Esityksessä ehdotetaan lakkautettavaksi työneuvosto ja yhteistoiminta-asiamiehen toimisto. Työneuvostosta ja eräistä työsuojelun poikkeusluvista annettu laki sekä yhteistoiminta-asiamiehestä annettu laki kumottaisiin.

Työneuvoston lausunto- ja oikaisuvaatimustehtävistä luovuttaisiin. Työsuojelun poikkeuslupa-asioiden muutoksenhaku järjestettäisiin siten, että työsuojeluviranomaisen poikkeuslupapäätöksistä olisi valitusoikeus työtuomioistuimelle. Tämän vuoksi olisi myös tarpeen muuttaa työaikalakia, nuorista työntekijöistä annettua lakia, oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annettua lakia, tuomioistuinlakia ja tuomioistuinmaksulakia sekä kumota työneuvostoa koskeva työturvallisuuslain ja vuosilomalain säännös.

Yhteistoimintalainsäädännön valvontatehtävät siirrettäisiin yhteistoiminta-asiamieheltä työsuojeluviranomaiselle. Henkilöstörahastojen valvonta ja henkilörahastorekisterin ylläpito siirrettäisiin Patentti- ja rekisterihallitukselle.

Valvontatehtävien siirron johdosta muutettaisiin yhteistoimintalakia, yhteistoiminnasta suomalaisissa ja yhteisönlaajuisissa yritysryhmissä annettua lakia, henkilöstöedustuksesta eurooppayhtiössä ja eurooppaosuuskunnassa sekä työnantajavelvoitteista ja henkilöstöedustuksesta rajat ylittävissä yritysjärjestelyissä annettua lakia, henkilöstörahastolakia, Patentti- ja rekisterihallituksesta annettua lakia sekä työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta annettua lakia.

Henkilöstörahastojen valvonnasta aiheutuvien kustannusten kattamiseksi otettaisiin käyttöön henkilöstörahaston valvontamaksu. Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi uusi laki henkilöstörahaston valvontamaksusta.

Esitys liittyy valtion vuoden 2027 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä.

Ehdotetut lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2027.

1.1 Tausta

Esityksen taustalla ovat valtionhallinnon säästö- ja tehostamistoimet. Pääministeri Petteri Orpon hallitus on hallitusohjelmassaan sitoutunut tekemään ratkaisut, jotka vahvistavat julkista taloutta nettomääräisesti kuusi miljardia euroa vuoden 2027 tasolla. Hallitusohjelmassa ja vuoden 2024 kehyspäätöksessä on jo aiemmin sovittu valtionhallintoon kohdistuvista säästötoimista, jotka kasvavat 393 miljoonan euron tasolle vuoteen 2027 mennessä. Hallituksen kevään 2025 puoliväliriihessä päättämä 130 miljoonan euron vuosittainen säästötavoite täydentää aiempia päätöksiä. Syksyn 2025 budjettiriihen yhteydessä hallitus päätti 25 miljoonan euron lisäsäästöstä valtionhallinnon toimintamenoihin vuodesta 2027 alkaen. Kevään 2026 kehysriihessä merkittävimmät säästöpäätökset kohdistuivat valtionhallinnon toimintamenoihin. Menojen tasoa alennetaan edelleen vuosittaisella 48 miljoonan euron lisäsäästöllä ja lisäksi vuodesta 2027 lähtien otetaan käyttöön asteittain kasvava, tuottavuuteen kannustava määrärahavähennys. Vähennys alentaa budjettitalouden määrärahoja yhteensä vajaalla 12 miljoonalla eurolla vuonna 2027 ja vaikutus nousee 118 miljoonaan euroon vuoden 2030 tasolla. Vuonna 2027 työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalalle kohdistuvat 53,5 miljoonan euron toimintamenosäästöt. Julkisen talouden suunnitelma 2027–2030. Valtiovarainministeriön julkaisuja 2026:17, s. 33–34. Hallitus jatkaa valtionhallinnon uudistamista ja pyrkii löytämään ratkaisuja valtionhallinnon toimintamenojen säästämiseksi. Tähän liittyen on muun muassa käynnistetty valtiovarainministeriön johdolla virastoselvitys, jonka tavoitteena on säästää valtionhallinnon toimintamenoja 25 miljoonaa euroa vuodesta 2027 alkaen: . https://vm.fi/hanke?tunnus=VM125:00/2025

Sopeutus- ja tehostamistarpeiden vuoksi työ- ja elinkeinoministeriö on 12.6.2025 asettanut kolmikantaisen työryhmän valmistelemaan työnantajan koulutuskorvauksen, työneuvoston ja yhteistoiminta-asiamiehen toimiston mahdollista lakkauttamisesta ja niihin liittyviä lainsäädäntömuutoksia. Kustakin toimenpiteestä laadittiin erillinen mietintö kolmikantaisessa työryhmässä.

1.2 Valmistelu

Esitys on valmisteltu työ- ja elinkeinoministeriön 12.6.2025 asettamassa työelämän sääntelyyn liittyviä valtionhallinnon säästötoimia ja toiminnan tehostamistarpeita käsittelevässä kolmikan-taisessa työryhmässä (TEM070:00/2025).

Työ- ja elinkeinoministeriön lisäksi työryhmässä olivat edustettuina SAK ry, Akava ry, STTK ry, Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Suomen Yrittäjät ry, Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT sekä valtion työmarkkinalaitos. Lisäksi palkansaajakeskusjärjestöillä oli työryhmässä yksi yhteinen edustaja. Työryhmää ja hallituksen esityksen valmistelua koskevat tiedot ovat nähtävissä julkisessa palvelussa osoitteessa: TEM070:00/2025. Työryhmän kutsusta myös työsuojeluviranomaisen edustaja on osallistunut yhteistoiminta-asiamiehen toimistoa koskevan mietinnön valmisteluun työryhmässä.

Työneuvoston mahdollista lakkauttamista koskevasta hallituksen esitysluonnoksesta järjestettiin lausuntokierros 14.8. –25.9.2025. Luonnos yhteistoiminta-asiamiehen toimiston tehtävien uudelleenjärjestelyä koskevaksi hallituksen esitykseksi on ollut lausuntokierroksella 2.3. –13.4.2026. Työneuvostoa koskevasta mietinnöstä annettiin lausuntoja yhteensä 34 kappaletta ja yhteistoiminta-asiamiestä koskevasta mietinnöstä 37 kappaletta. Esitysluonnoksesta lausuivat muun muassa palkansaajia ja työnantajia edustavat järjestöt ja eräät viranomaiset. Saapuneet lausunnot ovat nähtävissä edellä mainitulla hankesivulla.

Työneuvoston ja yhteistoiminta-asiamiehen toimiston lakkauttamisesta valmisteltiin kolmikantaisessa työryhmässä erilliset mietinnöt. Jatkovalmistelun aikana esitykset yhdistettiin hankkeiden aikataulun lähennettyä toisiaan. Työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalan säästö- ja tehostamistoimia koskevat esitykset on perusteltua viedä eduskunnan käsiteltäväksi yhtenä kokonaisuutena.

1.3 Yhteistoimintamenettely

Hanke on valtion yhteistoimintalain (1233/2013) 31 §:ssä tarkoitettu hanke, jota on valmisteluvaiheessa käsitelty lain 6 luvun mukaisessa yhteistoimintamenettelyssä yhteistoiminnan osapuolten kesken. Yhteistoiminnan osapuolet työ- ja elinkeinoministeriö sekä Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry, Ammattiliitto PRO ry ja Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry ovat tehneet sopimuksen poikkihallinnollisesta yhteistoiminnasta henkilöstövaikutuksista, jotka johtuvat työneuvostoa koskevista lainsäädäntömuutoksista.

Sopimuksen mukaisessa poikkihallinnollisessa yhteistoimintaelimessä työnantajan edustajina toimivat työ- ja elinkeinoministeriö lainsäädännön valmistelusta vastaavana ministeriönä, valtiovarainministeriö Lupa- ja valvontaviraston yleishallinnollisena ohjaajana sekä työneuvosto, edustajanaan sivutoiminen puheenjohtaja. Työ- ja elinkeinoministeriö pyysi myös oikeusministeriöltä ja sosiaali- ja terveysministeriöltä edustajaa, mutta ministeriöt eivät nimenneet edustajaansa poikkihallinnolliseen yhteistoimintamenettelyyn.

Henkilöstön edustajina toimivat valtion henkilöstöä edustavien pääsopijajärjestöjen nimeämät henkilöt. Lisäksi sopimuksen osapuolet sopivat kokoonpanon laajentamisesta siten, että työneuvoston työnantajavirkamiehenä toimiva päätoiminen sihteeri toimii tässä yhteistoimintamenettelyssä ja perustettavassa yhteistoimintaelimessä yhteistoiminnan muuna osapuolena täydellä puhe- ja läsnäolo-oikeudella, edustaen yhteistoimintamenettelyssä itseään.

Lupa- ja valvontaviraston (31.12.2025 asti aluehallintovirasto) edustajaa kuultiin yhteistoiminnassa valtion yhteistoimintalain 38 § mukaisena asiantuntijana täydellä puhe- ja läsnäolo-oikeudella.

Yhteistoimintamenettelyssä neuvoteltiin valmisteilla olevan toimenpiteen perusteista, vaikutuksista ja vaihtoehdoista sekä niiden henkilöstövaikutuksista. Yhteistoimintaelin kokoontui aikavälillä 12.9.2025–16.6.2026 yhteensä kahdeksan kertaa. Yhteistoimintaelin kuuli valtion yhteistoimintalain 38 § mukaisessa kuulemisessa useita asiantuntijoita. Lainvalmistelusta vastaavan työelämän sääntelytiimin päällikköä kuultiin yhteistoimintaelimessä säännöllisesti asiantuntijana.

Lisäksi työneuvostoa ja yhteistoiminta-asiamiehen toimistoa varten asetetut yhteistoimintaelimet pitivät kaksi yhteiskokousta.

Työ- ja elinkeinoministeriö on asettanut yhteistoiminta-asiamiehen viran ja tämän toimiston lakkauttamista koskevan lainsäädäntöhankkeen poikkihallinnollisen yhteistoimintaelimen. Yhteistoimintaelimen asettaminen perustuu valtion yhteistoimintalain 30 §:n mukaisten osapuolten sopimukseen työ- ja elinkeinoministeriön sekä Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n, Ammattiliitto PRO ry:n ja Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry:n välillä.

Tässä valtion yhteistoimintalain 6 luvun mukaisessa poikkihallinnollisessa yhteistoimintaelimessä työnantajan edustajina toimivat työ- ja elinkeinoministeriö lainsäädännön valmistelusta vastaavana ministeriönä ja valtiovarainministeriö Lupa- ja valvontaviraston yleishallinnollisena ohjaajana. Työ- ja elinkeinoministeriö pyysi JUKO ry:n esityksestä ja sopimusosapuolten hyväksynnällä myös aluehallintovirastoa (nyk. Lupa- ja valvontavirasto) ja Patentti- ja rekisterihallitusta nimeämään edustajansa poikkihallinnolliseen yhteistoimintamenettelyyn. Patentti- ja rekisterihallitus nimesi edustajansa. Aluehallintovirasto ei nimennyt edustajaa. Henkilöstön edustajina toimivat valtion henkilöstöä edustavien pääsopijajärjestöjen nimeämät henkilöt.

Yhteistoimintamenettelyssä neuvoteltiin valmisteilla olevan toimenpiteen perusteista, vaikutuksista ja vaihtoehdoista sekä niiden henkilöstövaikutuksista. Yhteistoimintaelin kokoontui kolme kertaa. Yhteistoimintaelin kuuli Lupa- ja valvontaviraston työsuojeluosaston osastopäällikköä valtion yhteistoimintalain mukaisena asiantuntijana. Lainvalmistelusta vastaavan työelämän sääntelytiimin päällikköä kuultiin yhteistoimintaelimessä säännöllisesti asiantuntijana.

Lisäksi työneuvostoa ja yhteistoiminta-asiamiehen toimistoa varten asetetut yhteistoimintaelimet pitivät kaksi yhteiskokousta.

2.1 Työneuvosto

Työneuvosto on työ- ja elinkeinoministeriön alainen riippumaton erityisviranomainen, jonka toiminnasta säädetään työneuvostosta ja eräistä työsuojelun poikkeusluvista annetussa laissa (400/2004), jäljempänä työneuvostolaki. Työneuvosto on perustettu vuonna 1946 ja sillä on kaksi pääasiallista tehtävää. Ensinnäkin työneuvoston tehtävänä on antaa lausuntoja työlainsäädännön soveltamisesta ja tulkinnasta. Kyse on kolmikantaisen kokoonpanon antamasta asiantuntijakannanotosta. Lausunnot eivät ole oikeudellisesti sitovia. Lisäksi työneuvosto toimii muutoksenhakuviranomaisena työsuojelun poikkeuslupa-asioissa. Työneuvoston perustamisella pyrittiin luomaan tuomioistuinprosessia joutuisampi menettely työlainsäädännön tulkintaa ja työntekijöiden suojelua koskevien asioiden ratkaisuun valtakunnallisesti yhtenäisellä tavalla (HE 22/1946 vp). Vuoteen 1996 asti työneuvosto antoi asianosaisia ja muita viranomaisia oikeudellisesti sitovia ratkaisuja ja rinnastui käytännössä tuomioistuimeen. Näyttökysymysten riittävän arvioinnin turvaamiseksi ja Suomea sitovissa kansainvälisissä velvoitteissa asetettujen riippumattomuusvaatimusten takia työneuvoston toimivalta rajattiin suositusluonteisten asiantuntijalausuntojen antamiseen (HE 179/1996 vp).

Työneuvostoon kuuluu sivutoiminen puheenjohtaja ja vähintään kahdeksan sivutoimista jäsentä, joilla on kaksi varajäsentä. Valtioneuvosto nimittää työneuvoston jäsenet ja varajäsenet kolmen vuoden toimikaudeksi. Työneuvostolain 2 §:ssä säädetään työneuvoston kokoonpanosta, puheenjohtajan ja jäsenten kelpoisuusvaatimuksista sekä työneuvoston sihteerin virasta. Jäsenten on oltava työlainsäädäntöön ja työoloihin perehtyneitä henkilöitä. Puheenjohtajan, yhden jäsenen ja tämän varajäsenen on oltava tuomarin virkaan vaadittavan tutkinnon suorittaneita henkilöitä, jotka eivät edusta työnantaja- eikä työntekijäpuolta. Yhden riippumattomista jäsenistä on oltava työsuojelukysymyksiin perehtynyt henkilö. Muut jäsenet edustavat työnantajia ja työntekijöitä ja heidät nimitetään työmarkkinakeskusjärjestöjen esityksestä. Työneuvoston jäsenet ja varajäsenet toimivat lain 4 §:n mukaan virkavastuulla. Asiat esittelee työneuvoston päätoiminen sihteeri, joka vastaa työnantajavirkamiehenä työneuvoston kanslian toiminnasta. Työneuvostolain 2 §:n 4 momentin mukaan työneuvostolla on yksi sihteerin virka. Sihteerin on oltava tuomarin virkaan vaadittavan tutkinnon suorittanut ja työlainsäädäntöön perehtynyt.

Työneuvostolain 7 §:n mukaan työneuvoston tehtävänä on antaa pyynnöstä lausuntoja työaikalain (872/2019), vuosilomalain (162/2005), työturvallisuuslain (738/2002) ja nuorista työntekijöistä annetun lain (998/1993) soveltamisesta ja tulkinnasta sekä siitä, onko yritystä tai yhteisöä pidettävä sellaisena, että siihen sovelletaan yhteistoimintalakia (1333/2021) tai yhteistoiminnasta suomalaisissa ja yhteisönlaajuisissa yritysryhmissä annettua lakia (335/2007). Lausuntoja voivat lain 8 §:n mukaan pyytää tuomioistuin, Lupa- ja valvontavirasto, työnantajien tai työntekijöiden keskusjärjestö, valtion työmarkkinapolitiikkaa käsittelevä ministeriö, kirkon sopimusvaltuuskunta, kunnallinen työmarkkinalaitos, Ahvenanmaan maakunnan hallitus tai Ahvenanmaan maakunnan kunnallinen sopimusvaltuuskunta sekä yhteistoiminta-asiamies yhteistoimintalainsäädännön soveltamiseen liittyvässä asiassa.

Työneuvosto varaa mahdollisille asianosaisille hallintolain (434/2003) mukaisesti tilaisuuden tulla kuulluksi lausuntopyynnöstä.

Työneuvoston antamat lausunnot vuosina 2015–2025 Tiedot perustuvat työneuvoston verkkosivuilla julkaistuihin lausuntoihin.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana työneuvosto on antanut vuosittain keskimäärin noin neljä lausuntoa, jotka ovat pääosin olleet yksimielisiä. Lausuntopyynnöt saattavat sisältää useita erillisiä kysymyksiä. Lausuntoja ovat pyytäneet etenkin palkansaajakeskusjärjestöt ja työsuojeluviranomainen. Myös yhteistoiminta-asiamies on pyytänyt yksittäisiä lausuntoja. Tarkastelujaksolla 2014–2025 työneuvosto on antanut yhden lausunnon tuomioistuimen pyynnöstä. Lausunnot julkaistaan työ- ja elinkeinoministeriön verkkosivuilla. Esimerkiksi vuonna 2025 työneuvosto antoi yhteensä viisi lausuntoa, jotka koskivat työajaksi luettavaa aikaa ja työaikalain 3 §:n tulkintaa (TN 1506-25 ja TN 1505-25), työturvallisuuslain 52 §:n soveltamista yhteisellä työmaalla (TN 15404-25), vuosilomalain 6 §:n soveltamista, kun työsuhde on päättynyt koeaikapurun perusteella (TN 1503-25) ja vuosilomalain soveltamista vuosilomapalkan laskemisessa (TN 1502-25). Lausunnoista kolme oli yksimielisiä ja kaksi erimielisiä.

Työneuvosto toimii myös oikaisuvaatimusviranomaisena työaikalain 39 §:ssä ja nuorista työntekijöistä annetun lain 15 §:ssä tarkoitetuissa poikkeuslupa-asioissa. Kyse on Lupa- ja valvontaviraston työsuojeluosaston määräämästä poikkeusluvasta, joka liittyy säännöllisestä työajasta ja vuorokausilevosta poikkeamiseen eräissä työtehtävissä, jaksotyöajan käyttämiseen, yötyön tekemiseen, työvuoroluettelon laatimiseen tai alle 15-vuotiaiden henkilöiden työskentelyyn.

Työaikalain 39 §:n 1 momentin mukaan Lupa- ja valvontavirasto voi määräämillään ehdoilla myöntää luvan:

1) poiketa 5 §:n mukaista säännöllistä työaikaa ja 25 §:n mukaista vuorokausilepoa koskevista säännöksistä työssä, jota tehdään vain aika ajoin sen vuorokautisen työajan kuluessa, jona työntekijän on oltava valmiina työhön siten, että työntekijälle 25 §:n mukaisten korvaavien lepoaikojen toteutuminen välittömästi työvuoron päättymisen jälkeen turvataan;

2) käyttää jaksotyöaikaa myös muussa kuin 7 §:ssä tarkoitetussa tehtävässä silloin, kun se on työajan järjestelyiden kannalta välttämätöntä;

3) tehdä yötyötä työssä, joka on toiminnan luonteen vuoksi välttämätöntä tehdä yöllä ja jota ei voida vaikeuksitta tehdä pelkästään päiväsaikaan;

4) poiketa 30 §:ssä säädetystä velvollisuudesta laatia työvuoroluettelo, jos sen laatiminen on työn epäsäännöllisen luonteen vuoksi erittäin vaikeaa.

Nuorista työntekijöistä annetun lain 15 §:n 1 momentin mukaan Lupa- ja valvontavirasto voi määräämillään ehdoilla sallia:

1) erityisestä syystä 2 §:n 3 momentissa tarkoitetun henkilön työskentelyn esiintyjänä tai avustajana taide- ja kulttuuriesityksissä sekä muissa vastaavissa tilaisuuksissa, jos kyseinen toiminta ei vaaranna lapsen turvallisuutta taikka aiheuta haittaa hänen terveydelleen, kehitykselleen tai koulunkäynnilleen;

2) 14 vuotta täyttäneen nuoren työntekijän pitämisen työssä 2 §:n 2 momentin 2 kohdan sekä 2 luvun säännöksistä poikkeavasti, jos hänen ammatillinen kehityksensä tai muu tärkeä syy sitä edellyttää.

Näissä asioissa työneuvosto antaa Lupa- ja valvontaviraston päätöksestä tehtyyn oikaisuvaatimukseen sitovan päätöksen, johon voi hakea muutosta työtuomioistuimelta.

Työneuvostolain 10 §:ssä säädetään poikkeuslupa-asian käsittelystä Lupa- ja valvontavirastossa. Lupa- ja valvontaviraston poikkeuslupa-asiassa antamaan päätökseen voi lain 11 §:n mukaisesti hakea kirjallisesti oikaisua työneuvostolta. Päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla.  Poikkeusluvan hakijan on tehtävä oikaisuvaatimus 30 päivän kuluessa siitä, kun hän on saanut päätöksestä tiedon, ja muun oikaisuvaatimuksen tekijän siitä, kun päätös tai sen jäljennös on pantu nähtäville työpaikalle. Oikaisuvaatimus on toimitettava työneuvostolle. Oikeus oikaisuvaatimuksen tekemiseen on poikkeusluvan hakijalla, niillä 10 §:n 1 momentissa tarkoitetuilla työntekijöiden edustajilla tai työntekijöillä, joita on kuultu tai joita olisi pitänyt kuulla ennen Lupa- ja valvontaviraston asiassa tekemää ratkaisua ja sillä, jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun Lupa- ja valvontaviraston päätös välittömästi vaikuttaa.

Lain 12 §:n mukaan oikaisuvaatimus on käsiteltävä työneuvostossa kiireellisenä. Suullisessa menettelyssä voidaan kuulla asianosaisia, 10 §:n 1 momentissa tarkoitettua luottamusmiestä tai luottamusvaltuutettua, työsuojeluvaltuutettua, asiantuntijoita sekä vastaanottaa muuta selvitystä. Käsittely voidaan rajoittaa koskemaan vain osaa asiasta, asianosaisten käsitysten tai työpaikan olosuhteiden selvittämistä taikka sitä voidaan rajoittaa muulla vastaavalla tavalla. Työneuvoston oikaisuvaatimuksen johdosta antamaan päätökseen voi hakea lain 13 §:n mukaisesti muutosta kirjallisella valituksella työtuomioistuimelta.

Työneuvosto on antanut vuosittain keskimäärin 11 oikaisuvaatimuspäätöstä viimeisen kymmenen vuoden aikana. Päätökset julkaistaan työ- ja elinkeinoministeriön verkkosivuilla. Vuoden 2010 alusta lukien annetut päätökset ovat liittyneet valtaosin työaikalainsäädäntöön. Vuosina 2019–2024 oikaisuvaatimusten keskimääräinen käsittelyaika Keskimääräinen käsittelyaika on laskettu TEM:n verkkosivuilla julkaistujen päätösten perusteella. Laskelmassa ei ole huomioitu mahdollisia sillensä jättämistä koskevia päätöksiä eikä työneuvostolain 5 §:n 4 momentin nojalla annettuja päätöksiä, joita ei julkaista erikseen. työneuvostossa oli hieman alle kaksi kuukautta. Käsittelyaika riippuu asian vaatimasta selvitystyöstä. Toisinaan oikaisuvaatimusasian ratkaisu edellyttää lisäselvityksen pyytämistä asianosaisilta tai katselmuksen toimittamista.

Työneuvoston päätökset oikaisuvaatimusasioissa vuosina 2015–2025 Tiedot perustuvat työneuvoston verkkosivuilla julkaistuihin päätöksiin.

Esimerkiksi vuonna 2024 työneuvostossa tuli työneuvoston verkkosivuilla julkaistujen tietojen perusteella vireille kolme oikaisuvaatimusasiaa, jotka koskivat seuraavia asiaryhmiä:

– Yötyön teettäminen uimahallitiloissa (hylättiin, Dnro 6/2024)

– Poikkeuksellinen säännöllinen työaika hyvinvointialueella eräissä terveydenhuollon tehtävissä (hyväksyttiin ja palautettiin aluehallintoviraston käsiteltäväksi, Dnro 11/2024)

– Työn teettäminen audiotuotannossa alle 14-vuotiaalla (jätettiin sillensä, Dnro 10/2024).

Vuosina 2010–2025 työtuomioistuin on käsitellyt keskimäärin kaksi työneuvoston oikaisuvaatimuspäätöstä koskevaa valitusasiaa vuosittain.

Työsuojelun poikkeuslupa-asioiden muutoksenhakua uudistettiin vuonna 2003, jolloin lakkautettiin työsuojelupiirien työsuojelulautakuntien poikkeuslupajaostot, säädettiin oikaisumenettelystä työneuvostossa ja valitusoikeudesta työtuomioistuimelle. Ennen uudistusta poikkeuslupajaoston päätöksestä poikkeuslupa-asiassa voitiin valittaa työneuvostolle tai se voitiin alistaa työneuvoston tarkastettavaksi. Työneuvoston asema rinnastui tuolloin hallintotuomioistuimeen. Työneuvoston päätös poikkeuslupa-asiassa oli lopullinen eikä siihen voinut valittamalla hakea muutosta.

Vuoden 2003 uudistuksen jälkeen työneuvosto ei ole enää toiminut muutoksenhakutehtävissään tuomioistuimeen rinnastuvana lainkäyttöelimenä, vaan hallintoviranomaisena. Muutoksenhakutehtävien säilyttäminen työneuvostossa perustettiin näkökohtiin, joilla perusteltiin aikoinaan työneuvoston perustamista. Työneuvoston perustamisella pyrittiin saamaan ratkaisuja työsuojelulakien soveltamis- ja tulkintaongelmiin nopeasti, oikein ja valtakunnallisesti yhtenäisellä tavalla. Lisäksi kiinnitettiin huomiota työnantajien ja työntekijöiden luottamukseen, työneuvoston lainopilliseen pätevyyteen ja työolojen tuntemukseen (HE 142/2003 vp, s. 9). Työneuvoston asemaa oikaisuvaatimusviranomaisena puolsi esityksen mukaan lisäksi erityisesti se, että sen käsiteltäväksi tarkoitetut varsin suppeaa työlainsäädännön erityisaluetta koskevat poikkeusluvat ovat luonteeltaan sellaisia, että ne edellyttävät asiantuntemuksen lisäksi nopeaa ratkaisua. Jos asiaa ei ratkaista erittäin nopeasti, ei poikkeuslupaa koskeva menettely enää useinkaan ole tarpeen, koska asia menettää merkityksensä ajan kulumisen johdosta. Myöskin määräajaksi myönnetyn poikkeusluvan voimassaolo saattaa umpeutua, jos asiaa ei käsitellä nopeasti (HE 142/2003 vp, s. 10).

Työneuvosto voi lain 14 §:n mukaan tehdä myös tarpeelliseksi katsomiaan esityksiä toimialaansa kuuluvan lainsäädännön kehittämiseksi

Työneuvostosta annetulla valtioneuvoston asetuksella (431/2004) on säädetty tarkemmin puheenjohtajan ja sihteerin tehtävistä, asioiden käsittelemisestä ja eräistä muista asioista.

2.2 Yhteistoiminta-asiamiehen toimisto

2.2.1 Yleistä

Yhteistoiminta-asiamies toimii itsenäisesti työ- ja elinkeinoministeriön yhteydessä ja on riippumaton valvontatehtävää suorittaessaan. Yhteistoiminta-asiamiehen virka perustettiin vuonna 2010, jolloin tuli voimaan yhteistoiminta-asiamiehestä annettu laki (216/2010). Tätä ennen yhteistoimintalainsäädännön noudattamisen valvonnasta vastasi työ- ja elinkeinoministeriö. Uudistuksen taustalla oli tarve turvata laillisuusvalvonnan itsenäisyys ja riippumattomuus suhteessa poliittisesti ohjattuun ministeriöön. Tarkoituksena oli luoda yhtenäinen valvonta- ja ohjausjärjestelmä yhteistoimintaa ja muita henkilöstön osallistumisoikeuksia koskevien lakien noudattamiseksi ja samalla parantaa työnantajan ja henkilöstön välistä yhteistoimintamenettelyä (HE 177 2009 vp, s. 10). Toimiston perustamista edelsi yhteistoimintalain soveltamisalan laajennus 30 työntekijän yrityksistä 20 työntekijän yrityksiin vuonna 2008. Yhteistoimintalain soveltamisala rajattiin 1.7.2025 alkaen eräitä poikkeustilanteita lukuun ottamatta säännöllisesti vähintään 50 työntekijää työllistäviin yrityksiin.

Yhteistoiminta-asiamiehen toimikausi on viisi vuotta. Nykyisen yhteistoiminta-asiamiehen toimikausi päättyy 31.12.2026. Lain 3 §:n mukaan yhteistoiminta-asiamiehellä on toimisto, jossa on tarpeellinen määrä esittelijöinä toimivia virkamiehiä ja muuta henkilökuntaa. Yhteistoiminta-asiamiehen toimistoa perustettaessa arvioitiin, että toimiston perustaminen edellyttäisi yhteistoiminta-asiamiehen viran ja ainakin yhden esittelijän viran ja yhden sihteeritasoisen viran perustamista (HE 177/2009 vp, s. 11). Toimiston resursseja on sittemmin vahvistettu muun muassa uuden yhteistoimintalain säätämisen yhteydessä vuonna 2022 valvonta-asioiden määrän lisääntymisen vuoksi (HE 159/2021 vp, s. 47–48). Yhteistoiminta-asiamiehen toimistolle on tällä hetkellä osoitettu henkilöstöresursseiksi yhteistoiminta-asiamiehen viran lisäksi neljä asiantuntijatason virkaa ja työneuvoston kanssa jaetun hallinnollisen avustajan virka (yhteensä 5,5 htv).

Yhteistoiminta-asiamiehestä annetun lain 2 §:n mukaan yhteistoiminta-asiamiehen tehtävänä on valvoa yhteistoimintalainsäädännön eli yhteistoimintalain (1333/2021), yhteistoiminnasta suomalaisissa ja yhteisönlaajuisissa yritysryhmissä annetun lain (335/2007), henkilöstöedustuksesta eurooppayhtiössä ja eurooppaosuuskunnassa sekä työnantajavelvoitteista ja henkilöstöedustuksesta rajat ylittävissä yritysjärjestelyissä annetun lain (758/2004) sekä henkilöstörahastolain (934/2010) noudattamista. Valvontatoimivaltaan ei kuitenkaan kuulu henkilöstöedustuksesta eurooppayhtiössä ja eurooppaosuuskunnassa sekä työnantajavelvoitteista ja henkilöstöedustuksesta rajat ylittävissä yritysjärjestelyissä annetun lain 30 h §, jonka noudattamisen valvonnasta vastaa työsuojeluviranomainen.

Yhteistoiminta-asiamiehen lakisääteisiin tehtäviin kuuluu myös aloittein ja ohjein edistää ja parantaa työnantajan ja työntekijöiden välistä yhteistoimintaa ja muiden henkilöstön osallistumisjärjestelmien toteutumista sekä seurata edellä mainittujen lakien tavoitteiden toteutumista ja antaa neuvoja niiden soveltamisesta. Tarvittaessa yhteistoiminta-asiamies pyytää työneuvostolta lausunnon siitä, sovelletaanko yhteistoimintalakia tai yhteistoiminnasta suomalaisissa ja yhteisönlaajuisissa yritysryhmissä annettua lakia yritykseen tai yritysryhmään.

Yhteistoiminta-asiamies toimii myös poikkeuslupaviranomaisena lain 8 a §:ssä tarkoitetuissa asioissa, jotka koskevat hallintoedustuksen toteutustavasta poikkeamista. Ennen kuin yhteistoiminta-asiamies tekee asiassa päätöksen, on työnantajan varattava henkilöstöryhmien edustajille mahdollisuus tulla kuulluksi asiassa joko kirjallisesti tai suullisesti. Tähän mennessä hallintoedustuksen poikkeuslupa-asioita ei ole tullut vireille yhteistoiminta-asiamiehen toimistossa.

2.2.2 Yhteistoimintalainsäädännön valvonta

Yhteistoimintalaki sisältää muun muassa vuoropuhelua ja tiedottamista, muutosneuvotteluita ja hallintoedustusta koskevia velvoitteita. Valvonnan piiriin kuuluvat myös unionin lainsäädäntöön perustuvat henkilöstöedustusvelvoitteet kansallisessa ja yhteisönlaajuisessa konserniyhteistyössä ja sitä varten perustetuissa eurooppalaisissa yritysneuvostoissa sekä eurooppayhtiössä (SE) ja eurooppaosuuskunnassa (SCE). Konserniyhteistyö on yhteistoimintamenettelyä, jossa henkilöstö saa tietoja suomalaisen tai yhteisönlaajuisen yritysryhmän toiminnasta ja voi tulla kuulluksi, kun yritysryhmässä tehdään työntekijöiden asemaan ja työllisyyteen vaikuttavia ratkaisuja. Yhteistoiminta-asiamies valvoo myös konserniyhteistyöstä solmittujen sopimusten noudattamista. Eurooppayhtiö on yhtiömuoto, jonka avulla yhteen Euroopan unionin jäsenvaltioon rekisteröitynyt yritys voi toimia kaikissa jäsenvaltioissa. Hallintoedustus eurooppayhtiössä korvaa kansainvälisen konserniyhteistyön eikä sitä tarvitse näissä yhtiöissä erikseen toteuttaa.

Käytännössä valvonta kohdistuu pääasiassa työnantajiin. Yhteistoimintalainsäädäntö sisältää myös eräitä työntekijöitä velvoittavia säännöksiä, jotka liittyvät esimerkiksi salassapitoon.

Tehtävien painopiste on ennakollisessa toiminnassa. Lainsäädännön noudattamista edistetään muun muassa asiakasneuvonnalla, ohjeistusten julkaisemisella ja luennoinnilla sidosryhmätilaisuuksissa. Seurantatehtävää toteutetaan esimerkiksi toimintakertomusten laadinnalla ja tehtyjen havaintojen raportoinnilla ja arvioinnilla (HE 177/2009 vp, s. 15).

Yhteistoiminta-asiamieheltä saatujen tietojen mukaan toimistoon tulee vuosittain karkeasti arvioituna yli 2 000 yhteydenottoa, joista noin 1 000 koskee yhteistoimintaa. Loput yhteydenotoista ja toimenpiteistä liittyvät henkilöstörahastoihin. Kysymyksiä esittävät yrittäjät ja heidän edustajansa, henkilöstön edustajat, yksityishenkilöt, tilitoimistot, lakipalvelujen tarjoajat, ammattijärjestöt sekä viranomaisista etenkin kuntien työllisyysalueiden muutosturva-asiantuntijat. Ohjeita ja neuvoja kysytään erityisesti valvottavina olevien lakien soveltamisesta ja työvoiman vähentämistilanteista. Yhteistoiminta-asiamiehen rooli neuvoa-antavana toimijana korostuu kriisitilanteiden aikana. Yhteistoiminta-asiamiehen vuoden 2020 toimintakertomuksesta ilmenee, että koronapandemian aikana poikkeusolojen julistamisen jälkeen vuoden 2020 maaliskuusta eteenpäin yhteydenotot sähköpostilla ja puhelimella moninkertaistuivat normaaliin verrattuna. Tiedusteluissa korostui osapuolten yhteinen huoli yrityksen ja työpaikkojen tulevaisuudesta sekä tiedon tarve lakimuutoksista ja niiden soveltamisesta.

Yhteistoiminta-asiamiehestä annetun lain 4–8 §:ssä on säädetty yhteistoiminta-asiamiehen toimivaltuuksista. Yhteistoiminta-asiamiehellä oikeus saada työnantajalta valvonnan kannalta välttämättömät tiedot ja asiakirjat salassapitosäännösten estämättä. Tiedonantovelvollisuuden tehosteeksi työnantajalle voidaan asettaa uhkasakko. Lisäksi yhteistoiminta-asiamiehellä on lain 5 §:n mukainen oikeus suorittaa tarkastus yrityksessä.

Ilmeisen lainvastaisesti menettelevälle työnantajalle voidaan antaa lain 6 §:n mukainen kirjallinen kehotus lainvastaisen menettelyn korjaamiseksi tai sen uusimisen estämiseksi. Kehotuksessa on yksilöitävä sovellettavat säännökset ja määräykset sekä niiden noudattamisessa havaitut puutteet. Jos kehotus koskee yhteistoimintalain 2 luvussa säädettyä velvoitetta, kehotuksessa on lisäksi asetettava määräaika, jonka kuluessa työnantajan on saatettava tilanne säännösten ja määräysten mukaiseksi. Muiden velvoitteiden osalta määräaika on asetettava tarvittaessa. Kehotus on pääsääntöisesti annettava tiedoksi niille henkilöstön edustajille, joita asia koskee.

Yhteistoiminta-asiamies on lain 7 §:n mukaisesti velvollinen tekemään rikosilmoituksen, jos on todennäköisiä perusteita epäillä syyllistymistä yhteistoimintalainsäädännössä tai rikoslain 47 luvun 4 §:ssä rangaistavaksi säädettyyn tekoon. Ilmoitus voidaan jättää tekemättä, jos tekoa on pidettävä olosuhteet huomioon ottaen vähäisenä eikä yleinen etu vaadi ilmoituksen tekemistä. Yhteistoiminta-asiamiehelle on varattava esitutkinnassa tilaisuus tulla kuulluksi ja tilaisuus lausunnon antamiseen ennen syyteharkinnan päättämistä.

Lain 8 §:n mukaisesti yhteistoiminta-asiamies voi velvoittaa työnantajan tai yrityksen täyttämään velvollisuutensa määräajassa ja asettaa velvollisuuden tehosteeksi uhkasakon, jos on ilmeistä, että eräitä yhteistoimintalainsäädännöstä johtuvia velvoitteita ei noudateta. Uhkasakon asettamismahdollisuus koskee tilanteita, joissa on ilmeistä, että yritys tai työnantaja ei ole täyttänyt yhteistoimintalain mukaisia hallintoedustusvelvoitteitaan taikka velvoitteita, jotka liittyvät kansainvälistä konserniyhteistyötoimintaa tai eurooppayhtiön ja eurooppaosuuskunnan henkilöstöedustusta koskeviin velvoitteisiin.

