Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta annettua lakia, työterveyslaitoksen toiminnasta ja rahoituksesta annettua lakia sekä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä annettua lakia.

Muutettavaksi ehdotettu sääntely koskee lääkärin velvollisuutta ilmoittaa työsuojeluviranomaiselle ammattitaudista tai muusta työperäisestä sairaudesta. Sääntely ehdotetaan uudistettavan kokonaan.

Esityksen mukaan lääkärin ilmoitusvelvollisuus työsuojeluviranomaiselle koskisi vain ammattitauteja. Työolosuhteiden parantamisen vuoksi lääkärillä olisi silti edelleen oikeus ilmoittaa muistakin työperäisistä sairauksista. Ilmoitus välitettäisiin työsuojeluviranomaiselle pääsääntöisesti terveydenhuollon valtakunnallisten tietojärjestelmäpalvelujen avulla.

Nykyään työsuojeluviranomaisen on toimitettava ilmoitus edelleen Työterveyslaitokselle. Esityksen mukaan Työterveyslaitos saisi työsuojeluviranomaiselle ilmoitettuja tietoja terveydenhuollon palvelunantajilta tiedonsaantioikeudella. Kansaneläkelaitos voisi toteuttaa Työterveyslaitoksen tiedonsaantioikeuden terveydenhuollon palvelunantajien puolesta keskitetysti valtakunnallisiin tietojärjestelmäpalveluihin tallennettujen tietojen osalta.

Esityksen tavoitteena on, että lääkärin ilmoitusta koskeva sääntely vastaisi terveydenhuollon valtakunnallisia tietojärjestelmäpalveluja koskevan sääntelyn kehitystä. Tavoitteena on myös ilmoitusten määrän lisääminen ja siten työolosuhteiden parantaminen.

Esitys tukee pääministeri Petteri Orpon hallituksen hallitusohjelman tavoitteita terveydenhuollon tiedon kulun sujuvoittamisesta ja työturvallisuuden edistämisestä.

Ehdotetut lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 7.1.2030.

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta annetun lain (44/2006), jäljempänä valvontalaki, 46 a §:ää. Tähän liittyen ehdotetaan muutettaviksi myös työterveyslaitoksen toiminnasta ja rahoituksesta annettua lakia (159/1978), jäljempänä Työterveyslaitosta koskeva laki, sekä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä annetun lain (703/2023), jäljempänä asiakastietolaki, 76 §:ää.

Valvontalain 46 a §:ssä säädetään lääkärin velvollisuudesta ilmoittaa työsuojeluviranomaiselle potilaalla epäilemästään ammattitaudista tai muusta työperäisestä sairaudesta. Säännös ehdotetaan uudistettavan kokonaan.

Esityksen mukaan lääkärin ilmoitusvelvollisuus työsuojeluviranomaiselle koskisi vain työtapaturma- ja ammattitautilaissa (459/2015) sekä maatalousyrittäjän työtapaturma- ja ammattitautilaissa (873/2015) tarkoitettuja ammattitauteja. Työolosuhteiden parantamisen vuoksi lääkärillä olisi silti edelleen oikeus ilmoittaa muistakin työperäisistä sairauksista. Ilmoitus välitettäisiin työsuojeluviranomaiselle pääsääntöisesti terveydenhuollon valtakunnallisten tietojärjestelmäpalvelujen avulla. Tästä syystä myös asiakastietolain 76 §:ää täsmennettäisiin.

Nykyään työsuojeluviranomaisen on toimitettava ilmoitus edelleen Työterveyslaitokselle työperäisten sairauksien rekisteriä varten. Esityksen mukaan Työterveyslaitos saisi työsuojeluviranomaiselle ilmoitettuja tietoja terveydenhuollon palvelunantajilta tiedonsaantioikeudella. Kansaneläkelaitos voisi toteuttaa tiedonsaantioikeuden keskitetysti terveydenhuollon palvelunantajien puolesta valtakunnallisiin tietojärjestelmäpalveluihin tallennettujen tietojen osalta.

Esityksen tavoitteena on, että lääkärin ilmoitusta koskeva sääntely vastaisi terveydenhuollon valtakunnallisia tietojärjestelmäpalveluja koskevan sääntelyn kehitystä. Tavoitteena on myös ilmoitusten määrän lisääminen ja siten työolosuhteiden parantaminen.

Esitys tukee pääministeri Petteri Orpon hallituksen hallitusohjelman tavoitteita terveydenhuollon tiedon kulun sujuvoittamisesta ja työturvallisuuden edistämisestä.

Esitys on valmisteltu vuosina 2025 ja 2026 sosiaali- ja terveysministeriössä. Esitystä on käsitelty sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä toimivassa työturvallisuussäännöksiä valmistelevassa neuvottelukunnassa (TTN). Neuvottelukunnassa ovat edustettuina kaikki keskeiset työmarkkinakeskusjärjestöt sekä muut työsuojelun sidosryhmät. Neuvottelukunta kannatti esitystä yksimielisesti. Esityksestä on keskusteltu myös työterveyshuollon neuvottelukunnan työperäisten sairauksien jaostossa 14.11.2025.

Esitysluonnoksesta järjestettiin lausuntokierros 2.3.–10.4.2026. Lausuntoja pyydettiin 39 taholta, mutta muidenkin oli mahdollista lausua. Esityksen rajallisen sisällön vuoksi lausuntoja pyydettiin vain 21 hyvinvointialueelta, Helsingin kaupungilta, HUS-yhtymältä, Ahvenanmaan maakunnan hallitukselta, Hyvinvointiala Hali ry:ltä sekä työmarkkinakeskusjärjestöiltä, Lupa- ja valvontavirastolta (työsuojeluviranomaiselta) ja Työterveyslaitokselta. Henkilötietojen käsittelystä johtuvan lakisääteisen kuulemisvelvoitteen mukaisesti lausunto pyydettiin myös tietosuojavaltuutetulta ja sen lisäksi tietoa koskevan yleislainsäädännön kannalta keskeisiltä ministeriöiltä. Lausunto pyydettiin myös Kansaneläkelaitokselta ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta erityisesti terveydenhuollon valtakunnallisten tietojärjestelmäpalvelujen näkökulmasta.

Hallituksen esityksen valmisteluasiakirjat, kuten lausuntopyyntö jakelulistoineen, lausunnot ja lausuntotiivistelmä, ovat julkisessa palvelussa osoitteessa https://stm.fi/hankkeet tunnuksella STM124:00/2025.

2.1 Nykytila

2.1.1 Valvontalain 46 a §

Valvontalain 1 §:n mukaan valvontalaissa säädetään muun muassa menettelystä työsuojeluviranomaisen valvoessa työsuojelua koskevien säännösten noudattamista.

Valvontalain 7 luvussa säädetään erilaisista työsuojelun valvontaa varten tehtävistä ilmoituksista. Valvontalain hallituksen esityksen HE 94/2005 vp (s. 19) mukaan työsuojeluviranomaiselle valvontaa varten tehtävät ilmoitukset ovat valvontamenettelyä.

Lain 7 lukuun sijoittuvassa 46 a §:ssä säädetään lääkärin velvollisuudesta ilmoittaa potilaalla epäilemästään ammattitaudista tai muusta työperäisestä sairaudesta.

Lain 46 a §:n 1 momentin sanamuodon mukaan, jos lääkäri perustellusti epäilee työtapaturma- ja ammattitautilaissa tarkoitettua ammattitautia tai työstä johtuvaa muuta työperäistä sairautta, hänen on viipymättä tehtävä salassapitosäännösten estämättä asiasta ilmoitus työsuojeluviranomaiselle.

Lain 46 a §:n 2 momentin mukaan ilmoituksesta on käytävä ilmi:

- sairastuneen nimi, henkilötunnus sekä muut yhteystiedot,

- työnantajan nimi sekä tämän ja työpaikan yhteystiedot,

- muut tarpeelliset yhteystiedot,

- altistumisen laatu ja kesto,

- tieto sairauden laadusta, toteamisesta ja siitä aiheutuneesta haitasta.

Lain 46 a §:n 3 momentin mukaan työsuojeluviranomaisen tulee toimittaa 1 momentissa tarkoitetun ilmoituksen tiedot Työterveyslaitokselle työperäisten sairauksien rekisteriä varten.

Lain 46 a §:n 4 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä ilmoituksen sisällöstä ja lähettämisestä.

Valvontalain 54 §:n mukaan työsuojeluviranomainen valvoo 7 luvussa säädettyä ilmoitusvelvollisuutta koskevien säännösten noudattamista.

2.1.2 Yhteys Työterveyslaitosta koskevaan lakiin

Valvontalain 46 a §:llä on yhteys Työterveyslaitosta koskevaan lakiin työperäisten sairauksien rekisterin vuoksi.

Työterveyslaitosta koskevan lain 1 §:n mukaan Työterveyslaitos on olemassa työsuojelu- ja työterveysalan tutkimus- ja palvelutoimintaa varten. Lain 2 §:ssä ja 2 a §:n 5 momentissa säädetään tarkemmin Työterveyslaitoksen tehtävistä.

Lain 2 a §:ssä säädetään tietyistä Työterveyslaitoksen pitämistä rekistereistä, niiden käyttötarkoituksista ja tietosisällöistä. Rekistereihin kuuluu myös työperäisten sairauksien rekisteri.

Lain 2 a §:n 2 momentin mukaan Työterveyslaitos ylläpitää työperäisten sairauksien rekisteriä ammattitautien ja muiden työstä johtuvien sairauksien tutkimusta, selvittelyä ja ehkäisyä sekä diagnosoinnin ja hoidon kehittämistä varten.

Lain 2 a §:n 3 momentin mukaan Työterveyslaitos voi käyttää työperäisten sairauksien rekisterin tietoja alansa tutkimus- ja selvitystoimintaan ja luovuttaa rekisteristä tietoja toimialansa yksilöityä tieteellistä tutkimusta varten siten kuin viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) 28 §:ssä säädetään.

Lain 2 a §:n 2 momentin mukaan Työterveyslaitoksen oikeudesta saada tietoja työperäisten sairauksien rekisteriä varten säädetään työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta annetun lain (44/2006) 46 a §:n 3 momentissa, työtapaturma- ja ammattitautilain (459/2015) 262 §:ssä ja maatalousyrittäjän työtapaturma- ja ammattitautilain (873/2015) 158 §:n 9 kohdassa.

Lain 2 a §:n 2 momentin mukaan työperäisten sairauksien rekisteriin voidaan tallettaa:

- sairastuneen henkilön nimi, henkilötunnus, ammatti,

- tiedot työnantajasta ja työpaikasta,

- tiedot altistumisen laadusta ja kestosta,

- tiedot sairauden toteamisesta ja laadusta,

- tiedot sairauden aiheuttamasta haitasta ja sairauslomasta,

- vakuutuslaitoksen päätös ammattitaudiksi hyväksymisestä ja korvauksesta,

- tiedot ammattitaudin aiheuttamasta kuolemasta.

Lisäksi lain 2 a §:ssä ja 2 b §:n 2 momentissa säädetään tietojen säilyttämisestä / arkistoinnista.

2.1.3 Yhteys asiakastietolakiin

Valvontalain 46 a §:ssä tarkoitettu lääkärin ilmoitus työsuojeluviranomaiselle sisältää lääkärin terveydenhuollossa potilaasta kirjoittamia tietoja. Lisäksi terveydenhuollon valtakunnallisia tietojärjestelmäpalveluja koskeva sääntely on kehittynyt tämän esityksen kannalta olennaisella tavalla. Valvontalain 46 a §:llä on siten yhteys asiakastietolakiin. Seuraavaksi kuvataan joitakin tämän esityksen kannalta olennaisia asiakastietolain terveydenhuoltoa koskevia säännöksiä.

Asiakastietolain tarkoituksena on yhdenmukaistaa asiakastietojen käsittelyä terveydenhuollossa sekä terveyspalveluita järjestettäessä ja toteutettaessa.

Asiakastietolaissa annetaan luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2016/679, jäljempänä yleinen tietosuoja-asetus, täydentävät ja täsmentävät säännökset käsiteltäessä terveydenhuollon asiakastietoja terveyspalveluiden järjestämisen ja toteuttamisen käyttötarkoituksissa.

Asiakastietolaissa käytettäviä käsitteitä

Asiakastietolain 3 §:ssä määritellään laissa käytettäviä käsitteitä. Terveydenhuollossa käsite asiakas tarkoittaa potilaan asemasta ja oikeuksista annetussa laissa (785/1992) tarkoitettua potilasta.

Terveydenhuollossa käsite asiakasasiakirja tarkoittaa asiakirjaa, joka on laadittu tai vastaanotettu tai joka sisältää tietoja asiakkaan (potilaan) terveyspalvelujen tarpeen arviointia varten, tarvittavien palvelujen järjestämistä tai toteuttamista varten taikka lääkkeen toimittamista varten. Käsite potilasasiakirja tarkoittaa potilasta koskevaa asiakasasiakirjaa.

Terveydenhuollossa käsite asiakastieto tarkoittaa potilastietoa. Käsite potilastieto tarkoittaa potilasasiakirjaan ja muuhun terveydenhuollossa laadittuun asiakirjaan sisältyvää potilaan terveydentilaa tai toimintakykyä tai tämän saamaa terveyspalvelua koskevaa asiakastietoa. Asiakastietolain hallituksen esityksen HE 246/2022 vp (s. 61) mukaan potilastietoja olisivat myös ne potilasta koskevat tiedot, jotka sisältyvät terveydenhuollossa muita viranomaisia ja tahoja varten laadittaviin todistuksiin ja lausuntoihin.

Asiakastietolain 3 §:n mukaan käsite palvelunantaja tarkoittaa viranomaista, julkisoikeudellista yhteisöä, yksityistä elinkeinonharjoittajaa, yhteisöä tai säätiötä, joka järjestää tai toteuttaa terveyspalveluja sekä työnantajaa, joka järjestää työterveyshuollon palvelut työterveyshuoltolain (1383/2001) 7 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

Käsite valtakunnallinen asiakastietovaranto tarkoittaa valtakunnallisiin tietojärjestelmäpalveluihin kuuluvaa asiakastietojen tietovarantoa, jossa säilytetään ja jonka avulla hyödynnetään asiakasasiakirjoja, muita asiakastietoja sisältäviä asiakirjoja tai muuta sosiaali- ja terveydenhuollon kannalta tarpeellista tietoa.

Rekisterinpitäjä, asiakasrekisterit, asiakasasiakirjan tietorakenteet ja asiakasasiakirjan laatiminen viivytyksettä

Asiakastietolain 13 §:ssä säädetään asiakastietojen rekisterinpitäjästä. Esimerkiksi julkisessa terveydenhuollossa palvelun järjestämisestä vastaava palvelunantaja on asiakastietojen rekisterinpitäjä, jos muualla laissa ei toisin säädetä.

Asiakastietolain 18 §:ssä säädetään sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasrekistereistä. Terveydenhuollossa palvelunantajan potilasasiakirjat tallennetaan pääsääntöisesti potilasrekisteriin.

Asiakastietolain 20 §:n mukaan asiakasasiakirjojen tietorakenteiden tulee mahdollistaa sähköisten asiakasasiakirjojen ja asiakastietojen luovuttaminen. Tietorakenteiden tulee mahdollistaa asiakastietojen hyödyntäminen myös toissijaisissa käyttötarkoituksissa 65 §:ssä tarkoitettujen valtakunnallisten tietojärjestelmäpalvelujen avulla.

Asiakastietolain 21 §:n mukaan asiakasasiakirja tulee laatia ja tallentaa 65 §:n mukaisiin valtakunnallisiin tietojärjestelmäpalveluihin viivytyksettä, kun asiakirja on valmistunut.

Valtakunnalliset tietojärjestelmäpalvelut ja pääsääntöinen velvollisuus liittyä niiden käyttäjäksi

Asiakastietolain 65 §:n 1 momentin mukaan Kansaneläkelaitoksen on järjestettävä asiakastietojen säilytystä ja käsittelyä varten tietyt valtakunnalliset tietojärjestelmäpalvelut, joita ovat muun muassa asiakastietovaranto, kysely- ja välityspalvelu sekä kansalaisen käyttöliittymä.

Asiakastietolain hallituksen esityksestä HE 246/2022 vp (s. 116) käy ilmi, että Kansaneläkelaitos hoitaa henkilötietojen käsittelijänä palvelunantajien lukuun asiakasasiakirjojen säilytystä ja käyttöä varten olevaa asiakastietovarantoa. Hallituksen esityksen HE 246/2022 vp (s. 116) mukaan asiakastietovarannossa tietoja säilytetään asiakkaan sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämiseksi ja toteuttamiseksi, eikä yleisen edun mukaista arkistokäyttötarkoitusta varten.

Hallituksen esityksestä HE 246/2022 vp (s. 117) käy myös ilmi, että kysely- ja välityspalvelun avulla voidaan välittää asiakasasiakirjoja terveydenhuollon ulkopuolisille tahoille. Osa valtakunnallisia tietojärjestelmäpalveluita on myös kansalaisen käyttöliittymä eli Omakanta. Hallituksen esityksen HE 246/2022 vp (s. 116) mukaan kansalaisen käyttöliittymän avulla henkilölle voitaisiin näyttää itseään koskevat asiakastiedot.

Asiakastietolain 67 §:n 1 momentin mukaan palvelunantajan on liityttävä valtakunnallisten tietojärjestelmäpalvelujen käyttäjäksi ja otettava käyttöön ne 65 §:n 1 momentissa tarkoitetut tietojärjestelmäpalvelut, joihin sillä on velvoite tallentaa asiakastietoja. Kyseessä on pääsääntö, johon on eräitä poikkeuksia.

Asiakastietolain 67 §:n 2 momentissa säädetään poikkeuksesta, joka koskee sellaisia yksityisiä terveydenhuollon palvelunantajia, joilla ei ole potilastietojärjestelmää. Käytännössä poikkeuksen piiriin kuuluu pieniä palvelunantajia. 67 §:n 2 momentin sanamuodon mukaan yksityisen terveydenhuollon palvelunantajan on liityttävä valtakunnallisten tietojärjestelmäpalvelujen käyttäjäksi, jos sillä on käytössään potilastietojen käsittelyyn tarkoitettu tietojärjestelmä.

Asiakastietolain 67 §:n 4 momentissa säädetään Ahvenanmaata koskevasta poikkeuksesta. 67 §:n 4 momentin mukaan Ahvenanmaan maakunnan terveydenhuollon palvelunantaja voi liittyä valtakunnallisten tietojärjestelmäpalvelujen käyttäjäksi. Eli heillä ei ole tähän velvollisuutta asiakastietolain perusteella. Taustalla on Ahvenanmaan itsehallintolaki (1144/1991), jonka mukaan maakunnalla on pääsääntöisesti lainsäädäntövalta asioissa, jotka koskevat terveyden- ja sairaanhoitoa. Ahvenanmaalla on kuitenkin tullut voimaan 1.1.2026 maakuntalaki (2025:84) sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä annetun lain soveltamisesta Ahvenanmaalla. (Landskapslag (2025:84) om tillämpning på Åland av lagen om behandling av kunduppgifter inom social- och hälsovården.) Kyseisen maakuntalain perusteella Ahvenanmaan terveydenhuollon palvelunantajat velvoitetaan liittymään tiettyjen valtakunnallisten tietojärjestelmäpalvelujen käyttäjäksi viimeistään 1.10.2027, muun muassa asiakastietovarannon, kysely- ja välityspalvelun sekä kansalaisen käyttöliittymän käyttäjäksi.

Tallennus valtakunnalliseen asiakastietovarantoon, rekisterinpitäjä ja lääkärin ammattitauti-ilmoitusten tallennuksen aloittaminen viimeistään 1.10.2026

Asiakastietolain 69 §:n 1 momentin mukaan valtakunnallisiin tietojärjestelmäpalveluihin liittymisen jälkeen palvelunantajan tulee tallentaa asiakasasiakirjojen alkuperäiset kappaleet sekä jäljennökset kysely- ja välityspalvelun kautta välitettävistä asiakirjoista valtakunnalliseen asiakastietovarantoon lukuun ottamatta eräitä poikkeuksia. 69 §:n 1 momentin mukaan valtakunnalliseen asiakastietovarantoon voidaan tallentaa myös muita asiakastietoja sisältäviä asiakirjoja.

Asiakastietolain hallituksen esityksessä HE 246/2022 vp (s. 124) todetaan, että myös terveydenhuollossa laadittavia, muille viranomaisille ja tahoille laadittavia asiakasta koskevia todistuksia ja lausuntoja voitaisiin tallentaa valtakunnalliseen asiakastietovarantoon.

Asiakastietolain 69 §:n 3 momentin mukaan kukin 13 §:ssä tarkoitettu asiakastietojen rekisterinpitäjä on valtakunnalliseen asiakastietovarantoon tallentamiensa asiakirjojen rekisterinpitäjä.

Asiakastietolain 102 §:ssä säädetään lain voimaantuloon liittyvät siirtymäsäännökset. 102 §:n 6 momentissa säädetään poikkeukset määräaikaan, johon mennessä terveydenhuollon palvelunantajan tulee tallentaa asiakirjat valtakunnalliseen asiakastietovarantoon. 102 §:n 6 momentin 2 kohdan d alakohdan mukaan lain 69 §:n 1 momentissa säädetystä velvoitteesta tallentaa liittymisen jälkeen asiakasasiakirjojen alkuperäiset kappaleet valtakunnalliseen asiakastietovarantoon poiketen terveydenhuollon palvelunantajan tulee aloittaa ammattitauti-ilmoituksiin liittyvien lomakkeiden tallentaminen viimeistään 1 päivänä lokakuuta 2026.

Asiakastietolain hallituksen esityksen HE 246/2022 vp (s. 149) mukaan siirtymäaikaa edellyttävät vaatimukset liittyvät valtakunnallisiin tietojärjestelmäpalveluihin sisältäen asiakas- ja potilastietojen tallentamisen määräajat. Hallituksen esityksen HE 246/2022 vp (s. 149) mukaan siirtymäajoilla asetetaan määräaika, mihin mennessä kaikkien palvelunantajien on toteutettava muutokset tietojärjestelmiinsä ja toimintaansa, tai mihin mennessä muutokset on toteutettava valtakunnallisiin tietojärjestelmäpalveluihin.

Hallituksen esityksessä HE 246/2022 vp (s. 150) todetaan, että 102 pykälän 6 momentti sisältäisi määräajat, mihin mennessä on alettava tallentaa valtakunnallisiin tietojärjestelmäpalveluihin niitä potilastietoja, joita ei vielä terveydenhuollon palvelunantajien liittymisvaiheessa tai aiemmin säädettyjen määräaikojen puitteissa ole tarvinnut vielä tallentaa. Hallituksen esityksestä HE 246/2022 vp (s. 150) käy myös ilmi, että 102 pykälän 6 momentin 2 kohdassa olisi siirtymäaika niille asiakirjoille, joiden määräaika on 1.10.2026. Kyse olisi muun muassa muita viranomaisia varten laadittavista todistuksista, mukaan lukien ammattitauti-ilmoituksiin liittyvät lomakkeet.

Tietojen välittäminen terveydenhuollon ulkopuoliselle toimijalle kysely- ja välityspalvelulla

Asiakastietolain 66 §:ssä säädetään Kansaneläkelaitoksen vastuusta valtakunnallisten tietojärjestelmäpalvelujen ylläpidossa. 66 §:n 2 momentin mukaan Kansaneläkelaitos vastaa muun muassa vastuullaan olevien valtakunnallisten tietojärjestelmäpalvelujen toteuttamisesta siten, että asiakastietoja ja muita valtakunnallisiin tietojärjestelmäpalveluihin tallennettuja tietoja luovutetaan vain asiakastietolain ja sosiaali- ja terveystietojen toissijaisesta käytöstä annetun lain (552/2019) mukaisesti.

Asiakastietolain hallituksen esityksen HE 246/2022 vp (s. 118) mukaan Kansaneläkelaitos valtakunnallisen tietojärjestelmäpalvelun teknisenä toteuttajana ja ylläpitäjänä vastaisi palvelun yleisestä toiminnasta ja toiminnan lainmukaisuudesta. Hallituksen esityksen HE 246/2022 vp (s. 118) mukaan Kansaneläkelaitoksella ei olisi oikeutta määrätä asiakastietovarantoon tallennetuista asiakastiedoista eikä luovuttaa niitä, ellei toisin säädetä.

Asiakastietolain 76 §:n mukaan valtakunnallisten tietojärjestelmäpalvelujen avulla saadaan välittää todistuksia, lausuntoja ja muita asiakastietoja sisältäviä asiakirjoja terveydenhuollon ulkopuoliselle toimijalle. Asiakirjoja saadaan salassapitosäännösten estämättä välittää muun muassa tiedon luovuttajan lakiin perustuvan tiedonantovelvollisuuden perusteella. Asiakirjojen välittäminen toteutetaan valtakunnalliseen tietojärjestelmäpalveluun kuuluvan kysely- ja välityspalvelun avulla.

Asiakastietolain hallituksen esityksen HE 246/2022 vp (s. 129) mukaan 76 pykälässä säädettäisiin, että valtakunnallisiin tietojärjestelmäpalveluihin toteutetun kysely- ja välityspalvelun avulla saataisiin välittää asiakirjoja tai niihin liitettyjä muita asiakirjoja lakisääteisen tehtävän hoitamiseksi terveydenhuollon ulkopuoliselle toimijalle. Hallituksen esityksestä HE 246/2022 vp (s. 129) käy ilmi, että tällaisia asiakirjoja ovat muun muassa vastaanottavalle taholle toimitettavat todistukset ja lausunnot sekä muut asiakastietoja sisältävät asiakirjat. Hallituksen esityksessä HE 246/2022 vp (s. 129) todetaan myös, että asiakirjoja saa salassapitosäännösten estämättä välittää muun muassa tiedon luovuttajan lakiin perustuvan tiedonantovelvollisuuden perusteella.

Hallituksen esityksestä HE 246/2022 vp (s. 129) käy myös ilmi, että kysely- ja välityspalvelu ei ole vastuussa rekisterinpitäjältä toiselle tapahtuvasta tiedosta. Tämä tarkoittaa sitä, että tietoa luovuttava rekisterinpitäjä on vastuussa siitä, että tiedon saaja saa vain sen verran asiakas- tai potilastietoja kuin mitä tiedon saajalla olisi oikeus muun muassa lain nojalla saada. Tiedon luovuttaminen edellyttää aina luovuttavan rekisterinpitäjän harkintaa ja vain välttämätön asiakastieto voidaan luovuttaa. Tiedon saajan oikeus saada tietoa on perustuttava muun muassa lakiin. Asiakastietoa voidaan luovuttaa vain sen verran kuin, mitä tiedon saaja tarvitsee lakisääteisen tehtävänsä hoitamiseksi. Hallituksen esityksessä HE 246/2022 vp (s. 130) annetaan esimerkkinä työeläkelakeihin perustuva työeläkelaitoksen oikeus saada tietoja.

Asiakastietolain 76 §:n osalta on huomattava, että säännöksen sanamuoto on mahdollistava, mutta ei velvoittava. Eli valtakunnallisten tietojärjestelmäpalvelujen, käytännössä kysely- ja välityspalvelun, avulla saadaan välittää asiakastietoja sisältäviä asiakirjoja terveydenhuollon ulkopuoliselle toimijalle, mutta asiakastietolain perusteella terveydenhuollon palvelunantajalla ei ole velvollisuutta käyttää kysely- ja välityspalvelua.

Tietojen näyttäminen potilaalle kansalaisen käyttöliittymällä

Asiakastietolain 74 §:n 2 momentin mukaan henkilölle saadaan näyttää tai toimittaa kansalaisen käyttöliittymän välityksellä valtakunnallisiin tietojärjestelmäpalveluihin hänestä tallennetut tiedot lukuun ottamatta sellaista tietoa, jota julkisuuslain 11 §:n 2 momentin, tietosuojalain 34 §:n tai muun lainsäädännön mukaan asiakkaalla ei ole oikeutta saada. 74 §:n 2 momentin mukaan henkilölle saadaan lisäksi näyttää käyttöliittymän välityksellä hänen tietojensa käsittelyä koskevat luovutus- ja käyttölokitiedot lukuun ottamatta luovutuksensaajan henkilötietoja.

2.1.4 Yhteys työtapaturma- ja ammattitautilainsäädäntöön

Valvontalain 46 a §:llä on sisältönsä vuoksi yhteys työtapaturma- ja ammattitautilainsäädäntöön.

Työtapaturma- ja ammattitautilaissa säädetään työntekijän oikeudesta korvaukseen työtapaturman ja ammattitaudin johdosta sekä yrittäjän oikeudesta vakuuttaa itsensä työtapaturman ja ammattitaudin varalta. Maatalousyrittäjän työtapaturma- ja ammattitautilaissa säädetään maatalousyrittäjän ja apurahansaajan oikeudesta korvaukseen työtapaturman ja ammattitaudin johdosta. Kummassakin mainitussa laissa määritellään, mitä ammattitaudilla tarkoitetaan kyseisessä laissa.

Lisäksi työtapaturma- ja ammattitautilainsäädäntöön kuuluu muita lakeja, joissa säädetään tiettyjen erityisryhmien oikeudesta saada korvausta vahinkotapahtumista. Esimerkki näistä on opiskeluun liittyvissä työhön rinnastettavissa olosuhteissa syntyneen vamman tai sairauden korvaamisesta annettu laki (460/2015).

Seuraavaksi mainitaan esimerkinomaisesti eräitä työtapaturma- ja ammattitautilain säännöksiä.

Työtapaturma- ja ammattitautilain 26 §:n mukaan ammattitaudilla tarkoitetaan sairautta, joka on todennäköisesti pääasiallisesti aiheutunut työntekijälle altistumisesta fysikaaliselle, kemialliselle tai biologiselle tekijälle kyseisen lain 21 §:ssä tarkoitetussa työssä, 22 §:ssä tarkoitetulla työntekopaikan alueella tai 24 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetussa koulutuksessa. Jos kysymyksessä on 25 §:ssä tarkoitettu työntekijä, joka tekee työtään asunnossaan tai muualla kuin työnantajan järjestämissä työtiloissa, edellytyksenä on, että altistus johtuu hänen työtehtävistään. Sairauden toteaminen ammattitaudiksi edellyttää sellaista lääketieteellistä tutkimusta, jossa on käytettävissä riittävä tieto työntekijän työolosuhteista sekä työssä olevasta altistuksesta.

Työtapaturma- ja ammattitautilain 27 §:n mukaan valtioneuvoston asetuksella säädetään ammattitautiluettelosta, joka sisältää sellaiset 26 §:ssä tarkoitetut sairaudet, joilla katsotaan olevan lääketieteellisin tutkimuksin osoitettu todennäköinen syy-yhteys asetuksessa yksilöitäviin fysikaalisiin, kemiallisiin tai biologisiin tekijöihin. Nämä sairaudet korvataan ammattitautina, kun työntekijän osoitetaan altistuneen asetuksessa mainitulle tekijälle 26 §:ssä tarkoitetuissa olosuhteissa siinä määrin, että se on voinut pääasiallisesti aiheuttaa sairauden eikä syynä sairauteen ole selvästi muu syy.

Työtapaturma- ja ammattitautilain 27 §:ssä tarkoitettu asetus on valtioneuvoston asetus ammattitautiluettelosta (769/2015). Lisäksi työtapaturma- ja ammattitautilain 6 luvussa on eräitä muita säännöksiä ammattitauteina korvattavista sairauksista.

Työtapaturma- ja ammattitautilain 3 §:n mukaan työnantaja on velvollinen vakuuttamaan työntekijänsä ammattitaudin varalta siten kuin kyseisessä laissa säädetään. Lain 180 §:n mukaan työsuojeluviranomainen valvoo, että työnantaja täyttää vakuuttamisvelvollisuutensa.

Työtapaturma- ja ammattitautilain 235 §:ssä säädetään lisäksi Tapaturmavakuutuskeskuksen pitämästä ammattitautirekisteristä ja 236 §:ssä muun muassa Tapaturmavakuutuskeskuksen tehtävästä laatia ammattitautitilasto. Maatalousyrittäjän työtapaturma- ja ammattitautilain 152 §:ssä säädetään Maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslaitoksen, eli Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen Melan, tehtävästä pitää tilastoa kyseisessä laissa tarkoitetuista ammattitaudeista.

2.1.5 Työhön liittyvistä sairauksista käytettävät käsitteet

Työtapaturma- ja ammattitautilainsäädännössä määritellään ammattitaudit. Ne ovat suhteellisen rajattu sairauksien joukko. Lääkärillä on kuitenkin valvontalain 46 a §:ssä tarkoitettu ilmoitusvelvollisuus, jos lääkäri epäilee ammattitautia tai muuta työperäistä sairautta.

Työterveyslaitoksen verkkosivuilla esitetyt tiedot helpottavat sairauksista käytettävien käsitteiden ja valvontalain 46 a §:n ymmärtämistä.

Lähde: Työterveyslaitoksen verkkosivu https://www.ttl.fi/teemat/tyoterveys/ammattitaudit (27.3.2025).

Työterveyslaitoksen verkkosivujen mukaan ”työhön liittyvät sairaudet” on yläkäsite. Yläkäsite sisältää kaikki ne työhön osallistuvassa väestössä esiintyvät sairaudet, joiden syntyyn, kulkuun tai ennusteeseen työllä on vaikutus.

Jos työn ja sairauden synnyn välillä on syy-yhteys, sairaus kuuluu ”työperäisiin sairauksiin”. ”Työperäiset sairaudet” jaetaan edelleen ”ammattitauteihin” ja ”osittain työperäisiin sairauksiin” sen perusteella, onko työ sairauden pääasiallinen syy vai osasyy. Valvontalain 46 a §:ssä tarkoitettu ilmoitus tulee tehdä kaikista ”työperäisistä sairauksista”.

Jos työn ja sairauden synnyn välillä ei ole syy-yhteyttä, sairaus ei kuulu ”työperäisiin sairauksiin”. Sairaus voi silti alentaa tai rajoittaa henkilön työkykyä tai työ voi pahentaa sairauden oireita. Siitä huolimatta tällaisesta sairaudesta ei ilmoiteta valvontalain 46 a §:n nojalla.

Työtapaturma- ja ammattitautilainsäädännössä säädetään kuitenkin erikseen ammattitautina korvattavaksi poikkeuksellisesti myös tietyt sairaudet, joissa lääketieteellinen tutkimusnäyttö sairauksien syy-yhteydestä työhön on epäselvää. Lisäksi eräiden vammojen ja sairauksien olennainen paheneminen säädetään ammattitautina korvattavaksi, jos tietyt edellytykset täyttyvät. Myös nämä tapaukset kuuluvat korvattavina ammattitauteina valvontalain 46 a §:ssä tarkoitetun ilmoitusvelvollisuuden piiriin.

2.1.6 Kansainvälinen ja eurooppalainen ammattitautisääntely

Kansainvälisen työjärjestön ILO:n ja Euroopan unionin sääntely ammattitaudeista vaikuttavat taustalla työtapaturma- ja ammattitautilainsäädäntöön sekä lääkärin ilmoitusta koskevaan sääntelyyn.

Ammattitautien ennaltaehkäisy, luettelointi, ilmoittaminen, tilastointi ja/tai tutkimus mainitaan useissa Kansainvälisen työjärjestön ILO:n asiakirjoissa. Yleissopimuksessa nro 81, Ammattientarkastus teollisuudessa ja kaupassa (1947), on myös artikla 14, jonka mukaan ammattientarkastukselle on ilmoitettava ammattitautitapauksista sen mukaan kuin kansallisessa lainsäädännössä määrätään.

Euroopan unionin työterveyttä ja -turvallisuutta koskevassa strategiakehyksessä vahvistetaan keskeiset painopisteet ja toimet, jotka ovat tarpeen työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden parantamiseksi tulevina vuosina. (Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle 28.6.2021 COM(2021) 323 final. Työterveyttä ja -turvallisuutta koskeva EU:n strategiakehys 2021–2027. Työterveys ja -turvallisuus muuttuvassa työelämässä.) Yksi strategiakehyksen päätavoitteista on ammattitautien ehkäisy (s. 6 ja 11).

Euroopan komissio on antanut suosituksen (EU) 2022/2337 eurooppalaisesta ammattitautiluettelosta. Suosituksen 1 artiklassa suositellaan muun muassa, että jäsenvaltiot varmistavat, että kaikki ammattitautitapaukset ilmoitetaan (1.5 artikla) ja että jäsenvaltiot edistävät kansallisten terveydenhuoltojärjestelmien aktiivista osallistumista ammattitautien ennaltaehkäisemiseen (1.10 artikla). 1 artiklassa suositellaan myös muun muassa, että jäsenvaltioiden ammattitautitilastoista ovat saatavilla kunkin ammattitautitapauksen aiheuttajaa tai syytä, lääketieteellistä diagnosointia ja potilaan sukupuolta koskevat tiedot (1.5 artikla).

Tilastojen osalta Euroopan unionissa on niin sanottu tilastoasetus (EY) N:o 223/2009, jolla vahvistetaan oikeudellinen kehys Euroopan tilastojen kehittämistä, tuottamista ja jakelua varten. (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 223/2009 Euroopan tilastoista sekä salassapidettävien tilastotietojen luovuttamisesta Euroopan yhteisöjen tilastotoimistolle annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1101/2008, yhteisön tilastoista annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 322/97 ja Euroopan yhteisöjen tilasto-ohjelmakomitean perustamisesta tehdyn neuvoston päätöksen 89/382/ETY, Euratom kumoamisesta.)

Tilastoasetuksen (EY) N:o 223/2009 4 artiklan mukaan Euroopan tilastojärjestelmä (ESS) muodostaa kumppanuuden, johon osallistuvat yhteisön tilastoviranomainen, joka on komissio (Eurostat), sekä kansalliset tilastolaitokset ja muut kansalliset viranomaiset, jotka vastaavat kussakin jäsenvaltiossa Euroopan tilastojen kehittämisestä, tuottamisesta ja jakelusta. Suomen osalta kansallinen tilastolaitos on Tilastokeskus ja muihin kansallisiin viranomaisiin kuuluu tällä hetkellä muun muassa Työterveyslaitos.

Euroopan unionissa on myös kansanterveyttä sekä työterveyttä ja työturvallisuutta koskevista yhteisön tilastoista annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1338/2008. Asetuksen (EY) N:o 1338/2008 2 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle (Eurostat) tilastotietoja ammattitaudeista ja muista työperäisistä terveyshaitoista ja sairauksista, siten kuin ne on määritelty asetuksen liitteessä V.

2.1.7 Lääkärin, työsuojeluviranomaisen ja Työterveyslaitoksen roolit käytännössä

Lääkärin ja työsuojeluviranomaisen yhteistyö

Valvontalain 1 §:n 3 momentin mukaan valvontalain tarkoituksena on varmistaa työsuojelua koskevien säännösten noudattaminen sekä parantaa työympäristöä ja työolosuhteita muun muassa työsuojelun viranomaisvalvonnan avulla. Tähän liittyen myös lääkärin on tehtävä työtapaturma- ja ammattitautilainsäädäntöön nähden erillinen ilmoitus työsuojeluviranomaiselle ammattitaudeista ja muista työperäisistä sairauksista.

Lääkärin ja työsuojeluviranomaisten yhteistyöllä on pitkä historia, jota ovat valottaneet ainakin Teija Inkilä ja Riitta Sauni. (Inkilä, Teija ja Sauni, Riitta: Lääkärin lakisääteinen ilmoitus ammattitautiepäilystä työsuojeluviranomaiselle – Ennalta ehkäisevä keino vajaakäytöllä? Työelämän tutkimus -lehti. Vol 20 Nro 3 (2022). Työelämän tutkimusyhdistys ry.) Inkilän ja Saunin puheenvuorosta (s. 437-438) käy ilmi, että työsuojeluun liittyvä tarkastustoiminta aloitettiin vuonna 1858, jolloin piirilääkäreitä velvoitettiin pitämään silmällä työpaikkojen terveydellisiä oloja. Vuonna 1879 terveydenhoitoa koskevassa asetuksessa velvoitettiin terveydenhoitolautakuntia ja kunnallislautakuntia valvomaan voimassa olevia työsuojelumääräyksiä. Kun työsuojeluhallintoa alettiin kehittää omana organisaationaan, jäi lääkäreille edelleen avustusvelvollisuus. Lääkärien auttamisvelvollisuus on ollut kirjattuna jo vuoden 1917 asetuksessa ammattientarkastuksesta. Inkilän ja Saunin puheenvuorossa (s. 438) todetaan myös, että lainsäädäntö on siis kehittynyt siten, että aluksi lääkärien piti pitää silmällä työpaikan terveydellisiä oloja, vuonna 1917 puhuttiin avustamisvelvollisuudesta, sitten ammattitauti­ilmoituksista ja lopulta epäilyjen ilmoittamisesta.

Lääkärin tekemä ilmoitus on edelleen tärkeä työsuojeluviranomaiselle. Lääkäri toimittaa ilmoituksen työsuojeluviranomaiselle pdf-lomakkeella suojatulla sähköpostilla tai postitse. Työsuojeluviranomainen arvioi, onko ilmoituksen perusteella syytä selvittää potilaan työpaikan työolosuhteita valvontatoimin. Valvonnan tavoitteena on varmistaa työolosuhteiden turvallisuus ja terveellisyys ja estää ennalta ammattitautien ja muiden työperäisten sairauksien syntyminen. Työtapaturmien torjunnan lailla työperäisten sairauksien ennaltaehkäisy on työsuojeluviranomaisen eri valvontatehtävistä perinteisin ydintehtävä.

Sama potilas voi olla saman sairauden vuoksi saman tai useamman terveydenhuollon organisaation tutkittavana ja hoidettavana eri ajankohtina. Potilas voi olla ensin esimerkiksi perusterveydenhuollossa tai työterveyshuollossa ja myöhemmin esimerkiksi työlääketieteen poliklinikalla. Prosessin aikana, jopa kuukausien tai vuosien kuluessa, lääkäreiden käsitys potilaan sairaudesta, altisteista sekä työn ja sairauden välisestä syy-yhteydestä voi täsmentyä. Lääkärin ilmoitus on tarkoitettu tehtävän samankin potilaan samastakin sairaudesta useamman kerran, jos prosessin aikana ilmoitettavat tiedot muuttuvat aiemmin tehtyyn ilmoitukseen verrattuna. Jos uutta tietoa ei ilmene, uutta ilmoitusta ei tarvitse tehdä.

Lääkärit tekevät ilmoituksia vuosittain noin 1 500. COVID-19-pandemian aikana ilmoitusten määrä poikkeuksellisesti nousi ja on sittemmin taas laskenut. Työsuojeluviranomainen tutkii lääkäreiden ilmoitusten perusteella noin 35 sairaustapausta vuosittain.

Lääkärin ilmoitukset ja työsuojeluviranomaisen tutkimat sairaustapaukset

(Lähde: työsuojeluhallinnon vuosikertomukset: ”tutkitut ammattitaudit”)

Mainittujen sairaustapausten tutkinnan lisäksi lääkäreiden ilmoituksia käytetään, kun työsuojeluviranomainen tekee tarkastuksia työpaikoille eri valvontahankkeissa. Näillä tarkastuksilla ei käsitellä yksittäistä lääkärin ilmoitusta, vaan katsotaan työpaikan työolosuhteita altistumisen aiheuttaneen tekijän (altisteen) osalta. Tällaisten tarkastuksien määrästä ei ole tilastoa.

Työsuojeluviranomainen ei osallistu työtapaturma- ja ammattitautilainsäädännön nojalla tehtävään ammattitaudin määrittelyyn eikä sillä ole roolia esimerkiksi korvausten myöntämisessä. Työsuojeluviranomaisella on kuitenkin työtapaturma- ja ammattitautilain 180 §:ssä tarkoitettu vakuuttamisen valvontatehtävä, jossa työsuojeluviranomainen käyttää myös lääkärin ilmoituksen tietoja.

Lisäksi työsuojeluviranomaisen tehtäviin kuuluu seurata yleisellä tasolla työpaikkojen työolosuhteiden kehitystä ja siihen vaikuttavia seikkoja. Lääkärien ilmoitukset tarjoavat tietoa työperäisten sairauksien esiintyvyydestä ja sairauksille altistavista tekijöistä työpaikoilla. Ilmoitusten avulla lääkärit voivat raportoida työsuojeluviranomaiselle myös uusista työperäisistä sairauksista ja terveysuhista. Ilmoituksista saamiensa tietojen avulla työsuojeluviranomainen voi suunnitella tarpeellisia valvontatoimia ja esimerkiksi jakaa työsuojelutietoa sopiville tahoille.

Työterveyslaitoksen rooli

Vakuutuslaitokset käsittelevät ammattitauteja ja epäiltyjä ammattitauteja koskevia tietoja soveltaessaan työtapaturma- ja ammattitautilainsäädäntöä. Tapaturmavakuutuskeskus kerää tiedot ammattitaudeista ja ammattitautiepäilyistä kaikilta muilta vakuutuslaitoksilta paitsi Melalta. Sekä Tapaturmavakuutuskeskus että Mela toimittavat ammattitauteja koskevat tietonsa Työterveyslaitokselle työperäisten sairauksien rekisteriin kerran vuodessa.

Työperäisten sairauksien rekisteriin kirjataan vakuutuslaitosten vahvistamat ammattitautitapaukset riippumatta vakuutuskorvauksista sekä sellaiset vakuutuslaitoksiin vireille tulleet tapaukset, joissa on epäilty ammattitautia. Vakuutuslaitosten tietoaineistossa on joka vuosi kaikki tapaukset myös menneiltä vuosikymmeniltä, koska esimerkiksi aiemmin epäiltyjä ammattitautitapauksia vahvistuu myöhemmin ammattitaudeiksi ja esimerkiksi diagnoosit voivat tarkentua.

Työsuojeluviranomainen toimittaa valvontalain 46 a §:ssä tarkoitetut lääkäreiden ilmoitukset Työterveyslaitokselle työperäisten sairauksien rekisteriä varten kootusti muutaman kerran vuodessa suojatulla sähköpostilla.

