhemminkin; jätteenä vesi
Pintamateriaalin poisto/vaihto (80 – 90 %) Tehokkain suoritettuna pian laskeuman jälkeen; voidaan tehdä myöhemminkin; hankala tehdä isossa mittakaavassa; jätteenä asfalttia tms.
Lumen poisto (90 %) Tehokkain pikaisesti suoritettuna; jätteenä lunta (keruu tai ohjaus sovittuun paikkaan)
Maa- ja viher-alueet, pihat, kasvimaat Ruohonleikkuu (50 – 90 %) Tehokas viikon sisällä kuivalaskeuman jälkeen ennen sadetta; helppo suorittaa (omatoimisuus); jätteenä biologista jätettä (keruu)
Kasvien ja pienten pensaiden poisto (50 – 90 %) Tehokas viikon sisällä kuivalaskeuman jälkeen ennen sadetta; paljon biologista jätettä (keruu)
Nurmikon (juuret mukana) poisto (65 – 90 %) Tehokkain melko pian laskeuman jälkeen; kuitenkin suositeltavaa vasta ensimmäisen sateen jälkeen, jolloin muilta pinnoilta valunut (rakennukset, tiet) "pesuvesi" huuhtoutunut tähän kerrokseen; paljon biologista jätettä (keruu)
Päällimmäisen maanpinnan ja nurmikon poisto (90 – 95 %) Tehokas vielä vuosia laskeuman jälkeen; suositeltavaa vasta ensimmäisen sateen jälkeen, jolloin muilta pinnoilta valunut (rakennukset, tiet) "pesuvesi" huuhtoutunut tähän kerrokseen; työläs; jätteenä paljon maaperän ja biologisen jätteen seosta (keruu)
Lumen poisto (90 – 100 %) Tehokkain pian laskeuman jälkeen; helppo suorittaa (omatoimisuus); jätteenä lunta (keräys)
Puut ja
pensaat
Lehtien kerääminen (lehtipuilla 90 – 100 %) Sopii lehtipuille; tehtävä heti lehtien putoamisen jälkeen (ennen sateita tai maatumista); helppo suorittaa (omatoimisuus); biologista jätettä (keruu)
Karsinta/poisto (90 – 100 %) Tehokkain suoritettuna kuukauden sisällä laskeumasta (ja ennen lehtien putoamista); biologista jätettä (keruu)
Lumen poisto puista ( 50 – 90 %) Tehokkain pian laskeuman jälkeen; voidaan yhdistää muuhun lumen poistoon; jätteenä lumi (keruu)

1 EURANOS Handbook for inhabited areas

LIITE 3 Esimerkkejä elinympäristöä koskevista toimista

Radioaktiivisten aineiden kiinnittäminen paikalleen voi olla väliaikaista tai pysyvää. Kiinnitysmenetelmällä käsitelty pinta voidaan myös myöhemmin poistaa kiinnitysaineen kera. Radioaktiivisen aineen kiinnittäminen pinnoille voi tulla kyseeseen myös silloin, kun alfa- tai beetasäteilyä lähettävän nuklidin puoliintumisaika on suhteellisen lyhyt tai kun kontaminaationa on vain tiettyjä alfa- tai beetanuklideja (esimerkiksi Pu-239) ja muut puhdistustoimenpiteet ovat hankalia suorittaa.

Mahdollisia kiinnittämismenetelmiä ovat esimerkiksi:

  • rakennusten ulkopintojen maalaaminen: poistaa resuspensiosta 1 aiheutuvan hengitysannoksen, suojaa alfasäteilyltä ja vähentää beetasäteilyä;
    – tehokkuus: strontium-90:n annosnopeuden väheneminen 45 %; voidaan käyttää myös rakennusten sisäpinnoilla
  • hiekan levittäminen teille ja asfaltoiduille alueille: poistaa resuspensiosta aiheutuvan hengitysannoksen, suojaa alfasäteilyltä ja vähentää beetasäteilyä;
    – tehokkuus: ohut kerros (2 mm) vähentää strontium-90:n annosnopeutta 90 %
  • teiden ja asfaltoitujen alueiden bitumointi: poistaa resuspensiosta aiheutuvan hengitysannoksen, suojaa alfasäteilyltä ja vähentää beetasäteilyä;
    – tehokkuus: ohut kerros (1 mm) vähentää strontium-90:n annosnopeutta 70 %
  • pölyävien teiden ja alueiden käsittely pölyämistä estävillä aineilla; vähentää resuspensiosta aiheutuvaa hengitysannosta
  • teiden ja asfaltoitujen alueiden väliaikainen peitto vedellä: vähentää resuspensiosta aiheutuvaa hengitysannosta; hyvin lyhytaikainen välitoimenpide.
  • Saastuneiden pintojen peittämistä voidaan tehdä muun muassa

  • asfaltoimalla pinnat
  • peittämällä puhtaalla maalla
  • kyntämällä pihoja ja nurmikkoja.