Rikkomustapausten valvontaprosessi käynnistyy tyypillisesti valvontailmoituksesta, jonka voi tehdä esimerkiksi yhteistoiminta-asiamiehen toimiston verkkosivujen kautta. Ilmoittajaan otetaan yhteyttä ja ilmoitus saatetaan tässä vaiheessa vetää pois, jos tilanne korjaantuu esimerkiksi neuvonnalla. Jos valvonta-asian käsittelyä jatketaan, työnantajaa kuullaan ja tälle varataan tilaisuus vastineen antamiseen. Asianosaista kuullaan työnantajan vastineen johdosta. Toisinaan valvonta-asiassa laaditaan kirjallinen lausunto lainsäädännön noudattamisesta. Yhteistoiminta-asiamies ei kuitenkaan voi antaa oikeudellisesti sitovaa kannanottoa lain tulkinnasta tai määrätä rangaistuksesta, vaan kyse on asiantuntijalausunnosta (HE 177/2009 vp, s. 15–16). Lausunto voi sisältää lain 6 §:n mukaisen yksilöidyn kehotuksen lainvastaisen menettelyn korjaamiseksi tai tiedon asian siirtämisestä esitutkintaan poliisille. Valvontamenettely voi päättyä myös ilman lausunnon antamista esimerkiksi ilmoittajan pyynnöstä. Lausunnon julkaisemisesta toimiston verkkosivuilla . Julkaistut lausunnot | YT-Asiamies päätetään erikseen. Yhteistoiminta-asiamiehen lausuntoihin on viitattu oikeuskirjallisuudessa tulkinnallisena apuna.

Yhteistoiminta-asiamies on lain 10 §:n mukaisesti pääsääntöisesti velvollinen pitämään salassa lain rikkomisesta ilmoittavan henkilöllisyyden ja sen, että valvontatoimenpide on tehty ilmoituksen johdosta.

Yhteistoimintalain noudattamista valvovat lain 43 §:n Valvonnasta on säädetty vastaavasti yhteistoiminnasta suomalaisissa ja yhteisönlaajuisissa yritysryhmissä annetun lain 43 §:ssä. mukaan yhteistoiminta-asiamiehen lisäksi ne työnantajien ja työntekijöiden yhdistykset, joiden tekemän valtakunnallisen työehtosopimuksen määräyksiä yrityksen työsuhteissa on työehtosopimuslain mukaan noudatettava. Lain esitöissä on todettu, että valvontatehtävässään järjestöillä ei ole viranomaisten oikeuksia tai velvollisuuksia, vaan niiden käytössä ovat yleiset lainsäädännön mahdollistamat keinot, kuten mahdollisuus ilmoittaa viranomaiselle havaitsemistaan epäkohdista. Yhteistoiminta-asiamies toimii ainoana lain valvojana sellaisten työnantajien osalta, jotka noudattavat yleissitovaa työehtosopimusta työsopimuslain 2 luvun 7 §:n nojalla. (HE 159/2021 vp, s. 115–116).

Yhteistoiminta-asiamies ei määrää seuraamuksia yhteistoimintalainsäädännön rikkomisesta. Yhteistoimintalainsäädännössä säädettyä työntekijän hyvitystä ja työnantajan rangaistusseuraamuksia koskevat asiat ratkaistaan yleisissä tuomioistuimissa.

2.2.3 Henkilöstörahastojen valvonta

Henkilöstörahasto on henkilöstön omistama ja hallinnoima rahasto, jonka tarkoituksena on yrityksen sille suorittamien tulos- ja voittopalkkioerien ja muiden henkilöstörahastolain mukaisten varojen hallinta. Henkilöstörahastojen perustamisesta ja toiminnasta säädetään henkilöstörahastolaissa. Yhteistoiminta-asiamies valvoo, että henkilöstörahaston toiminnassa ja hallinnossa noudatetaan henkilöstörahastolakia ja henkilöstörahaston sääntöjä. Toimisto ylläpitää henkilöstörahastorekisteriä . Rekisteröidyt henkilöstörahastot | YT-Asiamies sekä ottaa vastaan ja tarkastaa rahastoihin liittyviä ilmoituksia ja muita asiakirjoja.

Henkilöstörahaston rekisteröimisestä on tehtävä yhteistoiminta-asiamiehelle henkilöstörahastolain 13 §:n mukainen perusilmoitus. Yhteistoiminta-asiamiehen on lain 14 §:n mukaisesti rekisteröitävä henkilöstörahasto perusilmoituksen saatuaan, jos rekisteröimiselle ei ole lakiin perustuvaa estettä. Yhteistoiminta-asiamies ottaa vastaan henkilöstörahastolain 32 §:ssä tarkoitetut ilmoitukset henkilöstörahastoerän määräytymisperusteista ja niiden muutoksista, henkilöstörahastoerän lisäosan määräytymisperusteista ja eräistä henkilöstörahastoeriin liittyvistä selvityksistä. Henkilöstörahastolain 63 §:n 2 momentin mukaan henkilöstörahaston on neljän kuukauden kuluessa tilikauden päättymisestä toimitettava valvontaa varten yhteistoiminta-asiamiehelle jäljennökset tuloslaskelmasta ja taseesta liitteineen, tase-erittelystä, toiminta- ja tilintarkastuskertomuksista sekä varsinaisen kokouksen pöytäkirjasta. Vuosittain yhteistoiminta-asiamiehen toimisto tarkastaa noin 500 tilinpäätöstä.

Yhteistoiminta-asiamiehestä annetun lain 9 §:ssä säädetään yhteistoiminta-asiamiehen toimivaltuuksista henkilöstörahastojen valvonnassa. Yhteistoiminta-asiamiehellä on oikeus tarkastaa henkilöstörahaston kirjanpito ja hallinto ja muullakin tavalla tarkastaa rahaston toimintaa. Jos yhteistoiminta-asiamies havaitsee henkilöstörahaston menetelleen henkilöstörahastolain tai rahaston sääntöjen vastaisesti taikka laiminlyöneen laissa säädetyt velvollisuutensa, yhteistoiminta-asiamies voi määrätä rahaston hallituksen ryhtymään toimiin oikaisun aikaansaamiseksi tai kieltää virheellisen päätöksen täytäntöönpanon. Yhteistoiminta-asiamiehen vaatimuksesta tuomioistuin voi asettaa pykälän 2 momentissa tarkoitetun määräyksen tai kiellon tehosteeksi uhkasakon rahaston hallituksen jäsenille.

Henkilöstörahastolain 56 §:n mukaan henkilöstörahasto on purettava muun muassa silloin, jos henkilöstörahasto ei täytä henkilöstörahastolaissa säädettyjä vaatimuksia eikä asiantilaa ole korjattu yhteistoiminta-asiamiehen asettamassa määräajassa, joka voi olla enintään kolme vuotta. Jollei henkilöstörahaston kokous ole tehnyt päätöstä rahaston purkamisesta laissa tarkoitetuissa tapauksissa, yhteistoiminta-asiamies voi päättää rahaston purkamisesta. Henkilöstörahaston purkautuessa yhteistoiminta-asiamies voi määrätä lain 57 §:ssä tarkoitettua selvitysmenettelyä varten selvitysmiehet. Yhteistoiminta-asiamies vastaanottaa lain 58 §:ssä tarkoitetut purkautumisilmoitukset merkittäväksi henkilöstörahastorekisteriin.

Henkilöstörahastorekisteriin merkittävistä tiedoista ja siihen tehtävistä perus- ja muutosilmoituksista on säädetty tarkemmin henkilöstörahastoista annetulla valtioneuvoston asetuksella (988/2010).

Valvontatehtävien lisäksi yhteistoiminta-asiamies vastaa henkilöstörahastoihin liittyvästä neuvonnasta. Yhteensä henkilöstörahastoihin liittyviä tehtäviä toimenpiteitä (ml. neuvontatehtävät) on vuosittain noin 1 000 kappaletta.

Henkilöstörahastojen määrä on kasvussa ja niiden määrä on lähes kolminkertaistunut viimeisen viiden vuoden aikana. Vuonna 2025 Suomessa oli yhteensä 489 henkilöstörahastoa, joissa oli noin 210 000 jäsentä ja joiden jäsenosuuspääomat olivat yhteensä yli 1,3 miljardia euroa. Vuonna 2024 henkilöstörahastorekisteriin merkittiin 61 uutta rahastoa ja 15 rahastoa purkautui.

Aktiivisten rahastojen lukumäärä 2016–2025

Lähde: Yhteistoiminta-asiamiehen toimisto

Jäsenten määrä 2016–2025

Jäsenosuuspääoma vuosina 2016–2025

2.3 Työsuojeluviranomainen ja muut työelämälainsäädännön valvontaviranomaiset

Lupa- ja valvontaviraston työsuojelun vastuualueille on keskitetty merkittävä osa työelämälainsäädännön valvonnasta. Ajantasainen listaus työsuojeluviranomaisen valvomasta lainsäädännöstä: . https://tyosuojelu.fi/tietoa-meista/toiminta/lainsaadanto Valvonnan piiriin kuuluvat muun muassa työsopimuslaki (55/2001), merityösopimuslaki (756/2011), työaika- ja vuosilomalainsäädäntö, laki työntekijöiden lähettämisestä (447/2016), laki yksityisyyden suojasta työelämässä (759/2004) sekä työturvallisuuslainsäädäntö. Lisäksi työsuojeluviranomainen valvoo työsuojelun yhteistoimintaa, jonka tarkoituksena on edistää työnantajan ja työntekijöiden välistä vuorovaikutusta ja tehdä mahdolliseksi työntekijöiden osallistuminen ja vaikuttaminen työpaikan turvallisuutta ja terveellisyyttä koskevien asioiden käsittelyyn.

Työsuojeluviranomaisen tehtävät siirtyivät 1.1.2026 aluehallintovirastolta Lupa- ja valvontaviraston työsuojeluosastolle. Lupa- ja valvontavirastosta annetun lain (530/2025) 4 §:n 3 momentin mukaan Lupa- ja valvontaviraston työsuojeluosasto on riippumaton työsuojelun tehtäviä hoitaessaan. Osaston toiminta on järjestettävä siten, että riippumattomuus ja puolueettomuus näissä tehtävissä on turvattu, eikä sille saa antaa sellaisia muita tehtäviä, jotka voivat vaarantaa näiden tehtävien asianmukaisen hoitamisen ja riippumattomuuden.

Työsuojeluviranomaisen toimivaltuuksista säädetään työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta annetussa laissa (44/2006, jäljempänä työsuojelun valvontalaki). Työsuojeluviranomaisen tulee valvontaa toteuttaessaan edistää työnantajan ja työntekijöiden välistä yhteistoimintaa. Valvontatehtäviensä suorittamiseksi työsuojeluviranomaisella on tiedonsaanti- ja tarkastusoikeus. Ensisijainen keino rikkomustapauksiin puuttumiseksi on kirjallisen toimintaohjeen antaminen työnantajalle säännösten vastaisen olotilan poistamisesta tai korjaamisesta. Eräissä työsuojelun valvontalain 13 §:ssä lueteluissa tilanteissa tarkastajan on kuitenkin annettava toimintaohjeen sijasta kirjallinen kehotus lainvastaisen menettelyn korjaamiseksi, jos siitä aiheutuva haitta tai vaara on vähäistä suurempaa. Kehotus voidaan antaa laissa mainituissa tilanteissa myös silloin, jos työnantaja ei ole noudattanut tarkastajan antamaa toimintaohjetta.

Toimintaohjeessa ja kehotuksessa on yksilöitävä sovellettavat säännökset sekä niiden noudattamisessa havaitut puutteet. Kehotuksessa on lisäksi asetettava määräaika, jonka kuluessa työnantajan on saatettava olotila säännösten mukaiseksi, jollei se ole mahdollista heti.

Jos työnantaja ei suorita kehotuksen mukaisia toimenpiteitä määräajassa, tarkastajan on työsuojelun valvontalain 14 §:n mukaan saatettava asia viivytyksettä työsuojeluviranomaisen käsiteltäväksi. Asia voidaan saattaa suoraan työsuojeluviranomaisen käsiteltäväksi toimintaohjetta tai kehotusta antamatta, jos ne eivät ilmeisesti johtaisi rikkomuksen korjaamiseen tai jos asiaan on puuttuttava viipymättä. Lain 15 §:n mukaan työsuojeluviranomainen voi velvoittaa työnantajan korjaamaan tai poistamaan säännösten vastaisen olotilan asettamassaan määräajassa ja asettaa velvoitteen tehosteeksi uhkasakon tai teettämis- ja keskeyttämisuhan. Lisäksi työsuojeluviranomainen on velvollinen ilmoittamaan lain 50 §:ssä tarkoitetuista epäillyistä rikoksista poliisille esitutkintaa varten. Ilmoitus voidaan jättää tekemättä, jos tekoa on pidettävä olosuhteet huomioon ottaen vähäisenä eikä yleinen etu vaadi ilmoituksen tekemistä.

Työelämäsyrjintään liittyvästä valvonnasta vastaavat unionin lainsäädäntöön Miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa (uudelleenlaadittu toisinto) annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/54/EY 20 artikla ja rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta annetun neuvoston direktiivin 2000/43/EY 13 artikla. perustuen erityisviranomaiset. Yhdenvertaisuuslain noudattamisesta valvoo pääasiallisesti yhdenvertaisuusvaltuutettu. Tasa-arvolain noudattamisen valvonnasta puolestaan vastaa tasa-arvovaltuutettu.

2.4 Kansainväliset velvoitteet

2.4.1 Työneuvosto

Suomea sitovat kansainväliset sopimukset eivät sisällä velvoitteita työneuvoston perustamiseksi tai säilyttämiseksi. Muutoksenhakukeinoja koskevien ehdotusten osalta merkityksellinen on etenkin Euroopan ihmisoikeussopimuksen (EIS, SopS 19/1990) 6 artiklan 1 kohta, jonka mukaan jokaisella on oikeus kohtuullisen ajan kuluessa oikeudenmukaiseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin laillisesti perustetussa riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa silloin, kun päätetään hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan. Vastaavia määräyksiä sisältyy myös Yhdistyneiden kansakuntien kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen (KP-sopimus, SopS 8/1976) 14 artiklan 1 kohtaan. Työaikalain 39 §:ssä ja nuorista työntekijöistä annetun lain 15 §:ssä tarkoitetuissa poikkeuslupapäätöksissä on kyse työsuhteen osapuolten oikeuksia ja velvollisuuksia koskevasta päätöksestä, jotka lähtökohtaisesti kuuluvat 6 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan. Oikaisuvaatimusmenettely on hallintoasian käsittelyä, jossa EIS 6 artiklan 1 kohdan merkitys on ollut lainkäyttöä selvästi rajoitetumpi. Käytännössä EIS 6 artiklan 1 kohdan soveltaminen edellyttää oikeusriidan olemassaoloa sekä pääsääntöisesti yksityisoikeudellista oikeussuhdetta tai oikeutta (Hallintolaki-verkkojulkaisu, s. 55–56). Lähtökohtaisesti asianosaisella tulee olla oikeus saada asiansa vireille 6 artiklan 1 kohdan mukaisessa tuomioistuimessa, jos hallintoviranomainen on ensi asteena tehnyt päätöksen yksilön oikeuksista ja velvollisuuksista (Golder v. Yhdistynyt kuningaskunta (1975), kohta 36). Pelkkä muodollinen mahdollisuus kanteen nostamiseen ei ole riittävä 6 artiklan velvoitteiden täyttämiseksi, vaan tuomioistuimeen pääsyn pitää turvata asianosaisille tehokkaat ja tosiasialliset keinot ajaa asiaansa.

EIS 6 artiklan 1 kohta ei edellytä muutoksenhakuoikeuden turvaamista toiseen oikeusasteeseen (ks. PeVL 4/2010 vp, s. 3/II, PeVL 35/2002 vp, s. 2/II). EIS ja KP-sopimus edellyttävät muutoksenhakuoikeuden turvaamista vain rikosasioissa (EIS:n 7. lisäpöytäkirjan 2 artikla ja KP-sopimuksen 14 artiklan 5 kappale). Työsuojelun poikkeuslupa-asioiden muutoksenhaussa tuomioistuinvaihe on jo nykyisin yksiportainen, sillä työneuvostoa ei rinnasteta tuomioistuimeen, vaan se toimii oikaisuvaatimustehtävissään hallintoviranomaisena (HE 142/2003 vp).

Tuomioistuimen ja sen yksittäisiä asioita käsittelevän kokoonpanon tulee täyttää riippumattomuuden ja puolueettomuuden vaatimukset. Puolueettomuudella tarkoitetaan tuomioistuimen ja sen jäsenten vapautta oikeudenkäynnin puolueettomuuden vaarantavista sidonnaisuuksista. Riippumattomuudella viitataan organisatorisiin seikkoihin, kuten riippumattomuuteen suhteessa toimeenpanovaltaan tai lainsäätäjään (Langborger 1989, kohta 32). Intressitahojen edustus, kuten työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen edustajien mukanaolo työtuomioistuimen ratkaisukokoonpanossa ei sellaisenaan vaaranna EIS 6 artiklan 1 kohdassa edellytettyä puolueettomuutta (Kurt Kellermann v. Ruotsi (2004), kohdat 57–59 ja 62–69). Työtuomioistuimessa poikkeuslupa-asiat käsitellään oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 8 §:n 3 momentin mukaisessa erityisessä kokoonpanossa, jossa on puheenjohtajan lisäksi yksi jäsen työntekijä- ja työnantajapuolelta sekä kaksi asiantuntijajäsentä, jotka eivät edusta työnantaja- tai työntekijäpuolta.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kohta velvoittaa sopimusvaltioita myös siihen, että oikeudenkäynti tapahtuu kohtuullisen ajan kuluessa. Työtuomioistuimella on edellytykset ratkaista poikkeuslupa-asioita koskevat valitukset nopeasti. Jos tuomioistuinkäsittely edellyttää esimerkiksi hallintoviranomaisessa tapahtuvaa oikaisuvaatimusmenettelyä, huomioidaan myös asian käsittelyyn hallintoviranomaisessa kulunut aika (König 1978, kohta 98). Suomea sitoviin kansainvälisiin velvoitteisiin nähden olisi ongelmallista, jos oikaisuvaatimusmenettely muodostuisi muutoksenhakua pitkittäväksi vaiheeksi.

Yhteistoiminta-asiamiehen toimisto

Euroopan unionin perusoikeuskirjan 27 artiklassa säädetään työntekijöiden oikeudesta saada tietoja ja tulla kuulluksi yrityksessä. Artiklan mukaan työntekijöille tai heidän edustajilleen on asianmukaisilla tasoilla taattava mahdollisuus saada riittävän ajoissa tietoa ja tulla kuulluksi unionin oikeuden sekä kansallisten lainsäädäntöjen ja käytäntöjen mukaisissa tapauksissa ja niissä määrätyin edellytyksin.

Yhteistoimintamenettelyä, eurooppayhtiötä ja eurooppalaista yritysneuvostoa koskevassa unionin lainsäädännössä asetetaan jäsenvaltioille lainsäädännön valvontaan liittyviä velvoitteita.

Työntekijöille tiedottamista ja heidän kuulemistaan koskevista yleisistä puitteista Euroopan yhteisössä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/14/EY, jäljempänä yhteistoimintamenettelydirektiivi, 8 artiklan 1 kohdassa velvoitetaan jäsenvaltioita säätämään aiheellisista toimenpiteistä sen varalta, että työnantaja tai työntekijöiden edustajat eivät noudata tätä direktiiviä. Niiden on erityisesti huolehdittava, että riittävät hallinnolliset tai oikeudelliset menettelyt ovat käytettävissä tästä direktiivistä johtuvien velvollisuuksien noudattamisen varmistamiseksi. Vastaavista velvoitteista säädetään myös työntekijöiden joukkovähentämistä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annetun neuvoston direktiivin 98/59/EY (ns. joukkovähentämisdirektiivi) 6 artiklassa, eurooppayhtiön sääntöjen täydentämisestä henkilöstöedustuksen osalta annetun neuvoston direktiivin 2001/86/EY 11 ja 12 artiklassa sekä eurooppalaisen yritysneuvoston perustamisesta tai työntekijöiden tiedottamis- ja kuulemismenettelyn käyttöönottamisesta yhteisönlaajuisissa yrityksissä tai yritysryhmissä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/38/EY (ns. yritysneuvostodirektiivi) 11 artiklassa.

Unionin direktiiveissä on jätetty jäsenvaltioille liikkumavaraa valvonnan toteuttamisessa. Riittävää on, että jäsenvaltiossa säädetään joko hallinnollista tai oikeudellisista asianmukaisista menettelyistä, joilla direktiivien velvoitteiden noudattaminen varmistetaan. Jäsenvaltioita ei velvoiteta perustamaan erityisviranomaista valvomaan yhteistoimintalainsäädännön noudattamista. Direktiivien täytäntöönpanemiseksi on lähtökohtaisesti riittävää, että unionin lainsäädännön velvoitteiden rikkomisesta on mahdollista nostaa kanne tuomioistuimessa. Suomessa prosessikynnys on kuitenkin kustannusriskin vuoksi varsin korkea ja käsittelyajat tuomioistuimissa pitkiä. Tuomioistuinten tarpeetonta kuormittamista tulisi ylipäätänsä välttää. Viranomaisvalvonnan säilyttämistä voidaan siten pitää edelleen perusteltuna direktiivin velvoitteiden asianmukaiseksi täyttämiseksi.

Yhteistoimintamenettelydirektiivin 9 artiklan 4 kohdassa on säädetty niin sanotusta heikentämiskiellosta, jonka mukaan direktiivin soveltaminen ei ole riittävä peruste jäsenvaltiossa vallitsevan tilanteen ja työntekijöiden suojan yleisen tason heikentämiseen direktiivin soveltamisalalla. Direktiivin johdanto-osan perustelukappaleen 31 mukaan direktiivin täytäntöönpano ei saisi riittää työntekijöiden suojelun yleisen tason alentamisen perusteeksi direktiivin soveltamisaloilla.

Unionin yhteistoimintalainsäädäntöön sisältyvistä heikentämiskielloista ei ole tiedossa Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä. Tulkinta-apua voidaan kuitenkin hakea EUT:n ratkaisusta asiassa C-144/04 (Mangold), joka koskee Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY), Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE) ja julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) tekemästä määräaikaista työtä koskevasta puitesopimuksesta annetun Euroopan neuvoston direktiivin 1999/70/EY (ns. määräaikaistyötä koskeva puitesopimus) heikentämiskieltoa. Määräaikaista työtä koskevaan puitesopimukseen sisältyvä säännös heikentämiskiellosta on vastaavanlainen kuin yhteistoimintamenettelydirektiivissä. Tuomioistuin katsoi asiassa, että puitesopimuksen 8 lausekkeen 3 kohdan ilmaisuista käy ilmi, että puitesopimuksen täytäntöönpano ei voi olla jäsenvaltioille pätevä peruste aikaisemmin taatun työntekijöiden suojan yleisen tason heikentämiseksi kansallisessa oikeusjärjestyksessä puitesopimuksen soveltamisalalla. Sitä vastoin työntekijöille taatun suojan heikentämistä määräaikaisten sopimusten osalta ei ollut sellaisenaan kielletty puitesopimuksella silloin, kun heikentäminen ei millään tavalla liittynyt puitesopimuksen täytäntöönpanoon (ratkaisun kohta 52). Heikentämiskielto ei ollut esteenä lainsäädännölle, jolla työllisyyden parantamisen tarpeeseen liittyvistä syistä ja riippumatta mainitun sopimuksen täytäntöönpanosta alennettiin ikärajaa, jonka ylittyessä määräaikaisia työsopimuksia voitiin tehdä rajoituksetta.

Edellä mainitun ratkaisun perusteella heikentämiskiellon vastaisiksi voitaisiin katsoa muutokset, joiden perusteena on direktiivin täytäntöönpano ja soveltaminen, ja jotka heikentävät jäsenvaltiossa vallitsevaa tilannetta ja työntekijöiden suojan yleistä tasoa. Esitykseen sisältyvien ehdotusten perusteena ei kuitenkaan ole direktiivin täytäntöönpano. Esityksen tavoitteet liittyvät kansallisiin tarpeisiin tarkastella uudelleen viranomaistoimintaa julkishallinnon säästöjen toteuttamiseksi. Täytäntöönpanosta erillisen tavoitteen vuoksi heikentämiskielto ei estä tekemästä direktiivin soveltamisalalla muutoksia kansalliseen lainsäädäntöön direktiivin mukaisen liikkumavaran puitteissa. Tehtävien mahdollisista uudelleenjärjestelyistä riippumatta esityksellä turvattaisiin unionin yhteistoimintalainsäädännön edellyttämä asianmukainen valvonta (hallinnollinen ja oikeudellinen menettely).

Esityksessä ehdotetaan, että Patentti- ja rekisterihallitus ylläpitäisi henkilöstörahastojen valvontaa varten henkilöstörahastorekisteriä. Henkilöstörahastorekisterin käyttötarkoituksesta säädettäisiin Patentti- ja rekisterihallituksesta annetussa laissa. Henkilöstörahastorekisteriin tallennettavien henkilötietojen käsittely perustuisi EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679 luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta. 6 artiklan 1 kohdan c alakohtaan. Tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetään niin sanotusta tietojen minimoinnin periaatteesta. Henkilötietojen on oltava asianmukaisia, olennaisia ja rajoitettuja siihen, mikä on tarpeellista suhteessa niihin tarkoituksiin, joita varten niitä käsitellään. Esityksessä ehdotetaan, että henkilöstörahaston rekisteröinnin yhteydessä annettavassa perusilmoituksessa olisi jatkossa annettava myös henkilöstörahaston hallituksen jäsenten ja nimenkirjoittajien henkilötunnukset. Henkilötunnuksen tallentaminen henkilöstörahastorekisteriin on välttämätöntä, jotta henkilöstörahaston vastuuhenkilöt voidaan yksilöidä Patentti- ja rekisterihallituksen valvontatehtävän suorittamista ja muun muassa henkilöstörahastolain 63 §:ssä tarkoitettuja toimenpiteitä varten. Lisäksi on pystyttävä yksilöimään henkilöt, joilla on oikeus edustaa henkilöstörahastoa (nimenkirjoittajat). Henkilötunnuksen luovuttaminen henkilöstörahastosta olisi mahdollista vain, jos luovutuksensaajalla on tietosuojalain 29 §:n mukainen käsittelyperuste.

Suomi on ratifioinut vuonna 1949 ammattientarkastusta teollisuudessa ja kaupassa koskevan sopimuksen yleissopimuksen nro 81, jonka tavoitteena on turvata työntekijöiden suojelua koskevien määräysten noudattaminen. Yleissopimus edellyttää tarkastusjärjestelmää eli käytännössä työsuojeluviranomaista säännösten noudattamisen varmistamiseksi ja se koskee muun muassa työsuojelutarkastuksen organisointia, tehtäviä ja toimintaedellytyksiä. Yleissopimuksen 10 artiklassa edellytetään, että ammatintarkastajien lukumäärän on oltava riittävä takamaan tarkastustehtävien tehokkaan suorittamisen ottaen huomioon erinäisiä artiklassa lueteltuja tekijöitä.

Uudistettuun Euroopan sosiaaliseen peruskirjaan (SopS 78/2002, jäljempänä Euroopan sosiaalinen peruskirja ) sisältyy yhteistoimintalain kannalta olennaisia säännöksiä järjestäytymisoikeudesta (5 artikla) ja kollektiivisesta neuvotteluoikeudesta (6 artikla), työntekijöiden oikeudesta tiedonsaantiin ja yhteisiin neuvotteluihin (21 artikla), oikeudesta osallistua työoloja ja työympäristöä koskevaan päätöksentekoon sekä niiden parantamiseen (22 artikla), työntekijöiden edustajien oikeudesta suojeluun yrityksessä ja heille annettavista toimintamahdollisuuksista (28 artikla) sekä oikeudesta saada tietoa ja neuvotella joukkoirtisanomismenettelyssä (29 artikla). 

Euroopan sosiaalisen peruskirjan artiklojen 21 ja 22 osalta Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitea on tulkintakäytännössään todennut muun muassa, että työntekijöillä on oltava mahdollisuus turvautua oikeussuojakeinoihin siltä varalta, että artikloissa turvattuja oikeuksia ei ole toteutettu. Työnantajille, jotka jättävät noudattamatta artiklassa säädettävät velvoitteet, on asetettava sanktioita. (Council of Europe 2008: Digest of the Case Law of the European Committee of Social Rights, s. 144 ja 146.) Työntekijöiden oikeudesta saada tietoa ja neuvotella joukkoirtisanomismenettelyssä koskevan 29 artiklan osalta komitea on todennut niin ikään, että työntekijöiden käytettävissä tulee olla mahdollisuus turvautua hallinnollisiin tai oikeudellisiin menettelyihin varmistaakseen sen, että irtisanomisia ei toteuteta ennen kuin neuvotteluvelvollisuus on toteutettu.  (Council of Europe (2008): Digest of the Case Law of the European Committee of Social Rights, s. 166.)

2.5 Nykytilan arviointi

2.5.1 Työneuvoston tehtävät lausunto- ja oikaisuvaatimusviranomaisena

Työneuvosto toimii kolmikantaisessa kokoonpanossa, jonka jäsenillä on erityistä työoikeudellisesta asiantuntemusta.

Työneuvoston roolia on käsitelty vuonna 2014 ilmestyneessä julkaisussa Työneuvosto työlakien tulkitsijana (TEM:n julkaisuja 10/20214). Työntekijäpuolella työneuvoston on nähty täydentävän työelämän oikeusturvajärjestelmää ja tuovan luottamusta työlainsäädännön oikeudenmukaiseen soveltamiseen.

Työneuvoston lausunnot eivät ole oikeudellisesti sitovia. Oikeuslähdeopillisesti työneuvoston lausuntoja on pidetty vahvempina oikeuslähteinä kuin tavanomaisia asiantuntijalausuntoja. (TEM julkaisuja 10/2014. Työneuvoston lausunnot tutkimuksessa – näkemyksiä lausuntojen asemasta oikeuslähteenä). Työneuvoston lausuntoihin on viitattu etenkin työtuomioistuimen ratkaisuissa ja satunnaisemmin korkeimmassa oikeudessa. KKO:n ratkaisuissa vuodesta 1966 lähtien alle 20 kertaa. Lausunnoilla voi olla lain tulkintaa ohjaavaa vaikutusta etenkin silloin, jos lausunto on ollut yksimielinen.

Työneuvoston lausuntopyyntömenettelyn etuna on ollut työneuvoston kokoonpanon erityinen työoikeudellinen ja työmarkkinoiden asiantuntemus, menettelyn nopeus ja matalat kustannukset asianosaisille eli se on toiminut eräänlaisena matalan kynnyksen oikeussuojakeinona. Työneuvostoprosessi ei kuitenkaan edellytä varsinaisen oikeudellisen riidan olemassaoloa. Lausunto voidaan antaa myös puhtaasta laintulkintakysymyksestä, jota ei voida ratkaista tuomioistuimessa. Mahdollisuus työneuvoston lausunnon pyytämiseen on voinut jossain määrin vähentää tuomioistuimeen päätyvien riita-asioiden määrää ja edesauttaa sovinnollisen ratkaisun löytymistä työpaikalla. Työneuvostolla ei kuitenkaan ole toimivaltaa ratkaista sitovasti työsuhteen osapuolten välisiä riita-asioita. Osapuolten ollessa lausunnosta huolimatta erimielisiä lain tulkinnasta olisi asiassa tarvittaessa edettävä tuomioistuinprosessiin. Työneuvoston merkitys varsinaisena oikeussuojakeinona on rajallinen siitäkin syystä, että oikeus lausunnon pyytämiseen on vain työmarkkinakeskusjärjestöillä ja eräillä viranomaisilla. Lausuntoa on ylipäätänsä mahdollista pyytää vain tiettyjen työsuhteessa sovellettavien lakien tulkinnasta. Työneuvosto ei anna lausuntoja esimerkiksi työsopimuslaista.

Työneuvoston lausunnoilla on voinut olla yksittäistapauksia laajemmin työelämälainsäädännön tulkintaa ohjaavaa ja yhtenäistävää vaikutusta. Lausuntoja on hyödynnetty myös työsuojeluviranomaisen valvontatoiminnassa esimerkiksi uuteen lainsäädäntöön liittyvissä tulkintatilanteissa.

Työneuvoston lakkauttamisen johdosta on ratkaistava, miltä osin työneuvoston tehtäviä siirretään muille viranomaisille tai lakkautetaan. Suomea sitovat kansainväliset velvoitteet eivät edellytä työneuvoston kaltaista toimielintä.

Lausuntotehtävät voitaisiin siirtää lähinnä sellaiselle viranomaiselle, joka muutoinkin käsittelee etenkin työoikeudellisia asioita. Tällaisia tehtäviä on esimerkiksi työtuomioistuimella ja Lupa- ja valvontaviraston työsuojeluviranomaisella.

Kolmikantaisessa kokoonpanossa toimivan työtuomioistuimen pääasiallinen tehtävä on ratkaista osapuolia sitovalla tavalla työ- ja virkaehtosopimuksiin liittyviä riita-asioita. Työtuomioistuin voi antaa toiselle tuomioistuimelle lausunnon työ- ja virkaehtosopimuksiin liittyvässä kysymyksessä. Lausunnot eivät ole sitovia. Työtuomioistuimen toimivalta rajautuu pääasiallisesti työ- ja virkaehtosopimuslainsäädännön sekä työ- ja virkaehtosopimusten tulkintaan. Yleiset tuomioistuimet vastaavat viime kädessä muuhun työlainsäädäntöön liittyvien riitojen ratkaisusta. Työneuvoston lausuntotehtävien siirtäminen työtuomioistuimeen merkitsisi poikkeusta toimivallanjakoon yleisten tuomioistuinten ja työtuomioistuimen välillä. Tarkoituksenmukaisena ei voida pitää, että työtuomioistuimen tehtäviä suositusluonteisten lausuntojen antamisessa laajennettaisiin nykyisestä.

Työsuojeluviranomainen valvoo työlainsäädännön noudattamista ja neuvoo yleisellä tasolla työlainsäädäntöön liittyvissä kysymyksissä. Työsuojeluviranomainen on voinut pyytää työneuvostolta lausuntoa työneuvoston toimivaltaan kuuluvan lainsäädännön soveltamisesta ja tulkinnasta. Työsuojeluviranomaisessa ei ole kolmikantaisessa kokoonpanossa toimivia toimielimiä. Lausuntotehtävää ei voitaisi ainakaan sellaisenaan siirtää työsuojeluviranomaiselle.

Myöskään työlainsäädännön valmistelusta vastaavan työ- ja elinkeinoministeriön tehtäviin ei sovi kannanottojen antaminen siitä, kuinka lainsäädäntöä tulisi soveltaa yksittäistapauksissa.

Lausuntojen antamiseen liittyvät tehtävät eivät vaikuta sopivan luontevasti minkään nykyisen viranomaisen tehtäväkenttään muun muassa siitä syystä, että ne edellyttäisivät kolmikantaisen kokoonpanon säilyttämistä. Tarve työneuvoston lausunnoille on vireille tulleiden asioiden määrän perusteella ollut viime vuosina verrattain vähäinen. Julkishallinnon säästöpaineista johtuen on harkittava, onko työneuvoston lausuntotehtävien säilyttämiselle enää työmarkkinajärjestelmästä johtuvaa painavaa yhteiskunnallista tarvetta vai tulisiko oikeussuojan tehostamiseksi työoikeudellisissa riita-asioissa ennemminkin selvittää keinoja prosessikynnyksen madaltamiseksi tuomioistuimessa. Edellä kerrotut seikat heikentävät lausuntojen tosiasiallista merkittävyyttä oikeussuojakeinona.

Lausuntotehtävien lakkauttamisen myötä työneuvoston ainoana tehtävänä olisi toimia oikaisuvaatimusviranomaisena työsuojelun poikkeuslupa-asioissa. Koska oikaisuvaatimuksia tulee työneuvostossa vuosittain vireille hyvin vähäinen määrä, niiden käsittelyn säilyttäminen työneuvoston kaltaisessa erityisviranomaisessa ei ole perusteltua julkishallinnon resurssien tehokkaan organisoinnin kannalta. Työsuojelun poikkeuslupa-asioiden muutoksenhaku olisi järjestettävä muulla tavoin.

2.5.1.1 Muutoksenhaku työsuojeluviranomaisen poikkeuslupapäätöksiin

Työneuvoston lakkauttamisen myötä sen tehtävät oikaisuvaatimusviranomaisena olisi siirrettävä toiselle viranomaiselle tai säädettävä valitusoikeudesta Lupa- ja valvontaviraston poikkeuslupapäätökseen. Jos oikaisumenettely säilytetään, on lisäksi ratkaistava, käsitteleekö työtuomioistuin jatkossa poikkeuslupapäätöksiin liittyviä valitusasioita vai siirrytäänkö niissä hallintotuomioistuinprosessiin.

Oikaisuvaatimusmenettelystä säädetään hallintolain 7 a luvussa. Oikeus oikaisuvaatimuksen tekemiseen perustuu aina lain erityissäännökseen. Jos oikaisuvaatimusmenettelystä on säädetty, ei päätöksestä saa valittaa. Lähtökohtaisesti oikaisuvaatimuksen ratkaisee muutoksenhaun kohteena olevan päätöksen tehnyt viranomainen. Muutosta oikaisuvaatimuspäätökseen voi yleensä hakea hallintotuomioistuimelta. Hallintolain 49 b §:n 3 momentin mukaan muutoksenhakuun oikaisuvaatimukseen annetusta päätöksestä sovelletaan oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettua lakia (808/2019), jollei muussa laissa toisin säädetä.

Työsuojelun poikkeuslupa-asioissa on säädetty poikkeavasta oikaisumenettelystä. Oikaisuvaatimus tehdään poikkeuslupapäätöksen tehneen työsuojeluviranomaisen sijasta työneuvostolle. Jos oikaisuvaatimusmenettely katsottaisiin poikkeuslupa-asioissa edelleen tarpeelliseksi, olisi nämä tehtävät siirrettävä työneuvoston lakkauttamisen myötä poikkeuslupa-asian ratkaisevalle työsuojeluviranomaiselle. Oikaisuvaatimusmenettelyä ei lähtökohtaisesti ole välttämätöntä säilyttää. Mahdollista on myös se, että poikkeuslupapäätöksestä olisi oikeus valittaa suoraan tuomioistuimelle.

Työneuvoston oikaisuvaatimuspäätöksistä on valitusoikeus työtuomioistuimelle. Oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain (646/1974) 37 a §:n mukaisesti työtuomioistuin käsittelee työneuvoston oikaisuvaatimuksista tehdyt valitukset hallintolainkäytössä noudatettavassa menettelyssä. Työsuojelun poikkeuslupa-asioiden muutoksenhaun ohjaamista työtuomioistuimeen on perusteltu työtuomioistuimen erityisellä työoikeudellisessa asiantuntemuksella (HE 142/2003 vp, s. 16/II). Eduskunnan lakivaliokunta on katsonut lausunnossaan (LaVL 2/2004 vp), että myös poikkeuslupa-asioita koskevien valitusten erittäin vähäinen määrä puoltaa niiden keskittämistä työtuomioistuimeen.