Työterveyslaitos täydentää työperäisten sairauksien rekisterissä olevia vakuutuslaitosten tietoja lääkäreiden ilmoitusten tietojen avulla. Työterveyslaitos poimii manuaalisesti ilmoituksista vakuutuslaitosten tapauksiin liittyviä tietoja ja tallentaa ne rekisteriin. Joitakin lääkärin ilmoittamista tiedoista ei kuitenkaan tallenneta rekisteriin, koska ne eivät ole tärkeitä Työterveyslaitokselle, vaan ainoastaan työsuojeluviranomaiselle. Jos lääkärin ilmoitus koskee tapausta, joka ei ole mukana vakuutuslaitoksilta saadussa tietoaineistossa, Työterveyslaitos ei nykyään tallenna ilmoituksen tietoja rekisteriin uutena sairaustapauksena. Ilmoitus tallennetaan kuitenkin rekisteriin asiakirja -muodossa.

Vaikka ammattitautien tilastointi kuuluu työtapaturma- ja ammattitautilainsäädännön mukaan Tapaturmavakuutuskeskuksen ja Melan tehtäviin, myös Työterveyslaitoksella on vakiintuneeseen käytäntöön perustuva tehtävä ammattitautien tilastoinnissa. Työterveyslaitos laatii työperäisten sairauksien rekisterin tietoja hyödyntämällä Suomen ammattitautitilaston ja luovuttaa sen Eurostatille (komissiolle). Rekisterin tietoja käytetään siten rekisterin lakisääteisten käyttötarkoitusten lisäksi tilastointitarkoitukseen vakiintuneen käytännön perusteella. Työterveyslaitos on hoitanut mainittua tilastointitehtävää, koska sillä on työperäisten sairauksien rekisterin lisäksi ammattitautiaineiston käsittelyssä tarvittava lääketieteellinen ja siihen liittyvä tilastollinen asiantuntemus, jota muilla tahoilla ei ole.

Eurostatille luovutettavaan ammattitautitilastoon tilastoidaan työperäisten sairauksien rekisterissä olevista tapauksista vain ammattitaudiksi vahvistetut tapaukset. Tilasto laaditaan Eurostatin metodologian mukaiseksi. Tilastotietoihin sisältyy muun muassa tieto siitä, onko sairastunut henkilö palkansaaja vai yrittäjä, henkilön ammatti, sukupuoli ja ikä, toimiala sekä sairauden diagnoosi. Sairauden vakavuus ilmaistaan vaihtoehdoilla: tilapäinen/pysyvä/kuollut. Työterveyslaitos myös muun muassa koodaa altisteet Eurostatin koodeilla.

Työterveyslaitos parantaa vakuutuslaitosten ammattitauteja ja ammattitautiepäilyjä koskevan tietoaineiston laatua merkittävästi. Työterveyslaitos muun muassa korjaa diagnooseja ja koodaa altisteita ammattitautien tilastoinnissa vaadittavaan tarkkuuteen.

Työperäisten sairauksien rekisterin tietoja hyödynnetään Työterveyslaitoksessa Suomen ammattitautitilaston laadinnan ohella muidenkin tilastojen laadinnassa. Tilastoja laaditaan esimerkiksi altisteiden, diagnoosien, toimialojen ja ammattien perusteella ja toimitetaan työsuojelun alalla toimivien sidosryhmien tiedoksi.

Työperäisten sairauksien rekisterin keskeisin käyttötarkoitus on kuitenkin tutkimus ja julkaisutoiminta. Työterveyslaitoksen toiminnasta ja rahoituksesta annetun lain 2 a §:n sanamuodon mukaan rekisterin lakisääteinen käyttötarkoitus on ammattitautien ja muiden työstä johtuvien sairauksien tutkimus, selvittely ja ehkäisy sekä diagnosoinnin ja hoidon kehittäminen.

Työperäisten sairauksien rekisteri kuuluu myös sosiaali- ja terveystietojen toissijaisesta käytöstä annetun lain (552/2019) soveltamisalaan. Rekisteristä voidaan siten luovuttaa tietoja kyseisen lain 2 §:ssä tarkoitettuihin tarkoituksiin, joita ovat muun muassa tilastointi ja tieteellinen tutkimus.

2.1.8 Rangaistussäännös

Valvontalain 51 §:n 3 momentin mukaan, joka tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo valvontalain 46 a §:ssä säädettyä ilmoitusvelvollisuutta, on tuomittava, jollei muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, työsuojelurikkomuksesta sakkoon.

2.2 Nykytilan arviointi

2.2.1 Ilmoituksen yhteiskunnallinen merkitys ja tekemättä jäävät ilmoitukset

Työtapaturma- ja ammattitautilainsäädäntö ja valvontalain 46 a § muodostavat sääntelykokonaisuuden, jossa molemmilla on oma yhteiskunnallinen merkityksensä. Työtapaturma- ja ammattitautilainsäädäntö on olemassa jo ilmenneiden ammattitautien vahvistamista ja korvaamista varten. Lääkärin ilmoituksen tavoitteena on kehittää työolosuhteita ja siten ennaltaehkäistä ammattitauteja ja muita työperäisiä sairauksia. Ilmoitus on osa työsuojeluviranomaisen valvontamenettelyä. Lisäksi Työterveyslaitos täydentää ilmoitusten avulla työperäisten sairauksien rekisterinsä tietoja ja hyödyntää tietoja tutkimuksessa ja tilastoinnissa.

Lääkärille ilmoitus on raportointikeino. Ilmoituksen avulla lääkäri saa myös työolosuhteiden aiheuttamat aiemmin tuntemattomat tai huonosti tunnetut haitalliset seuraukset ihmisten terveydelle (työn ja sairauden synnyn välisen syy-yhteyden) suoraan työsuojeluviranomaisen ja myös Työterveyslaitoksen tietoon. Ilmoituksen yhteiskunnallinen merkitys on huomioitu valvontalain rangaistussäännöksissä.

Lääkärin ilmoitus jää kuitenkin usein tekemättä. Tämä käy ilmi Työterveyslaitoksen julkaisuista:

- ”Ammattitaudit ja ammattitautiepäilyt 2018” (s. 9): vuonna 2018 ilmoitus oli tehty 26 %:ssa ammattitauti- ja ammattitautiepäilytapauksista (työikäisten aineisto).

- ”Ammattitaudit ja ammattitautiepäilyt 2019-2020” (s. 22): vuonna 2019 ilmoitus oli tehty 29 %:ssa ja vuonna 2020 26 %:ssa ammattitauti- ja ammattitautiepäilytapauksista (työikäisten aineisto).

- ”Ammattitaudit ja ammattitautiepäilyt 2021-2022” (s. 19): vuonna 2021 ilmoitus oli tehty 31 %:ssa ja vuonna 2022 27 %:ssa ammattitauti- ja ammattitautiepäilytapauksista (työikäisten aineisto).

Työterveyslaitoksen julkaisuista käy myös ilmi, että jos tarkastellaan vain ammattitaudiksi vahvistettuja tapauksia, ilmoitusprosentti on vuosittain hieman korkeampi, noin 30-40 %.

Työterveyslaitoksen vuosien 2021-2022 julkaisussa todetaan, että merkittävä osa ammattitaudeista ja niiden epäilyistä jää ilmoittamatta työsuojeluviranomaiselle ilmoitusvelvollisuudesta huolimatta. Julkaisuissa ei käsitellä tapauksia, jotka koskevat muiden työperäisten sairauksien epäilyjä. Niitä ilmoitettaneen vieläkin harvemmin.

Lääkärin ilmoitusten vähäistä määrää ja sen syitä ovat käsitelleet myös ainakin Teija Inkilä ja Riitta Sauni. (Inkilä, Teija ja Sauni, Riitta: Lääkärin lakisääteinen ilmoitus ammattitautiepäilystä työsuojeluviranomaiselle – Ennalta ehkäisevä keino vajaakäytöllä? Työelämän tutkimus -lehti. Vol 20 Nro 3 (2022). Työelämän tutkimusyhdistys ry.)

Inkilän ja Saunin puheenvuorossa (s. 437) todetaan seuraavaa: ”Vuonna 2019 työsuojeluviranomaiselle ilmoitettiin noin 28 prosenttia vakuutusyhtiöille ilmoitetuista ammattitautitapauksista (Työterveyslaitoksen suullinen ennakkoarvio). Koska työsuojeluviranomaiselle tehtäviin ilmoituksiin liittyy laajempi ilmoittamisvelvollisuus kuin tapaturmavakuutusyhtiöille tehtäviin ilmoituksiin, niitä olisi pitänyt tulla enemmän kuin vakuutusyhtiöilmoituksia. Ilmoitusten määrä on laskenut viime vuosina merkittävästi. Tähän voivat vaikuttaa monet syyt. Ilmoitusvelvollisuus ei todennäköisesti ole kattavasti lääkärikunnan tiedossa tai muistissa eikä sitä myöskään valvota. Ilmoittamisprosessi on tällä hetkellä manuaalinen ja siksi altis unohduksille ja virheille. Tarve tehdä ilmoitus työsuojeluviranomaiselle tulee yhtä lääkäriä kohden keskimäärin varsin harvoin, jolloin siihen ei ole tarvittavaa rutiinia ja arjen kiireessä ilmoitus saattaa jäädä tekemättä.” Huom. Teksti käsittelee tietoja ajalta ennen COVID-19-pandemiaa. Pandemian aikana ilmoitusten määrä poikkeuksellisesti nousi ja on sittemmin taas laskenut.

Ilmoituksen yhteiskunnallisen merkityksen vuoksi lääkäreiden tulisi noudattaa valvontalain 46 a §:ää. Lääkärit hyötyisivät ilmoitusvelvollisuutta koskevasta tiedotuksesta ja koulutuksesta. Terveydenhuollon valtakunnallisten tietojärjestelmäpalvelujen kehitys voi osaltaan helpottaa ilmoittamista jatkossa. Lisäksi valvontalain 46 a §:ää tulisi selkeyttää.

Ilmoitus on tarkoitettu tehtävän samankin potilaan samastakin sairaudesta useamman kerran, jos prosessin aikana ilmoitettavat tiedot muuttuvat aiemmin tehtyyn ilmoitukseen verrattuna. Tällä hetkellä lääkärillä ei aina ole tiedossa, onko joku muu terveydenhuollon organisaatio tai saman organisaation toinen lääkäri jo ilmoittanut potilaan sairaudesta. Jatkossa aiemmin tehdyt ilmoitukset ovat nykyistä paremmin lääkärin saatavilla asiakastietolaissa tarkoitetusta terveydenhuollon valtakunnallisesta asiakastietovarannosta ja lääkäri voi verrata ilmoitusten tietoja itsellään oleviin uusimpiin tietoihin.

2.2.2 Valvontalain 46 a §:ssä sairauksista käytettävät käsitteet

Valvontalain 46 a §:n sanamuodon mukaan lääkärin on tehtävä ilmoitus, jos lääkäri perustellusti epäilee työtapaturma- ja ammattitautilaissa tarkoitettua ammattitautia tai työstä johtuvaa muuta työperäistä sairautta. ”Ammattitaudit” ymmärretään työtapaturma- ja ammattitautilain avulla, mutta ”työstä johtuva muu työperäinen sairaus” on epäselvä käsite.

Alkuperäisen työsuojelun valvonnasta ja muutoksenhausta työsuojeluasioissa annetun lain (131/1973), jäljempänä kumottu valvontalaki, 22 §:n mukaan lääkärin tuli ilmoittaa ”ammattitautilaissa (638/67) tai sen nojalla annetuissa säännöksissä tai määräyksissä tarkoitetusta ammattitaudista” tai ”työstä johtuneesta muusta sairaalloisesta tilasta”.

Käsite ”työstä johtuva muu työperäinen sairaus” otettiin käyttöön, kun voimassa oleva valvontalaki tuli voimaan vuonna 2006. Valvontalain hallituksen esityksessä HE 94/2005 vp oli (tuolloin) 46 pykälässä käsite ”työstä johtuva muu työperäinen sairaus”, mutta pykälän perusteluissa (s. 39) puhuttiin vain ”ammattitaudista” tai ”muusta työperäisestä sairaudesta”.

Voitaneen siis olettaa, että valvontalain 46 a §:n käsite ”työstä johtuva muu työperäinen sairaus” tarkoittaa käytännössä käsitettä ”muu työperäinen sairaus”. ”Työstä johtuvalla” on mahdollisesti haluttu erikseen painottaa sitä, että työperäisessä sairaudessa työ ja sairauden synty ovat syy-yhteydessä.

Valvontalain 46 a §:ää muutettaessa voinee siis käyttää käsitettä ”muu työperäinen sairaus”. Tämä vastaisi myös 46 a §:n ruotsinkielistä käännöstä ”någon annan arbetsrelaterad sjukdom”.

Lisäksi lääkärit hyötyisivät, jos heitä koulutettaisiin esimerkiksi todellisten tapausesimerkkien avulla siitä, millaisissa tilanteissa potilaalla on arvioitu olevan muu työperäinen sairaus.

2.2.3 Valvontalain 46 a § täsmällisyyden näkökulmasta

Valvontalain 46 a §:ssä säädetään lääkärin ilmoitusvelvollisuudesta mukaan lukien ilmoitettavista tiedoista. Jos lääkäri ei noudata ilmoitusvelvollisuutta, hän voi syyllistyä työsuojelurikkomukseen.

Perustuslain 8 §:n mukaan ketään ei saa pitää syyllisenä rikokseen eikä tuomita rangaistukseen sellaisen teon perusteella, jota ei tekohetkellä ole laissa säädetty rangaistavaksi. Rikoksesta ei saa tuomita ankarampaa rangaistusta kuin tekohetkellä on laissa säädetty. Esimerkiksi perustuslakivaliokunnan lausunnosta PeVL 56/2014 vp käy ilmi, että perustuslain 8 §:ssä vahvistettu rikosoikeudellinen laillisuusperiaate sisältää vaatimuksen sääntelyn täsmällisyydestä. Sen mukaan kunkin rikoksen tunnusmerkistö on ilmaistava laissa riittävällä täsmällisyydellä siten, että säännöksen sanamuodon perusteella on ennakoitavissa, onko jokin toiminta tai laiminlyönti rangaistavaa (PeVL 16/2013 vp, s. 2/I ja PeVL 6/2014 vp, s. 2/I).

Valvontalain 46 a §:n täsmällisyys on arvioitava kriminalisoinnin vuoksi. Täsmällisyyden arviointi on tärkeää myös tietosuojalainsäädännön kehittymisen johdosta.

Ilmoitettavat sairaudet

Valvontalain 46 a §:ssä tarkoitetun ilmoitusvelvollisuuden piiriin kuuluvat ammattitaudit voidaan rajata työtapaturma- ja ammattitautilain perusteella.

Ilmoitusvelvollisuuden piiriin kuuluvat myös muut työperäiset sairaudet. Näissä sairauksissa työ ei ole sairauden pääasiallinen syy, kuten ammattitaudeissa, vaan osasyy. Näitä sairauksia ei ole ammattitautien tapaan määritelty lainsäädännössä. Muita työperäisiä sairauksia on suuri määrä ja niitä on vaikeaa luetella tyhjentävästi.

Esimerkiksi seuraavissa tilanteissa työ tai työolosuhteet voivat vaikuttaa merkittävästi sairauden syntyyn, mutta sairautta ei silti pidetä pääasiassa työn tai työolosuhteiden aiheuttamana eikä sitä katsota ammattitaudiksi:

- raskas fyysinen kuormitus, johon liittyy tuki- ja liikuntaelimistön sairaus, kuten selkäkipu

- työssä koettu psykososiaalinen kuormitus, johon liittyy psyykkistä oireilua, kuten ahdistusta, masennusta tai unettomuutta

- työpaikan sisäilmaan liittyvät oireet.

Osassa esimerkkitilanteista työn kuormitus on tavanomaista, mutta joissakin tilanteissa työ voi kuormittaa liiallisesti. Työolosuhteiden parantamisen ja työperäisten sairauksien ennaltaehkäisyn näkökulmasta lääkäreiltä tarvittaisiin tietoa myös muista työperäisistä sairauksista. Ilmoitusvelvollisuuden täsmällisyyden ja kriminalisoinnin kannalta muut työperäiset sairaudet ovat kuitenkin haastava sairauksien joukko.

Ilmoitettavat potilaat

Valvontalain 46 a §:stä ja sen perusteluista ei käy tarkemmin ilmi säännöksen henkilöllinen soveltamisala. On epäselvää, kenen sairaudesta tai millaisissa työnteon tilanteissa lääkärillä on ilmoitusvelvollisuus. Valvontalain hallituksen esityksen HE 94/2005 vp (s. 19) perusteella tarkoituksena kuitenkin olisi, että valvontalain 7 lukuun sijoittuvasta 46 a §:stä kävisi ilmi säännöksen soveltamisala.

Jos ilmoitusvelvollisuus olisi tarkoitettu esimerkiksi vain tilanteisiin, joissa työsuojeluviranomaisella on toimivalta valvoa työolosuhteita, tällöin lääkärin tulisi ilmoittaa vain, jos potilaan sairastumiseen johtanut altistuminen tapahtui sellaisessa työssä, joka kuuluu työturvallisuuslain (738/2002) soveltamisalaan. Esimerkki ilmoitusvelvollisuuden ulkopuolelle jäävästä työstä olisi yrittäjän tekemä työ. Käytännössä lääkärit ovat kuitenkin ilmoittaneet valvontalain 46 a §:n nojalla joskus myös yrittäjien sairauksia.

Työtapaturma- ja ammattitautilaissa säädetään työntekijän oikeudesta korvaukseen ammattitaudin johdosta sekä yrittäjän oikeudesta vakuuttaa itsensä ammattitaudin varalta. Lain 26 §:n mukaan ammattitaudilla tarkoitetaan sairautta, joka on aiheutunut työntekijälle. Lain 2 §:ssä määritellään, mitä kyseisessä laissa tarkoitetaan työntekijällä ja toisaalta yrittäjällä. Työntekijään rinnastetaan myös henkilö, joka tekee työtä johtavassa asemassa lain 9 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Mainittujen työtapaturma- ja ammattitautilain säännösten avulla ei kuitenkaan voida tehdä selviä johtopäätöksiä valvontalain 46 a §:n henkilöllisestä soveltamisalasta. Valvontalain 46 a § on osa työlainsäädäntöä. Käsitteet työntekijä ja yrittäjä tulisi määritellä työoikeuden ja sosiaalioikeuden aloilla niiden omista lähtökohdista käsin.

Valvontalain 46 a §:n henkilöllisen soveltamisalan arviointiin vaikuttavat käytännössä myös Työterveyslaitoksen tehtävät. Tapaturmavakuutuskeskus ja Mela toimittavat ammattitauteja ja ammattitautiepäilyjä koskevat tietonsa Työterveyslaitokselle työperäisten sairauksien rekisteriin. Työterveyslaitos täydentää rekisterin tietoja lääkäreiden ilmoitusten avulla. Työterveyslaitos laatii rekisterin tietoja hyödyntämällä Suomen ammattitautitilaston ja toimittaa sen Eurostatille. Tilasto laaditaan Eurostatin metodologian mukaiseksi ja siinä ilmoitetaan, onko sairastunut henkilö palkansaaja vai yrittäjä. Nykyään Työterveyslaitos saa tiedon sairastuneen henkilön työmarkkina-asemasta vakuutuslaitoksen tietoaineiston avulla. Tieto perustuu siihen, millainen vakuutus henkilöllä on. Palkansaajilla ja maatalousyrittäjillä on lakisääteinen vakuutus, kun taas muilla yrittäjillä on vapaaehtoinen vakuutus. Näin ollen Työterveyslaitoksen käyttämä tieto palkansaajasta tai yrittäjästä perustuu tällä hetkellä sosiaalioikeuteen kuuluvan työtapaturma- ja ammattitautilainsäädännön käsitteisiin.

Työtapaturma- ja ammattitautilainsäädäntöön kuuluu myös lakeja, joissa säädetään tiettyjen erityisryhmien oikeudesta saada korvausta vahinkotapahtumista. On mahdollista, että tietyn erityislain nojalla tiettyyn erityisryhmään kuuluviin henkilöihin sovelletaan myös työtapaturma- ja ammattitautilain ammattitautia koskevia säännöksiä. Lääkärin vastaanotolle voi tulla potilas, jonka sairauden korvaamisesta säädetään jossakin erityislaissa, mutta potilaan sairaus täyttää silti työtapaturma- ja ammattitautilaissa tarkoitetun ammattitaudin määritelmän. Lääkärin tulisikin tietää, kuuluuko hänen ilmoittaa sairaudesta myös näissä tapauksissa. Työturvallisuuslain laajan soveltamisalan vuoksi on mahdollista, että työsuojeluviranomainen valvoo myös tiettyyn erityisryhmään kuuluvan henkilön tekemää työtä.

Valvontalain 46 a §:n henkilöllinen soveltamisala tulisi selkeyttää. Arvioinnin lähtökohtana tulisi olla se, että valvontalain 46 a § on osa työlainsäädäntöä. Asiaa hankaloittaa kuitenkin se, että lääkärin ilmoittamia tietoja käytetään tosiasiallisesti eri toiminnoissa, joita tehdään sekä työoikeuden että sosiaalioikeuden mukaisesti ja käyttäen niiden käsitteitä. Lisäksi lääkärillä ei välttämättä ole aina varmuudella tiedossa, mikä sairastuneen henkilön työmarkkina-asema on työssä, jossa hän altistui sairauteen johtaneella tavalla. Lääkäri voi olla epävarma myös siitä, onko työmarkkina-asema sama työoikeuden ja sosiaalioikeuden mukaan ja onko työsuojeluviranomaisella toimivaltaa valvoa henkilön työolosuhteita.

Ilmoitettavat tiedot

Valvontalain 46 a §:n mukaan lääkärin on ilmoitettava:

- sairastuneen nimi, henkilötunnus sekä muut yhteystiedot,

- työnantajan nimi sekä tämän ja työpaikan yhteystiedot,

- muut tarpeelliset yhteystiedot,

- altistumisen laatu ja kesto,

- tieto sairauden laadusta, toteamisesta ja siitä aiheutuneesta haitasta.

Valvontalain 46 a §:n nojalla ilmoitetaan eri tyyppisiä tietoja, mukaan lukien salassa pidettäviä tietoja ja erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia henkilötietoja. Ilmoitettavia tietoja ei kuitenkaan ole säädetty täsmällisesti. Ilmoitettavia tietoja ei myöskään perustella voimassa olevaa valvontalain 46 a §:ää koskevissa lain esitöissä.

Valvontalain 46 a § on vanhaa sääntelyä ja se on pysynyt pääosin muuttumattomana vuosikymmenten ajan. Lääkärin ilmoittamat tiedot säädettiin ensimmäisen kerran lain tasolla kumotun valvontalain 22 §:ssä lakimuutoksella 1037/1993. Lakimuutoksen 1037/1993 hallituksen esityksessä HE 93/1993 vp (s. 6) ei perustella yksityiskohtaisesti lakimuutoksen 1037/1993 nojalla ilmoitettuja tietoja, vaan todetaan vain yleisellä tasolla: ”Ilmoituksen tietosisältö ei muutu nykyisestä.” Hallituksen esitys HE 93/1993 vp (s. 6) sisältää lähinnä perustelut sille, miksi ilmoituksen täytyi sisältää sairastuneen henkilötietoja.

Vuosikymmenten kuluessa ilmoitettavat tiedot ovat jossain määrin täsmentyneet ilmoituskäytännössä voimassa olevan valvontalain 46 a §:n sanamuotoon verrattuna. Joidenkin ilmoitettavien tietojen osalta ilmoituskäytäntö on myös erkaantunut 46 a §:n sanamuodosta. Pykälä tulisi päivittää ilmoitettavien tietojen osalta.

2.2.4 Valvontalain 46 a §:n asetuksenantovaltuus

Valvontalain 46 a §:n mukaan valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä ilmoituksen sisällöstä ja lähettämisestä. Valvontalain hallituksen esityksen HE 94/2005 vp (s. 39) mukaan tarkempia säännöksiä voitaisiin antaa esimerkiksi ilmoituksen kaavasta tai sähköisestä lähettämisestä. Käytännössä asetusta ei ole annettu. Asetuksenantovaltuus on tarpeeton.

2.2.5 Terveydenhuollon valtakunnalliset tietojärjestelmäpalvelut valvontalain 46 a §:n muuttamisen ajurina

Valvontalain 46 a §:ssä tarkoitettu lääkärin ilmoitus työsuojeluviranomaiselle sisältää lääkärin terveydenhuollossa potilaasta kirjoittamia tietoja. Ilmoitusta tulee käsitellä terveydenhuollossa asiakastietolaissa tarkoitetulla tavalla ja tietojärjestelmillä. Terveydenhuollon valtakunnallisia tietojärjestelmäpalveluja koskeva sääntely on kehittynyt tämän esityksen kannalta olennaisella tavalla. Valvontalain 46 a § olisi mahdollista muuttaa siten, että lääkärin ilmoitus välitettäisiin työsuojeluviranomaiselle valtakunnallisten tietojärjestelmäpalvelujen avulla.

Työsuojeluhallinto tarjoaa lääkäreiden käyttöön ilmoituslomakkeen. Lomake on tarkoitus jatkossa päivittää tämän esityksen johdosta. Lomake vietäisiin osaksi terveydenhuollon palvelunantajien käyttämiä tietojärjestelmiä. Kukin palvelunantaja huolehtisi tästä oman tietojärjestelmänsä osalta. Lomake vietäisiin myös osaksi terveydenhuollon valtakunnallisia tietojärjestelmäpalveluita. Lomakkeen tietorakenne mahdollistaisi sen välittämisen työsuojeluviranomaiselle valtakunnallisten tietojärjestelmäpalvelujen avulla.

Seuraavaksi kuvataan pääpiirteissään, kuinka valvontalain 46 a §:ssä tarkoitettua lääkärin ilmoitusta työsuojeluviranomaiselle käsiteltäisiin asiakastietolaissa tarkoitetulla tavalla. Lisäksi nostetaan esiin asiakastietolaista johtuvia valvontalain 46 a §:n muutostarpeita ja valvontalain 46 a §:stä johtuva asiakastietolain täsmennystarve. Lisäksi mainitaan tarve kehittää terveydenhuollon palvelunantajien ja työsuojeluviranomaisen tietojärjestelmiä. Lopussa arvioidaan lääkäreiden ilmoituksiin perustuvien tietojen toimittamista myös Työterveyslaitokselle.

Rekisterinpitäjä ja asiakasrekisterit

Palvelunantaja – esimerkiksi viranomainen, joka järjestää terveyspalveluja – on lääkärin ilmoitukseen sisältyvien tietojen (asiakastietojen) rekisterinpitäjä (asiakastietolain 13 §). Palvelun-antaja tallentaa lääkärin ilmoituksen potilasrekisteriinsä (asiakastietolain 18 §). Suomessa on useita terveydenhuollon palvelunantajia ja potilasrekistereitä.

Pääsääntöinen velvollisuus liittyä valtakunnallisten tietojärjestelmäpalveluiden käyttäjäksi

Pääsäännön mukaisesti palvelunantaja liittyy valtakunnallisten tietojärjestelmäpalvelujen käyttäjäksi. Palvelunantaja ottaa käyttöön ne asiakastietolain 65 §:n 1 momentissa tarkoitetut tietojärjestelmäpalvelut, joihin sillä on velvoite tallentaa asiakastietoja. (Asiakastietolain 67 §:n 1 momentti.)

Tallennus valtakunnalliseen asiakastietovarantoon, rekisterinpitäjä ja lääkärin ammattitauti-ilmoitusten tallennuksen aloittaminen viimeistään 1.10.2026

Valtakunnallisiin tietojärjestelmäpalveluihin liittymisen jälkeen palvelunantajan tulee tallentaa asiakasasiakirjojen alkuperäiset kappaleet sekä jäljennökset kysely- ja välityspalvelun kautta välitettävistä asiakirjoista valtakunnalliseen asiakastietovarantoon. Valtakunnalliseen asiakastietovarantoon voidaan tallentaa asiakasasiakirjojen lisäksi myös muita asiakastietoja sisältäviä asiakirjoja. (Asiakastietolain 69 §:n 1 momentti.)

Kukin asiakastietolain 13 §:ssä tarkoitettu asiakastietojen rekisterinpitäjä on valtakunnalliseen asiakastietovarantoon tallentamiensa asiakirjojen rekisterinpitäjä (asiakastietolain 69 §:n 3 momentti).

Asiakastietolain 102 §:n 6 momentissa säädetään poikkeukset määräaikaan, johon mennessä terveydenhuollon palvelunantajan tulee tallentaa asiakirjat valtakunnalliseen asiakastietovarantoon. Asiakastietolain 69 §:n 1 momentissa säädetystä velvoitteesta tallentaa liittymisen jälkeen asiakasasiakirjojen alkuperäiset kappaleet valtakunnalliseen asiakastietovarantoon poiketen terveydenhuollon palvelunantajan tulee aloittaa ammattitauti-ilmoituksiin liittyvien lomakkeiden tallentaminen viimeistään 1.10.2026 (102 §:n 6 momentin 2 kohdan d alakohta).

Asiakastietolain 102 §:n 6 momentin johdantokappaleessa puhutaan vain ”velvoitteesta tallentaa” ja ”asiakasasiakirjojen alkuperäisistä kappaleista”. Valvontalain 46 a §:ssä tarkoitettu lääkärin ilmoitus ei kuitenkaan välttämättä täytä asiakastietolaissa tarkoitetun asiakasasiakirjan/ potilasasiakirjan määritelmää työolosuhteiden parantamiseen tähtäävän (eikä terveydenhuoltoon liittyvän) käyttötarkoituksensa vuoksi. (Joka tapauksessa ilmoitus sisältää asiakastietolaissa tarkoitettuja asiakastietoja/ potilastietoja.)

Kun otetaan huomioon, että 102 §:n 6 momentin 2 kohdan d alakohdassa nimenomaisesti säädetään ”ammattitauti-ilmoituksiin liittyvistä lomakkeista”, ja kun huomioidaan myös asiakastietolain hallituksen esitys HE 246/2022 vp (s. 150), asiakastietolain 102 §:n 6 momenttia tulee kuitenkin tulkita siten, että terveydenhuollon palvelunantajat aloittavat valvontalain 46 a §:ssä tarkoitetun lääkärin ilmoituksen jäljennöksen tallennuksen valtakunnalliseen asiakastietovarantoon viimeistään 1.10.2026. Ahvenanmaan terveydenhuollon palvelunantajat aloittavat tallennuksen kuitenkin myöhemmin.

Asiakastietolain 69 §:n 1 momentissa (ja 102 §:n 6 momentissa) tarkoitetun tallennusvelvoitteen kannalta lääkärin ilmoitus luokitellaan ”kysely- ja välityspalvelun kautta välitettäväksi asiakirjaksi”, jonka jäljennös tulee tallentaa valtakunnalliseen asiakastietovarantoon.

Tietojen välittäminen työsuojeluviranomaiselle kysely- ja välityspalvelulla

Asiakastietolain 76 §:n mukaan valtakunnallisten tietojärjestelmäpalvelujen avulla saadaan välittää asiakastietoja sisältäviä asiakirjoja terveydenhuollon ulkopuoliselle toimijalle. Asiakirjoja saadaan salassapitosäännösten estämättä välittää muun muassa tiedon luovuttajan lakiin perustuvan tiedonantovelvollisuuden perusteella. Asiakirjojen välittäminen toteutetaan kysely- ja välityspalvelun avulla.

Valvontalain 46 a §:ssä tarkoitetun lääkärin ilmoituksen välittäminen terveydenhuollosta työsuojeluviranomaiselle onnistuisi siis lähtökohtaisesti kysely- ja välityspalvelun avulla.

Tältä osin on keskeistä, että valvontalain 46 a §:ssä säädettäisiin selkeästi lääkärin ilmoitusvelvollisuudesta työsuojeluviranomaiselle. Tähän liittyen myös asiakastietolain 76 §:ää voitaisiin täsmentää, koska voimassa olevassa 76 §:ssä mainitaan vain ”tiedonantovelvollisuus” eikä ”ilmoitusvelvollisuutta”.

Lisäksi valvontalain 46 a §:ää muutettaessa tulisi ottaa huomioon, että vaikka Manner-Suomen terveydenhuollon palvelunantajat pääsääntöisesti aloittavat lääkärin ilmoitusten tallennuksen valtakunnalliseen asiakastietovarantoon viimeistään 1.10.2026., asiakastietolain 76 §:n sanamuodon perusteella palvelunantajilla ei kuitenkaan ole velvollisuutta käyttää kysely- ja välityspalvelua ilmoitusten välittämiseen terveydenhuollon ulkopuolelle, vaan kyse on vain mahdollisuudesta.

Tulisi harkita, pitäisikö valvontalain 46 a §:ssä erikseen velvoittaa terveydenhuollon palvelunantajat käyttämään kysely- ja välityspalvelua, kun lääkärin ilmoituksia välitetään terveydenhuollosta työsuojeluviranomaiselle. Velvoite käyttää kysely- ja välityspalvelua olisi siten looginen, että terveydenhuollossa jo tarjolla oleva sähköinen palvelu otettaisiin hyötykäyttöön myös tässä yhteydessä. Velvollisuus merkitsisi kuitenkin myös sitä, että palvelunantajien tulisi todennäköisesti kehittää omia tietojärjestelmiään, jos palvelunantajat eivät olisi jo aiemmin ottaneet kysely- ja välityspalvelua käyttöön esimerkiksi muiden lääkärin lausuntojen tai todistusten välittämisen vuoksi. Vaihtoehto kysely- ja välityspalvelun käytölle olisi ilmoitusten lähettäminen nykyiseen tapaan suojatulla sähköpostilla tai postitse. Asiassa tulisi ottaa erikseen huomioon asiakastietolain 67 §:ssä tarkoitetut poikkeustapaukset, kuten Ahvenanmaan maakunta.

Kysely- ja välityspalvelun käyttö edellyttäisi myös, että työsuojeluviranomainen kehittäisi omia tietojärjestelmiään siten, että se voisi vastaanottaa lääkärin ilmoitukset kysely- ja välityspalvelun avulla. Työsuojeluviranomaisella on tähän valmius siten, että kysely- ja välityspalvelun käyttö olisi mahdollista arviolta jo vuoden 2026 loppuvaiheessa. Kehittäminen voitaisiin toteuttaa työsuojeluviranomaisen toimintamenoihin tarkoitettujen määrärahojen puitteissa.

Tietojen välittäminen Työterveyslaitokselle

Voimassa olevan valvontalain 46 a §:n mukaan työsuojeluviranomaisen tulee toimittaa lääkärin ilmoituksen tiedot Työterveyslaitokselle työperäisten sairauksien rekisteriä varten. Työsuojeluviranomainen toimittaa ilmoitukset kootusti muutaman kerran vuodessa suojatulla sähköpostilla. Työterveyslaitos täydentää ilmoitusten tietojen avulla rekisterissä olevia vakuutuslaitosten tietoja. Joitakin lääkärin ilmoittamista tiedoista ei kuitenkaan tallenneta rekisteriin, koska ne eivät ole tärkeitä Työterveyslaitokselle. Nykyään työsuojeluviranomainen toimii siten välikätenä ja Työterveyslaitokselle päätyy turhiakin tietoja.

Esityksen valmistelussa oli alun perin tarkoituksena, että lääkärin ilmoitus välitettäisiin suoraan terveydenhuollosta kysely- ja välityspalvelulla työsuojeluviranomaiselle ja Työterveyslaitokselle. Työterveyslaitolle tarpeelliset tiedot olisi eroteltu automaattisesti työsuojeluviranomaiselle tarpeellisista tiedoista. Kysely- ja välityspalvelu on kuitenkin suunniteltu teknisesti potilaan yhden asian hoitamista varten eikä samalla kertaa välitetä tietoja kahdelle taholle. Kysely- ja välityspalveluun tarvittaisiin siten teknisiä muutoksia tai vaihtoehtoisesti lääkärin tulisi lähettää tietoja kaksi kertaa. Lausuntopalautteen perusteella voidaan todeta, että tietojen välittäminen terveydenhuollosta Työterveyslaitokselle tulisi ratkaista jollakin muulla tavalla.

Tietojen näyttäminen potilaalle kansalaisen käyttöliittymällä

Asiakastietolain 74 §:n 2 momentin nojalla henkilölle saadaan näyttää kansalaisen käyttöliittymän välityksellä valtakunnallisiin tietojärjestelmäpalveluihin hänestä tallennetut tiedot. Kyse on pääsäännöstä. Henkilölle saadaan lisäksi näyttää käyttöliittymän välityksellä hänen tietojensa käsittelyä koskevat luovutustiedot.

Nykyisin potilas ei välttämättä aina tiedä, että hänen sairaudestaan on tehty valvontalain 46 a §:ssä tarkoitettu ilmoitus tai mitä tietoja lääkäri on ilmoittanut. Kansalaisen käyttöliittymän avulla potilaalle voidaan näyttää lääkärin hänestä ilmoittamat tiedot.

2.2.6 Huomioita Työterveyslaitosta koskevasta laista

Työterveyslaitosta koskeva laki on hyvin vanha. Sosiaali- ja terveysministeriössä on jo vireillä lain kokonaisuudistus. Koska valvontalain 46 a §:n uudistushankkeessa ehdotettavien lakimuutosten olisi tarkoitus tulla voimaan ennen kokonaan uuden Työterveyslaitosta koskevan lain voimaantuloa, 46 a §:n uudistamisesta johtuvia muutoksia Työterveyslaitosta koskevaan lakiin olisi tarpeen esittää jo 46 a §:n uudistamisen yhteydessä. Olisi kuitenkin tarkoituksenmukaista pitää muutokset mahdollisimman vähäisinä. Kokonaisuudistuksen yhteydessä esimerkiksi Työterveyslaitoksen rekistereitä koskevaa sääntelyä tullaan tarkastelemaan kokonaisvaltaisemmin.

Jos valvontalain 46 a §:ssä tarkoitettu lääkärin ilmoitus koskee tapausta, joka ei ole mukana Työterveyslaitoksen vakuutuslaitoksilta saamassa vahvistettuja ja epäiltyjä ammattitauteja koskevassa tietoaineistossa, Työterveyslaitos ei nykyään tallenna lääkärin ilmoituksen tietoja rekisteriin uutena sairaustapauksena, vaan ilmoitus tallennetaan rekisteriin asiakirja -muodossa. Työperäisten sairauksien rekisterin nimi ja rekisterin lakisääteinen käyttötarkoitus sekä toisaalta sairaustapausten tallennuskäytäntö eivät siten ole täysin yhdenmukaiset. Työterveyslaitoksella on kuitenkin valmius muuttaa tallennuskäytäntöään siten, että rekisteriin tallennettaisiin uusina sairaustapauksina myös epäillyt muut työperäiset sairaudet. Tämä on nähty perustelluksi, koska rajanveto ammattitaudin ja muun työperäisen sairauden välillä ei ole kaikissa tapauksissa täysin selvää. Tietoa muista työperäisistä sairauksista käytettäisiin ammattitauteja koskevan tiedon lailla tutkimukseen ja nykyisen vakiintuneen käytännön mukaisesti tilastointiin.

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi sääntelyä, joka koskee lääkärin velvollisuutta ilmoittaa työsuojeluviranomaiselle ammattitaudista tai muusta työperäisestä sairaudesta. Esityksen tavoitteena on, että lääkärin ilmoitusta koskeva sääntely vastaisi terveydenhuollon valtakunnallisia tietojärjestelmäpalveluja koskevan sääntelyn kehitystä. Tavoitteena on myös ilmoitusten määrän lisääminen ja siten työolosuhteiden parantaminen.

4.1 Keskeiset ehdotukset

4.1.1 Valvontalain 46 a §

Valvontalain 46 a § ja sen otsikko ehdotetaan muutettavaksi kokonaisuudessaan.

Esityksen mukaan lääkärin ilmoitusvelvollisuus työsuojeluviranomaiselle koskisi vain työtapaturma- ja ammattitautilaissa sekä maatalousyrittäjän työtapaturma- ja ammattitautilaissa tarkoitettuja ammattitauteja. Jos työn ja sairauden synnyn välillä on syy-yhteys, sairaus kuuluu ”työperäisiin sairauksiin”. ”Työperäiset sairaudet” jaetaan ”ammattitauteihin” ja ”osittain työperäisiin sairauksiin” sen perusteella, onko työ sairauden pääasiallinen syy vai osasyy. Työtapaturma- ja ammattitautilaissa sekä maatalousyrittäjän työtapaturma- ja ammattitautilaissa määritellään ”ammattitauti” tarkemmin sairauksien korvattavuuden vuoksi. Ilmoitusvelvollisuus ei koskisi enää ”muita työperäisiä sairauksia”, koska näitä sairauksia ei voida rajata tyhjentävästi ja ilmoitusvelvollisuuden rikkominen on kriminalisoitu.

Työolosuhteiden parantamisen vuoksi lääkärillä olisi silti oikeus ilmoittaa työsuojeluviranomaiselle muistakin työperäisistä sairauksista. Lääkärin olisi kuitenkin ilmoitettava tästä potilaalle etukäteen. Potilaan informoiminen etukäteen olisi tarpeellista, jotta potilas ei yllättyisi, että hänen työperäisestä sairaudestaan, joka ei täytä ammattitaudin määritelmää, tehdään myös ilmoitus. Voimassa olevan pykälän otsikossa ja pykälässä käytettävä käsite ”työstä johtuva muu työperäinen sairaus” korvattaisiin käsitteellä ”muu työperäinen sairaus”. Käsitteen muutos olisi tekninen muutos.

Voimassa olevaan oikeustilaan verrattuna ilmoitusvelvollisuuden ja myös ilmoitusoikeuden henkilöllinen soveltamisala olisi aiempaa selkeämpi. Lääkäri voisi tunnistaa, keiden potilaiden sairaudet on ilmoitettava tai on oikeus ilmoittaa. Myös esimerkiksi yrittäjien sairauksia ilmoitettaisiin. Lääkärit ovat jo tähän mennessä ilmoittaneet joskus yrittäjienkin sairauksia. Työsuojeluviranomainen ei valvo yrittäjien työolosuhteita, mutta samassa yrityksessä samoissa työolosuhteissa voi työskennellä myös henkilöitä, joiden työolosuhteita valvotaan. Yleisesti ottaen tieto siitä, että työolosuhteet ovat vaikuttaneet haitallisesti henkilön terveyteen ja henkilö on sairastunut työperäiseen sairauteen, voi olla merkityksellinen tieto koko tietyn toimialan työolosuhteiden kehittämisen kannalta ja työperäisten sairauksien ennaltaehkäisyn kannalta. Tästä näkökulmasta ei ole keskeistä, mikä on yksittäisen sairastuneen henkilön työmarkkina-asema. Keskeistä on, että tieto työolosuhteiden ja sairauden synnyn välisestä syy-yhteydestä saadaan työsuojeluviranomaiselle, joka voi pyrkiä parantamaan työolosuhteita käytettävissään olevin keinoin. Esityksessä ehdotetaan jäljempänä, että Työterveyslaitoksella olisi oikeus saada jälkikäteen tietoja lääkäreiden työsuojeluviranomaiselle ilmoittamista tiedoista. Myös Työterveyslaitos tarvitsisi yrittäjien sairaustapauksia koskevia tietoja.

Esityksessä ehdotetaan myös, että lääkärin ilmoittamista tiedoista säädettäisiin nykyistä sääntelyä täsmällisemmin. Lääkäri ilmoittaisi tiettyjä potilastietoja ja potilaan työtä koskevia tietoja. Tiedot olisivat työsuojeluvalvonnassa tarpeellisia, täsmällisesti lueteltuja tietoja. Valvontaa varten olisi välttämätöntä saada myös tiettyjä erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia henkilötietoja ja tiettyjä muita valtiosääntöisesti arkaluonteisia henkilötietoja. Kunkin tiedon luonne kävisi ilmi säännöskohtaisista perusteluista.

Kokonaan uutta sääntelyä olisi sääntely ilmoituksen lähettämisen tavasta. Ilmoitus välitettäisiin työsuojeluviranomaiselle pääsääntöisesti asiakastietolaissa tarkoitettujen terveydenhuollon valtakunnallisten tietojärjestelmäpalvelujen avulla, tarkemmin sanottuna kysely- ja välityspalvelulla. Siksi myös asiakastietolain 76 §:ää täsmennettäisiin jäljempänä ehdotettavalla tavalla.

Kokonaan uutta sääntelyä olisi myös se, että säädettäisiin ilmoitukseen sisältyvien erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvien henkilötietojen ja valtiosääntöisesti arkaluonteisten henkilötietojen säilytysajasta työsuojeluviranomaisessa. Perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännössä edellytetään, että mainittujen henkilötietojen säilytysajasta säädetään. Säilytysaikasäännös täydentäisi valvontalain muita työsuojeluviranomaisen valvontamenettelyä koskevia säännöksiä lääkärin ilmoittamien tietojen käsittelyn osalta.

4.1.2 Työterveyslaitosta koskeva laki

Esityksessä ehdotetaan, että Työterveyslaitosta koskevaan lakiin tehtäisiin valvontalain 46 a §:n uudistamisesta johtuvat välttämättömimmät muutokset. Jo vireillä olevassa Työterveyslaitosta koskevan lain kokonaisuudistuksessa arvioidaan lain muutostarpeita kokonaisvaltaisemmin.

Esityksessä ehdotetaan Työterveyslaitosta koskevaan lakiin, työperäisten sairauksien rekisteriä koskevaan 2 a §:n 2 momenttiin vähäisiä muutoksia ja teknisiä korjauksia.

Lisäksi lakiin esitetään uutta 2 c §:ää. Siinä säädettäisiin Työterveyslaitoksen oikeudesta saada terveydenhuollon palvelunantajilta näiden valvontalain 46 a §:n nojalla työsuojeluviranomaiselle ilmoittamista tiedoista työperäisten sairauksien rekisteröintiä varten tarpeelliset, täsmällisesti luetellut tietyt tiedot. Työperäisten sairauksien rekisteröintiin, eli tutkimukseen ja tilastointiin, olisi välttämätöntä saada myös tiettyjä erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia henkilötietoja ja tiettyjä muita valtiosääntöisesti arkaluonteisia henkilötietoja.

Kansaneläkelaitos voisi käsitellä Työterveyslaitoksen tietopyynnön terveydenhuollon palvelunantajien puolesta keskitetysti valtakunnallisiin tietojärjestelmäpalveluihin tallennettujen tietojen osalta. Uusi 2 c § korvaisi voimassa olevan valvontalain 46 a §:n 3 momentin, jonka mukaan työsuojeluviranomainen toimittaa tiedot Työterveyslaitokselle. Uuden 2 c §:n avulla vältettäisiin myös se, että lääkärit joutuisivat ilmoittamaan sairaustapauksia työsuojeluviranomaiselle ja Työterveyslaitokselle. Lisäksi vältettäisiin kysely- ja välityspalvelun tekninen muuttaminen.