1 Resuspensiolla tarkoitetaan pinnoille laskeutuneiden radioaktiivisten aineiden irtoamista uudelleen ilmaan.

LIITE 4 Tuotteiden ja tavaroiden kaupassa käytettävät kansainväliset raja-arvot

Tuotteiden ja tavaroiden (muut kuin elintarvikkeet) kaupassa käytettävät kansainväliset raja-arvot, joiden alittuessa tuotteiden ja tavaroiden kansainväliselle kaupalle ei tulisi asettaa säteilysuojelullisin perustein rajoitteita (Lähde: IAEA Safety Guide No. RS-G-1.7 Application of the Concepts of Exclusion, Exemption and Clearance).

Radionuklidi 1) Aktiivisuus-
pitoisuus
(Bq/g)
I-129 0,01
Na-22, Sc-46, Mn-54, Co-56, Co-60, Zn-65, Nb-94, Ru-106, Ag-110m, Sb-125, Cs-134, Cs-137, Eu-152, Eu-154, Ta-182, Bi-207, Th-229, U-232, Pu-238, Pu-239, Pu-240, Pu-242, Pu-244, Am-241, Am-242m, Am-243, Cm-245, Cm-246, Cm-247 0,1
C-14, Cl-36, Sc-48, V-48, Mn-52, Fe-59, Co-57, Co-58, Se-75, Br-82, Sr-85, Sr-90, Zr-95, Nb-95, Tc-96, Tc-99, Ru-103, Ag-105, Cd-109, Sn-113, Sb-124, Te-123m, Te-132, Cs-136, Ba-140, La-140, Ce-139, Eu-155, Tb-160, Hf-181, Os-185, Ir-190, Ir-192, Tl-204, Bi-206, U-233, Np-237, Pu-236, Cm-243, Cm-244 1
Be-7, Ca-47, Mo-93, Mo-99, Tc-97, Ru-97, Cd-115, In-111, In-114m, Sn-125, Sb-122, Te-127m, Te-129m, Te-131m, I-126, I-131, Cs-129, Cs-132, Ba-131, Ce-143, Ce-144, Gd-153, W-181, W-187, Pt-191, Au-198, Hg-203, Tl-200, Tl-202, Pb-203, Ra-225, Pa-230, Pa-233, U-230, U-236, Cm-242 10
H-3, S-35, K-42, Ca-45, Sc-47, Cr-51, Mn-53, Ni-59, Ni-63, Rb-86, Y-91, Tc-97m, Rh-105, Pd-109, Ag-111, Cd-115m, I-123, I-125, Cs-135, Ce-141, Nd-147, Sm-153, Dy-166, Ho-166, Tm-170, Yb-175, Lu-177, Os-191, Os-193, Au-199, Hg-197, Hg-197m, Tl-201, Ra-227, U-231, U-237, Np-239, Pu-237 100
P-32, P-33, Fe-55, As-73, As-77, Sr-89, Y-90, Pd-103, Te-125m, Te-127, Cs-131, Pr-143, Pm-147, Pm-149, Sm-151, Er-169, Tm-171, W-185, Re-186,Pt-193m, At-211, Th-226 1 000
Ge-71 10 000

1) Taulukossa ovat mukana radionuklidit, joiden puoliintumisaika on suurempi kuin yksi vuorokausi. Yleisimmät radionuklidit on lihavoitu.

LIITE 5 Esimerkkejä alkutuotantoa, vesihuoltoa ja jatkojalostusta koskevista toimista

Alkutuotantoa koskevat toimenpiteet

Elintarviketuotannossa voidaan tuotettavan ruoan aktiivisuuspitoisuutta vähentää erilaisin toimenpitein. Valittavien toimenpiteiden soveltuvuuteen vaikuttaa säteilytilanteen laajuus, voimakkuus ja radionuklidit, saastumisen ajankohta, kyseessä olevat elintarvikkeet ja alueen tuotanto-olosuhteet. Sellaiset elintarviketuotteet, jotka eivät kelpaa ihmisten ruoaksi, voidaan joissakin tapauksissa käyttää muiden kuin elintarviketuotantoa varten pidettävien eläinten rehuksi.