Tavanomainen valitusreitti hallintopäätöksistä on valitus hallintotuomioistuimelle ja edelleen korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Työsuojelun poikkeuslupa-asioiden muutoksenhaun siirto hallintotuomioistuimiin ei ole perusteltua. Tämä pitkittäisi muutoksenhaun kestoa ja kuormittaisi entisestään ruuhkautuneita hallintotuomioistuimia. Poikkeuslupapäätöksen tarve on useimmiten kiireellinen. Vuonna 2023 hallinto-oikeuksien keskimääräinen käsittelyaika oli 9,3 kuukautta. Pitkäkestoinen prosessi voi johtaa asianosaisten kannalta epäedulliseen tilanteeseen ja päätöksen käymiseen tosiasiallisesti merkityksettömäksi. Esimerkiksi nuoren työnteko-oikeutta koskevan päätöksen viivästyessä työmahdollisuutta ei välttämättä enää ole, kun asia on saatu ratkaistuksi. Hallintotuomioistuimissa ei myöskään ole vastaavaa työoikeudellista osaamista kuin työtuomioistuimessa. Valitus korkeimpaan hallinto-oikeuteen puolestaan edellyttää valituslupaa. On melko epätodennäköisestä, että työsuojelun poikkeuslupa-asioissa oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 111 §:n mukaiset valitusluvan edellytykset, kuten ennakkoratkaisuperuste, ylipäätänsä täyttyisivät. Työsuojelun poikkeuslupa-asiassa tarve päätökselle on tyypillisesti hyvin kiireinen eikä esimerkiksi poikkeuslupaa hakevan työnantajan intressissä lähtökohtaisesti ole ryhtyä pitkäkestoiseen valitusprosessiin. Poikkeuslupa-asiassa muutosta hakevat pääasiallisesti työnantajat. Esimerkiksi vuosina 2019–2024 työntekijäpuolelta on vaadittu oikaisua työsuojeluviranomaisen päätökseen yhteensä 14 kertaa (yht. 61 oikaisuvaatimusta). Tyypillisesti oikaisuvaatimuksen tekijänä on luottamusmies.

Työtuomioistuimen ratkaisuihin ei oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 36 §:n mukaan voi hakea muutosta. Siten tuomioistuinprosessi työsuojelun poikkeuslupa-asioiden muutoksenhaussa on jo nykyisin yksiportainen, sillä työneuvosto ei asemaltaan rinnastu tuomioistuimeen, vaan hallintoviranomaiseen. Korkein oikeus voi kuitenkin purkaa työtuomioistuimen tuomion samoin edellytyksin kuin muidenkin tuomioistuinten tuomiot.

2.5.1.2 Oikaisuvaatimuksesta ja tuomioistuinmenettelystä

Yleisellä tasolla mahdollisuus oikaisuvaatimuksen tekemiseen vähentää tarvetta turvautua valitusmenettelyyn tuomioistuimessa. Oikaisuvaatimusmenettelyn kustannukset ovat asianosaiselle vähäiset ja se mahdollistaa selvien virheiden nopean korjaamisen.

Vuonna 2014 toteutetun hallintolainsäädännön uudistuksen tavoitteena oli laajentaa oikaisuvaatimuksen käyttöalaa muutoksenhaun ensivaiheena muutoksenhaun kokonaiskeston lyhentämiseksi ja hallintotuomioistuinten toimintaedellytysten parantamiseksi (HE 230/2014 vp). Tarkoituksena on, että oikaisuvaatimus olisi mahdollisimman laajasti käytössä muutoksenhaun ensi vaiheena. Oikaisuvaatimusmenettelyn ulkopuolelle jäävät lähinnä asiat, joissa on asian laadun ja oikeusturvan kannalta tarpeen hakea muutosta valittamalla suoraan hallinto-oikeuteen. Tällaisia asioita voivat olla esimerkiksi elinkeinoluvat, hallinnollisten pakkokeinojen täytäntöönpanoa ja merkittäviä hallinnollisia seuraamuksia koskevat asiat sekä asiat, joissa asiaa on selvitetty perusteellisesti jo ensi vaiheen hallintomenettelyssä tai joihin liittyy yleensä vaativaa oikeudellisesta harkintaa ja joissa asian saaminen viivytyksettä tuomioistuimen käsiteltäväksi on tärkeää. Oikaisuvaatimus soveltuu hyvin myös asioihin, joissa valitusvaiheessa esitetään usein asiaan vaikuttavaa lisäselvitystä sekä oikeudellisesti yksinkertaisiin asioihin ja asioihin, joista on jo vakiintunutta oikeuskäytäntöä. (HE 230/2014 vp, s. 42–43)

Työaikalain 39 §:n ja nuorista työntekijöistä annetun lain 15 §:n soveltamiseen voi liittyä tulkinnanvaraisia tilanteita. Työneuvostossa oikaisuvaatimukset on käsitelty kolmikantaisessa kokoonpanossa, joka on taannut laajan työoikeudellisen asiantuntemuksen. Vastaavaa osaamista olisi työtuomioistuimella. Riskinä on, että oikaisumenettely työsuojeluviranomaisessa muodostuisi muutoksenhakua pitkittäväksi vaiheeksi. Oikaisumenettelyssä ei välttämättä päädyttäisi oikeudellisen arvioinnin osalta toisenlaiseen lopputulokseen, vaan kyse olisi enneminkin mahdollisten teknisluonteisten virheiden korjaamisesta. Tämä voidaan toteuttaa työsuojeluviranomaisessa jo nykyisin hallintolain mukaisena itseoikaisuna. Työsuojeluviranomaisessa asiaan liittyvä oikeudellinen harkinta saattaisi olla jossain määrin suppeampaa eikä kaikkia mahdollisia asiaan vaikuttavia näkökulmia voitaisi välttämättä arvioida yhtä monipuolisesti kuin kolmikantaisessa asiantuntijakokoonpanossa. Työsuojeluviranomaiselle siirtyvä oikaisuvaatimusmenettely todennäköisesti siirtäisi oikeudellisen uudelleen harkinnan työtuomioistuimelle ja siten valitusasioiden määrä työtuomioistuimessa joka tapauksessa lisääntyisi.

Julkishallinnon resurssien tehokas käyttö ja asianosaisten oikeusturva puoltavat sitä, ettei oikaisumenettelystä säädetä tarpeettomasti, jos se lähinnä pitkittäisi muutoksenhakuprosessia. Tämä on vahvistettu myös perustuslakivaliokunnan käytännössä. Perustuslakivaliokunta on korostanut, että oikaisuvaatimusmenettelyä ei ole syytä säilyttää tai ottaa käyttöön silloin, jos oikaisuvaatimusvaihe tarpeettomasti pidentää asian käsittelyn kokonaiskestoa. Näin voi olla esimerkiksi silloin, kun oikaisua olisi vaadittava päätöksen tehneeltä viranomaiselta itseltään, ja saadun kokemuksen tai odotettavissa olevan käytännön mukaan päätöksiin ei juuri koskaan tehdä oikaisua (PeVL 55/2014 vp). Esityksellä tavoiteltujen julkishallinnon säästöjen vuoksi ei myöskään ole perusteltua säilyttää työneuvoston kaltaista erityisviranomaista pelkästään työsuojelun poikkeuslupien oikaisuvaatimusmenettelyä varten.

2.5.1.3 Hallintovalitus työtuomioistuimessa

Suora valitusoikeus työtuomioistuimeen olisi muutoksenhakijan näkökulmasta tosiasiassa kaksiportaista oikaisuvaatimusvaiheen käsittävää muutoksenhakua (Lupa- ja valvontavirasto - työtuomioistuin) tehokkaampi oikeussuojakeino. Työsuojelun poikkeuslupa-asioissa nopea käsittely on tärkeää. Muutoksenhaun pitkittyessä poikkeuslupa voi kokonaan menettää merkityksensä. Työtuomioistuimen on mahdollista antaa ratkaisuja tarvittaessa hyvinkin nopeasti. Vaikka keskimääräinen käsittelyaika työtuomioistuimessa oli vuonna 2024 10,4 kuukautta Tuomioistuinlaitoksen tilinpäätös 2024, s. 46–48. , on esimerkiksi työrauha-asioissa voitu antaa ratkaisu muutamissa päivissä tai viikossa.

Työsuojelun poikkeuslupa-asioiden muutoksenhaussa tuomioistuinvaihe on jo nykyisin yksiportainen, sillä työneuvostoa ei rinnasteta tuomioistuimeen, vaan se toimii oikaisuvaatimustehtävissään hallintoviranomaisena (HE 142/2003 vp).

Hallintovalitusmenettelyä työtuomioistuimessa ei myöskään voida pitää kohtuuttoman raskaana muutoksenhakukeinona oikaisumenettelyyn verrattuna. Hallintovalitus käsitellään pääasiallisesti kirjallisessa menettelyssä. Valittajalle varataan tarvittaessa tilaisuus valituskirjelmän täydentämiseen. Tuomioistuin huolehtii asian selvittämisestä sekä päätöksen tehneen viranomaisen ja asianosaisten kuulemisesta.

Muutoksenhakijan kannalta merkittävä kysymys ovat myös muutoksenhausta koituvat kustannukset. Oikaisumenettely työneuvostossa on ollut muutoksenhakijalle maksutonta. Oikeudenkäyntimaksu työtuomioistuimessa on tuomioistuinlain (673/2016) 2 §:ään ja oikeusministeriön asetukseen (1020/2024) perustuen tällä hetkellä 2 440 euroa ja yksityishenkilöltä 610 euroa. Tuomioistuinmaksulaissa ainoastaan työsuojeluvaltuutettu on vapautettu maksun suorittamisesta (8 §:n 1 momentin 6 kohta). Tyypillisesti poikkeuslupa-asiassa muutosta hakevat työnantajat. Oikeudenkäyntimaksun alentaminen työsuojelun poikkeuslupa-asioissa olisi perusteltua, jotta kynnys valittamiselle ei muodostuisi tarpeettoman korkeaksi.

Tuomioistuinmaksulain uudistuksen tavoitteena oli, että oikeudenkäyntimaksut vastaisivat aiempaa suuremmassa määrin tuomioistuimen toiminnasta aiheutuvia kuluja. Maksujen perimisellä pyritään myös vähentämään tuomioistuimen palvelujen ilmeisen perusteetonta käyttämistä. Oikeudenkäyntimaksun suuruudesta päättämisen pääkriteerinä ei kuitenkaan tulisi olla suoritteen tuottamisesta aiheutuvien kustannusten kattaminen. Maksujen tulisi oikeusturvan saatavuuden näkökulmasta olla yleensä selvästi alle asioiden käsittelyn omakustannusarvon, mutta toisaalta järkevässä suhteessa kustannuksiin (HE 29/2015 vp). Oikeudenkäyntimaksun tasoa harkitessa on syytä antaa merkitystä myös asian luonteelle. Työsuojelun poikkeuslupa-asiaa koskevassa valitusasiassa työtuomioistuimessa olisi kyse muutoksenhausta viranomaisen päätökseen. Hallinto-oikeuksissa valituksista perittävät oikeudenkäyntimaksut ovat tasoltaan alhaisempia kuin riita-asioiden oikeudenkäyntimaksut käräjäoikeuksissa. Poikkeuslupavalitus eroaa luonteeltaan myös työtuomioistuimen pääasiallisesta asiaryhmästä eli työ- tai virkaehtosopimuksia koskevista riita-asioista, jotka olisivat sovittavissa myös tuomioistuimen ulkopuolella. Kantajina työehtosopimusriidoissa ovat ensisijaisesti työehtosopimuksen osapuolet, useimmiten työnantaja- tai työntekijäyhdistykset.

Työtuomioistuin käsittelee nykyisin hallintovalitukset työneuvoston oikaisuvaatimukseen antamasta ratkaisusta. Käsittelyssä noudatetaan lakia oikeudenkäynnistä hallintoasioissa (808/2019). Työneuvoston oikaisuvaatimukseen antamasta ratkaisusta valitetaan varsin harvoin. Keskimäärin valituksia on tehty enintään kaksi kertaa vuodessa.

Työneuvostomenettelyyn rinnastuvasti valitusasia käsiteltäisiin työtuomioistuimessa erityisessä työtuomioistuinlain 8 §:n 3 momentin mukaisessa kokoonpanossa, joka takaa käsittelyn riippumattomuuden ja työoikeudellisen asiantuntemuksen. Kokoonpanoon kuuluvat presidentti tai työtuomioistuinneuvos puheenjohtajana ja kaksi asiantuntijajäsentä, jotka eivät edusta työnantaja- tai työntekijäetuja, sekä yksi asiantuntijajäsen työnantaja- ja työntekijäpuolelta. Työneuvoston asiantuntijajäsen on tuomiovaltaa käyttäessään tuomariin rinnastuvalla tavalla riippumaton.

Keskeinen ero työneuvoston oikaisumenettelyyn ja työneuvostolain 5 §:n 2 momentin mukaiseen kokoonpanoon nähden on kuitenkin se, että työtuomioistuimessa poikkeuslupa-asioiden kokoonpanoon ei nykyisin kuulu työsuojelun asiantuntijajäsentä. Työtuomioistuin on työryhmämietintöä koskevassa lausunnossaan ehdottanut, että työsuojelun poikkeuslupa-asioiden valitusasioita käsittelevää kokoonpanoa olisi syytä täydentää työsuojelukysymyksiin perehtyneellä asiantuntijajäsenellä. Tätä voidaan pitää perusteltuna, jos poikkeuslupien muutoksenhaku keskitettäisiin kokonaan työtuomioistuimelle.

2.5.1.4 Työtuomioistuimen asiantuntijajäsenen asema ja nimittäminen

Asiantuntijajäsenen asemasta säädetään tuomioistuinlaissa (673/2016). Lain 17 luvun 1 §:n mukaan asiantuntijajäsen on tuomiovaltaa käyttäessään samalla tavalla riippumaton kuin tuomari. Asiantuntijajäsentä koskevat vastaavat tuomioistuinlaissa säädetyt velvollisuudet ja virkavastuu kuin tuomaria. Työtuomioistuimen asiantuntijajäsenet määrää tasavallan presidentti. Työtuomioistuin julistaa haettavaksi niiden työoloihin perehtyneiden asiantuntijajäsenten tehtävät, jotka eivät edusta työnantaja- ja työntekijäetuja. Tällaiselta asiantuntijajäseneltä edellytetään tuomioistuinlain 17 luvun 12 §:n mukaan oikeustieteen muun ylemmän korkeakoulututkinnon kuin kansainvälisen ja vertailevan oikeustieteen maisterin tutkintoa ja perehtyneisyyttä työoloihin. Työtuomioistuin toimittaa oikeusministeriölle tasavallan presidentille esittelemistä varten perustellun esityksen siitä, ketkä hakijoista olisi määrättävä tehtäviin.

Tällä hetkellä työtuomioistuimessa on neljätoista asiantuntijajäsentä, jotka osallistuvat asioiden käsittelyyn ja ratkaisemiseen noudattaen, mitä oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetussa laissa säädetään. Asiantuntijajäsenistä kaksi on lainoppineita ja sellaisia, jotka eivät edusta työnantaja- tai työntekijäetuja. Muista asiantuntijajäsenistä kahdeksan on työsuhteisiin ja neljä virkasuhteisiin perehtyneitä. Viimeksi mainitut nimitetään työmarkkinaosapuolten esitysten perusteella.

2.5.1.5 Johtopäätökset muutoksenhausta

Esityksellä tavoiteltujen valtionhallinnon säästö- ja tehostamistoimien toteuttamiseksi ja muutoksenhakijan oikeussuojan kannalta perusteltuna vaihtoehtona voidaan pitää sitä, että työneuvoston mahdollisen lakkauttamisen myötä työsuojelun poikkeuslupa-asioiden muutoksenhaku keskitettäisiin työtuomioistuimeen. Tarvittavan asiantuntemuksen varmistamiseksi poikkeuslupa-asian ratkaisevaan kokoonpanoon olisi perusteltua lisätä työsuojelun asiantuntijajäsen.

Työtuomioistuimen ratkaisut ovat lopullisia. Ehdotus ei käytännössä juurikaan poikkeaisi siitä, kuinka työsuojelun poikkeuslupa-asioiden muutoksenhaku oli järjestetty ennen vuotta 2004. Työneuvosto toimi vuonna 2004 voimaan tulleeseen uudistukseen (HE 142/2003 vp) asti tuomioistuimeen rinnastuvassa asemassa. Ennen vuotta 2004 työsuojelun poikkeuslupa-asioiden muutoksenhaku oli yksiportaista. Työsuojelun poikkeuslupa-asiassa päätöksen teki työsuojelulautakunnan poikkeuslupajaosto, jonka päätöksestä oli mahdollista valittaa työneuvostolle. Työneuvoston päätöksistä ei ollut valitusoikeutta. Uudistuksessa päädyttiin kuitenkin asettamaan työneuvoston tehtäväksi toimia oikaisuvaatimusviranomaisena, koska työneuvostolla oli tarvittavaa työlainsäädännön asiantuntemusta, edellytykset asian nopeaan käsittelyyn sekä työntekijöiden ja työnantajien luottamus sen antamiin ratkaisuihin. Vastaavasti työtuomioistuimella on tarvittava työlainsäädännön asiantuntemus ja edellytykset antaa kiireellisestikin ratkaisu poikkeuslupaa koskevassa valitusasiassa. Ratkaisun hyväksyttävyyttä työnantajien ja työntekijöiden näkökulmasta tukisi se, että ratkaisuun osallistuisivat myös työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen asiantuntijajäsenet. Kaksiportaista muutoksenhakumahdollisuutta hyödynnetään nykyisin varsin harvoin.

2.5.1.6 Muut muutostarpeet

Koska työneuvostolaki kumottaisiin, sen 10 §:n säännökset poikkeuslupa-asian käsittelystä Lupa- ja valvontavirastossa olisi siirrettävä toiseen lakiin. Sopivat sääntelypaikat olisivat työaikalaki ja nuorista työntekijöistä annettu laki, joissa säädetään Lupa- ja valvontaviraston oikeudesta poikkeusluvan myöntämiseen. Lisäksi mainituissa laeissa olisi säädettävä muutoksenhakuoikeudesta työtuomioistuimeen.

Poikkeuslupa-asioiden muutoksenhaun uudistaminen edellyttäisi muutoksia myös lakiin oikeudenkäynnistä työtuomioistuimesta, tuomioistuinlakiin ja tuomioistuinmaksulakiin.

2.5.2 Yhteistoiminta-asiamiehen toimiston tehtävien uudelleenjärjestely

2.5.2.1 Yhteistoimintalainsäädännön valvonnan järjestäminen

Yhteistoiminta-asiamiehen toimiston perustamisen taustalla oli perustuslain 21 §:n riippumattomuusvaatimuksista johtuva tarve eriyttää lainsäädännön valvontatehtävät ministeriön hallinnollisesta ja poliittisesta valvonnanalaisuudesta. Uudistuksella pyrittiin luomaan yhtenäinen valvonta- ja ohjausjärjestelmä työnantajan ja henkilöstön välisen yhteistoiminnan parantamiseksi. Ohjaus- ja neuvontatehtävien tehostumisen arvioitiin olevan hyödyksi etenkin pk-yrityksille (HE 177/2009 vp).

Suomea sitovat kansainväliset velvoitteet eivät edellytä yhteistoiminta-asiamiehen viran perustamista tai yhteistoiminta-asiamiehen toimiston kaltaista erityisviranomaisista. EU-lainsäädäntöön perustuen yhteistoimintalainsäädännön noudattamisen asianmukainen valvonta on kuitenkin turvattava.

Valvontatehtävien riippumaton hoitaminen voidaan turvata myös muussa viranomaisessa, kuten työsuojeluviranomaisessa, jonka riippumattomuudesta on säädetty laissa. Yhteistoimintalainsäädäntö muodostaa melko suppean osa-alueen työelämälainsäädännön kokonaisuudesta ja sen valvonnan keskittäminen yksittäiselle erityisviranomaiselle on lähtökohtaisesti poikkeuksellinen ratkaisu. Nykyiselle järjestelylle ei sinänsä ole välttämätöntä tarvetta. Työelämälainsäädännön valvonnan laajempi keskittäminen yhdelle valvontaviranomaiselle tehostaisi julkishallinnon resurssien käyttöä. Toisaalta yhteistoiminta-asiamiehen toimiston säilyttämistä puoltaisi etenkin henkilöstön osallistumisjärjestelmien toimivuuden edistäminen.

Pk-yritysten neuvontatarpeeseen ja valvonta-asioiden määrään vaikuttaa yhteistoimintalain 1.7.2025 voimaan tullut soveltamisalamuutos, joka rajasi lain soveltamista pienemmissä yrityksissä. Uudistuksen myötä yhteistoimintalakia sovelletaan pääasiallisesti yrityksissä, joiden työsuhteessa olevien työntekijöiden määrä on säännöllisesti vähintään 50. Lisäksi 20–49 työntekijän yrityksissä sovelletaan niin sanottua kevennettyä vuoropuheluvelvoitetta ja eräissä poikkeustilanteissa muutosneuvotteluvelvoitetta. Ennen soveltamisalamuutosta vuonna 2022 yhteistoimintalain piirissä oli noin 10 000 yritystä tai yhteisöä ja noin miljoona työntekijää. Vuonna 2022 soveltamisalamuutoksen kohteena olevia 20–49 työntekijän yrityksiä oli 6 380 ja niissä työskenteli 191 000 työntekijää (HE 198/2024 vp, s. 16). Lainsäädäntömuutosten on arvioitu lisäävän yhteydenottoja yhteistoiminta-asiamiehen toimistoon muutosten voimaantuloajankohdan yhteydessä. Yhteydenottojen määrien kuitenkin arvioidaan tasaantuvan ajan kuluessa, kun yrityksissä totutaan soveltamaan uutta lainsäädäntöä (HE 198/2024 vp).

Pääministeri Orpon hallituksen kevään 2025 puoliväliriihessä päätettiin laskea henkilöstön hallintoedustuksen soveltamisrajaa 150:stä 100 työntekijän yrityksiin. Yhteistoimintalain henkilöstön hallintoedustukseen liittyviä muutoksia on valmisteltu työ- ja elinkeinoministeriön asettamassa kolmikantaisessa työryhmässä (Yhteistoimintalain muuttamista valmisteleva työryhmä (henkilöstön hallintoedustus) - Työ- ja elinkeinoministeriö). Lain soveltamisalan laajentaminen vähintään 100 työntekijän yrityksiin toisi sen piiriin arviolta 750 uutta yritystä (nykyisin n. 1 100) ja n. 92 000 uutta työntekijää (nykyisin n. 600 000). (Ahtela, Jukka 2025: , s.62)Uinuva jättiläinen. Henkilöstön hallintoedustuksen kehittämisnäkymät ja yhteistoimintalain muutostarpeet. Toteutuessaan uudistus voisi vähäisessä määrin lisätä hallintoedustukseen liittyvien neuvonta- ja valvonta-asioiden määrää. Vastaavasti myös niin sanottuun EWC-direktiiviin Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2025/2450 direktiivin 2009/38/EY muuttamisesta siltä osin kuin on kyse eurooppalaisten yritysneuvostojen perustamisesta ja toiminnasta sekä ylikansallista tiedottamista ja kuulemista koskevien oikeuksien tehokkaasta täytäntöönpanosta. tehtyjen muutosten täytäntöönpano kansallisessa lainsäädännössä voi näkyä neuvonnan tarpeessa.

Yhteistoiminta-asiamiehen toimivaltaan kuuluu myös henkilöstörahastojen valvonta ja henkilöstörahastorekisterin ylläpito. Henkilöstörahastojen määrä on ollut viime vuosina selkeässä kasvussa, mikä voi tulevaisuudessa lisätä niihin liittyvän viranomaisvalvonnan ja neuvonnan tarvetta.

Julkisen sektorin yhteistoiminnasta säädetään työnantajan ja henkilöstön välisestä yhteistoiminnasta kunnassa ja hyvinvointialueilla annetussa laissa (449/2007), yhteistoiminnasta valtion virastoissa ja laitoksissa annetussa laissa (1233/2013) ja yhteistoiminnasta evankelisluterilaisessa kirkossa annetussa laissa (941/2025), jotka eivät ole yhteistoiminta-asiamiehen valvonnan piirissä. Valvonnasta ja neuvonnasta julkisella sektorilla vastaavat työmarkkinaosapuolet (KT, Kit ja VTML sekä julkisen sektorin palkansaajajärjestöt).

Valvonta-asioiden määrää rajaavat käytännössä myös työehtosopimusten yhteistoimintamääräykset, joiden noudattamista valvovat työehtosopimusosapuolet. Yhteistoiminta-asiamies valvoo niitä työnantajia, jotka noudattavat yleissitovaa työehtosopimusta työsopimuslain 2 luvun 7 §:n nojalla. Normaalisitovuuskentässä yhteistoiminta-asiamies valvoo myös työnantajia, joita sitovassa työehtosopimuksessa ei ole lainkaan yhteistoimintamääräyksiä tai joissa ei ole poikettu yhteistoimintalaista. Työehtosopimuksissa on voitu poiketa yhteistoimintalainsäädännöstä vain osittain. Tällöin työnantajat ovat lisäksi yhteistoiminta-asiamiehen valvonnan piirissä siltä osin kuin yhteistoimintalainsäädäntö tulee sovellettavaksi.

Työehtosopimusten yhteistoimintamääräyksiä on arvioitu yhteistoimintalain viimeisimpien uudistusten yhteydessä vuosina 2021 ja 2024.

Työmarkkinakeskusjärjestöjen välillä oli aiemmin voimassa yhteistoimintaa koskevia yleissopimuksia. EK:n irtaannuttua vuonna 2017 keskusjärjestötason työehtosopimustoiminnasta työnantaja- ja palkansaajaliitot ovat neuvotelleet alakohtaisesti siitä, kuinka keskusjärjestösopimuksiin sisältyneet asiat otetaan huomioon alakohtaisissa työ- ja virkaehtosopimuksissa. Työehtosopimuksiin on voitu kirjata yhteistoimintalain säännökset sellaisenaan, viitata kyseisen lain säännöksiin tai käyttää mahdollisuutta poiketa lain säännöksistä. Työehtosopimusten yhteistoimintamenettelymääräykset voivat koskea muun muassa työyhteisön kehittämistoimintaa, yhteistoimintalain mukaisen neuvottelukunnan perustamista sekä yhteistoimintalakia täydentäviä yhteistoimintasopimuksia. (HE 159/2021 vp)

Työehtosopimuksin on voitu poiketa yhteistoimintalain velvoitteista. Työehtosopimuksissa on voitu sopia yhteistoimintalaissa säädettyjä neuvotteluaikoja lyhyemmistä tai pidemmistä neuvotteluajoista. (HE 198/2024 vp)

Sitä, kuinka suurelta osin yhteistoimintavelvoitteiden valvonta käytännössä kuuluu työmarkkinaosapuolille, on yhteistoimintamenettelymääräysten moninaisuuden vuoksi haastavaa arvioida täsmällisesti. Esimerkiksi STTK:n edustamalla sopimusalalla valtaosa yksityisen sektorin työehtosopimuksista sisältää kirjauksia yhteistoiminnasta. Yhteistoimintamääräysten piiriin kuuluvien työnantajien tarkka määrä ei ole tiedossa. Työehtosopimuskirjausten sisältö vaihtelee. Hyvin tavallinen kirjaus yhteistoimintasopimuksessa on viittaus yhteistoimintalakiin ja toteamus siitä, että laki ei ole työehtosopimuksen osa. Tällaisiin kirjauksiin ei liity valvontavelvollisuutta. Poikkeaminen on STTK:n sopimusalalla harvinaisempaa ja koskee tyypillisesti yhteistoimintalain 2 lukua eli vuoropuhelun toteuttamista ja siihen mahdollisesti liittyvää paikallisen sopimisen valtuutusta (teknologiateollisuus, kemianteollisuus, rakennusteollisuus ja ICT-ala) tai 3 lukua muutosneuvotteluista (teollisuuden alat). Poikkeukset voivat koskea esimerkiksi neuvotteluaikoja, neuvotteluajan alkamista tai muutosturvaa.

Vastaavasti lähes kaikkiin Akavan jäsenliittojen työehtosopimuksiin sisältyy määräyksiä yhteistoiminnasta. Tyypillisesti määräykset kattavat esimerkiksi luottamusmiehen ja työsuojeluvaltuutetun aseman, tiedottamisen ja koulutuksen, vuoropuhelun toteutustavat, neuvottelumenettelyt työvoiman vähentämistilanteissa sekä paikallisen sopimisen mahdollisuudet. Tavanomaisempaa on yhteistoimintalakiin viittaaminen tai sen täydentäminen yhteistoimintamääräyksin kuin suoranainen poikkeaminen yhteistoimintalain säännöksistä.

Myös Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT:n yritysjäsenten noudattamissa työehtosopimuksissa (esim. KT:n yrityssektorin yleinen työehtosopimus YTES) on määräyksiä, joissa viitataan yhteistoimintalakiin. Viittausmääräyksiä yhteistoimintalakiin ei ole otettu työehtosopimuksen osaksi. YTES:sa on sovittu toisin esimerkiksi henkilöstön edustajalle annettavista tiedoista, vapautuksesta työstä ja korvauksista.

Tarkastelluissa yksityisen sektorin työehtosopimuksissa tyypillisempiä näyttäisivät olevan viittaukset yhteistoimintalakiin. Tällöin yhteistoimintalaki ei tule työehtosopimuksen osaksi ja on siten yhteistoiminta-asiamiehen valvonnan piirissä. Etenkin eräillä teollisuuden aloilla yhteistoiminta-asiamiehen valvonnan ulkopuolelle sen sijaan jäävät määräykset, joilla on poikettu pääasiallisesti yhteistoimintalain 2 tai 3 luvun määräyksistä.

Yhteistoiminta-asiamiehen toimisto on koonnut tiedot voimassa olevien työehtosopimusten yhteistoimintamääräyksistä. Tiedot on eritelty määräysten sisällön mukaan.

2.5.2.2 Viranomaisten, resurssien ja tehtävien tarkastelu

Työelämälainsäädännön valvontatehtävien organisoinnin tehostamiseksi ja kustannussäästöjen tavoittelemiseksi olisi mahdollista lakkauttaa yhteistoiminta-asiamiehen virka ja toimisto ja keskittää yhteistoimintalainsäädännön valvontatehtävät toiselle viranomaiselle. Uuden valvontaviranomaisen tehtävänä olisi myös hallintoedustukseen liittyvien poikkeuslupien myöntäminen. Yhteistoiminta-asiamiehen toimiston kustannukset katetaan työ- ja elinkeinoministeriön toimintamenoista. Vuosina 2023–2025 toimintamenot ovat olleet noin 440 000 euroa ja henkilöstöresurssi yhteensä 5,5 henkilötyövuotta.

Yhteistoimintalainsäädännön valvontatehtävät sopisivat parhaiten työsuojeluviranomaisen tehtäväkenttään. Työsuojeluviranomaisen tehtävät siirtyivät 1.1.2026 alkaen aluehallintovirastolta Lupa- ja valvontaviraston työsuojeluosastolle.

Työsuojeluhallinnon vuosikertomuksen , s. 28Työsuojeluhallinnon vuosikertomus 2024 mukaan vuosina 2021–2024 käytettävissä olleiden henkilötyövuosien määrä on vaihdellut työsuojelun vastuualueilla noin 415–440 henkilötyövuoden välillä. Vuonna 2024 henkilötyövuosia oli 425. Henkilöstöresurssi on pienentynyt vuosina 2023–2024. Lupa- ja valvontaviraston työsuojeluosastolla on käytettävissään noin 450 henkilötyövuotta. . LVV-tietopaketti medialle Kokonaisuudessaan työsuojelun vastuualueiden toimintamenot ovat olleet viime vuosina noin 30 000 000 euroa.

Yhteistoiminta-asiamiehen tehtäviin kuuluu usean eri lain valvonta ja niihin liittyvä neuvonta. Erityistä osaamista edellyttävät muun muassa yhtiölainsäädäntöön ja kansainväliseen konserniyhteistoimintaan liittyvät kysymykset.

Yhteistoiminta-asiamiehen toimiston tehtäväkentän laajuuden ja sen edellyttämän asiantuntemuksen vuoksi on arvioitava uusien valvontaviranomaisten lisäresurssien tarvetta. Myös ILOn yleissopimuksessa nro 81 edellytetään työsuojeluviranomaisen riittävää resursointia. Uudistuksella saavutettava kokonaiskustannussäästö riippuisi uudelle viranomaiselle mahdollisesti siirtyvistä resursseista.

Työelämälainsäädännön valvonta on pääosin keskitetty työsuojeluviranomaiselle. Kaiken kaikkiaan työsuojeluviranomainen toimivaltaan kuuluu yli sadan säädöksen noudattamisen valvonta. Ajantasainen listaus työsuojeluviranomaisen valvomasta työelämälainsäädännöstä: . Työsuojelulainsäädäntö - Tyosuojelu.fi - Työsuojeluhallinto Työsuojeluviranomaisen nykyisiä tehtäviä on käsitelty laajemmin edellä.

Viime vuosina työsuojeluviranomaisen tehtäväkenttä on laajentunut. Paikallisen sopimisen uudistuksen myötä työsuojeluviranomainen vastaa yleissitovuuskentässä tehtyjen paikallisten sopimusten valvonnasta. Uudistuksen johdosta työsuojeluviranomaisen resursseja lisättiin. Paikallisen sopimisen valvontatehtävät eivät kuitenkaan ole tähän mennessä näyttäytyneet merkittävänä osana työsuojeluviranomaisen toimintaa. Tulevaisuudessa valvontatehtävät saattavat laajentua esimerkiksi alustatyöhön liittyviin kysymyksiin.

Jos tehtäviä lisättäisiin resursseja turvaamatta, jouduttaisiin valvontaa entisestään kohdentamaan ja priorisoimaan keskeisimpien valvontatehtävien hoitamista, kuten asiakasaloitteisia yhteydenottoja. Kaiken kaikkiaan tehtäväkentän laajentaminen esityksessä ehdotettavalla tavalla edellyttäisi asianmukaisten resurssien turvaamista sekä työsuojeluviranomaisen henkilöstön osaamisen kehittämistä.

Yhteistoiminta-asiamiehestä poiketen työsuojelutarkastukset muodostavat merkittävän osan työsuojeluviranomaisen tehtävistä. Työsuojelutarkastusten kokonaismäärä vuosina 2021–2024 on ollut vuosittain 20 000–25 000 ja asiakasyhteydenottoja työsuojeluviranomainen saa vuosittain n. 36 000 kappaletta. Toimintaohjeita ja kehotuksia on annettu vuosittain n. 50 000 kertaa. Asiakasyhteydenottojen määrän perusteella myös neuvonta ja ohjaus on keskeinen osa työsuojeluviranomaisen toimintaa, kuten yhteistoiminta-asiamiehelläkin. Vuonna 2024 puhelinneuvonnassa lähes 60 prosenttia kysymyksistä käsitteli työsuhdeasioita.

Yhteistoimintalainsäädännön valvontatehtävien siirron ei voida arvioida heikentävän työsuojeluviranomaisen edellytyksiä hoitaa nykyisiä tehtäviään, kun otetaan huomioon työsuojeluviranomaiselle siirtyvät resurssit sekä yhteistoiminta-asiamiehen toimiston valvontatehtävien vuosittainen määrä. Työsuojeluviranomaisen suoritemäärään suhteutettuna yhteistoiminta-asiamiehen vuosittain käsittelemien asioiden määrä on melko vähäinen.

Yhteistoiminta-asiamiehen toiminta on keskittynyt etenkin ennakollisiin toimiin lainsäädännön noudattamisen edistämiseksi. Toisin kuin työsuojeluviranomaisella, yhteistoiminta-asiamiehellä ei ole ollut juuri lainkaan rikkomusepäilyn vuoksi tehtyjä tarkastuksia taikka uhkasakon asettamiseen tai rikosprosessiin edenneitä valvonta-asioita. Etenkin työnantajien neuvonnalla ja ohjeistuksella on pystytty ennaltaehkäisemään tehokkaasti lain rikkomustapauksia.

Yhteistoiminta-asiamiehen tehtävänä on aloittein ja ohjein edistää ja parantaa työnantajien ja työntekijöiden yhteistoimintaa ja muita henkilöstön osallistumisjärjestelmiä sekä seurata lainsäädännön tavoitteiden toteutumista. Eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunta piti yhteistoiminta-asiamiehen toimistoa perustettaessa tärkeänä, että yhteistoiminta-asiamiehen toiminnassa korostuu yritysten ja työntekijöiden ennakoiva neuvonta ja ohjeistaminen. Valiokunta korosti yhteistoiminta-asiamiehen merkitystä yhteistoiminnan ja osallistumisjärjestelmien kehittämisessä (TyVM 1/2010 vp). Käytännössä yhteistoiminta-asiamiehen viran lakkauttaminen voisi johtaa siihen, että yhteistoimintalainsäädäntöön liittyviä erityistehtäviä ei välttämättä voitaisi toteuttaa täysin nykyisellä tasollaan tai niistä voitaisiin joutua ainakin osin luopumaan. Tarvittaessa lainsäädännön tavoitteiden toteutumista voidaan seurata esimerkiksi ministeriön toimeenpanemalla selvityksellä. Lisäksi lainsäädännön valvontatehtävien suorittamista seurataan toimivaltaisten viranomaisten vuosikertomuksissa.

Yhteistoiminta-asiamiehen erityisenä tehtävänä on ohjein edistää työnantajien ja työntekijöiden välistä yhteistoimintaa. Toimiston verkkosivuilla on julkaistu kattavasti ohjeistusta yhteistoimintalainsäädännöstä ja henkilöstörahastoista sekä muun muassa asiakirjamalleja. , , Ohjeet | YT-Asiamies. Myös työsuojeluviranomainen tarjoaa neuvontaa työlainsäädäntökysymyksissä ja ohjeistaa niistä verkkosivuillaan. Vastaavasti myös yhteistoimintalainsäädäntöön liittyvä neuvonta ja ohjeistus kuuluisi valvontatehtävien siirron myötä työsuojeluviranomaiselle. Lupa- ja valvontavirastosta annetun lain (530/2025) 3 §:n 4 kohdan mukaisesti virasto hoitaa sille erikseen säädettyjä tehtäviä työsuojelu-toimialalla, johon sisältyy muun muassa työsuojeluhallinnon lupa-, valvonta- ja ohjaustehtäviä. Lain esitöiden (HE 530/2025 vp) mukaan keskeisiä tehtäviä ovat työsuojelun valvonta, ohjaus, neuvonta ja kehittäminen.

