Sisällysluettelo
-
Laki Säteilyturvakeskuksesta 20.12.2022/1164
- 1 § Toimiala ja asema
- 2 § Tehtävät
- 3 § Johtaminen
- 4 § Ratkaisuvalta
- 5 § Sopimukset ja asiantuntijat
- 6 § Voimaantulo ja siirtymäsäännös
Laki Säteilyturvakeskuksesta 20.12.2022/1164
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
1 § Toimiala ja asema
Säteilyturvakeskus on sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalla toimiva valtion hallintoviranomainen, joka edistää ja valvoo säteilyturvallisuutta ja ydinenergian käytön turvallisuutta.
Säteilyturvakeskuksella on toimialaansa liittyvissä kannanotoissaan ja valvontatoiminnassaan riippumaton asema.
2 § Tehtävät
Säteilyturvakeskukselle kuuluvat:
1) ydinenergialaissa (990/1987) säädetyt tehtävät;
2) säteilylaissa (859/2018) säädetyt tehtävät;
3) vaarallisten aineiden kuljetuksesta annetussa laissa (719/1994) säädetyt tehtävät;
4) pelastuslaissa (379/2011) säädetyt tehtävät;
5) säteilyvaaratilanteiden valmius- ja asiantuntijatehtävät;
6) säteilytilannetiedon keräämiseen ja säteilytilannekuvan ylläpitoon liittyvät tehtävät;
7) toimialansa kansallisten mittanormaalien ylläpitotehtävät;
8) toimialaansa liittyvä tutkimus-, kehittämis- ja selvitystoiminta;
9) toimialaansa liittyvät viestintä- ja koulutustehtävät;
10) toimialaansa liittyvien asiantuntija- ja mittauspalveluiden tuottaminen;
11) toimialansa kansalliseen ja kansainväliseen yhteistyöhön osallistuminen sekä vaikuttaminen;
12) toimialansa lainsäädännön kehittämisehdotusten tekeminen ja oikeussääntöjen antaminen erikseen säädetyn toimivaltansa puitteissa.
Säteilyturvakeskuksen tehtävänä on lisäksi arvioida säteilyvaaratilanteisiin varautumista koskevia kansallisia järjestelyjä ja antaa niitä koskevia suosituksia. Säteilyturvakeskuksella on oikeus saada tämän tehtävänsä hoitamiseksi viranomaisilta ja muilta julkista tehtävää hoitavilta välttämättömät tiedot salassapitosäännösten estämättä.
Säteilyturvakeskus huolehtii lisäksi muista toimialansa tehtävistä, jotka sille erikseen säädetään tai jotka sosiaali- ja terveysministeriö lainsäädännön tai kansainvälisten sopimusten nojalla sille määrää.
3 § Johtaminen
Säteilyturvakeskusta johtaa pääjohtaja, jonka valtioneuvosto nimittää. Pääjohtaja vastaa siitä, että keskuksen tehtävät hoidetaan taloudellisesti, tehokkaasti ja tuloksellisesti.
Säteilyturvakeskus nimittää tai ottaa palvelukseen muun virka- tai työsopimussuhteisen henkilöstön.
Säteilyturvakeskuksella on johtamisjärjestelmä, joka sisältää työjärjestyksen ja muut keskuksen laadukkaan toiminnan ja johtamisen sekä hyvän turvallisuuskulttuurin varmistamiseksi tarpeelliset määräykset ja ohjeet.
4 § Ratkaisuvalta
Pääjohtaja ratkaisee Säteilyturvakeskukselle kuuluvat asiat, jollei muuta säädetä tai työjärjestyksessä määrätä. Asiat ratkaistaan esittelystä, jollei muuta säädetä tai työjärjestyksessä toisin määrätä.
Työjärjestyksessä annetaan tarkemmat määräykset keskuksen organisaatiosta, asioiden ratkaisemisesta sekä hallinnon, toimintojen ja työskentelyn järjestämisestä.
Työjärjestyksen vahvistaa pääjohtaja.
5 § Sopimukset ja asiantuntijat
Säteilyturvakeskus voi talousarvionsa rajoissa käyttää asiantuntijoita ja tehdä sopimuksia viranomaisten, yhteisöjen ja yksityisten henkilöiden kanssa toimialaansa kuuluvien yksittäisten asiantuntijatehtävien suorittamisesta. Näitä tehtäviä suorittavan salassapitovelvollisuuteen sovelletaan, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999) säädetään.
Keskuksen pysyvistä asiantuntijoista säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.
Ks. VNa Säteilyturvakeskuksesta 1359/2022.
6 § Voimaantulo ja siirtymäsäännös
Tämä laki tulee voimaan 30 päivänä joulukuuta 2022.
Ennen tämän lain voimaantuloa tehdyt sopimukset ja sitoumukset pysyvät voimassa, ellei muuta erikseen sovita.
Tällä lailla kumotaan säteilyturvakeskuksesta annettu laki (1069/1983).
HE 137/2022, TaVM 23/2022, EV 139/2022, Neuvoston direktiivi 2013/59/Euratom (32013L0059); EUVL L 13, 17.1.2014, s. 1, Ilmoitettu komissiolle Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 33 artiklan mukaisesti, Neuvoston direktiivi 2014/87/Euratom (32014L0087); EUVL L 219, 25.7.2014, s. 42