Säteilyturvakeskuksen määräys säteilymittauksistaSTUK S/6/2018

PDF

Perustelumuistio

Säteilyturvakeskuksen päätöksen mukaisesti määrätään säteilylain (859/2018) 59 §:n 2 momentin ja 63 §:n 3 momentin nojalla:

1 § Soveltamisala

Tätä määräystä sovelletaan säteilylain nojalla tehtäviin ionisoivan säteilyn mittauksiin.

Pelastuslaissa (379/2011) tarkoitetussa pelastustoiminnassa ja väestönsuojelussa tätä mää­räystä sovelletaan kannettavilla mittareilla tehtäviin säteilymittauksiin.

2 § Määritelmät

Tässä määräyksessä tarkoitetaan

  • 1) käyttömittarilla muuta ulkoisen säteilyn säteilymittaria kuin kontaminaatiomittaria ja joka kalibroidaan tai jonka kalibrointi tarkistetaan vertailumittarin avulla;
  • 2) laajennetulla mittausepävarmuudella yhdistetyn mittausepävarmuuden ja kattavuus­kertoi­men tuloa;
  • 3) mittausepävarmuudella mittaustuloksen laadun kvantitatiivista arviota, jolla kuvataan mittaussuureen arvojen oletettua vaihtelua;
  • 4) mittausjärjestelmällä mittaamiseen tarkoitettua järjestelmää, johon kuuluvat säteily­mittarit, säteilyn ilmaisimet, lukijalaite tai -laitteet, oheislaitteet sekä tietokone­ohjelmat ja menettelyohjeet;
  • 5) perusoloilla mittaria koskevassa standardissa ilmoitettua säteilylajia, säteilylaatua ja ilmoi­tettuja ympäristöolosuhteita, joissa referenssiarvot on määritelty;
  • 6) perusvirheellä perusoloissa määritettyä virhettä;
  • 7) säteilylaadulla säteilylajin energiajakaumaa;
  • 8) säteilylajilla säteilyn fysikaalista muotoa;
  • 9) vertailumittarilla mittaria, joka kalibroidaan mittanormaaleiden avulla;
  • 10) virheellä mittaustuloksen ja mitattavan suureen oikean arvon erotusta, kun mittaustulok­seen on ensin tehty kaikki tunnetut korjaukset;
  • 11) ympäristöolosuhteilla muista kuin ionisoivasta säteilystä aiheutuvia olosuhteita, jotka voi­vat vaikuttaa mittaustulokseen.

3 § Käytettävät suureet ja yksiköt

Mittauksissa on käytettävä

  • 1) mittayksiköistä annetussa valtioneuvoston asetuksessa (1015/2014) säädettyjä perus­yksi­köitä ja muita SI-yksiköitä;
  • 2) ionisoivasta säteilystä annetussa valtioneuvoston asetuksessa (1034/2018) säädettyjä säteilyaltistuksen määrittämiseen käytettäviä suureita ja mittayksiköitä;
  • 3) liitteessä 2 määriteltyjä suureita ja mittayksiköitä.

4 § Säteilymittausten luotettavuus

Säteilymittarin on sovelluttava mittaukseen mitattavan suureen arvoilla, säteilylajeilla ja säteilylaaduilla. Jos mitattavan säteilyn annosnopeus on pulssimuotoinen, on mittarilla ja mit­tausjärjestelmällä voitava mitata sekä jatkuvaa että pulssimuotoista säteilyä. Lisäksi säteilymit­tarin on sovelluttava käyttöpaikkansa ympäristöolosuhteisiin.

Mittaustuloksen metrologinen jäljitettävyys on voitava osoittaa mittarin ja mittausjärjestel­män kalibrointi­todistuksessa olevien tietojen ja käytetyn mittausmenetelmän kuvauksen avulla.

Säteilytoiminnan mittauksissa sekä työpaikan, asunnon ja muun oleskelutilan radonpitoisuu­den mittauksissa mittaustuloksille on tehtävä epävarmuusarvio.