Työsuojeluviranomaisella on valvontatehtävissään vastaavia tavoitteita kuin yhteistoiminta-asiamiehellä. Työsuojeluviranomainenkin pyrkii edistämään lainsäädännön noudattamista ennakollisin toimin, kuten neuvonnalla ja ohjeistuksella. Työsuojeluviranomaisen ja yhteistoiminta-asiamiehen valvontaprosessissa on eräitä eroavaisuuksia. Jos työnantaja ei noudata lainsäädännöstä johtuvia velvollisuuksiaan, työsuojelutarkastajan on annettava työnantajalle kirjallinen toimintaohje säännösten vastaisen olotilan poistamisesta tai korjaamisesta. Toimintaohjeessa on yksilöitävä sovellettavat säännökset ja niiden noudattamisessa havaitut puutteet. Yhteistoiminta-asiamies on puolestaan voinut antaa valvontailmoitusten perusteella kirjallisia lausuntoja yhteistoimintalainsäädännön noudattamisesta yksittäistapauksessa. Työsuojeluviranomaisen toimintaohje on yhteistoiminta-asiamiehen lausuntoa suppeampi ja perustuu yksittäisen työsuojelutarkastajan arvioon. Toisin kuin työsuojeluviranomaisen toimintaohjeita, yhteistoiminta-asiamiehen lausuntoja on julkaistu viranomaisen verkkosivuilla, ja niillä on siten ollut lain noudattamista ohjaavaa merkitystä.

Toissijaisesti työsuojeluviranomainen voi antaa laissa mainituissa tilanteissa kirjallisen kehotuksen. Kehotuksen noudattamatta jättäminen voidaan saattaa työsuojeluviranomaisen käsiteltäväksi. Jos kirjallista kehotusta ei noudateta, työsuojeluviranomainen voi asettaa velvoitteen noudattamisen tehosteeksi uhkasakon. Eräissä tapauksissa työsuojelutarkastaja voi saattaa asian työsuojeluviranomaisen käsiteltäväksi toimintaohjetta tai kehotusta antamatta.

Yhteistoiminta-asiamies voi ilmeisissä rikkomustapauksissa antaa suoraan kirjallisen kehotuksen ja eräissä tilanteissa asettaa sen noudattamiselle määräajan sekä asettaa eräiden velvoitteiden noudattamisen tehosteeksi uhkasakon. Työsuojelun valvontalakia olisi muutettava valvontatehtävien yhteensovittamiseksi.

Henkilöstörahastojen valvonta ja henkilöstörahastorekisterin ylläpito puolestaan edellyttävät erityyppistä osaamista. Tehtävät sopisivat parhaiten Patentti- ja rekisterihallitukselle, joka toimii rekisteriviranomaisena ja vastaa muun muassa tilintarkastusvalvonnasta. Patentti- ja rekisterihallituksessa henkilöstörahastojen valvonta keskitettäneen Yritykset- ja yhteisöt tulosalueelle. Uudistus edellyttäisi Patentti- ja rekisterihallituksen työjärjestyksen muuttamista. Henkilöstörahastojen määrän kasvun ja niiden valvonnassa tarvittavan erityisosaamisen vuoksi on perusteltua, että yhteistoiminta-asiamiehen toimistosta siirtyisi resursseja Patentti- ja rekisterihallitukselle.

Henkilöstörahastojen osalta keskeisiä Patentti- ja rekisterihallitukselle siirtyviä tehtäväkokonaisuuksia olisivat henkilöstörahastorekisterin ylläpito ja henkilöstörahastoihin liittyvien ilmoitusten vastaanottaminen ja tarkastaminen eli valvontatehtävät.

Yhteistoiminta-asiamiehen toimisto on tarjonnut kattavasti ohjeistusta ja neuvontaa henkilöstörahastolain soveltamisesta. Kyse on asiakasneuvonnasta sähköpostitse ja puhelimitse, viranomaisen verkkosivuilla julkaistavista ohjeistuksista ja malliasiakirjoista sekä yhteydenpidosta valvonnan kohteena oleviin yrityksiin. Lisäksi yhteistoiminta-asiamiehellä on ollut tiivistä sidosryhmäyhteistyötä muun muassa Verohallinnon, alan yhdistyksen ja palvelutarjoajien kanssa. Toimisto on järjestänyt myös webinaareja ja koulutustilaisuuksia. Kyse on pitkälti yhteistoiminta-asiamiehen erityistehtävistä, joita ei välttämättä olisi mahdollista toteuttaa Patentti- ja rekisterihallituksessa yhtä kattavasti kuin nykyisin. Tiedottamista ja ohjeistusta henkilöstörahastoista olisi mahdollisuuksien mukaan pyrittävä jatkamaan myös uuden valvontaviranomaisen verkkosivuilla. Patentti- ja rekisterihallituksen mahdollisuuksiin tarjota neuvontaa ja ohjeistusta henkilöstörahastoasioissa vaikuttavat sille siirtyvät resurssit.

Patentti- ja rekisterihallituksen tehtävistä on säädetty tarkemmin valtioneuvoston asetuksen (612/2013) 1 §:ssä, jonka mukaan Patentti- ja rekisterihallitus tuottaa alansa viestintä- ja neuvontapalveluja.

Henkilöstörahastojen valvontatehtävistä syntyviä kustannuksia voitaisiin kattaa niihin liittyvistä ilmoituksista perittävillä suoritemaksuilla sekä uudella henkilöstörahastoilta perittävällä valvontamaksulla. Työ- ja elinkeinoministeriön maksullisista suoritteista annetun työ- ja elinkeinoministeriön asetuksen (100/2025) mukaisesti henkilöstörahaston rekisteröinnistä peritään tällä hetkellä 600 euron ja sääntömuutoksen rekisteröinnistä 400 euron maksu ja muiden muutosilmoitusten käsittelyistä 100 euroa. Vuosina 2023–2025 suoritteista saadut tulot ovat vaihdelleet 55 000–85 000 euron välillä. Henkilöstörahastoilta rekisteröinti- ja muutosilmoituksista perittävät maksut eivät riitä kattamaan valvonnasta aiheutuvia kustannuksia. Tehtävien siirtyessä Patentti- ja rekisterihallitukselle työ- ja elinkeinoministeriön asetukseen Patentti- ja rekisterihallituksen maksullisista suoritteista olisi tarvittaessa muutettava.

Henkilöstörahastojen valvonnasta aiheutuvat kustannukset katetaan nykyisin pitkälti työ- ja elinkeinoministeriön toimintamenoista. Henkilöstörahasto on keino henkilöstön palkitsemiseen työnantajan tavoitteiden saavuttamiseksi. Rahaston perustamisella voidaan parantaa yrityksen, viraston tai kunnan tuottavuutta ja kilpailukykyä. Nämä tavoitteet huomioiden on perusteltua, että henkilöstörahastot osallistuvat valvonnasta julkiselle taloudelle aiheutuvien kustannusten kattamiseen eikä valvontaa rahoiteta lähes täysimääräisesti valtion budjetista. Nykyisin esimerkiksi säätiöiltä ja finanssialan toimijoilta peritään valtiolle valvontamaksua. Laki säätiön valvontamaksusta (1048/2013) ja laki finanssivalvonnan valvontamaksuista (1209/2023). Valvontamaksun käyttöönottoa puoltaisi henkilöstörahastojen määrän voimakas kasvu, joka edellyttää valvontatoiminnan lisäresursointia. Uudistus tukisi tavoitetta valtionhallinnon toimintamenojen säästämisestä.

Uuden valvontamaksun käyttöönotto edellyttäisi henkilöstörahastojen valvontamaksua koskevan lain säätämistä. Patentti- ja rekisterihallitus on nettobudjetoitu virasto, jonka on katettava kaikki kustannuksensa asiakkailtaan saamillaan tuloilla. Viraston toimialalla esimerkiksi säätiöiden valvontaa rahoitetaan säätiöiltä perittävin valvontamaksuin. Patentti- ja rekisterihallituksen suoritteista säädetään patentti- ja rekisterihallituksen suoritteista perittävistä maksuista annetussa laissa (1032/1992).

Maksun tulisi olla tasoltaan sellainen, että sillä pystyttäisiin kattamaan valvonnasta aiheutuvia henkilöstökustannuksia eikä se toisaalta muodostuisi esteeksi henkilöstörahastojen perustamiselle. Henkilöstörahastojen pääoma jakautuu henkilöstörahastolain mukaan jäsenosuuspääomaan ja muuhun pääomaan. Pääosin henkilöstörahastojen pääomat muodostuvat nimenomaan jäsenosuuspääomasta. Tyypillisesti henkilöstörahastoilla ei ole pääomaa rahastoa perustettaessa. Maksu voitaisiin periä esimerkiksi tiettynä prosenttiosuutena jäsenosuuspääomasta määrittämällä kuitenkin maksun vähimmäis- ja enimmäistasot. Tiedot rahastojen pääomasta saadaan taseesta, joka toimittaisiin jatkossa vuosittain Patentti- ja rekisterihallitukselle.

Perustuslakivaliokunnan käytännössä valtion perimät valvontamaksut on pitkälti katsottu perustuslain 81 §:n näkökulmasta veroiksi. Valtiosääntöoikeudellisesti henkilöstörahaston valvontamaksua olisi pidettävä verona. Maksun perusteista, suorittamisvelvollisuudesta ja maksuvelvollisen oikeusturvasta olisi siten säädettävä lailla. Valvontamaksu olisi sen veroluonteisuuden vuoksi tuloutettava valtion talousarvioon ja osoitettava vastaava määräraha Patentti- ja rekisterihallitukselle. Henkilöstörahaston valvontamaksulla kerättävät varat tulisi ohjata lyhentämättöminä kattamaan Patentti- ja rekisterihallitukselle henkilöstörahastojen valvonnasta aiheutuvia kuluja.

Esityksen tavoitteena on tehostaa työelämälainsäädännön valvontatehtävien organisointia ja pyrkiä säästämään valtionhallinnon toimintamenoja.

4.1 Keskeiset ehdotukset

4.1.1 Työneuvosto

Esityksessä ehdotetaan työneuvoston lakkauttamista ja siihen liittyviä lainsäädäntömuutoksia. Työneuvoston lausuntotehtävät ehdotetaan lakkautettaviksi. Työsuojelun poikkeuslupa-asioiden oikaisuvaatimusmenettelystä luovuttaisiin. Muutoksenhaku ehdotetaan järjestettäväksi jatkossa siten, että työaikalain 39 §:ssä ja nuorista työntekijöistä annetun lain 15 §:ssä tarkoitetusta poikkeusluvasta olisi suora valitusoikeus työtuomioistuimelle.

Ehdotuksen johdosta muutettaisiin työaikalakia, nuorista työntekijöistä annettua lakia, lakia oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa, tuomioistuinlakia ja tuomioistuinmaksulakia. Työtuomioistuimen poikkeuslupavalituksia käsittelevään kokoonpanoon ehdotetaan lisättäväksi työsuojelun asiantuntijajäsen. Lisäksi ehdotetaan alennettavaksi oikeudenkäyntimaksun tasoa työtuomioistuimen käsittelemissä poikkeuslupavalituksissa nykyisestä reilusta 2000 eurosta (oikeushenkilöt) ja 610 eurosta (yksityishenkilöt) 310 euroon, mikä vastaisi hallinto-oikeudessa perittävän oikeudenkäyntimaksun tasoa.

Työneuvosto jatkaisi toimintaansa siirtymäkauden ajan 31.3.2027 asti, jolloin työneuvoston nykyisten jäsenten toimikausi päättyy. Siirtymäkauden aikana käsiteltäisiin loppuun lausunto- ja oikaisuasiat, jotka ovat tulleet työneuvostossa vireille ennen lain voimaantuloa 31.12.2026.

4.1.2 Yhteistoiminta-asiamiehen toimisto

Esityksessä ehdotetaan, että yhteistoiminta-asiamiehestä annettu laki kumottaisiin ja yhteistoiminta-asiamiehen toimisto lakkautettaisiin. Yhteistoimintalainsäädännön valvonta- ja neuvontatehtävät ehdotetaan siirrettäviksi työsuojeluviranomaiselle. Henkilöstörahastojen valvonta ja henkilörahastorekisterin ylläpito ja niihin liittyvä neuvonta siirtyisivät Patentti- ja rekisterihallitukselle. Tehtävien siirtoon liittyen ehdotetaan muutoksia työsuojelun valvontalakiin, henkilöstörahastolakiin, yhteistoimintalakiin ja eräisiin muihin yhteistoimintaa koskeviin lakeihin sekä Patentti- ja rekisterihallituksesta annettuun lakiin.

Työsuojeluviranomaiselle siirrettäväksi ehdotetut valvontatehtävät käsittäisivät yhteistoimintalain, yhteistoiminnasta suomalaisissa ja yhteisönlaajuisissa yritysryhmissä annetun lain ja henkilöstöedustuksesta eurooppayhtiössä ja eurooppaosuuskunnassa sekä työnantajavelvoitteista ja henkilöstöedustuksesta rajat ylittävissä yritysjärjestelyissä annetun lain noudattamisen valvonnan. Lisäksi työsuojeluviranomainen vastaisi yhteistoimintalainsäädäntöön liittyvästä neuvonnasta.

Työsuojelun valvontalakiin ehdotetaan tehtäväksi tarvittavat muutokset yhteistoiminta-asiamiehen nykyisten toimivaltuuksien yhteensovittamiseksi työsuojeluviranomaisen toimivaltuuksien kanssa. Yhteistoimintalainsäädännön noudattamista pyrittäisiin edistämään ensisijaisesti ennakollisin toimin esimerkiksi ohjeistuksia julkaisemalla ja neuvontaa tarjoamalla. Työsuojelun valvontalakiin perustuen yhteistoimintalainsäädännön rikkomuksiin voitaisiin puuttua antamalla työnantajalle työsuojelun valvontalaissa tarkoitettu kirjallinen toimintaohje. Lisäksi työnantajalle voitaisiin antaa eräin edellytyksin kirjallinen kehotus, jossa asetetaan määräaika tilanteen korjaamiseksi. Uhkasakko voitaisiin asettaa vastaavien yhteistoimintalainsäädännöstä johtuvien velvoitteiden noudattamisen tehosteeksi kuin nykyisinkin. Työsuojeluviranomainen olisi velvollinen ilmoittamaan poliisille esitutkintaa varten valvomaansa yhteistoimintalainsäädäntöön liittyvistä rikosepäilyistä.

Esityksessä ehdotetaan, että yhteistoiminta-asiamiehen toimiston henkilöstörahastoihin liittyvistä tehtävistä vastaisi jatkossa Patentti- ja rekisterihallitus.

Patentti- ja rekisterihallitukselle siirtyisivät henkilöstörahastorekisterin ylläpito ja henkilöstörahastoihin liittyvien ilmoitusten vastaanottaminen ja tarkastaminen eli valvontatehtävät. Patentti- ja rekisterihallitus vastaisi myös henkilöstörahastoihin liittyvästä neuvonnasta.

Henkilöstörahastoa perustettaessa Patentti- ja rekisterihallitus tarkastaisi perustamisilmoituksen ja laissa säädettyjen rekisteröintiedellytysten täyttymisen. Keskeinen työvaihe perustamisvaiheen tarkastuksessa on henkilöstörahaston tulos- ja voittopalkkiojärjestelmän lainmukaisuuden tarkastaminen.

Henkilöstörahastolaissa edellytetään ilmoittamaan muun muassa rahaston sääntöjen, hallituksen kokoonpanon ja tulos- ja voittopalkkiojärjestelmän muutoksista. Muutosilmoitukset olisi jatkossa tehtävä Patentti- ja rekisterihallitukselle. Yhteistoiminta-asiamiehen nykyisiä tehtäviä vastaavasti Patentti- ja rekisterihallitus tarkastaisi, että muutoksissa on noudatettu henkilöstörahastolain velvoitteita. Muutosilmoitukset voivat koskea myös henkilöstörahaston hallinnoijan eli palveluntarjoajan vaihtumista. Nämä muutokset olisi kirjattava henkilöstörahastorekisteriin.

Lisäksi säännöllinen työvaihe valvonnassa olisi henkilöstörahaston tilinpäätöstietojen tarkastaminen. Henkilöstörahastolaissa velvoitetaan toimittamaan vuosittain muun muassa tilinpäätöstiedot valvontaviranomaisen tarkastettavaksi.

Henkilöstörahastoihin liittyvät ilmoitukset vastaanotetaan nykyisin henkilöstörahastosovelluksen kautta. Nykyisen järjestelmän käyttöä voitaisiin jatkaa Patentti- ja rekisterihallituksessa ainakin vuoden 2027 ajan. Järjestelmässä on ehdottavasta uudistuksesta riippumattomia uudistustarpeita, jotka olisi joka tapauksessa toteutettava tulevina vuosina. Tästä syystä nykyisen järjestelmän hallinnointia ei ole perusteltua siirtää Patentti- ja rekisterihallitukselle. Siirtymäajan jälkeen Patentti- ja rekisterihallituksessa otettaisiin käyttöön henkilöstörahastorekisterin ylläpitoa varten uusi järjestelmä.

Esityksessä ehdotetaan, että Patentti- ja rekisterihallituksella olisi henkilöstörahastojen valvonnassa vastaavat toimivaltuudet kuin yhteistoiminta-asiamiehellä. Patentti- ja rekisterihallituksella olisi oikeus tarkastaa henkilöstörahaston kirjanpito ja hallinto ja muullakin tavalla tarkastaa rahaston toimintaa. Jos Patentti- ja rekisterihallitus havaitsisi henkilöstörahaston menetelleen henkilöstörahastolain tai rahaston sääntöjen vastaisesti taikka laiminlyöneen laissa säädetyt velvollisuutensa, se voisi määrätä rahaston hallituksen ryhtymään toimiin oikaisun aikaansaamiseksi tai kieltää virheellisen päätöksen täytäntöönpanon. Patentti- ja rekisterihallitus voisi asettaa määräyksen tai kiellon tehosteeksi uhkasakon rahaston hallituksen jäsenille.

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi uusi laki henkilöstörahastojen valvontamaksusta. Henkilöstörahastojen valvonnasta aiheutuvia kustannuksia katettaisiin jatkossa henkilöstörahastoilta perittävillä valvontamaksuilla. Kyse olisi veroluonteisesta maksusta. Ehdotettava laki sisältäisi säännökset maksuvelvollisuuden ja maksun suuruuden perusteista sekä maksuvelvollisen oikeusturvasta ja olisi pitkälti vastaavan sisältöinen kuin säätiön valvontamaksusta annettu laki (1048/2013). Valvontamaksun perusteet kuitenkin poikkeaisivat säätiöiltä perittävästä maksusta. Henkilöstörahaston valvontamaksu olisi 0,1 prosenttia rahaston jäsenosuuspääomasta. Maksua ei kuitenkaan perittäisi, jos se jäisi alle 100 euroon eikä 500 euroa ylittävältä osalta. Maksun perisi Patentti- ja rekisterihallitus.

4.2 Pääasialliset vaikutukset

4.2.1 Taloudelliset vaikutukset

Työneuvoston ja yhteistoiminta-asiamiehen toimiston lakkauttamisella olisi vaikutuksia julkiseen talouteen.

Työneuvoston toimintamenot ovat vuositasolla noin 200 000 euroa.

Työneuvoston nykyinen henkilöstöresurssi on kokonaisuudessaan 1,5 htv (päätoiminen sihteeri 1 htv ja hallinnollinen avustaja 0,5 htv). Työneuvoston lausunto- ja oikaisumenettelytehtävien mahdollinen lakkauttaminen ja poikkeuslupien muutoksenhaun keskittäminen työtuomioistuimeen merkitsisi säästöä ainakin erityisviranomaisen päällekkäisissä kulutusmenoissa ja työneuvoston kokoonpanon palkkiokuluissa. Valtion virkamieslain (750/1994) 5 a §:n nojalla työtuomioistuimeen mahdollisesti siirtyvään virkaan liittyen olisi siirrettävä työ- ja elinkeinoministeriön toimintamomentilta tarvittavat määrärahat oikeusministeriön momentille.

Vuosina 2023–2025 työneuvostossa tuli vireille yhteensä 14 oikaisuvaatimusta. Oikaisuasioiden määrän ja laadun perusteella voidaan arvioida, että työsuojelun poikkeuslupia koskevien valitusten hoitaminen edellyttäisi työtuomioistuimessa lähtökohtaisesti enintään 0,5–1 htv:n työpanosta (kokoonpanon puheenjohtajan, esittelijän ja kirjaamohenkilöstön työpanos). Oikaisuasioiden määrän perusteella myös valitusasioiden määrä olisi todennäköisesti melko vähäinen.

Työtuomioistuimessa työneuvostosta siirtyvä henkilöstöresurssi kohdentuisi myös työtuomioistuimen muiden asioiden hoitamiseen ja olisi siten nykyistä tehokkaammassa käytössä.

Työtuomioistuimessa syntyisi maltillisia kustannuksia uudelle työsuojelun asiantuntijajäsenelle sekä muille asiantuntijajäsenille maksettavista palkkioista. Nämä kustannukset eivät edellytä lisärahoitusta, vaan ne katetaan olemassa olevista määrärahoista.

Tuomioistuinlain (673/2016) 17 luvun 22 §:n mukaan asiantuntijajäsenelle maksetaan valtion varoista kohtuullinen palkkio ja korvaus. Niiden perusteet ja määrät vahvistaa Tuomioistuinvirasto.

Työtuomioistuimen asiantuntijajäsenten palkkioista on määrätty Tuomioistuinviraston päätöksessä (TIV/1211/2023). 1.1.2024 lukien kokoonpanon varapuheenjohtajana toimivalle asiantuntijajäsenelle on maksettu kuukausipalkkiota 400 €/kk ja varsinaiselle jäsenelle 200 €/kk. Istuntopalkkiota maksetaan varapuheenjohtajalle puheenjohtajana 450 € istuntopäivältä ja asiantuntijajäsenille ja varajäsenille 300 € istuntopäivältä. Asiantuntijajäsenten kuluva toimikausi päättyy 31.12.2028. Palkkioita tarkistetaan todennäköisesti seuraavaksi toimikauden vaihtuessa.

Voimassa olevan palkkiopäätöksen mukaan työsuojelun asiantuntijajäsenen vuosittaiset kuukausipalkkiot olisivat 2400 euroa.

Työsuojelun asiantuntijajäsenen istuntopalkkioiden määrä jäisi oletettavasti melko maltilliseksi, jos valitusten määrä pysyisi vähäisenä. Istuntopalkkioiden määrä olisi arviolta enimmillään n. 1500–3000 euroa, jos valitusasioita tulisi vuosittain vireille 5–10 kappaletta ja kutakin asiaa kohden järjestettäisiin vain yksi istunto. Uuden jäsenen palkkiot olivat vuositasolla todennäköisesti enintään 5000 euroa ja jäisivät joka tapauksessa alle 10 000 euroon.

Uuden työsuojelukysymyksiin perehtyneen asiantuntijajäsenen myötä poikkeuslupavalitusta käsittelevässä työtuomioistuinlain 8 §:n 3 momentin mukaisessa kokoonpanossa olisi puheenjohtajan lisäksi viisi asiantuntijäsentä. Työnantajia- ja työntekijöitä edustavien asiantuntijäsenten sekä niin sanottujen lainopillisten asiantuntijäsenten työpanos kohdentuisi myös työtuomioistuimen muiden asioiden käsittelyyn.

Yksittäistä valitusasiaa kohden työsuojelukysymyksiin perehtyneen asiantuntijäsenen istunto- ja kuukausipalkkiot sekä muiden asiantuntijajäsenten istuntopalkkiot jäänevät yhteensä alle 2000 euroon. Lisäksi valitusasian käsittelystä syntyisi työtuomioistuimessa henkilöstökuluja (puheenjohtajan ja esittelijän palkka- ym. kulut). Yksittäisen valitusasian valmistelu työtuomioistuimessa voi asian laadusta ja lisäselvitystarpeista riippuen edellyttää etenkin asian esittelijältä useamman päivän ja puheenjohtajalta vähintään muutaman päivän työpanosta. Yksinkertaisemmat asiat voivat olla käsiteltävissä varsin nopeastikin ja toisaalta laajempaa selvitystä vaativat vievät enemmän työaikaa. Yhden työpäivän laskennalliset palkkakustannukset työtuomioistuimessa ovat noin 500 euroa. Työneuvoston oikaisuvaatimusmenettelyn lakkauttaminen todennäköisesti lisäisi nykyisestä yksittäisen valitusasian valmisteluun käytettävää työaikaa työtuomioistuimessa.

Yhteistoimintalainsäädännön neuvonta- ja valvontatehtävien siirto työsuojeluviranomaiselle tehostaisi julkishallinnon organisointia, kun resursseja voitaisiin mahdollisuuksien mukaan kohdentaa nykyistä laajemman lainsäädäntökokonaisuuden valvontaan ja viranomaisten päällekkäisiä toimintakuluja karsia. Uudistuksella saavutettava kokonaiskustannussäästö riippuu uusille viranomaisille mahdollisesti siirtyvistä resursseista. Mahdollisuudet kohdentaa yhteistoiminta-asiamiehen toimiston nykyisiä resursseja uusissa viranomaisissa nykyistä laajempaan tehtäväkenttään riippuvat siitä, kuinka valvonta-asioiden määrä kehittyy tulevaisuudessa.

Työ- ja elinkeinoministeriön toimintamenoista rahoitetut yhteistoiminta-asiamiehen toimiston henkilöstökulut ovat vuosina 2023–2025 olleet vuositasolla noin 400 000 euroa, muut toimintamenot 30 000 euroa ja vuokrakulut noin 10 000 euroa. Yhteensä toimintamenot ovat olleet vuosittain noin 440 000 euroa. Yhteistoiminta-asiamiehen toimiston lakkauttaminen tarkoittaisi suoraa kustannussäästöä erillisviranomaisen päällekkäisissä kulutusmenoissa ja osittaista säästöä henkilöstökuluissa.

Uusissa valvontaviranomaisissa siirtyvien valvontatehtävien hoitaminen edellyttänee yhteensä ainakin 4–5 htv:n työpanosta.

Tämä merkitsisi, että uudistuksen jälkeen yhteistoimintalainsäädännön ja henkilöstörahastojen valvonnasta uusissa viranomaisissa aiheutuvat henkilöstökulut olisivat yhteensä arviolta 280 000–350 000 euroa (htv a 70 000 €). Vuonna 2027 henkilöstörahastojärjestelmän ylläpidosta aiheutuisi kustannuksia Patentti- ja rekisterihallituksessa arviolta 40 000 euroa siirtoon liittyvät kertaluonteiset kulut ja päivitystarpeet mukaan luettuna. Uudistuksesta seuraava vuosittainen kokonaissäästö olisi siten karkeasti arvioituna noin 50 000–120 000 euroa. Säästöä syntyisi päällekkäisistä toimintamenoista ja henkilöstökuluista. Laskelmaan liittyy epävarmuuksia eikä siinä ole huomioitu valvontamaksun käyttöönotosta saatavia tuloja, joilla voitaisiin kattaa resurssikustannuksia Patentti- ja rekisterihallituksessa.

Laskennallisten säästöjen osalta on huomattava, että henkilöstörahastorekisterin ylläpitoon käytettävän järjestelmän uudistamisesta aiheutuisi lisäkustannuksia lähivuosina riippumatta siitä, siirtyykö henkilöstörahastorekisterin ylläpito Patentti- ja rekisterihallitukselle. Tämänhetkinen arvio on, että käyttöikänsä päässä oleva järjestelmä olisi joka tapauksessa uudistettava viimeistään vuoteen 2030 mennessä. Patentti- ja rekisterihallituksessa hyödynnettäisiin nykyistä järjestelmää ainakin vuoden 2027 ajan. Patentti- ja rekisterihallituksen arvion mukaan aikaisintaan vuonna 2028 käyttöön otettavasta uudesta järjestelmästä johtuvat kertaluonteiset kustannukset olisivat 300 000 euroa. Käyttöjärjestelmän uudistus ei vaikuttaisi vuoden 2027 budjetointitarpeisiin, jolloin järjestelmäkustannukset katettaisiin olemassa olevista määrärahoista.

Tämänhetkisen arvion mukaan henkilöstörahastojen valvonnasta syntyvät henkilöstökustannukset pystyttäisiin pitkälti kattamaan rahastojen perustamis- ja muutosilmoituksista saatavilla tuloilla sekä valvontamaksulla, joka olisi 0,1 prosenttia jäsenosuuspääomasta. Maksua ei kuitenkaan perittäisi, jos se jäisi alle 100 euroon eikä 500 euroa ylittävältä osalta. Henkilöstörahastojen määrän kasvun vuoksi niihin kohdistettuja valvontaresursseja olisi todennäköisesti lisättävä lähivuosina ehdotettavasta uudistuksesta riippumatta.

Yhteensä valvontamaksua kertyisi arviolta noin 110 000 euroa vuodessa. Valvontamaksukertymän oletetaan kasvavan sitä mukaa, kun rahastoja perustetaan lisää ja nykyiset rahastot saavat kerrytettyä pääomiaan.

Henkilöstörahastojen rekisteröinnistä ja muutosilmoituksista perittävistä maksuista on kertynyt vuosina 2023–2025 tuloja vuositasolla noin 55 000–85 000 euroa.

Henkilöstörahastojen määrän kasvaessa maksukertymän voidaan olettaa pysyvän vuositasolla lähellä 200 000 euroa ja todennäköisesti kasvavan.

Valvontamaksukertymässä olisi edellä mainittujen tietojen ja reunaehtojen perusteella vuositasolla 7 500 euron alijäämä, jos pääomaltaan alle 100 000 euron henkilöstörahastot jäisivät pois valvontamaksun piiristä. Käytännössä tämä tarkoittaisi, että vaje olisi katettava muilta henkilöstörahastoilta perittävillä valvonta- tai suoritemaksuilla. Pienempien henkilöstörahastojen rajaamista pois puoltaisi hallitusohjelman tavoite henkilöstörahastojen perustamisen edistämisestä. Viimeaikaisilla uudistuksilla on pyritty kannustamaan erityisesti pienempiä yrityksiä henkilöstörahastojen perustamiseen (HE 265/2022 vp). Valvontamaksu tuloutettaisiin valtion talousarvioon ja vastaava määräraha Patentti- ja rekisterihallitukselle. Patentti- ja rekisterihallitukselle olisi tehtävä yhteistoiminta-asiamiehen toimiston kustannuksiin varatuista työ- ja elinkeinoministeriön toimintamenoista tarvittavat määrärahasiirrot Patentti- ja rekisterihallitukselle valvontatoiminnan järjestämiseksi, kunnes toimintaa pystytään rahoittamaan valvontamaksuin.

Henkilöstöresurssien mahdollinen siirto olisi huomioitava sosiaali- ja terveysministeriön pääluokan momentilla 33.02.07, josta rahoitetaan Lupa- ja valvontaviraston työsuojeluosaston henkilöstömenot sekä työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalalla Patentti- ja rekisterihallituksen toimintamenomomentilla 32.01.07.

Valtionhallinnon toimintamenojen säästöt työneuvoston ja yhteistoiminta-asiamiehen toimiston lakkauttamisesta olisivat karkeasti arvioituna kokonaisuudessaan vuositasolla yhteensä 125 000–195 000 euroa. Säästölaskelmat ovat suuntaa antavia ja säästöjen lopullinen määrä riippuu siitä, kuinka uudistukseen liittyvät järjestelyt käytännössä toteutetaan. Lisäksi on huomioitava, että henkilöstörahastojen valvontakustannuksia katettaisiin jatkossa myös rahastoilta perittävin valvontamaksuin.

4.2.2 Viranomais- ja henkilöstövaikutukset

Työneuvoston lakkauttamisella olisi vaikutuksia työneuvoston henkilöstöön, ja se merkitsisi virkojen uudelleenjärjestelyä. Työneuvostolla on päätoiminen sihteeri ja yhteistoiminta-asiamiehen toimiston kanssa jaettu hallinnollisen avustajan resurssi. Työneuvoston sihteerin virasta säädetään työneuvostolain 2 §:ssä. Hallinnollinen avustaja on työ- ja elinkeinoministeriön virkamies.

Valtion virkamieslain 5 a §:n mukaan valtionhallinnon toimintojen uudelleenjärjestelyn yhteydessä virat ja niihin nimitetyt virkamiehet siirtyvät samaan virastoon tai samoihin virastoihin kuin tehtävät siirtyvät. Siltä osin kuin työneuvoston tehtäviä siirrettäisiin uudelle viranomaiselle, siirtyisivät valtion virkamieslain 5 a §:n nojalla lähtökohtaisesti myös niihin työneuvostossa kohdistetut henkilöstöresurssit.

Valtion virkamieslain 5 c §:n mukaan, jos viran tehtävät muuttuvat uudelleenjärjestelyn yhteydessä olennaisesti ja viran tilalle perustetaan uusi virka, voidaan uusi virka sitä ensi kertaa täytettäessä täyttää ilman haettavaksi julistamista, jos siihen nimitetään uudelleenjärjestelyn kohteena olevan viraston virkaan nimitetty virkamies.

Organisaation sisäisistä virkasiirroista säädetään valtion virkamieslain 5 §:ssä.

Työneuvoston kokoonpanoon kuuluvat puheenjohtaja sekä sivutoimiset jäsenet (9 hlö) ja heidän varajäsenensä (16 hlö), joiden tehtävät lakkaisivat kuluvan toimikauden lopussa. Työneuvoston nykyisen kokoonpanon toimikausi päättyy 31.3.2027.

Työneuvoston lakkauttamisen myötä eräiltä viranomaisilta poistuisi mahdollisuus pyytää työneuvoston lausuntoa työlainsäädännön soveltamisesta. Tämä voi vähäisissä määrin lisätä lähinnä työsuojeluviranomaisen työtaakkaa oikeudellisessa arvioinnissa etenkin uutta lainsäädäntöä sovellettaessa. Työsuojeluviranomainen on pyytänyt lausuntoja muun muassa työaikalainsäädäntöön liittyvistä soveltamisongelmista. Yleistä hyväksyntää nauttivilla lausunnoilla on voitu suhteuttaa työsuojeluviranomaisen omaa valvontalinjaa ja välttää tarkemman tulkintalinjan hakeminen yksittäistä työnantajaa koskevan rikosprosessin kautta. Viranomaiset (työsuojeluviranomainen, yhteistoiminta-asiamies, tuomioistuimet) ovat kuitenkin pyytäneet lausuntoja työneuvostolla viime vuosina verrattain harvoin.

Esityksen mukaan työsuojelun poikkeuslupa-asioiden muutoksenhaku keskitettäisiin työtuomioistuimeen. Työtuomioistuin ratkaisee jo nykyisin valitukset työneuvoston oikaisuvaatimusasiassa tekemästä päätöksestä eli työtuomioistuimessa kyse ei olisi uudesta asiaryhmästä. Oikaisuvaatimusten vähäisen määrän perusteella myös poikkeuslupa-asioiden määrä olisi työtuomioistuimessa olettavasti melko vähäinen. Oikaisuvaatimusmenettelyn poistuminen todennäköisesti kuitenkin lisäisi nykyisestä yksittäisen valitusasian valmisteluun käytettävää työaikaa työtuomioistuimessa.

Poikkeuslupa-asian ensivaiheessa ratkaisevan työsuojeluviranomaisen kannalta ehdotus merkitsi sitä, että jatkossa poikkeuslupakäytäntöjä ohjaisivat työtuomioistuimen ratkaisut.

Työneuvostolta siirtyvien muutoksenhakutehtävien myötä valtion virkamieslain perusteella arvioitavaksi tulevat virkasiirrot työneuvostosta työtuomioistuimelle. Uudelleenjärjestely merkitsisi tehtävänkuvan muutoksia, sillä työneuvoston henkilöstön nykyiset tehtävät eivät siirtyisi työtuomioistuimeen sellaisenaan. Työtuomioistuimeen siirtyisivät vain työsuojelun poikkeuslupien muutoksenhakutehtävät. Nämä muodostanevat työtuomioistuimessa vain osan siirtyvän viran tehtävänkuvasta. Siirtyvien muutoksenhakutehtävien osalta kyse ei olisi enää oikaisuvaatimusmenettelystä, kuten työneuvostossa, vaan valitusasian käsittelystä ja valmistelusta hallintoprosessilakia ja työtuomioistuinlakia noudattaen. Jos tehtävien muutoksia on pidettävä olennaisina, harkittavaksi tulee valtion virkamieslain 5 c §:n soveltaminen ja uuden viran perustaminen työtuomioistuimeen. Uusi virka voidaan sitä ensi kertaa täytettäessä täyttää ilman haettavaksi julistamista, jos siihen nimitetään uudelleenjärjestelyn kohteena olevan viraston virkaan nimitetty virkamies.

Työtuomioistuimen resurssien kannalta merkityksellistä on myös se, että työsuojelun poikkeuslupia käsittelevään kokoonpanoon ehdotetaan uutta työsuojelun asiantuntijajäsentä.

Yhteistoiminta-asiamiehen toimiston lakkauttamisella olisi vaikutuksia yhteistoiminta-asiamiehen toimiston, Lupa- ja valvontaviraston työsuojeluosaston sekä Patentti- ja rekisterihallituksen toimintaan ja henkilöstöön.

Yhteistoiminta-asiamiehen toimiston lakkauttaminen merkitsisi toimiston virkojen uudelleenjärjestelyä.

Yhteistoiminta-asiamiehen toimistolle osoitettu henkilöresurssi on tällä hetkellä 5,5 htv (yhteistoiminta-asiamiehen virka, neljä asiantuntijatason virkaa ja työneuvoston kanssa jaettu hallinnollisen avustajan virka). Henkilöstöresurssit ovat erinäisistä syistä olleet viime aikoina osin vajaatäytöllä.

Siltä osin kuin yhteistoimintalainsäädännön valvontatehtäviä siirrettäisiin uudelle viranomaiselle, siirtyisivät valtion virkamieslain 5 a §:n nojalla lähtökohtaisesti myös niihin yhteistoiminta-asiamiehen toimistossa kohdistetut henkilöstöresurssit. Jos siirtyvien virkojen tehtävänkuvat muuttuisivat uudelleenjärjestelyn yhteydessä olennaisesti, harkittavaksi tulee valtion virkamieslain 5 c §:n soveltaminen. Yhteistoiminta-asiamiehen virka on määräaikainen. Nykyisen yhteistoiminta-asiamiehen toimikausi jatkuu 31.12.2026 asti.