4.1.3 Asiakastietolain 76 §

Esityksessä ehdotetaan, että asiakastietolain 76 §:ää kysely- ja välityspalvelusta täsmennettäisiin valvontalain 46 a §:n vuoksi. Kysely- ja välityspalvelulla saataisiin välittää asiakirjoja salassapitosäännösten estämättä myös tiedon luovuttajan lakiin perustuvan ilmoitusvelvollisuuden ja tiedonluovutusoikeuden perusteella.

4.2 Henkilötietojen käsittelystä

4.2.1 Tietojen ilmoittaminen työsuojeluviranomaiselle

Ilmoitettavien tietojen käyttötarkoitus: työolosuhteiden kehittäminen

Ehdotettavan valvontalain 46 a §:n nojalla ilmoitettavissa sairaustapauksissa työn ja sairauden synnyn välillä on syy-yhteys. Ilmoitukset tehtäisiin työsuojeluviranomaiselle työsuojeluvalvontaa varten. Lääkärin ilmoitusvelvollisuuden ja ilmoitusoikeuden tavoitteena on kehittää työolosuhteita ja siten ennaltaehkäistä työperäisiä sairauksia. Lääkäri ilmoittaisi sairastunutta henkilöä koskevia tietoja, jotta voitaisiin pyrkiä estämään ennalta muiden henkilöiden sairastuminen.

Ilmoitettavien tietojen kerääminen terveydenhuollossa

Ilmoituksen laatimista varten lääkärin olisi kerättävä osin sellaisia tietoja, joita ei välttämättä aina tarvita terveydenhuollon omia käyttötarkoituksia varten, vaan tarvitaan vain työolosuhteiden kehittämiseen. Lääkäri ilmoittaisi potilastietoja ja potilaan työtä koskevia tietoja.

Työperäisissä sairauksissa on tavallista, että sairauden jo synnyttyä ja sen diagnosoinnin jälkeen on vielä tehtävä tutkimuksia ennen kuin lääkäri voi muodostaa näkemyksensä siitä, onko potilaan sairaus työperäinen sairaus. Tapauksiin liittyvää tietoa kerääntyisi tutkimusten aikana lääkärin oman asiantuntemuksen ja tutkimusten perusteella sekä potilasta haastattelemalla. Erityisesti potilaan työtä koskevat tiedot saataisiin potilaalta, ellei lääkäri tuntisi itsekin potilaan työtä esimerkiksi ollessaan työpaikan työterveyslääkäri.

Ilmoitettavien tietojen luonne

Lääkärin työsuojeluviranomaiselle ilmoittamissa tiedoissa olisi luonnollisten henkilöiden henkilötietoja, oikeushenkilöiden tietoja ja muita tietoja. Osa luonnollisten henkilöiden henkilötiedoista olisi yleisen tietosuoja-asetuksen 9 artiklassa tarkoitettuja erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia henkilötietoja sekä muita valtiosääntöisesti arkaluonteisia henkilötietoja.

Erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia henkilötietoja (terveyttä koskevia tietoja) olisivat:

- potilaalla diagnosoitu sairaus ja diagnoosin asettamispäivä sekä arvio sairauden luokittelusta työperäisenä sairautena ja arviointipäivä (46 a §:n 2 momentin 1 kohdan c alakohta)

- arvio sairauden aiheuttamista seuraamuksista potilaan terveydelle ja työkyvylle sekä arvio seuraamusten kestosta (46 a §:n 2 momentin 1 kohdan d alakohta)

- tieto siitä, jos potilaan työpaikalla muut henkilöt ovat sairastuneet vastaavaan sairauteen kuin potilas (46 a §:n 2 momentin 2 kohdan f alakohta, tieto ilmoitettaisiin tarkkuustasolla ”kyllä”).

Lisäksi potilaan valtiosääntöisesti arkaluonteisia henkilötietoja olisivat myös (terveydenhuoltopalvelun käyttöä/ saamista koskevina tietoina) terveydenhuollon palvelunantajan yksilöintitiedot, tehtävä terveyspalvelujärjestelmässä ja yhteystiedot sekä potilaan tutkineen lääkärin nimi ja rekisteröintinumero (46 a §:n 2 momentin 1 kohdan a alakohta).

Moni työsuojeluviranomaiselle ilmoitettavista tiedoista olisi jollakin perusteella salassa pidettävä tieto. Kunkin tiedon luonne kävisi ilmi säännöskohtaisista perusteluista.

Henkilötietojen käsittelyn oikeusperusteet

Ehdotettavan valvontalain 46 a §:n nojalla terveydenhuollossa suoritettava henkilötietojen käsittely kuuluisi yleisen tietosuoja-asetuksen, tietosuojalain (1050/2018) ja asiakastietolain soveltamisalaan. Myöhemmin työsuojeluviranomaisessa suoritettava henkilötietojen käsittely kuuluisi yleisen tietosuoja-asetuksen ja tietosuojalain soveltamisalaan.

Työsuojeluhallinto tarjoaa lääkäreiden käyttöön ilmoituslomakkeen. Lomake on tarkoitus jatkossa päivittää. Lomake vietäisiin osaksi terveydenhuollon palvelunantajien käyttämiä tietojärjestelmiä sekä osaksi valtakunnallisia tietojärjestelmäpalveluja. Terveydenhuollon palvelunantaja tallentaisi lääkärin täyttämän ilmoituksen potilasrekisteriinsä. Lääkäreiden ilmoittamat tiedot kuuluisivat terveydenhuollossa terveydenhuollon palvelunantajan henkilötietojen rekisteriin (potilasrekisteriin) (ks. asiakastietolain 13 ja 18 §).

Kun lääkäreiden ilmoittamat tiedot olisi välitetty terveydenhuollosta työsuojeluviranomaiselle pääsääntöisesti kysely- ja välityspalvelun avulla sekä tallennettu tiedoista jäljennös asiakastietovarantoon ja laitettu tiedot pääosin potilaan itsensä nähtäväksi kansalaisen käyttöliittymään, tiedot olisivat terveydenhuollossa edelleen saman terveydenhuollon palvelunantajan (rekisterinpitäjän) tietoja.

Asiakastietolain hallituksen esityksessä HE 246/2022 vp (s. 39-40) käsitellään terveydenhuollon asiakastietojen rekisterinpitäjien henkilötietojen käsittelyn oikeusperusteita. Terveydenhuollossa henkilötietojen käsittely perustuu hallituksen esityksen mukaan yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohtaan (lakisääteinen velvoite). Terveydenhuollossa erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvien henkilötietojen käsittely perustuu yleisen tietosuoja-asetuksen 9 artiklan 2 kohdan h alakohtaan (terveydenhuoltoa koskeva oikeusperuste) ja tietosuojalain 6 §:n 1 momentin 4 kohtaan (terveydenhuoltoa koskeva oikeusperuste).

Ehdotettavassa valvontalain 46 a §:ssä säädettäisiin lääkärille lakisääteinen velvollisuus kerätä ja ilmoittaa tietoja ammattitautitapauksissa ja lisäksi lakisääteinen oikeus kerätä ja ilmoittaa tietoja muita työperäisiä sairauksia koskevissa tapauksissa. Tietoja käsiteltäisiin työolosuhteiden kehittämisen vuoksi eikä potilaiden hoitamisen vuoksi. Osa tiedoista olisi sellaisia, ettei niitä välttämättä tarvitsisi käsitellä terveydenhuollon omia käyttötarkoituksia varten. Terveydenhuollon palvelunantajan valvontalain 46 a §:n nojallasuorittama henkilötietojen käsittely ei siten perustuisi välttämättä samoihin oikeusperusteisiin kuin terveydenhuollossa yleensä.

Terveydenhuollon palvelunantajan ilmoitusvelvollisuuden nojallasuorittama henkilötietojen käsittely (ammattitautitapaukset) perustuisi yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohtaan (lakisääteinen velvoite). Terveydenhuollon palvelunantajan ilmoitusoikeuden nojallasuorittama henkilötietojen käsittely (muiden työperäisten sairauksien tapaukset) perustuisi yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan e alakohtaan (yleistä etua koskeva tehtävä).

Terveydenhuollon palvelunantajan suorittama erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvien henkilötietojen käsittely (ammattitautien ja myös muiden työperäisten sairauksien tapauksissa) perustuisi yleisen tietosuoja-asetuksen 9 artiklan 2 kohdan g alakohtaan (jäsenvaltion lainsäädäntö, tärkeää yleistä etua koskeva syy) ja tietosuojalain 6 §:n 1 momentin 2 kohtaan (käsittelystä säädetään laissa). Käsittelyyn sovellettaisiin muun muassa tietosuojalain 6 §:n 2 momentissa tarkoitettuja suojatoimia.

Työsuojeluviranomainen käsittelisi lääkärin ilmoittamia tietoja lakisääteisen valvontatehtävänsä vuoksi. Tehtävästä säädetään yleisellä tasolla työsuojeluhallinnosta annetussa laissa (16/1993) ja tarkemmin useassa työoikeuteen kuuluvassa laissa, esimerkiksi työturvallisuuslaissa. Työsuojeluvalvonnassa noudatettavasta menettelystä säädetään valvontalaissa. Lääkärin ilmoittamat henkilötiedot kuuluisivat osaksi työsuojeluviranomaisen toiminnassa tosiasiallisesti muodostuvaa työsuojeluvalvonnan henkilötietojen rekisteriä.

Työsuojeluviranomaisen suorittama henkilötietojen käsittely perustuisi yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohtaan (lakisääteinen velvoite).

Työsuojeluviranomaisen suorittama erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvien henkilötietojen käsittely perustuisi yleisen tietosuoja-asetuksen 9 artiklan 2 kohdan g alakohtaan (jäsenvaltion lainsäädäntö, tärkeää yleistä etua koskeva syy) ja tietosuojalain 6 §:n 1 momentin 2 kohtaan (käsittelystä säädetään laissa tai käsittely on välttämätöntä rekisterinpitäjälle laissa säädetyn yleistä etua koskevan tehtävän suorittamiseksi – huom. tämä sanamuoto tulee voimaan syksyllä 2026). Käsittelyyn sovellettaisiin muun muassa tietosuojalain 6 §:n 2 momentissa tarkoitettuja suojatoimia.

Potilaan oikeus vastustaa henkilötietojen käsittelyä muun työperäisen sairauden tapauksessa

Ehdotettavan valvontalain 46 a §:n mukaan lääkärillä olisi oikeus ilmoittaa muista työperäisistä sairauksista. Lääkärin olisi ilmoitettava potilaalle etukäteen tämän ilmoituksen tekemisestä.

Lääkärin käyttäessä ilmoitusoikeuttaan terveydenhuollon palvelunantajan henkilötietojen käsittelyn oikeusperuste olisi yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan e alakohta. Tähän oikeusperusteeseen liittyy se, että rekisteröidyllä on oikeus vastustaa henkilötietojensa käsittelyä.

Yleisen tietosuoja-asetuksen 21 artiklan 1 kohdan mukaan rekisteröidyllä on oikeus henkilökohtaiseen erityiseen tilanteeseensa liittyvällä perusteella milloin tahansa vastustaa häntä koskevien henkilötietojen käsittelyä, joka perustuu 6 artiklan 1 kohdan e alakohtaan. Pääsäännön mukaan rekisterinpitäjä ei saa tällöin enää käsitellä henkilötietoja.

Yleisen tietosuoja-asetuksen 21 artiklan 4 kohdan mukaan viimeistään silloin, kun rekisteröityyn ollaan yhteydessä ensimmäisen kerran, 1 kohdassa tarkoitettu oikeus on nimenomaisesti saatettava rekisteröidyn tietoon ja esitettävä selkeästi ja muusta tiedotuksesta erillään.

Ehdotettavan valvontalain 46 a §:n asiayhteydessä potilas voisi lääkärin etukäteisilmoituksen saatuaan vastustaa sitä, että lääkäri ilmoittaa hänen muun työperäisen sairautensa. Käytännössä lääkärin tulisi kertoa potilaalle, että lääkäri aikoo tehdä ilmoituksen muusta työperäisestä sairaudesta työsuojeluviranomaiselle työsuojeluvalvontaa varten, milloin ilmoitus on tarkoitus tehdä ja että potilaalla on yleisen tietosuoja-asetuksen 21 artiklaan perustuva oikeus vastustaa käsittelyä, eli ilmoittamista. Potilaan kattavan tiedonsaannin turvaamiseksi lääkärin tulisi kertoa tässä yhteydessä, että myös Työterveyslaitoksella olisi lakisääteinen oikeus saada jälkikäteen osa ilmoitetuista tiedoista. Koska ilmoitus tehtäisiin potilaan kannalta myönteisiä tarkoituksia varten, jotka viime kädessä edistävät perusoikeutta työvoiman suojelua, on oletettavaa, että potilaat käyttäisivät vastustamisoikeuttaan vain harvoin.

4.2.2 Tietojen luovuttaminen Työterveyslaitokselle

Esityksessä ehdotetaan Työterveyslaitosta koskevaan lakiin, työperäisten sairauksien rekisteriä koskevaan 2 a §:n 2 momenttiin vähäisiä muutoksia ja teknisiä korjauksia. Lisäksi lakiin esitetään uutta 2 c §:ää Työterveyslaitoksen tiedonsaantioikeudesta. 2 a §:n 2 momentin muutosten vähäisyyden vuoksi tässä käsitellään vain 2 c §:ää.

Luovutettavien tietojen käyttötarkoitus: työolosuhteiden kehittäminen

Esityksen mukaan Työterveyslaitoksella olisi oikeus saada terveydenhuollon palvelunantajilta näiden työsuojeluviranomaiselle aiemmin ilmoittamista tiedoista työperäisten sairauksien rekisteröintiä varten tarpeelliset tietyt tiedot. Työterveyslaitos pitää mainittua rekisteriä ammattitautien ja muiden työstä johtuvien sairauksien tutkimusta, selvittelyä ja ehkäisyä sekä diagnosoinnin ja hoidon kehittämistä varten. Lakisääteisten käyttötarkoitusten lisäksi rekisterin tietoja käytetään tilastointiin vakiintuneen käytännön perusteella. Tilastoja voidaan hyödyntää työperäisten sairauksien ennaltaehkäisyssä. Siten myös Työterveyslaitoksella tietojen käyttötarkoitus on työperäisten sairauksien ennaltaehkäisy ja työolosuhteiden kehittäminen.

Luovutettavien tietojen kerääminen terveydenhuollossa

Terveydenhuollon palvelunantajien, eli heidän toiminnassaan lääkäreiden, aiemmin keräämistä ja työsuojeluviranomaiselle ilmoittamista tiedoista osa olisi ollut sellaisia tietoja, joita tarvitaan jo terveydenhuollon omia käyttötarkoituksia varten ja osa sellaisia tietoja, joita tarvitaan vain työolosuhteiden kehittämiseen. Esitettävän tiedonsaantioikeuden nojalla myös Työterveyslaitos saisi kumpiakin tietoja. Työterveyslaitos saisi potilastietoja ja potilaan työtä koskevia tietoja.

Luovutettavien tietojen luonne

Työterveyslaitokselle luovutettaisiin lähtökohtaisesti samoja tietoja kuin työsuojeluviranomaiselle aiemmin ilmoitettiin, mutta Työterveyslaitos saisi vähemmän tietoja.

Työterveyslaitoksen saamia erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia henkilötietoja (terveyttä koskevia tietoja) olisivat:

- potilaalla diagnosoitu sairaus ja diagnoosin asettamispäivä sekä arvio sairauden luokittelusta työperäisenä sairautena ja arviointipäivä (2 c §:n 1 momentin 1 kohdan c alakohta)

- arvio sairauden aiheuttamista seuraamuksista potilaan terveydelle ja työkyvylle sekä arvio seuraamusten kestosta (2 c §:n 1 momentin 1 kohdan d alakohta).

Lisäksi Työterveyslaitos saisi potilaan valtiosääntöisesti arkaluonteisina henkilötietoina myös (terveydenhuoltopalvelun käyttöä/ saamista koskevina tietoina) terveydenhuollon palvelunantajan yksilöintitiedot ja tehtävän terveyspalvelujärjestelmässä (2 c §:n 1 momentin 1 kohdan a alakohta).

Henkilötietojen käsittelyn oikeusperusteet

Ehdotettavan Työterveyslaitosta koskevan lain 2 c §:n nojalla terveydenhuollossa suoritettava henkilötietojen käsittely kuuluisi yleisen tietosuoja-asetuksen, tietosuojalain ja asiakastietolain soveltamisalaan. Myöhemmin Työterveyslaitoksella suoritettava henkilötietojen käsittely työperäisten sairauksien rekisteröinnin asiayhteydessä kuuluisi yleisen tietosuoja-asetuksen ja tietosuojalain soveltamisalaan.

Lääkäreiden aiemmin työsuojeluviranomaiselle ilmoittamat tiedot kuuluisivat terveydenhuollossa kunkin terveydenhuollon palvelunantajan henkilötietojen rekisteriin (potilasrekisteriin). Kyseiset tiedot olisi välitetty terveydenhuollosta työsuojeluviranomaiselle pääsääntöisesti kysely- ja välityspalvelun avulla sekä tallennettu tiedoista jäljennös asiakastietovarantoon ja laitettu tiedot pääosin potilaan itsensä nähtäväksi kansalaisen käyttöliittymään. Tiedot olisivat terveydenhuollossa koko ajan saman terveydenhuollon palvelunantajan (rekisterinpitäjän) tietoja.

Ehdotettavassa Työterveyslaitosta koskevan lain 2 c §:ssä säädettäisiin Työterveyslaitokselle oikeus saada tiettyjä, täsmällisesti lueteltuja tietoja terveydenhuollon palvelunantajilta. Kyse olisi oikeudesta, joten terveydenhuollon palvelunantajien tulisi toimia oikeuden mukaisesti, eli luovuttaa tiedonsaantioikeuteen sisältyvät tiedot Työterveyslaitokselle. Henkilötietojen näkökulmasta kyse olisi henkilötietojen käsittelystä.

Terveydenhuollon palvelunantajan Työterveyslaitoksen tiedonsaantioikeuden nojalla suorittama henkilötietojen käsittely perustuisi yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohtaan (lakisääteinen velvoite). Terveydenhuollon palvelunantajan suorittama erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvien henkilötietojen käsittely perustuisi yleisen tietosuoja-asetuksen 9 artiklan 2 kohdan g alakohtaan (jäsenvaltion lainsäädäntö, tärkeää yleistä etua koskeva syy) ja tietosuojalain 6 §:n 1 momentin 2 kohtaan (käsittelystä säädetään laissa). Käsittelyyn sovellettaisiin muun muassa tietosuojalain 6 §:n 2 momentissa tarkoitettuja suojatoimia.

Ehdotettavan Työterveyslaitosta koskevan lain 2 c §:ssä pyrittäisiin välttämään terveydenhuollon palvelunantajille tietopyynnöistä aiheutuvaa hallinnollista taakkaa. Ehdotettavan 2 c §:n mukaan Työterveyslaitos voisi osoittaa tietopyynnön terveydenhuollon palvelunantajien sijasta Kansaneläkelaitokselle. Kansaneläkelaitos voisi käsitellä tietopyynnön terveydenhuollon palvelunantajien puolesta valtakunnallisiin tietojärjestelmäpalveluihin tallennettujen tietojen osalta ja luovuttaa tiedonsaantioikeuden mukaiset tiedot Työterveyslaitokselle. Kansaneläkelaitos toimisi henkilötietojen käsittelijän roolissa.

Kansaneläkelaitos voisi luovuttaa tiedonsaantioikeuden mukaiset tiedot ilman harkintavaltaa siitä, mitä tietoja luovutetaan. Tavoitteena olisi, että Työterveyslaitoksen ja Kansaneläkelaitoksen välinen asiointi tapahtuisi mahdollisimman pitkälle automaattisesti tietojärjestelmien kesken. Kansaneläkelaitos poimisi tiedot asiakastietovarannosta. Käytännössä hyödynnettäisiin teknisesti niin sanottua tietoallasta. Kansaneläkelaitos luovuttaisi tiedot sähköisesti, muulla tavalla kuin kysely- ja välityspalvelulla.

Työterveyslaitos käsittelisi saamiaan tietoja lakisääteisen rekisterin pitämisen vuoksi. Työterveyslaitoksessa tiedonsaantioikeuden nojalla saadut henkilötiedot kuuluisivat osaksi työperäisten sairauksien henkilötietojen rekisteriä. Rekisterin tietoja käytetään lakisääteisten käyttötarkoitusten lisäksi tilastointiin.

Työterveyslaitoksen suorittama henkilötietojen käsittely perustuisi yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohtaan (lakisääteinen velvoite).

Työterveyslaitoksen suorittama erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvien henkilötietojen käsittely perustuisi yleisen tietosuoja-asetuksen 9 artiklan 2 kohdan g alakohtaan (jäsenvaltion lainsäädäntö, tärkeää yleistä etua koskeva syy) ja tietosuojalain 6 §:n 1 momentin 2 kohtaan (käsittelystä säädetään laissa). Käsittelyyn sovellettaisiin muun muassa tietosuojalain 6 §:n 2 momentissa tarkoitettuja suojatoimia.

Yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan myöhempi käsittely tilastollisia tarkoituksia varten on yhteensopiva alkuperäisen käyttötarkoituksen kanssa. Työterveyslaitoksen tilastollisia tarkoituksia varten suorittama henkilötietojen käsittely perustuisi yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan e alakohtaan ja tietosuojalain 4 §:n 1 momentin 3 kohtaan. Työterveyslaitoksen tilastollisia tarkoituksia varten suorittama erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvien henkilötietojen käsittely perustuisi yleisen tietosuoja-asetuksen 9 artiklan 2 kohdan j alakohtaan ja tietosuojalain 6 §:n 1 momentin 7 kohtaan. Käsittelyyn sovellettaisiin muun muassa tietosuojalain 6 §:n 2 momentissa tarkoitettuja suojatoimia.

4.3 Kansallisen sääntelyliikkumavaran käyttö

4.3.1 Yleinen tietosuoja-asetus

6 artikla

Yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan henkilötietojen käsittely on lainmukaista, jos käsittely on tarpeen rekisterinpitäjän lakisääteisen velvoitteen noudattamiseksi. Asetuksen 6 artiklan 1 kohdan e alakohdan mukaan henkilötietojen käsittely on lainmukaista, jos käsittely on tarpeen yleistä etua koskevan tehtävän suorittamiseksi tai rekisterinpitäjälle kuuluvan julkisen vallan käyttämiseksi.

Asetuksen 6 artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat pitää voimassa tai ottaa käyttöön yksityiskohtaisempia säännöksiä asetuksessa vahvistettujen sääntöjen soveltamisen mukauttamiseksi sellaisessa käsittelyssä, joka tehdään (6 artiklan) 1 kohdan c ja e alakohdan noudattamiseksi määrittämällä täsmällisemmin tietojenkäsittely- ja muita toimenpiteitä koskevat erityiset vaatimukset, joilla varmistetaan laillinen ja asianmukainen tietojenkäsittely muun muassa muissa erityisissä käsittelytilanteissa siten kuin IX luvussa säädetään.

Asetuksen 6 artiklan 3 kohdan mukaan (6 artiklan) 1 kohdan c ja e alakohdassa tarkoitetun käsittelyn perustasta on säädettävä joko unionin oikeudessa tai rekisterinpitäjään sovellettavassa jäsenvaltion lainsäädännössä.

Asetuksen 6 artiklan 3 kohdan mukaan käsittelyn tarkoitus määritellään kyseisessä käsittelyn oikeusperusteessa tai, 1 kohdan e alakohdassa tarkoitetussa käsittelyssä, sen on oltava tarpeen yleistä etua koskevan tehtävän suorittamiseksi tai rekisterinpitäjälle kuuluvan julkisen vallan käyttämiseksi. Kyseinen käsittelyn oikeusperuste voi sisältää erityisiä säännöksiä, joilla mukautetaan asetuksen sääntöjen soveltamista, muun muassa: yleisiä edellytyksiä, jotka koskevat rekisterinpitäjän suorittaman tietojenkäsittelyn lainmukaisuutta; käsiteltävien tietojen tyyppiä; asianomaisia rekisteröityjä, yhteisöjä joille ja tarkoituksia joihin henkilötietoja voidaan luovuttaa; käyttötarkoitussidonnaisuutta; säilytysaikoja; sekä käsittelytoimia ja -menettelyjä, mukaan lukien laillisen ja asianmukaisen tietojenkäsittelyn varmistamiseen tarkoitetut toimenpiteet, kuten toimenpiteet muita IX luvussa esitettyjä erityisiä tietojenkäsittelytilanteita varten. Unionin oikeuden tai jäsenvaltion lainsäädännön on täytettävä yleisen edun mukainen tavoite ja oltava oikeasuhteinen sillä tavoiteltuun oikeutettuun päämäärään nähden.

Asetuksen 6 artiklan 4 kohdan mukaan, jos käsittely tapahtuu muuta kuin sitä tarkoitusta varten, jonka vuoksi tiedot on kerätty, eikä käsittely perustu rekisteröidyn suostumukseen eikä unionin oikeuteen tai jäsenvaltion lainsäädäntöön, joka muodostaa demokraattisessa yhteiskunnassa välttämättömän ja oikeasuhteisen toimenpiteen 23 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen tavoitteiden turvaamiseksi, rekisterinpitäjän on otettava huomioon muun muassa 6 artiklan 4 kohdassa tarkoitetut asiat varmistaakseen, että muuhun tarkoitukseen tapahtuva käsittely on yhteensopivaa sen tarkoituksen kanssa, jota varten tiedot alun perin kerättiin.

Tietosuojalain 4 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan henkilötietoja saa käsitellä tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan e alakohdan mukaisesti, jos käsittely on tarpeen tilastointia varten ja se on oikeasuhtaista sillä tavoiteltuun yleisen edun mukaiseen tavoitteeseen nähden.

9 artikla

Yleisen tietosuoja-asetuksen 9 artiklassa kielletään erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvien henkilötietojen, kuten terveyttä koskevien tietojen, käsittely.

Asetuksen 9 artiklan 2 kohdan g alakohdan nojalla erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvien henkilötietojen käsittely on kuitenkin sallittua, jos käsittely on tarpeen tärkeää yleistä etua koskevasta syystä unionin oikeuden tai jäsenvaltion lainsäädännön nojalla, edellyttäen että se on oikeasuhteinen tavoitteeseen nähden, siinä noudatetaan keskeisiltä osin oikeutta henkilötietojen suojaan ja siinä säädetään asianmukaisista ja erityisistä toimenpiteistä rekisteröidyn perusoikeuksien ja etujen suojaamiseksi.

Lisäksi asetuksen 9 artiklan 2 kohdan j alakohdan nojalla erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvien henkilötietojen käsittely on sallittua muun muassa, jos käsittely on tarpeen tilastollisia tarkoituksia varten 89 artiklan 1 kohdan mukaisesti unionin oikeuden tai jäsenvaltion lainsäädännön nojalla, edellyttäen että se on oikeasuhteinen tavoitteeseen nähden, siinä noudatetaan keskeisiltä osin oikeutta henkilötietojen suojaan ja siinä säädetään asianmukaisista ja erityisistä toimenpiteistä rekisteröidyn perusoikeuksien ja etujen suojaamiseksi.

Asetuksen 9 artiklan 4 kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat pitää voimassa tai ottaa käyttöön lisäehtoja, mukaan lukien rajoituksia, jotka koskevat muun muassa terveystietojen käsittelyä.

Tietosuojalain 6 §:n 1 momentissa säädetään tilanteista, joissa erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia henkilötietoja saa käsitellä siltä osin kuin kyseinen henkilötietojen käsittely ei ole mahdollista suoraan yleisen tietosuoja-asetuksen 9 artiklan 2 kohdan nojalla.

Tietosuojalain 6 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia henkilötietoja saa käsitellä, jos käsittelystä säädetään laissa tai jos käsittely on välttämätöntä rekisterinpitäjälle laissa säädetyn yleistä etua koskevan tehtävän suorittamiseksi (sanamuoto tulee voimaan syksyllä 2026).

Tietosuojalain 6 §:n 1 momentin 7 kohdan nojalla erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia henkilötietoja saa käsitellä muun muassa tilastointia varten.

Tietosuojalain 6 §:n 1 momentissa tarkoitettuihin käsittelytilanteisiin liittyen 6 §:n 2 momentissa säädetään tietosuoja-asetuksen edellyttämällä tavalla myös rekisteröidyn oikeuksien suojaamiseksi toteutettavista asianmukaisista ja erityisistä toimenpiteistä (suojatoimista).

Tietosuojalain hallituksen esityksen HE 9/2018 vp (s. 91) mukaan 6 §:n 2 momentissa säädettäisiin asianmukaisista ja erityisistä toimenpiteistä, joita rekisterinpitäjän tai henkilötietojen käsittelijän olisi toteutettava käsitellessään henkilötietoja pykälän 1 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa. Pykälän 2 momentissa olisi lista toimenpiteistä, joita asianmukaiset ja erityiset toimenpiteet voisivat sisältää. Lista ei siten olisi kattava eikä pakottava. Rekisterinpitäjän harkintaan jäisi ensivaiheessa sen arvioiminen, millaisia suojatoimenpiteitä henkilötietojen käsittelyyn sisältyvät riskit edellyttävät. Hallituksen esityksen HE 9/2018 vp (s. 91) mukaan pykälän 2 momentin suojatoimenpiteet ovat asetuksen mukaisia ja voivat olla esimerkiksi asetuksessa rekisterinpitäjälle säädettyjä velvoitteita, joihin ryhtyminen on rekisterinpitäjän harkinnan varassa.

Tietosuojalain hallituksen esityksen HE 9/2018 vp (s. 85) mukaan tietosuojalain 6 §:n lisäksi yleisen tietosuoja-asetuksen 9 artiklan 2 kohdassa tarkoitetusta henkilötietojen käsittelystä on mahdollista säätää tarkemmin myös erityislainsäädännöllä.

86 artikla

Yleisen tietosuoja-asetuksen 86 artiklan mukaan viranomaiset taikka julkis- tai yksityisoikeudelliset yhteisöt yleisen edun vuoksi toteutetun tehtävän suorittamiseksi voivat luovuttaa viranomaisten tai yhteisöjen hallussa olevien virallisten asiakirjojen sisältämiä henkilötietoja viranomaiseen tai yhteisöön sovellettavan unionin oikeuden tai jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, jotta voidaan sovittaa yhteen virallisten asiakirjojen julkisuus ja tämän asetuksen mukainen oikeus henkilötietojen suojaan.

Tietosuojalain 28 §:n mukaan oikeuteen saada tieto ja muuhun henkilötietojen luovuttamiseen viranomaisen henkilörekisteristä sovelletaan, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta säädetään. Viranomaisten toiminnan julkisuudesta säädetään viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999), jäljempänä julkisuuslaki.

Julkisuuslain 1 §:n mukaan viranomaisten asiakirjat ovat julkisia, jollei julkisuuslaissa tai muussa laissa erikseen toisin säädetä. Julkisuuslain 24 §:ssä säädetään salassa pidettävistä viranomaisen asiakirjoista. Salassapitosääntelyä on myös erityislaeissa. Esimerkiksi asiakastietolain 4 §:ssä säädetään terveydenhuollon asiakastietojen (potilastietojen) salassapidosta.

Julkisuuslain 29 §:n mukaan viranomainen voi antaa toiselle viranomaiselle tiedon salassa pidettävästä asiakirjasta muun muassa, jos tiedon antamisesta tai oikeudesta tiedon saamiseen on laissa erikseen nimenomaisesti säädetty. Julkisuuslain 16 §:n 3 momentin mukaan viranomaisen henkilörekisteristä saa antaa henkilötietoja sisältävän kopion tai tulosteen tai sen tiedot sähköisessä muodossa, jollei laissa ole toisin erikseen säädetty, jos luovutuksensaajalla on henkilötietojen suojaa koskevien säännösten mukaan oikeus tallettaa ja käyttää sellaisia henkilötietoja. Lain 16 §:n 3 momenttia sovelletaan julkisiin tietoihin.

4.3.2 Sääntelyliikkumavaran käyttö: tietojen ilmoittaminen työsuojeluviranomaiselle

Ehdotettavassa valvontalain 46 a §:ssä olisi pääasiassa terveydenhuollon palvelunantajan, sen toiminnassa lääkärin, suorittamaa henkilötietojen käsittelyä koskevaa kansallista sääntelyä. Terveydenhuollon palvelunantaja voi olla julkinen tai yksityinen taho. Tietoja vastaanottaisi työsuojeluviranomainen.

Lääkärillä olisi velvollisuus ilmoittaa ja oikeus ilmoittaa työsuojeluviranomaiselle tiettyjä tietoja, joista moni olisi jollakin perusteella salassa pidettävä tieto. Kunkin tiedon luonne kävisi ilmi säännöskohtaisista perusteluista. Tiedot ilmoitettaisiin salassapitosäännösten ja muiden tiedonsaantia koskevien rajoitusten, käytännössä julkisuuslain 16 §:n 3 momentin, estämättä.

Terveydenhuollon palvelunantajan ilmoitusvelvollisuuden nojalla suorittama henkilötietojen käsittely perustuisi yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohtaan (lakisääteinen velvoite) ja ilmoitusoikeuden nojalla suorittama henkilötietojen käsittely perustuisi e alakohtaan (yleistä etua koskeva tehtävä).

Valvontalain 46 a § olisi yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettua kansallista sääntelyä.

Yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 kohdan mukaan käsittelyn tarkoitus määritellään käsittelyn oikeusperusteessa tai, 1 kohdan e alakohdassa tarkoitetussa käsittelyssä, sen on oltava tarpeen muun muassa yleistä etua koskevan tehtävän suorittamiseksi. Valvontalain 46 a §:stä kävisi ilmi henkilötietojen käsittelyn tarkoitus, koska siinä säädettäisiin yhteisöstä, jolle ilmoitukset tehtäisiin ja tarkoituksesta, jota varten ilmoitukset tehtäisiin. Lisäksi ilmoitusoikeutta koskevassa 46 a §:n 3 momentissa mainittaisiin erikseen, että ilmoitus tehdään työolosuhteiden parantamisen vuoksi.

Valvontalain 46 a §:ssä säädettäisiin, millä edellytyksillä lääkärillä olisi ilmoitusvelvollisuus ja ilmoitusoikeus. Edellytykset koskisivat potilaan tietynlaista sairautta ja työntekotilannetta. Tämä sääntely voidaan tulkita 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuiksi ”rekisterinpitäjän suorittaman tietojenkäsittelyn lainmukaisuutta koskeviksi yleisiksi edellytyksiksi”. Tällä sääntelyllä myös rajattaisiin mahdollisten ilmoitettavien sairaustapausten eli rekisteröityjen henkilöiden joukkoa. Valvontalain 46 a §:ssä säädettäisiin myös ilmoitettavista tiedoista sekä käsittelymenettelystä, eli ilmoituksen välittämisestä pääsääntöisesti kysely- ja välityspalvelun avulla.

Yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 kohdan mukaisesti valvontalain 46 a §:llä olisi yleisen edun mukainen tavoite: työolosuhteiden kehittäminen ja siten työperäisten sairauksien ennaltaehkäisy. Sääntely ilmoitettavista sairaustapauksista ja ilmoitettavista tiedoista olisi laadittu sen mukaan, mitä tietoja työsuojeluviranomainen käytännössä tarvitsisi, kun se pyrkisi ehkäisemään työperäisiä sairauksia. Yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 kohdan mukaisesti valvontalain 46 a § olisi siten oikeasuhteista sääntelyä sillä tavoiteltuun päämäärään nähden.

Ehdotettavan valvontalain 46 a §:n nojalla lääkärillä olisi lakisääteinen velvollisuus ja lakisääteinen oikeus kerätä ja ilmoittaa tietoja työolosuhteiden kehittämisen vuoksi eikä potilaiden hoitamisen vuoksi. Lääkäri ilmoittaisi potilastietoja ja potilaan työtä koskevia tietoja. Osa tiedoista olisi sellaisia, että niitä tarvittaisiin alun perin jo terveydenhuollon omiin käyttötarkoituksiin, ja osa tiedoista tarvittaisiin pelkästään työolosuhteiden kehittämistä varten. Alun perin terveydenhuollon käyttöön kerättyjä tietoja ilmoitettaisiin siten myös muuta käyttötarkoitusta varten. Yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 4 kohdassa edellytetään, että jos käsittely tapahtuu muuta kuin sitä tarkoitusta varten, jonka vuoksi tiedot on kerätty, käsittelyn tulisi perustua muun muassa jäsenvaltion lainsäädäntöön, joka muodostaa demokraattisessa yhteiskunnassa välttämättömän ja oikeasuhteisen toimenpiteen 23 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen tavoitteiden turvaamiseksi. Valvontalain 46 a § olisi välttämätöntä ja yllä mainituin perustein oikeasuhteista sääntelyä työolosuhteiden kehittämisen ja siten työperäisten sairauksien ennaltaehkäisyn vuoksi. Valvontalain 46 a §:n tavoite rinnastuisi yleisen tietosuoja-asetuksen 23 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun kansanterveyteen.

Osa terveydenhuollon palvelunantajan ehdotettavan valvontalain 46 a §:n nojalla käsittelemistä henkilötiedoista olisi erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia henkilötietoja (potilaan terveyttä koskevia tietoja ja muiden työpaikalla vastaavaan sairauteen sairastuneiden terveyttä koskevia tietoja). (Tiedot on lueteltu tarkemmin luvussa 4.2.1.)

Terveydenhuollon palvelunantajan ilmoitusvelvollisuuden ja myös ilmoitusoikeuden nojalla suorittama erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvien terveyttä koskevien tietojen käsittely perustuisi yleisen tietosuoja-asetuksen 9 artiklan 2 kohdan g alakohtaan (jäsenvaltion lainsäädäntö, tärkeää yleistä etua koskeva syy) ja tietosuojalain 6 §:n 1 momentin 2 kohtaan (käsittelystä säädetään laissa).

Valvontalain 46 a § olisi yleisen tietosuoja-asetuksen 9 artiklan 2 kohdan g alakohdassa ja tietosuojalain 6 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua kansallista sääntelyä.

Osa terveydenhuollon palvelunantajan ehdotettavan 46 a §:n nojalla käsittelemistä henkilötiedoista olisi muita valtiosääntöisesti arkaluonteisia henkilötietoja (potilaan terveydenhuoltopalvelun käyttöä/ saamista koskevia tietoja). (Tiedot on lueteltu tarkemmin luvussa 4.2.1.) Yleinen tietosuoja-asetus ei muodosta oikeusperustetta käsitellä tällaisia muita kuin 9 artiklassa tarkoitettuja valtiosääntöisesti arkaluonteisia henkilötietoja. Niiden käsittelystä säädetään perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännön perusteella ja edellyttämällä tavalla. Ks. luku 11.

Yleisen tietosuoja-asetuksen 9 artiklan 2 kohdan g alakohdan mukaisesti terveydenhuollon palvelunantaja käsittelisi valvontalain 46 a §:ssä tarkoitettuja terveyttä koskevia tietoja tärkeää yleistä etua koskevasta syystä: työolosuhteiden kehittämisen ja siten työperäisten sairauksien ennaltaehkäisyn vuoksi.

Sääntely ilmoitettavista sairaustapauksista ja ilmoitettavista tiedoista olisi laadittu sen mukaan, mitä tietoja työsuojeluviranomainen käytännössä tarvitsisi, kun se pyrkisi ehkäisemään työperäisiä sairauksia. Työtapaturmien torjunnan lailla työsuojeluviranomaisen eri valvontatehtävistä työperäisten sairauksien ennaltaehkäisy on perinteisin ydintehtävä. Terveyden vaarantaneiden työolosuhteiden kehittäminen edellyttää myös terveyttä koskevien tietojen ilmoittamista. Työolosuhteissa esiintyvien altisteiden lisäksi on välttämätöntäsaada tietoa sairauksista, joita altisteet ovat aiheuttaneet, ja tietoa siitä, millaisia seuraamuksia sairauksista on seurannut potilaiden terveydelle ja työkyvylle. Esimerkkejä seuraamuksista terveydelle ovat kipu, hengitysvaikeudet ja liikerajoitteet. Sairautta koskevien tietojen avulla voidaan paremmin ymmärtää työolosuhteiden ja sairauden välistä syy-yhteyttä ja suunnitella, miten työolosuhteita tulisi muuttaa, jotta vastaavia sairauksia ei syntyisi. Seuraamuksia koskevien tietojen avulla voidaan ymmärtää työolosuhteista johtuvien sairauksien luonnetta ja merkitystä henkilöiden jäljellä olevan työkyvyn kannalta. Tieto työpaikan muidenkin henkilöiden sairastumisesta vastaavaan sairauteen olisi myös välttämätön tieto, koska se olisi indikaatio siitä, että työsuojeluvalvonta on tapauksessa erityisen tarpeellista. Yleisen tietosuoja-asetuksen 9 artiklan 2 kohdan g alakohdan mukaisesti valvontalain 46 a § olisi siten oikeasuhteista sääntelyä tavoitteeseen nähden.

Vaikka lääkäreillä olisi ammattitautien ilmoitusvelvollisuus ja muiden työperäisten sairauksien ilmoitusoikeus, silti rekisteröityjen oikeus henkilötietojen suojaan olisi keskeisiltä osin turvattu yleisen tietosuoja-asetuksen 9 artiklan 2 kohdan g alakohdassa edellytetyllä tavalla. Lääkäri ilmoittaisi tietoja sairaudesta ja sairauden aiheuttamista seuraamuksista potilaan terveydelle ja työkyvylle. Lääkäri ilmoittaisi kyseiset tiedot vain potilaan tietynlaisesta työperäisestä sairaustapauksesta, eli ei potilaan muita terveystietoja potilaan elämänkaaren ajalta. Jos potilaan työpaikalla muut henkilöt olisivat sairastuneet vastaavaan sairauteen kuin potilas, lääkäri ilmoittaisi tämän tarkkuustasolla ”kyllä”. Lääkäri ei yksilöisi, keitä nämä muut sairastuneet olivat. Työsuojeluviranomaiselle riittäisi tieto muista sairastuneista tällä tasolla, koska jo sen perusteella voidaan päätellä, että työolosuhteiden valvonta on tapauksessa erityisen tarpeellista. Lääkäri tekisi ilmoituksen viime kädessä toisen perusoikeuden, työvoiman suojelun vuoksi. Kaikkiin työssäkäyviin henkilöihin verrattuna työperäisiin sairauksiin sairastuneet ovat pieni vähemmistö, joten työsuojeluviranomaiselle ei ilmoitettaisi lainkaan terveystietoja valtaosasta työssäkäyvistä henkilöistä.

Kun terveydenhuollon palvelunantaja ja myöhemmin työsuojeluviranomainen käsittelisi lääkärin ilmoittamia terveyttä koskevia tietoja, sovellettaisiin myös rekisteröityjä suojaavia suojatoimia yleisen tietosuoja-asetuksen 9 artiklan 2 kohdan g alakohdassa sekä tietosuojalain 6 §:n 2 momentissa edellytetyllä tavalla.

Terveydenhuollossa terveyttä koskevia tietoja käsiteltäisiin yleisen tietosuoja-asetuksen, tietosuojalain ja asiakastietolain mukaisesti. Työsuojeluviranomaisessa terveyttä koskevia tietoja käsiteltäisiin yleisen tietosuoja-asetuksen ja tietosuojalain mukaisesti. Terveyttä koskevat tiedot on suojattu salassapitosäännöksin, joita sovelletaan terveydenhuollossa ja työsuojeluviranomaisessa. Lääkäri ilmoittaisi tiedot työsuojeluviranomaiselle, joka on viranomainen. Työsuojeluviranomaisessa (ja osin myös terveydenhuollossa) tietoja käsittelisivät virkavastuulla toimivat henkilöt. Terveydenhuollossa ja työsuojeluviranomaisessa terveyttä koskeviin tietoihin olisi pääsy vain henkilöillä, jotka työtehtävänsä vuoksi tarvitsisivat kyseisiä tietoja. Terveydenhuollon palvelunantajilla ja työsuojeluviranomaisella (Lupa- ja valvontavirastolla) on tietosuojavastaava. Henkilöstölle järjestetään koulutusta tietosuojasta ja tietoturvasta osana normaalia toimintaa. Terveyttä koskevia tietoja käsiteltäisiin tietoturvallisilla tietojärjestelmillä, joista käy tarvittaessa ilmi lokitietoja ja joissa tietoja käsittelevillä henkilöillä on tietyt käyttövaltuudet. Terveydenhuollossa lääkärin ilmoittamat tiedot säilytettäisiin asiakastietolain liitteessä tarkoitetun viiden vuoden ajan. Valvontalain 46 a §:ssä olisi työsuojeluviranomaista koskeva säilytysaikasäännös.

Osa mainituista suojatoimista olisi tietosuojalain 6 §:n 2 momentissa tarkoitettuja suojatoimia. Tietosuojalain 6 §:n 2 momentissa mainitaan suojatoimena myös henkilötietojen pseudonymisointi. Kyseinen käsite määritellään yleisen tietosuoja-asetuksen 4 artiklassa. Lääkärin ilmoittamia tietoja olisi mahdollista käsitellä työsuojeluviranomaisessa joissakin tilanteissa myös pseudonymisoituina. Ilmoitetuista tiedoista olisi mahdollista erottaa käsiteltäväksi vain sellaisia tietoja, joista ei voida ilman lisätietoja päätellä, ketkä henkilöt sairastuivat. Esimerkiksi pelkkä tieto päätoimialasta, ammatista, altisteesta ja sairaudesta voisivat toisinaan riittää ainakin työsuojeluvalvonnan suuntaamiseen tietyille toimialoille ja työsuojelutiedon jakamiseen. Pseudonymisoidut tiedot ovat kuitenkin henkilötietoja. (Ks. yleisen tietosuoja-asetuksen johdantokappale 26 ja esimerkiksi perustuslakivaliokunnan lausunto PeVL 20/2020 vp.)