Säteilymittauksen luotettavuuden, mittarin ja mittausjärjestelmän on täytettävä liitteen 1 taulukoissa 1.1─1.3 määrätyt vaatimukset.

5 § Työperäisen altistuksen ja väestön altistuksen mittaussuureet

Altistusolosuhteiden tarkkailun ja henkilökohtaisen annostarkkailun säteilymittauksissa sekä väestön turvallisuuden varmistamiseksi tehtävissä säteilymittauksissa on käytettävä liitteen 1 taulukossa 1.1 ja 1.3 määrättyjä mittaussuureita.

6 § Altistusolosuhteiden tarkkailun ja väestön altistuksen säteilymittaukset

Altistusolosuhteiden tarkkailun ja väestön altistuksen säteilymittauksissa säteilyn vaikutus säteilymittarin vasteeseen on tunnettava.

Jos 1 momentissa tarkoitetuissa mittauksissa annosnopeus voi olla suurempi kuin mittarin toiminta-alueen yläraja, on mittarin tällaisessa tilanteessa osoitettava ylikuormitusta.

7 § Henkilökohtaisen annostarkkailun säteilymittaukset

Säteilytyöntekijän henkilökohtaisen annoksen määrityksessä käytettävän annosmittaus­järjestelmän tarkkuutta määritettäessä on otettava huomioon mitattava säteilylaji ja -laatu, annosnopeuden ja annoksen vaihteluväli sekä säteilyn pulssimuotoisuus.

Sisäisestä altistuksesta aiheutuvan annoksen määrittämisessä on aktiivisuusmittauksissa otettava huomioon mitattavat nuklidit.

8 § Annosmittausjärjestelmä ja sisäisen altistuksen määrittämiseen käytettävä mittausjärjestelmä

Henkilökohtaiseen annostarkkailuun tarkoitetun annosmittausjärjestelmän ominaisuuksista ja suorituskyvystä on oltava selvitys, johon sisältyy testituloksia annosmittarin vasteen riippu­vuudesta mitatusta annoksesta, säteilyn energiasta ja energiajakaumasta, säteilyn suunnasta sekä mittausjärjestelmän havaitsemiskynnyksestä ja ympäristöolosuhteiden vaikutuksesta mit­taus­tulokseen.

Henkilökohtaiseen annostarkkailuun tarkoitetulla annosmittausjärjestelmällä ja siihen kuu­luvilla mittareilla on voitava mitata henkilöannosekvivalenttia H p(d).

Työperäisen ja väestön sisäisen altistuksen määrittämiseksi käytettävän mittausjärjestelmän ominaisuuksista ja suorituskyvystä on oltava selvitys ja testaustulosten osalta on viitattava mittausten luotettavuuden osoittamiseen käytettyihin standardeihin tai kuvattava testausmene­telmä. Sisäisestä altistuksesta aiheutuvan annoksen määrittämisessä on otettava huomioon altistuksen ajankohta, altistustapa, absorptioluokka, hiukkaskoko ja aiempi altistus.

9 § Pelastustoiminnan ja väestönsuojelun säteilymittarit

Pelastustoiminnassa ja väestönsuojelussa käytettävässä kannettavassa annosnopeusmitta­rissa on oltava jatkuvatoiminen äänisignaali annosnopeuden ja sen muutoksen havaitsemista varten. Mittarilla on oltava käyttöohje. Mittarissa käytettävän virtalähteen on oltava yleisesti käytössä olevaa tyyppiä.

10 § Radonpitoisuuden ja radonista aiheutuvan altistuksen mittauslaitteet

Radonpitoisuuden ja radonista aiheutuvan altistuksen mittarin on oltava vertailumittari.

Radonpitoisuuden ja radonista aiheutuvan altistuksen mittarin ja mittausjärjestelmän ominaisuuksista ja suorituskyvystä on oltava selvitys. Testaustulosten osalta on viitattava mittausten luotettavuuden osoittamiseksi käytettyihin standardeihin tai kuvattava testaus­menetelmä.