Karkeasti arvioituna yhteistoimintalainsäädännön valvonta edellyttäisi työsuojeluviranomaisessa noin 2,0–2,5 htv asiantuntijatason työpanosta ja henkilöstörahastoihin liittyvät tehtävät Patentti- ja rekisterihallituksessa noin 2, 0–3,0 htv asiantuntijatyöpanosta. Arvioitaessa resurssien kohdentamista työsuojeluviranomaisen ja Patentti- ja rekisterihallituksen välillä olisi otettava huomioon yhteistoimintalain soveltamisalamuutoksesta johtuva valvonta-asioiden määrää pidemmällä aikavälillä mahdollisesti rajoittava vaikutus sekä toisaalta henkilöstörahastojen määrän kasvu. Henkilöstörahastojen määrä on lähes kolminkertaistunut viimeisen viiden vuoden aikana. Henkilöstöresursseja tarvittaneen jatkossa enenevissä määrin henkilöstörahastojen valvontaan. Henkilöstörahastojen valvontaan liittyviä kustannuksia voidaan kattaa perustamis- ja muutosilmoitusten käsittelystä perittävillä maksuilla Työ- ja elinkeinoministeriön asetus työ- ja elinkeinoministeriön maksullisista suoritteista (100/2025), maksutaulukko: . https://www.finlex.fi/api/media/statute-consolidated/669874/media/8290.pdf?timestamp=2025-05-05T13%3A30%3A00.000Z sekä uudella valvontamaksulla.

Ottaen huomioon mahdollisesti siirtyvät resurssit sekä yhteistoiminta-asiamiehen suoritteiden vuosittainen määrä, ei yhteistoimintalainsäädännön valvontatehtävien siirto lähtökohtaisesti heikentäisi työsuojeluviranomaisen edellytyksiä vastata nykyisistä tehtävistään. Työsuojeluviranomaisen suoritemäärään suhteutettuna yhteistoiminta-asiamiehen vuosittain käsittelemien asioiden määrä on melko vähäinen. Siirtyvien resurssien johdosta uudistuksella ei olisi lähtökohtaisesti olennaista vaikutusta myöskään Patentti- ja rekisterihallituksen nykyisten tehtävien hoitoon.

Työsuojeluviranomaisen henkilöstöllä on laaja osaaminen työlainsäädäntökysymyksistä. Työsuojelun yhteistoimintaa lukuun ottamatta työsuojeluviranomaisella ei kuitenkaan ole aiemmin ollut yhteistoimintalainsäädännön valvontatehtäviä. Uudistus edellyttäisi työsuojeluviranomaisen henkilöstön osaamisen kehittämistä yhteistoimintalakiin ja kansainväliseen konserniyhteistoimintaan liittyvissä kysymyksissä. Vastaavasti yhteistoiminta-asiamiehen toimistosta mahdollisesti siirtyvää henkilöstöä olisi perehdytettävä työsuojeluviranomaisen toimintaan. Uudistus aiheuttaisi henkilöstön koulutustarpeita myös Patentti- ja rekisterihallituksessa.

Työsuojeluviranomaiselle ja Patentti- ja rekisterihallitukselle mahdollisesti siirtyvien henkilöstöresurssien mukana siirtyisi myös yhteistoimintalainsäädäntöön ja henkilöstörahastoihin liittyvä osaaminen eli perehdyttämistarpeet uusissa viranomaisissa voisivat jäädä melko vähäisiksi, ellei tehtäviin jouduta rekrytoimaan uutta henkilöstöä.

4.2.3 Vaikutukset yrityksiin, työelämään ja työntekijöihin

Työmarkkinoiden toiminnan näkökulmasta työneuvosto on ollut toimielin, jossa on voitu pyrkiä kolmikantaiseen yhteisymmärrykseen työlainsäädännön tulkintaan ja soveltamiseen liittyvistä kysymyksistä. Viime vuosina lausunnot ovat pääosin olleet yksimielisiä. Työneuvoston asiantuntemusta on hyödynnetty työlainsäädännön tulkinta- ja soveltamiskäytännön kehittämiseen työelämän murrostilanteissa. Viimeaikaisesta lausuntokäytännöstä esimerkkeinä voidaan mainita työsuojeluviranomaisen pyynnöstä annetut lausunnot (TN 1481-20 ja TN 1482-20) työaikalain soveltamisesta ruokalähettien työhön. Lausunnoissa ei tosin päästy työsuhteen tunnusmerkkien täyttymisestä yksimielisyyteen. Korkein hallinto-oikeus päätyi ratkaisussaan KHO 2025:41 työsuhteen tunnusmerkkien täyttymisen osalta vastaavalle kannalle kuin työneuvoston enemmistö, mutta arvioi eri tavalla työaika-autonomian olemassaoloa.

Työneuvoston lakkauttamisen jälkeen Suomessa ei olisi kolmikantaisessa kokoonpanossa toimivaa viranomaista, joka antaisi pyynnöstä lausuntoja työlainsäädännön tulkinnasta ja soveltamisesta yksittäistapauksissa. Työneuvoston lausunnon on saanut nopeammin kuin ratkaisun tuomioistuimessa eikä prosessiin liity kuluvastuuta. Työneuvoston lausunnot eivät ole oikeudellisesti sitovia, mutta tosiasiassa niillä on voinut olla ohjaavaa vaikutusta työlainsäädännön tulkinta- ja soveltamiskäytäntöön yleisemmin työmarkkinoilla ja esimerkiksi työsuojeluviranomaisessa. Työneuvoston lausuntotehtävien lakkauttamisella voisi olla vaikutusta työsuojeluviranomaisen rikosilmoituskynnykseen työnantajaa koskevassa valvontatapauksessa.

Viime vuosina lausuntoja ovat pyytäneet etenkin palkansaajajärjestöt. Työneuvoston lausuntoja on hyödynnetty myös työsuojeluviranomaisen valvontatehtävissä etenkin uuteen lainsäädäntöön liittyvissä tulkintatilanteissa.

Työneuvoston lausuntomenettelyä voidaan pitää eräänlaisena matalan kynnyksen oikeussuojakeinona, vaikka työneuvosto ei ratkaise työsuhteen osapuolten välisiä riita-asioita. Riskinä on, että työneuvoston lakkauttaminen voisi vähäisissä määrin lisätä tuomioistuimiin päätyvien riita-asioiden määrää ja heikentää työlainsäädännön soveltamiskäytännön yhtenäisyyttä. Yksittäisille asianosaisille tämä voi merkitä lisäkustannuksia ja riitaisuuksien pitkittymistä. Toisaalta työneuvoston toimivalta lausuntojen antamiseen on rajautunut vain tiettyyn työelämän lainsäädäntöön. Lausunnon pyytämiseen on oikeus vain rajatulla joukolla eikä esimerkiksi yksittäisillä työntekijöillä tai työnantajilla ole tähän mahdollisuutta. Prosessikynnyksen korkeuden johdosta voidaan olettaa, ettei vähämerkityksisempiä kysymyksiä, joista työneuvoston lausuntoa olisi mahdollisesti pyydetty, vietäisi jatkossakaan tuomioistuimeen. Tuomioistuimessa ei ylipäätänsä voi laittaa vireille vahvistuskannetta pelkästä abstraktista laintulkintakysymyksestä, jollaisesta työneuvosto on voinut antaa lausunnon. Työneuvostossa vireille tulevien lausuntopyyntöjen määrä on kuitenkin viime vuosina ollut melko vähäinen eli työneuvoston hyödyntäminen oikeussuojakeinona on ollut yksittäistapauksellista. Viimeisen kymmenen vuoden aikana työneuvosto on antanut keskimäärin noin neljä lausuntoa vuodessa. Toisaalta yksittäiset lausuntopyynnöt ovat saattaneet käsittää useampia kysymyksiä kattavia kokonaisuuksia.

Oikaisuvaatimusasioissa työneuvoston kolmikantainen kokoonpano on mahdollistanut poikkeuslupapäätösten perusteellisen ja eri näkökulmat huomioivan laajan oikeudellisen harkinnan. Tämä olisi mahdollista myös työtuomioistuimessa, jossa valitukset poikkeuslupapäätöksistä käsitellään kolmikantaisessa kokoonpanossa, johon kuuluisi jatkossa myös työsuojelun asiantuntijajäsen. Työtuomioistuimella on edellytykset ratkaista asioita tarvittaessa varsin nopeastikin, mikä on poikkeuslupa-asioissa tärkeää. Työtuomioistuinkäsittely ei siten näiltäkään osin käytännössä eroaisi nykyisestä oikaisumenettelystä työneuvostossa.

Yhteistoiminta-asiamiehen toimisto on pystynyt varsin tehokkaasti edistämään yhteistoimintalainsäädännön noudattamista ennakollisin toimin. Valvonta-asioissa ei ole käytännössä juuri koskaan jouduttu etenemään kehotusten antamiseen, työpaikkatarkastuksiin tai rikosprosessiin.

Yhteistoiminta-asiamiehellä on ollut erityistehtävä henkilöstön osallistumisjärjestelmien toteutumisen edistämisessä. Kyse on ollut käytännössä esimerkiksi koulutustilaisuuksien järjestämisestä, ohjeistusten ja asiakirjamallien julkaisusta sekä sidosryhmäyhteistyöstä. Näitä tehtäviä ei välttämättä voida toteuttaa uusissa viranomaisissa ainakaan täysin nykyisessä laajuudessaan.

Ennakollisen ohjauksen ja neuvonnan tarve on suurin etenkin pienemmissä yrityksissä. Yhteistoimintalain 1.7.2025 voimaan tulleilla soveltamisalamuutoksilla on kuitenkin rajattu lain soveltamista pienemmissä yrityksissä, mikä voi vähentää neuvontatarvetta pitkällä aikavälillä. Toisaalta yhteistoimintalain soveltamisalaan liittyvät poikkeukset voivat jossain määrin lisätä pienempien yritysten neuvontatarvetta etenkin uudistusta seuraavina vuosina. Resurssien mahdollinen siirto uuteen viranomaiseen kuitenkin turvaisi neuvontatehtävien hoitamista. Valvontatehtävien eriyttämisellä voitaisiin kohdentaa resursseja nykyistä paremmin juuri yhteistoimintalainsäädännön valvontaan. Henkilöstörahastojen määrän voimakas kasvu viime vuosina on käytännössä saattanut rajoittaa mahdollisuuksia yhteistoiminnan ennakolliseen valvontaan.

Työsuojeluviranomaisella ennakolliset toimet ovat jo nykyisin merkittävä osa valvontatyötä. Uudistuksen ei voida arvioida heikentävän yhteistoimintalainsäädännön noudattamisen ennakollista valvontaa siinä määrin, että rikkomuksia tapahtuisi tai asioita etenisi tuomioistuinprosessiin ainakaan olennaisesti nykyistä enemmän. Edellä kuvatulla tavalla uudistuksen ei voida resurssien siirtyessä arvioida heikentävän työsuojeluviranomaisen edellytyksiä selviytyä nykyisistä tehtävistään työelämälainsäädännön valvonnassa.

Yksittäisen työntekijän tai työnantajan näkökulmasta uudistus voisi sujuvoittaa viranomaisasiointia, koska työsuojeluviranomaisen olisi mahdollista samalla kertaa tarjota neuvontaa ja ohjeistusta myös muuta työelämälainsäädäntöä koskeviin kysymyksiin.

Vuonna 2023 voimaan tulleella henkilöstörahastolain muutoksella mahdollistettiin henkilöstörahaston perustaminen pienemmissä viiden työntekijän ja liikevaihdoltaan vähintään 100 000 euron yrityksissä. Myös henkilöstörahastoja koskevan neuvonnan tarpeen voidaan arvioida olevan suurin etenkin pienemmissä yrityksissä. Käytännössä yhteistoiminta-asiamiehen työpanos on ollut merkittävä henkilöstörahastoihin liittyvissä ohjaus- ja neuvontatehtävissä. Asianmukaisten resurssien turvaamisella Patentti- ja rekisterihallitukselle neuvonnan tarjoamisen mahdollistamiseksi tuettaisiin myös henkilöstörahastolain tavoitetta lisätä henkilöstörahastojen määrää erityisesti pienemmissä yrityksissä.

Esityksessä ehdottava valvontamaksu rajattaisiin tasoltaan melko alhaiseksi eikä pääomiltaan pienemmillä eli alle 100 000 euron henkilöstörahastoilla olisi maksuvelvollisuutta lainkaan. Siten valvontamaksun käyttöönoton ei arvioida vaikuttavan kielteisesti henkilöstörahastojen perustamiseen.

4.2.4 Tiedonhallinnan muutosvaikutusten arviointi

Esityksestä johtuvat tiedonhallinnan muutosvaikutukset on arvioitu julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annetun lain (906/2019) 8 §:n 2 momentin mukaisesti.

Henkilöstörahastorekisterin ylläpitoon käytettävän järjestelmän omistajuus ja rekisterinpitäjyys siirtyisi yhteistoiminta-asiamiehen toimistolta Patentti- ja rekisterihallitukselle ehdotettavan lain tultua voimaan. Järjestelmän palveluntuottajina jatkaisivat KEHA-keskus ja Valtori (mm. tietoturva). Patentti- ja rekisterihallitus vastaa järjestelmän kehittämisestä osaksi Patentti- ja rekisterihallituksen kokonaisarkkitehtuuria.

Yhteistoiminta-asiamiehen toimiston asianhallintajärjestelmän osalta on ratkaistava, siirretäänkö järjestelmävastuu Lupa- ja valvontavirastolle vai siirretäänkö järjestelmän tietosisällöt Lupa- ja valvontaviraston omaan asianhallintajärjestelmään.

Ehdotetuilla lainsäädäntömuutoksilla ei ole vaikutusta tietoaineistojen muodostamiseen, saatavuuteen tai sähköiseen luovutustapaan, palvelujen tiedonhallintaan, tietovarantojen hyödyntämiseen eikä asiakirjojen julkisuuteen ja salassapitoon. Järjestelmän siirto Patentti- ja rekisterihallitukselle ei aiheuta välittömiä muutoksia myöskään tietovarantojen ja tietojärjestelmien yhteentoimivuuteen. Järjestelmän teknisen elinkaaren turvaaminen vaatii kuitenkin jatkossa Patentti- ja rekisterihallituksen kehittämistoimia, jotta tietojärjestelmä tukee viraston kokonaisarkkitehtuuria ja sen ylläpitämiseen liittyvä osaaminen kehittyy.

Työneuvoston käytössä olevaa arkistointijärjestelmää koskeva sopimus irtisanotaan ja järjestelmä suljetaan, kun sen asiasisällöt on asianmukaisesti arkistoitu. Arkistointi toteutetaan yhteistyössä valtioneuvoston kanslian tiedonhallintayksikön ja Kansallisarkiston kanssa. Lisäksi tehdään tarvittavat tietoturvallisuustoimenpiteet. Sähköisen tietojärjestelmän sisältö arkistoidaan osaksi olemassa olevaa fyysistä aineistoa. Aineisto seulotaan ja siirretään Kansallisarkistoon. Asiakirjojen julkisuudessa tai salassapidossa ei tapahdu muutoksia.

5.1 Vaihtoehdot ja niiden vaikutukset

Esitystä valmistelleessa työryhmässä on palkansaajapuolelta nostettu esiin vaihtoehto siitä, että työneuvostoa ja yhteistoiminta-asiamiehen toimistoa ei lakkautettaisi. Tällöin työlainsäädännön valvonnan organisointia olisi tehostettava ja kustannuksia karsittava muilla tavoin. Esityksen säästö- ja tehostamistavoitteet huomioiden työneuvoston lausuntotehtävien säilyttämistä ei arvioida perustelluksi etenkään siitä syystä, että lausuntopyyntöjä on edeltävien vuosien aikana tehty hyvin vähäisissä määrin ja niiden merkitys varsinaisena oikeussuojakeinona on rajallinen. Työneuvoston kolmikantaisen lausuntomenettelyn johdosta lausuntotehtävät eivät muutoinkaan sovi luontevasti minkään muun nykyisen viranomaisen tehtäväkenttään. Lausuntomenettelyn merkitystä niin sanottuna matalan kynnyksen oikeussuojakeinona heikentää se, etteivät lausunnot ole oikeudellisesti sitovia eikä yksittäinen työntekijä tai työnantaja voi pyytää lausuntoa. Työneuvosto ei myöskään ratkaise työsuhteen osapuolten välisiä riita-asioita.

Myös työneuvoston vuosittain käsittelemien oikaisuvaatimusten määrä on ollut vähäinen, eikä oikaisuvaatimustehtävien säilyttäminen työneuvostossa siten ole tarkoituksenmukaista esityksen säästö- ja tehostamistavoitteet huomioiden. Työsuojelun poikkeuslupien muutoksenhaku on mahdollista toteuttaa kustannustehokkaammin työtuomioistuimessa. Jäljempänä kuvatuista syistä on arvioitu, että yhteistoimintalainsäädännön ja henkilöstörahastojen valvonta olisi järjestettävissä kustannustehokkaammin kuin nykyisin.

Muutoksenhaun vaihtoehtoisia ratkaisumalleja ja oikaisumenettelyn säilyttämistä on käsitelty tarkemmin edellä nykytilan arviossa.

Työneuvoston mahdollista lakkauttamista koskevan hankkeen lausuntokierroksella muun muassa palkansaajajärjestöt, yhteistoiminta-asiamies ja työneuvosto ehdottivat, että työneuvoston ja yhteistoiminta-asiamiehen toimiston toimintojen yhdistämistä harkittaisiin.

Toimintojen yhdistämistä puoltavana tekijänä voitaisiin sinänsä pitää ainakin sitä, että työneuvoston nykyisten resurssien kohdentuminen myös yhteistoimintalainsäädännön valvontaan voisi tuottaa vähäisiä synergiaetuja.

Työneuvoston suoritemäärät ovat puolestaan useiden vuosien ajan olleet melko vähäisiä. Lisäresurssien kohdentaminen työneuvoston tehtäviin yhteistoiminta-asiamiehen toimistosta ei näytä tarpeelliselta, ellei työneuvoston tehtäväkenttää laajennettaisi nykyisestä.

Toimintojen yhdistäminen voisi olla perusteltua esimerkiksi silloin, jos työneuvoston ja/tai yhteistoiminta-asiamiehen toimintaa päätettäisiin kehittää niin sanottuna matalan kynnyksen oikeussuojakeinona. Tätä esitettiin työneuvostohankkeen lausuntokierroksella.

Työsuhteen osapuolten kannalta työneuvoston lausunnot voivat edesauttaa sovinnon löytämistä työpaikalla ja siten jossain määrin vähentää tuomioistuimiin päätyvien riitojen määrää.

Eräät seikat kuitenkin heikentävät työneuvoston lausunnon merkitystä varsinaisena yksilön oikeussuojakeinona. Lausunnot eivät ole oikeudellisesti sitovia ja niitä voivat pyytää vain työmarkkinakeskusjärjestöt ja eräät viranomaiset. Yksittäinen työntekijä tai työnantaja eivät voi pyytää lausuntoa. Mahdollisuus lausunnon pyytämiseen on rajattu vain tiettyihin lakeihin eikä lausuntoa voi pyytää esimerkiksi työsopimuslaista. Lausuntojen oikeudellisesta sitovuudesta luovuttiin vuonna 1996 muun muassa Suomea sitovien kansainvälisten velvoitteiden vuoksi. Sitovien ratkaisujen antaminen työlainsäädännön tulkinta- ja soveltamiskysymyksissä edellyttäisi käytännössä, että työneuvostolla olisi vastaava asema ja toimivaltuudet kuin tuomioistuimella.

Työneuvoston toiminnan kehittäminen matalan kynnyksen oikeussuojakeinona edellyttäisi laaja-alaisen selvitystyön käynnistämistä ja todennäköisesti merkittävää lisäresursointia. Julkishallinnon säästö- ja tehostamistarpeiden vuoksi resurssien kohdentamista on harkittava tarkkaan. Prosessikynnyksen korkeus on ongelma monissa muissakin asiaryhmissä kuin työsuhderiidoissa. Myös käräjäoikeuksissa voidaan toteuttaa prosessikynnystä madaltavia ratkaisuja (esim. HE 89/2025 vp – EV 24/2026 vp ns. pienten riita-asioiden menettelystä). Kyse on asiasta, jota tulisi lähtökohtaisesti tarkastella laajemmin kuin pelkästään työsuhderiitojen osalta.

Perustuslakivaliokunta totesi pienriitamenettelystä antamassaan lausunnossa kantavansa vakavaa huolta esityksen taustalla olevista oikeuden saatavuuteen liittyvistä ongelmista ja pitävänsä erittäin tärkeänä, että pienten riita-asioiden menettelyn soveltamisalaa pyritään mahdollisimman pian nyt menettelystä saadut kokemukset huomioiden laajentamaan (PeVL 58/2025 vp). Eduskunta edellyttää, että hallitus selvittää mahdollisuudet laajentaa pienten riita-asioiden menettelyn soveltamisalaa mahdollisimman joutuisasti uusiin asiaryhmiin ja toimittaa lakivaliokunnalle selvityksen menettelyn toimivuudesta ja vaikutuksista vuoden 2030 loppuun mennessä (EV 24/2026 vp).

Valtionhallinnon säästö- ja tehostamistarpeiden vuoksi toimintoja tulisi organisoida siten, että resurssit ovat mahdollisimman tehokkaassa käytössä. Välttämätöntä tarvetta työneuvoston lausuntotehtävien säilyttämiselle nykymuodossaan ei ole. Työsuojelun poikkeuslupa-asioiden muutoksenhakutehtävien siirto työtuomioistuimelle puolestaan toisi synergiaetuja, kun työneuvoston henkilöstöresurssia kohdentuisi nykyistä laajempaan tehtäväkokonaisuuteen.

Yhteistoiminta-asiamiehen toimiston toimialaan puolestaan kuuluu melko suppea lainsäädäntökokonaisuus. Yhteistoimintalain soveltamisalaa on 1.7.2025 alkaen rajattu pienemmissä yrityksissä, joilla on suurin tarve neuvonnalle ja ohjeistukselle. Etenkin pidemmällä aikavälillä tämä voi vähentää yhteistoiminta-asiamiehen neuvonta- ja valvontatehtävien tarvetta. Toimintojen tehostamistavoitetta toteuttaisi paremmin se, että työelämälainsäädännön valvontatehtäviä keskitettäisiin nykyistä laajemmin esimerkiksi työsuojeluviranomaiselle. Henkilöstörahastojen määrän kasvaessa valvonnan asianmukainen järjestäminen työ- ja elinkeinoministeriön toimintamenoista rahoitettavassa pienessä erityisviranomaisessa voi muodostua haasteelliseksi.

5.2 Ulkomaiden lainsäädäntö ja muut ulkomailla käytetyt keinot

Työneuvostoa perustettaessa esikuvana on ollut Ruotsin vastaava toimielin (HE 22/1946 vp, s. 1). Ruotsin työministeriöstä saatujen tietojen mukaan Ruotsissa ei enää nykyisin ole Suomen työneuvostoa vastaavaa kolmikantaista toimielintä, joka antaisi lausuntoja työlainsäädännön soveltamisesta.

Yhteistoiminta-asiamiehen toimiston perustamista koskevan hallituksen esityksen (HE 177/2009 vp) mukaan yleisesti ottaen voidaan todeta, ettei suurimmassa osassa EU:n jäsenvaltiota ole erityistä viranomaista, joka valvoisi yhteistoimintalakien noudattamista. Säännösten noudattaminen on pääsääntöisesti toteutettu siten, että tiedottamis- tai neuvotteluvelvollisuuksien rikkomisesta voidaan valittaa tai nostaa kanne toimivaltaisessa tuomioistuimessa. Tiedossa ei ole, että tilanne keskeisimmissä verrokkimaissa olisi ainakaan olennaisesti muuttunut.

Ruotsissa yhteistoiminta perustuu myötämääräämislakiin, Lag (1976:580) om medbestämmande i arbetslivet, ja työmarkkinajärjestöjen välisiin sopimuksiin. Työntekijä voi nostaa tuomioistuimessa kanteen vaatiakseen työnantajalta hyvitystä myötämäärämislain säännösten rikkomisesta aiheutuneesta vahingosta.

Tanskassa yhteistoiminta perustuu työmarkkinajärjestöjen välisiin yhteistoimintasopimuksiin (samarbejdsaftalen). Sopimuksen piiriin kuuluvilla työpaikoilla on perustettava niin sanottu yhteistoimintalautakunta (samarbedjsudvalg), joka käsittelee yhteistoimintaa koskevia erimielisyyksiä. Jos työntekijä ei kuulu yhteistoimintasopimuksen piiriin, sovelletaan lakia työntekijöiden tiedottamisesta ja kuulemisesta (Lov om information og høring af lønmodtagere). Lain mukaan tiedottamisvelvoitteen rikkomisesta voi seurata työnantajalle sakkorangaistus.

Saksassa lakisääteisellä työpaikkaneuvostolla (Betriebsrat) on keskeinen asema yhteistoiminnan toteuttamisessa. Jos työnantaja ei noudata työpaikkaneuvoston tiedonsaanti- ja neuvotteluoikeuksia, voi työpaikkaneuvostossa tai siinä edustettuna oleva työntekijäyhdistys valittaa asiasta työtuomioistuimelle. Tuomioistuin voi määrätä laista (Betriebsverfassungsgesetz) johtuvia velvollisuuksiaan rikkovalle työnantajalle sakkorangaistuksen.

Ranskassa yhteistoimintaa koskevaa lainsäädäntöä on uudistettu vuonna 2017. Työpaikoilla laista johtuvia yhteistoimintavelvoitteita toteutetaan lakisääteisissä sosiaali- ja talouskomiteoissa (Comité social et économique).

6.1 Työneuvoston lakkauttaminen

Lausuntokierros työryhmän mietintöön sisältyvästä HE-luonnoksesta laiksi työneuvostosta ja eräistä työsuojelun poikkeusluvista annetun lain kumoamisesta ja siihen liittyviksi laeiksi järjestettiin 14.8.-25.9.2026. Lausuntoja saatiin yhteensä 34 kappaletta, muun muassa palkansaajia ja työnantajia edustavilta järjestöiltä, työneuvostolta, sosiaali- ja terveysministeriöltä, työsuojeluviranomaiselta ja työtuomioistuimelta.

Palkansaajajärjestöt vastustavat työneuvoston lakkauttamista. Lausunnoissa korostetaan työneuvoston merkitystä oikeussuojakeinona ja laajemmin työlainsäädännön tulkinnan ohjaamisessa työmarkkinoilla ja viranomaistoiminnassa. Mahdollisuus lausuntojen pyytämiseen työlainsäädännön tulkinnasta ja soveltamisesta vähentää tuomioistuinten kuormittamista. Esityksellä saavutettavat kustannussäästöt vaikuttavat marginaalisilta ja esityksen kustannus- ja henkilöstövaikutuksia tulisi arvioida tarkemmin. Lisäksi tulisi arvioida eri toteuttamisvaihtoehtoja, kuten työneuvoston ja yhteistoiminta-asiamiehen toimintojen yhdistämistä. Työneuvoston lakkauttamisen sijaan palkansaajajärjestöt kannattavat työneuvoston kehittämistä niin sanottuna matalan kynnyksen oikeussuojakeinona.

Työnantajia ja elinkeinoelämää edustavista järjestöistä Elinkeinoelämän Keskusliitto EK, Suomen Yrittäjät SY ja Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat kannattavat työneuvoston lakkauttamista valtionhallinnon säästö- ja tehostamistoimien toteuttamiseksi. Lausunnoissa kiinnitetään huomiota lausunto- ja oikaisupyyntöjen vähäiseen määrään. Lausuntoja pyytävät lähinnä palkansaajajärjestöt ja työsuojeluviranomainen. Työnantajapuolen lausunnoissa arvioidaan lisäksi, että oikaisumenettely voitaisiin toteuttaa kustannustehokkaammin työsuojeluviranomaisessa.

Muista työnantajapuolen edustajista poiketen Kirkon työmarkkinalaitos vastustaa esitystä. Kirkon työmarkkinalaitos katsoo, että työneuvosto on työmarkkinatoimijoiden arvostama instituutio ja tuomioistuinprosessia joutuisampi menettely. Esitys johtaisi Kirkon työmarkkinalaitoksen näkemyksen mukaan tuomioistuinlaitoksen kuormittumiseen ja oikeusturvan saatavuuden hidastumiseen.

Työneuvoston puheenjohtaja ja sihteeri vastustavat työneuvoston lakkauttamista. Esityksen perusteella ei näyttäisi syntyvän kustannussäästöjä eikä toiminnan tehostumista.

Lakkautettavaksi ehdotettavalla lausuntomenettelyllä on voitu työneuvoston puheenjohtajan ja sihteerin mukaan saada kustannustehokkaasti, nopeasti ja matalalla kynnyksellä selvyys erilaisiin työlainsäädännön tulkinta- ja soveltamiskysymyksiin. Lausunnot ovat pääosin olleet yksimielisiä. Lausuntotehtävistä luopuminen vaikeuttaisi muun muassa työsuojeluviranomaisen mahdollisuuksia arvioida valvontatoimiensa suuntaamista sekä työmarkkinaosapuolten, työnantajien ja työntekijöiden mahdollisuuksia sovinnollisten ratkaisujen saavuttamiseen.

Lausuntoasioiden sisältöä, laajuutta ja käsittelytapaa tulisi esityksessä avata laajemmin. Lausuntotehtävien tarpeellisuudesta ei voida tehdä johtopäätöksiä pelkästään lausuntojen määrän perusteella. Yksittäiset lausuntopyynnöt ovat saattaneet viime vuosina sisältää useita erillisiä kysymyksiä. Työneuvosto kiinnittää huomiota myös siihen, että Suomessa on tällä hetkellä muitakin ei-sitovaa ohjausta antavia viranomaisia.

Oikaisuvaatimusmenettelyn säilyttämistä työneuvostossa puoltaa asianosaisten oikeusturva ja työneuvoston jäsenten erityinen työelämäasiantuntemus. Työneuvoston sihteerin ja puheenjohtajan käsityksen mukaan poikkeuslupahakemuksen ja oikaisuvaatimuksen käsittely samassa viranomaisessa ei turvaa riippumattomuutta täytäntöönpanovallasta. Esityksessä pitäisi myös kuvata tarkemmin, millaisissa tilanteissa tarve oikaisuvaatimuksen tekemiselle yleensä syntyy ja kuinka kiireellistä asiasta tyypillisesti on kyse sekä oikaisumenettelyn merkitystä työnantajalle ja henkilöstölle. Oikaisuvaatimuspäätöksillä on myös yksittäistapausta laajempaa merkitystä työsuojeluviranomaisten poikkeuslupapäätösten laadun kehittämisessä.

Työneuvoston toimivaltaan kuuluu myös tehdä tarpeelliseksi katsomiaan esityksiä toimialaansa kuuluvan lainsäädännön kehittämiseksi. Esityksiä on tehty vuosien varrella muutamia, ja ne ovat liittyneet lausuntoasian yhteydessä havaittuun epäkohtaan, johon on kiinnitetty ministeriön huomiota. Lausunnoissa ei ole otettu kantaa siihen, kuinka epäkohta voitaisiin korjata. Esimerkiksi työneuvoston lausuntoasian TN 1479-20 yhteydessä havaittiin virhe tuoreessa työaikalaissa, mikä johti sittemmin lainsäädännön muuttamiseen.

Esityksessä olisi selvitettävä, miten työneuvosto on kyennyt täyttämään sille asetettuja lakisääteisiä tehtäviä ja perusteltava, että ehdotettava laki on tarpeellinen ja tarkoituksenmukainen keino haluttujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Työneuvoston asema poikkeaa työ- ja elinkeinoministeriön konsernin virastojen asemasta. Lausunnon mukaan epäselväksi jää myös se, millä perusteella työ- ja elinkeinoministeriö on toimivaltainen käynnistämään työneuvoston lakkauttamista koskevan hankkeen.

Esityksessä tulisi arvioida myös työneuvoston lakkauttamisen vaihtoehtoja, kuten työneuvoston ja yhteistoiminta-asiamiehen toimintojen yhdistämistä ja tehostamista yhteisin henkilöstöresurssein. Vaihtoehtona tulisi arvioida myös työneuvoston kehittämistä esimerkiksi suppeiden työoikeudellisten riita-asioiden käsittelyssä käräjäoikeuksien sijasta työneuvostossa.

Esityksessä tulisi arvioida valtion viranomaisen lakkauttamista ja sen vaikutusta viranomaisen virkoihin perustuslain ja valtion virkamieslain kannalta. Lisäksi tulisi arvioida henkilöstövaikutukset ja valtion virkamieslaista johtuvat velvoitteet sekä määrärahojen siirto tehtäviä siirrettäessä. Siirtymäsäännökseen tulisi tehdä informatiivinen viittaus mainittuihin suojasäännöksiin. Henkilöstövaikutuksia tulisi arvioida myös viranomaisessa, jolle tehtävät siirretään sekä työtuomioistuimessa. Myös työneuvoston puheenjohtajan ja jäsenten asemaa tulisi tarkastella.

Työneuvoston sihteeri ja puheenjohtaja eivät pidä mahdollisena vaihtoehtona sitä, että oikaisumenettely lakkautettaisiin ja poikkeuslupapäätökseen voisi hakea muutosta työtuomioistuimelta hallintovalituksella. Jos tähän vaihtoehtoon päädyttäisiin, tulisi heidän käsityksensä mukaan säätää velvollisuudesta käsitellä hallintovalitus kiireellisenä sekä mahdollisuudesta hakea muutosta työtuomioistuimen tekemään päätökseen.

Lausunnossa tuodaan esiin myös eräitä ehdotetun muutoksenhakusääntelyn korjaustarpeita. Lisäksi ehdotettavaa siirtymäsäännöstä tulisi muuttaa siten, että työneuvoston toiminta lakkaisi ja tehtävät siirtyisivät uudelle viranomaiselle vasta siirtymäajan jälkeen.

Sosiaali- ja terveysministeriö katsoo, että työneuvoston lakkauttaminen vaikuttaa perustellulta sen toiminnasta aiheutuvat kustannukset ja käsiteltävänä olleiden asioiden pienehkö määrä huomioiden. Olennaista on, että työneuvostolle kuuluvat tehtävät voidaan jatkossa järjestää asianmukaisesti. Sosiaali- ja terveysministeriö kannattaa oikaisumenettelyn siirtoa poikkeuslupa-asian ratkaisevalle Lupa- ja valvontavirastolle. Asian oikaiseminen ratkaisun tehneessä virastossa on menettelynä suhteellisen kevyt ja toimiva ratkaisu.

Sosiaali- ja terveysministeriö toteaa, ettei työneuvoston oikaisuvaatimustehtävien siirto Lupa- ja valvontavirastolle tarkoittaisi sen toiminnasta aiheutuvien menojen säästymistä kokonaisuudessaan. Oikaisuvaatimustehtävät voidaan kuitenkin sosiaali- ja terveysministeriön arvion mukaan hoitaa Lupa- ja valvontavirastossa hieman kustannustehokkaammin, mutta kustannusvaikutus on silti tarpeen huomioida viraston budjetoinnissa.

Työsuojeluviranomainen (31.12.2025 asti Lounais-Suomen aluehallintoviraston työsuojelun vastuualue) vastustaa työneuvoston lakkauttamista. Lausuntoasioiden osalta työsuojeluviranomainen yhtyy palkansaajajärjestöjen kantoihin. Lisäksi työsuojeluviranomainen tuo esiin, että se on pyrkinyt hakemaan työmarkkinoilla yleistä hyväksyntää nauttivaa tulkintakannanottoa työneuvostolta sopeuttaakseen omaa valvontalinjaansa ja rikosilmoituskynnystään muun muassa eräissä työaikalakiin liittyvissä kysymyksissä. Lausunnon pyytämisellä on voitu välttyä siltä, että täsmällisempää laintulkintaa jouduttaisiin hakemaan yksittäistä työnantajaa koskevan rikosprosessin kautta.

Lausuntojen määrän osalta työsuojeluviranomainen huomauttaa, että sen lausuntopyynnöt sisältävät tyypillisesti useita lainkohtia ja aihealueita koskevia kysymyksiä. Työneuvoston lausunnoilla esimerkiksi lastenkotivanhemmista ja henkilökohtaisista avustajista on voinut olla laajempaakin merkitystä muun muassa sosiaalihuollon valvontaan ja rahoitukseen. Lisäksi lausunnoilla voi olla vaikutusta viranomaistoimintaan esimerkiksi kysymyksissä, jotka koskevat ruokalähettejä ja ulkomailta Suomeen saapuvia nuoria työntekijöitä.

Työsuojeluviranomainen pitää ongelmallisena ehdotusta poikkeuslupa-asioiden muutoksenhaun järjestämisestä. Työsuojeluviranomaisen käsityksen mukaan poikkeuslupa-asiat eivät ole luonteeltaan sellaisia, että viranomaisen oma oikaisuvaatimusmenettely johtaisi asiakkaan oikeusturvan kannalta riittävään lopputulokseen.

Vuosien 2023–2024 aikana on ratkaistu yhteensä 67 poikkeuslupa-asiaa. Määrä on laskenut huippuvuosista 2021–2022, jolloin lupia ratkaistiin vuositasolla noin 100 kappaletta. Lupahakemusten määrä on tasaantunut, kun hyvinvointialueiden toiminta on vakiintunut. Työsuojeluviranomainen huomauttaa, että se korjaa poikkeuslupapäätösten teknisluonteisia virheitä myös itseoikaisuna. Esimerkiksi vuosina 2023–2024 tehtiin 13 itseoikaisua. Näin työneuvostoon on edennyt linjattavaksi vain aidosti juridisia kysymyksiä. Työsuojeluviranomainen pitää todennäköisenä, ettei oikaisuvaatimusmenettely saman viranomaisen sisällä johtane oikeudelliseen uudelleenharkintaan, vaan olisi luonteeltaan enemmän asia- ja kirjoitusvirheet korjaavaa. Tällöin todellinen oikeudellinen uudelleenharkinta siirtyisi työtuomioistuimelle.

Työsuojeluviranomainen tuo esiin myös, että vuoden 2020 jälkeen työneuvoston ratkaisukäytäntö oikaisuvaatimuksissa on merkittävästi ohjannut työsuojeluviranomaisen ratkaisutoimintaa. Työneuvoston ratkaisukäytännön perusteella on määritelty muun muassa yötyölupien myöntämisedellytyksiä sekä ensi- ja pelastustoimen lupaehtokokonaisuutta.