Yleisen tietosuoja-asetuksen 9 artiklan 4 kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat pitää voimassa tai ottaa käyttöön lisäehtoja, mukaan lukien rajoituksia, jotka koskevat muun muassa terveystietojen käsittelyä. Ehdotettavan valvontalain 46 a §:n 3 momentin mukaan lääkärin olisi ilmoitettava potilaalle etukäteen, kun lääkäri aikoo tehdä ilmoituksen potilaan muusta työperäisestä sairaudesta. Etukäteisilmoitus voidaan tulkita 9 artiklan 4 kohdassa tarkoitetuksi terveystietojen käsittelyn lisäehdoksi. Samalla etukäteisilmoituksen edellyttäminen olisi rekisteröidyn henkilötietoja suojaava suojatoimi. Etukäteisilmoituksen saatuaan potilaalla olisi mahdollisuus halutessaan käyttää yleisen tietosuoja-asetuksen 21 artiklassa tarkoitettua vastustamisoikeuttaan.

4.3.3 Sääntelyliikkumavaran käyttö: tietojen säilytysaika työsuojeluviranomaisessa

Ehdotettavan valvontalain 46 a §:n 5 momentissa säädettäisiin säilytysajasta työsuojeluviranomaisessa. Ehdotettava 5 momentti olisi työsuojeluviranomaisen suorittamaa henkilötietojen käsittelyä koskevaa kansallista sääntelyä.

Työsuojeluviranomainen säilyttäisi lääkärin ilmoittamia tietoja lakisääteisen valvontatehtävänsä vuoksi. Valvontatehtävästä säädetään useassa laissa. Työsuojeluvalvonnassa noudatettavasta menettelystä säädetään valvontalaissa. Valvontalain 46 a §:n 5 momentti täydentäisi valvontalain muita menettelysäännöksiä lääkärin ilmoittamien tietojen käsittelyn osalta.

Työsuojeluviranomaisen suorittama henkilötietojen käsittely perustuisi yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohtaan (lakisääteinen velvoite). Valvontalain 46 a §:n 5 momentti olisi asetuksen 6 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettua kansallista sääntelyä.

Yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 kohdan mukaan käsittelyn tarkoitus määritellään käsittelyn oikeusperusteessa. Työsuojeluviranomainen käsittelee henkilötietoja lakisääteisen valvontatehtävänsä vuoksi. Tämä tarkoitus kävisi ilmi myös valvontalain 46 a §:n 5 momentista. Asetuksen 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla 5 momentissa säädettäisiin myös käsiteltävistä henkilötiedoista ja niiden säilytysajasta.

Asetuksen 6 artiklan 3 kohdan mukaisesti valvontalain 46 a §:n 5 momentilla olisi yleisen edun mukainen tavoite: työsuojeluvalvonta, minkä tavoitteena on työolosuhteiden kehittäminen ja siten työperäisten sairauksien ennaltaehkäisy. Asetuksen 6 artiklan 3 kohdan mukaisesti 5 momentti olisi oikeasuhteista sääntelyä sillä tavoiteltuun päämäärään nähden, koska 5 momentissa tarkoitettuja henkilötietoja säilytettäisiin vain 5 momentissa tarkoitetun välttämättömän ajan.

Valvontalain 46 a §:n 5 momentin säilytysaikasäännös koskisi pääasiassa sellaisia tietoja, joita olisi tarvittu terveydenhuollossa alun perin jo terveydenhuollon omiin käyttötarkoituksiin, mutta niitä olisi ilmoitettu myös muuta käyttötarkoitusta varten, eli työolosuhteiden kehittämistä varten. Yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 4 kohdassa edellytetään, että jos käsittely tapahtuu muuta kuin sitä tarkoitusta varten, jonka vuoksi tiedot on kerätty, käsittelyn tulisi perustua muun muassa jäsenvaltion lainsäädäntöön, joka muodostaa demokraattisessa yhteiskunnassa välttämättömän ja oikeasuhteisen toimenpiteen 23 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen tavoitteiden turvaamiseksi. Ehdotettava 5 momentti olisi välttämätöntä sääntelyä työolosuhteiden kehittämisen ja siten työperäisten sairauksien ennaltaehkäisyn vuoksi. Tavoite rinnastuu yleisen tietosuoja-asetuksen 23 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun kansanterveyteen. 5 momentti olisi oikeasuhteista sääntelyä, koska työsuojeluviranomainen säilyttäisi 5 momentissa tarkoitettuja henkilötietoja vain 5 momentissa tarkoitetun välttämättömän ajan.

Valvontalain 46 a §:n 5 momentissa säädettäisiin nimenomaan erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvien henkilötietojen ja valtiosääntöisesti arkaluonteisten henkilötietojen säilytysajasta. (Kyseiset tiedot on lueteltu tarkemmin luvussa 4.2.1.)

Työsuojeluviranomaisen suorittama erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvien terveyttä koskevien tietojen käsittely perustuisi yleisen tietosuoja-asetuksen 9 artiklan 2 kohdan g alakohtaan (jäsenvaltion lainsäädäntö, tärkeää yleistä etua koskeva syy) ja tietosuojalain 6 §:n 1 momentin 2 kohtaan (käsittelystä säädetään laissa tai käsittely on välttämätöntä rekisterinpitäjälle laissa säädetyn yleistä etua koskevan tehtävän suorittamiseksi).

Osa 5 momentissa tarkoitetuista tiedoista olisi muita valtiosääntöisesti arkaluonteisia henkilötietoja (potilaan terveydenhuoltopalvelun käyttöä/ saamista koskevia tietoja). Niiden käsittelystä säädetään perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännön perusteella ja edellyttämällä tavalla. Ks. luku 11.

Valvontalain 46 a §:n 5 momentti olisi yleisen tietosuoja-asetuksen 9 artiklan 2 kohdan g alakohdassa ja tietosuojalain 6 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua kansallista sääntelyä.

Yleisen tietosuoja-asetuksen 9 artiklan 2 kohdan g alakohdan mukaisesti työsuojeluviranomainen säilyttäisi valvontalain 46 a §:n 5 momentissa tarkoitettuja terveyttä koskevia tietoja tärkeää yleistä etua koskevasta syystä: työsuojeluvalvonnan, eli työolosuhteiden kehittämisen ja siten työperäisten sairauksien ennaltaehkäisyn vuoksi. Terveyden vaarantaneiden työolosuhteiden kehittäminen edellyttää myös terveyttä koskevien tietojen käsittelyä. Terveyttä koskevien tietojen käsittelyn välttämättömyyttä on perusteltu luvussa 4.3.2, joka koskee tietojen ilmoittamista työsuojeluviranomaiselle. On välttämätöntä myös säilyttää terveyttä koskevia tietoja. Ehdotettavassa 5 momentissa tarkoitettuja henkilötietoja säilytettäisiin kuitenkin vain 5 momentissa tarkoitetun välttämättömän ajan. Asetuksen 9 artiklan 2 kohdan g alakohdan mukaisesti 5 momentti olisi siten oikeasuhteista sääntelyä tavoitteeseen nähden.

Rekisteröityjen oikeus henkilötietojen suojaan olisi keskeisiltä osin turvattu: Työsuojeluviranomaisen säilytysaikasäännös koskisi vain joitakin potilaan terveystietoja, jotka olisi ilmoitettu vain potilaan tietynlaisesta työperäisestä sairaustapauksesta. Potilaan muita terveystietoja potilaan elämänkaaren ajalta ei olisi ilmoitettu. Jos potilaan työpaikalla muut henkilöt olisivat sairastuneet vastaavaan sairauteen kuin potilas, tämä tieto olisi tarkkuustasolla ”kyllä”. Muiden sairastuneiden yksilöintitietoja ei olisi ilmoitettu. Lääkäri olisi ilmoittanut tietoja ja työsuojeluviranomainen säilyttäisi niitä viime kädessä toisen perusoikeuden vuoksi. Työsuojeluviranomaiselle ei olisi ilmoitettu lainkaan terveystietoja valtaosasta työssäkäyvistä henkilöistä.

Säilytysaikasäännöstä sovellettaessa sovellettaisiin myös rekisteröityjä suojaavia suojatoimia yleisen tietosuoja-asetuksen 9 artiklan 2 kohdan g alakohdassa sekä tietosuojalain 6 §:n 2 momentissa edellytetyllä tavalla. Suojatoimia on mainittu luvussa 4.3.2.

4.3.4 Sääntelyliikkumavaran käyttö: tietojen luovuttaminen Työterveyslaitokselle

Työterveyslaitosta koskevan lain 2 a §:n 2 momenttiin esitettävien muutosten vähäisyyden vuoksi tässä käsitellään vain lakiin ehdotettavaa uutta 2 c §:ää. Esityksen mukaan Työterveyslaitoksella olisi oikeus saada terveydenhuollon palvelunantajilta näiden työsuojeluviranomaiselle ilmoittamista tiedoista työperäisten sairauksien rekisteröintiä varten tarpeelliset tiedot.

Ehdotettava 2 c § olisi terveydenhuollon palvelunantajan suorittamaa henkilötietojen käsittelyä koskevaa kansallista sääntelyä. Terveydenhuollon palvelunantaja voi olla julkinen tai yksityinen taho. Tietoja vastaanottava Työterveyslaitos on itsenäinen julkisoikeudellinen laitos.

Työterveyslaitokselle luovutettaisiin lähtökohtaisesti samoja tietoja kuin työsuojeluviranomaiselle aiemmin ilmoitettiin, mutta Työterveyslaitos saisi vähemmän tietoja. Moni tiedoista olisi jollakin perusteella salassa pidettävä tieto. Kunkin tiedon luonne kävisi ilmi säännöskohtaisista perusteluista. Tiedot luovutettaisiin salassapitosäännösten ja muiden tiedonsaantia koskevien rajoitusten, käytännössä julkisuuslain 16 §:n 3 momentin, estämättä.

Terveydenhuollon palvelunantajan Työterveyslaitoksen tiedonsaantioikeuden nojalla suorittama henkilötietojen käsittely perustuisi yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohtaan (lakisääteinen velvoite).

Työterveyslaitosta koskevan lain 2 c § olisi yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettua kansallista sääntelyä.

Asetuksen 6 artiklan 3 kohdan mukaan käsittelyn tarkoitus määritellään käsittelyn oikeusperusteessa. Työterveyslaitosta koskevan lain 2 c §:stä kävisi ilmi henkilötietojen käsittelyn tarkoitus. Siinä säädettäisiin yhteisöstä, jolla olisi oikeus saada tiedot, eli jolle tiedot luovutettaisiin, ja siinä säädettäisiin tarkoituksesta, jota varten tiedot luovutettaisiin.

Ehdotettavassa 2 c §:ssä Työterveyslaitoksen tiedonsaantioikeus olisi rajattu koskemaan lähtökohtaisesti niitä tietoja, jotka terveydenhuollon palvelunantaja, käytännössä lääkäri, olisi aiemmin ilmoittanut työsuojeluviranomaiselle valvontalain 46 a §:n nojalla. Yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla tällä sääntelyllä rajattaisiin Työterveyslaitoksen saamien sairaustapausten eli rekisteröityjen henkilöiden joukkoa. Ehdotettavassa 2 c §:ssä säädettäisiin myös täsmällisesti luovutettavat tiedot. Työterveyslaitos saisi vain osan työsuojeluviranomaiselle ilmoitetuista tiedoista. Lisäksi ehdotettavassa 2 c §:ssä säädettäisiin käsittelymenettelystä, eli siitä, että Kansaneläkelaitos voisi pääsääntöisesti käsitellä Työterveyslaitoksen tietopyynnöt rekisterinpitäjien eli terveydenhuollon palvelunantajien puolesta.

Asetuksen 6 artiklan 3 kohdan mukaisesti ehdotettavalla 2 c §:llä olisi yleisen edun mukainen tavoite: työperäisten sairauksien ennaltaehkäisy ja työolosuhteiden kehittäminen.

Sääntely luovutettavista sairaustapauksista ja tiedoista olisi laadittu sen mukaan, mitä tietoja Työterveyslaitos käytännössä tarvitsisi työperäisten sairauksien rekisteröintiä varten. Yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 kohdan mukaisesti ehdotettava 2 c § olisi siten oikeasuhteista sääntelyä sillä tavoiteltuun päämäärään nähden.

Terveydenhuollon palvelunantajien aiemmin keräämistä ja työsuojeluviranomaiselle ilmoittamista tiedoista osa olisi ollut sellaisia tietoja, joita tarvittiin jo terveydenhuollon omia käyttötarkoituksia varten ja osa sellaisia tietoja, joita tarvittiin vain työolosuhteiden kehittämiseen. Alun perin terveydenhuollon käyttöön kerättyjä tietoja ilmoitettiin siten myös muuta käyttötarkoitusta varten. Ehdotettavan 2 c §:n nojalla myös Työterveyslaitos saisi tällaisiakin tietoja. Työterveyslaitos saisi potilastietoja ja potilaan työtä koskevia tietoja. Yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 4 kohdassa edellytetään, että jos käsittely tapahtuu muuta kuin sitä tarkoitusta varten, jonka vuoksi tiedot on kerätty, käsittelyn tulisi perustua muun muassa jäsenvaltion lainsäädäntöön, joka muodostaa demokraattisessa yhteiskunnassa välttämättömän ja oikeasuhteisen toimenpiteen 23 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen tavoitteiden turvaamiseksi. Ehdotettava 2 c § olisi välttämätöntä ja yllä mainituin perustein oikeasuhteista sääntelyä työperäisten sairauksien ennaltaehkäisyn ja työolosuhteiden kehittämisen vuoksi. Ehdotettavan 2 c §:n tavoite rinnastuisi yleisen tietosuoja-asetuksen 23 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun kansanterveyteen.

Osa terveydenhuollon palvelunantajan ehdotettavan 2 c §:n nojalla käsittelemistä henkilötiedoista olisi erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia henkilötietoja (potilaan terveyttä koskevia tietoja). (Tiedot on lueteltu tarkemmin luvussa 4.2.2.)

Terveydenhuollon palvelunantajan Työterveyslaitoksen tiedonsaantioikeuden nojalla suorittama erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvien terveyttä koskevien tietojen käsittely perustuisi yleisen tietosuoja-asetuksen 9 artiklan 2 kohdan g alakohtaan (jäsenvaltion lainsäädäntö, tärkeää yleistä etua koskeva syy) ja tietosuojalain 6 §:n 1 momentin 2 kohtaan (käsittelystä säädetään laissa).

Ehdotettava 2 c § olisi yleisen tietosuoja-asetuksen 9 artiklan 2 kohdan g alakohdassa ja tietosuojalain 6 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua kansallista sääntelyä.

Osa terveydenhuollon palvelunantajan ehdotettavan 2 c §:n nojalla käsittelemistä henkilötiedoista olisi muita valtiosääntöisesti arkaluonteisia henkilötietoja (potilaan terveydenhuoltopalvelun käyttöä/ saamista koskevia tietoja). (Tiedot on lueteltu tarkemmin luvussa 4.2.2.) Niiden käsittelystä säädetään perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännön perusteella ja edellyttämällä tavalla. Ks. luku 11.

Asetuksen 9 artiklan 2 kohdan g alakohdan mukaisesti terveydenhuollon palvelunantaja käsittelisi ehdotettavassa 2 c §:ssä tarkoitettuja terveyttä koskevia tietoja tärkeää yleistä etua koskevasta syystä: työperäisten sairauksien ennaltaehkäisyn ja työolosuhteiden kehittämisen vuoksi.

Sääntely luovutettavista sairaustapauksista ja tiedoista olisi laadittu sen mukaan, mitä tietoja Työterveyslaitos käytännössä tarvitsisi työperäisten sairauksien rekisteröintiä varten. Terveyttä koskevien tietojen saaminen olisi välttämätöntä Työterveyslaitokselle, koska se pitää työperäisten sairauksien rekisteriä, eli tutkii ja tilastoi näitä sairauksia. On välttämätöntä saada tieto sairauksista, joita työolosuhteissa esiintyvät altisteet ovat aiheuttaneet, ja tietoa siitä, millaisia seuraamuksia sairauksista on seurannut potilaiden terveydelle ja työkyvylle. Sairautta koskevien tietojen avulla voidaan paremmin ymmärtää työolosuhteiden ja sairauden välistä syy-yhteyttä. Seuraamuksia koskevien tietojen avulla voidaan ymmärtää työolosuhteista johtuvien sairauksien luonnetta ja merkitystä henkilöiden jäljellä olevan työkyvyn kannalta. Lisäksi tieto kuolemasta tarvitaan muun muassa Suomen ammattitautitilastoon. Asetuksen 9 artiklan 2 kohdan g alakohdan mukaisesti ehdotettava 2 c § olisi siten oikeasuhteista sääntelyä tavoitteeseen nähden.

Vaikka Työterveyslaitoksella olisi ehdotettavassa 2 c §:ssä tarkoitettu tiedonsaantioikeus, silti rekisteröityjen oikeus henkilötietojen suojaan olisi keskeisiltä osin turvattu yleisen tietosuoja-asetuksen 9 artiklan 2 kohdan g alakohdassa edellytetyllä tavalla. Tiedonsaantioikeus kohdistuisi aiemmin työsuojeluviranomaiselle ilmoitettuihin tietoihin, jotka koskevat sairauksia ja sairauksien aiheuttamia seuraamuksia potilaiden terveydelle ja työkyvylle. Kyse olisi vain potilaiden tietynlaisista työperäisistä sairaustapauksista, eli ei potilaiden muista terveystiedoista potilaiden elämänkaaren ajalta. Työterveyslaitos saisi vähemmän terveystietoja kuin mitä työsuojeluviranomaiselle olisi ilmoitettu. Työterveyslaitoksen tiedonsaantioikeus olisi olemassa viime kädessä toisen perusoikeuden, työvoiman suojelun vuoksi. Kaikkiin työssäkäyviin henkilöihin verrattuna työperäisiin sairauksiin sairastuneet ovat pieni vähemmistö, joten Työterveyslaitokselle ei luovutettaisi lainkaan terveystietoja valtaosasta työssäkäyvistä henkilöistä.

Kun terveydenhuollon palvelunantaja ja myöhemmin Työterveyslaitos käsittelisi terveyttä koskevia tietoja, sovellettaisiin myös rekisteröityjä suojaavia suojatoimia yleisen tietosuoja-asetuksen 9 artiklan 2 kohdan g alakohdassa ja tietosuojalain 6 §:n 2 momentissa edellytetyllä tavalla.

Terveydenhuollossa terveyttä koskevia tietoja käsiteltäisiin yleisen tietosuoja-asetuksen, tietosuojalain ja asiakastietolain mukaisesti. Työterveyslaitoksella terveyttä koskevia tietoja käsiteltäisiin työperäisten sairauksien rekisteröinnin asiayhteydessä yleisen tietosuoja-asetuksen ja tietosuojalain mukaisesti. Työterveyslaitos on itsenäinen julkisoikeudellinen laitos. Terveydenhuollossa ja Työterveyslaitoksella sovellettavat suojatoimet olisivat siten samanlaisia, mitä terveydenhuollon ja työsuojeluviranomaisen osalta on kuvattu luvussa 4.3.2. Esimerkkinä voidaan mainita, että Työterveyslaitoksellakin on tietosuojavastaava. Lisäksi tutkimuksessa ja tilastoinnissa on tavallista käsitellä henkilötietoja pseudonymisoituina. Terveydenhuollossa lääkärin ilmoittamat tiedot säilytettäisiin asiakastietolain liitteessä tarkoitetun viiden vuoden ajan. Voimassa olevan Työterveyslaitosta koskevan lain mukaan työperäisten sairauksien rekisterin tietojen säilytyksen lähtökohta on pysyvä säilytys / arkistointi. Kyse on sairauksien tutkimuksesta ja tilastoinnista. Voimassa olevan lain mukaan arkaluonteisten tietoaineistojen käsittelytarve on kuitenkin arvioitava vähintään viiden vuoden välein. Voimassa olevat säilytystä / arkistointia koskevat säännökset arvioidaan ja päivitetään lain kokonaisuudistuksen yhteydessä.

4.3.5 Johtopäätös kansallisen sääntelyliikkumavaran käytöstä

Ehdotettavat valvontalain 46 a § ja Työterveyslaitosta koskevan lain 2 c § olisivat henkilötietojen käsittelyä koskevaa kansallista sääntelyä. Ne olisi laadittu yleisessä tietosuoja-asetuksessa tarkoitetun kansallisen sääntelyliikkumavaran sekä tietosuojalain puitteissa.

4.4 Pääasialliset vaikutukset

4.4.1 Taloudelliset vaikutukset

Lääkärin tekemän ilmoituksen taloudelliset vaikutukset

Valvontalain 46 a §:ssä tarkoitetun lääkärin ilmoituksen tekeminen edellyttää lääkäriltä potilaan tutkimista ja tapauksen selvittelyä, eli asiantuntemusta ja työajan käyttöä. Ehdotettavan 46 a §:n johdosta lääkärien resurssien käyttöön tulisi lähtökohtaisesti aiempaa enemmän joustavuutta, koska ehdotettavan 46 a §:n mukainen ilmoitusvelvollisuus koskisi pienempää määrää sairauksia kuin voimassa olevan lain mukainen ilmoitusvelvollisuus. Ehdotettavan 46 a §:n mukaan osa työperäisistä sairauksista olisi vain lääkärin ilmoitusoikeuden piirissä.

Todellisuudessa ilmoituksia tehdään kuitenkin nykyään vain vähän. Tavoitteena on, että ilmoituksia tehtäisiin jatkossa enemmän. Sen vuoksi ehdotettava 46 a § ja sitä koskeva tiedotus ja koulutus voisivat merkitä sitä, että lääkäreiden resursseja käytettäisiin aiempaa enemmän. Muiden työperäisten sairauksien tapauksissa lääkärin tulisi myös kertoa potilaalle, että lääkäri aikoo tehdä ilmoituksen työsuojeluviranomaiselle työsuojeluvalvontaa varten, milloin ilmoitus on tarkoitus tehdä ja että potilaalla on oikeus vastustaa henkilötietojen käsittelyä, eli ilmoittamista. Potilaan kattavan tiedonsaannin turvaamiseksi lääkärin tulisi kertoa tässä yhteydessä, että myös Työterveyslaitoksella olisi oikeus saada jälkikäteen osa ilmoitetuista tiedoista. Kuluvien resurssien määrään ja niiden taloudelliseen arvoon vaikuttaa kunkin lääkärin palkka- tai palkkiotaso, asiantuntemus, terveydenhuollon tietojärjestelmien ketteryys ja helppokäyttöisyys, ilmoitusprosessia ja potilaan asemaa koskevien ohjeiden laatu ja moni muu käytännöllinen seikka.

Lääkärin tekemättä jättämän ilmoituksen mahdolliset taloudelliset vaikutukset

Resurssien käytön kannalta on otettava huomioon, että myös tekemättä jätetyllä ilmoituksella voi olla taloudellisia vaikutuksia. Jos ilmoitus laiminlyödään ja jos työsuojeluviranomainen ei saa tietoa työolosuhteiden puutteista muutakaan kautta eikä puutteita korjata, tämä voi pahimmillaan johtaa uusiin, vastaaviin sairaustapauksiin. Yksikin uusi sairastunut työntekijä tai yrittäjä merkitsee inhimillisen kärsimyksen lisäksi yleensä vähintään jonkinlaisia taloudellisia menetyksiä yksilölle, työllistävälle yritykselle, vakuutuslaitokselle ja/tai yhteiskunnalle. Näitä vaikutuksia syntyy todennäköisesti jo nykyään, koska ilmoitusten määrä on vähäinen. Ilmoituspuutteet vähentävät myös Työterveyslaitoksen käytettävissä olevaa tietomäärää työperäisten sairauksien tutkimuksessa ja esimerkiksi diagnosoinnin ja hoidon kehittämisessä.

Lääkärin tekemättä jättämän yhden ilmoituksen mahdollisia taloudellisia vaikutuksia eri tahoille on mahdotonta arvioida kattavasti. Työolosuhteissa esiintyvät altisteet, niistä johtuvat työperäiset sairaudet, sairauksien toteaminen ja hoito, hoidon kustannukset sekä sairauksista aiheutuneet haitat henkilön terveydelle, työkyvylle ja toimeentulolle on monimutkainen ja tapauskohtainen ilmiö.

Esimerkiksi altistumisaika sekä altistumisen ja sairastumisen välinen viiveaika voivat olla pitkiä ennen kuin potilas alkaa oireilemaan ja sairautta päästään selvittämään. Samoissa työolosuhteissa tapahtunut altistuminen ei välttämättä johda altistuneilla samoihin seuraamuksiin. Altistunut henkilö voi myös pysyä täysin terveenä. Eri henkilöt voivat myös altistua samoissa työolosuhteissa enemmän tai vähemmän, riippuen esimerkiksi kunkin työtehtävistä tai työajasta. Lisäksi kaikki työperäisesti oireilevat henkilöt eivät hakeudu terveydenhuoltoon tai työolosuhteiden ja sairauden syy-yhteys voi jäädä terveydenhuollossa tunnistamatta.

Usein työperäinen sairaus ei ole vakava ja sairastunut henkilö voi jatkaa työuraansa normaalisti tai pienin muutoksin. Toisaalta myös ei-vakava, lyhytkestoinenkin sairaus voi aiheuttaa hoito- ja lääkekuluja sekä sairauslomapäiviä, joista aiheutuu kustannuksia ainakin sairastuneen henkilön työnantajalle sekä mahdollisesti sairastuneelle henkilölle itselleen ja yhteiskunnalle.

Työperäisistä sairauksista vain osa on vakuutuslaitosten työtapaturma- ja ammattitautivakuutuksesta korvaamia ammattitauteja. Tämä vaikuttaa siihen, kenen vastuulla työperäiseen sairauteen sairastuneen henkilön tutkimus-, hoito- ja lääkekulujen kustantaminen ja toimeentulon turvaaminen on sekä mistä rahoituslähteestä tutkimus-, hoito- ja lääkekulut ja toimeentulo maksetaan. On myös mahdollista, että vakuutuskorvauksesta huolimatta sairastunut henkilö saattaa tarvita ja olla oikeutettu toisinaan myös yhteiskunnan muihin etuuksiin. Jos sairauden perustellusti epäillään olevan ammattitauti, mutta sairautta ei lopulta vahvisteta ammattitaudiksi, myös tällaisissa tapauksissa vakuutusyhtiöille aiheutuu kustannuksia tutkimuskulujen korvaamisesta.

Työterveyslaitoksen julkaisun ”Ammattitaudit ja ammattitautiepäilyt 2021-2022” (s. 3) mukaan vuosina 2021–2022 yleisimmät työikäisten (huom. vain) vahvistetut ammattitaudit olivat COVID-19-infektion lisäksi meluvamma, allerginen kosketusihottuma, ärsytyskosketusihottuma, ammattiastma ja ammattinuha. Niiden määrät liikkuivat likimain aiempien vuosien tasolla. Ammattitautitilastoissa huomionarvoista oli myös edelleen jatkuva kryptosporidioosiepidemia ja nousussa oleva syyhytapausten määrä.

Pääosa ammattitaudeista aiheuttaa potilaalle haittaa vain tilapäisesti. Työterveyslaitoksen tietojen mukaan esimerkiksi vuonna 2022 vahvistetuissa ammattitautitapauksissa valtaosa potilaista, noin 96 %, koki vahvistamisvuoden 2022 aikana vain tilapäistä haittaa. Esim. kryptosporidioosi, syyhy ja COVID-19 ovat infektiotauteja, joista tyypillisesti parannutaan melko lyhyessä ajassa. On myös ammattitauteja, jotka eivät käytännössä aiheuta lainkaan haittaa, esimerkiksi asbestiplakkitauti.

Toisaalta myös osa yleisimmistä ammattitaudeista on sellaisia, joihin voi liittyä merkittävä työkykyuhka ja siten huomattavia kustannuksia. Esimerkiksi allerginen kosketusihottuma, ammattiastma ja ammattinuha voivat johtaa työkyvyttömyyteen omaan työhön, jolloin työtehtävien vaihto tai ammatillinen kuntoutus on tarpeen. Jos ammattitauti syntyy allergisella mekanismilla, jo pienikin määrä allergiaa aiheuttavaa tekijää voi laukaista oireita. Monissa töissä tällaisen tekijän välttäminen kokonaan on mahdotonta.

On myös mahdollista, että sairaudesta aiheutunut haitta pitkittyy tai muuttuu. Esimerkiksi ammattitaudin vahvistamisvuonna vain tilapäisesti haittaa aiheuttanut vahvistettu ammattitauti voi myöhemmin aiheuttaa pysyvää haittaa tai jopa kuoleman. Työterveyslaitoksen tietojen mukaan esimerkiksi vuonna 2022 89 henkilöä kuoli ammattitaudiksi (eri vuosina) vahvistettuihin sairauksiin. Esimerkkejä kuolemaan mahdollisesti johtavista ammattitaudeista ovat mesoteliooma ja keuhkosyöpä. Työikäisillä kuolemaan johtavia ammattitauteja on hyvin vähän, mutta yli 65-vuotiailla niitä esiintyy ja ne liittyvät tyypillisesti aiempaan asbestialtistumiseen.

Lääkärin tekemättä jättämän yhden ilmoituksen mahdollisten taloudellisten vaikutusten arviointia vaikeuttaa myös se, että jo pelkästään korvattavien ammattitautien aiheuttaman työkyvyttömyyden johdosta henkilölle maksettavat ansionmenetyskorvaukset vaihtelevat tapauskohtaisesti. Korvausten tasoon vaikuttavat myös kunkin henkilön työstä saamat ansiot.

Korvattavista ammattitaudeista vain pieni osa johtaa pitkäaikaiseen tai pysyvään työkyvyttömyyteen ja tapaturmaeläkkeeseen. Tapaturmavakuutuskeskuksen tietojen mukaan esimerkiksi vuonna 2023 vakuutuslaitokset (muut kuin Mela) rekisteröivät ammattitauteja 1 259 ja ammattitautien epäilyjä 1 149. Tapaturmavakuutuskeskuksen tietojen mukaan vuonna 2023 vakuutuslaitokset (muut kuin Mela) vahvistivat palkansaajien tapaturmaeläkkeitä (täysi tai osittainen) ammattitaudin perusteella 49.

Toisaalta vaikka tapaturmaeläkkeeseen johtavia ammattitautitapauksia on määrällisesti vähän, silti niiden kustannukset ovat henkilötasolla suuria. Tapaturmavakuutuskeskuksen tietojen mukaan esimerkiksi pelkästään vuonna 2023 ilmenneet, vahvistetut ammattitaudit aiheuttavat vakuutuslaitoksille (muille kuin Melalle) korvauskustannuksia arviolta noin 21 miljoonaa euroa. Summa sisältää vuoden 2024 loppuun mennessä maksetut korvaukset sekä niin sanotut vahvistetut varaukset tiedettyihin tuleviin maksuihin. (Summa ei sisällä Tapaturmavakuutuskeskuksen osuutta, koska Tapaturmavakuutuskeskus ei tee varauksia).

Vakuutuslaitoksille aiheutuneiden korvauskustannusten lisäksi on huomattava, että vahvistetut ammattitautitapaukset aiheuttavat tyypillisesti alkuvaiheessa kustannuksia myös ainakin sairastuneen henkilön työnantajalle ja mahdollisesti sairastuneelle itselleen ja yhteiskunnalle. Kaikki henkilön tutkimus- ja hoitokulutkaan eivät välttämättä aina ohjaudu vakuutuslaitosten maksettavaksi, vaikka näin olisi pohjimmiltaan tarkoitus, vaan kustannuksia voi jäädä myös esimerkiksi hyvinvointialueiden maksettavaksi. Lisäksi on mahdollista, että vakuutuskorvauksesta huolimatta sairastunut henkilö saattaa toisinaan tarvita ja olla oikeutettu myös yhteiskunnan muihin etuuksiin toimeentulonsa tai asumisensa turvaamiseksi.

Koska on mahdollista, että lääkärin tekemättä jättämä ilmoitus voi johtaa jatkossa uusien vastaavien sairaustapausten osalta inhimillisen kärsimyksen lisäksi taloudellisiin menetyksiin, joita olisi mahdollista pyrkiä estämään ennalta työsuojeluviranomaisen ja Työterveyslaitoksen keinoin, Tapaturmavakuutuskeskuksen tilastoyksikkö laati sosiaali- ja terveysministeriön pyynnöstä esimerkin asiasta. Esimerkissä hahmotettiin karkeasti, suuntaa-antavasti ja hyvin yksinkertaistetusti taloudellisia vaikutuksia, joita yksi tekemättä jätetty ilmoitus voisi mahdollisesti pahimmillaan aiheuttaa vakuutuslaitokselle.

Esimerkki koski kuvitteellista tapausta, jossa tekemättömän lääkärin ilmoituksen vuoksi työolosuhteet jäisivät tarkastamatta eikä työolosuhteiden puutteita korjattaisi. Alun perin sairastuneen henkilön kanssa samoissa työolosuhteissa työskennellyt 40 vuotta täyttänyt miestyöntekijä sairastuisi työolosuhteiden vuoksi poikkeuksellisesti vakavaan korvattavaan ammattitautiin. Esimerkissä 40-vuotiaan miehen edessä oleva pitkä työura katkeaisi kokonaan. Esimerkissä miehen kuukausiansio oli 4 000 e/kk. Esimerkissä mies oli oikeutettu lakisääteisestä työtapaturma- ja ammattitautivakuutuksesta työkyvyttömyyden perusteella ensimmäisen vuoden ajan maksettavaan päivärahaan ja tämän jälkeen maksettavaan tapaturmaeläkkeeseen. Esimerkissä tulevaisuudessa maksettava eläke laskettiin nimellisarvoisena ja esimerkissä huomioitiin Tilastokeskuksen tietoihin perustuva miesten elinajanodote 80 vuotta. Esimerkillä pyrittiin kuvaamaan vakuutuslaitokselle aiheutuvien taloudellisten vaikutusten mahdollista esimerkinomaista mittakaavaa poikkeuksellisessa vakavassa ammattitautitapauksessa. Esimerkissä kustannuksia syntyi miehelle maksettavasta päivärahasta ja tapaturmaeläkkeestä yhteensä 1 651 980 euroa.

Esimerkissä ei huomioitu sairauden tutkimuksen ja hoidon kustannusten korvaamista. Esimerkissä ei voitu myöskään arvioida mahdollisia muille kuin vakuutuslaitokselle aiheutuvia taloudellisia vaikutuksia tai välillisiä kustannusvaikutuksia. Vaikka esimerkki ei ollut kattava, se osoitti, että valvontalain 46 a §:ssä tarkoitetulla lääkärin ilmoituksella yhdistettynä työsuojeluviranomaisen ja Työterveyslaitoksen keinoihin on mahdollisuus torjua joissakin tapauksissa hyvinkin merkittävien kustannusten aiheutumista. Lääkäreiden tulisi siten tehdä ilmoituksia inhimillisen kärsimyksen estämisen lisäksi myös eri osapuolten taloudellisista syistä.

Tietojärjestelmämuutosten taloudelliset vaikutukset: valvontalain 46 a §

Jo voimassa olevan asiakastietolain siirtymäsäännöksen 102 §:n mukaisesti terveydenhuollon palvelunantajien tulee tallentaa voimassa olevan valvontalain 46 a §:n mukainen, nykyinen lääkärin ilmoitus asiakastietovarantoon viimeistään 1.10.2026. Ilmoituslomake on jo ehditty uudistaa, koska perinteisesti terveydenhuollon toimijoiden käytössä on ollut lukuisia erilaisia lomakkeita. Uudistetun lomakkeen toimeenpanovaihe on parhaillaan käynnissä.

Ehdotettavan uudistetun valvontalain 46 a §:n johdosta työsuojeluhallinnon tulisi päivittää ilmoituslomake taas uudelleen 2030-lukua varten uudistetun 46 a §:n mukaiseksi. Uudelleen päivitetyn lomakkeen tulisi olla käyttövalmiina terveydenhuollon toimijoita varten hyvissä ajoin ennen ehdotettavan 46 a §:n voimaantuloa. Lomakkeen uudelleen päivitys veisi työaikaa työsuojeluhallinnossa. Lomakkeen omistaa tällä hetkellä sosiaali- ja terveysministeriö, eli se vastaisi lomakkeen määrittelyn muutoksista.

Uudelleen päivitetty lomake on tarkoitus viedä osaksi terveydenhuollon palvelunantajien käyttämiä tietojärjestelmiä (potilastietojärjestelmiä) ja osaksi terveydenhuollon valtakunnallisia tietojärjestelmäpalveluja. Lomakkeen tietorakenne mahdollistaisi lomakkeen luovuttamisen valtakunnallisten tietojärjestelmäpalvelujen avulla. Kunkin terveydenhuollon palvelunantajan tulisi viedä uudelleen päivitetty lomakeversio tietojärjestelmiinsä. Potilastietojärjestelmiin toteutettavien lomakkeiden tekniset tietorakenteet määrittelee Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Lomakerakenteet julkaistaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen koodistopalvelussa, josta ne ovat saatavilla potilastietojärjestelmien toteutuksia varten. Uudelleen päivitetyn lomakkeen käyttöönotto vaikuttaisi siten terveydenhuollon tietojärjestelmiin ja aiheuttaisi kustannuksia terveydenhuollon toimijoille. Kustannusten määrä on tapauskohtainen. Lomakerakenteita on toteutettu potilastietojärjestelmiin erilaisin teknisin ratkaisuin, joten muutosten toteuttamisen vaatima aika, resurssimäärä ja kustannukset riippuvat kunkin järjestelmän teknisestä toteutuksesta ja esimerkiksi muutostöitä koskevista sopimuksista. Järjestelmätoteutuksen lisäksi on huomioitava uusien versioiden jakelu palvelunantajille, mikä vaatii aikaa ja on kustannustehokkainta toteuttaa muun versiopäivityksen yhteydessä. Sosiaali- ja terveysministeriön asiantuntijatiedon mukaan aiemmassa lainvalmistelussa tehdyn arvion perusteella yhdestä lomakemuutoksesta aiheutuvat kustannukset ovat maltilliset. Esimerkiksi tahdosta riippumatonta lääkehoitoa koskevassa hallituksen esityksessä (HE 14/2023 vp.) arvioitiin syntyvän noin 310 000 euron kertaluonteinen kustannus kokonaan uuden lomakkeen viemisestä hyvinvointialueiden potilastietojärjestelmiin, eli hyvinvointialuetta kohti noin 14 000 euroa. Ehdotettava valvontalain 46 a § olisi tarkoitettu tulemaan voimaan 7.1.2030. Erillistä siirtymäaikaa ei esitetä. Myöhäinen voimaantuloaika helpottaisi tietojärjestelmämuutosten toteuttamista ja kustannusten kattamista.

Ehdotettavan valvontalain 46 a §:n mukaan terveydenhuollon palvelunantajan olisi välitettävä ilmoitus työsuojeluviranomaiselle pääsääntöisesti kysely- ja välityspalvelun avulla. Palvelun käyttövelvollisuus merkitsisi sitä, että palvelunantajan tulisi todennäköisesti kehittää omaa tietojärjestelmäänsä, jos palvelunantaja ei olisi jo aiemmin ottanut kysely- ja välityspalvelua käyttöön esimerkiksi muiden lääkärin lausuntojen tai todistusten vuoksi. Tietojärjestelmämuutoksista aiheutuisi kustannuksia osalle terveydenhuollon palvelunantajista. Kustannusten määrä on tämänkin osalta tapauskohtainen. Voimaantuloaika 7.1.2030 helpottaisi näidenkin kustannusten kattamista. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan kysely- ja välityspalvelu on jo laajasti käytössä julkisella sektorilla (88 %). Yksityisen sektorin organisaatioista se on käytössä vajaassa puolessa (44 %). Palvelun käyttövelvoitteen myötä tietoturvallisuus paranisi, ilmoittaminen tehostuisi ja varmuusaste tiedon välittymisestä olisi parempi. Kysely- ja välityspalvelun käyttö edellyttää, että työsuojeluviranomainenkin kehittää tietojärjestelmiään, jotta se voi vastaanottaa ilmoituksen palvelun avulla. Työsuojeluviranomainen voi toteuttaa tietojärjestelmämuutokset toimintamenoihinsa tarkoitettujen määrärahojen puitteissa.

Tietojärjestelmämuutosten taloudelliset vaikutukset: Työterveyslaitosta koskevan lain 2 c §

Esityksen mukaan Työterveyslaitoksella olisi oikeus saada terveydenhuollon palvelunantajilta näiden työsuojeluviranomaiselle ilmoittamista tiedoista työperäisten sairauksien rekisteröintiä varten tarpeelliset tiedot. Esityksessä pyrittäisiin välttämään terveydenhuollon palvelunantajille tietopyynnöistä aiheutuvaa hallinnollista taakkaa. Työterveyslaitos voisi osoittaa tietopyynnön Kansaneläkelaitokselle. Kansaneläkelaitos käsittelisi tietopyynnön terveydenhuollon palvelunantajien puolesta valtakunnallisiin tietojärjestelmäpalveluihin tallennettujen tietojen osalta.

Tavoitteena olisi, että Työterveyslaitoksen ja Kansaneläkelaitoksen välinen asiointi tapahtuisi mahdollisimman pitkälle automaattisesti tietojärjestelmien kesken. Tietopyyntö tehtäisiin muutaman kerran vuodessa. Kansaneläkelaitos poimisi tiedot asiakastietovarannosta. Käytännössä hyödynnettäisiin teknisesti niin sanottua tietoallasta. Sitä on hyödynnetty Kansaneläkelaitoksella jo ainakin sosiaali- ja terveystietojen toissijaisesta käytöstä annetun lain soveltamisen yhteydessä. Kansaneläkelaitos luovuttaisi tiedot sähköisesti, muulla tavalla kuin kysely- ja välityspalvelulla. Kuvattu työnkulku olisi toteutukseltaan yksinkertaisempi ja kustannuksiltaan maltillisempi tietoa tuottaville ja vastaanottavalle taholle verrattuna kysely- ja välityspalvelun tekniseen muuttamiseen siten, että palvelulla välitettäisiin tietoa kerralla työsuojeluviranomaiselle ja Työterveyslaitokselle. Esitetty tekninen toteutustapa ei edellytä Työterveyslaitokselta sellaista uudenlaista tietojärjestelmää, mitä kysely- ja välityspalvelun käyttö edellyttäisi.

Esityksessä esitettävä Kansaneläkelaitoksen rooli tietopyyntöjen pääasiallisena käsittelijänä aiheuttaisi Kansaneläkelaitokselle jossain määrin lisätyötä. Esitettävä tekninen toteutustapa vastaisi lähtökohtaisesti Kansaneläkelaitoksella jo nykyään toteutettavia joitakin valtakunnallisiin tietojärjestelmäpalveluihin tallennettujen tietojen luovutuksia, mutta työsuojeluviranomaiselle lähetettyihin ilmoituksiin kohdistuva tietojen poiminta ja koostaminen Työterveyslaitosta varten olisi toteutettava erikseen Kansaneläkelaitoksen tietojärjestelmiin. Kansaneläkelaitoksen asiantuntijatiedon mukaan muutostöiden arvio on noin 45 henkilötyöpäivää eli noin 25 000 euroa. Terveydenhuollon valtakunnallisten tietojärjestelmäpalvelujen kehittämiskustannukset katetaan niihin varatuista määrärahoista ilman lisäresursseja.

4.4.2 Vaikutukset perus- ja ihmisoikeuksiin

Ehdotettavan valvontalain 46 a §:n tavoitteena on nykyistä suurempi ilmoitusmäärä. Jos 46 a §:n uudistaminen sekä lääkäreille suunnattu tiedotus ja koulutus johtaisivat ilmoitusmäärän kasvuun, tämä vaikuttaisi myönteisesti työolosuhteiden parantamiseen ja työperäisten sairauksien ennaltaehkäisyyn, eli viime kädessä perustuslain 18 §:ssä tarkoitettuun työvoiman suojeluun.

Ehdotettavassa 46 a §:ssä tarkoitettu lääkärin ilmoitusvelvollisuus olisi voimassa olevaa ilmoitusvelvollisuutta suppeampi. Ehdotettava 46 a § olisi myös aiempaa täsmällisempi ja selvempi ilmoitettavien sairaustapausten ja ilmoitettavien tietojen osalta. Perustuslain 8 §:ssä tarkoitetun rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen ja 21 §:ssä tarkoitetun oikeusturvan näkökulmasta nämä muutokset olisivat lääkärille myönteisiä muutoksia. Lääkärin asema olisi aiempaa selvempi.

Perustuslain 10 §:ssä tarkoitetun yksityisyyden suojan ja henkilötietojen suojan näkökulmasta yllä mainitut 46 a §:n muutokset olisivat myös potilaalle myönteisiä muutoksia. Potilas tietäisi aiempaa paremmin, missä sairaustapauksessa lääkärillä olisi ilmoitusvelvollisuus ja ilmoitusoikeus sekä mitä tietoja hänestä ilmoitettaisiin. Potilas myös näkisi kaikki ilmoitetut tiedot yhtä tietoa lukuun ottamatta jälkikäteen kansalaisen käyttöliittymästä. Lisäksi ehdotettavan valvontalain 46 a §:n 3 momentissa tarkoitettu lääkärin tekemä potilaan etukäteisinformointi johtaisi siihen, että potilas voisi halutessaan vastustaa henkilötietojensa käsittelyä, eli muun työperäisen sairauden ilmoittamista. Tämä olisi myönteinen uusi säännös potilaan yksityiselämän suojan ja henkilötietojen suojan, itsemääräämisoikeuden ja oikeusturvan kannalta. Potilaan yksityisyyden suojan ja henkilötietojen suojan kannalta myönteistä olisi myös se, että Työterveyslaitosta koskevan lain 2 c §:n johdosta Työterveyslaitokselle ei enää päätyisi sille turhia henkilötietoja.

4.4.3 Vaikutukset eri toimijoiden toimintaan ja tiedonhallintaan

Valvontalain 46 a §: terveydenhuollon palvelunantaja ja työsuojeluviranomainen

Ilmoitettavien tietojen täsmentäminen ehdotettavassa valvontalain 46 a §:ssä helpottaisi tietojen käsittelyä ja tiedonhallintaa terveydenhuollossa ja työsuojeluviranomaisessa. Kunkin tiedon luonne kävisi ilmi säännöskohtaisista perusteluista. Ilmoituksen välittäminen pääsääntöisesti kysely- ja välityspalvelun avulla 7.1.2030 alkaen tekisi ilmoitusprosessista aiempaa jäsennellymmän ja tietoturvallisemman postilla tai suojatulla sähköpostilla lähettämiseen verrattuna.