Ilman radonpitoisuuden mittarin mittausalueen ylärajan on oltava vähintään 5 000 Bq/m3, jos mittaria käytetään radonpitoisuuden viitearvoon vertaamiseen työpaikalla tai asun­nossa ja mittauksessa käytetään vähintään 60 vuorokauden mittausaikaa.

Ilman radonpitoisuuden mittarin mittausalueen ylärajan on oltava vähintään 10 000 Bq/m3, jos mittaustuloksesta laskennallisesti määritetään työntekijän annos ja mittauksessa käytetään vähintään 60 vuorokauden mittausaikaa.

Ilman radonpitoisuuden mittarin mittausalueen ylärajan on oltava vähintään 9 000 Bq/m3, jos mittaustuloksesta määritetään työnaikainen ja kokoaikainen radonpitoisuus ja mittauksessa käytetään vähintään seitsemän vuorokauden mittausaikaa.

Työperäistä radonista aiheutuvaa altistusta mittaavan mittarin ja mittausjärjestelmän mit­tausalueen ylärajan on oltava vähintään 3 000 000 Bqh/m3.

11 § Lääketieteellisen altistuksen mittausten luotettavuus

Röntgentutkimuksissa ja -toimenpiteissä sekä ulkoisen sädehoidon ja tykösädehoidon lääke­tieteellisen altistuksen mittauksissa on käytettävä liitteen 1 taulukossa 1.2 määrättyjä mittaus­suureita.

Lääketieteellisen altistuksen määrittämiseen röntgentutkimuksissa ja -toimenpiteissä käytet­täviin laskennallisiin näyttöihin sovelletaan 13 §:n ja 15 §:n 4 momentin vaatimuksia.

12 § Radioaktiivisten lääkkeiden aktiivisuuden mittausten luotettavuus

Isotooppitutkimuksessa ja -hoidossa radioaktiivisen lääkkeen mittauksessa mittaussuure on aktiivisuus.

Mittauksen perusvirhe saa olla enintään 10  %, kun aktiivisuus on suurempi kuin 3,7 MBq. Kun aktiivisuus on enintään 3,7MBq, perusvirhe saa olla suurempi kuin 10 %, mutta sen suurin mahdollinen arvo on arvioitava. Jos mitattavalla radioaktiivisella aineella on tytärisotooppeja, joiden aktiivisuutta mitataan ja jotka eivät ole tasapainossa emonuklidien kanssa, on tämän vaikutus mittaustulokseen otettava huomioon.

Aktiivisuusmittarin yksittäisen mittaustuloksen poikkeama tulosten keskiarvosta kymmenen mittauksen sarjassa saa olla enintään 5 %. Mittauksessa käytettävä aktiivisuus on tyypillinen yhdelle potilaalle annettavan radioaktiivisen lääkkeen aktiivisuus.

Jos aktiivisuusmittarilla mitataan gammasäteilyä, jonka energia on enintään 100 keV, bee­tasäteilyä tai alfasäteilyä, on ampullin ja mittausgeometrian vaikutus mittaustulokseen otettava huomioon.

Aktiivisuusmittarin vasteen lineaarisuuden poikkeama saa olla enintään 5 % enintään 5 GBq:n aktiivisuudella. Aktiivisuusmittarin vasteen lineaarisuus on mitattava vähintään yhdellä radionuklidilla. Suuremmalla kuin 5 GBq:n aktiivisuudella on aktiivisuusmittari kalibroitava käytettävällä aktiivisuudella.

13 § Kalibroinnin yleiset vaatimukset

Säteilymittari ja mittausjärjestelmä on kalibroitava ennen sen käyttöönottoa.

Säteilymittari ja mittausjärjestelmä on kalibroitava asianmukaiseen standardiin perustuen. Jollei standardia ole, kalibrointi suoritetaan käyttäen muita standardoituja menetelmiä ja kan­sainvälisiä hyviä käytäntöjä.