Poikkeuslupa-asioiden tehokas ja joutuisa käsittely on muutoksenhakijan kannalta tärkeää. Työaikajärjestelyjen muutoksiin tai esimerkiksi poikkeukselliseen yötyöhön tarvitaan tyypillisesti lupapäätös varsin lyhyellä varoitusajalla. Pitkien käsittelyaikojen vuoksi hallintotuomioistuinprosessi ei työsuojeluviranomaisen mukaan voi tulla kyseeseen työsuojelun poikkeuslupa-asioissa.

Jatkovalmistelussa olisi tarkemmin selvitettävä tehtävien siirron teknis-taloudellinen toteutus. Esityksessä olisi otettava kantaa esimerkiksi siihen, aiheutuuko Lupa- ja valvontaviraston työsuojeluosastolle arkistointivastuita tai siirtyykö tehtävien mukana virkamieslain mukaisesti henkilöresurssia ja rahoitusta.

Työsuojeluviranomainen pitää puutteellisena myös esityksessä ehdotettua siirtymäsäännöstä. Lisäksi ehdotettavaa muutoksenhakusääntelyä tulisi tarkastella uudelleen työntekijäpuolen valitusoikeuden osalta, jos oikaisuvaatimusasiat päädytään siirtämään Lupa- ja valvontavirastoon.

Oikeusministeriön lausunnossa esitetään huomioita ehdotettavien muutoksenhakusäännösten täsmennystarpeista.

Työtuomioistuin kannattaa työtuomioistuimen säilyttämistä työsuojelun poikkeuslupa-asioiden muutoksenhakutuomioistuimena. Valitusasioita on tällä hetkellä ollut varsin vähäinen määrä, mikä kertoo työtuomioistuimen käsityksen mukaan siitä, työneuvoston ratkaisut on koettu oikeiksi. Oikaisuvaatimusmenettelyn siirto Lupa- ja valvontavirastoon johtaisi todennäköisesti oikeudellisen uudelleenharkinnan siirtymiseen työtuomioistuimelle ja oikaisuvaatimusratkaisuja koskevien valitusasioiden määrän kasvuun työtuomioistuimessa. Valitusasiat edellyttäisivät jatkossa todennäköisesti enemmän selvitystyötä, sillä työneuvoston oikaisuvaatimusmenettelyssä menettelyssä asiaa on pystytty selvittämään laajasti. Nämä seikat tulisi huomioida työtuomioistuimen resursoinnissa.

Työtuomioistuin toteaa, että keskimääräinen käsittelyaika työtuomioistuimessa on 7,5 kuukautta. Kuitenkin työtuomioistuin on voinut antaa tuomioita esimerkiksi työrauha-asioissa kiireellisestikin jopa muutamassa päivässä tai viikossa. Työtuomioistuin kiinnittää huomiota siihen, että työsuojelun poikkeuslupa-asiat käsitellään työtuomioistuimessa kokoonpanossa, johon ei kuulu työsuojelukysymyksiin perehtynyttä jäsentä, kuten työneuvostossa. Työtuomioistuin esittää harkittavaksi, tulisiko työtuomioistuimen kokoonpanosääntelyä tältä osin muuttaa.

Yhteistoiminta-asiamiehen toimisto vastustaa esitystä ja huomauttaa, että yhteistoiminta-asiamiehen valvonta- ja neuvontatyön näkökulmasta työneuvosto tärkeä ja tarpeellinen viranomainen. Yhteistoiminta-asiamies voi pyytää työneuvostolta lausuntoa yhteistoimintalainsäädännön soveltamisesta. Lausuntopyyntöjä tehty yhteensä kuusi kertaa. Työneuvoston kannanotoilla voi olla yksittäistä työsuhdetta laajempi merkitys työlainsäädännön tulkinnassa ja soveltamisessa. Yhteistoiminta-asiamiehen käsityksen mukaan lausunnot voivat vähentää tuomioistuimeen päätyvien riitojen määrää ja keventää tuomioistuinten työtaakkaa. Lausunnossa kiinnitetään huomiota hallitusohjelmakirjaukseen, jonka mukaan tuomioistuinsovittelua kehitetään ja vaihtoehtoisten riidanratkaisumenettelyjen käyttöä lisätään.

Yhteistoiminta-asiamies katsoo, että työneuvoston ja yhteistoiminta-asiamiehen toiminnassa on kyse vaihtoehtoisesta ja useimmiten ennakoivasta riidanratkaisusta. Lisäksi viranomaisten käytössä on yhteisiä henkilöstö- ja toimitilaresursseja. Näistä syistä työneuvostoa ja yhteistoiminta-asiamiehen toimistoa koskevat hankkeet tulisi käsitellä yhdessä ja arvioida toimintojen yhdistämistä.

6.2 Yhteistoiminta-asiamiehen toimisto

Lausuntokierros yhteistoiminta-asiamiehen tehtäviä koskevasta mietinnöstä järjestettiin 2.3.–13.4.2026. Lausuntoja saatiin yhteensä 27 kappaletta muun muassa palkansaajia ja työnantajia edustavilta järjestöiltä, yhteistoiminta-asiamieheltä, työsuojeluviranomaiselta, Patentti- ja rekisterihallitukselta sekä eräiltä muilta viranomaisilta, kaupungeilta ja etujärjestöiltä.

Palkansaajia edustavat järjestöt eivät kannata yhteistoiminta-asiamiehen viran lakkauttamista ja tehtävien siirtoa työsuojeluviranomaiselle ja Patentti- ja rekisterihallitukselle.

Uudistuksen riskinä on erityisesti ennakollisen valvonnan ja ohjauksen heikentyminen, mikä heikentäisi tosiasiallisen suojan tasoa työntekijöiden tiedonsaanti- ja osallistumisoikeuksissa. Työsuojeluviranomaisessa valvonta painottuisi jälkikäteiseen valvontaan.

Palkansaajapuolen lausunnoissa kiinnitetään huomiota myös työsuojeluviranomaisen haasteelliseen resurssitilanteeseen ja tehtäväkentän laajuuteen. Huolena on yhteistoiminta-asioiden edellyttämän erityisosaamisen turvaaminen uudessa viranomaisessa. Varsinaisten kustannussäästöjen saavuttaminen uudistuksen myötä kyseenalaistetaan. Ennakoivan valvonnan heikentyminen voi aiheuttaa työnantajille, työntekijöille ja viranomaisille piilokustannuksia riitojen lisääntymisen, epäselvien yhteistoimintamenettelyjen ja hallinnollisten virheiden myötä.

Myöskään henkilöstörahastojen valvonnan siirto Patentti- ja rekisterihallitukselle ei näyttäisi tuovan säästöjä, vaan ennemminkin lisäävän kustannuksia. Arviota siirtymävaiheen kustannuksista tulisi tarkentaa.

Esityksen henkilöstövaikutuksia tulisi kuvata tarkemmin. Palkansaajia edustavien järjestöjen lausunnoissa esitystä pidetään ongelmallisena myös yhteistoimintadirektiivin 2002/14/EY 9 artiklan 4 kohtaan sisältyvän heikentämiskiellon, ILOn yleissopimuksen nro 81 ja Euroopan sosiaalisen peruskirjan 21,22, 28 ja 29 artiklojen kannalta.

Työnantajia edustavat järjestöt kannattavat esitystä yhteistoiminta-asiamiehen toimiston lakkauttamista ja tehtävien uudelleen järjestelyä esityksessä ehdottavalla tavalla. Tavoitetta valtionhallinnon toimintamenojen säästämisestä ja työelämälainsäädännön valvontatehtävien organisoinnin tehostamisesta kannatetaan.

Suomen Yrittäjien lausunnossa todetaan, että työnantajan näkökulmasta uudistus voisi sujuvoittaa viranomaisasiointia, sillä työsuojeluviranomainen voisi samalla kertaa tarjota neuvontaa myös muuta työlainsäädäntöä koskevissa kysymyksissä. Siten erityisesti pienet työnantajat voisivat hyötyä uudistuksesta. Asianmukainen resursointi on kuitenkin uudistuksen onnistumisen edellytys.

Työnantajapuolen järjestöistä Elinkeinoelämän Keskusliitto EK kannattaa henkilöstörahastojen valvonnan siirtoa Patentti- ja rekisterihallitukselle. Valvontatehtävät tulisi kuitenkin rajata nykyisestä vain henkilöstörahastorekisterin ylläpitoon liittyviin tehtäviin. Sen sijaan viranomaiselta tulisi poistaa palkkiomallien ja palkkiokäsitteen tulkintaan liittyvä rooli, joka osaamisvaatimuksiltaan poikkeaa Patentti- ja rekisterihallituksen nykyisestä toiminnasta. Palkkiomallien valvonta ei ole enää tarpeen sen vuoksi, että Verohallinto on tätä toteuttanut antamillaan syventävillä ohjeilla ja neuvonnallaan.

Eräissä työnantajapuolen lausunnoissa vastustetaan henkilöstörahastojen valvontamaksuja. Suomen Yrittäjien lausunnossa valvontamaksu nähdään ymmärrettävänä ratkaisuna valvonnasta aiheutuvien kulujen kattamiseksi. Koska valvontamaksu on rajattu tasoltaan melko alhaiseksi, ei sillä olisi lähtökohtaisesti merkittäviä vaikutuksia pk-yrityksiin.

Finanssiala ry ja Suomen henkilöstörahastot ry vastustavat uutta henkilöstörahastojen valvontamaksua.

Finanssiala ry:n mukaan valvonta Patentti- ja rekisterihallituksessa tulisi rajata vain rahastojen rekisteröintiin. Palkitsemismalleista ilmoittaminen on hallinnollisesti raskas ja pääsääntöisesti tarpeeton menettely, joka voitaisiin rajata valvonnan ulkopuolelle. Valvontaa rajaamalla henkilöstörahastoilta perittävät maksut voitaisiin rajata vain rekisteröinti- ja toimenpidemaksuihin. Uudistuksen yhteydessä on varmistettava osaamisen kehittäminen Patentti- ja rekisterihallituksessa.

Allshares Oy esittää lausunnossaan näkemyksiä henkilöstörahastolain laajemmista kehittämistarpeista.

Yhteistoiminta-asiamies katsoo lausunnossaan, että esitys ei täytä säästötavoitteitaan. Uudistus merkitsi siirtymistä ennakollisesta jälkikäteiseen valvontaan. Riskinä on oikeusturvan heikentyminen.

Ehdotuksessa jää avoimeksi, kuinka valvonta uusissa viranomaisissa toteutettaisiin käytännössä. Jälkivalvonnan osalta esityksessä ei ole otettu kantaa siihen, antaisiko työsuojeluviranomainen valvontailmoitusten perusteella lausuntoja. Yhteistoiminta-asiamies on arvioinut kirjallisen aineiston perusteella jälkikäteen, onko työnantaja noudattanut yhteistoimintalainsäädäntöä. Arvioitavaksi on voinut tulla myös se, tuleeko työnantajan ylipäätänsä noudattaa yhteistoimintalakia. Yhteistoiminta-asiamies on voinut antaa valvontatapauksen oikeudellisesta arvioinnista kirjallisen lausunnon, joista osa on julkaistu. Valvonta-asiat ovat tulleet vireille pääosin valvontailmoitusten perusteella, mutta yhteistoiminta-asiamiehellä on toimivalta suorittaa myös oma-aloitteista valvontaa. Lain noudattamisen valvonnan kannalta olisi merkittävä heikennys, jos lausuntoja ei enää annettaisi. Lausuntojen avulla on voitu ratkaista yritystasolla osallistumisjärjestelmiin liittyviä ongelmia. Yhteistoiminta-asiamiehen mukaan lausunnoilla on ollut myös oikeudenkäytössä ohjaavaa vaikutusta ja niitä on hyödynnetty oikeuskirjallisuudessa lähdeaineistona.

Yhteistoiminta-asiamies huomauttaa, että ennakoivan valvonnan ja ohjeistuksen tarvetta lisäävät myös vireillä oleva hallintoedustuksen soveltamisalan laajentaminen sekä EWC-direktiivin uudistuksen täytäntöönpanemiseksi kansalliseen lainsäädäntöön tehtävät muutokset.

Yhteistoiminta-asiamies katsoo, että henkilöstörahastorekisterin ylläpitoa, valvontaa, neuvontaa ja sidosryhmäyhteistyötä on voitu toimistossa toteuttaa vähäisin resurssein. Tilanteen mukaan on ollut mahdollista ohjata henkilöstöresurssia muusta valvonnasta henkilöstörahastojen pariin. Rahastojen määrän huomattavan kasvun vuoksi lisäresursointi on kuitenkin selkeästi tarpeen.

Valvonnassa työllistää erityisesti henkilöstörahastoihin liittyvien tulos- ja voittopalkkiojärjestelmien lainmukaisuuden arviointi. Tulos- ja voittopalkkiojärjestelmät ovat yritys- ja yhteisökohtaisia ja saattavat muuttua vuosittain yrityksen tai yhteisön tavoitteiden muuttuessa.

Yhteistoiminta-asiamies toteaa, että Patentti- ja rekisterihallituksella on hyvä kyvykkyys rekistereiden ylläpitoon ja tilinpäätösten tarkastukseen. Ongelmallista olisi henkilöstörahastoihin liittyvän neuvonnan, ohjeistuksen ja kehittämisen toteutuminen Patentti- ja rekisterihallituksessa.

Myös esityksen vaikutuksia kuntien työllisyysalueiden tehtäviin tulisi arvioida. Yhteistoiminta-asiamies on neuvonut kuntien työllisyysalueiden muutosturva-asiantuntijoita yhteistoimintalainsäädäntöön liittyen. Esityksestä ei selkeästi ilmene, kenen viranomaisen vastuulle neuvonta siirtyisi.

Yhteistoiminta-asiamies pitää todennäköisenä, että resurssitarpeet uusissa viranomaisissa voivat ylittyä esityksessä arvioidusta. Lisäksi lausunnossa huomautetaan, että vuoden 2027 alussa mahdollisesti virkansa mukana siirtyviä virkamiehiä olisi vain 1–2 henkilöä. Täyttämättömiin virkoihin jouduttaisiin siten palkkaamaan uusia henkilöitä, joita olisi myös perehdytettävä tehtäviinsä uusissa viranomaisissa.

Yhteistoiminta-asiamiehen näkemyksen mukaan työneuvoston ja yhteistoiminta-asiamiehen toimiston yhdistäminen on hallinnollisesti selkeästi nopeampi ja tehokkaampi tapa saada aikaan sekä säästöjä että toiminnan tehostumista. Ennakoivan valvonnan ja neuvonnan katoaminen aiheuttaisi piilokustannuksia työnantajille työsuhderiitojen ja epäselvien yhteistoimintamenettelyiden lisääntymisen takia.

Työsuojeluviranomainen suhtautuu esitettyihin muutoksiin pidättyvästi, mutta katsoo, että työelämälainsäädännön valvonnan laajempi keskittäminen työsuojeluviranomaiselle on lähtökohtaisesti mahdollista. Yhteistoimintalainsäädännön noudattamisen valvonta kuitenkin poikkeaa luonteeltaan työsuojelun valvonnasta. Sinänsä asiakirjojen perusteella tehtävä valvonta on kuitenkin tyypillistä myös työsuojeluviranomaiselle. Resurssien osalta olisi huolehdittava riittävästä yhteistoimintalainsäädännön asiantuntemuksen siirrosta työsuojeluviranomaiselle.

Työsuojeluviranomainen toteaa lausunnossaan, että yhteistoimintalain rikkomusten liittyessä usein neuvotteluprosesseihin, olisi valvonnan tavoitteena ensisijaisesti lainmukaisen menettelyn turvaaminen tulevaisuudessa.

Patentti- ja rekisterihallitus huomauttaa lausunnossaan, että henkilöstörahastojen nykyisessä käsittelyjärjestelmässä on uudistamistarpeita. Järjestelmän uudistamiskustannukset ovat arviolta 300 000 euroa. Patentti- ja rekisterihallituksen arvioima resurssitarve on neljä henkilötyövuotta. Lain voimaantuloajankohta huomioiden rekrytoinnit erityisosaamista vaativaan tehtävään tulevat muodostumaan erityisen haasteellisiksi. Valvontamaksuilla tulee turvata Patentti- ja rekisterihallitukselle henkilörahastorekisterin ylläpidosta ja henkilöstörahastojen valvonnasta aiheutuvat kustannukset.

Lisäksi Patentti- ja rekisterihallitus esittää eräitä huomioita henkilöstörahastojen valvonnan toimivaltuuksia koskevaan sääntelyyn ja esittää arvioitavaksi sääntelytarvetta liittyen tietojen julkisuuteen ja salassapitoon sekä todistusten ja otteiden antamiseen henkilöstörahastorekisteristä.

Työneuvoston mukaan on epäselvää, mihin toimivalta yhteistoiminta-asiamiehen viran ja toimiston lakkauttamiseen perustuu. Lakkauttamiselle ei ole myöskään esitetty asianmukaisia perusteita. Esitys ei johda kustannussäästöihin eikä toiminnan tehostumiseen. Työneuvosto pitää ainoana varteenotettavana vaihtoehtona yhteistoiminta-asiamiehen ja työneuvoston toimiston säilyttämistä nykyisellään tai niiden yhdistämistä.

Kansallisarkisto toteaa lausunnossaan, että ehdotettava henkilöstörahastolaki olisi arkistolakiin nähden erityissäännös. Kansallisarkiston näkemyksen mukaan siinä ei tulisi säätää tietojen arkistoinnista, vaan tiedot tulee arkistoida arkistolain nojalla.

Sosiaali- ja terveysministeriö suhtautuu ehdotettuihin muutoksiin lähtökohtaisesti varovaisen myönteisesti. Työsuojeluviranomaisen tehtäviin kuuluu nykyisinkin työpaikalla tapahtuvan työsuojelun yhteistoiminnan valvonta, joten yhteistoimintalain valvonnan siirtäminen työsuojeluviranomaiselle olisi sinällään luontevaa työvoiman suojelun näkökulmasta. Sosiaali- ja terveysministeriö katsoo, että työsuojeluviranomainen soveltuu parhaiten nykyisestä viranomaiskentästä valvomaan asiaa ottaen huomioon työsuojeluviranomaisen laaja toimivalta työelämälainsäädännön valvonnasta. Työsuojeluvalvonta kuitenkin joiltain osin poikkeaa yhteistoimintalainsäädännön valvonnasta, jossa kyse ei niinkään ole työpaikan olosuhteiden, vaan ennemminkin päätöksentekoprosessien ja -mekanismien valvonnasta. Tehtävien siirrossa olisi huomioitava niiden vaatima resursointi.

Valtiovarainministeriö pitää toimintojen järkeistämistä ja julkisten varojen käytön tehostamista tarkoituksenmukaisena vaikeassa valtiontalouden tilanteessa. Myös henkilöstörahastojen valvontamaksun käyttöönotto on Valtiovarainministeriön budjettiosaston mukaan perusteltua. Lausunnossa huomautetaan, että Patentti- ja rekisterihallituksen toiminta tulisi rahoittaa määrärahasiirrolla yhteistoiminta-asiamiehen nykyisistä määrärahoista työ- ja elinkeinoministeriön toimintamenoista, ei lisärahoituksella. Kyseessä tulee olla budjettineutraali järjestely. Kertaluonteiset lisäkustannukset tulee pystyä kattamaan säästyvistä voimavaroista.

Oikeusministeriö esittää lausunnossaan eräitä henkilöstörahastorekisterejä koskevan sääntelyn muutosehdotuksiin ja EU:n yleiseen tietosuoja-asetukseen (EU 2016/679) liittyviä arviointitarpeita.

Helsingin ja Kokkolan kaupungit toteavat lausunnoissaan, että kuntien työvoimaviranomaisten toimivaltaan kuuluu työvoiman vähentämistilanteissa muutosturvaan liittyvä neuvonta. Yhteistoimintalainsäädäntöön liittyvä neuvonta ei kuitenkaan kuulu kuntien työllisyysalueiden toimivaltaan. Työsuojeluviranomaisen neuvontavelvollisuudesta yhteistoimintalainsäädännön osalta olisi säädettävä yksiselitteisesti. Muutoin riskinä on, että yhteistoimintalain soveltamiseen liittyviä kysymyksiä ohjautuu kuntien työllisyysalueille, kuten tapahtuu jo nykyisinkin.

6.3 Lausuntopalautteen perusteella tehdyt toimet

6.3.1 Työneuvosto

Jatkovalmistelussa on arvioitu lausuntopalautteen perusteella uudelleen työsuojelun poikkeuslupien muutoksenhaun järjestämistä. Työsuojeluviranomaisen ja työtuomioistuimen lausuntojen perusteella riskinä olisi ollut muutoksenhaun pitkittyminen, jos poikkeuslupien oikaisuvaatimusmenettely olisi siirretty työsuojeluviranomaiselle, kuten työryhmän mietinnössä ehdotettiin. Vaihtoehto olisi johtanut valitusasioiden määrän kasvuun työtuomioistuimessa ja tosiasiallisen oikeudellisen uudelleen arvioinnin siirtymiseen työtuomioistuimelle. Koska työsuojelun poikkeuslupien oikaisuvaatimusten määrät ovat hyvin vähäisiä, ei niiden käsittelemiksi ole julkishallinnon säästö- ja tehostamistavoitteista johtuen perusteltua säilyttää myöskään työneuvoston kaltaista erityisviranomaista. Näistä syistä on arvioitu perustelluksi, että työsuojeluviranomaisen päätöksestä työsuojelun poikkeuslupa-asiassa olisi suora valitusoikeus työtuomioistuimelle. Ehdotettuja muutoksenhakusäännöksiä on muutettu näiltä osin.

Työneuvoston lausuntotehtävien säilyttämisen sijasta on edellä selostetulla tavalla arvioitu perustellummaksi mahdollisuuksien mukaan selvittää keinoja prosessikynnyksen madaltamiseksi tuomioistuimissa. Työneuvoston ja yhteistoiminta-asiamiehen toimiston lakkauttamisen vaihtoehtona on arvioitu työneuvoston ja yhteistoiminta-asiamiehen toimiston yhdistämistä sekä työneuvoston kehittämistä matalan kynnyksen oikeussuojakeinona. Lisäksi on täsmennetty esityksen nykytilan kuvausta ja arviota sekä arvioita esityksen taloudellisista vaikutuksista ja henkilöstövaikutuksista.

Lakiehdotukseen on lisätty siirtymäsäännös, jonka mukaan työneuvostossa ennen lain voimaan tuloa vireille tulleet lausunto- ja oikaisuvaatimusasiat käsiteltäisiin työneuvostossa loppuun 31.3.2027 mennessä. Siirtymäsäännöksiin on sisällytetty myös virkajärjestelyjen osalta informatiivinen viittaus valtion virkamieslakiin. Lisäksi siirtymäsäännöksissä säädettäisiin työneuvoston jäsenten ja varajäsenten jatkamisesta tehtävissään nykyisen toimikautensa loppuun eli 31.3.2027 asti, jolloin päättyisi myös uudistuksen siirtymäkausi.

Työneuvoston lausunnon mukaan on epäselvää, mihin perustuu työ- ja elinkeinoministeriön toimivalta hankkeen käynnistämiseen. Ministeriön toimivalta valmistella lainsäädäntöä perustuu perustuslain 3 §:n säännökseen valtiollisten tehtävien jaosta. Sen mukaan hallitusvaltaa käyttävät tasavallan presidentti sekä valtioneuvosto. Lainsäädäntövaltaa käyttää eduskunta. Hallitusvaltaan sisältyy tehtävä ja toimivalta valmistella lainsäädäntöä. Perustuslain 70 §:n mukaan lain säätäminen tulee eduskunnassa vireille hallituksen esityksellä. Perustuslain 67 §:n 2 momentin mukaan valtioneuvostossa käsiteltävät asiat on valmisteltava asianomaisessa ministeriössä. Hallituksen esitykset valmistellaan siinä ministeriössä, jonka toimialaan esitys kuuluu. Perustuslain 68 §:n mukaan kukin ministeriö vastaa toimialallaan valtioneuvostolle kuuluvien asioiden valmistelusta. Työ- ja elinkeinoministeriön toimialaan kuuluvista asioista on työelämäkysymysten osalta säädetty valtioneuvostosta annetun lain (175/2003) 2 §:n nojalla valtioneuvoston ohjesäännön 21 §:n 1 ja 2 kohdassa. Valtioneuvoston ohjesäännön 11 §:n mukaan kaikkien ministeriöiden tehtäviin kuuluvat muun muassa ministeriön toimialan lainvalmisteluasiat, toiminta- ja taloussuunnitteluasiat sekä muut sellaiset asiat, joiden on katsottava kuuluvan toimialan tehtävien hoitamiseen.

Ministeriön toimialaan kuuluvien viranomaisten tehtäviä sekä virastoja ja laitoksia koskevan sääntelyn valmistelu kuuluu edellä mainittujen säännösten nojalla sille ministeriölle, jonka toimialaan viranomaisen, viraston tai laitoksen tehtävien voidaan katsoa pääasiallisesti kuuluvan. Valtioneuvoston ohjesäännön 10 §:n mukaan asiat jakautuvat ministeriöiden toimialoille niin kuin valtioneuvoston ohjesäännön 3 luvussa säädetään. Asian käsittelee se ministeriö, jonka toimialaan se pääosaltaan kuuluu (toimivaltainen ministeriö).

Laki työneuvostosta (400/2004) on valmisteltu työministeriössä. Lain muutosten valmistelu mukaan lukien lain kumoaminen tai lakiin sisältyvien viranomaisen tehtäviä ja toimivaltaa koskevien säännösten muuttaminen tai kumoaminen kuuluu kaikilta osilta myös työ- ja elinkeinoministeriön tehtäviin.

Lainvalmistelua koskevan toimivallan ohella valtioneuvoston ja sitä kautta kunkin asianomaisen ministeriön toimivaltaan kuuluu edellä mainitun perustuslain 3 §:n hallintovaltaa koskevan säännöksen perusteella myös hallinnonalan virastoja, laitoksia ja muita toimielimiä koskevat asiat. Perustuslain 68 §:n mukaan kukin ministeriö vastaa toimialallaan valtioneuvostolle kuuluvien asioiden valmistelusta ja hallinnon asianmukaisesta toiminnasta. Toimialan virastoja, laitoksia ja muita viranomaisia koskevat asiat ovat säännöksessä tarkoitettuja hallinnon asianmukaisesta toiminnasta huolehtimiseen kuuluvia tehtäviä. Tästä on säädetty tarkemmin valtioneuvoston ohjesäännössä. Sen 11 §:n 4 momentin mukaan ministeriö käsittelee toimialansa virastoja, laitoksia, liikelaitoksia, talousarvion ulkopuolisia rahastoja, yhteisöjä, yhtiöitä ja muita toimielimiä koskevat asiat. Samoin ministeriö käsittelee toimialansa tehtäviä hoitavia muita toimielimiä koskevat asiat. Työneuvosto on säännöksessä tarkoitettu ministeriön toimialan muu toimielin. Työneuvostosta annetun lain 1 §:n mukaan työneuvosto on työministeriön alainen riippumaton erityisviranomainen. Työ- ja elinkeinoministeriöstä annetun valtioneuvoston asetuksen 2 §:n 1 momentin 12 kohdan mukaan työ- ja elinkeinoministeriön toimialaan kuuluu työneuvosto.

6.3.2 Yhteistoiminta-asiamiehen toimisto

Lausuntopalautteen perusteella on täsmennetty esityksen yleisperusteluita ja arviota taloudellisista vaikutuksista. Lausuntopalautteessa kiinnitettiin huomiota yhteistoiminta-asiamiehen toimiston nykyisiin neuvontatehtäviin. Yhteistoimintalainsäädäntö ja henkilöstörahastoja koskevat neuvontatehtävät siirtyisivät Lupa- ja valvontaviraston työsuojeluosastolle sekä Patentti- ja rekisterihallitukselle. Neuvontavelvollisuudesta ei ole tarpeen säätää erikseen, sillä työsuojeluviranomaisen ja Patentti- ja rekisterihallituksen tehtäviin kuuluu voimassa olevan lainsäädännön mukaan neuvonta, joka liittyy kyseisten viranomaisten toimivaltaan kuuluviin tehtäviin.

Yhteistoiminta-asiamiehen lausunnossa todettiin, että yhteistoiminta-asiamies on voinut jälkikäteisvalvonnassa antaa suositusluonteisia lausuntoja yhteistoimintalainsäädännön noudattamisesta. Lausunnoilla on voitu ohjata työnantajia yhteistoimintalainsäädännön noudattamiseen työpaikoilla ja siten välttää tuomioistuinprosessi. Lausunnon antaminen on perustunut yhteistoiminta-asiamiehestä annetun lain 2 §:ssä säädettyyn neuvontatehtävään. Vastaavasti työsuojeluviranomainen pyrkisi ohjaamaan työnantajaa ensisijaisesti neuvonnalla tai tarvittaessa työsuojelutarkastajan antamalla kirjallisella toimintaohjeella. Toimintaohjeessa kuvataan puutteet lainsäädännön noudattamisessa ja ohjeistetaan, kuinka lain vähimmäisvaatimukset täytetään. Kyse on yksittäisen työsuojelutarkastajan arviosta, joka on sisällöltään yhteistoiminta-asiamiehen lausuntoa huomattavasti suppeampi. Toimintaohjeita ei ole erikseen julkaistu, vaan se annetaan työnantajalle osana työsuojelun tarkastuskertomusta. Yksittäistapauksissa annetuilla toimintaohjeilla ei siten ole lainsäädännön noudattamista yleisemmällä tasolla ohjaavaa vaikutusta. Työsuojeluviranomaisessa ohjaustehtävää toteutetaan esimerkiksi yleisemmän tason ohjeistusten julkaisulla ja koulutustilaisuuksien järjestämisellä. Työsuojeluviranomainen julkaisee verkkosivuillaan työpaikoille suunnattuja työpaikkatiedotteita . Työpaikkatiedotteet - Tyosuojelu.fi - Työsuojeluhallinto , joilla viestitään muun muassa lainsäädännön, tarkastuskäytäntöjen ja hallinnon linjausten muutoksista. Valvontakäytännössä muodostunutta lain tulkintalinjaa on koottu vähäisissä määrin myös työsuojelutarkastajille suunnattuihin työsuojelun valvontaohjeisiin Valvontaohjeet - Tyosuojelu.fi - Työsuojeluhallinto..

Rikkomuksen laadusta ja vakavuudesta riippuen työnantajalle voidaan antaa kehotus, jonka noudattamista työsuojelutarkastajan on erikseen seurattava ja/tai saattaa asia työsuojeluviranomaisen käsiteltäväksi velvoittavan päätöksen antamiseksi ja uhkasakon asettamista varten. Työsuojeluviranomainen olisi velvollinen ilmoittamaan yhteistoimintalainsäädännön noudattamista koskevista rikosepäilyistä poliisille, kuten yhteistoiminta-asiamieskin.

Eräissä lausunnoissa esitettiin, että henkilöstörahastojen valvontamaksua ei tulisi ottaa käyttöön. Henkilöstörahastojen valvontamaksun käyttöönottoa puoltaa julkistaloudellinen intressi valtionhallinnon toimintamenojen vähentämiseen. Patentti- ja rekisterihallituksen on katettava toimintamenonsa suoritteistaan perimillään kustannuksilla. Esityksessä on arvioitu, etteivät pelkät rekisteröinnistä ja muista suoritteista perittävät maksut riittäisi kattamaan valvonnasta aiheutuvia kustannuksia. Valvontamaksu olisi tasoltaan vähäinen ja pääomiltaan pienemmiltä alle 100 000 euron henkilöstörahastoita sitä ei perittäisi lainkaan. Henkilöstörahastojen määrä ja niihin kertyneet pääomat (vuonna 2025 1,3 miljardia) ovat viime vuosina olleet voimakkaassa kasvussa. Jatkovalmistelussa on arvioitu, että henkilöstörahastojen palkitsemismallien valvontaan on merkittävä yhteiskunnallinen intressi, joka kytkeytyy muun muassa verotukseen. Siten henkilöstörahastojen valvontaa ei lähtökohtaisesti ole arvioitu mahdolliseksi rajata pelkästään henkilöstörahastojen rekisteröintiin. Henkilöstörahastolain laajempia uudistamistarpeita on tarkoitus arvioida työ- ja elinkeinoministeriön käynnistämässä selvityshankkeessa.

Patentti- ja rekisterihallituksen lausunnon johdosta on eräiltä osin täsmennetty henkilöstörahastojen valvontaan liittyviä säännöksiä. Lisäksi on täydennetty arviota henkilöstörahastorekisterin ylläpitoon käytettävästä tietojärjestelmästä. Nykyisen järjestelmänsä ollessa käyttöikänsä päässä on arvioitu kustannustehokkaimmaksi ratkaisuksi, että sen käyttöä jatkettaisiin Patentti- ja rekisterihallituksessa vielä ainakin vuoden 2027 ajan, minkä jälkeen otettaisiin käyttöön uusi järjestelmä. Järjestelmä olisi uudistettava lähivuosina riippumatta siitä, siirtyykö henkilöstörahastorekisterin ylläpito Patentti- ja rekisterihallitukselle.

Patentti- ja rekisterihallituksen lausunnossa esitettiin, että henkilöstörahastolain osalta olisi syytä harkita, olisiko henkilöstörahastorekisteriin merkittävien tietojen ja henkilöstörahastojen valvontaan liittyvien asiakirjojen julkisuudesta ja salassapidosta syytä säätää henkilöstörahastolaissa.

Perustuslaista johtuvan julkisuusperiaatteen mukaisesti pääsääntönä on viranomaisen asiakirjojen julkisuus. Yleiset säännökset viranomaisen asiakirjojen julkisuudesta ja salassapidosta sisältyvät viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettuun lakiin (621/1999).

Eduskunta on korostanut pidättyvää suhtautumista siihen, että viranomaisten tietojen salassapidosta säädettäisiin erityislainsäädännössä (PeVL 25/2010 vp, s. 3, PeVL 2/2008 vp, s. 2, PeVL 13/2000 vp, s. 2, HaVM 31/1998 vp, s. 7, EV 303/1998 vp). Henkilöstörahastoihin liittyvien asiakirjojen salassapidosta säätäminen edellyttäisi, että asiakirjajulkisuuden rajoittamiselle on perustuslain 12 §:n 2 momentissa tarkoitettu välttämätön syy. Kysymystä olisi mahdollista tarkastella henkilöstörahastolain uudistamistarpeita koskevan selvityksen yhteydessä.

Lakiehdotuksen siirtymäsäännöksiin on sisällytetty virkajärjestelyjä koskeva informatiivinen viittaus valtion virkamieslakiin.

Oikeusministeriön lausunnon johdosta on täsmennetty lakiehdotusta liittyen henkilöstörahastorekisterin käyttötarkoitukseen ja arvioitu EU:n tietosuoja-asetuksen mahdollistamaa liikkumavaraa.

7.1 Laki yhteistoiminta-asiamiehestä annetun lain kumoamisesta

1 §. Pykälän mukaan ehdotettavalla lailla kumottaisiin yhteistoiminta-asiamiehestä annettu laki (216/2010).

2 §. Pykälään sisältyisivät voimaantulo- ja siirtymäsäännökset. Lain ehdotetaan tulevan voimaan 1.1.2027. Yhteistoiminta-asiamiehen toimistossa lain voimaan tullessa vireillä olevat asiat on siirrettävä Lupa- ja valvontaviraston työsuojeluosastolle tai Patentti- ja rekisterihallitukselle.

Yhteistoiminta-asiamiehen toimistossa lain voimaan tullessa vireillä olevat yhteistoiminta-asiamiehestä annetun lain 2 §:n 1 ja 4 kohdassa tarkoitettuihin tehtäviin liittyvät asiat siirtyisivät henkilöstörahastoja koskevia asioita lukuun ottamatta Lupa- ja valvontaviraston työsuojeluosastolle ja mainitun lain 2 §:n 4, 6 ja 7 kohdassa tarkoitettuihin tehtäviin liittyvät henkilöstörahastoja koskevat asiat Patentti- ja rekisterihallitukselle.

Jos yhteistoiminta-asiamiehen toimistossa olisi lain voimaan tulleessa vireillä keskeneräisiä lausuntoasioita, työsuojeluviranomainen harkitsisi, mihin toimenpiteisiin niiden perusteella tulisi työsuojeluviranomaisen toimivallan puitteissa ryhtyä. Harkintansa mukaan työsuojeluviranomainen voisi tarjota työnantajalle neuvontaa tai tarvittaessa ryhtyä työsuojelun valvontalain mukaisiin toimiin.

Yhteistoiminta-asiamiehen toimiston henkilöstön aseman ja virkajärjestelyjen osalta siirtymäsäännökseen sisältyisi informatiivinen viittaus valtion virkamieslain (750/1994) 5 §:ään ja 5 a – c §:ään.

Lupa- ja valvontavirastolle ja Patentti- ja rekisterihallitukselle siirtyisivät yhteistoiminta-asiamiehen toimistossa ehdottavan lain voimaantuloon mennessä muodostuneet mainituille viranomaisille siirtyvien tehtävien hoitamiseksi välttämättömät arkistot, rekisterit ja tietoaineistot, ellei muuta sovita.

Yhteistoiminta-asiamiehen toimistossa tehdyt siirtyviin tehtäviin liittyvät sopimukset ja sitoumukset samoin kuin niistä johtuvat oikeudet ja velvollisuudet siirtyivät ehdotettavan lain voimaan tullessa Patentti- ja rekisterihallitukselle siltä osin kuin ne liittyvät henkilöstörahastoihin ja muilta osin Lupa- ja valvontavirastolle, ellei muuta sovita eikä sopimusten tai sitoumusten sisällöstä muuta johdu.

Ehdotettuja sopimuksia ja sitoumuksia koskevia siirtymäsäännöksiä ei sovellettaisi, jos muuta sovittaisiin tai jos sopimusten ja sitoumusten sisällöstä johtuisi muuta. Sopimuksesta voisi esimerkiksi käydä nimenomaisesti ilmi, ettei sen ole tarkoitettu jatkuvan esitetyn kaltaisen organisaatiomuutoksen jälkeen.

7.2 Yhteistoimintalaki

29 §. Henkilöstön hallintoedustus. Esityksessä ehdotetaan, että yhteistoimintalainsäädännön noudattamisen valvonta siirtyisi työsuojeluviranomaiselle.Tähän liittyen ehdotetaan muutosta hallintoedustuksen poikkeuslupia koskevaan pykälän 2 momenttiin. Poikkeusluvan myöntäisi jatkossa työsuojeluviranomainen. Muutoin säännös vastaisi sisällöltään kumottavaksi ehdotetun yhteistoiminta-asiamiehestä annetun lain 8 a §:ää. Ehdotettavan 2 momentin mukaan työsuojeluviranomainenvoisi myöntää hakemuksesta luvan poiketa henkilöstön hallintoedustuksen toteutustavasta. Ennen kuin työsuojeluviranomainen tekee asiassa päätöksen, työnantajan olisi varattava henkilöstöryhmien edustajille mahdollisuus tulla kuulluksi asiassa joko kirjallisesti tai suullisesti.