Ehdotettavan 46 a §:n vuoksi tiedonhallinnan vastuisiin ja prosesseihin ei tulisi juurikaan muutoksia terveydenhuollossa ja työsuojeluviranomaisessa. Prosessit muuttuisivat vain siten, että kysely- ja välityspalvelu otettaisiin käyttöön ja työsuojeluviranomainen ei enää lähettäisi tietoja edelleen Työterveyslaitokselle. Tietoja käsiteltäisiin muilta osin samoilla tietojärjestelmillä kuin aiemminkin. Esimerkiksi työsuojeluviranomaisessa salassa pidettävät tiedot sekä erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvat henkilötiedot ja muut valtiosääntöisesti arkaluonteiset henkilötiedot pidetään asianhallintajärjestelmässä. Siellä tietojen käsittelyä rajoitetaan käyttöoikeuksin. Ehdotettavan 46 a §:n johdosta työsuojeluviranomainen ja julkinen terveydenhuollon palvelunantaja tarkistaisivat, onko niitä koskevia tiedonhallintamalleja muutettava. Työsuojeluviranomaisessa tulisi ottaa huomioon erityisesti se, ettei tietoja enää lähetettäisi Työterveyslaitokselle. Työsuojeluviranomainen tarkistaisi ja tarvittaessa päivittäisi myös ilmoitettujen erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvien henkilötietojen ja valtiosääntöisesti arkaluonteisten henkilötietojen säilytysajat eri prosesseissa, jotta tietoja säilytettäisiin aina vain välttämättömän ajan.

Jos ilmoitusmäärä kasvaisi, työsuojeluviranomainen saisi aiempaa useammin tietoa työolosuhteiden aiheuttamista haitallisista seurauksista ihmisten terveydelle. Ehdotettavan 46 a §:n nojalla työsuojeluviranomainen saisi myös sellaisia ilmoituksia, joissa potilas olisi sairastunut yrittäjätyössä. Työsuojeluviranomainen harkitsisi aina kunkin ilmoituksen saatuaan, millaisiin valvontatoimenpiteisiin kyseinen ilmoitus antaisi aihetta ryhtyä ja millaista tietojen käsittelyä valvontatoimenpiteet edellyttäisivät.

Työterveyslaitosta koskevan lain 2 c §: Työterveyslaitos ja Kansaneläkelaitos

Ehdotettavassa Työterveyslaitosta koskevan lain 2 c §:ssä olisi lueteltu täsmällisesti Työterveyslaitoksen saamat tiedot. Työterveyslaitos ei saisi enää turhia tietoja. Ehdotettavan 2 c §:n myötä Työterveyslaitoksen tulisi tehdä tietopyyntö terveydenhuollon palvelunantajille. Tietopyynnön voisi kuitenkin pääsääntöisesti osoittaa Kansaneläkelaitokselle. Vain poikkeustapauksessa terveydenhuollon palvelunantaja käsittelisi itse tietopyynnön. Tiedonhallinnan prosessimuutokset koskisivat siten pääasiassa Työterveyslaitosta ja Kansaneläkelaitosta. Tietoja käsiteltäisiin Kansaneläkelaitoksessa ja Työterveyslaitoksella niillä jo olemassa olevilla tietojärjestelmillä. Joitakin tietojärjestelmämuutoksia kuitenkin tarvittaisiin.

Ehdotettavan 2 c §:n johdosta Työterveyslaitos, Kansaneläkelaitos ja tarvittaessa poikkeustapauksessa julkinen terveydenhuollon palvelunantaja tarkistaisivat, onko niitä koskevia tiedonhallintamalleja muutettava. Todennäköisesti ainakin Työterveyslaitoksella olisi muutostarve. Jo vireillä oleva Työterveyslaitosta koskevan lain kokonaisuudistus voi myös johtaa joihinkin tiedonhallinnan muutoksiin myöhemmin. Jos lääkäreiden tekemien ilmoitusten määrä kasvaisi, myös Työterveyslaitos saisi aiempaa enemmän tietoa työperäisten sairauksien rekisteröintiin. Tämä tehostaisi niitä yhteiskunnallisia hyötyjä, joita rekisteröitävistä tiedoista saadaan.

4.4.4 Sukupuoli- ja yhdenvertaisuusvaikutukset

Ehdotettavan valvontalain 46 a §:n nojalla lääkäri ilmoittaisi tietoja sairaustapauksista, joissa työn ja sairauden synnyn välillä on syy-yhteys. Tietoja ilmoitettaisiin yhtä lailla eri sukupuoliin kuuluvien henkilöiden työperäisistä sairauksista. Kuten luvusta 5.4 käy ilmi, esityksen valmistelun aikana pohdittiin, tulisiko lääkärin ilmoittaa potilaan henkilötunnuksen ja oikeudellisen sukupuolen lisäksi potilaan syntymässä määritelty, lääketieteellisesti perusteltu sukupuoli, koska ainakin teoriassa erilaiset työolosuhteet voivat vaikuttaa erilaisiin kehoihin eri tavoin. Pohdittiin, millainen sukupuolitieto tarvittaisiin esimerkiksi ammattitautien tilastointiin. Esityksessä päädyttiin siihen, että on toistaiseksi riittävää, jos lääkäri ilmoittaa vain henkilötunnuksen ja oikeudellisen sukupuolen. Yleensä työperäiset sairaudet ovat sellaisia, ettei sukupuolella ole niiden kannalta merkitystä. Sukupuoli- ja yhdenvertaisuusvaikutusten näkökulmasta esityksessä valittu ratkaisu on neutraali. Valitun ratkaisun johdosta esimerkiksi mahdolliset transsukupuoliset potilaat ovat samassa asemassa kuin muut sairastuneet eivätkä he nouse – tämänhetkisten työperäisten sairauksien näkökulmasta turhaan – esiin lääkäreiden ilmoittamassa tietoaineistossa.

5.1 Ilmoitusta koskevan sääntelyn siirto asiakastietolakiin

Esityksen valmistelun alkuvaiheessa harkittiin lääkärin ilmoitusta koskevan sääntelyn siirtämistä lääkäreiden valvontalakia paremmin tuntemaan asiakastietolakiin. Vaihtoehto ei kuitenkaan ole mahdollinen, koska asiakastietolain on tarkoitus sisältää vain yleiset säännökset sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä. Sektorikohtainen sääntely tulee sijoittaa sektorikohtaisiin lakeihin.

5.2 Ilmoittajana terveydenhuollon palvelunantajan tehtäviä suorittava muu henkilö

Esityksen valmistelun aikana harkittiin, voisiko terveydenhuollon palvelunantajan tehtäviä suorittava muukin henkilö kuin lääkäri tehdä ilmoituksen lääkärin puolesta lääkärin pyynnöstä ja ohjauksessa. Ajatuksena oli, että lääkäri olisi vastannut kuitenkin aina ilmoitettujen tietojen oikeellisuudesta ja ilmoitusvelvollisuuden noudattamisesta.

Ehdotuksen taustalla oli nykyinen ilmoitusmäärä. Suomessa on myös yleisellä tasolla keskusteltu lääkärien resurssien vapauttamisesta ydintehtäväänsä. Ehdotuksen johdosta terveydenhuollon palvelunantaja olisi saanut lisää harkintavaltaa lääkäreiden resurssien käyttöön. Tavoitteena oli, että ainakaan käytettävissä oleva lääkäreiden resurssimäärä ei estäisi ilmoittamista. Pyrkimyksenä oli ilmoitusmäärän kasvattaminen ja siten työolosuhteiden parantaminen.

Asiassa oli kuitenkin huomioitava, kuinka vaativaa ilmoituksen tekeminen on. Se vaatii tietämystä altisteen ja sairauden syy-yhteydestä. Kumulatiivisen altistumisen seurauksena syntyvien sairauksien kohdalla ilmoituksen tekeminen vaatii myös arvion siitä, missä pääasiallinen altistuminen on tapahtunut, esimerkiksi minkä työnantajan palveluksessa ja missä ammatissa. Niin sanottu pääasiallinen altistetyö / altistetyönantaja voi olla esimerkiksi vuosien tai jopa vuosikymmenien takaa. Valmistelun aikana esitysluonnosta kommentoineet lääkäritaustaiset asiantuntijat Työterveyslaitokselta sekä työterveyshuollon neuvottelukunnan työperäisten sairauksien jaostossa katsoivat, että on riittävää, että lääkäri tekee ilmoituksen itse. Lääkäri on kuitenkin ilmoittamisesta yksin vastuussa. Lisäksi jo nykyään lääkärin on mahdollista hyödyntää teknisesti esimerkiksi sanelua, kunhan lopuksi varmistaa, että ilmoitettavat tiedot ovat oikein.

5.3 Potilaan työtä koskevien tietojen tulkitseminen osaksi potilastietoja

Esityksen mukaan lääkäri ilmoittaisi valvontalain 46 a §:n nojalla potilastietoja ja potilaan työtä koskevia tietoja. Lääkäri ilmoittaisi tietoja työstä, jossa potilas altistui siten, että altistuminen johti sairauden syntymiseen työskentelyn aikana tai sen päätyttyä. Esityksen valmistelun aikana oli pohdittava, erotellaanko 46 a §:ssä potilastiedot ja potilaan työtä koskevat tiedot esitetyllä tavalla vai tulkitaanko potilaan työtä koskevat tiedot osaksi potilastietoja.

Asiakastietolain 3 §:ssä säädettävän potilastiedon määritelmän sanamuodon mukaan potilastieto tarkoittaa potilasasiakirjaan ja muuhun terveydenhuollossa laadittuun asiakirjaan sisältyvää potilaan terveydentilaa tai toimintakykyä tai tämän saamaa terveyspalvelua koskevaa asiakastietoa. Suppeasti tulkittuna potilaan työtä koskevat tiedot eivät ole potilastietoja. Suppean tulkinnan seurauksena potilaan työtä koskevat tiedot eivät myöskään kuulu asiakastietolain 4 §:ssä säädettävän terveydenhuollon asiakastietojen (potilastietojen) salassapidon piiriin.

Asiakastietolain hallituksen esityksen HE 246/2022 vp (s. 61) mukaan potilastietoja olisivat myös ne potilasta koskevat tiedot, jotka sisältyvät terveydenhuollossa muita viranomaisia ja tahoja varten laadittaviin todistuksiin ja lausuntoihin. Hallituksen esityksen kirjaus on mahdollista ymmärtää siten, että sittenkin kaikki lääkärin ilmoitukseen sisältyvät potilasta koskevat tiedot - myös potilaan työtä koskevat tiedot - olisivat potilastietoja. Tämän laajemman tulkinnan seurauksena potilaan työtä koskevat tiedot kuuluisivat asiakastietolain 4 §:ssä säädettävän terveydenhuollon asiakastietojen (potilastietojen) salassapidon piiriin.

Potilaan työtä koskevat tiedot ovat hyvin keskeisiä tietoja työsuojeluviranomaiselle ja myös Työterveyslaitokselle. Tiedot kertovat henkilön terveyden vaarantaneista työolosuhteista.

Työsuojeluviranomainen käsittelee lakisääteisten tehtäviensä vuoksi pääasiassa työnantajien tietoja sekä samalla erilaisten henkilöiden työtä, kuten työolosuhteita, koskevia tietoja. Työnantajina voivat toimia sekä oikeushenkilöt että luonnolliset henkilöt. Työnantajien tiedot ja henkilöiden työtä koskevat tiedot ovat julkisuusperiaatteen mukaisesti pääsääntöisesti julkisia tietoja, ellei jokin tieto ole erikseen jonkin salassapitoperusteen vuoksi salassa pidettävä. Esimerkiksi julkisuuslain 24 §:n 1 momentissa säädettävissä salassapitoperusteissa on muun muassa tarkastuksia ja valvontaa koskeva 15 kohta. Se sisältää vahinkoedellytyslausekkeen, joka täyttyy työsuojeluvalvonnassa tyypillisesti vain joidenkin tietojen kohdalla.

Esityksen valmistelun aikana oli pohdittava, miten valvontalain 46 a §:ssä suhteutetaan toisiinsa terveydenhuollon potilastietojen salassapito ja työtä koskevien tietojen pääsääntöinen julkisuus.

Esityksessä valittiin asiakastietolain 3 §:n sanamuotoon perustuva potilastietojen suppea tulkinta. Esityksessä ehdotetaan, että valvontalain 46 a §:ssä erotellaan salassa pidettävät potilastiedot ja potilaan työtä koskevat tiedot. Potilaan työtä koskevat tiedot olisivat lähtökohtaisesti julkisia, ellei jokin muu salassapitoperuste johtaisi näidenkin tietojen salassapitoon. Ratkaisuun päädyttiin, koska julkisuusperiaatteen mukaan viranomaisten toiminnassa julkisuuden tulisi olla pääsääntö ja salassapidon vain suppeasti tulkittava poikkeus.

Jos esityksessä olisi valittu potilastietojen laaja tulkinta ja katsottu potilaan työtä koskevat tiedot osaksi salassa pidettäviä potilastietoja, se olisi merkinnyt tosiasiallisesti sairauteen johtaneiden vaarallisten työolosuhteiden salassa pitoa. Kun työolosuhteet ovat johtaneet työperäiseen sairauteen, on todennäköistä tai mahdollista, että työpaikalla on ollut puutteita työturvallisuuslainsäädännön noudattamisessa, ellei kyse ole esimerkiksi aiemmin tuntemattomista altisteista. Julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 20 kohdan mukaan (elinkeino)toiminnasta haittaa kärsivien oikeuksien valvomiseksi merkitykselliset tiedot ja myös elinkeinonharjoittajan velvollisuuksia ja niiden hoitamista koskevat tiedot ovat luonteeltaan julkisia tietoja. Esityksessä valittu potilastietojen suppea tulkinta olisi siten linjassa yleislaissa omaksutun sääntelyratkaisun kanssa.

5.4 Syntymässä määritellyn lääketieteellisen sukupuolen ilmoittaminen

Lääkäri ilmoittaisi ehdotettavan 46 a §:n nojalla potilaan henkilötunnuksen ja tämän oikeudellisen, väestötietojärjestelmään merkityn sukupuolen. Esityksen valmistelun aikana pohdittiin, tulisiko lääkärin ilmoittaa myös potilaan syntymässä määritelty, lääketieteellinen sukupuoli.

Tausta

Henkilön sukupuoli määritetään yleensä terveydenhuollossa henkilön syntymän yhteydessä. Tieto henkilön syntymästä ja sukupuolesta ilmoitetaan terveydenhuollosta Digi- ja väestötietovirastolle väestötietojärjestelmää varten. Väestötietojärjestelmästä ja Digi- ja väestötietoviraston varmennepalveluista annetun lain (661/2009) 11 §:n mukaan, kun henkilön tiedot talletetaan ensimmäisen kerran väestötietojärjestelmään, hänelle on annettava henkilötunnus. Henkilötunnus muodostuu muun muassa yksilönumerosta, joka sisältää tiedon sukupuolesta. Väestötietojärjestelmästä annetun valtioneuvoston asetuksen (128/2010) mukaan yksilönumeron antamista varten väestötietojärjestelmään talletetaan henkilön sukupuolitiedoksi mies tai nainen.

Väestötietojärjestelmästä ja Digi- ja väestötietoviraston varmennepalveluista annetun lain 12 §:n mukaan väestötietojärjestelmään talletettu henkilötunnus voidaan muuttaa muun muassa, jos henkilö on sukupuolen vahvistamisesta annetun lain (295/2023) mukaisesti vahvistettu toiseen sukupuoleen kuuluvaksi. Sukupuolen vahvistaminen voi käytännössä johtaa tilanteeseen, jossa henkilön itse kokema, vahvistettu, henkilötunnuksesta ilmi käyvä, väestötietojärjestelmään merkitty, oikeudellinen sukupuoli poikkeaa siitä sukupuolesta, mihin henkilön kehon sukupuolitetut piirteet, kuten anatomia, kromosomit tai hormonit, viittaavat. Eli oikeudellinen sukupuoli voi erota syntymässä määritellystä, lääketieteellisesti perustellusta sukupuolesta.

Sukupuolen vahvistamisesta annetun lain 3 §:n mukaan vahvistettua sukupuolta on pääsääntöisesti pidettävä henkilön sukupuolena sovellettaessa muuta lainsäädäntöä. Siten myös valvontalain 46 a §:n nojalla ilmoitettavan sukupuolen tulisi olla (vahvistettu) henkilötunnuksesta ilmi käyvä, väestötietojärjestelmään merkitty, oikeudellinen sukupuoli (mies tai nainen).

Kysymys syntymässä määritellyn lääketieteellisen sukupuolen ilmoittamisesta

Lääkäri ilmoittaa tietoja henkilöstä, jonka työolosuhteet ja sairauden synty ovat syy-yhteydessä. Tavoitteena on parantaa työolosuhteita ja ennaltaehkäistä työperäisiä sairauksia. Koska erilaiset työolosuhteet voivat vaikuttaa erilaisiin kehoihin eri tavoin, esityksen valmistelun aikana pohdittiin, tulisiko lääkärin ilmoittaa myös henkilön syntymässä määritelty, lääketieteellinen sukupuoli. Olisiko tieto ainakin teoriassa olennainen, kun otetaan huomioon ilmoituksen sisältö ja tarkoitus? Asiaa pohdittaessa huomioitiin erilaisia seikkoja.

EU:n strategiakehyksen COM(2021) 323 final (s. 14) mukaan muun muassa työvoiman moninaisuuden, myös sukupuolten välisten erojen, huomioon ottaminen on ratkaisevan tärkeää sekä nais- että miestyöntekijöiden turvallisuuden ja terveyden varmistamiseksi ja myös työperäisiä riskejä arvioitaessa.

Tieto henkilön vahvistetusta sukupuolesta voidaan katsoa erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvaksi henkilötiedoksi (ks. HE 19/2018 vp s. 9-10) ja salassa pidettäväksi tiedoksi. Henkilötietojen käsittelyn näkökulmasta sukupuolitiedon valinnassa ratkaisevaa tulisi olla, mitä tarkoitusta varten sukupuolitietoa käsitellään. (Ks. EU-tuomioistuimen ratkaisu C‑247/23, erityisesti tuomion kohdat 26 ja 32.)

Kun lääkäri ilmoittaa tietoja potilaasta, potilaasta tarvitaan ainakin henkilötunnus henkilön yksilöimistä eli yksiselitteistä muista erottamista varten. Esityksen valmistelun aikana pohdittiin, millainen sukupuolitieto tarvittaisiin esimerkiksi ammattitautien tilastointiin. Sukupuoli kuuluu jäsenvaltion ammattitautitilaston tietoihin komission suosituksen (EU) 2022/2337 sekä asetuksen (EY) N:o 1338/2008 liitteen V perusteella. Ammattitautitilastoja käytetään muun muassa ammattitautien ennaltaehkäisyssä.

Asiassa huomioitiin, kuinka monen työperäisen sairauden kannalta sukupuolella on tai voi tulevaisuudessa olla merkitystä, ja kuinka todennäköistä on, että nimenomaan sukupuolensa vahvistanut henkilö saa tällaisen sairauden. Nämä vaikuttavat siihen, kuinka todennäköisesti sairastuneiden henkilöiden ”harhaanjohtavat” sukupuolitiedot voisivat vääristää työperäisiä sairauksia koskevia tietoja.

Esimerkkejä sairauksista, jotka liittyvät tiettyihin kehon sukupuolitettuihin piirteisiin, ovat kivessyöpä ja munasarjasyöpä. Rintasyöpä on myös vahvasti naisten kehoon liittyvä syöpä, mutta se voi esiintyä harvinaisena myös miehillä. Toistaiseksi Työterveyslaitoksen työperäisten sairauksien rekisterissä ei ole yhtään tapausta, jossa diagnoosina olisi kivessyöpä, munasarjasyöpä tai rintasyöpä ja sairaus olisi vahvistettu ammattitaudiksi. Lääkärin ilmoitus antaa kuitenkin parhaassa tapauksessa viitettä työolosuhteiden aiheuttamista, aiemmin tuntemattomista tai huonosti tunnetuista haitallisista seurauksista ihmisten terveydelle. Sosiaali- ja terveysministeriön asiantuntijatiedon perusteella ainakin nuohoojien kivessyövän ja lentoemäntien rintasyövän on epäilty liittyvän työolosuhteisiin. Siten ainakin teoriassa tulevaisuudessa voisi olla mahdollista, että lääkärillä olisi potilaana esimerkiksi nuohooja, jonka sukupuoli olisi vahvistettu naiseksi ja joka olisi sairastunut kivessyöpään. Esimerkissä nuohoojan kivessyöpä arvioitaisiin tulevaisuudessa muuksi työperäiseksi sairaudeksi. Lääkärin tulisi tietää, ilmoitetaanko potilaan sukupuoleksi ”nainen” vai ”mies”, jotta tieto olisi olennainen ilmoituksen käyttötarkoitusten kannalta.

Lääkäri ilmoittaisi henkilötunnuksen ja oikeudellisen sukupuolen

Esityksen valmistelun aikana päädyttiin siihen, että on toistaiseksi riittävää, jos lääkäri ilmoittaa vain sairastuneen henkilön henkilötunnuksen ja oikeudellisen sukupuolen. Yleensä ammattitaudit ja muut työperäiset sairaudet ovat sellaisia, ettei sukupuolella ole niiden kannalta merkitystä, esimerkkinä allerginen kosketusihottuma ammattitautina.

Jos kuitenkin tulevaisuudessa esimerkiksi työperäisten sairauksien rekisteriin tulisi esimerkiksi kivessyöpätapaus muuna työperäisenä sairautena tai vahvistettuna ammattitautina ja jos sairastunut henkilö olisi poikkeuksellisesti sukupuolensa naiseksi vahvistanut henkilö, Työterveyslaitoksen asiantuntijoiden mukaan he huomaisivat sairauden ja henkilön oikeudellisen sukupuolen ristiriidan. Tällaiset harvinaiset poikkeustapaukset voitaisiin ottaa erikseen huomioon, kun rekisterissä olevia henkilötietoja käsiteltäisiin ja laadittaisiin esimerkiksi tilastoja.

Asiassa huomioitiin myös, että jos lääkäri ilmoittaisi myös syntymässä määritellyn, lääketieteellisen sukupuolen, tällöin työperäisten sairauksien rekisteriin tallennetuissa sairaustapauksissa valtaosalla henkilön sukupuolitietona olisi silti vain oikeudellinen sukupuoli ja vähemmistöllä tieto molemmista. Syynä on, että lääkärin ilmoituksia tehdään vain noin alle 30 %:ssa vakuutuslaitoksille ilmoitetuista tapauksista. Vakuutuslaitoksille ei ole ilmoitettu tietoa sairastuneen henkilön syntymässä määritellystä, lääketieteellisestä sukupuolesta.

5.5 Tietojen välittäminen kysely- ja välityspalvelulla myös Työterveyslaitokselle

Esityksen valmistelussa oli alun perin tarkoituksena, että lääkärin ilmoitus välitettäisiin terveydenhuollosta kysely- ja välityspalvelulla työsuojeluviranomaiselle ja Työterveyslaitokselle. Työterveyslaitolle tarpeelliset tiedot olisi eroteltu automaattisesti työsuojeluviranomaiselle tarpeellisista tiedoista. Kysely- ja välityspalvelu on kuitenkin suunniteltu teknisesti potilaan yhden asian hoitamista varten eikä samalla kertaa välitetä tietoja kahdelle taholle. Lisäksi tietoa vastaanottavalla taholla on oltava käytössään sopiva tietojärjestelmä. Kysely- ja välityspalvelun käytön edellyttämien teknisten muutosten välttämiseksi tai kaksinkertaisen lähettämisen välttämiseksi esityksessä päädyttiin Työterveyslaitoksen jälkikätiseen tiedonsaantioikeuteen, mikä voitaisiin toteuttaa teknisesti muulla tavalla kuin kysely- ja välityspalvelulla.

Esitysluonnoksesta järjestettiin lausuntokierros 2.3.–10.4.2026. Lausuntoja pyydettiin 39:ltä ja saatiin 26 taholta. Lausuntoja saatiin julkisen ja yksityisen terveydenhuollon organisaatioilta, Suomen Lääkäriliitolta, Suomen työterveyslääkäriyhdistys ry:ltä, Lupa- ja valvontavirastolta (entiseltä Valviralta) sekä Kansaneläkelaitokselta ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta. Lausuntoja saatiin myös työsuojelulainsäädännöstä tavanomaisesti lausuvilta tahoilta, eli työmarkkinakeskusjärjestöiltä, Lupa- ja valvontavirastolta (työsuojeluviranomaiselta) ja Työterveyslaitokselta. Ministeriöistä lausunnot saatiin oikeusministeriöltä ja valtiovarainministeriöltä. Tietosuojavaltuutettu ei lausunut.

Lausunnonantajat kannattivat laajasti esitysluonnoksen tavoitteita. Esitysluonnoksessa perusajatus oli se, että sairaudet jaettaisiin ilmoitusvelvollisuuden ja ilmoitusoikeuden nojalla ilmoitettaviin sairauksiin. Lääkäri olisi ilmoittanut tietoja sekä työsuojeluviranomaiselle että Työterveyslaitokselle ja ilmoitus olisi välitetty molemmille kysely- ja välityspalvelulla. Mainitut keskeiset sisällölliset ratkaisut saivat lähtökohtaisesti kannatusta. Lausunnonantajat esittivät kuitenkin joitakin korjaustarpeita.

Esityksen jatkovalmistelun ja muokkaamisen kannalta keskeisin lausuntopalaute oli oikeusministeriön palaute siitä, että työsuojeluviranomaiselle ja Työterveyslaitokselle ilmoitettavat tiedot on säädettävä erikseen. Tietojen erottelu vain pykälän perusteluissa ei sovi. Lisäksi joissakin lausunnoissa ehdotettiin, että lääkärin ei sittenkään tulisi ilmoittaa tietoja Työterveyslaitokselle hallinnollisen taakan vuoksi. Työterveyslaitoksen tiedonsaantia ei vastustettu, mutta sille olisi valittava muu tapa kuin lääkärin tekemä ilmoitus. Samaan aikaan lausuntokierroksen kanssa virkavalmistelussa selvisi, että kysely- ja välityspalvelulla voi sittenkin lähettää tietoja kerrallaan vain yhdelle taholle. Lausuntopalautteessa Työterveyslaitos ja Kansaneläkelaitos ehdottivat ratkaisuksi Työterveyslaitoksen tiedonsaantioikeutta ja Kansaneläkelaitoksen roolia tietopyyntöjen käsittelijänä. Tiedot toimitettaisiin teknisesti muulla tavalla kuin kysely- ja välityspalvelulla. Jatkovalmistelussa nämä ehdotukset toteutettiin. Samalla voitiin vastata oikeusministeriön esille nostamaan säätämistapaa koskevaan korjaustarpeeseen.

Jatkovalmistelussa toteutettiin myös oikeusministeriön esittämät muut valvontalain 46 a §:n sanamuotojen täsmennystarpeet (ilmoitusvelvollisuuden kynnys säilytettiin ennallaan: jo ”perustellusti epäileminen” laukaisisi velvollisuuden, ilmoitus tehtäisiin ”viipymättä” ja perusteluissa todetaan, mitä tarkoittavat ”muut tiedonsaantia koskevat rajoitukset”). Lisäksi muutamassa lausunnossa toivotulla tavalla vähennettiin ilmoitettavien tietojen määrää poistamalla tiedot potilaan työhistorian altistetöistä. Lausuntopalautteessa ehdotettiin myös asiakastietolain 76 §:n sanamuotojen muutosta esitettyä yleisemmälle tasolle. Tätä on mahdollista tarkastella erikseen muun terveydenhuollon, ei työsuojelun, lainsäädäntöhankkeen yhteydessä. Kaiken kaikkiaan esityksen jatkovalmistelussa kyettiin vastaamaan laajasti lausuntopalautteessa esiin nostettuihin seikkoihin ja muuttamaan esitystä toivotuilla tavoilla.

Henkilötietojen käsittely sekä esityksen suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys tulivat esiin vain muutamassa lausunnossa. Kainuun hyvinvointialue katsoi, että esityksessä oli huolellisesti arvioitu henkilötietojen käsittelyä, tietosuojaa ja potilaan oikeuksia. Valtiovarainministeriö lausui, että lääkärin ilmoitusvelvollisuuteen ehdotettavia muutoksia oli luonnoksessa käsitelty hyvin perustuslain 8 §:ssä tarkoitetun rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen näkökulmasta. Oikeusministeriön lausunnossa todettiin, että hallituksen esityksen luonnoksen perusteluissa henkilötietojen käsittelyä on arvioitu henkilötietojen suojan näkökulmasta ja kuvattu ehdotetun säännöksen suhdetta yleiseen tietosuoja-asetukseen sekä avattu yleisen tietosuoja-asetuksen kansallista liikkumavaraa varsin kattavasti. Oikeusministeriö lausui myös, että säätämisjärjestystä koskevissa perusteluissa on kuvattu hyvin henkilötietojen käsittelyn sekä salassa pidettävien tietojen luovuttamisen osalta perustuslakivaliokunnan käytäntöä. Jatkovalmistelussa esitys muuttui, koska Työterveyslaitoksen tiedonsaantioikeus tuli uutena mukaan esitykseen. Jatkovalmistelussa henkilötietojen käsittelyyn ja perustuslainmukaisuuteen liittyvät seikat pyrittiin silti arvioimaan esityksessä samalla huolellisuuden tasolla kuin lausuntokierroksella olleessa versiossa.

Suurimman huomion lausuntopalautteessa sai juridiikan sijasta tietojärjestelmien kehitystarve ja kustannukset sekä tarve tiedottaa ja kouluttaa laki- ja tietojärjestelmämuutoksista. Jatkovalmistelussa vastattiin huoliin valitsemalla lakimuutoksille myöhäinen voimaantuloaika 7.1.2030. Erillisistä siirtymäajoista luovuttiin selkeyden vuoksi. Esityksen toimeenpanosta aiheutuvien kertaluontoisten kustannusten lisäksi on huomioitava pitkällä aikavälillä sairastumisen estämisestä saatavat säästöt. Tiedotus- ja koulutustarpeisiin ei voida vastata hallituksen esityksessä, mutta näiden tärkeys tunnustettiin. Samoin tunnustettiin käyttäjien kuulemisen tärkeys tietojärjestelmiä muutettaessa. Lausuntopalaute on kuvattu tarkemmin lausuntotiivistelmässä.

7.1 Laki työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta

46 a §. Ammattitaudista tai muusta työperäisestä sairaudesta ilmoittaminen. Voimassa olevassa pykälässä säädetään lääkärin velvollisuudesta ilmoittaa viipymättä työsuojeluviranomaiselle, jos lääkäri perustellusti epäilee potilaalla työtapaturma- ja ammattitautilaissa tarkoitettua ammattitautia tai työstä johtuvaa muuta työperäistä sairautta.

Ilmoitusvelvollisuuden tavoitteena on kehittää työolosuhteita ja siten ennaltaehkäistä työperäisiä sairauksia. Lääkärille ilmoitus on raportointikeino. Ilmoitus on tarkoitettu tehtävän samankin potilaan samastakin sairaudesta useamman kerran, jos prosessin aikana ilmoitettavat tiedot muuttuvat aiemmin tehtyyn ilmoitukseen verrattuna. Jatkossa aiemmin tehdyt ilmoitukset ovat nykyistä paremmin lääkärin saatavilla asiakastietolaissa tarkoitetusta valtakunnallisesta asiakastietovarannosta. Jos lääkäri ei noudata ilmoitusvelvollisuutta, hän voi syyllistyä työsuojelurikkomukseen (ks. valvontalain 51 §:n 3 momentti).

Valvontalain 46 a pykälä ja sen otsikko ehdotetaan muutettavaksi kokonaisuudessaan. Voimassa olevan otsikon ja pykälän käsite ”työstä johtuva muu työperäinen sairaus” korvattaisiin käsitteellä ”muu työperäinen sairaus”. Käsitteen muutos olisi tekninen muutos.

Ehdotettavan pykälän 1 momentissa säädettäisiin lääkärin ilmoitusvelvollisuudesta. Momentin johdantokappaleen mukaan lääkärillä olisi velvollisuus ilmoittaa viipymättä työsuojeluviranomaiselle työsuojeluvalvontaa varten salassapitosäännösten ja muiden tiedonsaantia koskevien rajoitusten estämättä, jos lääkäri perustellusti toteaisi tai epäilisi, että potilaan kohdalla täyttyy kaksi edellytystä yhtä aikaa.

Ensimmäinen ilmoitusvelvollisuuden edellytys olisi, että lääkäri perustellusti toteaisi tai perustellusti epäilisi, että potilaalla on tietynlainen sairaus (1 momentin 1 kohta). Sairauden tulisi olla työtapaturma- ja ammattitautilaissa tai maatalousyrittäjän työtapaturma- ja ammattitautilaissa (873/2015) tarkoitettu ammattitauti.

Momentissa käytettäisiin ilmaisua lääkäri ”perustellusti toteaa” tai ”perustellusti epäilee” sairautta. Tältä osin on huomattava, että ammattitaudit vahvistetaan virallisesti työtapaturma- ja ammattitautilainsäädännön mukaisessa menettelyssä, mikä voi johtaa vakuutuskorvauksiin. Lääkärin ilmoitus työsuojeluviranomaiselle olisi tähän verrattuna oma erillinen menettelynsä, jonka tavoite on työolosuhteiden parantaminen. Lääkärillä olisi siten ilmoitusvelvollisuus, jos lääkäri olisi itse perustellusti todennut, että potilaalla on hänen mielestään ammattitauti, tai jos lääkäri perustellusti epäilisi ammattitautia. Esimerkki: lääkäri voisi ensin diagnosoida potilaalla tietyn sairauden, kuten astman, ja lääkäri voisi myöhemmin esimerkiksi tarkempien tutkimusten jälkeen perustellusti todeta tai epäillä, että kyseisen potilaan tapauksessa astma on ammattitauti. Voimassa olevaan 46 a §:ään verrattuna ilmoitusvelvollisuuden kynnys säilyisi samana, eli pelkkä ”perusteltu epäilykin” riittäisi. Työolosuhteiden ja sairauden synnyn välisen syy-yhteyden arviointi on haastavaa. Pykälään lisättäisiin kuitenkin myös vaihtoehto ”perustellusti toteaa”, koska joissakin tapauksissa lääkäri voi itse olla vakuuttunut ammattitaudista.

Työtapaturma- ja ammattitautilain sekä maatalousyrittäjän työtapaturma- ja ammattitautilain lisäksi on muitakin lakeja, joissa säädetään jonkin erityisryhmän sairauksien korvaamisesta, esimerkkinä opiskeluun liittyvissä työhön rinnastettavissa olosuhteissa syntyneen vamman tai sairauden korvaamisesta annettu laki (460/2015). Erityisryhmiä koskevissa laeissa saatetaan kuitenkin säätää siitä, että myös erityisryhmiin kuuluviin henkilöihin sovelletaan työtapaturma- ja ammattitautilain ”ammattitaudin” määritelmää koskevia säännöksiä. Tämän ja yksinkertaisuuden vuoksi esityksessä rajattaisiin ilmoitusvelvollisuus koskemaan vain työtapaturma- ja ammattitautilaissa sekä maatalousyrittäjän työtapaturma- ja ammattitautilaissa tarkoitettuja ammattitauteja. Tulevaisuudessa säännökseen on mahdollista lisätä lakeja tarvittaessa.

Toinen ilmoitusvelvollisuuden edellytys olisi, että lääkäri perustellusti toteaisi tai perustellusti epäilisi, että sairauden syntymiseen johtanut potilaan altistuminen tapahtui tietynlaisessa työntekotilanteessa (1 momentin 2 kohta). Edellytys täyttyisi, jos kyseinen altistuminen tapahtui työturvallisuuslain soveltamisalaan kuuluvassa työssä tai potilaan yrittäjänä tekemässä työssä.

Työturvallisuuslakia sovelletaan työsopimuksen perusteella tehtävään työhön sekä virkasuhteessa tai siihen verrattavassa julkisoikeudellisessa palvelussuhteessa tehtävään työhön. Lisäksi työturvallisuuslakia sovelletaan monissa muissa erilaisissa työnteon tilanteissa. Työturvallisuuslain laaja soveltamisala käy tarkemmin ilmi lain 1 luvun pykälistä. Käytännössä lääkäri joutuisi tutustumaan työturvallisuuslain soveltamisalaan tarkemmin vain hyvin harvoin.

Potilaan yrittäjänä tekemällä työllä tarkoitettaisiin kaikenlaista yritys- ja elinkeinotoimintaa, mukaan lukien maatalousyrittäjän työ. Työsuojeluviranomainen ei valvo yrittäjien työolosuhteita, mutta samassa yrityksessä samoissa työolosuhteissa voi työskennellä myös henkilöitä, joiden työolosuhteita valvotaan. Työsuojeluviranomainen harkitsisi aina kunkin ilmoituksen saatuaan, millaisiin valvontatoimenpiteisiin kyseinen ilmoitus antaisi aihetta ryhtyä ja millaista tietojen käsittelyä valvontatoimenpiteet edellyttäisivät.

Momentissa käytettäisiin myös työntekotilanteen osalta ilmaisua lääkäri ”perustellusti toteaa” tai ”perustellusti epäilee”. Lääkärillä ei välttämättä aina ole varmaa tietoa siitä, millaisessa työntekotilanteessa sairauden syntymiseen johtanut potilaan altistuminen tapahtui, esimerkiksi työturvallisuuslain soveltamisalaan kuuluvassa opiskelijan työssä koulutuksen yhteydessä. On mahdollista, että asia on potilaalle itselleenkin epäselvä. Viime kädessä työsuojeluviranomainen selvittäisi sairastuneen henkilön työoikeudellisen työmarkkina-aseman valvontatyössään.

Työterveyslaitoksen tietojen mukaan ammattitaudiksi vahvistetuista sairaustapauksista valtaosa koskee palkansaajia. Esimerkiksi vuonna 2020 89 % (1018) koski palkansaajia ja 11 % (121) yrittäjiä. Vuonna 2022 95 % (2442) koski palkansaajia ja 5 % (132) yrittäjiä. Yrittäjille itsensä vakuuttaminen ammattitaudin varalta on maatalousyrittäjiä lukuun ottamatta vapaaehtoista, joten ammattitauteihin sairastuneita yrittäjiä on todennäköisesti tätä enemmän.

Lääkärin ilmoitus tehtäisiin salassapitosäännösten ja muiden tiedonsaantia koskevien rajoitusten estämättä. Toisin sanoen salassapitosäännökset ja julkisuuslain 16 §:n 3 momentissa tarkoitettu julkisia henkilötietoja koskeva luovutusrajoitus eivät estäisi ilmoittamista.

Ehdotettavan pykälän 2 momentissa säädettäisiin lääkärin ilmoitusvelvollisuuden nojalla ilmoittamat tiedot. Tiedot olisivat työsuojeluvalvonnassa tarpeellisia, täsmällisesti lueteltuja tietoja. Valvontaa varten olisi välttämätöntä saada myös erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia henkilötietoja ja muita valtiosääntöisesti arkaluonteisia henkilötietoja.

Ehdotettavan pykälän 2 momentin 1 kohdassa säädettäisiin lääkärin ilmoittamat potilastiedot. Asiakastietolain 3 §:n mukaan terveydenhuollossa käsite asiakastieto tarkoittaa potilastietoa. Käsite potilastieto tarkoittaa puolestaan potilasasiakirjaan ja muuhun terveydenhuollossa laadittuun asiakirjaan sisältyvää potilaan terveydentilaa tai toimintakykyä tai tämän saamaa terveyspalvelua koskevaa asiakastietoa. Asiakastietolain hallituksen esityksen HE 246/2022 vp (s. 61) mukaan potilastietoja olisivat myös ne potilasta koskevat tiedot, jotka sisältyvät terveydenhuollossa muita viranomaisia ja tahoja varten laadittaviin todistuksiin ja lausuntoihin. Potilastiedot ovat potilaaseen liittyvinä tietoina potilaan henkilötietoja. Asiakastietolain 4 §:n mukaan terveydenhuollon asiakastiedot (eli potilastiedot) ovat pysyvästi salassa pidettäviä.

Ehdotettavan 2 momentin 1 kohdan mukaan ilmoitukseen olisi kirjattava terveydenhuollon palvelunantajan yksilöintitiedot, tehtävä terveyspalvelujärjestelmässä ja yhteystiedot sekä potilaan tutkineen lääkärin nimi ja rekisteröintinumero (1 kohdan a alakohta). Terveydenhuollon palvelunantajan tehtävällä terveyspalvelujärjestelmässä tarkoitettaisiin sitä, onko palvelunantaja potilasta tutkiessaan ja hoitaessaan osa perusterveydenhuoltoa, yksityistä terveydenhuoltoa, työterveyshuoltoa, erikoissairaanhoitoa vai onko kyseessä työlääketieteen poliklinikka. Sama potilas voi olla saman sairauden vuoksi useamman terveydenhuollon organisaation tutkittavana ja hoidettavana eri ajankohtina. Prosessin aikana käsitys altisteista, sairaudesta sekä työn ja sairauden välisestä syy-yhteydestä voi täsmentyä. Tieto palvelunantajan tehtävästä terveyspalvelujärjestelmässä voi antaa viitettä siitä, miten suurella varmuusasteella on kyse ammattitaudista.

Ehdotettavan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetut tiedot ovat salassa pidettäviä osana potilastietoja ja ne ovat salassa pidettäviä myös julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 25 kohdan perusteella (tiedot henkilön saamasta terveydenhuollon palvelusta). Lisäksi esimerkiksi perustuslakivaliokunnan lausunnoissa PeVL 48/2018 vp ja PeVL 21/2025 vp käsiteltäessä henkilön tilitietojen/ tilitapahtumien luonnetta mainitaan, että tieto henkilön terveydenhuoltopalvelujen käytöstä on (valtiosääntöisesti arvioiden) arkaluonteinen henkilötieto. Lääkärin nimi ja rekisteröintinumero ovat toisaalta myös lääkärin henkilötietoja.

Ehdotettavassa 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen, valtiosääntöisesti arvioiden arkaluonteisten henkilötietojen saaminen olisi välttämätöntä, jotta työsuojeluviranomainen voisi tietää, mikä taho on tutkinut potilaan ja voisi tarvittaessa ottaa tahoon yhteyttä. Tiedoista voi saada myös viitettä ammattitaudin varmuusasteesta.

Ehdotettavan 2 momentin 1 kohdan mukaan ilmoitukseen olisi kirjattava potilaan sukupuoli, henkilötunnus, nimi ja yhteystiedot (1 kohdan b alakohta).

Lääkärin ilmoituksessa tieto potilaan sukupuolesta tarkoittaisi oikeudellista sukupuolta, eli väestötietojärjestelmään merkittyä sukupuolta (mies tai nainen). Tieto oikeudellisesta sukupuolesta olisi salassa pidettävä tieto osana potilastietoja. Sukupuolitiedon avulla työsuojeluviranomainen voisi huomata, jos ammattitauteja syntyy erityisesti tietylle sukupuolelle tietyn toimialan tietyissä ammateissa. Työterveyslaitoksen tietojen mukaan ammattitaudiksi vahvistetuista sairaustapauksista suurempi osuus on yleensä koskenut miehiä. Esimerkiksi vuonna 2020 67 % (763) koski miehiä ja 33 % (376) koski naisia. COVID-19-pandemian aikana tilanne muuttui. Esimerkiksi vuonna 2022 37 % (951) koski miehiä ja 63 % (1 623) koski naisia.

Oikeudellista sukupuolta käytetään myös potilastietojärjestelmissä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen potilastiedon kirjaamisen yleisoppaan 7.0 mukaan potilaan perustiedot tulevat potilastietojärjestelmiin pääosin väestötietojärjestelmästä, mutta kirjaajan tulee tarkistaa ne. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen koodiston (= kansallisesti yhtenäiset tietorakenteet mm. potilastietojärjestelmille) mukaan sukupuolitietona voidaan ilmoittaa ”mies”, ”nainen” tai niiden vaihtoehtona ”määrittelemättä” (sukupuolta ei ole määritelty) tai ”tuntematon” (sukupuoli ei ole tiedossa). Kun lääkäri laatisi valvontalain 46 a pykälässä tarkoitettua ilmoitusta, ilmoitukseen kirjattaisiin ”mies” tai ”nainen”. Ilmoituslomakkeessa huomioitaisiin myös poikkeustapaukset. Oikeudellinen sukupuoli käy nykyään ilmi myös henkilötunnuksesta. Valtiovarainministeriön asiantuntijatiedon mukaan monet toimijat käsittelevät kuitenkin sukupuolitietoa henkilötunnuksesta erillisenä tietona huomioiden sukupuolitiedon käsittelyn tarve.

Lääkäri ilmoittaisi myös potilaan henkilötunnuksen ja nimen. Henkilötunnuksen käsittelystä säädetään tietosuojalain 29 §:ssä. Käsittely on sallittua muun muassa, jos siitä säädetään laissa. Tietosuojalain muuttamista koskevan hallituksen esityksen HE 62/2023 vp (s. 9) mukaan henkilötunnus ei ole tietosuoja-asetuksen 9 artiklassa tarkoitettu erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluva tieto eikä henkilötunnusta ole säädetty varsinaisesti salassa pidettäväksi tiedoksi. Henkilötunnusta on silti vakiintuneesti käsitelty yhteiskunnassa erityisesti suojattavana tietona, jonka käsittelyä, merkitsemistä asiakirjoihin ja julkaisemista tulisi välttää. Lääkärin ilmoituksessa potilaan henkilötunnus sekä nimi olisivat kuitenkin salassa pidettäviä tietoja osana potilastietoja.

Työsuojeluviranomainen tarvitsisi potilaan henkilötunnuksen ja nimen potilaan yksilöimistä eli yksiselitteistä muista erottamista varten. (Ks. hallituksen esityksestä HE 62/2023 s. 38-41 käsitteet ”yksilöiminen” ja ”tunnistaminen”.) Sairastuneiden henkilöiden on oltava yksilöitävissä, jotta työolosuhteita voitaisiin parantaa työsuojeluvalvonnan keinoin.

Lääkäri ilmoittaisi myös potilaan yhteystiedot, koska työsuojelutarkastajan olisi voitava tarvittaessa tavoittaa potilas. Käytännössä työsuojeluviranomaiselle riittäisi puhelinnumero. Koska puhelinnumero voi joskus vaihtua, olisi suositeltavaa ilmoittaa myös vaihtoehtoinen yhteystieto, kuten sähköpostiosoite. Potilaan yhteystiedot ovat salassa pidettäviä osana potilastietoja.