14 § Säteilymittarin ja mittausjärjestelmän kalibroinnit

Henkilökohtaisen annostarkkailun annosmittausjärjestelmä sekä säteilytoiminnan ja pelas­tustoiminnan vertailumittarit on kalibroitava säteilymittareiden kalibrointitoimintaan akkredi­toidussa laboratoriossa tai kansallisessa mittanormaalilaboratoriossa.

Ilman radonpitoisuuden ja radonista aiheutuvan altistuksen mittari ja mittausjärjestelmä on kalibroitava radonpitoi­suuden mittauksiin akkreditoidussa laboratoriossa.

Kalibroinnin tulosten esitystavan on täytettävä standardissa ISO/IEC 17025 kalibrointi- ja testauslaboratorioille asetetut vaatimukset sekä kalibrointilaboratoriolle asetetut erityisvaati­mukset. Ainoastaan käyttömittarina käytettävän mittarin kalibroinnin tuloksissa voidaan kui­tenkin esittää vain kalibrointimenettely, kalibrointisuure, numeerinen tulos ja sen yksikkö ja epävarmuus.

Käyttömittarit on kalibroitava vertailumittaria käyttäen. Pelastustoimen, väestönsuojelun tai altistusolosuhteiden tarkkailuun käytettävän kannettavan säteilymittarin toiminta voidaan kalibroinnin sijaan tarkistaa säteilylähteen ja vertailumittarin avulla.

15 § Kalibrointiväli

Vertailumittarin, käyttömittarin ja mittausjärjestelmän kalibrointiväli saa olla enintään viisi vuotta, jollei jäljempänä muuta määrätä tai Säteilyturvakeskus mittausmenetelmää tai toimintaa hyväksyessään tai muutoin ole toisin päättänyt.

Ilman radonpitoisuuden integroivan mittarin ja työpaikan radonpitoisuuden mittaukseen hyväksytyn jatkuvatoimisen mittarin kalibrointiväli saa olla enintään kaksi vuotta.

Ulkoisessa sädehoidossa sädehoitolaitteiden annoskalibrointiin käytettävät mittarit ja tykösädehoidossa säteilylähteiden kalibrointiin käytettävien mittarien ja säteilylähteiden kalib­rointiväli saa olla enintään kolme vuotta.

Lääketieteellisen altistuksen mittaamiseen käytettävän käyttömittarin kalibrointiväli saa olla enintään kaksi vuotta.

16 § Mittarien toiminnan tarkistus

Säteilymittarin on oltava toimintakuntoinen. Toimintakuntoisuus on todettava tarkistamalla.

Säteilymittarin toiminta on tarkistettava säännöllisin välein sopivaa säteilylähdettä tai ver­tailumittaria käyttäen. Lisäksi toiminta on tarkistettava aina, jos on syytä epäillä muutoksia mittarin toimintakunnossa.

Säteilymittarin toiminta on tarkistettava tunnetuissa ja toistettavissa säteilyolosuhteissa. Saatuja mittaustuloksia on verrattava aikaisempien vastaavien mittausten perusteella tunnet­tuihin säteilyarvoihin ja mittari on tarvittaessa kalibroitava uudelleen.

Säteilymittarissa olevat hälytystoiminnot on tarkistettava.

17 § Voimaantulo

Tämä määräys tulee voimaan 31 päivänä joulukuuta 2018 ja on voimassa toistaiseksi.

Tämän määräyksen voimaan tullessa vireillä oleviin asioihin sovelletaan tätä määräystä.

   

Helsingissä 31 päivänä joulukuuta 2018

   

LIITTEET 1–2

   

Neuvoston direktiivi 2013/59/Euratom (32013L0059); EUVL L 13, 17.1.2014, s. 1.
Ilmoitettu komissiolle Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 33 artiklan mukaisesti.