Eläinperäiset elintarvikkeet

Esimerkkejä toimenpiteistä, joilla voidaan vähentää elintarvikkeiden saastumista:

  • Puhdasrehuruokinta. Käytetään eläinten ruokinnassa puhtaita rehuja. Niitä voidaan joutua hankkimaan saastuneen alueen ulkopuolelta tai muuttamaan ruokinnassa käytettävien rehujen koostumusta.
  • Juomaveden puhtaus. Eläinten juomavetenä ei saa käyttää saastunutta sade- tai pintavettä.
  • Lisäaineet ruokinnassa. Lisätään eläinten rehuun aineita, jotka estävät radioaktiivisten aineiden imeytymistä rehusta eläimiin. Radioaktiivisen cesiumin siirtymistä vähentää AFCF (ammoniumrauta(III)heksasyanoferraatti(II), tunnetaan myös nimellä preussin sininen). Savimineraaleja voidaan myös käyttää vähentämään radioaktiivisen cesiumin siirtymistä rehuista eläinten aineenvaihduntaan. Kalsiumin lisääminen vähentää radioaktiivisen strontiumin ottoa ravinnosta. Porolle voidaan antaa myös nuolukiviä cesiumin vähentämiseksi poronlihasta.
  • Eläinten teurastamiseen liittyvät toimenpiteet. Eläinten teurastusaikoja voidaan muuttaa siten, että teurastus tehdään ennen kuin saastunut rehu on mainittavasti saastuttanut eläimestä saatavan lihan. Toinen vaihtoehto on, että teurastusaika suunnitellaan siten, että sitä ennen käytetään ruokinnassa riittävän pitkän ajan puhdasta rehua ja siten varmistetaan lihan käyttökelpoisuus.

Joissakin tapauksissa olisi hyödyllistä elävissä tuotantoeläimissä olevien radioaktiivisten aineiden mittaaminen suoraan eläimistä, jotta voidaan etukäteen varmistua lihatuotteiden käyttökelpoisuudesta. Mittauksia voidaan käyttää myös eläinten ruokinnan suunnittelemiseksi.

Maidontuotantoa voidaan myös vähentää esimerkiksi eläinten ruokintaa muuttamalla. Mikäli pitkällä aikavälillä saastuneella alueella ei ole mahdollista tuottaa puhtaita elintarvikkeita, voidaan maidon- ja lihantuotantoa joutua osittain tai kokonaan lopettamaan.

Kasvintuotanto

Esimerkkejä toimenpiteistä, joilla voidaan vähentää tuotantokasvien saastumista:

  • Kastelussa käytettävän veden puhtaus. Saastunutta sade- tai pintavettä ei saa käyttää puutarhaviljelmien kasteluun.
  • Kasvuston poistaminen. Kasvuston mukana pyritään poistamaan radioaktiiviset aineet pellolta ja puutarhaviljelmiltä maan puhtauden turvaamiseksi. Toimenpide on tehokas heti laskeuman saavuttua ja erityisesti ennen ensimmäistä sadetta. Vähemmän saastunut kasvusto voidaan harkinnan mukaan jättää pellolle.
  • Maan pintakerroksen kuoriminen (ohut kerros). Mahdollista kohtalaisessa mittakaavassa, esim. puutarhaviljelyssä.
  • Kyntäminen. Maan kyntämisessä radioaktiiviset aineet siirtyvät maan pinnalta syvemmälle ja sekoittuvat ison maakerroksen kanssa. Näin radioaktiiviset aineet siirtyvät kyntökerroksen syvyydestä riippuen ainakin osittain pois kasvien juurien alueelta. Niiden pitoisuus maassa laimenee, kun ne sekoittuvat suurempaan maakerrokseen. Maan muokkauksessa jotkin radioaktiiviset aineet, esimerkiksi cesium, kiinnittyvät maassa olevaan saviainekseen niin, etteivät ne ole kasvien saatavilla. Toimenpide on normaalina viljelyyn liittyvänä toimena mahdollista laajoilla alueella ja sitä voidaan tehostaa toistamalla.
  • Lannoitus ja maanparannus. Parantavat kasvien normaalien ravinteiden saatavuutta, jolloin kemiallisesti samanlaisesti käyttäytyvien radioaktiivisten aineiden otto vähenee. Toimenpide on tehokas vain, jos alkuperäinen ravinnetilanne on huono.
  • Viljeltävien kasvien valinta. Valitaan sellaisia kasveja viljelyyn, joista valmistuksessa radioaktiiviset aineet eivät päädy tai päätyvät vain vähäisessä määrin raaka-aineesta valmiiseen tuotteeseen. Tällaisia tuotteita ovat esimerkiksi alkoholi ja sokeri. Viljelykasveiksi voidaan valita myös kasveja, joita ei käytetä elintarvikkeiksi, esimerkiksi energiatuotantokasveja.
  • Lumen poisto. Toimenpide on tehokkain, jo se tehdään nopeasti laskeuman saapumisen jälkeen. Soveltuu esimerkiksi puutarhaviljelmille; ei ole mahdollista toteuttaa laajoilla peltoalueilla.