Potilaan yhteystiedot voivat olla muissakin yhteyksissä salassa pidettäviä. Väestötietojärjestelmästä ja Digi- ja väestötietoviraston varmennepalveluista annetun lain 13 §:n mukaan väestötietojärjestelmään talletetaan henkilöstä muun muassa henkilön ilmoittama ”muu yhteystieto”. Kyseisen lain hallituksen esityksestä HE 89/2008 vp (s. 78) käy ilmi, että ”muulla yhteystiedolla” tarkoitetaan esimerkiksi puhelinnumeroa ja sähköpostiosoitetta. Kyseisen lain 36 §:ssä säädetään turvakiellosta. Kun turvakielto on talletettu väestötietojärjestelmään, muun muassa ”muu yhteystieto” saadaan luovuttaa viranomaiselle vain tietyin edellytyksin. Lisäksi julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 31 kohdan mukaan henkilön ilmoittama salainen puhelinnumero on salassa pidettävä tieto. Lisäksi 31 kohdassa on toinenkin säännös, jonka mukaan muun muassa puhelinnumero ja muut yhteystiedot ovat salassa pidettäviä tietyin edellytyksin. Julkisuuslain hallituksen esityksen HE 30/1998 vp (s. 100) mukaan 31 kohdan säännöksellä suojataan henkilön ilmoittamaa tietoa salaisesta puhelinnumerosta sekä osoitetietoa ja muita yhteystietoja tietyissä tapauksissa.

Ehdotettavan 2 momentin 1 kohdan mukaan ilmoitukseen olisi kirjattava diagnosoitu sairaus ja diagnoosin asettamispäivä sekä arvio sairauden luokittelusta työperäisenä sairautena ja arviointipäivä (1 kohdan c alakohta). Ks. sairauden osalta lisätietoja 1 momentin 1 kohdan perusteluista. Arvio sairauden luokittelusta työperäisenä sairautena tarkoittaisi ammattitaudin tapauksessa sitä, että lääkäri joko perustellusti toteaisi tai perustellusti epäilisi ammattitautia. (Kun lääkäri ilmoittaisi jäljempänä ehdotettavan 3 momentin nojalla muun työperäisen sairauden, arvio sairauden luokittelusta työperäisenä sairautena tarkoittaisi sitä, että lääkäri perustellusti epäilisi muuta työperäistä sairautta.) Ilmoituslomakkeessa lääkärin arvio sairauden luokittelusta työperäisenä sairautena on perinteisesti ilmaistu vain rastittamalla lomakkeesta sopiva vaihtoehto. Arviointipäivä tarkoittaisi sitä päivää, jolloin lääkäri perustellusti toteaa tai epäilee ammattitautia (tai 3 momentissa tarkoitetulla tavalla perustellusti epäilee muuta työperäistä sairautta).

Jäljempänä ehdotettavan 2 momentin 2 kohdan e alakohdan nojalla lääkäri ilmoittaisi myös potilaan altistumisajan. Esimerkki: Potilas voisi altistua työpaikalla tietylle altisteelle vuonna 2030. Potilas hakeutuisi terveydenhuoltoon vasta tammikuussa 2033. Lääkäri voisi diagnosoida potilaalla tietyn sairauden, kuten astman, esimerkiksi 2.2.2033. Tarkempien tutkimusten jälkeen esimerkiksi 3.3.2034 lääkäri voisi vaikkapa perustellusti todeta, että hänen mielestään kyseisen potilaan tapauksessa astma olisi ammattitauti. Lääkäri ilmoittaisi työsuojeluviranomaiselle.

Potilaan altistumisaikaa ja diagnoosin asettamispäivää vertaamalla havaittaisiin, kuinka kauan arvioidusta altistumisesta kului siihen, että sairaus on puhjennut ja diagnosoitiin. Altistumisesta sairauden puhkeamiseen voi kulua jopa vuosia ja on tapauskohtaista, kuinka nopeasti potilas hakeutuu terveydenhuoltoon ja hänelle asetetaan diagnoosi. Lisäksi sairauden diagnosoinnin jälkeen työperäisten sairauksien kohdalla on yleensä vielä tehtävä pitkään tutkimuksia ennen kuin lääkäri voi muodostaa oman näkemyksensä siitä, onko potilaan sairaus työperäinen sairaus, esimerkiksi ammattitauti. On myös mahdollista, että sama potilas on saman sairauden/oireiden vuoksi tutkittavana eri ajankohtina terveydenhuollon eri organisaatioissa. Potilas voi saada samastakin sairaudesta/oireista eri diagnoosit. Samoin eri lääkäreillä voi olla erilaiset arviot sairauden luokittelusta työperäisenä sairautena. Yksi lääkäri voi esimerkiksi vain perustellusti epäillä ammattitautia, kun taas toinen myöhemmin perustellusti toteaa ammattitaudin. Työsuojeluviranomainen voi saada potilaan samastakin sairaudesta/oireista useampia ilmoituksia.

Kun lääkäri ilmoittaisi työsuojeluviranomaiselle altistumisajan sekä diagnosoidun sairauden ja diagnoosin asettamispäivän sekä arvionsa sairauden luokittelusta työperäisenä sairautena ja arviointipäivän, tällöin työsuojeluviranomainen saisi kattavamman käsityksen työolosuhteiden aiheuttamasta sairaudesta ja tutkimusprosessista – mahdollisesti terveydenhuollon eri organisaatioissa. Työolosuhteiden kehittämisen kannalta olisi keskeistä, että työperäisiä sairauksia tunnistettaisiin terveydenhuollossa joutuisasti. Tällöin työsuojeluviranomainen ehtisi todennäköisemmin valvonnalla vaikuttaa työoloihin ja vastaavia sairaustapauksia voitaisiin estää.

Sairautta koskevat tiedot ovat salassa pidettäviä osana potilastietoja ja salassa pidettäviä myös julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 25 kohdan perusteella (terveydentilaa koskevia tietoja). Sairautta koskevat tiedot ovat myös yleisen tietosuoja-asetuksen 9 artiklassa tarkoitettuja erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia henkilötietoja (terveyttä koskevia tietoja).

Erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvien henkilötietojen saaminen olisi työsuojeluviranomaiselle välttämätöntä terveyden vaarantaneiden työolosuhteiden kehittämisen vuoksi. On välttämätöntä saada tietoa sairauksista, joita työolosuhteissa esiintyvät altisteet ovat aiheuttaneet. Tietojen avulla voidaan paremmin ymmärtää työolosuhteiden ja sairauden välistä syy-yhteyttä ja suunnitella, miten työolosuhteita tulisi muuttaa, jotta vastaavia sairauksia ei syntyisi.

Ehdotettavan 2 momentin 1 kohdan mukaan ilmoitukseen olisi kirjattava arvio sairauden aiheuttamista seuraamuksista potilaan terveydelle ja työkyvylle sekä arvio seuraamusten kestosta (1 kohdan d alakohta). Esimerkkejä terveydelle aiheutuneista seuraamuksista ovat kipu, hengitysvaikeudet ja liikerajoitteet.

Arvio sairauden aiheuttamista seuraamuksista potilaan terveydelle ja työkyvylle sekä arvio seuraamusten kestosta kertovat potilaan terveydestä ja toimintakyvystä/ työkyvystä. Sen lisäksi, että sairaus tulee aiheuttamaan haitallisia seuraamuksia potilaan terveydelle ja työkyvylle diagnoosin asettamisen jälkeen, sairaus on voinut aiheuttaa potilaalle haittaa jo kauan ennen sitä.

Arvio sairauden aiheuttamista seuraamuksista potilaan terveydelle ja työkyvylle sekä arvio seuraamusten kestosta ovat salassa pidettäviä osana potilastietoja ja salassa pidettäviä myös julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 25 kohdan perusteella (terveydentilaa koskevia tietoja). Tiedot ovat myös yleisen tietosuoja-asetuksen 9 artiklassa tarkoitettuja erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia henkilötietoja (terveyttä koskevia tietoja).

Erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvien henkilötietojen saaminen olisi työsuojeluviranomaiselle välttämätöntä terveyden vaarantaneiden työolosuhteiden kehittämisen vuoksi. Sairauden aiheuttamia seuraamuksia koskevien tietojen avulla voidaan ymmärtää työolosuhteista johtuvien sairauksien luonnetta ja merkitystä henkilöiden jäljellä olevan työkyvyn kannalta.

Jotkut ammattitaudeista voivat aiheuttaa potilaan kuoleman. Ammattitauteihin kuollaan tyypillisesti vasta työiän jälkeen varttuneemmalla iällä. Sairauden aiheuttama kuolema on sairauden aiheuttama äärimmäinen seuraamus potilaan terveydelle ja työkyvylle. Työsuojeluviranomaiselle tieto kuolemasta olisi indikaatio siitä, että työolosuhteiden valvonta olisi tapauksessa erityisen tarpeellista. Käytännössä kuitenkin kyseinen työpaikka on yleensä jo vuosien kulumisen jälkeen ehtinyt lakata olemasta tai työolosuhteet työpaikalla ovat muuttuneet. Joissakin tapauksissa työolosuhteisiin ehditään kuitenkin edelleen vaikuttaa. Työterveyslaitoksen tietojen mukaan esimerkiksi vuonna 2020 73 henkilöä kuoli ammattitaudiksi eri vuosina vahvistettuihin sairauksiin. Vuonna 2022 vastaavia kuolemantapauksia oli 89.

Ehdotettavan 2 momentin 2 kohdassa säädettäisiin lääkärin ilmoitukseen kirjattavat potilaan työtä koskevat tiedot. Lääkäri ilmoittaisi tietoja sellaisesta työstä, jossa potilas altistui siten, että altistuminen johti sairauden syntymiseen työskentelyn aikana tai sen päätyttyä. Potilaan työtä koskevat tiedot olisivat hyvin keskeisiä tietoja työsuojeluviranomaiselle. Tiedot kertoisivat henkilön terveyden vaarantaneista työolosuhteista.

Lääkäri ilmoittaisi potilaan työtä koskevia tietoja pääasiallisesti sen perusteella, mitä lääkäri olisi saanut selville potilaalta potilaan tutkimusprosessin aikana. Joissakin tapauksissa lääkärillä saattaisi kuitenkin olla laajemminkin tietoa potilaan työstä, kuten pitkään työpaikan omana työterveyslääkärinä toimineella lääkärillä. Myös esimerkiksi työlääketieteen poliklinikalla voi olla tutkittavana monta samantyyppistä sairaustapausta samalta työpaikalta. Joitakin tietoja voi hakea myös Patentti- ja rekisterihallituksen ja Verohallinnon verkkosivuilta www.ytj.fi Yritys- ja yhteisöhaulla.

Esityksessä olisi eroteltu potilastiedot ja potilaan työtä koskevat tiedot. Asiakastietolain 3 §:ssä on potilastiedon määritelmä. Määritelmän suppean tulkinnan perusteella potilaan työtä koskevat tiedot eivät ole potilastietoja. Suppean tulkinnan seurauksena potilaan työtä koskevat tiedot eivät myöskään kuulu asiakastietolain 4 §:ssä säädettävän potilastietojen salassapidon piiriin. Henkilöiden työtä koskevat tiedot ovat julkisuusperiaatteen mukaisesti pääsääntöisesti julkisia tietoja, ellei jokin tieto ole erikseen jonkin salassapitoperusteen vuoksi salassa pidettävä.

Ehdotettavan 2 momentin 2 kohdan mukaan ilmoitukseen olisi kirjattava arvio siitä, oliko potilaan työ työturvallisuuslain soveltamisalaan kuuluvaa työtä vai yrittäjänä tehtyä työtä (2 kohdan a alakohta). Ks. tämän osalta lisätietoja 1 momentin 2 kohdan perusteluista. Ehdotettavan a alakohdan tiedot kertovat potilaasta henkilönä, joten tiedoista tulisi potilaan henkilötietoja.

Ehdotettavan 2 momentin 2 kohdan mukaan ilmoitukseen olisi kirjattava potilaan työnantajan tai potilaan oman yritys- tai elinkeinotoiminnan päätoimiala ja yksilöintitiedot (2 kohdan b alakohta). Yksilöintitietoja olisivat nimen lisäksi yritys- ja yhteisötunnus (Y-tunnus) tai sitä vastaava ulkomainen organisaatiotunniste. Valtion virastojen osalta voidaan käyttää viraston yksilöivää VHS-koodia. Koodi ei perustu lainsäädäntöön, joten sen ilmoittaminen olisi vapaaehtoista. Suomessa voi olla samannimisiä yrityksiä, joten yksilöinnissä Y-tunnus on keskeinen tieto. Jos lääkäri etsisi päätoimialaa ja Y-tunnusta Yritys- ja yhteisöhaulla ja jos hakutuloksia tulisi poikkeuksellisesti liiallisesti esimerkiksi kansainvälisten suuryritysten tapauksessa, tällöin työsuojeluviranomainen voisi tarvittaessa selvittää puuttuvat yksilöintitiedot. Ensisijaisesti Y-tunnus tulisi kuitenkin pyrkiä aina ilmoittamaan esimerkiksi potilaan avulla.

Ehdotettavan 2 kohdan b alakohdan osalta on huomattava, että tiedot kertovat potilaasta henkilönä (potilaan työnantaja tai potilaan oma yritys- tai elinkeinotoiminta). Tiedoista tulisi siten potilaan henkilötietoja. Jos potilas on yksityinen elinkeinonharjoittaja, eli luonnollinen henkilö, hänen elinkeinotoimintansa päätoimiala ja yksilöintitiedot ovat jo muutenkin hänen henkilötietojaan. Ehdotettavan b alakohdan tiedoista voi ilmetä myös muiden henkilöiden henkilötietoja.

Ehdotettavan 2 momentin 2 kohdan mukaan ilmoitukseen olisi kirjattava potilaan työpaikan osoite (2 kohdan c alakohta). Kyse olisi tosiallisen työntekopaikan osoitteesta, eli altisteen sisältäneiden työolosuhteiden osoitteesta. Siten osoite ei välttämättä olisi se osoite, jonne työpaikan postit lähetetään. Osoite ilmoitettaisiin pääasiallisesti potilaan kertomien tietojen avulla. Jos työn luonne olisi ollut sellainen, että työntekopaikka vaihtelee, voitaisiin ilmoittaa osoite, jossa potilas useimmiten teki työtään. Työpaikan osoite olisi keskeinen tieto työolosuhteiden valvonnalle. Työsuojeluviranomainen ei valvo yrittäjien työolosuhteita, mutta samassa työntekopaikassa voi työskennellä henkilöitä, joiden työolosuhteita valvotaan. Potilaasta kertovana tietona potilaan työpaikan osoite on potilaan henkilötieto.

Ehdotettavan 2 momentin 2 kohdan mukaan ilmoitukseen olisi kirjattava potilaan ammatti tai työtehtävä työpaikalla (2 kohdan d alakohta). Kyse olisi ammatista tai työtehtävästä tosiallisella työntekopaikalla, eli altisteen sisältäneissä työolosuhteissa. Potilaan ammatti tai työtehtävä olisi keskeinen tieto työolosuhteiden valvonnalle. Tieto on potilaan henkilötieto.

Ehdotettavan 2 momentin 2 kohdan mukaan ilmoitukseen olisi kirjattava arvio potilaan sairauden aiheuttaneista työpaikan altisteista, arvio potilaan altistumisajoista altisteittain sekä altisteita koskevat muut mahdolliset tiedot (2 kohdan e alakohta). Ammattitauteja aiheuttavia altisteita ovat yleensä erilaiset fysikaaliset, kemialliset ja biologiset tekijät.

Ehdotetussa e alakohdassa tarkoitetut tiedot olisivat keskeisiä tietoja työolosuhteiden valvonnalle. Lääkärin olisi erityisen tärkeää raportoida aiemmin tuntemattomista tai huonosti tunnetuista sairauden aiheuttaneista tekijöistä. Sen vuoksi lääkärin tulisi ilmoittaa e alakohdan nojalla altisteiden ja altistumisaikojen lisäksi altisteita koskevat muut mahdolliset tiedot, esimerkiksi onko altiste uusi tai harvinainen taikka onko altiste aiheuttanut uudentyyppisen sairauden.

Arvio potilaan sairauden aiheuttaneista työpaikan altisteista, arvio potilaan altistumisajoista altisteittain sekä altisteita koskevat muut mahdolliset tiedot ovat potilaaseen liitettyinä tietoina potilaan henkilötietoja. Tiedot eivät kuitenkaan kerro potilaan terveydentilasta. Tiedot eivät siis ole terveystieto -perusteella yleisen tietosuoja-asetuksen 9 artiklassa tarkoitettuja erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia henkilötietoja. Tiedot eivät myöskään ole salassa pidettäviä potilastietoina eivätkä julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 25 kohdan perusteella (ei terveydentilaa koskevia tietoja). Tieto sairauden aiheuttaneista työpaikan altisteista kertoo työpaikan työolosuhteista (tekijöistä), jotka voivat olla syy henkilön terveydentilan heikentymiseen. Altistumisesta huolimatta henkilö voi myös pysyä täysin terveenä.

Altiste -tiedon luonnehdinta on haastavaa. Esimerkiksi perustuslakivaliokunnan lausunnossa PeVL 21/2018 vp käsiteltiin säteilylakia. Laissa tarkoitettua työntekijöiden annosrekisteriä pidettiin säteilytyöntekijöiden terveyden sekä säteilyturvallisuuden varmistamista varten. Perustuslakivaliokunnan mielestä lakiehdotuksen 20 §:n 2 momentin perusteella jäi jossakin määrin epäselväksi, talletetaanko työntekijöiden annosrekisteriin arkaluonteisia tietoja. Perustuslakivaliokunnan käsityksen mukaan 20 §:ssä mainituista tiedoista oli kuitenkin ainakin välillisesti pääteltävissä työntekijän terveydentilaa koskevia tietoja.

Lausunnossa PeVL 1/2020 vp olivat puolestaan esillä tiedot, jotka koskivat syöpää aiheuttaville tai perimää vaurioittaville aineille, seoksille ja työmenetelmille altistuneita työntekijöitä. Työnantajan oli pidettävä luetteloa työntekijöistä, tiedot oli ilmoitettava Työterveyslaitoksen ASA-rekisteriin ja tietoja voitiin luovuttaa edelleen muun muassa vakuutuslaitoksille. Lausunnosta PeVL 1/2020 vp ilmenee, että tieto työntekijöiden altistumisen mitatusta määrästä ei ollut terveystieto. Työpaikan ilmasta tehtävät mittaukset kertoivat työympäristön olosuhteista, joissa työntekijät mahdollisesti altistuivat, eivät suoranaisesti työntekijän terveydestä.

ASA-rekisterin tapauksessa otettiin kuitenkin huomioon, että rekisteristä luovutettaviin henkilötietoihin saattoi liittyä intressi käyttää niitä myöhemmin esimerkiksi vakuutuksen myöntämisharkinnassa tai vakuutusehtojen tai -maksujen määräytymisen perusteena. Perustuslakivaliokunnan mielestä rekisteröitävistä henkilötiedoista saattoi välillisesti ilmetä sellaisia tietoja tai odotuksia työntekijän terveydentilasta, jotka saattoivat altistaa työntekijän tietojen väärinkäyttöön liittyville riskeille. Toisin sanoen ASA-rekisterin tapauksessa, kyseisessä asiayhteydessä, altistumistietojen käsittelyyn saattoi liittyä riskejä työntekijän yksityiselämän ja henkilötietojen suojan kannalta. Tämä nosti altistumistiedot arkaluonteisten henkilötietojen kategoriaan.

Ehdotettavan 46 a pykälän 2 momentin 2 kohdan e alakohdassa tarkoitettuihin potilaan työtä koskeviin tietoihin ei liity vastaavia riskejä potilaan yksityiselämän tai henkilötietojen suojalle esityksessä tarkoitetussa asiayhteydessä. Tietojen käyttötarkoitus on työolosuhteiden valvonta. Esityksessä jäljempänä ehdotettavalla tavalla myös Työterveyslaitoksella olisi oikeus saada työsuojeluviranomaiselle ilmoitettuja altistetietoja. Työterveyslaitoksella tietojen käyttötarkoituksena olisi työperäisten sairauksien rekisteröinti, eli tutkimus ja tilastointi. Työsuojeluviranomaisen ja Työterveyslaitoksen käyttötarkoitukset olisivat potilaan kannalta myönteisiä. Ne edistävät perustuslain 18 §:ssä tarkoitettua perusoikeutta työvoiman suojelua.

Ehdotettavan 2 momentin 2 kohdan mukaan ilmoitukseen olisi kirjattava tieto siitä, jos potilaan työpaikalla muut henkilöt ovat sairastuneet vastaavaan sairauteen kuin potilas (2 kohdan f alakohta). Lääkäri ilmoittaisi tiedon vain tarkkuustasolla: ”kyllä”.

Tieto työpaikan muiden henkilöiden sairastumisesta vastaavaan sairauteen voi paljastaa välillisesti sairastuneiden henkilöiden terveyttä koskevia tietoja joillekin työpaikan tunteville henkilöille. Riski koskee ainakin pieniä työpaikkoja, joita valtaosa Suomen työpaikoista on, ja joiden osalta työpaikan tuntevien henkilöiden on melko helppo päätellä, ketkä sairastuivat. Sairautta koskevat tiedot ovat yleisen tietosuoja-asetuksen 9 artiklassa tarkoitettuja erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia henkilötietoja (terveyttä koskevia tietoja). Tiedot ovat salassa pidettäviä julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 25 kohdan perusteella (terveydentilaa koskevia tietoja) sekä myös toisia potilaita koskevina tietoina heidän salassa pidettäviä potilastietojaan.

Erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvien henkilötietojen saaminen olisi työsuojeluviranomaiselle välttämätöntä terveyden vaarantaneiden työolosuhteiden kehittämisen vuoksi. Tieto työpaikan muidenkin henkilöiden sairastumisesta vastaavaan sairauteen olisi välttämätön tieto, koska se olisi indikaatio siitä, että työsuojeluvalvonta on tapauksessa erityisen tarpeellista.

Lääkärin ilmoittamat tiedot olisivat potilaan nähtävinä asiakastietolain 74 §:ssä tarkoitetun kansalaisen käyttöliittymän avulla. Tämä turvaisi potilaan tiedonsaannin. Muista lääkärin ilmoittamista tiedoista poiketen potilas ei kuitenkaan saisi nähdä kansalaisen käyttöliittymässä 2 kohdan f alakohdassa tarkoitettua toisia henkilöitä koskevaa terveystietoa/ potilastietoa.

Ehdotettavan 2 momentin 2 kohdan mukaan ilmoitukseen olisi kirjattava lääkärin arvio potilaan työpaikan työolosuhteiden tarkastamisen tarpeellisuudesta (2 kohdan g alakohta). Työsuojeluviranomainen päättää itse, mitä työpaikkoja se tarkastaa. Lääkärin arvio tarkastamisen tarpeellisuudesta olisi kuitenkin indikaatio siitä, että työolosuhteiden valvonta olisi tapauksessa erityisen tarpeellista.

Ehdotettavan 2 momentin 2 kohdan mukaan ilmoitukseen olisi kirjattava tieto mahdollisesta vakuutuslaitoksesta, jossa potilas oli työnsä vuoksi vakuutettu ammattitaudin varalta (2 kohdan h alakohta). Työsuojeluviranomaisella on työtapaturma- ja ammattitautilain 180 §:ssä tarkoitettu vakuuttamisen valvontatehtävä, jossa työsuojeluviranomainen käyttää lääkärin ilmoituksen tietoja. Potilaaseen liittyvänä tietona tieto vakuutuslaitoksesta on potilaan henkilötieto. Sosiaali- ja terveysministeriön asiantuntijatiedon mukaan tieto vakuutuslaitoksesta ei ole salassa pidettävä tieto. Tietoa ei pidetä nykyään ”työnantajan taloudellista asemaa” koskevana tietona.

Ehdotettavan pykälän 3 momentin mukaan työolosuhteiden parantamisen vuoksi lääkärillä olisi oikeus ilmoittaa työsuojeluviranomaiselle työsuojeluvalvontaa varten salassapitosäännösten ja muiden tiedonsaantia koskevien rajoitusten estämättä, jos lääkäri perustellusti epäilee, että potilaalla on muu työperäinen sairaus kuin 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu sairaus ja että sairauden syntymiseen osaltaan johtanut potilaan altistuminen tapahtui työturvallisuuslain soveltamisalaan kuuluvassa työssä tai potilaan yrittäjänä tekemässä työssä.

Lääkärillä ei olisi enää velvollisuutta ilmoittaa muita työperäisiä sairauksia kuin ammattitauteja, koska ilmoitusvelvollisuuden rikkominen on kriminalisoitu eikä muita työperäisiä sairauksia voida rajata tyhjentävästi. Lääkärillä olisi silti oikeus ilmoittaa muut työperäiset sairaudet. Ammattitauteja on rajallinen määrä eikä niiden määrää usein lisätä. Myöskään rajanveto ammattitaudin ja muun työperäisen sairauden välillä ei ole aina täysin selvää. Lääkärillä olisi oikeus ilmoittaa muut työperäiset sairaudet, koska niistäkin tarvittaisiin tietoa työolosuhteiden parantamisen ja työperäisten sairauksien ennaltaehkäisyn vuoksi. Ilmoituksen avulla lääkäri saisi myös työolosuhteiden aiheuttamat aiemmin tuntemattomat tai huonosti tunnetut haitalliset seuraukset ihmisten terveydelle suoraan työsuojeluviranomaisen tietoon ja jäljempänä ehdotettavan Työterveyslaitoksen tiedonsaantioikeuden kautta myös Työterveyslaitoksen tietoon.

Kuten ilmoitusvelvollisuuden tapauksessa, lääkärillä olisi ilmoitusoikeus, jos potilaan kohdalla täyttyisi kaksi edellytystä yhtä aikaa: tietynlainen sairaus ja työntekotilanne. Lääkärin ilmoitusoikeutta koskevassa 3 momentissa käytettäisiin kuitenkin ilmaisua lääkäri ”perustellusti epäilee” ilmaisun lääkäri ”perustellusti toteaa” tai ”perustellusti epäilee” sijasta. Tämä johtuisi siitä, että muiden työperäisten sairauksien tunnistaminen voi olla ammattitauteja vaikeampaa. Työolosuhteet ovat vain osasyy sairaudelle. Lääkärit hyötyisivät esimerkiksi todellisiin esimerkkitapauksiin perustuvasta koulutuksesta, jossa käsiteltäisiin muita työperäisiä sairauksia.

Ehdotettavan pykälän 3 momentissa säädettäisiin myös ilmoitettavat tiedot. Ilmoitettaviin tietoihin sovellettaisiin, mitä 2 momentin 1 kohdassa ja 2 kohdan a–g alakohdassa säädettäisiin. Eli lääkäri ilmoittaisi melkein kaikki samat tiedot kuin ammattitautitapauksissa. Ilmoitus tehtäisiin käytännössä samalla ilmoituslomakkeella ja samaa tietotekniikkaa hyödyntäen.

Ehdotettavan pykälän 3 momentin mukaan lääkärin olisi ilmoitettava potilaalle etukäteen, että lääkäri aikoo tehdä ilmoituksen muusta työperäisestä sairaudesta. Potilaan informoiminen etukäteen olisi tarpeellista, koska muita työperäisiä sairauksia ei määritellä lainsäädännössä samaan tapaan kuin ammattitauteja. Etukäteisilmoituksen avulla potilas ei yllättyisi, että hänen työperäisestä sairaudestaan, joka ei täytä ammattitaudin määritelmää, tehdään myös ilmoitus.

Henkilötietojen käsittelyn näkökulmasta etukäteisilmoitus olisi potilaan henkilötietoja suojaava suojatoimi. Esityksen luvusta 4.2.1 käy ilmi, että lääkärin ilmoittaessa ilmoitusoikeutensa nojalla muun työperäisen sairauden terveydenhuollon palvelunantajan henkilötietojen käsittelyn oikeusperuste olisi yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan e alakohta (yleistä etua koskeva tehtävä). Tähän oikeusperusteeseen liittyy se, että rekisteröidyllä on yleisen tietosuoja-asetuksen 21 artiklassa tarkoitettu oikeus vastustaa henkilötietojensa käsittelyä. Ehdotettavan valvontalain 46 a §:n 3 momentin asiayhteydessä potilas voisi etukäteisilmoituksen saatuaan vastustaa sitä, että lääkäri ilmoittaa hänen muun työperäisen sairautensa.

Käytännössä lääkärin tulisi kertoa potilaalle, että lääkäri aikoo tehdä ilmoituksen muusta työperäisestä sairaudesta työsuojeluviranomaiselle työsuojeluvalvontaa varten, milloin ilmoitus on tarkoitus tehdä ja että potilaalla on yleisen tietosuoja-asetuksen 21 artiklaan perustuva oikeus vastustaa käsittelyä, eli ilmoittamista. Potilaan kattavan tiedonsaannin turvaamiseksi lääkärin tulisi kertoa tässä yhteydessä, että myös Työterveyslaitoksella olisi oikeus saada jälkikäteen osa lääkärin työsuojeluviranomaiselle ilmoittamista tiedoista. Jäljempänä ehdotettavassa valvontalain 46 a pykälän 6 momentissa olisi informatiivinen viittaussäännös työterveyslaitoksen toiminnasta ja rahoituksesta annettuun lakiin. Työterveyslaitoksen tiedonsaantioikeudesta säädettäisiin mainitun lain 2 c §:ssä. Työterveyslaitos käyttäisi tietoja työperäisten sairauksien rekisteröintiin, eli tutkimukseen ja tilastointiin.

Koska lääkärin ilmoitus tehtäisiin potilaan kannalta myönteisiä työsuojeluviranomaisen ja Työterveyslaitoksen käyttötarkoituksia varten, jotka edistävät perusoikeutta, potilaat käyttäisivät vastustamisoikeuttaan oletettavasti vain harvoin. Tietosuojavaltuutetun toimiston verkkosivuilla on tietoa yleisestä tietosuoja-asetuksesta, mukaan lukien yleisen tason tietoa henkilön oikeudesta vastustaa tietojen käsittelyä. Lisäksi lääkärit ja potilaat hyötyisivät heille erikseen laadituista ilmoitusmenettelyä, ilmoituksen seurauksia ja potilaan asemaa koskevista ohjeista.

Ehdotettavan pykälän 4 momentin mukaan terveydenhuollon palvelunantajan olisi välitettävä lääkärin ilmoitus terveydenhuollosta työsuojeluviranomaiselle sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä annetussa laissa (703/2023) tarkoitetun kysely- ja välityspalvelun avulla. Kysely- ja välityspalvelun käyttövelvollisuutta ei kuitenkaan olisi sellaisella yksityisellä terveydenhuollon palvelunantajalla, jolla ei ole käytössään potilastietojen käsittelyyn tarkoitettua tietojärjestelmää. Myöskään Ahvenanmaan maakunnan terveydenhuollon palvelunantajalla ei olisi velvollisuutta käyttää kysely- ja välityspalvelua.

Asiakastietolain siirtymäsäännöksen perusteella Manner-Suomen terveydenhuollon palvelunantajat aloittavat pääsääntöisesti lääkärin ilmoituksen tallennuksen valtakunnalliseen asiakastietovarantoon viimeistään 1.10.2026. Kysely- ja välityspalvelua koskevan asiakastietolain 76 §:n perusteella palvelunantajalla ei kuitenkaan ole velvollisuutta välittää ilmoitusta työsuojeluviranomaiselle juuri kysely- ja välityspalvelun avulla, vaan tähän on vain mahdollisuus.

Ehdotettavan 46 a pykälän 4 momentissa säädettäisiin terveydenhuollon palvelunantajan velvollisuudesta käyttää kysely- ja välityspalvelua. Velvoite olisi siten looginen, että terveydenhuollossa jo tarjolla oleva valtakunnallinen sähköinen palvelu otettaisiin hyötykäyttöön myös tässä yhteydessä. Pitäytyminen nykyisessä käytännössä, eli ilmoitusten lähettäminen suojatulla sähköpostilla tai postitse, ei olisi enää tarkoituksenmukaista. Julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annetussa laissa (906/2019) on yleislain sääntelyä tietojen luovuttamisesta teknisen rajapinnan avulla. 4 momentti olisi siihen nähden erityissäännös.

Ehdotettavassa 4 momentissa olisi kuitenkin poikkeuksia kysely- ja välityspalvelun käyttövelvollisuuteen. Poikkeusten taustalla on asiakastietolain 67 §:n 2 ja 4 momentti. Ensimmäinen poikkeus koskisi sellaisia yksityisiä terveydenhuollon palvelunantajia, joilla ei ole potilastietojärjestelmää. Käytännössä poikkeus koskisi pieniä palvelunantajia. Myöskään Ahvenanmaan maakunnan terveydenhuollon palvelunantajalla ei olisi velvollisuutta käyttää Manner-Suomen terveydenhuollon tietojärjestelmiin kuuluvaa kysely- ja välityspalvelua. Taustalla on Ahvenanmaan itsehallintolaki (1144/1991). Maakunnalla on pääsääntöisesti lainsäädäntövalta terveyden- ja sairaanhoitoa koskevissa asioissa. Poikkeusten piiriin kuuluvat terveydenhuollon palvelunantajat voisivat lähettää ilmoitukset edelleen suojatulla sähköpostilla tai postitse.

Ehdotettavan pykälän 5 momentissa säädettäisiin lääkärin ilmoitukseen sisältyvien erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvien henkilötietojen ja valtiosääntöisesti arkaluonteisten henkilötietojen säilytysajasta työsuojeluviranomaisessa. Perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännön mukaan arkaluonteisten henkilötietojen säilytysajasta tulee säätää lailla. (Ks. muiden tietojen säilytysaikojen määrittelystä julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annetun lain 21 §.)

Yleisen tietosuoja-asetuksen 9 artiklassa tarkoitettuja erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia henkilötietoja olisivat terveyttä koskevina tietoina ehdotettavan 46 a pykälän 2 momentin 1 kohdan c ja d alakohdassa tarkoitetut tiedot potilaasta sekä 2 kohdan f alakohdassa tarkoitetut tiedot työpaikan muista sairastuneista henkilöistä.

Erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvat henkilötiedot ovat samalla perustuslaissa turvatun yksityiselämän suojan vuoksi valtiosääntöisesti arkaluonteisia henkilötietoja. Valtiosääntöisesti arkaluonteisia henkilötietoja voivat kuitenkin olla eräät muutkin henkilötiedot. Tällaisia käsitellään perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännössä. Valtiosääntöisesti arkaluonteisia henkilötietoja olisivat potilaan terveydenhuoltopalvelun käyttöä/ saamista koskevina tietoinaehdotettavan 46 a pykälän 2 momentin 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetut tiedot (ks. esimerkiksi perustuslakivaliokunnan lausunnot PeVL 48/2018 vp ja PeVL 21/2025 vp).

Työsuojeluviranomaisessa erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvien henkilötietojen ja valtiosääntöisesti arkaluonteisten henkilötietojen säilytysaika määräytyisi sen mukaan, mikä on välttämätöntä 5 momentissa tarkoitettujen syiden vuoksi. On mahdollista, että joissakin tapauksissa on välttämätöntä säilyttää terveyttä koskevia tietoja tai terveydenhuoltopalvelun käyttöä/ saamista koskevia tietoja tavallista kauemmin ja toisissa tapauksissa tiedot päästään tuhoamaan nopeammin. Jos joidenkin mainittujen henkilötietojen säilytystarve poikkeuksellisesti pitkittyisi, työsuojeluviranomaisen olisi arvioitava niiden säilyttämisen välttämättömyyttä vähintään viiden vuoden välein. Säilytysajat on pyrittävä minimoimaan. Asiakastietolain liitteen mukaan terveydenhuollossa kopiot esimerkiksi muita tahoja varten laadituista lääkärinlausunnoista säilytetään kuitenkin viisi vuotta lausunnon laatimisesta.

Ehdotettavassa 5 momentissa olisi informatiivinen viittaussäännös arkistointilakiin. Eduskunnalle annettiin hallituksen esitys HE 169/2025 vp arkistointilaista. Eduskuntatyö asiassa valmistui kevätkaudella 2026. Mahdollinen arkistointi tapahtuisi siis arkistolainsäädännön mukaan.

Ehdotettavan pykälän 6 momentissa olisi informatiivinen viittaussäännös työterveyslaitoksen toiminnasta ja rahoituksesta annettuun lakiin. Esityksessä jäljempänä ehdotettavalla tavalla Työterveyslaitoksella olisi oikeus saada osa työsuojeluviranomaiselle aiemmin ilmoitetuista tiedoista työperäisten sairauksien rekisteröintiä, eli tutkimusta ja tilastointia, varten.

7.2 Laki työterveyslaitoksen toiminnasta ja rahoituksesta

2 a §. Pykälässä säädetään tietyistä Työterveyslaitoksen pitämistä rekistereistä, niiden käyttötarkoituksista ja tietosisällöistä. Pykälän 2 momentin mukaan Työterveyslaitos ylläpitää työperäisten sairauksien rekisteriä ammattitautien ja muiden työstä johtuvien sairauksien tutkimusta, selvittelyä ja ehkäisyä sekä diagnosoinnin ja hoidon kehittämistä varten. Rekisterin lakisääteisten käyttötarkoitusten lisäksi Työterveyslaitos käyttää rekisterin tietoja tilastointitarkoitukseen vakiintuneen käytännön perusteella. 2 a pykälän 2 momentissa säädetään myös työperäisten sairauksien rekisteriin talletettavista tiedoista. Lisäksi 2 momentissa on informatiivinen viittaussäännös muualle lainsäädäntöön, jossa säädetään Työterveyslaitoksen oikeudesta saada tietoja työperäisten sairauksien rekisteriä varten.

Esityksessä ehdotetaan, että 2 a pykälän 2 momenttiin lisättäisiin ”sukupuoli” työperäisten sairauksien rekisteriin talletettavana tietona. Muutos selventäisi voimassa olevaa 2 momenttia, koska Työterveyslaitos on aina tallentanut sairastuneen henkilön sukupuolen työperäisten sairauksien rekisteriin. Tieto on vain päätelty perinteiseen tapaan henkilön henkilötunnuksesta. Henkilötunnus on tarkoitettu henkilön yksilöimiseen. Työterveyslaitos tarvitsee henkilötunnuksesta erillisen sukupuoli -tiedon työperäisten sairauksien tutkimukseen ja tilastointiin. Sukupuoli on muun muassa ilmoitettava komissiolle (Eurostatille) Suomen ammattitautitilastossa.

Esityksessä ehdotetaan jäljempänä, että työterveyslaitoksen toiminnasta ja rahoituksesta annettuun lakiin lisättäisiin uusi 2 c §, jossa säädettäisiin Työterveyslaitoksen oikeudesta saada tietoja terveydenhuollon palvelunantajilta työperäisten sairauksien rekisteröintiä varten. Uusi 2 c § korvaisi voimassa olevan valvontalain 46 a §:n 3 momentin sääntelyn. Tästä syystä esityksessä ehdotetaan, että työterveyslaitoksen toiminnasta ja rahoituksesta annetun lain 2 a pykälän 2 momenttiin Työterveyslaitoksen tiedonsaantioikeutta koskevaan informatiiviseen viittaussäännökseen tehtäisiin uudesta 2 c §:stä johtuva muutos. Samalla viittaussäännökseen tehtäisiin kaksi teknistä korjausta. Ilmaisu tietojen saannista ”rekisteriä varten” muutettaisiin ilmaisuksi ”rekisteröintiä varten”. Lisäksi maatalousyrittäjän työtapaturma- ja ammattitautilain (873/2015) 158 §:n 9 kohta korjattaisiin 8 kohdaksi. Aiempi 9 kohta on muutettu 8 kohdaksi maatalousyrittäjän työtapaturma- ja ammattitautilakia koskevalla lakimuutoksella 247/2020, HE 87/2019. Ruotsinkieliseen viittaussäännökseen tehtäisiin lisäksi eräs kielellinen tekninen korjaus.

2 c §. Lakiin ehdotetaan lisättävän uusi 2 c pykälä. Pykälässä säädettäisiin Työterveyslaitoksen oikeudesta saada tietoja terveydenhuollon palvelunantajilta työperäisten sairauksien rekisteröintiä varten.

Ehdotettavan pykälän 1 momentin johdantokappaleen mukaan Työterveyslaitoksella olisi oikeus saada salassapitosäännösten ja muiden tiedonsaantia koskevien rajoitusten estämättä sähköisesti ja maksutta terveydenhuollon palvelunantajilta näiden valvontalain 46 a §:n nojalla työsuojeluviranomaiselle ilmoittamista tiedoista työperäisten sairauksien rekisteröintiä varten tarpeelliset tietyt tiedot.

Terveydenhuollon palvelunantajat, heidän toiminnassaan lääkärit, ilmoittaisivat työsuojeluviranomaiselle tietoja valvontalain 46 a §:n nojalla. Valvontalain 46 a §:ssä säädettäisiin lääkärin velvollisuudesta ilmoittaa ammattitauteja koskevia tietoja ja lääkärin oikeudesta ilmoittaa muita työperäisiä sairauksia koskevia tietoja. Ilmoituksissa olisi potilastietoja sekä potilaan työtä koskevia tietoja. Ilmoitukset välitettäisiin työsuojeluviranomaiselle pääsääntöisesti asiakastietolaissa tarkoitetun kysely- ja välityspalvelun avulla. Ehdotettavassa 2 c pykälässä tarkoitettu Työterveyslaitoksen tiedonsaantioikeus terveydenhuollon palvelunantajilta korvaisi voimassa olevan valvontalain 46 a §:n 3 momentin sääntelyn, jonka mukaan työsuojeluviranomaisen tulee toimittaa tiedot Työterveyslaitokselle. 2 c pykälä vähentäisi siten työsuojeluviranomaisen hallinnollista taakkaa. Työterveyslaitokselle ei myöskään enää päätyisi sen rekisterin käyttötarkoitusten kannalta turhia tietoja, koska vain tarpeelliset tiedot ilmoitettaisiin.

Työterveyslaitoksen tiedonsaantioikeus olisi työsuojeluviranomaiselle tehtyihin ilmoituksiin verrattuna jälkikäteinen oikeus. Tavoitteena olisi välttää se, että lääkärit joutuisivat ilmoittamaan sairaustapauksia sekä työsuojeluviranomaiselle että Työterveyslaitokselle. Lisäksi pyrittäisiin välttämään kysely- ja välityspalvelun tekninen muuttaminen. Palvelu on suunniteltu teknisesti potilaan yhden asian hoitamista varten eikä samalla kertaa välitetä tietoja kahdelle taholle. Työterveyslaitoksen ei myöskään tarvitsisi hankkia uudenlaista tietojärjestelmää. Työterveyslaitoksen tiedonsaantioikeus voitaisiin toteuttaa tietopyynnöin, jotka Kansaneläkelaitos voisi pääsääntöisesti keskitetysti käsitellä kunkin terveydenhuollon palvelunantajan puolesta. Ks. tältä osin jäljempänä ehdotettavan 2 momentin perustelut.

Ehdotettavan 2 c pykälän 1 momentin nojalla Työterveyslaitoksella olisi oikeus saada tietoja salassapitosäännösten ja muiden tiedonsaantia koskevien rajoitusten estämättä. Toisin sanoen salassapitosäännökset ja julkisuuslain 16 §:n 3 momentissa tarkoitettu julkisia henkilötietoja koskeva luovutusrajoitus eivät estäisi tietojen saantia.

Ehdotettavassa 1 momentissa olisi täsmällinen luettelo Työterveyslaitoksen saamista tiedoista. Tiedot olisivat työperäisten sairauksien rekisteröintiä, eli tutkimusta ja tilastointia, varten tarpeellisia. Tutkimusta ja tilastointia varten olisi välttämätöntä saada myös erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia henkilötietoja ja muita valtiosääntöisesti arkaluonteisia henkilötietoja.

Ehdotettavan 1 momentin 1 kohdan mukaan Työterveyslaitos saisi joitakin terveydenhuollon palvelunantajan ilmoittamista valvontalain 46 a §:ssä tarkoitetuista potilastiedoista.

Ehdotettavan 1 momentin 1 kohdan mukaan Työterveyslaitos saisi terveydenhuollon palvelunantajan yksilöintitiedot ja tehtävän terveyspalvelujärjestelmässä (1 kohdan a alakohta). Esimerkiksi perustuslakivaliokunnan lausunnoissa PeVL 48/2018 vp ja PeVL 21/2025 vp mainitaan, että tieto henkilön terveydenhuoltopalvelujen käytöstä on (valtiosääntöisesti arvioiden) arkaluonteinen henkilötieto. Ks. lisätietoja a alakohdassa tarkoitettujen tietojen luonteesta ehdotetun valvontalain 46 a §:n perusteluista. Valtiosääntöisesti arkaluonteisten henkilötietojen saaminen olisi välttämätöntä Työterveyslaitoksella tehtävän tutkimuksen ja tilastoinnin kannalta. Tiedoista näkee potilaan tutkineen tahon ja voi saada viitettä ammattitaudin tai muun työperäisen sairauden varmuusasteesta.

Ehdotettavan 1 momentin 1 kohdan mukaan Työterveyslaitos saisi potilaan sukupuolen ja henkilötunnuksen (1 kohdan b alakohta). Ks. lisätietoja b alakohdassa tarkoitettujen tietojen luonteesta ehdotetun valvontalain 46 a §:n perusteluista. Potilaan sukupuoli tarvitaan Työterveyslaitoksella muun muassa komissiolle (Eurostatille) toimitettavaan Suomen ammattitautitilastoon. Potilas yksilöidään Työterveyslaitoksen rekisterissä henkilötunnuksella.

Ehdotettavan 1 momentin 1 kohdan mukaan Työterveyslaitos saisi potilaalla diagnosoidun sairauden ja diagnoosin asettamispäivän sekä arvion sairauden luokittelusta työperäisenä sairautena ja arviointipäivän (1 kohdan c alakohta). Sairautta koskevat tiedot ovat yleisen tietosuoja-asetuksen 9 artiklassa tarkoitettuja erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia henkilötietoja (terveyttä koskevia tietoja). Ks. lisätietoja c alakohdassa tarkoitettujen tietojen luonteesta ehdotetun valvontalain 46 a §:n perusteluista. Erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvien henkilötietojen saaminen olisi välttämätöntä Työterveyslaitokselle, koska se tutkii ja tilastoi nimenomaan työperäisiä sairauksia. On välttämätöntä saada tieto sairauksista, joita työolosuhteissa esiintyvät altisteet ovat aiheuttaneet. Tietojen avulla voidaan paremmin ymmärtää työolosuhteiden ja sairauden välistä syy-yhteyttä.