Nykytilaa vastaavasti yrityksen tulisi poikkeuslupaa hakiessaan esittää työsuojeluviranomaiselle perusteet siitä, miksi yrityksellä on tarve poiketa henkilöstön hallintoedustuksen toteutustavasta sekä suunnitelma siitä, miten hallintoedustus olisi tarkoitus järjestää. Lisäksi työnantajan olisi varattava henkilöstöryhmien edustajille mahdollisuus tulla kuulluksi asiassa joko kirjallisesti tai suullisesti ennen kuin työsuojeluviranomainen tekee asiassa päätöksen.

42 §. Työneuvoston lausunto. Työneuvostolain kumoamisen johdosta lain 42 § työneuvoston lausunnosta kumottaisiin.

43 §. Valvonta. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että lain noudattamista valvoisi työsuojeluviranomainen. Työsuojeluviranomaisen valvontatoimivallasta säädetään tarkemmin työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta annetussa laissa (44/2006). Nykytilaa vastaavasti lain noudattamista valvoisivat myös ne työnantajien ja työntekijöiden yhdistykset, joiden tekemän valtakunnallisen työehtosopimuksen määräyksiä yrityksen työsuhteissa on työehtosopimuslain mukaan noudatettava.

Pykälään lisättäisiin uusi 2 momentti, joka sisältäisi informatiivisen viittauksen työsuojelun valvontalakiin. Lisäksi 2 momentissa säädettäisiin henkilöstön edustajan asemasta yhteistoimintalain valvonnassa. Henkilöstön edustajan asema rinnastuisi työsuojeluvaltuutettuun. Työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta annetun lain 7, 11, 12, 17 ja 45 §:ssä työsuojeluvaltuutetusta säädettyä sovellettaisiin yhteistoimintalain valvonnassa yhteistoimintalaissa tarkoitettuihin henkilöstön edustajiin. Työsuojeluviranomaisella olisi pyynnöstä oikeus saada työnantajalta tieto kyseisistä henkilöstön edustajista. Jos työpaikalla ei olisi valittu henkilöstön edustajia, työnantajan olisi työsuojelun valvontalain 11 §:n 2 momentissa säädetty huomioiden annettava tarkastuskertomus sopivalla tavalla työpaikalla tiedoksi.

Pykälään lisättäisiin uusi 3 momentti, jonka mukaan työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta annetun lain 13–15 §:ssä työnantajasta säädettyä sovellettaisiin yhteistoimintalain valvonnassa myös yritykseen, jota yhteistoimintalain 5 luvussa säädetyt velvoitteet henkilöstön hallintoedustuksesta koskevat.

46 §. Rangaistussäännökset. Voimassa olevan lain mukaanyhteistoimintavelvoitteen rikkomisen rangaistavuus edellyttää yhteistoiminta-asiamiehen kehotuksen laiminlyöntiä. Pykälän 1 momentin johtolausetta ehdotetaan muutettavaksi siten, että siinä viitattaisiin uuden valvontaviranomaisen eli työsuojeluviranomaisen päätöksen laiminlyöntiin. Työsuojelun valvontalain 15 §:ssä tarkoitettu työsuojeluviranomaisen päätös on työsuojeluviranomaisen viimesijainen keino työnantajan rikkomukseen puuttumiseksi. Siten myös yhteistoimintarikkomuksen rangaistavuus olisi syytä kytkeä nimenomaan työsuojeluviranomaisen päätöksen laiminlyöntiin.

7.3 Laki yhteistoiminnasta suomalaisissa ja yhteisönlaajuisissa yritysryhmissä

6 §. Työneuvoston lausunto. Työneuvostolain kumoamisen johdosta lain 6 § työneuvoston lausunnosta kumottaisiin.

48 §. Valvonta. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin siitä, että lain noudattamista valvoisi työsuojeluviranomainen. Työsuojeluviranomaisen valvontatoimivallasta säädetään työsuojelun valvontalaissa. Nykytilaa vastaavasti lain noudattamista valvoisivat myös ne työnantajien, työntekijöiden ja toimihenkilöiden yhdistykset, joiden tekemän valtakunnallisen työehtosopimuksen määräyksiä yrityksen työsuhteissa on työehtosopimuslain (436/1946) mukaan noudatettava.

Pykälään lisättäisiin uusi 2 momentti, joka sisältäisi informatiivisen viittauksen työsuojelun valvontalakiin. Lisäksi 2 momentissa säädettäisiin työntekijän edustajan asemasta lain valvonnassa. Työntekijöiden edustajan asema rinnastuisi työsuojeluvaltuutettuun. Työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta annetun lain (44/2006) 7, 11, 12, 17 ja 45 §:ssä työsuojeluvaltuutetusta säädettyä sovellettaisiin yhteistoiminnasta suomalaisissa ja yhteisönlaajuisissa yritysryhmissä annetun lain valvonnassa mainitussa laissa tarkoitettuihin työntekijöiden edustajiin. Työsuojeluviranomaisella olisi pyynnöstä oikeus saada työnantajalta tieto asianomaisista työntekijöiden edustajista. Jos työpaikalla ei olisi valittu henkilöstön edustajia, työnantajan olisi työsuojelun valvontalain 11 §:n 2 momentissa säädetty huomioiden annettava tarkastuskertomus sopivalla tavalla työpaikalla tiedoksi.

Pykälään lisättäisiin uusi 3 momentti, jonka mukaan työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta annetun lain 13–15 §:ssä työnantajasta säädettyä sovellettaisiin yhteistoiminnasta suomalaisissa ja yhteisönlaajuisissa yritysryhmissä annetun lain valvonnassa myös yritykseen, jota mainitussa laissa säädetyt velvollisuudet koskevat.

7.4 Laki henkilöstöedustuksesta eurooppayhtiössä ja eurooppaosuuskunnassa sekä työnantajavelvoitteista ja henkilöstöedustuksesta rajat ylittävissä yritysjärjestelyissä

37 §. Valvonta. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin siitä, että lain noudattamista valvoisi työsuojeluviranomainen. Työsuojeluviranomaisen valvontatoimivallasta säädetään työsuojelun valvontalaissa.

Pykälään lisättäisiin uusi säännös, joka sisältäisi informatiivisen viittauksen työsuojelun valvontalakiin. Lisäksi 2 momentissa säädettäisiin henkilöstön edustajan asemasta henkilöstöedustuksesta eurooppayhtiössä ja eurooppaosuuskunnassa sekä työnantajavelvoitteista ja henkilöstöedustuksesta rajat ylittävissä yritysjärjestelyissä annetun lain valvonnassa. Henkilöstön edustajan asema rinnastuisi työsuojeluvaltuutettuun. Työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta annetun lain (44/2006) 7, 11, 12, 17 ja 45 §:ssä työsuojeluvaltuutetusta säädettyä sovellettaisiin henkilöstöedustuksesta eurooppayhtiössä ja eurooppaosuuskunnassa sekä työnantajavelvoitteista ja henkilöstöedustuksesta rajat ylittävissä yritysjärjestelyissä annetun lain valvonnassa tässä laissa tarkoitettuihin henkilöstön edustajiin. Työsuojeluviranomaisella olisi pyynnöstä oikeus saada työnantajalta tieto kyseisistä henkilöstön edustajista. Jos työpaikalla ei olisi valittu henkilöstön edustajia, työnantajan olisi työsuojelun valvontalain 11 §:n 2 momentissa säädetty huomioiden annettava tarkastuskertomus sopivalla tavalla työpaikalla tiedoksi.

Pykälään lisättäisiin uusi 2 momentti, jonka mukaan työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta annetun lain 13–15 §:ssä työnantajasta säädettyä sovellettaisiin henkilöstöedustuksesta eurooppayhtiössä ja eurooppaosuuskunnassa sekä työnantajavelvoitteista ja henkilöstöedustuksesta rajat ylittävissä yritysjärjestelyissä annetun lain valvonnassa myös yritykseen, jota mainitussa laissa säädetyt velvollisuudet koskevat.

7.5 Henkilöstörahastolaki

13 §. Rekisteröinti-ilmoitus. Esityksessä ehdotetaan, että Patentti- ja rekisterihallitus vastaisi jatkossa henkilöstörahastojen valvonnasta ja henkilöstörahastorekisterin ylläpidosta. Pykälän 1 momenttia ja 2 momentin 4 kohtaa ehdotetaan tähän liittyen muutettavaksi. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että ilmoitus henkilöstörahaston rekisteröimiseksi (perusilmoitus) olisi tehtävä kirjallisesti Patentti- ja rekisterihallitukselle. Pykälän 2 momentin 4 kohtaa muutettaisiin siten, että perusilmoituksesta olisi käytävä ilmi myös hallituksen jäsenten ja nimenkirjoittajien henkilötunnukset. Hallituksen jäsenten henkilötunnukset olisi toimitettava Patentti- ja rekisterihallitukselle, jotta henkilöstörahaston vastuuhenkilöt olisivat yksilöitävissä valvontatehtävien suorittamista varten. Patentti- ja rekisterihallituksen on välttämätöntä pystyä yksilöimään myös henkilöt, joilla on oikeus edustaa henkilöstörahastoa. Muutoin perusilmoituksen tietosisältö vastaisi nykytilaa.

14 §. Rekisteröinti. Pykälän 1 momenttia muutettaisiin siten, että Patentti- ja rekisterihallituksen olisi perusilmoituksen saatuaan rekisteröitävä henkilöstörahasto, jos rekisteröimiselle ei ole lakiin perustuvaa estettä. Rekisteröinnin edellytykset selvitettäisiin voimassa olevaa lakia vastaavasti. Lain 5 §:n edellytysten lisäksi Patentti- ja rekisterihallitus tarkastaisi perusilmoitukseen liitetyn selvityksen siitä, että rahaston perustamisessa on menetelty lain 9–11 §:ssä tarkoitetulla tavalla ja että henkilöstörahaston säännöt vastaavat lain 12 §:n vaatimuksia. Rekisteröinnin yhteydessä tarkastettaisiin nykytilaa vastaavasti lainmukaisuuskysymykset eikä rekisteröintiä voitaisi evätä esimerkiksi tarkoituksenmukaisuussyillä.

32 §. Ilmoitus henkilöstörahastoerien määräytymisperusteista ja niiden muutoksista. Pykälän 1 momenttia muutettaisiin siten, että henkilöstörahaston olisi ilmoitettava Patentti- ja rekisterihallitukselle henkilöstörahastoerän määräytymisperusteista ja niiden muutoksista sekä henkilöstörahastoerän lisäosan määräytymisperusteista pian perusteista päättämisen jälkeen.

Henkilöstörahastoerä eli rahastoitava palkkio voi muodostua tulos- ja voittopalkkioista. Rahastolle suoritettavaksi voidaan hyväksyä vain lain 2 §:n 2 ja 3 kohdan määritelmien mukaiset henkilöstörahastoerät ja sen lisäosat. Patentti- ja rekisterihallitus tutkisi ilmoituksen perusteella, että henkilöstörahastoerän määräytymisperusteet vastaavat lain 2 §:n 2 ja 3 kohdassa säädettyä.

Henkilöstörahaston olisi ilmoitettava Patentti- ja rekisterihallitukselle henkilöstörahastoerän määräytymisperusteista ja niiden muutoksista sekä henkilöstörahastoerän lisäosan määräytymisperusteista pian perusteista päättämisen jälkeen. Lain 10 §:n mukaan henkilöstörahastoerän määräytymisperusteista on päätettävä pääsääntöisesti ennen sen ajanjakson alkua, jolta rahastoerä suoritetaan.

Henkilöstörahastoerän lisäosasta yritys voi päättää haluamaan ajankohtana. Lisäosan määräytymisperusteista olisi ilmoitettava Patentti- ja rekisterihallitukselle mahdollisimman pian päätöksenteon jälkeen ennen kuin lisäosa suoritetaan rahastolle.

38 §. Palkkio-osuuden siirtäminen henkilöstörahastoon. Pykälän 2 momenttia muutettaisiin siten, että henkilöstörahaston on ilmoitettava henkilöstörahastoon siirrettävissä olevan palkkioerän määräytymisperusteista ja niiden muutoksista Patentti- ja rekisterihallitukselle.

Yrityksen päättäessä rahastoon siirrettävissä olevan palkkioerän määräytymisperusteista ja niiden muutoksista on noudatettava lain 10 §:n 3 momenttiin sisältyvää sääntelyä henkilöstörahastoerästä päättämistä koskevista määräajoista. Henkilöstörahaston olisi ilmoitettava tulos- tai voittopalkkioerän tai niiden lisäosan määräytymisperusteista sekä niiden muutoksista Patentti- ja rekisterihallitukselle. Patentti- ja rekisterihallitus valvoisi voimassa olevaa lakia vastaavasti, että rahastoon siirrettävä osuus täyttää henkilöstörahastolain mukaiset palkkioerän kriteerit.

56 §. Purkamisperusteet. Henkilöstörahaston purkaminen kytkeytyy voimassa olevan lain mukaan muun muassa siihen, että henkilöstörahasto ei ole noudattanut yhteistoiminta-asiamiehen asettamaa määräaikaa henkilöstörahastolain velvoitteiden täyttämiseksi. Henkilöstörahastolakiin ehdotettavassa uudessa 63 a §:ssä säädettäisiin yhteistoiminta-asiamiehestä annetun lain 9 §:ää vastaavasti Patentti- ja rekisterihallituksen toimivaltuuksista henkilöstörahastojen valvonnassa. Patentti- ja rekisterihallituksella olisi oikeus määrätä rahaston hallitus ryhtymään toimiin oikaisun aikaansaamiseksi tai 63 §:n 2 momentissa tarkoitettujen tietojen toimittamiseksi taikka kieltää virheellisen päätöksen täytäntöönpanon ja asettaa määräyksen tai kiellon tehosteeksi uhkasakon.

Pykälän 1 momentin 5 kohdassa ja 2 momentissa muutettaisiin toimivaltaisen viranomaisen nimi. Henkilöstörahasto olisi purettava, jos henkilöstörahasto ei täyttäisi henkilöstörahastolaissa säädettyjä vaatimuksia eikä asiantilaa olisi korjattu Patentti- ja rekisterihallituksen asettamassa määräajassa, joka voi olla enintään kolme vuotta. Vastaavasti pykälän 2 momenttia muutettaisiin siten, että Patentti- ja rekisterihallitus voisi päättää henkilöstörahaston purkamisesta, jos henkilöstörahaston kokous ei tekisi tästä päätöstä 1 momentin 1–5 kohdassa mainituissa tapauksissa. Voimassa olevan lain mukaan henkilöstörahaston purkamisesta päättää yhteistoiminta-asiamies.

57 §. Selvityksen toimittajat ja selvitysmenettely. Pykälän 1 momentissa muutettaisiin valvontaviranomaisen nimi. Kun päätös henkilöstörahaston purkamisesta on tehty, rahaston hallituksen olisi huolehdittava selvitystoimista, jollei rahaston kokous ole muuta päättänyt tai Patentti- ja rekisterihallitus katsoisi yhden tai useamman selvitysmiehen määräämistä tarpeelliseksi. Selvitysmiehiin sovelletaan, mitä hallituksesta ja sen jäsenistä säädetään.

58 §. Varojen jako. Pykälän 3 momenttia muutettaisiin siten, että selvitysmiesten tai hallituksen olisi ilmoitettava Patentti- ja rekisterihallitukselle henkilöstörahaston purkautumisesta asian merkitsemiseksi henkilöstörahastorekisteriin.

63 §. Valvonta. Pykälässä tarkoitettu valvontaviranomainen olisi jatkossa Patentti- ja rekisterihallitus. Pykälää muutettaisiin tältä osin. Pykälän 2 momentin mukaan henkilöstörahaston olisi jatkossa toimitettava Patentti- ja rekisterihallitukselle valvontaa varten jäljennökset tuloslaskelmasta ja taseesta liitteineen, tase-erittelystä, toiminta- ja tilintarkastuskertomuksista sekä varsinaisen kokouksen pöytäkirjasta. Asiakirjat toimitettaisiin nykytilaa vastaavasti neljän kuukauden kuluessa tilikauden päättymisestä. Patentti- ja rekisterihallitus tarkastaisi asiakirjat.

Pykälän 3 momentti sisältää asetuksenantovaltuuden, jonka mukaan valtioneuvoston asetuksella annetaan säännökset yhteistoiminta-asiamiehelle rahaston valvontaa varten toimitettujen ja hänen hankkimiensa asiakirjojen arkistoinnista. Pykälän 3 momenttiin sisältyvä asetuksenantovaltuus ehdotetaan kumottavaksi tarpeettomana. Patentti- ja rekisterihallituksessa asiakirjojen arkistointiin sovellettaisiin arkistointilakia (529/2026). Henkilöstörahastoista annettuun valtioneuvoston asetukseen (988/2010) ei sisälly 3 momentissa säädetyn asetuksenantovaltuuden nojalla annettuja säännöksiä.

63 a §. Toimivaltuudet henkilöstörahastojen valvonnassa. Henkilöstörahastolakiin lisättäisiin uusi 63 a §, jossa säädettäisiin Patentti- ja rekisterihallituksen toimivaltuuksista henkilöstörahastojen valvonnassa. Sääntely vastaisi sisällöltään kumottavaksi ehdotetun yhteistoiminta-asiamiehestä annetun lain 9 §:ää.

Patentti- ja rekisterihallituksella olisi oikeus tarkastaa henkilöstörahaston kirjanpito ja hallinto ja muullakin tavalla tarkastaa rahaston toimintaa. Jos patentti- ja rekisterihallitus havaitsisi henkilöstörahaston menetelleen henkilöstörahastolain tai rahaston sääntöjen vastaisesti taikka laiminlyöneen laissa säädetyt velvollisuutensa, se voisi määrätä rahaston hallituksen ryhtymään toimiin oikaisun aikaansaamiseksi tai kieltää virheellisen päätöksen täytäntöönpanon. Vastaavasti Patentti- ja rekisterihallitus voisi määrätä 63 §:n 2 momentissa säädetyn tiedonantovelvoitteensa laiminlyöneen henkilöstörahaston toimittamaan kyseisessä lainkohdassa tarkoitetut tiedot.

Pykälän 3 momentin mukaan määräys tai kielto voitaisiin määrätä pantavaksi täytäntöön muutoksenhausta huolimatta. Muutoksenhaku voisi pitkittyessään tosiasiallisesti estää määräyksen tai kiellon toteutumisen, jollei päätöstä voitaisi määrätä pantavaksi välittömästi täytäntöön. Patentti- ja rekisterihallitus voisi asettaa 2 momentissa tarkoitetun määräyksen tai kiellon tehosteeksi uhkasakon rahaston hallituksen jäsenille. Uhkasakosta säädetään uhkasakkolaissa (1113/1990).

63 b §. Valvontamaksu. Ehdotettavaan pykälään sisältyisi informatiivinen viittaus henkilöstörahaston valvontamaksusta annettuun lakiin.

7.6 Laki Patentti- ja rekisterihallituksesta

2 §. Tehtävät. Henkilöstörahastojen valvonta ja henkilöstörahastorekisterin ylläpito ehdotetaan siirrettäväksi yhteistoiminta-asiamiehen toimistolta Patentti- ja rekisterihallitukselle. Tästä johtuen Patentti- ja rekisterihallituksesta annetun lain 2 §:ää viranomaisen tehtävistä on tarpeen täsmentää. Pykälän 3 momenttia muutettaisiin siten, että Patentti- ja rekisterihallituksen tehtäviin kuuluisivat myös henkilöstörahastojen valvonta ja tätä varten henkilöstörahastorekisterin ylläpito. Patentti- ja rekisterihallitus valvoisi, että henkilöstörahaston toiminta ja hallinto ovat henkilöstörahastolain ja rahaston sääntöjen mukaiset. Patentti- ja rekisterihallitus vastaisi jatkossa henkilöstörahastorekisterin ylläpidosta sekä ottaisi vastaan ja tarkastaisi rahastoihin liittyviä ilmoituksia ja muita asiakirjoja. Näitä olisivat esimerkiksi henkilöstörahastoa koskeva perusilmoitus, muutosilmoitus ja purkamista koskevan päätös sekä ilmoitus voittopalkkioerän määräytymisperusteista ja niiden muutoksista sekä henkilöstörahastolain 63 §:ssä tarkoitetut asiakirjat.

Henkilöstörahastorekisterin käyttötarkoituksena olisi henkilöstörahastojen valvontatehtävien hoitaminen. Henkilötietojen käsittely henkilöstörahastorekisterissä perustuisi EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen (EU) 2016/679 6 artiklan 1 kohdan c alakohtaan. Henkilöstörahastorekisteriin merkittävistä tiedoista säädetään valtioneuvoston asetuksella.

Patentti- ja rekisterihallituksen toimivaltuuksista henkilöstörahastojen valvonnassa säädettäisiin henkilöstörahastolakiin lisättäväksi ehdotetussa 63 a §:ssä. Yhteistoiminta-asiamiehen erityisenä laissa säädettynä tehtävänä on ollut valvontatoimivaltaansa kuuluvia lakeja koskeva neuvonta. Henkilöstörahastoihin liittyvästä neuvonnasta vastaisi jatkossa Patentti- ja rekisterihallitus. Patentti- ja rekisterihallituksesta annetun valtioneuvoston asetuksen (612/2013) 1 §:n 7 kohdan mukaisesti Patentti- ja rekisterihallituksen tehtävänä on toimialansa lainsäädännön toimeenpano- ja valvontatehtävien lisäksi tuottaa alansa neuvontapalveluja. Vastaavasti hallintolain 8 §:ssä edellytetään, että viranomaisen on toimivaltansa rajoissa annettava asiakkailleen tarpeen mukaan hallintoasian hoitamiseen liittyvää neuvontaa ja vastattava asiointia koskeviin kysymyksiin ja tiedusteluihin.

Voimassa olevan pykälän 3 momentin mukaan Patentti- ja rekisterihallituksen tulee suorittaa ne selvitys-, kokeilu-, seuranta- ja suunnittelutehtävät sekä muut tehtävät, jotka työ- ja elinkeinoministeriö sille antaa tai jotka sille erikseen säädetään. Tästä säädettäisiin jatkossa pykälän 4 momentissa. Pykälän nykyisen 4 momentin asetuksenantovaltuus sisältyisi jatkossa pykälän uuteen 5 momenttiin.

7.7 Laki henkilöstörahaston valvontamaksusta

1 §. Tarkoitus ja soveltamisala. Henkilöstörahastojen valvonnan järjestämiseksi ehdotetaan, että henkilöstörahastorekisteriin merkityiltä henkilöstörahastoilta perittäisiin vuosittain valtiolle henkilöstörahaston valvontamaksua. Valtiosääntöoikeudellisesti kyse olisi veroluonteisesta maksusta, josta olisi säädettävä lailla. Maksutulot tuloutettaisiin bruttomääräisinä tuloina valtion talousarviossa.

2 §. Henkilöstörahaston valvontamaksu. Pykälän 1 momentin mukaan henkilöstörahaston valvontamaksun suuruus määräytyisi henkilöstörahaston viimeisimmästä taseesta ilmenevän jäsenosuuspääoman perusteella. Jäsenosuuspääomalla tarkoitettaisiin henkilöstörahastolain 35 §:n mukaista jäsenosuuspääomaa. Patentti- ja rekisterihallitus saisi tiedot henkilöstörahastoihin kertyneistä jäsenosuuspääomista taseesta, joka olisi ehdotettavan henkilöstörahastolain 63 §:n mukaan toimitettava jatkossa Patentti- ja rekisterihallitukselle neljän kuukauden kuluessa tilikauden päättymisestä.

Valvontamaksu suhteutettaisiin henkilöstörahastoon kertyneen jäsenosuuspääoman määrään ja sille asetettaisiin ala- ja ylärajat. Valvontamaksua tulisi suorittaa 0,1 prosenttia jäsenosuuspääomasta. Valvontamaksua ei kuitenkaan perittäisi, jos se jäisi alle 100 euroon eikä 500 euroa ylittävältä osalta. Valvontamaksun suuruuden porrastaminen on tarpeen, sillä henkilöstörahastoille ei tyypillisesti ole kertynyt toimintaa aloittaessa pääomaa.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin maksun määräytymisestä siinä tapauksessa, ettei tasetietoja ole saatavilla. Säännöksen perusteella määräytyisi maksu esimerkiksi vasta perustetun henkilöstörahaston osalta. Jos tasetta ei ole vielä laadittu, voitaisiin periä pykälän 1 momentin mukainen alin mahdollinen maksu. Jos taseen toimittaminen Patentti- ja rekisterihallitukselle on laiminlyöty, voidaan periä 1 momentin enimmäismäärän mukainen valvontamaksu.

Pykälän 3 momentin mukaan maksuvelvolliselle ei palauteta perittyä valvontamaksua tai osaa siitä, jos maksuvelvollisuus päättyy kesken kalenterivuoden esimerkiksi henkilöstörahaston purkautuessa.

3 §. Toimivaltainen viranomainen. Toimivaltainen viranomainen henkilöstörahastojen valvontamaksun määräämisessä ja perimisessä olisi Patentti- ja rekisterihallitus.

4 §. Valvontamaksun suorittaminen. Pykälän 1 momentin mukaan henkilöstörahastojen valvontamaksut erääntyisivät maksettavaksi kalenterivuosittain Patentti- ja rekisterihallituksen määräämänä ajankohtana. Patentti- ja rekisterihallitus määräisi valvontamaksun suuruuden lain 2 §:n mukaisesti ja lähettäisi henkilöstörahastolle maksupäätöksen. Maksupäätös olisi lähetettävä viimeistään 30 päivää ennen eräpäivää.

Pykälän 2 momentin mukaan Patentti- ja rekisterihallitus voisi antaa tarkempia teknisluonteisia määräyksiä maksumenettelystä.

5 §. Oikaisu maksuvelvollisen hyväksi. Valvontamaksun veroluonteisuuden vuoksi säädettäisiin maksun oikaisusta maksuvelvollisen hyväksi. Jos maksuvelvolliselle on virheen johdosta määrätty liikaa maksua, Patentti- ja rekisterihallituksen tulisi oikaista maksupäätös, jollei asiaa ole valitukseen annetulla päätöksellä ratkaistu. Oikaisu maksuvelvollisen hyväksi voidaan tehdä vuoden kuluessa maksun määräämistä seuraavan kalenterivuoden alusta.

6 §. Oikaisu maksunsaajan hyväksi. Valvontamaksun veroluonteisuuden vuoksi säädettäisiin maksun oikaisusta maksunsaajan hyväksi. Jos maksuvelvolliselle on laskuvirheen tai siihen verrattavan erehdyksen vuoksi taikka sen johdosta, ettei asiaa ole joltakin osalta tutkittu, jäänyt määräämättä säädetty maksu tai osa siitä, maksupäätös on oikaistava, jollei asiaa ole valitukseen annetulla päätöksellä ratkaistu. Oikaisu maksunsaajan hyväksi voidaan tehdä vuoden kuluessa sitä seuraavan kalenterivuoden alusta, jolloin maksu määrättiin tai olisi pitänyt määrätä.

7 §. Muutoksenhaku. Pykälän 1 momentin mukaisesti henkilöstönrahaston valvontamaksua koskevissa päätöksissä ensisijaisena muutoksenhakukeinona olisi oikaisuvaatimusmenettely. Valvontamaksua koskevaan päätöksen haettaisiin oikaisua siten kuin hallintolaissa (434/2033) säädetään. Oikaisuvaatimusmenettelystä säädetään hallintolain 7 a luvussa.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin muutoksenhausta oikaisuvaatimusasiassa. Patentti- ja rekisterihallituksen oikaisuvaatimuksen johdosta tekemään päätökseen haettaisiin muutosta valittamalla Helsingin hallinto-oikeuteen noudattaen muutoin, mitä oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa (808/2019) säädetään. Patentti- ja rekisterihallituksesta annetun lain 7 §:n mukaisesti muutoksenhaku Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksistä on lähtökohtaisesti keskitetty Helsingin hallinto-oikeuteen.

8 §. Valvontamaksun perintä. Henkilöstörahaston valvontamaksu olisi mahdollista periä ilman ulosottoperustetta siinä järjestyksessä kuin verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetussa laissa (706/2007) säädetään.

9 §. Tietojenantovelvollisuus. Pykälän mukaan henkilöstörahaston olisi pyynnöstä annettava Patentti- ja rekisterihallitukselle valvontamaksun määräämistä varten tarvittavat tiedot. Henkilöstörahaston valvontamaksu määrätään pääsääntöisesti niiden tietojen perusteella, jotka henkilöstörahasto on henkilöstörahastolain 63 §:n mukaan velvollinen toimittamaan Patentti- ja rekisterihallitukselle. Henkilöstörahaston olisi kuitenkin pyynnöstä annettava Patentti- ja rekisterihallitukselle muitakin ehdotettavassa laissa säädettyjen maksujen määräämistä varten tarvittavia tietoja.

10 §. Valvontamaksun enimmäismäärän tarkistaminen. Pykälässä säädettäisiin 2 §:n 1 momentissa säädetyn valvontamaksun määrän tarkistamisesta. Jotta valvontamaksun enimmäismäärä säilyttäisi arvonsa, ehdotetaan, että Patentti- ja rekisterihallitus tarkistaisi sen elinkustannusindeksin nousua vastaavasti kolmivuotiskausittain. Valvontamaksun määrän tarkistaminen säännöllisesti on tarpeen, jotta sen taso säilyisi samana inflaatiosta huolimatta.

7.8 Laki työneuvostosta ja eräistä työsuojelun poikkeusluvista

1 §. Pykälässä säädettäisiin, että ehdotettavalla lailla kumotaan työneuvostosta ja eräistä työsuojelun poikkeusluvista annettu laki (400/2004).

2 §. Pykälässä säädettäisiin lain voimaantulosta.Pykälän 1 momenttiin sisältyisi voimaantulosäännös. Pykälän 2–7 momenttiin ehdotetaan siirtymäsäännöksiä. Työneuvostossa ehdotettavan lain voimaan tullessa vireillä olevat lausuntoasiat ja oikaisuvaatimukset käsiteltäisiin loppuun 31.3.2027 mennessä noudattaen ehdotettavan lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä. Lain voimaan tullessa työneuvoston jäseninä ja varajäseninä olevat henkilöt pysyvät tehtävissään jäljellä olevan toimikautensa loppuun eli 31.3.2027 asti.

Työtuomioistuimessa ehdotettavan lain voimaan tullessa vireillä olevat valitukset työneuvoston oikaisuvaatimukseen antamasta päätöksestä käsitellään loppuun noudattaen ehdotettavan lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.

Siirtymäsäännökseen sisältyisi myös virkajärjestelyjä koskeva informatiivinen viittaus valtion virkamieslain 5 §:ään ja 5 a – c §:ään.

Työneuvostossa ehdotettavan lain voimaantuloon mennessä muodostuneet arkistot, rekisterit ja tietoaineistot sekä tehdyt sopimukset ja sitoumukset samoin kuin niistä johtuvat oikeudet ja velvollisuudet siirtyisivät ehdotettavan lain voimaan tullessa työ- ja elinkeinoministeriölle, ellei muuta sovita eikä sopimusten tai sitoumusten sisällöstä muuta johdu.

Ehdotettuja sopimuksia ja sitoumuksia koskevia siirtymäsäännöksiä ei sovellettaisi, jos muuta sovittaisiin tai jos sopimusten ja sitoumusten sisällöstä johtuisi muuta. Sopimuksesta voisi esimerkiksi käydä nimenomaisesti ilmi, ettei sen ole tarkoitettu jatkuvan esitetyn kaltaisen organisaatiomuutoksen jälkeen.

Työneuvoston jäsenten maksamattomien kokouspalkkioiden maksatuksesta päättäisi ehdotettavan lain voimaan tultua työ- ja elinkeinoministeriö.

7.9 Työaikalaki

39 §. Poikkeuslupa. Pykälän 1 momentin johdantokappaletta täsmennettäisiin työneuvostolain 9 §:n kumoamisesta johtuen teknisluonteisesti maininnalla siitä, että poikkeusluvan voisi myöntää hakemuksesta. Kyse ei ole sisällöllisestä muutoksesta.

39 a §. Poikkeuslupa-asian käsittely Lupa- ja valvontavirastossa. Uuteen pykälään sisällytettäisiin pääasiallisesti sellaisenaan kumottavan työneuvostolain 10 §:n sääntely poikkeuslupa-asian käsittelystä Lupa- ja valvontavirastossa. Sääntelyn pykäläviittauksiin tehtäisiin tarvittavat muutokset. Poikkeuslupapäätöksen täytäntöönpanokelpoisuudesta säädettäisiin ehdotettavan 39 b §:n 2 momentissa.

39 b §. Muutoksenhaku Lupa- ja valvontaviraston poikkeuslupa-asiassa antamaan päätökseen. Pykälässä säädettäisiin muutoksenhausta Lupa- ja valvontaviraston poikkeuslupa-asiassa antamaan päätökseen.

Lupa- ja valvontaviraston poikkeuslupa-asiassa antamaan päätökseen haettaisiin muutosta työtuomioistuimelta. Valitusoikeus poikkeuslupapäätöksestä olisi oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 7 §:n 1 momentissa mainittujen lisäksi myös 39 a §:n 1 momentissa tarkoitetulla henkilöstön edustajalla.

Valitusoikeus poikkeuslupa-asiassa olisi ensinnäkin sillä, johon päätös on kohdistettu eli tyypillisesti poikkeuslupaa hakeneella työnantajalla. Lisäksi valitusoikeus olisi sillä, jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa. Valitusoikeus olisi siten myös työntekijöillä, joiden oikeuksiin tai velvollisuuksiin päätös välittömästi vaikuttaisi. Nykytilaa vastaavasti valitusoikeus olisi myös lain 39 a §:n 1 momentissa tarkoitetulla henkilöstön edustajalla.

Muutoksenhaussa noudatetaan oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettua lakia (808/2019), ellei oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetussa laissa (646/1974) toisin säädetä. Työtuomioistuinlain 36 §:ssä säädetään työtuomioistuimen ratkaistujen lopullisuudesta. Työtuomioistuimen tuomioon ei siten ole mahdollista hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Pykälän 2 momenttiin sisältyisi poikkeuslupapäätöksen täytäntöönpanokelpoisuutta koskeva säännös, jonka mukaan Lupa- ja valvontaviraston päätöstä olisi noudatettava muutoksenhausta huolimatta.Työnantajan olisi noudatettava Lupa- ja valvontaviraston poikkeuslupapäätöstä, kunnes poikkeuslupaa koskeva valitus on työtuomioistuimessa lainvoimaisesti ratkaistu.

46 §. Työneuvoston lausunto. Työneuvostolain kumoamisen johdosta lain 46 § työneuvoston lausunnosta kumottaisiin.

7.10 Laki nuorista työntekijöistä

14 §. Työneuvoston lausunto. Työneuvostolain kumoamisen johdosta lain 14 § työneuvoston lausunnosta kumottaisiin.

15 §. Poikkeusluvat. Pykälän 1 momentin johdantokappaletta täsmennettäisiin työneuvostolain 9 §:n kumoamisesta johtuen teknisluonteisesti maininnalla siitä, että poikkeusluvan voisi myöntää hakemuksesta. Kyse ei ole sisällöllisestä muutoksesta.

15 a §. Poikkeuslupa-asian käsittely Lupa- ja valvontavirastossa. Uuteen pykälään sisällytettäisiin pääasiallisesti sellaisenaan kumottavan työneuvostolain 10 §:n sääntely poikkeuslupa-asian käsittelystä Lupa- ja valvontavirastossa. Sääntelyn pykäläviittauksiin tehtäisiin tarvittavat muutokset. Poikkeuslupapäätöksen täytäntöönpanokelpoisuudesta säädettäisiin ehdotettavan 15 b §:n 2 momentissa.

15 b §. Muutoksenhaku Lupa- ja valvontaviraston poikkeuslupa-asiassa antamaan päätökseen. Pykälässä säädettäisiin muutoksenhausta Lupa- ja valvontaviraston poikkeuslupa-asiassa antamaan päätökseen.

Lupa- ja valvontaviraston poikkeuslupa-asiassa antamaan päätökseen haettaisiin muutosta työtuomioistuimelta. Valitusoikeus poikkeuslupapäätöksestä olisi oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 7 §:n 1 momentissa mainittujen lisäksi myös 15 a §:n 1 momentissa tarkoitetulla henkilöstön edustajalla.

Valitusoikeus poikkeuslupa-asiassa olisi ensinnäkin sillä, johon päätös on kohdistettu eli tyypillisesti poikkeuslupaa hakeneella työnantajalla. Lisäksi valitusoikeus olisi sillä, jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa. Valitusoikeus olisi siten myös työntekijöillä, joiden oikeuksiin tai velvollisuuksiin päätös välittömästi vaikuttaisi. Nykytilaa vastaavasti valitusoikeus olisi myös lain 15 a §:n 1 momentissa tarkoitetulla henkilöstön edustajalla.

Muutoksenhaussa noudatetaan oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettua lakia (808/2019), ellei oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetussa laissa (646/1974) toisin säädetä. Työtuomioistuinlain 36 §:ssä säädetään työtuomioistuimen ratkaistujen lopullisuudesta. Työtuomioistuimen tuomioon ei siten ole mahdollista hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Pykälän 2 momenttiin sisältyisi poikkeuslupapäätöksen täytäntöönpanokelpoisuutta koskeva säännös, jonka mukaan Lupa- ja valvontaviraston päätöstä olisi noudatettava muutoksenhausta huolimatta.Työnantajan olisi noudatettava Lupa- ja valvontaviraston poikkeuslupapäätöstä, kunnes poikkeuslupaa koskeva valitus on työtuomioistuimessa lainvoimaisesti ratkaistu.

7.11 Vuosilomalaki

1 §. Työneuvostolain kumoamisen johdosta vuosilomalain 36 § työneuvoston lausunnosta kumottaisiin.