Jos tuotantoalueelta ei saada tarpeeksi puhtaita elintarvikkeita, voidaan muuttaa maan käyttötarkoitusta siirtymällä elintarviketuotannosta esimerkiksi metsäntuotantoon tai aluetta käytetään muuhun tarkoitukseen.

Vesihuoltoa koskevat toimenpiteet

Säteilyvaaratilanteessa pyritään hankkimaan puhdasta vettä. Kesällä laskeumatilanteessa pintavesi saastuu. Talvella, mikäli vesialue on jäässä, pintavesi säilyy puhtaana niin kauan aikaa kunnes vesialueelle tulee sulamisvesiä. Pohjavesi säilyy puhtaana.

Mikäli talousvesi ei ole tarpeeksi puhdasta, tulee ihmisille järjestää erillinen puhtaan veden jakelu esimerkiksi tankkiautoilla.

Vesihuollossa mahdollisia toimenpiteitä ovat esimerkiksi:

  • Vedenottamon vaihtaminen. Siirrytään mahdollisuuksien mukaan pohjavedenottamoihin tai puhtaalla alueella sijaitsevaan vedenottamoon
  • Vedenottokohdan vaihtaminen pintavesistössä. Vedenottokohtaa voidaan siirtää esim. vesistössä saastumiskohdan yläpuolelle. Otetaan puhdasta vettä syvemmältä kohdalta siihen asti, kunnes radioaktiiviset aineet ovat sekoittuneet koko vesimassaan.
  • Vedenpuhdistuskäsittelyn tehostaminen vesilaitoksilla.
Jatkojalostukseen liittyvät toimet

Jatkojalostuksessa mahdollisuudet lopputuotteiden sisältämien radioaktiivisten aineiden määrien vähentämiseksi ovat rajalliset. Joistakin raaka-aineista voidaan tehdä sellaisia elintarvikkeita, joiden valmistamisessa radioaktiiviset aineet eivät päädy tai päätyvät vain vähäisessä määrin valmiiseen elintarvikkeeseen.

  • Maidosta voidaan valmistaa pitkään säilyviä elintarvikkeita kuten esimerkiksi juustoa, jolloin säilytysaikana lyhytikäiset radioaktiiviset aineet, esimerkiksi jodi häviävät kokonaan.
  • Joissakin tuotantoprosesseissa, kuten sokerin valmistuksessa, radioaktiivisia aineita päätyy lopputuotteisiin vain vähäisessä määrin ilman erityisiä toimenpiteitä.
  • Myös ruoan valmistuksessa ja käsittelyssä on mahdollista poistaa osa radioaktiivisista aineista.

  • Pinnalla olevaa kontaminaatiota voidaan poistaa huolellisella pesulla tai kuorimalla.
  • Sienistä radioaktiivisia aineita voidaan poistaa veden mukana keittämällä tai liottamalla.
  • Lihaa voidaan suolata liottamalla sitä suolaliuoksessa, jolloin esimerkiksi cesiumia poistuu suolaliuokseen.

1 )

Yksi – kaksi -vuotiaat lapset, kg/vuosi Aikuiset, 25 – 64 -vuotiaat, kg/vuosi
Vehnä 31 2) 24
Ruis 21
Kaura, ohra 3,5
Peruna 27 31
Lehtivihannekset 26 3) 5,2
Juurekset 12
Hedelmävihannekset 23
Hedelmät 85 4) 73
Marjat 8,5
Maito 5) 188 153
Voi 4 6)
Juustot 13
Naudanliha 23 7) 7,8 8)
Sianliha 108
Lammas, riista, elimet 4,1
Siipikarjan liha 10
Kananmunat 6

1) Vaihtelu eri henkilöiden kulutusmäärien välillä on hyvin suurta. Kulutustottumukset muuttuvat ajan mukana.
2) Sisältää kaikki viljatuotteet
3) Sisältää kaikki vihannekset
4) Sisältää marjat ja hedelmät
5) Sisältää maidon ja maitotuotteet
6) Sisältää kaikki maitoperäiset rasvat
7) Sisältää kaikki lihat ja lihatuotteet
8) Ei sisällä makkaroita ja lihaleikkeleitä

Pääasialliset lähteet:

Paturi M, Tapanainen H, Reinivuo H, Pietinen P, toim. Finravinto 2007 -tutkimus. The National FINDIET 2007 Study. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B23/2008. Kansanterveyslaitos, Ravitsemusyksikkö. Helsinki 2008.

Räsänen, L and Ylönen, K. (1992). Food consumption and nutrient intake of one- to two-year-old Finnish children. Acta Pædiatr 81: 7–11.