Ehdotettavan 1 momentin 1 kohdan mukaan Työterveyslaitos saisi lääkärin arvion sairauden aiheuttamista seuraamuksista potilaan terveydelle ja työkyvylle sekä arvion seuraamusten kestosta (1 kohdan d alakohta). Tiedot kertovat potilaan terveydestä ja toimintakyvystä/ työkyvystä. Tiedot ovat yleisen tietosuoja-asetuksen 9 artiklassa tarkoitettuja erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia henkilötietoja (terveyttä koskevia tietoja). Ks. lisätietoja d alakohdassa tarkoitettujen tietojen luonteesta ehdotetun valvontalain 46 a §:n perusteluista. Erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvien henkilötietojen saaminen olisi välttämätöntä Työterveyslaitokselle, koska se tutkii ja tilastoi nimenomaan työperäisiä sairauksia. On välttämätöntä saada tietoa sairauden aiheuttamista seuraamuksista potilaan terveydelle ja työkyvylle. Tietojen avulla voidaan ymmärtää työolosuhteista johtuvien sairauksien luonnetta ja merkitystä henkilöiden jäljellä olevan työkyvyn kannalta. Jotkut ammattitaudeista voivat aiheuttaa potilaan kuoleman. Tieto kuolemasta tarvitaan muun muassa komissiolle toimitettavaan Suomen ammattitautitilastoon.

Ehdotettavan 1 momentin 2 kohdan mukaan Työterveyslaitos saisi joitakin terveydenhuollon palvelunantajan ilmoittamista valvontalain 46 a §:ssä tarkoitetuista potilaan työtä koskevista tiedoista. Kyse olisi työstä, jossa potilas altistui siten, että altistuminen johti sairauden syntymiseen työskentelyn aikana tai sen päätyttyä. Tiedot kertoisivat henkilön terveyden vaarantaneista työolosuhteista. Ks. lisätietoja kaikkien 2 kohdassa tarkoitettujen tietojen luonteesta ehdotetun valvontalain 46 a §:n perusteluista.

Ehdotettavan 1 momentin 2 kohdan mukaan Työterveyslaitos saisi lääkärin arvion siitä, oliko potilaan työ työturvallisuuslain (738/2002) soveltamisalaan kuuluvaa työtä vai yrittäjänä tehtyä työtä (2 kohdan a alakohta). Ks. lisätietoja työntekotilannetta koskevista vaihtoehdoista ehdotetun valvontalain 46 a §:n perusteluista. Lääkärillä ei välttämättä aina ole varmaa tietoa siitä, millaisessa työntekotilanteessa sairauden syntymiseen johtanut potilaan altistuminen tapahtui. Viime kädessä työsuojeluviranomainen voi valvontatyössään selvittää sairastuneen henkilön työoikeudellisen työmarkkina-aseman. Työterveyslaitos voi puolestaan verrata lääkärin arviota vakuutuslaitosten tietoaineiston tietoihin (sosiaalioikeuden mukaiseen työmarkkina-asemaan). Komissiolle toimitettavassa ammattitautitilastossa Työterveyslaitoksen on tilastoitava sairastunut henkilö palkansaajaksi tai yrittäjäksi.

Ehdotettavan 1 momentin 2 kohdan mukaan Työterveyslaitos saisi potilaan työnantajan tai potilaan oman yritys- tai elinkeinotoiminnan päätoimialan (2 kohdan b alakohta). Työterveyslaitos saisi myös potilaan ammatin tai työtehtävän työpaikalla (2 kohdan c alakohta). Kyse olisi potilaan ammatista tai työtehtävästä tosiallisella työntekopaikalla, eli altisteen sisältäneissä työolosuhteissa. Päätoimiala sekä ammatti tai työtehtävä työpaikalla ovat keskeisiä tietoja työperäisten sairauksien tutkimuksessa ja tilastoinnissa.

Ehdotettavan 1 momentin 2 kohdan mukaan Työterveyslaitos saisi lääkärin arvion potilaan sairauden aiheuttaneista työpaikan altisteista, arvion potilaan altistumisajoista altisteittain sekä altisteita koskevat muut mahdolliset tiedot (2 kohdan d alakohta). Tiedot olisivat keskeisiä tietoja työperäisten sairauksien tutkimuksessa ja tilastoinnissa. Työterveyslaitokselle olisi erityisen tärkeää saada tutkimusta varten tietoja aiemmin tuntemattomista tai huonosti tunnetuista sairauden aiheuttaneista tekijöistä. Esimerkiksi tieto siitä, että altiste on uusi tai harvinainen taikka että altiste on aiheuttanut uudentyyppisen sairauden, olisi olennainen tieto.

Ehdotettavan pykälän 2 momentin mukaan Työterveyslaitos voisi osoittaa tietopyynnön terveydenhuollon palvelunantajien sijasta Kansaneläkelaitokselle. Kansaneläkelaitos voisi käsitellä tietopyynnön terveydenhuollon palvelunantajien puolesta sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä annetussa laissa (703/2023) tarkoitettuihin valtakunnallisiin tietojärjestelmäpalveluihin tallennettujen tietojen osalta ja luovuttaa tiedonsaantioikeuden mukaiset tiedot Työterveyslaitokselle. Tietopyynnössä olisi ilmoitettava, minkä aikajakson aikana tallennettuja tietoja pyyntö koskee.

Asiakastietolain 69 ja 102 §:n nojalla Manner-Suomen terveydenhuollon palvelunantajat pääsääntöisesti aloittavat valvontalain 46 a §:ssä tarkoitetun lääkärin ilmoituksen jäljennöksen tallennuksen terveydenhuollon valtakunnallisiin tietojärjestelmäpalveluihin kuuluvaan asiakastietovarantoon viimeistään 1.10.2026. Ahvenanmaan terveydenhuollon palvelunantajat aloittavat tallennuksen myöhemmin. Asiakastietolain 69 §:n mukaan kukin asiakastietolain 13 §:ssä tarkoitettu asiakastietojen rekisterinpitäjä on asiakastietovarantoon tallentamiensa asiakirjojen rekisterinpitäjä. Asiakastietolain hallituksen esityksestä HE 246/2022 vp (s. 116) käy ilmi, että Kansaneläkelaitos hoitaa henkilötietojen käsittelijänä terveydenhuollon palvelunantajien lukuun asiakastietovarantoa.

Ehdotettavan 2 c pykälän 2 momentin tavoitteena olisi hillitä terveydenhuollon palvelunantajien hallinnollista taakkaa. Niiden ei tarvitsisi itse käsitellä Työterveyslaitoksen tietopyyntöjä. Sen sijasta Kansaneläkelaitos henkilötietojen käsittelijänä voisi käsitellä tietopyynnön keskitetysti palvelunantajien puolesta valtakunnallisiin tietojärjestelmäpalveluihin, käytännössä asiakastietovarantoon, tallennettujen tietojen osalta. Työterveyslaitoksen tiedonsaantioikeus olisi säädetty täsmällisenä luettelona ehdotettavan 2 c pykälän 1 momentissa. Kansaneläkelaitos voisi luovuttaa tiedonsaantioikeuden mukaiset tiedot ilman harkintavaltaa siitä, mitä tietoja luovutetaan. Työterveyslaitos ilmoittaisi, minkä aikajakson aikana tallennettuja tietoja tietopyyntö koskee.

Tavoitteena olisi, että Työterveyslaitoksen ja Kansaneläkelaitoksen välinen asiointi tapahtuisi mahdollisimman pitkälle automaattisesti tietojärjestelmien kesken. Tietopyyntö tehtäisiin Työterveyslaitoksen tietojärjestelmästä muutaman kerran vuodessa. Kansaneläkelaitos poimisi tiedot asiakastietovarannosta. Käytännössä hyödynnettäisiin teknisesti niin sanottua tietoallasta. Sitä on hyödynnetty Kansaneläkelaitoksella jo ainakin sosiaali- ja terveystietojen toissijaisesta käytöstä annetun lain soveltamisen yhteydessä. Kansaneläkelaitos luovuttaisi tiedot sähköisesti. Julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annetussa laissa on yleislain sääntelyä tietojen luovuttamisesta teknisen rajapinnan avulla. Ehdotettavan 2 c pykälän 1 momentin sääntely Työterveyslaitoksen oikeudesta saada tietoja sähköisesti olisi siihen nähden erityissäännös.

Ehdotettavan 2 c pykälän 2 momentin sääntely Kansaneläkelaitoksesta tietopyyntöjen käsittelijänä olisi vain mahdollistavaa sääntelyä, eli halutessaan kukin terveydenhuollon palvelunantaja voisi itsekin käsitellä omalta osaltaan Työterveyslaitoksen tietopyynnöt. Niiden tulisi ilmoittaa tällaisesta tahtotilastaan Työterveyslaitokselle. Työterveyslaitos ja palvelunantaja voisivat tällöin keskenään sopia menettelytavan tiedonsaantioikeuden toteuttamiseen. Työterveyslaitoksella olisi oikeus saada tiedot sähköisesti, esimerkiksi suojatulla sähköpostilla, ja maksutta.

Ehdotettavan 2 momentin osalta on otettava huomioon myös ne poikkeustapaukset, joissa terveydenhuollon palvelunantajalla ei ole edes potilastietojärjestelmää. Poikkeuksen taustalla on asiakastietolain 67 §:n 2 momentti. Poikkeuksen piiriin kuuluu pieniä palvelunantajia. Poikkeuksen piiriin kuuluva terveydenhuollon palvelunantaja ei voi käytännössä tallentaa työsuojeluviranomaiselle lähettämäänsä ilmoitusta asiakastietovarantoon eikä Kansaneläkelaitos voi siten käsitellä Työterveyslaitoksen tietopyyntöä tällaisen ilmoituksen osalta. Poikkeuksen piiriin kuuluvan terveydenhuollon palvelunantajan tulisi ilmoittaa erikseen Työterveyslaitokselle, että heiltä on lähetetty valvontalain 46 a §:ssä tarkoitettu lääkärin ilmoitus työsuojeluviranomaiselle. Sitten Työterveyslaitos voisi pyytää myös heiltä tietoja tiedonsaantioikeutensa nojalla. Tällaiseen menettelyyn jouduttaneen oletettavasti hyvin harvoin.

7.3 Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä

76 §. Kysely- ja välityspalvelu. Pykälässä säädetään terveydenhuollon valtakunnallisiin tietojärjestelmäpalveluihin toteutetusta kysely- ja välityspalvelusta. Kysely- ja välityspalvelun avulla saadaan välittää todistuksia, lausuntoja ja muita asiakastietoja sisältäviä asiakirjoja terveydenhuollon ulkopuoliselle toimijalle.

Pykälä ehdotetaan muutettavaksi siten, että asiakirjoja saataisiin salassapitosäännösten estämättä välittää myös tiedon luovuttajan lakiin perustuvan ilmoitusvelvollisuuden tai lakiin perustuvan tiedonluovutusoikeuden perusteella. Muutos mahdollistaisi sen, että valvontalain 46 a §:ssä tarkoitetut lääkärin ilmoitusvelvollisuuden ja ilmoitusoikeuden nojalla tehdyt ilmoitukset voitaisiin teknisesti välittää terveydenhuollosta kysely- ja välityspalvelun avulla työsuojeluviranomaiselle.

Ehdotetaan, että lait tulevat voimaan 7.1.2030. Myöhäinen voimaantuloaika johtuisi tarvittavista tietojärjestelmämuutoksista (lisätietoja on luvussa 4.4.1).

Ehdotetun sääntelyn toimeenpano tapahtuisi erityisesti terveydenhuollossa. Työsuojeluviranomainen osallistuisi toimeenpanoon etenkin työsuojeluhallinnon tarjoaman ilmoituslomakkeen ja omien tietojärjestelmiensä kehitystyön osalta. Myös Työterveyslaitos kehittäisi omia tietojärjestelmiään ja pyytäisi tietoja esityksen mukaisesti terveydenhuollosta.

10.1 Esityksen riippuvuus muista esityksistä

Esitystä käsiteltäessä on huomioitava valmisteilla oleva hallituksen esitys eduskunnalle eurooppalaista terveystietoaluetta koskevaa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta täydentäväksi sääntelyksi (STM108:00/2024). Myös siinä esitetään muutosta asiakastietolain 76 §:ään. Hallituksen esitys on tarkoitus antaa eduskunnalle viikolla 39/2026.

11.1 Säännösten tavoitteena työvoiman suojelu

Ehdotettavia valvontalain 46 a §:ää ja Työterveyslaitosta koskevan lain 2 c §:ää on arvioitava perustuslain 18 §:n kannalta.

Perustuslain 18 §:n mukaan julkisen vallan on huolehdittava työvoiman suojelusta. Perustuslain 22 §:n mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Ehdotettavassa valvontalain 46 a §:ssä tarkoitetun ilmoitusvelvollisuuden ja -oikeuden tavoitteena on kehittää työolosuhteita ja ennaltaehkäistä työperäisiä sairauksia. Lääkäri ilmoittaisi sairastunutta henkilöä koskevia tietoja, jotta työsuojeluviranomaisen käytettävissä olevin keinoin voitaisiin pyrkiä estämään muiden henkilöiden sairastuminen. Myös ehdotettavalla Työterveyslaitosta koskevan lain 2 c §:llä on vastaavat tavoitteet. Työterveyslaitos käyttäisi saamansa tiedot työperäisten sairauksien rekisteröintiin, eli tutkimukseen ja tilastointiin. Ammattitautien ehkäisy on yksi EU:n strategiakehyksen COM(2021) 323 final päätavoitteista. Ehdotettavat säännökset tukevat osaltaan tämän tavoitteen toteuttamista. Viime kädessä ehdotettavat säännökset edistävät perustuslain 18 §:ssä tarkoitettua perusoikeutta työvoiman suojelua.

11.2 Ilmoitusvelvollisuus rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen kannalta

Jos lääkäri ei noudata ehdotettavassa valvontalain 46 a §:ssä tarkoitettua ilmoitusvelvollisuutta, hän voi syyllistyä työsuojelurikkomukseen. Valvontalain 51 §:n 3 momentin mukaan, joka tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo valvontalain 46 a §:ssä säädettyä ilmoitusvelvollisuutta, on tuomittava, jollei muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, työsuojelurikkomuksesta sakkoon. Lain 51 §:n 3 momenttia ei ehdoteta muutettavaksi.

Kriminalisoinnin vuoksi ehdotettavaa valvontalain 46 a §:ää on arvioitava perustuslain 8 §:ssä tarkoitetun rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen kannalta.

Perustuslain 8 §:n mukaan ketään ei saa pitää syyllisenä rikokseen eikä tuomita rangaistukseen sellaisen teon perusteella, jota ei tekohetkellä ole laissa säädetty rangaistavaksi. Rikoksesta ei saa tuomita ankarampaa rangaistusta kuin tekohetkellä on laissa säädetty.

Esimerkiksi perustuslakivaliokunnan lausunnosta PeVL 56/2014 vp käy ilmi, että perustuslain 8 §:ssä vahvistettu rikosoikeudellinen laillisuusperiaate sisältää vaatimuksen sääntelyn täsmällisyydestä. Sen mukaan kunkin rikoksen tunnusmerkistö on ilmaistava laissa riittävällä täsmällisyydellä siten, että säännöksen sanamuodon perusteella on ennakoitavissa, onko jokin toiminta tai laiminlyönti rangaistavaa (PeVL 16/2013 vp, s. 2/I ja PeVL 6/2014 vp, s. 2/I). Lisäksi esimerkiksi lausunnoissa PeVL 20/2022 vp ja PeVL 48/2017 vp todetaan, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja EU-tuomioistuimen käytännössä laillisuusperiaatteelle on annettu käytännössä vastaava ydinsisältö, jossa on korostettu rikossääntelyn ennustettavuutta eli sitä, että säännöksen sanamuodon perusteella voidaan ennakoida, mikä on rangaistavaa (ks. esim. PeVL 12/2021 vp, 57 kohta, PeVL 20/2018 vp, s. 2, PeVL 10/2016 vp, PeVL 56/2014 vp, s. 2/I ja PeVL 6/2014 vp, s. 3/I).

Esimerkiksi lausunnon PeVL 20/2022 vp mukaan rikosoikeudellinen laillisuusperiaate edellyttää rangaistavan käyttäytymisen täsmällistä määrittämistä. Perustuslakivaliokunnan käytännössä rikossäännösten sisältämiä avoimia tekotapoja on lähtökohtaisesti pidetty rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen kannalta ongelmallisina (esim. PeVL 12/2021 vp, 58 kappale, PeVL 20/2018 vp, s. 2 ja PeVL 6/2014 vp, s. 3/I). Esimerkiksi lausunnossa PeVL 10/2016 vp tuodaan esiin blankorangaistussäännösten käsittelyn yhteydessä, että perusoikeusuudistuksessa perustuslakivaliokunta korosti, että blankosäännösten osalta tavoitteena tulee olla, että niiden edellyttämät valtuutusketjut ovat täsmällisiä, rangaistavuuden edellytykset ilmaisevat aineelliset säännökset ovat kirjoitetut rikossäännöksiltä vaaditulla tarkkuudella ja nämä säännökset käsittävästä normistosta käy ilmi myös niiden rikkomisen rangaistavuus sekä kriminalisoinnin sisältävässä säännöksessä on jonkinlainen asiallinen luonnehdinta kriminalisoitavaksi tarkoitetusta teosta (PeVM 25/1994 vp).

Ehdotettavan valvontalain 46 a §:n mukaan lääkärillä olisi velvollisuus ilmoittaa viipymättä työsuojeluviranomaiselle, jos lääkäri perustellusti toteaa tai perustellusti epäilee, että potilaalla on työtapaturma- ja ammattitautilaissa tai maatalousyrittäjän työtapaturma- ja ammattitautilaissa tarkoitettu ammattitauti ja että sairauden syntymiseen johtanut potilaan altistuminen tapahtui työturvallisuuslain soveltamisalaan kuuluvassa työssä tai potilaan yrittäjänä tekemässä työssä. Ilmoitusvelvollisuus koskisi siten tapauksia, joissa olisi kyse tietynlaisesta ammattitaudista ja tietynlaisesta työntekotilanteesta.

Voimassa olevaan 46 a §:ään verrattuna ilmoitusvelvollisuus olisi täsmällisempi sairauksien osalta. Myös työntekotilanteiden rajaaminen olisi uusi selventävä muutos. Lääkäri tietäisi aiempaa paremmin, kenen sairaudesta hänellä on ilmoitusvelvollisuus. Voimassa olevaan 46 a §:ään verrattuna ilmoitusvelvollisuuden kynnys säilyisi samana, eli pelkkä ”perusteltu epäilykin” riittäisi. Työolosuhteiden ja sairauden synnyn välisen syy-yhteyden arviointi on haastavaa. Ehdotettavaan 46 a §:ään lisättäisiin myös vaihtoehto ”perustellusti toteaa”, koska joissakin tapauksissa lääkäri voi itse olla vakuuttunut ammattitaudista. ”Perustellusti epäileminen” tai ”perustellusti toteaminen” koskisi sairauden lisäksi työntekotilannetta. Lääkärillä ei välttämättä aina ole varmaa tietoa siitä, millaisessa työntekotilanteessa altistuminen tapahtui. Työsuojeluviranomainen on tässä asiantuntija. Ilmoitus tulisi tehdä aiempaan tapaan ”viipymättä”. Ehdotettavassa valvontalain 46 a §:ssä lueteltaisiin myös työsuojeluviranomaiselle ilmoitettavat tiedot täsmällisesti. Ehdotettavan 46 a §:n säännöskohtaisissa perusteluissa olisi kerrottu, että ilmoitusvelvollisuuden rikkominen on kriminalisoitu samassa laissa: ”Jos lääkäri ei noudata ilmoitusvelvollisuutta, hän voi syyllistyä työsuojelurikkomukseen (ks. valvontalain 51 §:n 3 momentti).”

Kriminalisoinnin näkökulmasta katsottuna ehdotettavassa valvontalain 46 a §:ssä tarkoitettu ilmoitusvelvollisuus ja valvontalain 51 §:n 3 momentti muodostavat kokonaisuuden. Rangaistavuuden edellytykset ilmaisevassa ehdotettavassa 46 a §:ssä tuotaisiin esiin lääkärin toimintavelvoite ja säännös olisi täsmällinen. Ilmoitusvelvollisuuden rikkomisen rangaistavuus kävisi ilmi ehdotettavan 46 a §:n säännöskohtaisista perusteluista ja saman valvontalain 51 §:n 3 momentista. Kriminalisoinnin sisältävässä 51 §:n 3 momentissa viitataan 46 a §:ssä säädettyyn ilmoitusvelvollisuuteen. Siten valtuutusketju olisi täsmällinen. Näin ollen ehdotettava valvontalain 46 a § olisi hyväksyttävä perustuslain 8 §:n kannalta.

11.3 Henkilötietojen käsittelystä säätäminen

Ehdotettavien valvontalain 46 a §:n ja Työterveyslaitosta koskevan lain 2 c §:n nojalla käsiteltäisiin myös henkilötietoja. Säännöksiä on arvioitava perustuslain 10 §:ssä tarkoitetun yksityiselämän ja henkilötietojen suojan kannalta.

Perustuslakivaliokunnan lausuntokäytäntö: henkilötietojen käsittelystä säätäminen

Perustuslain 10 §:n 1 momentin mukaan jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu. Henkilötietojen suojasta säädetään tarkemmin lailla. Perustuslain 10 §:n mukaista suojaa täydentävät ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen (Euroopan ihmisoikeussopimus) 8 artiklan mukainen yksityiselämän suoja sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 artiklassa turvattu yksityiselämän suoja ja 8 artiklassa turvattu henkilötietojen suoja. Perusoikeuskirjan 52 artiklassa säädetään perusoikeuskirjassa turvattujen oikeuksien rajoittamisesta ja kattavuudesta.

Perustuslakivaliokunta on todennut esimerkiksi lausunnoissaan PeVL 14/2018 vp, PeVL 31/2017 vp ja PeVL 2/2017 vp, että perustuslakivaliokunnan käytännön mukaan lainsäätäjän liikkumavaraa rajoittaa perustuslain 10 §:n 1 momentin henkilötietojen suojaa koskevan säännöksen lisäksi se, että henkilötietojen suoja osittain sisältyy samassa momentissa turvatun yksityiselämän suojan piiriin. Kysymys on kaiken kaikkiaan siitä, että lainsäätäjän tulee turvata tämä oikeus tavalla, jota voidaan pitää hyväksyttävänä perusoikeusjärjestelmän kokonaisuudessa. Valiokunta on käytännössään pitänyt henkilötietojen suojan kannalta tärkeinä sääntelykohteina ainakin rekisteröinnin tavoitetta, rekisteröitävien henkilötietojen sisältöä, niiden sallittuja käyttötarkoituksia mukaan luettuna tietojen luovutettavuus sekä tietojen säilytysaikaa henkilörekisterissä ja rekisteröidyn oikeusturvaa. Näiden seikkojen sääntelyn lain tasolla tulee lisäksi olla kattavaa ja yksityiskohtaista (ks. PeVL 14/1998 vp, s. 2 ja esimerkiksi PeVL 1/2018 vp, s. 2). 2010-luvun lopulla uudistuneen tietosuojalainsäädännön johdosta perustuslakivaliokunta on kuitenkin tarkistanut lausuntokäytäntöään.

Esimerkiksi lausunnoissa PeVL 17/2018 vp ja PeVL 15/2018 vp todetaan, että perustuslakivaliokunta on tarkistanut kantaansa henkilötietojen käsittelyä koskevan sääntelyn lakitasoisuuden, kattavuuden ja yksityiskohtaisuuden vaatimuksista. Lausunnon PeVL 14/2018 vp mukaan perustuslakivaliokunta on uudemmassa käytännössään katsonut, ettei estettä ole sille, että henkilötietojen suojaan liittyvät sääntelyn kattavuuden, täsmällisyyden ja tarkkarajaisuuden vaatimukset voidaan joiltain osin täyttää myös yleisellä Euroopan unionin asetuksella tai kansalliseen oikeuteen sisältyvällä yleislailla (ks. myös PeVL 2/2018 vp, s. 4—8, PeVL 31/2017 vp, s. 3—4, PeVL 5/2017 vp, s. 9 ja PeVL 38/2016 vp, s. 4). Esimerkiksi lausunnoista PeVL 34/2024 vp ja PeVL 14/2018 vp käy ilmi, että perustuslakivaliokunnan mukaan tietosuoja-asetuksen yksityiskohtainen sääntely, jota tulkitaan ja sovelletaan EU:n perusoikeuskirjassa turvattujen oikeuksien mukaisesti, muodostaa yleensä riittävän säännöspohjan myös perustuslain 10 §:ssä turvatun yksityiselämän ja henkilötietojen suojan kannalta.

Lisäksi esimerkiksi lausunnoissa PeVL 101/2022 vp, PeVL 96/2022 vp ja PeVL 15/2018 vp todetaan, että perustuslakivaliokunnan mukaan on lähtökohtaisesti riittävää perustuslain 10 §:n 1 momentin kannalta, että sääntely täyttää EU:n yleisessä tietosuoja-asetuksessa asetetut vaatimukset. Valiokunnan mukaan henkilötietojen suoja tulee turvata ensisijaisesti EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen ja kansallisen yleislainsäädännön nojalla.

Esimerkiksi lausunnoista PeVL 101/2022 vp, PeVL 96/2022 vp, PeVL 15/2018 vp ja PeVL 14/2018 vp käy ilmi, että kansallisen erityislainsäädännön säätämiseen tulee suhtautua pidättyvästi ja rajata sellainen vain välttämättömään tietosuoja-asetuksen salliman kansallisen liikkumavaran puitteissa. Toisin sanoen tulisi välttää kansallisen erityislainsäädännön säätämistä sekä varata sellaisen säätäminen vain tilanteisiin, joissa se on yhtäältä sallittua tietosuoja-asetuksen kannalta ja toisaalta välttämätöntä henkilötietojen suojan toteuttamiseksi.

Perustuslakivaliokunnan lausuntokäytäntö: arkaluonteisten henkilötietojen käsittelystä säätäminen

Esimerkiksi lausunnoissa PeVL 34/2024 vp, PeVL 101/2022 vp, PeVL 96/2022 vp ja PeVL 14/2018 vp todetaan, että perustuslakivaliokunnan mukaan on kuitenkin selvää, että kansallisen erityislainsäädännön tarpeellisuutta on arvioitava myös tietosuoja-asetuksenkin edellyttämän riskiperustaisen lähestymistavan mukaisesti kiinnittämällä huomiota tietojen käsittelyn aiheuttamiin uhkiin ja riskeihin. Mitä suurempi riski käsittelystä aiheutuu luonnollisen henkilön oikeuksille ja vapauksille, sitä perustellumpaa on yksityiskohtaisempi sääntely. Tällä seikalla on erityistä merkitystä arkaluonteisten tietojen käsittelyn osalta.

Perusoikeussäännösten kokonaisuudistuksen yhteydessä, mietinnössään PeVM 25/1994 vp, perustuslakivaliokunta johti perusoikeusjärjestelmän kokonaisuudesta ja oikeuksien luonteesta perustuslaissa turvattuina perusoikeuksina joitakin yleisiä perusoikeuksien rajoittamista koskevia vaatimuksia. Näitä vaatimuksia ovat vaatimukset lailla säätämisestä, lain täsmällisyydestä ja tarkkarajaisuudesta, rajoituksen hyväksyttävyydestä, perusoikeuden ydinalueen koskemattomuudesta, rajoituksen suhteellisuudesta, oikeusturvajärjestelyjen riittävyydestä ja ihmisoikeusvelvoitteiden noudattamisesta.

Esimerkiksi lausunnoista PeVL 58/2018 vp, PeVL 15/2018 vp ja PeVL 14/2018 vp käy ilmi, että perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt erityistä huomiota siihen, että yksityiselämän suojaan kohdistuvia rajoituksia on arvioitava kulloisessakin sääntely-yhteydessä perusoikeuksien yleisten rajoitusedellytysten valossa (ks. PeVL 42/2016 vp, s. 2—3 ja siinä viitatut lausunnot). Merkityksellistä on ollut, että valiokunnan vakiintuneen käytännön mukaan lainsäätäjän liikkumavaraa rajoittaa henkilötietojen käsittelystä säädettäessä erityisesti se, että henkilötietojen suoja osittain sisältyy perustuslain 10 §:n samassa momentissa turvatun yksityiselämän suojan piiriin. Lainsäätäjän tulee turvata tämä oikeus tavalla, jota voidaan pitää hyväksyttävänä perusoikeusjärjestelmän kokonaisuudessa. Valiokunta on tämän vuoksi arvioinut erityisesti arkaluonteisten tietojen käsittelyn sallimisen koskevan yksityiselämään kuuluvan henkilötietojen suojan ydintä (PeVL 37/2013 vp, s. 2/I), minkä johdosta esimerkiksi tällaisia tietoja sisältävien rekisterien perustamista on arvioitava perusoikeuksien rajoitusedellytysten, erityisesti rajoitusten hyväksyttävyyden ja oikeasuhtaisuuden, kannalta (PeVL 29/2016 vp, s. 4—5 ja esimerkiksi PeVL 21/2012 vp, PeVL 47/2010 vp sekä PeVL 14/2009 vp).

Esimerkiksi lausuntojen PeVL 58/2018 vp, PeVL 15/2018 vp ja PeVL 14/2018 vp mukaan perustuslakivaliokunta on painottanut arkaluonteisten tietojen käsittelyn aiheuttamia uhkia. Valiokunnan mielestä arkaluonteisia tietoja sisältäviin laajoihin tietokantoihin liittyy tietoturvaan ja tietojen väärinkäyttöön liittyviä vakavia riskejä, jotka voivat viime kädessä muodostaa uhan henkilön identiteetille (PeVL 13/2016 vp, s. 4, PeVL 14/2009 vp, s. 3/I). Myös EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen johdantokappaleessa 51 painotetaan, että asetuksen 9 artiklassa tarkoitettuja erityisiä henkilötietoja, jotka ovat erityisen arkaluonteisia perusoikeuksien ja -vapauksien kannalta, on suojeltava erityisen tarkasti, koska niiden käsittelyn asiayhteys voisi aiheuttaa huomattavia riskejä perusoikeuksille ja -vapauksille. Valiokunta on tämän johdosta kiinnittänyt erityistä huomiota siihen, että arkaluonteisten tietojen käsittely on syytä rajata täsmällisillä ja tarkkarajaisilla säännöksillä vain välttämättömään (ks. esim. PeVL 3/2017 vp, s. 5). Tällaista rajausta on valiokunnan uudemmassa käytännössä pidetty säätämisjärjestyskysymyksenä (ks. esim. PeVL 15/2018 vp, s. 40).

Lausunnossa PeVL 21/2025 vp perustuslakivaliokunta kiinnitti myös huomiota siihen, että arkaluonteisten tietojen käsittelyä koskevan sääntelyn valtiosääntöisen välttämättömyysedellytyksen tuli olla lakiteknisesti toteutettu asianmukaisesti ja sen tuli myös tarkoittaa henkilötietojen käsittelyn rajoittamista riittävillä kontrolleilla välttämättömään.

Lisäksi esimerkiksi lausunnon PeVL 65/2018 vp mukaan perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt huomiota siihen, että arvio sääntelyn välttämättömyydestä on mahdollinen vain, jos hallituksen esityksessä eritellään riittävällä seikkaperäisyydellä ne syyt, joiden vuoksi henkilötietojen käsittely katsotaan lakiehdotuksessa välttämättömäksi (ks. esim. PeVL 48/2018 vp, s. 5).

Esimerkiksi lausunnoissa PeVL 58/2018 vp, PeVL 15/2018 vp ja PeVL 14/2018 vp todetaan, että perustuslakivaliokunnan mukaan arkaluonteisten tietojen käsittelyä koskevaa sääntelyä on, tietosuoja-asetuksen mahdollistamissa puitteissa, edelleen syytä arvioida myös aiemman sääntelyn lakitasoisuutta koskevan käytännön pohjalta. Yleistä tietosuoja-asetusta yksityiskohtaisemman lakitasoisen sääntelyn tarve tulee kuitenkin perustella myös tietosuoja-asetuksen puitteissa tapauskohtaisesti. Sääntelyn tarpeen osalta on syytä kiinnittää huomiota myös asetuksessa omaksuttuun riskiperusteiseen lähestymistapaan. Valiokunta painottaa, että myös arkaluonteisten henkilötietojen käsittelyä koskevan sääntelyn kohdalla on syytä pyrkiä selkeään ja ymmärrettävään lainsäädäntöön.

Esimerkiksi lausunnoista PeVL 4/2021 vp, PeVL 65/2018 vp ja PeVL 15/2018 vp käy ilmi, että terveydenhuollossa käsitellään arkaluonteisina pidettäviä henkilötietoja, jotka koskevat esimerkiksi henkilön terveydentilaa tai sairautta taikka häneen kohdistettuja hoitotoimenpiteitä tai niihin verrattavia toimia.

Esimerkiksi lausunnossa PeVL 15/2018 vp tuodaan esiin, että terveyttä koskevat tiedot ovat tietosuoja-asetuksen 9 artiklassa tarkoitettuja erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia tietoja ja että niiden käsittely on sallittua muun muassa 9 artiklan 2 kohdan g alakohdassa säädetyin edellytyksin. Tietosuoja-asetus mahdollistaa siten myös erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvien henkilötietojen käsittelystä säätämisen kansallisella lailla edellyttäen, että asetuksessa säädetyt erityiset edellytykset täyttyvät. Lisäksi esimerkiksi lausunnossa PeVL 20/2020 vp todetaan, että perustuslakivaliokunnan mukaan terveydentilatiedot ovat valtiosääntöisesti arkaluonteisiksi arvioitavia henkilötietoja (ks. esim. PeVL 15/2018 vp, s. 35—43, PeVL 1/2018 vp).

Lausunnossa PeVL 15/2018 vp todetaan myös, että vaikka EU:n tietosuoja-asetuksen soveltamisen alkamisen johdosta kansallisessa lainsäädännössä tulee tietosuoja-asetuksen 9 artiklaan valitun erityisten henkilötietoryhmien käsitteen vuoksi välttää arkaluonteisten tietojen käsitteen käyttämistä sääntelyn selvyyden vuoksi (ks. myös PeVL 14/2018 vp, s. 9), pitää valiokunta edelleen perusteltuna kuvata valtiosääntöisesti tiettyjä henkilötietoryhmiä nimenomaan arkaluonteisiksi. Myös tietosuoja-asetuksen johdantokappaleessa 51 painotetaan erityisten henkilötietoryhmien erityistä arkaluonteisuutta. Perustuslakivaliokunnan käsityksen mukaan tietosuoja-asetuksen riskiperustaisesta lähestymistavasta seuraa, että kansallista yksityiskohtaista ja täsmällistä lainsäädäntöä voidaan säätää myös silloin, kun tietojen käsittely muodostaa erityisen riskin muulla kuin asetuksen 9 artiklassa säädetyllä perusteella. Kansallisen sääntelyn tulee tällöinkin olla yhteensopivaa asetuksen 6 artiklan kanssa. Valiokunnan käsityksen mukaan valtiosääntöisesti arkaluonteisiksi arvioitavien henkilötietojen käsittelystä voidaan myös tietosuoja-asetuksen puitteissa säätää yksityiskohtaisesti. Perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt erityistä huomiota sääntelytarpeeseen silloin, kun henkilötietoja käsittelee viranomainen. Esimerkiksi lausunnoissa PeVL 21/2025 vp, PeVL 36/2020 vp ja PeVL 48/2018 vp käsiteltäessä henkilön tilitietojen/ tilitapahtumien luonnetta mainitaan, että tieto henkilön terveydenhuoltopalvelujen käytöstä on (valtiosääntöisesti arvioiden) arkaluonteinen henkilötieto.

Lausunnossa PeVL 51/2018 vp oli kyse poliisin henkilörekistereistä. Lausunnossa todetaan, että niihin talletetaan runsaasti sellaisia tietoja, joiden suojaaminen oikeudettomalta käytöltä on erittäin tärkeää. Tällaisessa tilanteessa myös tietojen käytön valvontaan oli kiinnitettävä korostettua huomiota (PeVL 42/2014 vp, s. 2/II—3/I, ks. myös PeVL 35/2018 vp, s. 34). Perustuslakivaliokunta korosti, että tietojen suojaamista oikeudettomalta käytöltä ei voi perustaa yksin rekisterinpitäjää tai tietojen käsittelijää koskevan virkavastuun tai muun seuraamusjärjestelmän varaan. Tämä mainitaan myös esimerkiksi lausunnossa PeVL 65/2018 vp.

Esimerkiksi lausunnoista PeVL 71/2018 vp, PeVL 65/2018 vp ja PeVL 15/2018 vp käy ilmi, että perustuslakivaliokunta on arvioidessaan terveydenhuoltolain mukaisia potilastietorekistereitä korostanut, että potilastietorekisterin kaltaisen arkaluonteisia tietoja sisältävän rekisterin ollessa kyseessä on erityisen tärkeää varmistua siitä, että väärinkäytön estävät tietoturvajärjestelyt ovat toimivia ja käytettävissä heti, kun järjestelmä otetaan käyttöön (PeVL 41/2010 vp, s. 3/II). Esimerkiksi lausunnossa PeVL 15/2018 vp todetaan myös, että (valiokunnan tuolloin käsittelemässä asiassa) ehdotettavaan tietokantaan kohdistuvasta tietomurrosta, tietovuodosta tai väärinkäytöstä seuraisi valiokunnan arvion mukaan hyvin merkittävä perusoikeusloukkaus. Merkityksellistä oli, että osaa tiedoista käsiteltäisiin muussa kuin alkuperäisessä keräämistarkoituksessaan ja merkittävä osa tiedoista olisi luonteeltaan arkaluonteisia. Perustuslakivaliokunnan käytännön mukaan arkaluonteisten tietojen käsittely oli rajattava täsmällisillä ja tarkkarajaisilla säännöksillä vain välttämättömään. Henkilötietojen käsittelyä koskevan sääntelyn oli oltava tietosuoja-asetuksen mahdollistamissa puitteissa yksityiskohtaista ja kattavaa.

Muuta kuin alkuperäistä käyttötarkoitusta käsitellään esimerkiksi lausunnoissa PeVL 51/2018 vp ja PeVL 15/2018 vp. Lausunnossa PeVL 15/2018 vp mainitaan, että ns. toissijaista käyttöä arvioidessaan perustuslakivaliokunta on korostanut arkaluonteisten tietojen käsittelyn käyttötarkoitussidonnaisuuden vaatimusta. Tietojen käyttämiseen varsinaisen keräämis- ja tallettamistarkoituksen ulkopuolelle jääviin tarkoituksiin on perustuslakivaliokunnan mukaan ollut syytä suhtautua kielteisesti esimerkiksi laajojen biometrisiä tunnisteita sisältävien rekisterien yhteydessä (PeVL 14/2009 vp, s. 4/II). Käyttötarkoitussidonnaisuudesta on voitu tällöin tehdä vain täsmällisiä ja vähäisiksi luonnehdittavia poikkeuksia. Sääntely ei ole saanut johtaa siihen, että muu kuin alkuperäiseen käyttötarkoitukseen liittyvä toiminta muodostuu rekisterin pääasialliseksi tai edes merkittäväksi käyttötavaksi (PeVL 1/2018 vp, PeVL 14/2017 vp).

Perustuslakivaliokunnan lausuntokäytäntö: tietojen luovutuksesta säätäminen

Esimerkiksi lausunnoista PeVL 34/2024 vp, PeVL 60/2018 vp, PeVL 58/2018 vp, PeVL 15/2018 vp ja PeVL 31/2017 vp käy ilmi, että perustuslakivaliokunta on arvioinut viranomaisten tietojen saamista ja luovuttamista salassapitovelvollisuuden estämättä koskevaa sääntelyä perustuslain 10 §:n 1 momentissa säädetyn yksityiselämän ja henkilötietojen suojan kannalta ja kiinnittänyt huomiota muun muassa siihen, mihin ja ketä koskeviin tietoihin tiedonsaantioikeus ulottuu ja miten tiedonsaantioikeus sidotaan tietojen välttämättömyyteen. Viranomaisen tietojensaantioikeus ja tietojenluovuttamismahdollisuus ovat voineet liittyä jonkin tarkoituksen kannalta "tarpeellisiin tietoihin", jos tarkoitetut tietosisällöt on pyritty luettelemaan laissa tyhjentävästi. Jos taas tietosisältöjä ei ole samalla tavoin luetteloitu, sääntelyyn on pitänyt sisällyttää vaatimus "tietojen välttämättömyydestä" jonkin tarkoituksen kannalta (ks. esim. PeVL 17/2016 vp, s. 2—3 ja siinä viitatut lausunnot).

Esimerkiksi lausunnossa PeVL 31/2017 vp sekä lausunnoissa PeVL 60/2018 vp, PeVL 58/2018 vp ja PeVL 15/2018 vp tuodaan esiin, että valiokunta on antanut merkitystä luovutettavien tietojen luonteelle arkaluonteisina tietoina arvioidessaan tietojen saamista ja luovuttamista salassapitovelvollisuuden estämättä koskevan sääntelyn kattavuutta, täsmällisyyttä ja sisältöä. Esimerkiksi lausunnoissa PeVL 60/2018 vp ja PeVL 58/2018 vp todetaan, että mikäli ehdotetut säännökset tietojen luovutuksesta ovat kohdistuneet myös arkaluonteisiin tietoihin, on tavallisen lain säätämisjärjestyksen käyttämisen edellytyksenä ollut sääntelyn täsmentäminen selostetun perustuslakivaliokunnan viranomaisten tietojen saamista ja luovuttamista salassapitovelvollisuuden estämättä koskevaa sääntelyä koskevan käytännön mukaiseksi (ks. esim. PeVL 15/2018 vp, s. 39). Esimerkiksi lausunnoissa PeVL 21/2020 vp, PeVL 12/2019 vp, PeVL 60/2018 vp ja PeVL 58/2018 vp todetaan myös, että valiokunnan mukaan tällaisia lähtökohtia voidaan soveltaa myös tietojen saamiseen ja luovuttamiseen yksityiseltä esimerkiksi pankkisalaisuuden estämättä (ks. PeVL 48/2018 vp, s. 5).

Lausunnossa PeVL 15/2018 vp käsitellyssä asiassa perustuslakivaliokunta kiinnitti huomiota siihen, että ehdotettu säännös ei sanamuotonsa puolesta mahdollistanut salassa pidettävien potilas- ja asiakastietojen antamista, sillä siihen ei sisältynyt velvollisuutta tai oikeutta antaa siinä mainitut tiedot salassapitosäännösten estämättä. Valiokunnan mielestä tällainen rajaus oli selvyyden vuoksi syytä kirjata säännökseen. Lausunnossa PeVL 15/2018 vp todettiin, että mikäli tarkoituksena on, että maakunnalle on säännöksen perusteella velvollisuus ilmoittaa salassa pidettäviä potilas- ja asiakastietoja salassapitovelvollisuuden estämättä, on ehdotettua sääntelyä täsmennettävä ja muutettava perustuslain 10 §:n 1 momentissa säädetyn yksityiselämän ja henkilötietojen suojan johdosta valiokunnan edellä mainitun viranomaisten tietojen saamista ja luovuttamista salassapitovelvollisuuden estämättä koskevaa sääntelyä koskevan käytännön mukaiseksi (ks. myös PeVL 12/2014 vp, s. 3/I).

Esimerkiksi lausunnoissa PeVL 15/2018 vp ja PeVL 12/2019 vp tuodaan esiin, että erottelussa tietojen saamisen tai luovuttamisen tarpeellisuuden ja välttämättömyyden välillä on kyse tietosisältöjen laajuuden ohella myös siitä, että salassapitosäännösten edelle menevässä tietojensaantioikeudessa on viime kädessä kysymys siitä, että tietoihin oikeutettu viranomainen omine tarpeineen syrjäyttää ne perusteet ja intressit, joita tiedot omaavaan viranomaiseen kohdistuvan salassapidon avulla suojataan. Mitä yleisluonteisempi tietojensaantiin oikeuttava sääntely on, sitä suurempi on vaara, että tällaiset intressit voivat syrjäytyä hyvin automaattisesti.

Perustuslakivaliokunnan lausuntokäytäntö: teknisestä käyttöyhteydestä säätäminen

Esimerkiksi lausunnossa PeVL 73/2018 vp todetaan, että perustuslakivaliokunnan aiemman henkilötietojen käsittelyn yleistä lakisidonnaisuutta korostaneen käytännön mukaan lailla säätämisen vaatimus ulottuu myös mahdollisuuteen luovuttaa henkilötietoja teknisen käyttöyhteyden avulla (PeVL 71/2014 vp, s. 2/II, PeVL 12/2002 vp, s. 5).

Lausunnossa PeVL 73/2018 vp käsiteltiin julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annettua lakia, eli nykyään voimassa olevaa hallinnon yleislakia, ja siinä tarkoitettua sääntelyä teknisistä rajapinnoista ja katseluyhteydestä. Perustuslakivaliokunnan mielestä merkityksellistä oli, että säännökset teknisestä rajapinnasta ja katseluyhteyden avaamisesta koskivat julkisten tietojen lisäksi salassa pidettäviä sekä erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia tai muutoin arkaluonteisia tietoja.

Perustuslakivaliokunta toi lausunnossa PeVL 73/2018 vp esiin, että se oli antanut merkitystä luovutettavien tietojen luonteelle arkaluonteisina tietoina arvioidessaan tietojen saamista ja luovuttamista salassapitovelvollisuuden estämättä koskevan sääntelyn kattavuutta, täsmällisyyttä ja sisältöä (ks. esim. PeVL 15/2018 vp, PeVL 38/2016 vp). Perustuslakivaliokunta mainitsi muun muassa, että se on painottanut arkaluonteisten tietojen käsittelyn aiheuttamia uhkia ja että arkaluonteisten tietojen käsittely on syytä rajata täsmällisillä ja tarkkarajaisilla säännöksillä vain välttämättömään. Valiokunta antoi esimerkin esityksestä, johon ei sisältynyt hyväksyttävästi perusteltua, perustuslain kannalta asianmukaista, täsmällistä ja tarkkarajaista sääntelyä sähköistä tiedonsiirtoa koskevasta järjestelmästä.