7.12 Laki työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta

13 §. Toimintaohjeen ja kehotuksen antaminen. Esityksessä ehdotetaan, että yhteistoimintalainsäädännön valvontatehtävät siirrettäisiin työsuojeluviranomaiselle. Tästä syystä lain 13 §:ään tehtäisiin tarvittavat muutokset. Lähtökohtana on, että työsuojeluviranomainen pyrkii ensisijaisesti ohjaamaan työnantajia lain velvoitteiden noudattamisessa neuvonnalla. Jos työnantaja ei kuitenkaan noudattaisi yhteistoimintalainsäädännössä asetettuja velvollisuuksia, työsuojelutarkastajan olisi annettava työnantajalle pykälän 1 momentissa tarkoitettu kirjallinen toimintaohje poistaa tai korjata säännösten vastainen olotila.

Eräiden pykälän 3 momentissa lueteltujen velvoitteiden osalta tarkastaja voi voimassa olevan lain mukaan antaa myös kehotuksen, jos säännösten vastaisesta olotilasta aiheutuva haitta on vähäistä suurempi tai jos työnantaja ei noudata tarkastajan antamaa toimintaohjetta. Pykälän 2 momenttia muutettaisiin siten, että kirjallisen kehotuksen voisi antaa myös 3 momenttiin ehdotetussa 10–12 kohdassa tarkoitetun velvoitteen rikkomisesta.

Työsuojelun valvontalaissa lähtökohtana on, että määräaika velvoitteen noudattamiselle voidaan asettaa vain työsuojelutarkastajan antamassa kehotuksessa. Voimassa olevan yhteistoiminta-asiamiehestä annetun lain 6 §:n 2 momentin mukaan kehotuksen koskiessa yhteistoimintalain 2 luvussa säädettyä velvoitetta kehotuksessa on asetettava määräaika, jonka kuluessa työnantajan on saatettava tilanne säännösten ja määräysten mukaiseksi. Voimassa olevassa yhteistoimintalain 46 §:ssä rangaistavaksi säädetyn yhteistoimintavelvoitteen rikkomisen tunnusmerkistö on kytketty yhteistoiminta-asiamiehen antaman kehotuksen noudattamatta jättämiseen eräissä yhteistoimintavelvoitteissa. Esityksessä ehdotetaan, että rangaistavana yhteistoimintavelvoitteen rikkomisena voitaisiin arvioida työsuojeluviranomaisen päätöksen vastaista menettelyä. Edellä mainituista syistä on tarpeen muuttaa pykälän 3 momenttia siten, että työsuojeluviranomainen voi antaa kehotuksen myös yhteistoimintalain 46 §:n 1 momentin 1–7 kohdassa tarkoitetuissa asioissa sekä asioissa, joissa yhteistoiminta-asiamiehen on nykyisin mahdollista antaa uhkasakko.

Pykälän 3 momenttiin lisättäisiin uudet 10–12 kohdat velvoitteista, joissa yhteistoimintalainsäädännön rikkomisesta voitaisiin antaa kehotus.

Ehdotettavan 10 kohdan mukaan kehotus voitaisiin antaa asiassa, joka koskee yhteistoimintalain noudattamista. Ehdotettavan 11 kohdan mukaan kehotus voitaisiin antaa asiassa, joka koskee henkilöstöedustuksesta eurooppayhtiössä ja eurooppaosuuskunnassa sekä työnantajavelvoitteista ja henkilöstöedustuksesta rajat ylittävissä yritysjärjestelyissä annetun lain 3 §:n 3 kohdassa tarkoitetun osallistuvan yhtiön taikka mainitussa laissa tarkoitettuja työnantajan velvollisuuksia. Ehdotettavan 12 kohdan mukaan kehotus voitaisiin antaa asiassa, joka koskee yhteistoiminnasta suomalaisissa ja yhteisönlaajuisissa yritysryhmissä annetun lain 7 §:ssä tarkoitettu yritysryhmän tai yrityksen taikka 13 §:ssä tarkoitetun yhteisönlaajuinen yritysryhmän tai yrityksen velvollisuuksia. Pykälän 3 momentin 10–12 kohdassa mainittujen velvoitteiden tehosteeksi olisi mahdollista asettaa myös uhkasakko, mistä säädettäisiin lain 15 §:ssä.

44 §. Muutoksenhaku työsuojeluviranomaisen päätökseen. Pykälän 4 momentin pykäläviittauksiin tehtäisiin työneuvostolain kumoamisesta johtuvat muutokset.

7.13 Työturvallisuuslaki

1 §. Työneuvostolain kumoamisen johdosta lain 36 § työneuvoston lausunnosta kumottaisiin.

7.14 Laki oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa

1 §. Esityksessä ehdotetaan, että työtuomioistuin käsittelisi ja ratkaisisi jatkossa valitukset työsuojeluviranomaisen poikkeuslupapäätöksistä. Pykälän 3 momenttia muutettaisiin tästä syystä siten, että siinä viitattaisiin työaikalain 39 b §:ssä ja nuorista työntekijöistä annetun lain 15 b §:ssä tarkoitettuihin valituksiin Lupa- ja valvontaviraston poikkeuslupa-asiassa antamasta päätöksestä.

8 §. Pykälän 3 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että 1 §:n 3 momentissa tarkoitettuja työsuojelun poikkeuslupa-asioita koskevia valituksia käsiteltäessä työtuomioistuimen kokoonpanoon kuuluisi myös työsuojelukysymyksiin perehtynyt asiantuntijajäsen.

7.15 Tuomioistuinlaki

6 Luku Työtuomioistuin

2 §. Työtuomioistuimen jäsenet. Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi työtuomioistuinlain 8 §:n 3 momenttiin ehdotetun muutoksen johdosta. Työsuojelun poikkeuslupa-asioita koskevia valituksia käsittelevään kokoonpanoon kuuluisi työsuojelun asiantuntijajäsen. Työtuomioistuimen asiantuntijajäseniä olisi siten 15, kun jäseniä nykyisin on 14. Jäsenistä, jotka eivät edusta työntekijä- tai työnantajapuolen etuja, yksi olisi työsuojelukysymyksiin perehtynyt.

17 Luku Asiantuntijajäsenet

12 §. Työtuomioistuimen asiantuntijajäsenen kelpoisuusvaatimukset. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin työsuojelukysymyksiin perehtyneen jäsenen kelpoisuusvaatimuksista. Jäseneltä edellytettäisiin soveltuvaa tutkintoa ja perehtyneisyyttä työsuojelukysymyksiin. Kelpoisuusvaatimukset vastaisivat työsuojelun asiantuntijajäsenen nykyisiä kelpoisuusvaatimuksia työneuvostossa.

7.16 Tuomioistuinmaksulaki

2 §. Oikeudenkäyntimaksun suuruus. Pykälän 3 momentissa säädettäisiin oikeudenkäyntimaksun tasosta työtuomioistuimessa käsiteltäessä työsuojelun poikkeuslupia koskevia valitusasioita. Työtuomioistuinlain 1 §:n 3 momentissa tarkoitetussa valitusasiassa oikeudenkäyntimaksu olisi 310 euroa. Maksun suuruus tarkistettaisiin pykälän 4 momentin mukaisesti kolmivuotiskausittain oikeusministeriön asetuksella rahan arvon muutosta vastaavasti. 

Oikeudenkäyntimaksun tason alentaminen on arvioitu välttämättömäksi, jotta muutoksenhakukynnys poikkeuslupa-asioissa ei muodostu tarpeettoman korkeaksi. Nykyisin oikeudenkäyntimaksu työtuomioistuimessa on oikeushenkilöiltä 2 440 euroa ja yksityishenkilöltä 610 euroa. Ainoastaan työsuojeluvaltuutettu on lain 8 §:n 1 momentin 6 kohdan mukaan vapautettu maksun suorittamisesta.

Henkilöstörahastoihin liittyvien ilmoitusten käsittelystä perittävät maksut määräytyvät työ- ja elinkeinoministeriön maksullisista suoritteista annettuun työ- ja elinkeinoministeriön asetukseen (236/2026) sisältyvän maksutaulukon mukaisesti. Jos henkilöstörahastojen valvonta siirtyy Patentti- ja rekisterihallitukselle, työ- ja elinkeinoministeriön asetukseen Patentti- ja rekisterihallituksen maksullisista suoritteista olisi tehtävä tarvittavat muutokset.

Uudistuksesta johtuvat muutokset olisi tehtävä myös valtioneuvoston asetukseen (988/2010) henkilöstörahastoista. Henkilöstörahastolain 63 §:n 3 momentti sisältää asetuksenantovaltuuden, jonka mukaan valtioneuvoston asetuksella annetaan säännökset yhteistoiminta-asiamiehelle rahaston valvontaa varten toimitettujen ja hänen hankkimiensa asiakirjojen arkistoinnista. Asetuksenantovaltuus ehdotetaan kumottavaksi tarpeettomana. Patentti- ja rekisterihallituksessa asiakirjojen arkistointiin sovellettaisiin arkistointilakia (529/2026). Henkilöstörahastoista annettuun valtioneuvoston asetukseen ei sisälly henkilöstörahastolain 63 §:n 3 momentissa säädetyn asetuksenantovaltuuden nojalla annettuja säännöksiä.

Kumottavaksi ehdotetun työneuvostolain 19 §:n nojalla annettu valtioneuvoston asetus työneuvostosta (431/2004) kumoutuisi esitykseen sisältyvän 8. lakiehdotuksen tullessa voimaan.

Ehdotetaan, että lait tulisivat voimaan 1.1.2027. Esityksen 1. lakiehdotukseen sisältyisi voimaantulo- ja siirtymäsäännös. Yhteistoiminta-asiamiehen toimistossa lain voimaan tullessa vireillä olevat yhteistoimintalainsäädäntöä koskevat asiat olisi siirrettävä Lupa- ja valvontaviraston työsuojeluosastolle ja henkilöstörahastoja koskevat asiat Patentti- ja rekisterihallitukselle.

Työneuvostossa ehdotettavan lain voimaan tullessa vireillä olevat lausuntoasiat ja oikaisuvaatimukset käsiteltäisiin maaliskuun 2027 loppuun mennessä noudattaen ehdotettavan lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä. Työtuomioistuimessa ehdotettavan lain voimaan tullessa vireillä olevat valitukset työneuvoston oikaisuvaatimukseen antamasta päätöksestä käsitellään loppuun noudattaen ehdotettavan lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.

Esityksen 1. ja 8. lakiehdotuksen siirtymäsäännöksiin sisältyisivät myös työneuvoston ja yhteistoiminta-asiamiehen toimiston henkilöstön asemaa koskevat informatiiviset viittaussäännökset valtion virkamieslakiin. Lisäksi säädettäisiin työneuvoston kokoonpanon asemasta. Työneuvoston jäsenet eli puheenjohtaja, sivutoimiset jäsenet ja heidän varajäsenensä jatkaisivat tehtävissään nykyisen toimikautensa loppuun eli 31.3.2027 asti. Mainittuihin lakiehdotuksiin sisältyisivät myös siirtymäsäännökset työneuvoston ja yhteistoiminta-asiamiehen toimiston arkistojen, rekistereiden, tietoaineistojen ja sopimusten siirtymisestä.

Työ- ja elinkeinoministeriö seuraa yleisellä tasolla yhteistoimintalainsäädäntöön liittyviä kysymyksiä. Työsuojeluviranomainen ja sosiaali- ja terveysministeriö vastaisivat jatkossa yhteistoimintalainsäädännön viranomaisvalvonnan seurannasta. Työ- ja elinkeinoministeriö ja Patentti- ja rekisterihallitus puolestaan vastaisivat henkilöstörahastolakiin liittyvien kysymysten ja henkilöstörahastojen valvonnan seurannasta.

11.1 Esityksen riippuvuus muista esityksistä

Työ- ja elinkeinoministeriössä valmistellaan hallituksen esitystä laiksi yhteistoimintalain muuttamisesta (hankkeen tiedot Hankeikkunassa). Työryhmän mietinnössä esitetään kumottavaksi yhteistoimintalain 29 §, jota koskeva muutosehdotus sisältyy myös tämän esityksen 2. lakiehdotukseen. Tähän esitykseen sisältyvät muutosehdotukset on laadittu voimassa olevaan lakiin nähden.

11.2 Suhde talousarvioesitykseen

Esitys liittyy valtion vuoden 2027 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä.

Esityksessä ehdotetaan lakkautettavaksi työneuvosto, joka on työ- ja elinkeinoministeriön alainen riippumaton erityisviranomainen. Työneuvoston kustannukset on katettu työ- ja elinkeinoministeriön toimintamenoista. Työneuvoston lakkauttaminen vaikuttaa työ- ja elinkeinoministeriön toimintamenomomenttiin 32.01.01. Työneuvoston kustannuksia katettaisiin työ- ja elinkeinoministeriön toimintamenoista 31.3.2027 päättyvän siirtymäkauden loppuun asti. Resurssin ja määrärahan mahdollinen siirto työtuomioistuimeen vaikuttavat oikeusministeriön hallinnonalalla tuomioistuinten toimintamenomomenttiin 25.10.03.

Esityksessä ehdotetaan lakkautettavaksi yhteistoiminta-asiamiehen toimisto, jonka kustannukset katetaan työ- ja elinkeinoministeriön toimintamenoista. Esityksellä on vaikutusta työ- ja elinkeinoministeriön toimintamenomomenttiin 32.01.01, Lupa- ja valvontaviraston työsuojeluosaston toimintamenomomenttiin 33.02.07 sekä Patentti- ja rekisterihallituksen toimintamenomomenttiin 32.01.07. Ehdotuksen taloudellisia vaikutuksia käsitellään tarkemmin edellä luvussa 4.2.

12.1 Työneuvosto

Työneuvoston perustamisen taustalla on ollut pyrkimys työntekijöiden suojelun edistämiseen. Ehdotus liittyy välillisesti perustuslain 18 §:n 1 momentissa säädettyyn julkisen vallan velvoitteeseen huolehtia työvoiman suojelusta. Säännös sisältää julkisen vallan yleisen toimintavelvoitteen, johon kuuluu työsuojelu sanan laajassa merkityksessä. Säännöksellä on merkitystä ennen kaikkea työsuojelussa ja siihen liittyvässä toiminnassa. Työntekijän suojelun käsite kattaa vaaroilta ja terveysriskeiltä suojelun ohella muun muassa suojelun kohtuuttomilta työehdoilta, työpaikan epäoikeudenmukaiselta menetykseltä ja epäoikeudenmukaiselta kohtelulta. Työneuvosto on voinut antaa suositusluonteisia lausuntoja eräistä työelämän säädöksistä. Yksittäisellä työntekijällä ei ole ollut mahdollisuutta lausunnon pyytämiseen.

Jos työneuvosto lakkautetaan, työlainsäädännön tulkinnasta ja soveltamisesta ei olisi enää mahdollista saada kolmikantaisessa kokoonpanossa toimivan viranomaisen lausuntoa. Viime vuosina työneuvostolle on tehty lausuntopyyntöjä verrattain vähäisesti. Perustuslain 18 §:n 1 momentista johtuva velvoite työvoiman suojeluun toteutuu käytännössä työsuojeluviranomaisen valvontatoimin. Suomea sitovat kansainväliset sopimukset eivät edellytä työneuvoston kaltaisen toimielimen perustamista tai sen toiminnan jatkamista.

Esitys sisältää muutoksenhakumenettelyä koskevia ehdotuksia, joita on arvioitava perustuslain 21 §:n ja oikeusturvaa koskevien kansainvälisten sitoumusten näkökulmasta. Perustuslain 21 §:n mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi. Käsittelyn julkisuus sekä oikeus tulla kuulluksi, saada perusteltu päätös ja hakea muutosta samoin kuin muut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon takeet turvataan lailla.

Työaikalain 39 §:ssä ja nuorista työntekijöistä annetun lain 15 §:ssä tarkoitettujen poikkeuslupapäätösten muutoksenhaku poikkeaa normaalista hallintomenettelystä. Poikkeuslupapäätöksistä on voinut vaatia oikaisua työneuvostolta. Työneuvoston oikaisuvaatimuspäätöksestä on puolestaan voinut valittaa työtuomioistuimelle. Esityksessä ehdotetaan, että työneuvoston lakkauttamisen myötä oikaisuvaatimusmenettelystä luovuttaisiin ja poikkeuslupapäätösten muutoksenhaku keskitettäisiin työtuomioistuimeen. Perustuslakivaliokunta on korostanut, että oikaisuvaatimusmenettelyä ei ole syytä säilyttää tai ottaa käyttöön silloin, jos oikaisuvaatimusvaihe tarpeettomasti pidentää asian käsittelyn kokonaiskestoa. Näin voi olla esimerkiksi silloin, kun oikaisua olisi vaadittava päätöksen tehneeltä viranomaiselta itseltään, ja saadun kokemuksen tai odotettavissa olevan käytännön mukaan päätöksiin ei juuri koskaan tehdä oikaisua (PeVL 55/2014 vp). Oikaisuvaatimusmenettelyn riskinä voi olla, ettei hallintoviranomainen ensi vaiheessa perustele päätöstään riittävästi, jos käytössä on oikaisuvaatimusmenettely. Tähän liittyen perustuslakivaliokunta on painottanut, ettei oikaisuvaatimusmenettelyn käyttö saa käytännössä johtaa perustuslain 21 §:n 2 momentissa tarkoitetun oikeuden saada perusteltu päätös ja hallintolain perusteluvelvollisuutta koskevien säännösten kannalta kielteiseen kehitykseen hallintoviranomaisissa.

Lausuntotehtävien lakkauttamisen myötä työneuvoston ainoaksi tehtäväksi jäisi määrällisesti vähäisten työsuojelun poikkeuslupien oikaisuvaatimusten ratkaisu. Esityksellä tavoiteltujen julkishallinnon säästöjen vuoksi ei myöskään ole perusteltua säilyttää työneuvoston kaltaista erityisviranomaista pelkästään työsuojelun poikkeuslupien oikaisuvaatimusmenettelyä varten.

Hallintolain mukainen pääsääntö olisi oikaisuvaatimuksen ratkaisu ensivaiheen päätöksen tehneessä viranomaisessa. Kuten esityksessä edellä selostetaan, oikaisumenettely työsuojeluviranomaisessa saattaisi tarpeettomasti pitkittää muutoksenhakua eikä oikeudellisen harkinnan osalta todennäköisesti päädyttäisi toisenlaiseen lopputulokseen. Työtuomioistuimen kolmikantainen kokoonpano mahdollistaisi aidon oikeudellisen uudelleen harkinnan.

Oikaisumenettelystä luopumista ei voida pitää ongelmallisena muutoksenhakijan oikeusturvan kannalta. Hallintovalitus työtuomioistuimessa ei ole kohtuuttoman raskas muutoksenhakukeino keino työneuvoston oikaisuvaatimusmenettelyyn verrattuna. Hallintovalitus käsitellään pääasiallisesti kirjallisessa menettelyssä. Valittajalle varataan tarvittaessa tilaisuus valituskirjelmän täydentämiseen. Tuomioistuin huolehtii asian selvittämisestä sekä päätöksen tehneen viranomaisen ja asianosaisten kuulemisesta.

Esityksellä säilytettäisiin tavanomaisesta hallintoprosessista poikkeava muutoksenhakumenettely.

Hallintolainkäytössä muutoksenhakuoikeus on perustuslain mukainen pääsääntö, josta on toisaalta mahdollista säätää lailla vähäisiä poikkeuksia. (ks. esim. PeVL 33/2012 vp).

Vaikka hallintoprosessi hallintotuomioistuimissa on lähtökohtaisesti kaksivaiheinen, työsuojelun poikkeuslupa-asioissa muutoksenhaku korkeimpaan hallinto-oikeuteen ei ole ollut mahdollista. Työtuomioistuimen ratkaisut ovat lopullisia eikä niihin saa hakea muutosta.

Työneuvostoa ei rinnasteta tuomioistuimeen, vaan se toimii oikaisuvaatimustehtävissään hallintoviranomaisena. Näin on ollut vuodesta 2004 lähtien, jolloin säädettiin poikkeuslupa-asioiden oikaisumenettelystä työneuvostossa ja valitusoikeudesta työtuomioistuimelle. Nyt ehdotettava muutos ei käytännössä asiallisesti eroa työsuojelun poikkeuslupa-asioiden muutoksenhakumenettelystä ennen vuoden 2004 uudistusta. Tuolloin työsuojelupiirin poikkeuslupajaoston päätöksestä valitettiin työneuvostolle. Työneuvoston päätös poikkeuslupa-asiassa oli lopullinen eikä siihen voinut hakea valittamalla muutosta. (HE 142/2003 vp)

Perustuslakivaliokunta on jatkovalituskiellon hyväksyttävyyttä arvioidessaan kiinnittänyt huomiota muun muassa muutoksenhaun kohteena olevan asian laatuun ja siihen, kuinka rajattu asiakokonaisuus jatkovalituskiellon piiriin kuuluisi (PeVL 31/2009 vp, PeVL 19/2002 vp).

Työsuojelun poikkeuslupa-asioissa on lähtökohtaisesti kyse työnantajan direktio-oikeuteen ja liikkeenjohtovaltaan sekä työntekijän työsuojeluun liittyvistä kysymyksistä. Asiakokonaisuus rajautuu eräisiin työaikalain velvoitteista poikkeamisiin ja alle 15-vuotiaan nuoren työnteon sallimiseen eräissä erityistilanteissa. Työsuojeluviranomaisella on harkintavaltaa poikkeusluvan myöntämisessä ja sen ehtojen määrittämisessä. Poikkeuslupa-asiassa ei ole kyse yksilön keskeisiin oikeuksiin tai velvollisuuksin merkittävän voimakkaasti puuttuvasta päätöksestä tai etuuden myöntämisestä. Muutoksenhakijan oikeusturvan kannalta merkityksellistä on myös se, että hallintotuomioistuinprosessista poiketen valitus käsiteltäisiin työtuomioistuimessa laajassa kokoonpanossa, johon kuuluisi työsuojelukysymyksiin perehtynyt asiantuntijajäsen sekä työnantaja- ja työntekijäjärjestöjä edustavat asiantuntijajäsenet. Laaja kokoonpano mahdollistaa valitusasian kattavan oikeudellisen arvioinnin jo ensimmäisessä muutoksenhakuasteessa.

Valitus korkeimpaan hallinto-oikeuteen edellyttäisi valituslupaa. On melko epätodennäköistä, että työsuojelun poikkeusluvan kaltaisessa asiassa oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 111 §:n mukaiset valitusluvan edellytykset, kuten ennakkoratkaisuperuste, ylipäätänsä täyttyisivät. Työsuojelun poikkeuslupa-asiassa tarve päätökselle on tyypillisesti hyvin kiireinen eikä esimerkiksi poikkeuslupaa hakevan työnantajan intressissä ole ryhtyä pitkäkestoiseen valitusprosessiin. Poikkeuslupa-asiassa muutosta hakevat pääasiallisesti työnantajat.

Edellä mainituista syistä työtuomioistuinlakiin sisältyvää jatkovalituskieltoa ei arvioida ongelmalliseksi perustuslain 21 §:n kannalta. Ehdotus ei jatkovalituskiellon suhteen merkitsi muutosta nykytilaan. Työtuomioistuimen tuomioiden lopullisuudesta huolimatta muutoksenhakijan käytettävissä ovat oikeudenkäymiskaaren 31 luvun ylimääräiset muutoksenhakukeinot korkeimmassa oikeudessa eli tuomion purkaminen tai kantelu.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kohta ja KP-sopimuksen 14 artiklan 1 kohta sisältävät määräyksiä oikeudesta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa. EIS 6 artiklan 1 kohta ei edellytä muutoksenhakuoikeuden turvaamista toiseen oikeusasteeseen (ks. PeVL 4/2010 vp, s. 3/II, PeVL 35/2002 vp, s. 2/II). Euroopan ihmisoikeussopimus ja KP-sopimus edellyttävät jatkovalitusoikeuden turvaamista vain rikosasioissa (EIS:n 7. lisäpöytäkirjan 2 artikla ja KP-sopimuksen 14 artiklan 5 kappale). Ehdotuksen suhdetta Suomea sitoviin kansainvälisiin velvoitteisiin on arvioitu edellä luvussa 2.3.

Muutoksenhakijan kannalta merkittävä kysymys ovat myös muutoksenhausta koituvat kustannukset. Oikaisumenettely työneuvostossa on ollut muutoksenhakijalle maksutonta eikä oikeudenkäyntimaksu saisi olla tasoltaan niin korkea, että se muodostuisi esteeksi asian saattamiselle tuomioistuimen käsiteltäväksi. Tästä syystä ehdotetaan alennettavaksi oikeudenkäyntimaksun tasoa poikkeuslupa-asioissa nykyisestä.

Kokonaisuutena arvioiden oikaisuvaatimusmenettelystä menettelystä luopuminen ja työtuomioistuimen tuomioiden lopullisuus poikkeuslupa-asioissa ei muodostu ongelmaksi perustuslain 21 §:n eikä Suomea sitovien kansainvälisten velvoitteiden näkökulmasta. Sen sijaan työtuomioistuimen säilyttämiselle valitustuomioistuimena on osoitettavissa useita painavia syitä. Muutoksenhakua työtuomioistuimessa puoltavat poikkeuslupa-asioiden käsittelyn edellyttämä kiireellisyys, työtuomioistuimen erityinen työoikeudellinen asiantuntemus ja hallinto-oikeuksien kuormittamisen välttäminen. Työtuomioistuinmenettely säilyttäisi valitusasioiden ratkaisukäytännön yhtenäisyyden ja on tyypillisesti hallintotuomioistuinprosessia huomattavasti nopeampaa. Lakivaliokunta on katsonut valitusasioiden keskittämisen työtuomioistuimeen perustelluksi valitusasioiden vähäisen määrän vuoksi (LaVL 2/2004 vp). Työneuvoston oikaisuvaatimusasioiden määrän perusteella myös valitusten määrä työtuomioistuimessa säilyisi olettavasti vähäisenä. Työtuomioistuin ratkaisisi työsuojeluviranomaisen poikkeuslupapäätöksistä tehdyt valitukset oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 8 §:n 3 momentin mukaisessa erityisessä kokoonpanossa, joka turvaa käsittelyn puolueettomuuden.

Sääntelyn arvioidaan täyttävän perustuslain 21 §:stä ja Suomea sitovista kansainvälisistä velvoitteista johtuvat oikeusturvajärjestelyjen riittävyyttä koskevat vaatimukset.

12.2 Yhteistoiminta-asiamiehen toimisto

Yhteistoiminta-asiamiehen toimiston perustamisen tavoitteena oli luoda yhtenäinen ja poliittisesti ohjatusta ministeriöstä riippumaton yhteistoimintalainsäädännön ohjaus- ja valvontajärjestelmä. Ehdotus valvontatehtävien uudelleen organisoinnista liittyy välillisesti perustuslain 18 §:n 1 momentissa säädettyyn julkisen vallan velvoitteeseen huolehtia työvoiman suojelusta. Säännös sisältää julkisen vallan yleisen toimintavelvoitteen, johon kuuluu työsuojelu sanan laajassa merkityksessä. Säännöksellä on merkitystä ennen kaikkea työsuojelussa ja siihen liittyvässä toiminnassa. Työntekijän suojelun käsite kattaa vaaroilta ja terveysriskeiltä suojelun ohella muun muassa työaikasuojelun (HE 309/1993 vp, s. 69).

Esityksellä pyritään organisoimaan julkishallinnon resurssit nykyistä tehokkaammin. Yhteistoimintalainsäädäntö on ollut valvonnan suhteen poikkeuksellisessa asemassa muuhun työlainsäädäntöön nähden. Työsuhteissa noudatettavan lainsäädännön valvonta on keskitetty valtaosin työsuojeluviranomaiselle. Esityksessä ehdotettavaa valvontatehtävien uudelleen organisointia ei ole pidettävä ongelmallisena perustuslain 18 §:n 1 momentista johtuvan julkista valtaa koskevan toimintavelvoitteen kannalta. Uudistuksessa huomioitaisiin uusien valvontaviranomaisten osaamis- ja resurssitarpeet eikä sen siten voida arvioida vaarantavan työsuojeluviranomaisen nykyisten tehtävien hoitamista taikka yhteistoimintalainsäädännön valvontaa.

Perustuslain 21 §:n mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi. Käsittelyn julkisuus sekä oikeus tulla kuulluksi, saada perusteltu päätös ja hakea muutosta samoin kuin muut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon takeet turvataan lailla.

Perustuslakivaliokunta on todennut aluehallintouudistusta koskevasta valtioneuvoston selonteosta antamassaan lausunnossa PeVL 15/2013 vp, että mahdollisessa työsuojelun toimivallan tarkistamisessa tai muussa työsuojeluvalvonnan uudelleenjärjestämisessä on edelleen tärkeää huolehtia viranomaistoiminnan riippumattomuuden ja puolueettomuuden säilymisestä sekä asianmukaisista valvontaresursseista.

Esitys ei muodostuisi ongelmalliseksi perustuslain 21 §:n kannalta. Työsuojeluvalvonnan riippumattomuudesta on säädetty Lupa- ja valvontavirastossa annetussa laissa. Uudistuksen toimeenpanossa varmistettaisiin henkilöstöresurssien riittävyys uusissa valvontaviranomaisissa huomioiden valtion virkamieslain 5 a §:stä johtuvat velvoitteet.

Esitys on merkityksellinen erityisesti unionin yhteistoimintaa koskevien direktiivien kannalta. Suomea sitovat kansainväliset velvoitteet eivät edellytä yhteistoiminta-asiamiehen viran perustamista tai yhteistoiminta-asiamiehen toimiston kaltaista erityisviranomaisista. Suomessa on tältä osin päädytty keskeisistä verrokkimaista poikkeavaan ratkaisuun. Direktiiveissä edellytetään, että jäsenvaltiossa on käytettävissä riittävät hallinnolliset tai oikeudelliset menettelyt direktiiveistä johtuvien velvollisuuksien noudattamisen varmistamiseksi. ILOn yleissopimuksesta nro 81 johtuvat velvoitteet edellyttävät työsuojeluviranomaisen riittävää resursointia. Uudistuksen yhteydessä varmistettaisiin, että työsuojeluviranomaisella on riittävät resurssit uusista tehtävistä vastaamiseen.

Esitys henkilöstörahastorekisterin ylläpidon siirrosta Patentti- ja rekisterihallitukselle on merkityksellinen EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen kannalta. Esityksen suhdetta tietosuoja-asetukseen on arvioitu edellä.

Lain noudattamisen valvonta on perustuslain 124 §:ssä tarkoitettu julkinen hallintotehtävä, jonka tulisi lähtökohtaisesti kuulua vain viranomaiselle. Julkinen hallintotehtävä voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle vain lailla tai lain nojalla, jos se on tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi eikä vaaranna perusoikeuksia, oikeusturvaa tai muita hyvän hallinnon vaatimuksia. Poikkeusmahdollisuuden on katsottu koskevan muun muassa sellaisia työehtosopimusten osapuolia, jotka työehtosopimuslain mukaan ovat myös velvollisia huolehtimaan siitä, että niihin sidotut työnantajat eivät riko työehtosopimusten määräyksiä (HE 177/2009 vp).

Esitys säilyttäisi nykytilan siltä osin, että yhteistoimintalain noudattamista valvoisivat myös ne työnantajien ja työntekijöiden yhdistykset, joiden tekemän valtakunnallisen työehtosopimuksen määräyksiä yrityksen työsuhteissa on työehtosopimuslain mukaan noudatettava. Siltä osin kuin yhteistoiminnasta ei ole työnantajaa työehtosopimuslain nojalla sitovassa työehtosopimuksessa sovittu sekä yleissitovuuskentässä yhteistoimintavelvoitteiden noudattamista valvoisi jatkossa työsuojeluviranomainen.

Perustuslain 119 §:n 2 momentissa edellytetään, että valtionhallinnon toimielinten yleisistä perusteista säädetään lailla, jos niiden tehtäviin kuuluu julkisen vallan käyttöä. Yleisillä perusteilla tarkoitetaan perustuslain esitöiden mukaan lähinnä yksikön nimeä, toimialaa sekä pääasiallisia tehtäviä ja toimivaltuuksia (HE 1/1998 vp, s. 174/II). Esityksessä ehdotetaan työsuojeluviranomaisen sekä Patentti- ja rekisterihallituksen tehtäviä koskevia muutoksia näitä viranomaisia koskevaan lainsäädäntöön.

Esityksessä ehdotettava valvontamaksu on merkityksellinen perustuslain 81 §:n 1 momentin kannalta. Säännöksen mukaan valtion verosta on säädettävä lailla, joka sisältää säännökset verovelvollisuuden ja veron suuruuden perusteista sekä verovelvollisen oikeusturvasta. Valtion viranomaisten virkatoimien, palvelujen ja muun toiminnan maksullisuuden ja maksujen suuruuden yleisistä perusteista säädetään perustuslain 81 §:n 2 momentin mukaan lailla. Perustuslain esitöiden (HE 1/1998 vp) mukaan laista tulee yksiselitteisesti ilmetä verovelvollisuuden piiri. Lain säännösten tulee myös olla sillä tavoin tarkkoja, että lakia soveltavien viranomaisten harkinta veroa määrättäessä on sidottua harkintaa. Lisäksi lakiin on sisällytettävä verotuspäätöstä koskevat muutoksenhakusäännökset.

Perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännössä (PeVL 61/2002 vp) ehdotetun kaltaiset maksut on pitkälti katsottu perustuslain 81 §:n näkökulmasta veroiksi. Veroluonteisuutta osoittavat muun muassa suorituksen vastikkeettomuus ja pakollisuus. Valtiosääntöisestä maksusta on puolestaan kyse silloin, kun kyse on korvauksesta tai vastikkeesta julkisen vallan palveluista; jos vastikesuhdetta ei ole, niin tällaiset rahasuoritukset valtiolle ovat sen sijaan veroja valtiosääntöoikeudellisessa mielessä. Rahasuorituksen mahdollisella rajoitetulla käyttötarkoituksella ei ole merkitystä suorituksen valtiosääntöoikeudellisen luonteen arvioinnissa. Jos rahasuoritus peritään yleisesti jonkin toiminnan rahoittamiseen esimerkiksi virastolle tiettyjen laissa säädettyjen tehtävien hoitamisesta aiheutuneiden kustannusten korvaamiseen, kysymyksessä on pikemminkin valtiosääntöoikeudellinen vero kuin maksu. (PeVL 61/2002 vp s. 5/II, PeVL 66/2002 vp. s. 3/II, PeVL 67/2002 vp, s. 3/II).

Henkilöstörahaston valvontamaksu merkitsisi valtiosääntöoikeudellisesti uuden veron käyttöönottoa. Esitykseen sisältyvä 7. lakiehdotus sisältäisi perustuslain edellyttämät säännökset verovelvollisuuden ja veron suuruuden perusteista sekä verovelvollisen oikeusturvasta ja olisi siten yhteensopiva perustuslain 81 §:n kanssa.

Ehdotus on merkityksellinen perustuslain 21 §:n oikeusturvasäännöksen kannalta. Perustuslain 21 §:n näkökulmasta muutoksenhakujärjestelmän on kokonaisuutena turvattava oikeusturvan saatavuus ja riittävyys sekä asian joutuisa käsittely. Kuten säätiöiden valvontamaksuissa, myös henkilöstörahaston valvontamaksuissa ensiasteen muutoksenhakunakeinona olisi oikaisuvaatimusmenettely Patentti- ja rekisterihallituksessa. Valvontamaksuissa muutoksenhaku koskee tyypillisesti teknisluonteisia seikkoja, joiden ratkaisuun oikaisumenettely soveltuu. Oikaisuvaatimusmenettely on muutoksenhakijan näkökulmasta joutuisa ja kustannuksiltaan edullinen muutoksenhakukeino. Patentti- ja rekisterihallituksen oikaisuvaatimukseen antamasta päätöksestä olisi valitusoikeus edelleen hallinto-oikeudelle ja korkeimmalle hallinto-oikeudelle, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan.

Perustuslain 80 §:n 2 momentin mukaan viranomainen voidaan lailla valtuuttaa antamaan oikeussääntöjä määrätyistä asioista, jos siihen on sääntelyn kohteeseen liittyviä erityisiä syitä eikä sääntelyn asiallinen merkitys edellytä, että asiasta säädettäisiin lailla tai asetuksella.

Perustuslakivaliokunnan käytännössä viranomaisille myönnettäviin valtuuksiin on katsottu kohdistuvan asetuksenantovaltuuksiin verrattuna pidemmälle menevä tarkkarajaisuuden vaatimus. Valtuuden kattamat asiat on määriteltävä tarkasti laissa. Sääntelyn kohteeseen liittyvä erityinen syy on käsillä esimerkiksi silloin, kun kyse on teknisluonteisesta ja vähäisiä yksityiskohtia koskevasta sääntelystä, johon ei liity merkittävää harkintavallan käyttöä. (ks. PeVL 34/2012 vp, s. 3/I ja PeVL 10/2016 vp, s. 4–5 sekä PeVL 36/2021 vp, s. 4). Säänneltävästä asiasta tulisi olla riittävät perussäännökset laissa, ja valtuus olisi sijoitettava pääsääntöisesti lain asianomaisen perussäännöksen yhteyteen (PeVL 10/2016 vp, s.5 ja PeVL 49/2014 vp, s. 6). Lisäksi perustuslakivaliokunta on tämänkaltaisissa yhteyksissä vakiintuneesti muistuttanut myös siitä, että perustuslain säännökset rajoittavat joka tapauksessa suoraan valtuussäännösten tulkintaa samoin kuin valtuuksien nojalla annettavien säännösten sisältöä eikä asetuksella tai määräyksellä siten voida antaa yleisiä oikeussääntöjä lain alaan kuuluvista asioista (ks. PeVL 10/2016 vp, s.5, PeVL 10/2014 vp, s. 3/I, PeVL 58/2010 vp, s. 3/I ja PeVL 44/2010 vp, s. 4/II).

Esityksen 7. lakiehdotuksen 4 §:n 2 momentissa ehdotetaan Patentti- ja rekisterihallitukselle oikeutta antaa tarkempia määräyksiä maksumenettelyssä. Valtuutuksessa olisi kyse ennen kaikkea teknisluonteisista ja laissa säädettyä täsmällisemmistä määräyksistä. Lakiehdotuksen mukaan Patentti- ja rekisterihallitus oikeutettaisiin myös tarkistamaan henkilöstörahastojen valvontamaksun enimmäismäärä elinkustannusindeksin nousua vastaavasti kolmivuotiskausittain. Määräyksenantovaltuuden alaisista asioista ei olisi tarkoituksenmukaista säätää lain tai asetuksen tasolla, sillä ne kohdistuvat lähinnä erilaisiin käytännön menettelytapoihin ja teknisluonteiseen valvontamaksun tason tarkistamiseen. Valtuutuksen sisältö ja rajaukset ilmenisivät riittävällä täsmällisyydellä laista.

Edellä mainituilla perusteluilla lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.