Lausunnossa PeVL 73/2018 vp todetaan, että perustuslakivaliokunnan mielestä tekninen rajapinta on sinällään tietoturvallinen tapa siirtää tietoa sähköisessä muodossa. Henkilötietojen ja salassa pidettävien tietojen osalta olisi teknisesti varmistettava luovutettavien tietoaineistojen tapauskohtainen tarpeellisuus tai välttämättömyys tietoja saavan viranomaisen tehtävien hoitamiseksi. Lausunnossa tuotiin esiin myös julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annetun lain asiaa koskevaa sääntelyä. Perustuslakivaliokunta painotti kyseisessä laissa säädetyn merkitystä.

Perustuslakivaliokunnan lausuntokäytäntö: säilytysajasta säätäminen

Perustuslakivaliokunta on lausunut arkaluonteisten henkilötietojen säilyttämisestä esimerkiksi lausunnoissa PeVL 4/2021 vp ja PeVL 86/2022 vp. Perustuslakivaliokunnan mukaan arkaluonteisiin henkilötietoihin kohdistuva lailla säätämisen vaatimus kohdistuu myös säilytysaikoihin (PeVL 14/2018 vp, s. 2 ja 6).

Esimerkiksi lausunnoista PeVL 89/2022 vp, PeVL 52/2018 vp, PeVL 51/2018 vp ja PeVL 31/2017 vp käy ilmi, että perustuslakivaliokunnan mukaan tietojen pysyvä säilyttäminen ei ole henkilötietojen suojan mukaista, ellei siihen ole tietojärjestelmän luonteeseen tai tarkoitukseen liittyviä perusteita. Esimerkiksi lausuntojen PeVL 31/2017 vp ja PeVL 71/2018 vp mukaan tietojen pysyvä säilyttäminen on katsottu perustelluksi esimerkiksi silloin, kun tiedot ovat osin muuttumattomia tai hitaasti muuttuvia eikä niitä päivitetä pelkän ajan kulumisen vuoksi ja niiden pysyvä säilyttäminen on tarpeellista tehtävien hoitamiseksi (PeVL 54/2010 vp). Esimerkiksi lausunnoissa PeVL 36/2018 vp ja PeVL 35/2018 vp perustuslakivaliokunta piti ongelmallisena säännöksiä, joissa sallittaisiin tietojen säilyttäminen ja tallettaminen ilman mitään ajallista rajoitusta. Valiokunnan mielestä sääntelyyn oli lisättävä velvollisuus tietyin määräajoin arvioida, tarvitaanko tietoa enää.

Esimerkiksi lausunnoissa PeVL 86/2022 vp ja PeVL 43/2020 vp todetaan, että valiokunta on painottanut erityisesti arkaluonteisten tietojen säilytysajan rajaamista siihen, mikä on välttämätöntä sen tavoitteen saavuttamiseksi, jonka vuoksi tiedot on järjestelmään tallennettu (ks. esim. PeVL 4/2021 vp, kappale 46, PeVL 31/2017 vp, s. 5, PeVL 13/2017 vp, s. 6).

Esimerkiksi lausuntojen PeVL 86/2022 vp, PeVL 71/2018 vp ja PeVL 52/2018 vp mukaan valiokunta on pitänyt viiden vuoden säilytysaikaa arkaluonteisten tietojen osalta pitkänä (PeVL 51/2018 vp, s. 16, PeVL 13/2017 vp, s. 6). Lausunnoissa PeVL 71/2018 vp ja PeVL 52/2018 vp todetaan, että valiokunta on korostanut, että mitä pidemmäksi tietojen säilytysaika muodostuu, sitä olennaisempaa on huolehtia tietoturvasta, tietojen käytön valvonnasta ja rekisteröidyn oikeusturvasta (PeVL 28/2016 vp, s. 7). Esimerkiksi lausunnoissa PeVL 71/2018 vp, PeVL 52/2018 vp ja PeVL 51/2018 vp esillä olleissa asioissa valiokuntatyössä oli vielä syytä tarkastella, olivatko ehdotetun pituiset säilytysajat tarpeen, ja rajoittaa erityisesti arkaluonteisten henkilötietojen säilytysaikoja välttämättömään säilytyksen tarkoituksen kannalta.

Lausunnossa PeVL 31/2017 vp sivutaan vainajia koskevia tietoja. Lausunnossa todetaan, että vaikka vainaja ei lähtökohtaisesti ole Suomen perusoikeusjärjestelmässä perusoikeuksien subjekti, niin valiokunnan mukaan perustuslain 1 §:n 2 momentin säännös ihmisarvon loukkaamattomuudesta ulottaa kuitenkin vaikutuksensa laajemmalle kuin elossa olevien ihmisyksilöiden kohteluun (PeVL 18/2014 vp, s. 9/I, PeVL 71/2002 vp, s. 2/I). Tämän vuoksi vainajaa koskeva sääntely ei ole täysin merkityksetöntä tämän yksityisyyden suojaan liittyvien oikeuksien kannalta (ks. myös PeVL 19/2008 vp, s. 2/II). (Tapauksessa oli kyse tietojen pysyvästä säilyttämisestä ja rekisteröidyn kuoleman jälkeistä tietojen pysyvän säilyttämisen tarvetta oli syytä vielä valiokuntatyössä erikseen arvioida.)

Perustuslakivaliokunnan lausuntokäytäntö: perusoikeuksien yhteensovittaminen

Perustuslakivaliokunta on lausunut perusoikeuksien yhteensovittamisesta. Esimerkiksi lausunnoissa PeVL 84/2022 vp ja PeVL 14/2018 vp todetaan, että perustuslakivaliokunnan mukaan yksityiselämän ja henkilötietojen suojalla ei ole etusijaa muihin perusoikeuksiin nähden. Kyse on sen sijaan kahden tai useamman perusoikeussäännöksen yhteensovittamisesta ja punninnasta (ks. myös PeVL 10/2014 vp, s. 4/II, PeVL 54/2014 vp, s. 2/II). Lausunnon PeVL 14/2018 vp mukaan perustuslakivaliokunta painottaa, että yksityiselämän ja henkilötietojen suoja tulee suhteuttaa toisiin perus- ja ihmisoikeuksiin sekä muihin painaviin yhteiskunnallisiin intresseihin, kuten esimerkiksi yleiseen turvallisuuteen liittyviin intresseihin, jotka voivat ääritapauksessa palautua henkilökohtaisen turvallisuuden perusoikeuteen (PeVL 5/1999 vp, s. 2/II). Lainsäätäjän tulee turvata yksityiselämän ja henkilötietojen suoja tavalla, jota voidaan pitää hyväksyttävänä perusoikeusjärjestelmän kokonaisuudessa.

Valvontalain 46 a §:n arviointi

Ehdotettavassa valvontalain 46 a §:ssä säädettäisiin pääasiassa lääkärin velvollisuudesta ja oikeudesta ilmoittaa tietoja salassapitosäännösten ja muiden tiedonsaantia koskevien rajoitusten estämättä. Kyse olisi terveydenhuollon palvelunantajan suorittamasta tietojen luovuttamisesta. Palvelunantaja voi olla julkinen tai yksityinen. Tietoja vastaanottaisi työsuojeluviranomainen.

Ehdotettava valvontalain 46 a § olisi laadittu perustuslakivaliokunnan viranomaisten tietojen saamista ja luovuttamista salassapitovelvollisuuden estämättä koskevan lausuntokäytännön mukaisesti. Ehdotettavassa 46 a §:ssä olisi sääntelyä ilmoitettavista sairaustapauksista sekä tyhjentävä ja täsmällinen luettelo ilmoitettavista tiedoista. Sääntely ilmoitettavista tiedoista olisi laadittu sen mukaan, mitä tietoja työsuojeluviranomainen käytännössä tarvitsisi, kun se pyrkisi ehkäisemään työperäisiä sairauksia. Asiasisällön vuoksi ehdotettavassa 46 a §:ssä ei nimenomaisesti mainittaisi sanaparia ”tarpeelliset tiedot”.

Lääkärin ilmoittamat tiedot olisivat luonnollisten henkilöiden henkilötietoja, oikeushenkilöiden tietoja ja muita tietoja. Osa henkilötiedoista olisi yleisen tietosuoja-asetuksen 9 artiklassa tarkoitettuja erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia henkilötietoja sekä muita valtiosääntöisesti arkaluonteisia henkilötietoja. Ehdotettavassa 46 a §:ssä olisi myös työsuojeluviranomaista koskeva säilytysaikasäännös. Kaiken kaikkiaan ehdotettava 46 a § olisi henkilötietojen käsittelyä koskevaa kansallista sääntelyä.

Ehdotettavan 46 a §:n nojalla terveydenhuollossa suoritettava henkilötietojen käsittely kuuluisi yleisen tietosuoja-asetuksen, tietosuojalain ja asiakastietolain soveltamisalaan. Myöhemmin työsuojeluviranomaisessa suoritettava henkilötietojen käsittely kuuluisi yleisen tietosuoja-asetuksen ja tietosuojalain soveltamisalaan. Perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännön mukaan on lähtökohtaisesti riittävää perustuslain 10 §:n 1 momentin kannalta, että sääntely täyttää EU:n yleisessä tietosuoja-asetuksessa asetetut vaatimukset. Kansallinen erityislainsäädäntö tulee rajata vain välttämättömään tietosuoja-asetuksen salliman kansallisen liikkumavaran puitteissa. Ehdotettava 46 a § olisi laadittu yleisessä tietosuoja-asetuksessa tarkoitetun kansallisen sääntelyliikkumavaran sekä tietosuojalain puitteissa. Perustelut tältä osin on esitetty luvussa 4.3.

Ehdotettavan valvontalain 46 a §:n nojalla ilmoitettavien tietojen käyttötarkoitus olisi työolosuhteiden kehittäminen ja työperäisten sairauksien ennaltaehkäisy. Ehdotettavan 46 a §:n nojalla lääkärin olisi kerättävä ja ilmoitettava osin sellaisia tietoja, joita ei välttämättä aina tarvita terveydenhuollon omia käyttötarkoituksia varten, vaan tarvitaan vain työolosuhteiden kehittämiseen. Lääkäri ilmoittaisi potilastietoja ja potilaan työtä koskevia tietoja.

Ilmoitettavia erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia henkilötietoja (terveyttä koskevia tietoja) olisivat:

- potilaalla diagnosoitu sairaus ja diagnoosin asettamispäivä sekä arvio sairauden luokittelusta työperäisenä sairautena ja arviointipäivä (46 a §:n 2 momentin 1 kohdan c alakohta)

- arvio sairauden aiheuttamista seuraamuksista potilaan terveydelle ja työkyvylle sekä arvio seuraamusten kestosta (46 a §:n 2 momentin 1 kohdan d alakohta)

- tieto siitä, jos potilaan työpaikalla muut henkilöt ovat sairastuneet vastaavaan sairauteen kuin potilas (46 a §:n 2 momentin 2 kohdan f alakohta, tieto ilmoitettaisiin tarkkuustasolla ”kyllä”).

Lisäksi potilaan valtiosääntöisesti arkaluonteisia henkilötietoja olisivat myös (terveydenhuoltopalvelun käyttöä/ saamista koskevina tietoina) terveydenhuollon palvelunantajan yksilöintitiedot, tehtävä terveyspalvelujärjestelmässä ja yhteystiedot sekä potilaan tutkineen lääkärin nimi ja rekisteröintinumero (46 a §:n 2 momentin 1 kohdan a alakohta).

Ilmoitettavat potilaan terveydenhuoltopalvelun käyttöä/ saamista koskevat tiedot olisivat sellaisia, että niitä käytetään jo terveydenhuollon omiin käyttötarkoituksiin. Ilmoitettavat terveyttä koskevat tiedot olisivat osin sellaisia, että niitä käytetään jo terveydenhuollon omiin käyttötarkoituksiin. Arvio sairauden aiheuttamista seuraamuksista potilaan työkyvylle liittyy kuitenkin enemmän potilaan työhön. Tieto siitä, jos potilaan työpaikalla muut henkilöt ovat sairastuneet vastaavaan sairauteen kuin potilas (tarkkuustasolla ”kyllä”) liittyy myös enemmän potilaan työhön. Vaikka ehdotettava valvontalain 46 a § säädettäisiin ja arkaluonteistakin tietoa luovutettaisiin muuhun kuin alkuperäiseen käyttötarkoitukseen, työolosuhteiden kehittäminen ei silti muodostuisi terveydenhuollon palvelunantajien potilasrekistereiden pääasialliseksi tai merkittäväksi käyttötarkoitukseksi. Lääkäri ilmoittaisi terveydenhuollon itsekin käyttämistä tiedoista vain tietynlaisiin sairaustapauksiin liittyviä joitakin arkaluonteisia tietoja. Koko terveydenhuollon palvelunantajan potilasrekisterin tietoaineistoa ei luovutettaisi, vaan potilasrekisterin tietojen käyttötarkoitussidonnaisuuteen tehtäisiin vain täsmällinen ja vähäiseksi luonnehdittava poikkeus.

Ehdotettavassa 46 a §:ssä olisi tyhjentävä ja täsmällinen luettelo ilmoitettavista tiedoista. Sääntely ilmoitettavista tiedoista olisi laadittu sen mukaan, mitä tietoja työsuojeluviranomainen käytännössä tarvitsisi, kun se pyrkisi ehkäisemään työperäisiä sairauksia. Työtapaturmien torjunnan lailla työsuojeluviranomaisen eri valvontatehtävistä työperäisten sairauksien ennaltaehkäisy on perinteisin ydintehtävä. Terveyden vaarantaneiden työolosuhteiden kehittäminen edellyttää myös terveyttä koskevien tietojen ilmoittamista. Työolosuhteissa esiintyvien altisteiden lisäksi on välttämätöntä saada tietoa sairauksista, joita altisteet ovat aiheuttaneet, ja tietoa siitä, millaisia seuraamuksia sairauksista on seurannut potilaiden terveydelle ja työkyvylle. Sairautta koskevien tietojen avulla voidaan paremmin ymmärtää työolosuhteiden ja sairauden välistä syy-yhteyttä ja suunnitella, miten työolosuhteita tulisi muuttaa, jotta vastaavia sairauksia ei syntyisi. Seuraamuksia koskevien tietojen avulla voidaan ymmärtää työolosuhteista johtuvien sairauksien luonnetta ja merkitystä henkilöiden jäljellä olevan työkyvyn kannalta. Tieto työpaikan muidenkin henkilöiden sairastumisesta vastaavaan sairauteen olisi myös välttämätön tieto, koska se olisi indikaatio siitä, että työsuojeluvalvonta on tapauksessa erityisen tarpeellista. Työsuojeluviranomainen tarvitsisi myös potilaan terveydenhuoltopalvelun käyttöä/ saamista koskevat tiedot. Nämä tiedot ovat välttämättömiä, jotta työsuojeluviranomainen voi tietää, mikä taho potilaan on tutkinut ja voi tarvittaessa ottaa tahoon yhteyttä. Tiedoista saa myös viitettä ammattitaudin tai muun työperäisen sairauden varmuusasteesta. Ehdotettavan valvontalain 46 a §:n nojalla tapahtuva arkaluonteisten tietojen käsittely olisi siten rajattu täsmällisillä ja tarkkarajaisilla säännöksillä vain välttämättömiin arkaluonteisiin tietoihin.

Ehdotettavaan 46 a §:ään sisältyisi työsuojeluviranomaista koskeva säilytysaikasäännös, 5 momentti. Säilytysaikasäännös täydentäisi valvontalain muita valvontamenettelyä koskevia säännöksiä lääkärin ilmoittamien tietojen käsittelyn osalta. Lääkärin ilmoittamien erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvien henkilötietojen ja valtiosääntöisesti arkaluonteisten henkilötietojen säilytysaika olisi rajattu 5 momentissa mainittujen seikkojen näkökulmasta välttämättömään aikaan. Työsuojeluviranomaisen olisi myös arvioitava mainittujen henkilötietojen säilyttämisen välttämättömyyttä vähintään viiden vuoden välein. Myös säilytysaikasääntely olisi siten rajattu vain välttämättömään. Käytännössä työsuojeluviranomainen harkitsisi aina kunkin ilmoituksen saatuaan, millaisiin valvontatoimenpiteisiin kyseinen ilmoitus antaisi aihetta ryhtyä ja millaista tietojen käsittelyä valvontatoimenpiteet edellyttäisivät. Esimerkiksi yrittäjien tiedot voitaisiin useimmissa tapauksissa tuhota nopeasti. Säilytysaikasääntely koskisi samalla tavalla elossa olevien henkilöiden ja vainajien tietoja. Kun henkilö on kuollut työolosuhteiden aiheuttaman sairauden vuoksi, työsuojeluviranomaisen on erityisen tärkeää voida käsitellä kyseiseen sairaustapaukseen liittyviä tietoja pyrkiessään parantamaan työolosuhteita.

Perustuslakivaliokunnan lausunnossa PeVL 22/2020 vp käsiteltiin esitystä, jossa ehdotettiin, että muun muassa lääkärillä oli oikeus salassapitosäännösten estämättä tehdä ilmoitus muun muassa Säteilyturvakeskukselle ydinvoimalaitoksen ohjaajasta ja lisäksi poliisille turvahenkilöstä, jonka hän potilastietojen ja henkilön tapaamisen tai tutkimuksen perusteella katsoo perustellusta syystä olevan terveydentilansa tai käyttäytymisensä perusteella soveltumaton tehtäväänsä tai vaaraksi ydin- tai säteilyturvallisuudelle. Ilmoitusoikeus ei oikeuttanut ilmaisemaan henkilön yksityiskohtaisia terveystietoja, vaan ainoastaan lausuman siitä, että henkilö "ei mahdollisesti ole soveltuva tehtäväänsä tai että hän voi olla vaaraksi ydin- tai säteilyturvallisuudelle". Ydinlaitoksille asetettavat korostetut turvallisuusvaatimukset huomioiden valiokunta ei pitänyt sääntelyä ongelmallisena. Lausunnossa PeVL 22/2020 vp viitattiin myös aiempiin perustuslakivaliokunnan kannanottoihin, joissa käsiteltiin muun muassa lääkärin oikeutta tehdä ilmoitus poliisille henkilöstä, joka saattaa olla sopimaton ampuma-aseen hallussapitoon. Valiokunta oli katsonut tällaisen sääntelyn olevan toteutettavissa tavallisen lain säätämisjärjestyksessä edellyttäen, että sääntely saatettaisiin vastaamaan perusoikeusrajoituksen täsmällisyys- ja tarkkarajaisuusvaatimusta (PeVL 18/2010 vp, s. 6). Ehdotettavan valvontalain 46 a §:n nojalla lääkäri ilmoittaisi sairastunutta henkilöä koskevia arkaluonteisiakin tietoja, jotta voitaisiin pyrkiä estämään ennalta muiden henkilöiden sairastuminen. Kun 46 a §:ää vertaa lausunnossa PeVL 22/2020 vp mainittuihin tapauksiin, voidaan todeta, että ilmoituksesta työsuojeluviranomaiselle ei aiheutuisi rekisteröidylle vastaavia uhkia ja negatiivisia seurauksia. Ilmoitettujen tietojen käyttötarkoitus olisi rekisteröidylle ja muille henkilöille myönteinen.

Ehdotettavaa valvontalain 46 a §:ää sovellettaessa työsuojeluhallinnon tarjoama ilmoituslomake olisi osana terveydenhuollon palvelunantajien tietojärjestelmiä ja valtakunnallisia tietojärjestelmäpalveluja. Terveydenhuollon palvelunantaja tallentaisi lääkärin täyttämän ilmoituksen potilasrekisteriinsä. Ehdotettavan 46 a §:n 4 momentin mukaan ilmoitus välitettäisiin terveydenhuollosta työsuojeluviranomaiselle pääsääntöisesti kysely- ja välityspalvelun avulla. Jäljennös tallennettaisiin asiakastietovarantoon. Työsuojeluviranomainen saisi siten 46 a §:n mukaisen etukäteen määritellyn ja vakiosisältöisen tietoaineiston sähköisesti. Ilmoitettavien tietojen tarpeellisuus ja arkaluonteisten tietojen osalta tietojen välttämättömyys työsuojeluvalvontaan olisi 46 a §:ään perustuen varmistettu teknisesti etukäteen.

Ehdotettavan valvontalain 46 a §:n 3 momentin mukaan lääkärin olisi ilmoitettava potilaalle etukäteen, kun lääkäri aikoo tehdä ilmoituksen potilaan muusta työperäisestä sairaudesta. Etukäteisilmoituksen edellyttäminen voidaan tulkita yleisen tietosuoja-asetuksen 9 artiklan 4 kohdassa tarkoitetuksi terveystietojen käsittelyn lisäehdoksi. Samalla se olisi rekisteröidyn henkilötietoja suojaava suojatoimi. Etukäteisilmoituksen saatuaan potilaalla olisi mahdollisuus käyttää yleisen tietosuoja-asetuksen 21 artiklassa tarkoitettua vastustamisoikeuttaan.

Terveydenhuollossa henkilötietojen käsittelyssä annetaan perinteisesti suuri merkitys potilaan itsemääräämisoikeudelle ja potilaan suostumusta käytetään usein oikeusperustana ja edellytyksenä tietojen saamiselle. Esimerkiksi lausunnossa PeVL 4/2021 vp oli kyse muun muassa siitä, että suostumuksesta lähtökohtaisesti riippumaton tiedonsaantioikeus olisi perustettu lakiehdotuksen mukaisesti kaikille sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäjille ja tuottajille. Perustuslakivaliokunnan mielestä sääntely ei kokonaisuutena arvioiden täyttänyt niitä edellytyksiä, joita ehdotetun kaltainen itsemääräämisoikeutta turvaavasta suostumusedellytyksen pääsääntöisyydestä luopuminen edellyttäisi itsemääräämisoikeuden varaan rakentuvassa sosiaali- ja terveydenhuollon sääntely-ympäristössä. Valiokunnan mielestä aktiivista reagointia edellyttävä kielto-oikeus ei ollut riittävä itsemääräämisoikeuden turvaamisen tae. Asian käsittelyn yhteydessä valiokunta painotti kuitenkin myös, että sanottu ei estänyt säätämästä suostumusedellytykseen esimerkiksi potilaslain 13 §:ssä säädetyn kaltaisia poikkeuksia ja muita tiedonsaantioikeuksia.

Ehdotettava valvontalain 46 a § olisi työlainsäädäntöä, ei terveydenhuollon lainsäädäntöä. Sääntelyssä on vuosikymmenten ajan ollut kyse lääkärin ilmoitusvelvollisuudesta ammattitaudeista ja muista työperäisistä sairauksista. Myös Kansainvälisen työjärjestön ILO:n yleissopimuksessa nro 81 (1947) on artikla siitä, että ammattitaudeista on ilmoitettava ammattientarkastukselle. Tästä näkökulmasta lääkärin ilmoitus ei asiana sovellu siihen, että ilmoituksen tekeminen edellyttäisi potilaan suostumusta. Ilmoituksen tavoitteena on muiden vielä terveiden työntekijöiden suojelu. Ehdotettavassa 46 a §:ssä ehdotetaan kuitenkin otettavaksi käyttöön uutena sääntelynä lääkärin velvollisuus ilmoittaa potilaalle etukäteen, kun lääkäri aikoo tehdä ilmoituksen muusta työperäisestä sairaudesta ilmoitusoikeutensa nojalla. Lääkärin ilmoitusoikeutta ja potilaan etukäteisinformointia koskevan ehdotuksen taustalla on lääkärin ilmoitusvelvollisuuden rikkomisen kriminalisointi, vaatimus rangaistussääntelyn täsmällisyydestä ja se, että muita työperäisiä sairauksia ei määritellä lainsäädännössä samaan tapaan kuin ammattitauteja. Ilmoitusoikeuteen liittyvän etukäteisilmoituksen avulla potilas ei yllättyisi, että myös hänen muusta työperäisestä sairaudestaan kuin ammattitaudista tehdään ilmoitus. Etukäteisilmoitus voisi johtaa siihen, että potilas vastustaa henkilötietojensa käsittelyä. Tällöin lääkäri ei voisi tehdä ilmoitusta vastoin potilaan tahtoa. Koska ilmoitus tehtäisiin potilaan kannalta myönteisiä tarkoituksia varten, potilaat käyttäisivät vastustamisoikeuttaan oletettavasti vain harvoin.

Ehdotettavassa valvontalain 46 a §:ssä tarkoitettua arkaluonteisten tietojen käsittelyä on arvioitava perusoikeuksien yleisten rajoitusedellytysten kannalta. Ehdotettava 46 a § täyttäisi vaatimuksen lailla säätämisestä. Säännöksessä olisi täsmällisesti ja tarkkarajaisesti lueteltu ilmoitettavat erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvat henkilötiedot ja muut valtiosääntöisesti arkaluonteiset henkilötiedot. Yksityiselämän suojaan ja henkilötietojen suojaan tehtävä rajoitus, eli mainittujen arkaluonteisten henkilötietojen ilmoittaminen terveydenhuollon ulkopuolelle, olisi hyväksyttävä, koska tavoitteena olisi toisen perusoikeuden edistäminen, työvoiman suojelu.

Ihmisoikeusvelvoitteiden noudattaminen, perusoikeusrajoituksen suhteellisuus ja perusoikeuden ydinalueen koskemattomuus ovat myös perusoikeuksien yleisiä rajoitusedellytyksiä. Arkaluonteisten tietojen käsittely koskee nimenomaan yksityiselämän suojan ja henkilötietojen suojan ydintä. Perusoikeuskirjan 52 artiklan mukaan perusoikeuskirjassa tunnustettujen oikeuksien ja vapauksien käyttämistä voidaan rajoittaa oikeuksien ja vapauksien keskeistä sisältöä kunnioittaen. Suhteellisuusperiaatteen mukaisesti rajoituksia voidaan säätää ainoastaan, jos ne ovat välttämättömiä ja vastaavat tosiasiallisesti unionin tunnustamia yleisen edun mukaisia tavoitteita tai tarvetta suojella muiden henkilöiden oikeuksia ja vapauksia. Myös perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännön mukaan perusoikeudet on suhteutettava toisiinsa ja muihin painaviin yhteiskunnallisiin intresseihin. Yksityiselämän ja henkilötietojen suoja tulee turvata tavalla, jota voidaan pitää hyväksyttävänä perusoikeusjärjestelmän kokonaisuudessa.

Ehdotettavan valvontalain 46 a §:n tavoitteena on toisen perusoikeuden edistäminen, työvoiman suojelu. Ammattitautien ehkäisy on myös yksi EU:n strategiakehyksen COM(2021) 323 final päätavoitteista. Ehdotettavan 46 a §:n nojalla ilmoitettavien erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvien henkilötietojen ja muiden valtiosääntöisesti arkaluonteisten henkilötietojen välttämättömyys työsuojeluviranomaiselle on perusteltu yllä. Yksityiselämän suojaan ja henkilötietojen suojaan tehtävä rajoitus olisi suhteellinen ja perusoikeuden ydinaluetta tai olennaista sisältöä ei loukattaisi, koska lääkäri ilmoittaisi tietoja vain potilaan tietynlaisesta työperäisestä sairaustapauksesta, eli ei potilaan muita terveystietoja potilaan elämänkaaren ajalta. Jos potilaan työpaikalla muut henkilöt olisivat sairastuneet vastaavaan sairauteen kuin potilas, lääkäri ilmoittaisi tämän tarkkuustasolla ”kyllä”. Lääkäri ei yksilöisi, keitä muut sairastuneet olivat. Kaikkiin työssäkäyviin henkilöihin verrattuna työperäisiin sairauksiin sairastuneet ovat pieni vähemmistö, joten työsuojeluviranomaiselle ei ilmoitettaisi lainkaan terveystietoja valtaosasta työssäkäyvistä henkilöistä. Myös ilmoitettavat potilaan terveydenhuoltopalvelun käyttöä/ saamista koskevat tiedotkoskisivat vain samoja tietynlaisia työperäisiä sairaustapauksia eikä vastaavia tietoja ilmoitettaisi lainkaan valtaosan työssäkäyvistä henkilöistä osalta.

Henkilön yksityiselämän suojaa ja henkilötietojen suojaa koskevat oikeusturvajärjestelyt olisivat riittäviä, koska toimittaisiin terveydenhuollon ja työsuojeluviranomaisen kesken. Oikeutta oikeusturvaan turvattaisiin tässä toimintaympäristössä muun muassa salassapitosääntelyllä, tietoturvallisilla tietojärjestelmillä ja niiden käyttövaltuuksilla, henkilöstön koulutuksella, virkavastuusääntelyllä, oikeudella saattaa asia tietosuojavaltuutetun käsiteltäväksi ja oikeudella tehdä hallintokantelu. Lisäksi ehdotettavan 46 a §:n 3 momentissa tarkoitettu potilaan etukäteisinformointi johtaisi siihen, että potilas voisi halutessaan vastustaa henkilötietojensa käsittelyä.

Työterveyslaitosta koskevan lain 2 c §:n arviointi

Ehdotettavassa Työterveyslaitosta koskevan lain 2 c §:ssä säädettäisiin Työterveyslaitoksen oikeudesta saada salassapitosäännösten ja muiden tiedonsaantia koskevien rajoitusten estämättä sähköisesti ja maksutta terveydenhuollon palvelunantajilta näiden työsuojeluviranomaiselle ilmoittamista tiedoista työperäisten sairauksien rekisteröintiä varten tarpeelliset tiedot.

Työterveyslaitoksellakin tietojen käyttötarkoitus olisi viime kädessä työperäisten sairauksien ennaltaehkäisy ja työolosuhteiden kehittäminen. Tietoja luovuttava palvelunantaja voi olla julkinen tai yksityinen. Työterveyslaitos on itsenäinen julkisoikeudellinen laitos.

Ehdotettava 2 c § olisi laadittu perustuslakivaliokunnan viranomaisten tietojen saamista ja luovuttamista salassapitovelvollisuuden estämättä koskevan lausuntokäytännön mukaisesti. Siinä säädettäisiin oikeudesta saada rekisteröinnin kannalta ”tarpeelliset tiedot” ja tiedot lueteltaisiin tyhjentävästi ja täsmällisesti.

Työterveyslaitoksen saamissa tiedoissa olisi luonnollisten henkilöiden henkilötietoja, oikeushenkilöiden tietoja ja muita tietoja. Osa henkilötiedoista olisi erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia henkilötietoja ja muita valtiosääntöisesti arkaluonteisia henkilötietoja. Ehdotettava 2 c § olisi henkilötietojen käsittelyä koskevaa kansallista sääntelyä.

Ehdotettavan 2 c §:n nojalla terveydenhuollossa suoritettava henkilötietojen käsittely kuuluisi yleisen tietosuoja-asetuksen, tietosuojalain ja asiakastietolain soveltamisalaan. Myöhemmin Työterveyslaitoksella suoritettava henkilötietojen käsittely kuuluisi yleisen tietosuoja-asetuksen ja tietosuojalain soveltamisalaan. Perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännön mukaan on lähtökohtaisesti riittävää perustuslain 10 §:n 1 momentin kannalta, että sääntely täyttää EU:n yleisessä tietosuoja-asetuksessa asetetut vaatimukset. Kansallinen erityislainsäädäntö tulee rajata vain välttämättömään tietosuoja-asetuksen salliman kansallisen liikkumavaran puitteissa. Ehdotettava 2 c § olisi laadittu yleisessä tietosuoja-asetuksessa tarkoitetun kansallisen sääntelyliikkumavaran sekä tietosuojalain puitteissa. Perustelut tältä osin on esitetty luvussa 4.3.

Ehdotettavan 2 c §:n nojalla Työterveyslaitokselle luovutettaisiin lähtökohtaisesti samoja tietoja kuin työsuojeluviranomaiselle ilmoitettiin, mutta vähemmän.

Työterveyslaitoksen saamia erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia henkilötietoja (terveyttä koskevia tietoja) olisivat:

- potilaalla diagnosoitu sairaus ja diagnoosin asettamispäivä sekä arvio sairauden luokittelusta työperäisenä sairautena ja arviointipäivä (2 c §:n 1 momentin 1 kohdan c alakohta)

- arvio sairauden aiheuttamista seuraamuksista potilaan terveydelle ja työkyvylle sekä arvio seuraamusten kestosta (2 c §:n 1 momentin 1 kohdan d alakohta).

Työterveyslaitos saisi potilaan valtiosääntöisesti arkaluonteisina henkilötietoina myös (terveydenhuoltopalvelun käyttöä/ saamista koskevina tietoina) terveydenhuollon palvelunantajan yksilöintitiedot ja tehtävän terveyspalvelujärjestelmässä (2 c §:n 1 momentin 1 kohdan a alakohta).

Terveydenhuollon palvelunantajien aiemmin työsuojeluviranomaiselle ilmoittamista tiedoista osa olisi ollut sellaisia tietoja, joita tarvitaan jo terveydenhuollon omia käyttötarkoituksia varten ja osa sellaisia tietoja, joita tarvitaan vain työolosuhteiden kehittämiseen. Esitettävän tiedonsaantioikeuden nojalla myös Työterveyslaitos saisi kumpiakin tietoja.

Mainitut potilaan terveydenhuoltopalvelun käyttöä/ saamista koskevat tiedot olisivat sellaisia, että niitä käytetään jo terveydenhuollon omiin käyttötarkoituksiin. Samoin terveyttä koskevat tiedot olisivat pääosin sellaisia, että niitä käytetään jo terveydenhuollon omiin käyttötarkoituksiin. Vaikka ehdotettava 2 c § säädettäisiin ja arkaluonteistakin tietoa luovutettaisiin muuhun kuin alkuperäiseen käyttötarkoitukseen, Työterveyslaitos saisi terveydenhuollon itsekin käyttämistä tiedoista vain tietynlaisiin sairaustapauksiin liittyviä joitakin arkaluonteisia tietoja. Koko terveydenhuollon palvelunantajan potilasrekisterin tietoaineistoa ei luovutettaisi, vaan potilasrekisterin tietojen käyttötarkoitussidonnaisuuteen tehtäisiin vain täsmällinen ja vähäiseksi luonnehdittava poikkeus.

Ehdotettavassa 2 c §:ssä olisi tyhjentävä ja täsmällinen luettelo tiedonsaantioikeuden sisältämistä tiedoista. Tiedot olisivat tarpeellisia työperäisten sairauksien rekisteröintiin. Terveyttä koskevien tietojen saaminen olisi kuitenkin välttämätöntä Työterveyslaitokselle, koska se pitää työperäisten sairauksien rekisteriä, eli tutkii ja tilastoi näitä sairauksia. On välttämätöntä saada tieto sairauksista, joita työolosuhteissa esiintyvät altisteet ovat aiheuttaneet, ja tietoa siitä, millaisia seuraamuksia sairauksista on seurannut potilaiden terveydelle ja työkyvylle. Sairautta koskevien tietojen avulla voidaan paremmin ymmärtää työolosuhteiden ja sairauden välistä syy-yhteyttä. Seuraamuksia koskevien tietojen avulla voidaan ymmärtää työolosuhteista johtuvien sairauksien luonnetta ja merkitystä henkilöiden jäljellä olevan työkyvyn kannalta. Lisäksi tieto kuolemasta tarvitaan muun muassa Suomen ammattitautitilastoon. Potilaan terveydenhuoltopalvelun käyttöä/ saamista koskevien tietojen saaminen olisi myös välttämätöntä tutkimuksen ja tilastoinnin kannalta. Tiedoista näkee potilaan tutkineen tahon ja voi saada viitettä ammattitaudin tai muun työperäisen sairauden varmuusasteesta. Ehdotettavan 2 c §:n nojalla tapahtuva arkaluonteisten tietojen käsittely olisi siten rajattu täsmällisillä ja tarkkarajaisilla säännöksillä vain välttämättömiin arkaluonteisiin tietoihin.

Yllä valvontalain 46 a §:n arvioinnin yhteydessä on mainittu perustuslakivaliokunnan lausunto PeVL 22/2020 vp ja todettu, ettei rekisteröidylle seuraisi uhkia tai negatiivisia seuraamuksia, kun lääkäri ilmoittaisi tietoja työsuojeluviranomaiselle. Myöskään Työterveyslaitoksen tiedonsaantioikeudesta ei seuraisi negatiivisia seurauksia rekisteröidylle. Työterveyslaitoksella tietojen käyttötarkoitukset ovat rekisteröidyn ja muiden henkilöiden kannalta myönteisiä.

Ehdotettavan 2 c §:n mukaan Työterveyslaitos voisi osoittaa tietopyynnön Kansaneläkelaitokselle. Kansaneläkelaitos voisi käsitellä tietopyynnön terveydenhuollon palvelunantajien puolesta valtakunnallisiin tietojärjestelmäpalveluihin tallennettujen tietojen osalta. Kansaneläkelaitos toimisi henkilötietojen käsittelijänä. Kansaneläkelaitos voisi luovuttaa tiedonsaantioikeuden mukaiset tiedot ilman harkintavaltaa siitä, mitä tietoja luovutetaan. Tavoitteena olisi, että Työterveyslaitoksen ja Kansaneläkelaitoksen välinen asiointi tapahtuisi mahdollisimman pitkälle automaattisesti tietojärjestelmien kesken. Kansaneläkelaitos poimisi tiedot asiakastietovarannosta. Käytännössä hyödynnettäisiin teknisesti niin sanottua tietoallasta. Kansaneläkelaitos luovuttaisi tiedot sähköisesti, muulla tavalla kuin kysely- ja välityspalvelulla. Työterveyslaitos saisi siten 2 c §:n mukaisen etukäteen määritellyn ja vakiosisältöisen tietoaineiston sähköisesti. Tietojen tarpeellisuus ja arkaluonteisten tietojen osalta tietojen välttämättömyys työperäisten sairauksien rekisteröintiin olisi siten 2 c §:ään perustuen varmistettu teknisesti etukäteen.

Ehdotettavassa 2 c §:ssä tarkoitettua arkaluonteisten tietojen käsittelyä on arvioitava perusoikeuksien yleisten rajoitusedellytysten kannalta. Ehdotettava 2 c § täyttäisi vaatimuksen lailla säätämisestä. Säännöksessä olisi täsmällisesti ja tarkkarajaisesti lueteltu luovutettavat erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvat henkilötiedot ja muut valtiosääntöisesti arkaluonteiset henkilötiedot. Yksityiselämän suojaan ja henkilötietojen suojaan tehtävä rajoitus, eli mainittujen arkaluonteisten henkilötietojen luovuttaminen terveydenhuollon ulkopuolelle, olisi hyväksyttävä, koska tavoitteena olisi toisen perusoikeuden edistäminen, työvoiman suojelu.

Ihmisoikeusvelvoitteiden noudattaminen, perusoikeusrajoituksen suhteellisuus ja perusoikeuden ydinalueen koskemattomuus ovat myös perusoikeuksien yleisiä rajoitusedellytyksiä. Arkaluonteisten tietojen käsittely koskee nimenomaan yksityiselämän suojan ja henkilötietojen suojan ydintä. Perusoikeuskirjan 52 artiklan mukaan perusoikeuskirjassa tunnustettujen oikeuksien ja vapauksien käyttämistä voidaan rajoittaa oikeuksien ja vapauksien keskeistä sisältöä kunnioittaen. Suhteellisuusperiaatteen mukaisesti rajoituksia voidaan säätää ainoastaan, jos ne ovat välttämättömiä ja vastaavat tosiasiallisesti unionin tunnustamia yleisen edun mukaisia tavoitteita tai tarvetta suojella muiden henkilöiden oikeuksia ja vapauksia. Myös perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännön mukaan perusoikeudet on suhteutettava toisiinsa ja muihin painaviin yhteiskunnallisiin intresseihin. Yksityiselämän ja henkilötietojen suoja tulee turvata tavalla, jota voidaan pitää hyväksyttävänä perusoikeusjärjestelmän kokonaisuudessa.

Ehdotettavan 2 c §:n tavoitteena on toisen perusoikeuden edistäminen, työvoiman suojelu. Ammattitautien ehkäisy on myös yksi EU:n strategiakehyksen COM(2021) 323 final päätavoitteista. Ehdotettavan 2 c §:n nojalla luovutettavien erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvien henkilötietojen ja muiden valtiosääntöisesti arkaluonteisten henkilötietojen välttämättömyys Työterveyslaitokselle on perusteltu yllä. Yksityiselämän suojaan ja henkilötietojen suojaan tehtävä rajoitus olisi suhteellinen ja perusoikeuden ydinaluetta tai olennaista sisältöä ei loukattaisi, koska Työterveyslaitokselle luovutettaisiin tietoja vain potilaan tietynlaisesta työperäisestä sairaustapauksesta, eli ei potilaan muita terveystietoja potilaan elämänkaaren ajalta. Kaikkiin työssäkäyviin henkilöihin verrattuna työperäisiin sairauksiin sairastuneet ovat pieni vähemmistö, joten Työterveyslaitokselle ei luovutettaisi lainkaan terveystietoja valtaosasta työssäkäyvistä henkilöistä. Myös potilaan terveydenhuoltopalvelun käyttöä/ saamista koskevat tiedot koskisivat vain samoja tietynlaisia työperäisiä sairaustapauksia eikä vastaavia tietoja luovutettaisi lainkaan valtaosan työssäkäyvistä henkilöistä osalta.

Henkilön yksityiselämän suojaa ja henkilötietojen suojaa koskevat oikeusturvajärjestelyt olisivat riittäviä, koska toimittaisiin terveydenhuollon ja Työterveyslaitoksen kesken. Oikeutta oikeusturvaan turvattaisiin tässä toimintaympäristössä muun muassa salassapitosääntelyllä, tietoturvallisilla tietojärjestelmillä ja niiden käyttövaltuuksilla, henkilöstön koulutuksella, virkavastuusääntelyllä, oikeudella saattaa asia tietosuojavaltuutetun käsiteltäväksi ja oikeudella tehdä hallintokantelu.

Johtopäätökset

Luvussa 4.3 esitetyn arvioinnin perusteella ehdotettavat valvontalain 46 a § ja Työterveyslaitosta koskevan lain 2 c § olisi laadittu yleisessä tietosuoja-asetuksessa tarkoitetun kansallisen sääntelyliikkumavaran sekä tietosuojalain puitteissa. Tässä luvussa esitetyn arvioinnin perusteella mainitut ehdotettavat säännökset olisivat perustuslakivaliokunnan edellyttämällä tavalla välttämätöntä sääntelyä. Kaiken kaikkiaan ehdotettavat valvontalain 46 a § ja Työterveyslaitosta koskevan lain 2 c § olisivat hyväksyttäviä perustuslain 10 §:n kannalta.

11.4 Ilmoituksen välittäminen työsuojeluviranomaiselle kysely- ja välityspalvelulla

Ehdotettavan valvontalain 46 a §:n mukaan terveydenhuollon palvelunantajan olisi välitettävä ilmoitus terveydenhuollosta työsuojeluviranomaiselle pääsääntöisesti kysely- ja välityspalvelun avulla. Lain voimaantullessa 7.1.2030 terveydenhuollon palvelunantajilla ei pääsäännön mukaan olisi enää mahdollisuutta postittaa ilmoitusta eikä lähettää sitä turvasähköpostilla.

Yleisesti ottaen sähköiset asiointivälineet eivät ole yhteiskunnassa välttämättä jokaisen saatavilla. Kysely- ja välityspalvelun käyttövelvollisuutta on arvioitava perustuslain 21 §:ssä tarkoitettujen hyvän hallinnon periaatteiden ja perustuslain 6 §:ssä säädetyn yhdenvertaisuuden kannalta.

Perustuslain 21 §:ssä tarkoitettuun oikeusturvaan kuuluu muun muassa jokaisen oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti. Lisäksi perustuslain 21 §:n mukaan hyvän hallinnon takeet turvataan lailla. Hallintolain (434/2003) 6 §:ssä säädetään hallinnon oikeusperiaatteista, joihin kuuluu muun muassa se, että viranomaisen on kohdeltava hallinnossa asioivia tasapuolisesti. Perustuslain 6 §:n mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä.

Perustuslakivaliokunta on hyväksynyt pelkän sähköisen asioinnin ainakin lausunnossaan PeVL 32/2018 vp (laki huoneistotietojärjestelmästä). Tapauksessa oli merkityksellistä, että velvollisuus sähköiseen asiointiin ei koskenut välittömästi yksityisiä henkilöitä, vaan velvollisuuden kohteena olivat ensisijaisesti oikeushenkilöt. Välillisesti velvollisuuden kohteina olivat lähinnä kiinteistöalan ammattihenkilöt ja toimijat, joilla voitiin edellyttää olevan tekniset valmiudet ja riittävä kyvykkyys sähköisen asioinnin käyttämiseen. Perustuslakivaliokunnan mielestä velvollisuutta sähköiseen asiointiin ei sääntelykonteksti sekä sääntelyn kohteen ja alan toimijoiden tiedolliset ja taidolliset erityispiirteet huomioon ottaen voitu pitää ongelmallisena yhdenvertaisuuden, oikeusturvan tai hyvän hallinnon perusteiden kannalta.

Valvontalain 46 a §:ssä tarkoitettu pääsääntöinen kysely- ja välityspalvelun käyttövelvollisuus koskisi terveydenhuollon palvelunantajia. On mahdollista, että palvelunantaja on esimerkiksi yksityinen elinkeinonharjoittaja, jolloin velvoite kohdistuu luonnolliseen henkilöön. Velvollisuuden kohteena olisivat kuitenkin useimmiten oikeushenkilöt. Kysely- ja välityspalvelu kuuluu osaksi asiakastietolaissa säädettäviä valtakunnallisia tietojärjestelmäpalveluja, joita terveydenhuollon palvelunantajien on yleisesti ottaen tarkoitus käyttää. Palvelunantajat voivat käyttää kysely- ja välityspalvelua esimerkiksi myös muiden lääkärin lausuntojen ja todistusten välittämiseen. Velvoite käyttää kysely- ja välityspalvelua valvontalain 46 a §:ssä tarkoitetun ilmoituksen välittämiseen olisi siten looginen, että terveydenhuollossa jo tarjolla oleva sähköinen palvelu otettaisiin hyötykäyttöön myös tässä yhteydessä. Ehdotettavassa 46 a §:ssä säädettäisiin kuitenkin myös palvelun käyttövelvollisuutta koskevista poikkeuksista. Käyttövelvollisuutta ei olisi Ahvenanmaan maakunnan terveydenhuollon palvelunantajien lisäksi sellaisella yksityisellä terveydenhuollon palvelunantajalla, jolla ei ole käytössään potilastietojärjestelmää. Näin ollen ehdotettava valvontalain 46 a § olisi hyväksyttävä perustuslain 6 ja 21 §:n kannalta.

Edellä mainituilla perusteilla lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.